Yleinen – Kirkkotie

Karttapalvelu ohjaa sinut etsimäsi haudan luo

Uusi hautakarttapalvelu auttaa löytämään tietyn haudan Joensuun hautausmailta. Palvelusta voi etsiä haudan paikkaa vainajan nimen perusteella ja paikantaa sen esimerkiksi kännykän avulla.

Uusi hautakarttapalvelu auttaa löytämään tietyn haudan Joensuun hautausmailta. Palvelusta voi etsiä haudan paikkaa vainajan nimen perusteella ja paikantaa sen esimerkiksi kännykän avulla.

Kännykkä kädessä hautausmaalla. — Joensuun hautausmailta voit etsiä nyt netin kautta minkä tahansa haudan sijainnin. Kun puhelimessa on paikannus päällä, näet kartalla myös sen, missä itse menet. Kuva: Tiina Partanen

Joensuun seurakuntien hautausmaiden hautoja voi nyt etsiä hautakarttapalvelusta, joka toimii tietokoneella ja mobiililaitteella. Hakupalvelu kattaa Enon, Hoilolan, Joensuun, Kettuvaaran, Kiihtelysvaaran, Pyhäselän, Tuupovaaran ja Utran hautausmaat, joskaan Hepokankaan hautausmaan laajennus Enossa ei vielä näy palvelussa.

Seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo, että uusi hautojen hakupalvelu on monelle suuri helpotus. Se auttaa omaisia ja sukututkijoita löytämään etsimänsä hautapaikat vaivattomasti.

Karttapalvelu on aina auki, eikä haudan etsijän tarvitse enää soittaa tai käydä hautausmaan toimistossa kysymässä hautapaikan sijaintia. Haudoilla vierailee eniten väkeä pyhäinpäivänä ja juhlapyhinä. Kesäisin ihmiset käyvät kauempaakin sukulaisten haudoilla ja saattavat tarvita apua haudan löytämiseen.

Haudan sijaintia haetaan vainajan nimen perusteella

Hautakarttapalvelun käyttö ei vaadi rekisteröitymistä tai erillisen sovelluksen lataamista. Se toimii suoraan nettiselaimessa.

Palvelusta voi hakea haudan paikkaa vainajan koko nimen tai pelkän sukunimen perusteella, jolloin palvelu näyttää kaikki hakua vastaavat vainajat sekä heidän syntymä- ja kuolinvuotensa ja hautausmaan. Hakutulokset voi järjestää esimerkiksi kuolinvuoden mukaiseen järjestykseen.

Kun valitsee listalta oikean nimen, karttapalvelu näyttää kyseisen hautapaikan. Hautaa voi etsiä myös valitsemalla ensin haluttu hautausmaa ja sen jälkeen syöttämällä vainajan etu- ja sukunimet.

Paikan päällä hautausmaalla oma sijainti näkyy puhelimella kartalla.

Hautakivi on helppo paikantaa huoltoa varten

Myös kiviliikkeille ja muistomerkkifirmoille on hyötyä siitä, että haudan sijainnin voi tarkistaa verkosta.

Yrittäjä Kimmo Kinnunen Joensuun Muistomerkkihuolto Oy:stä on toiminut hautakarttapalvelun koekäyttäjänä muutaman kuukauden ajan. Saman tyyppinen hautahaku on hänelle tuttu myös Kuopiosta.

– Karttapalvelu helpottaa aika paljon meidän työtä, Kinnunen kertoo.

Kun omaiset tilaavat hautakiven pesun, lisänimen kaiverruksen tai esimerkiksi uudelleenkultauksen, hänen on ensi töikseen etsittävä oikea hautapaikka. Aikaisemmin hautojen sijaintia oli kysyttävä hautausmaan toimistosta, ja haudat etsittiin manuaaliselta lohkokartalta. Nyt karttapalvelusta näkee suoraan, missä hauta ja hautakivi ovat.

Karttapalvelusta löytyy tuhansittain hautoja

Hautakarttapalvelussa on mukana suurin osa seurakuntayhtymän 35 000 haudasta. Uudet haudat eivät välttämättä näy palvelussa heti. Tiedot palveluun päivittyvät kerran kuukaudessa. Vainajatietoja ei myöskään löydy, jos haudalla ei ole hallinta-aikaa tai hauta on palautunut seurakunnalle hallinta-ajan päättymisen jälkeen. Lisäksi omaiset voivat halutessaan kieltää haudan näkymisen palvelussa.

Hautausmaiden työntekijöiden käytössä on kattavampi versio hautakarttapalvelusta. Työntekijät näkevät omasta sovelluksestaan muun muassa vainajatiedot, haudan hallinta-ajan ja haudan hoitoon liittyvät asiat.

Hanna Pekkanen

Hautakarttapalvelu

verkossa: hautakartta.fi/joensuunseurakunnat
kattaa Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaat
vastaava palvelu käytössä Jyväskylässä ja Turussa
tekninen toteutus: Geometrix Oy

Elämyspolut kutsuvat hautausmaalle pyhäinpäivän aikaan

Hautausmaan tunnelma on pyhäinpäivänä ihan omanlaisensa, kun sadat ihmiset käyvät muistelemassa rakkaitaan ja sytyttämässä kynttilän. Tänä vuonna pyhäinpäivää vietetään lauantaina 4. marraskuuta.

Piirretty kuva ihmistä hautausmaalla. — Pyhäinpäivän polulla on katsottavaa ja koettavaa kaikenikäisille. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu

Pyhäinpäivän kristilliseen perinteeseen voi tutustua elämyspoluilla Joensuun ja Enon hautausmailla. Polun varrella olevat erilaiset rastit tarjoavat perheille luontevan tavan ottaa kuolemaan, pelkoon ja lohdutukseen liittyvät asiat puheeksi lasten kanssa. Pyhäinpäivän polulla on katsottavaa ja koettavaa kaikenikäisille.

Enon seurakunnan Pyhäinpäivän polku on avoinna Enon hautausmaalla keskiviikosta sunnuntaihin 1.–5.11. Polun voi vapaasti kiertää itselle sopivana aikana, hiljentyen kuvien ja tekstien äärellä.

Pyhäinpäivän polku Joensuun hautausmaalla on avoinna 4. marraskuuta kello 16–18. Polun varrella on mahdollisuus esimerkiksi tehdä voimaposeeraus enkelin kanssa, lähettää taivaspostia ja viettää hetki hiljaisuudessa. Ristinkappelin aulassa on tarjolla lämmintä mehua. Tapahtuman järjestävät Joensuun, Rantakylän ja Pielisensuun seurakunnat.

Joensuun hautausmaan alueella on poikkeavat liikennejärjestelyt sekä rakennustyömaa. Kävijöitä pyydetään olemaan tarkkaavaisia ja seuraamaan opasteita.

Hanna Pekkanen

Pyhäinpäivän polku ke–su 1.–5.11. Enon hautausmaalla. Lähtöpiste on siunauskappelin edustalla.

Pyhäinpäivän polku la 4.11.2023 klo 16–18 Joensuun hautausmaalla. Lähtöpaikka on Ristinkappelin edessä, ja polulle voi myös hypätä miltä tahansa rastilta. Ota mukaan oma taskulamppu ja hautakynttilä, jos haluat sellaisen koristella ja sytyttää hautausmaalle. Lisätietoja Joensuun hautausmaan polusta osoitteessa www.joensuunseurakunnat.fi/pyhainpaivanpolku.

Uskon uudet ainekset

Yhdisteletkö erilaisia uskontoperinteitä? Niin on aina tehty, sillä uskonnot elävät aina kussakin ajassa ja ympäristössä.

Yhdisteletkö erilaisia uskontoperinteitä? Niin on aina tehty, sillä uskonnot elävät aina kussakin ajassa ja ympäristössä.

Hymyilevä mies istuu kirjahyllyn äärellä. — Jussi Sohlbergin mukaan kristilliseen spiritualiteettiin on mahdollista sisällyttää aineksia myös toisista perinteistä. – Tuntuisi oudolta ja erikoiselta, että Jumala olisi antanut hengellistä viisautta ja arvokkaita asioita vain osalle kulttuureista, ja muut olisi jätetty pimeyteen tai paitsioon. Kuva: Esko Jämsä/Kirkko ja Kaupunki

Suosituille uskonnollisille ja henkisille virtauksille on yhteistä se, että niistä kiinnostuneet ihmiset yhdistelevät aineksia erilaisista uskontoperinteistä. Näin sanoo kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimuskoordinaattori ja uskontotieteilijä Jussi Sohlberg, joka seuraa työssään uskonnollisuuden muutosta Suomessa.

– Yhdistävänä piirteenä voidaan pitää myös kokemuksellisia menetelmiä, joissa henkisyys liittyy konkreettiseen tekemiseen ja ruumiillisuuteen. Tärkeää on se, minkä koetaan toimivan omassa elämäntilanteessa, Sohlberg sanoo.

– Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi meditaatio, jooga, tarot-korttien käyttö, manifestointi, enkelihenkisyyden menetelmät kuten enkelikortit ja kanavointi sekä shamanismi ja sakraali seksuaalisuus.

Nämä piirteet näkyvät Sohlbergin mukaan punaisena lankana viime vuosien uskonnollisuutta ja henkisyyttä kartoittavissa tutkimuksissa samalla, kun uskonnottomuus yleistyy erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. Henkisyyteen suhtautuu myönteisesti myös osa niistä, jotka mieltävät itsensä uskonnottomiksi, agnostikoiksi tai ateisteiksi.

Nousevista trendeistä Sohlberg nostaa esiin uushenkisyyden monimuotoiset virtaukset, jotka ovat tämän päivän suomalaista kansanuskoa, sekä kasvavan mielenkiinnon shamanistisia kursseja, työpajoja ja rumpupiirejä kohtaan.

– Uushenkinen uskonnollisuus limittyy osittain kristilliseen kieleen ja kuvastoon, mutta niitä tulkitaan eri tavalla kuin kristillisissä kirkoissa.

Myös monet buddhalaisuuden harjoittajat yhdistelevät Sohlbergin mukaan vaikutteita erilaisista perinteistä. Suomessa toimii noin 50 buddhalaista yhteisöä, jotka julkaisevat meditaatiota, filosofiaa ja tietoisuutta käsittelevää kirjallisuutta, ja maakuntiin nousee buddhalaisia retriittikeskuksia.

Sohlberg toteaa, että buddhalaisuus on monimuotoinen perinne, johon liittyy esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa myös erilaisten henkiolentojen palvontaa.

– Taustaltaan kantasuomalaisia ihmisiä kiinnostavat erityisesti Tiibetin buddhalaisuus ja zen, joissa on pitkälle hioutuneita meditaatiomenetelmiä ja tietoisuusharjoituksia. Myös buddhalaisuuden filosofinen puoli kiehtoo.

Ilman vuorovaikutusta mikään perinne ei pysy elinvoimaisena

Osa konservatiivikristityistä on huolissaan siitä, että kirkko irtautuu teologisista juuristaan ja sanomastaan, kun uskonnolliset traditiot vaikuttavat toisiinsa. Tilanteessa nähdään merkkejä synkretismistä eli uskontojen sekoittumisesta.

Jussi Sohlberg ei ole huolestunut siitä, että monitahoinen kristillinen perinne muuttuisi joksikin muuksi ja sen perusolemus katoaisi.

– Uskonnolliset perinteet ovat aina olleet tietyllä tavalla synkretistisiä ja tarjonneet toisilleen peilauspintoja. Jo Vanhan testamentin aikana juutalaisuus ammensi vaikutteita muinaisitämaisesta kulttuurista ja persialaisista uskonnoista. Uuden testamentin sivuilta alkoi kristinuskon vuosisatoja kestänyt vuorovaikutus antiikin filosofian virtausten kanssa.

– Myöhemmin kristinuskon leviäminen vei sen kosketuksiin erilaisten kansanuskon perinteiden kanssa, ja ne ovat vaikuttaneet siihen. Suomessa vanha kansanusko on elänyt pitkään rinta rinnan kristillisen perinteen kanssa.

Sohlberg siteeraa yhdysvaltalaista uskontososiologia Peter L. Bergeriä, jonka mukaan uskonnollinen perinne tarvitsee vahvaa dialogia ympäröivän yhteiskunnan ja erilaisten maailmankatsomusten kanssa. Ilman vuorovaikutusta mikään traditio ei pysy elinvoimaisena.

– Kristinuskolla on pitkä historia, jonka aikana se on kyennyt mukautumaan erilaisiin kulttuureihin. Mukautumisen ansiosta kirkko on löytänyt kosketuspintoja erilaisten kulttuuri- ja uskontoperinteiden piirissä eläviin ihmisiin.

Sohlbergin mukaan suomalainen uskonnollisuus on tällä hetkellä voimakkaassa murroksessa, jossa erottuu useita eri suuntiin vaikuttavia muutoksia.

– Evankelis-luterilaiseen kirkkoon jäsentynyt uskonnollisuus ei ole katoamassa, mutta kirkon ja kristinuskon paikka yhteiskunnassa on jo muuttunut.

Uskonnollisia perinteitä yhdistelevä voi tukeutua tutkimustietoon, järkeen ja johdatukseen

Ihmisten arjessa eri perinteiden yhdisteleminen jatkuu Jussi Sohlbergin mukaan myös tulevaisuudessa. Onko sisäisesti yhtenäisen ja johdonmukaisen maailmankatsomuksen muodostaminen vielä mahdollista?

– Ihmiset eivät koe asiassa ristiriitaa, vaan heidän kysymyksensä on, miten asiat toimivat käytännössä. Uskonnollisuuteen voi liittyä piirteitä erilaisista ja keskenään jännitteisistäkin perinteistä, Sohlberg sanoo.

Kristinuskon näkökulmasta tilannetta voi Sohlbergin mukaan lähestyä inklusiivisen spiritualiteetin avulla. Kyse on teologisesta ajattelutavasta, jonka mukaan kaikissa uskonnoissa on vähintäänkin oikeita näkökulmia totuuteen, Jumalaan ja ihmiseen.

– Tällaiselta pohjalta näen mahdolliseksi varsin avaran ja sisäänsä sulkevan kristillisen spiritualiteetin. Siinä kristillinen identiteetti säilytetään ja juuret ovat kristillisessä hengellisyydessä samalla, kun ihmisellä on valmius omaksua vaikutteita myös erilaisista uskontoperinteistä kriittisesti asioita puntaroiden.

– Tällaisessa harkinnassa on mahdollista käyttää kristillistä perinnettä ja kokemusta, uusinta tutkittua tietoa, järkeä ja johdatusta.

Sohlberg mainitsee, että kirkon viimeisimmän nelivuotiskertomuksen mukaan suurin osa suomalaisista suhtautuu eri uskontoihin inklusiivisen ajattelutavan mukaisesti.

– Moni suomalainen ajattelee, että kristillisen uskon sisään on mahdollista liittää erilaisia henkisyyden ja kulttuurin elementtejä. Vain pieni joukko samastuu eksklusiiviseen eli poissulkevaan ajattelutapaan, jonka mukaan on vain yksi oikea uskonto, ja muut ovat erheellisiä ja vääriä.

Taneli Kylätasku

Laajempi versio artikkelista on julkaistu alun perin Kirkko ja kaupunki -lehdessä 13/2023: https://issuu.com/kirkkojakaupunki/docs/kirkko_ja_kaupunki_2023_13_helsinki

Uusiksi mennyt elämä – Kirsin ja Marikan tarina

Lapsen vammautuminen kolarissa on saanut Kirsi Leskelän näkemään jokaisen arkisen päivän arvon. Elämä kun voi muuttua tai päättyä milloin vain.

Lapsen vammautuminen kolarissa on saanut Kirsi Leskelän näkemään jokaisen arkisen päivän arvon. Elämä kun voi muuttua tai päättyä milloin vain.

Tyttärensä omaishoitaja Kirsi Leskelä seisoo tyttärensä Marikan vieressä. Marika on nostettu seisomista tukevaan laitteeseen. — Kirsi Leskelän mukaan Marika-tytär kommunikoi silmillään ja vastaa kysymyksiin silmänräpäyksillä.
– Kyllä Marika mielestäni ymmärtää hyvinkin paljon, vaikka ei pysty sanoilla kommentoimaan. Silmät ovat sielun peili. Niistä näkyy ilo, suru, pelko ja kaikki. Kuva: Virpi Hyvärinen

Siitä on nyt 18 vuotta ja 25 päivää, kun ylämyllyläisen Kirsi Leskelän elämä muuttui peruuttamattomasti.

Kirsi oli ollut miehensä ja 2-vuotiaan tyttärensä Marikan kanssa Lieksassa siskoaan tapaamassa, kun heti kotimatkan alussa, Rauhalan koulun ohi päästyä, vastaantuleva auto olikin yhtäkkiä Kirsin perheen auton kaistalla. Törmäys oli väistämätön.

Auto alkoi savuta. Tuli hirveä hätä, että nyt se syttyy tuleen. Kirsi katsoi takapenkille. Näytti siltä, että Marika nukkuu.
– Menin nostamaan häntä autosta. Sanoin hänelle, että heräähän. Sitten huomasin, että kypärämyssy alkoi mennä vereen.

Sairaalasta kotiin puhe- ja liikuntakyvytön tyttö

2-vuotias Marika seisoo viulun kädessään ja nauraa iloisesti kameraan katsoen. — Onnellinen viulun omistaja päivää ennen onnettomuutta. Kuvassa Marika on iältään 2 v 5 kk. Kuva: Kirsi Leskelä.

Siitä alkoi Kirsin odottamaton ja yhä jatkuva matka vammautuneen lapsen äidiksi ja omaishoitajaksi. Kolaripaikalta Marika vietiin Ilmari-helikopterilla Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa hänet leikattiin ja siirrettiin teholle.
– Olimme siellä kuukauden ja sitten vielä puolitoista kuukautta sairaalassa Joensuussa. Lopulta saimme mukaan puhe- ja liikuntakyvyttömän tytön entisen vilkkaan papupatatytön sijaan.

Alusta asti Kirsille ja hänen puolisolleen oli selvää, että he haluavat hoitaa tyttärensä kotona. Kotiin pääsy ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä vaikeasti vammautuneelle lapselle suositeltiin laitoshoitoa.
– Ensimmäisessä palaverissa, jossa kotiutumishaaveesta puhuttiin, oli varmaan kymmenen ihmistä mukana. Onneksi osastonlääkärin kanta oli se, että siitä lähdetään, mikä on perheen toive, ja tuetaan siinä. Hänen kantansa painoi, ja niin pääsimme kotiin koeajalle.

Leikkauksia, uusia sairauksia ja yllättäen syntyvä katsekontakti

Ei uusi arki kotona helppoa ollut. Perushoitajan koulutuksen saanut Kirsi ei ollut aiemmin hoitanut epileptikkoa. Marikan hoito tarvitsi jatkuvaa läsnäoloa ja valvontaa, mutta ulkopuolinen hoitaja kävi alkuun vain kuusi tuntia viikossa. Niin, että Kirsi pääsi kauppaan.

Kun toisella kymmenellä olevien isosisarusten lisäksi Marikalle syntyi vuoden kuluttua vielä pikkuveli, alkoivat Kirsiltä kädet loppua. Silloin Marikalle saatiin kotiin lisää hoitoapua.
– Marikan hoidettavuus on vuosi vuodelta lisääntynyt. Hänelle tehtiin uusia leikkauksia pään alueelle jo ensimmäisen vuoden aikana, ja kasvamisen vuodet ovat tuoneet uusia sairauksia. Tuli skolioosileikkaus, mikä johti trakeostomiaan. Tuli haimatulehdus, mikä johti munuaistoimenpiteeseen. Kyllä tässä melkoisen sairaanhoitajan oppimäärän on suorittanut ihan kantapään kautta.

Vaikka vuosiin liittyi paljon haasteita ja sairauksia, valoakin niissä oli. Yksi tärkeä hetki tuli puolentoista vuoden päästä kolarista.
– Marika oli aluksi lähes sokea, silmät katsoivat tyhjyyteen eikä niihin saanut kontaktia. Sitten kerran, kun katselin telkkaria ja Marika istui sylissäni, jäin katsomaan hänen silmiään. Tuntui, että nyt sieltä katsoo joku. Hymyilin, ja hän hymyili takaisin. Siinä tuli itku. Joku lukko Marikassa oli auennut.

Hakemusten tehtailua ja viranomaisyhteyksiä

Jos ihmisen fysiologia ja anatomia tulivat Kirsille vuosien mittaan tutuiksi tyttären sairauksia seuratessa, eräänlaista korkeakoulua on käyty myös erilaisten tukien ja korvausten hakemisessa. Papereita on laitettu vetämään niin vakuutusyhtiöön, maistraattiin, sosiaalitoimen vammaispalveluihin kuin Kelaankin.

Aina tuen saaminen ei ole ollut helppoa, olipa kyse hoidon saamisesta kotiin Marikalle tai omaishoidon tuen ja vapaiden myöntämisestä Kirsille.

– Olen pyrkinyt aktiivisesti löytämään vertaistukea niin Aivovammaliitosta kuin tapaturmaisesti vammautuneiden lasten Tatu ry:stä. Toimin itsekin Tatun hallituksessa ja vertaistukiäitinä.

Omaishoitajaksi voi päätyä myös nuorena

Myös omaishoitajien verkosto on tullut Kirsille viime vuosina tärkeäksi. Hän toimii aktiivisesti Joensuun seudun omaishoitajissa ja on käynyt vertaisohjaajakoulutuksen.

– Lähdin mukaan alun perin siksi, että monesti omaishoitajat mielletään puolisoitaan hoitaviksi ikäihmisiksi. Mutta ei omaishoitajuus ole vain ikäihmisten juttu. Se voi koskettaa ketä vain, ja hoidettava voi olla puolison sijaan lapsi, vanhempi tai muu läheinen.

Kirsin mukaan monella omaishoitajalla on huoli omasta tai läheisten jaksamisesta. Hän toivoo, että viranomaiset ymmärtäisivät sitä puolta, että sekä omaishoitajat että hoidettavat vanhenevat ja apuja tarvitaan.
– Kun apua menee pyytämään, vastaukseksi tarjotaan helposti laitospaikkaa, vaikka omaishoitaja ei itse sitä haluaisi. Vaikka apua saisi kotiin paljonkin, se on silti yhteiskunnalle halvempaa kuin laitoshoito.

Marikan kohdalla yhteiskunnalta saatava tuki on sinnikkään paperityön tuloksena tällä hetkellä parempi kuin koskaan. Parikymppiseksi nuoreksi naiseksi varttunut Marika saa Kelalta eläkettä ja vakuutusyhtiön korvaamana kuntoutuksena fysioterapiaa kolme kertaa viikossa. Erityisen mieluinen musiikkiterapia on koronan vuoksi tauolla.
– Puolentoista vuoden ajan Marikalla on ollut myös säännöllinen yöhoito, mikä helpottaa elämäämme kovasti. Vaikka Marikalla on nyt hoitaja 48 tuntia viikossa, jää minulle silti 16 tuntia joka päivä ja lisäksi kokonainen vuorokausi. Ei se ihan kevyttä ole.

Vaikeinta on suru siitä, mitä lapsi elämässään menettää

Kun Kirsi katsoo nyt menneitä vuosia taaksepäin, vaikeinta niissä eivät ole olleet paperityöt saatikka sairaan lapsen hoitaminen. Vaikeinta on ollut suru siitä, mitä lapsi vammautumisen myötä elämässään menettää.
– Yllätin itseni jo ensimmäisinä päivinä teholla suremasta sitä, että Marika ei ikinä saa kokea tiettyjä elämänvaiheita: uusiin ystäviin tutustumista, puolison löytämistä, perheen perustamista.
– Tällaisten miettiminen tuntui aluksi hölmöltä, mutta kun olen jutellut vertaisten kanssa, olen ymmärtänyt, että tällaisia vammautuneen lapsen äiti murehtii.

Myös ihmisten tapa suhtautua vammaiseen tyttäreen on toisinaan satuttanut syvästi.
– Joku lääkäri sanoi kerran, että Marikahan on vain häkkilintu, oman kehonsa vanki. Muistan, miten seisoin sen jälkeen sairaalan käytävässä ja soitin miehelle ja tyttärelle, että tulkaa, minulla leviää pää. Monta kertaa on ollut mielessä, että miten joku voi sanoa niin.

Kolarissa vammautunut Kirsi Leskelän tytär Marika makaa sängyllä ja katsoo iloisesti nauraen kameraan. — Marika on huumorintajuinen tyttö. – Kotona on koira ja neljä kissaa, joiden touhujen seurailu on Marikalle mieluisaa. Ja kun telkkarissa on joku hauska juttu, niin ihan oikeassa kohdassa hän huvittuu, sanoo Kirsi Leskelä. Kuva: Kirsi Leskelä.

”Ihmeellisen taistelijatyttären olen saanut”

Iloa puolestaan on tuonut Marikan positiivinen luonne.
– En tiedä, mistä hän sen ilon kerää, mutta joskus kun itsestä tuntuu, että miten tästä selvitään, niin Marika silmillään viestii: kuule äiti, ei mitään hätää, kyllä tästä mennään.

Sitä Kirsi on miettinyt, että elämänhaluko se tytössä on niin vahva, että tässä yhä ollaan, vaikka menettämisen pelko on usein ollut todellinen ja vahvasti läsnä.
– Monta kertaa Marika on ollut sairaalassa kriittisessä tilassa ja meille on sanottu, ettei lääketiede enää voi tilanteelle mitään. Siinä tullaan siihen, että kuka sitten voi. Kuka on voinut?

Kirsi on liimannut Marikan huoneen seinälle tarran, jossa lukee monelle tuttu Raamatun säe: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
– Ehkä sitä on aina pyydetty, etsitty, kolkutettu. Ihmeellisen taistelijatyttären olen saanut. Nöyräksi tällainen ihmisen tekee. Sitä ymmärtää, että elämä ei ole itsestään selvää. Marikan kohdalla kun jokainen päivä on ollut lahja.

Virpi Hyvärinen

Laulua, leikkiä ja ulkoilua – Ilmoittautuminen syksyn päiväkerhoihin on käynnistynyt

Seurakuntien päiväkerhot ovat maksuttomia ryhmiä, jotka kokoontuvat viikoittain. Kerhot ovat avoimia kaikille kirkon jäsenyydestä riippumatta. Haku syksyn päiväkerhoihin on parhaillaan käynnissä.

Keltaisiin huomioliiveihin pukeutuneet lapset ja ohjaajat kyykistyneenä yhdessä tutkimaan paperia. — Rantakylän seurakunnan luontokerhossa etsittiin hyvän paimenen sunnuntain innoittamana Utran saareen piilotettuja lampaan kuvia vihjeiden avulla. Kerholaiset Elea Koistinen (vas.) ja Jasper Rossi, harjoittelija Jemina Pulkkinen sekä ohjaajat Paula Suliman ja Anu Hynninen seuraavat, kun Sara Rossi merkitsee löydetyn lampaan muistiin. Kuva: Kirsi Taskine

Seurakuntien maksuttomat päiväkerhot on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille. Kerhot kokoontuvat ryhmästä riippuen muutaman kerran viikossa. Ryhmiä perustetaan sinne, missä on eniten kysyntää.

– Pielisensuun seurakunnan kerhot kokoontuvat normaalisti kahdesti viikossa ja niitä on Pielisensuun kirkolla, Hukanhaudalla ja Karsikossa. Perinteiset päiväkerhot on tarkoitettu 3–5-vuotiaille. Ensi syksyksi on suunnitteilla myös 2-vuotiaiden oma taaperoryhmä, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen.

Rantakylän seurakunnassa lapset pääsevät Rantakylän kirkolla kokoontuvan päiväkerhon lisäksi myös ulkona järjestettävään luontokerhoon kaksi kertaa viikossa. Kaikkien päiväkerhojen toiminta perustuu samanlaiseen monipuoliseen ja avoimeen varhaiskasvatukseen kuin kunnallisella puolella.

– Kerhoissa muun muassa askarrellaan, leikitään, lauletaan, soitetaan, lorutellaan, luetaan ja ulkoillaan, kuvailee Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.

Pienissä ryhmissä lapsi huomioidaan yksilönä

Päiväkerhoryhmiä ohjaa kaksi lastenohjaajaa, jotka ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Lasten määrä vaihtelee vuosittain.

– Meillä Pielisensuussa ryhmät ovat nykyisin pieniä, sillä kahdella ohjaajalla on noin kahdeksan lasta ohjattavanaan. Isompien ryhmään voidaan ottaa tilasta riippuen jopa viisitoista lasta, Riitta Mälkönen toteaa.

Pieni ryhmäkoko antaa ohjaajalle mahdollisuuden huomioida jokainen lapsi yksilönä.

Kerhoissa lapset oppivat tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja turvallista ryhmässä toimimista. Vanhemmille kerhot tarjoavat myös hengähdyshetken arkeen ja tarvittaessa tukea omaan vanhemmuuteen.

Kristilliset arvot ohjaavat jakamaan ja auttamaan

Kristilliset arvot näkyvät seurakuntien päiväkerhojen toiminnassa monin tavoin. Toisia kohdellaan hyvin, kiistat sovitaan ja leikkivälineitä jaetaan kaikkien kesken.

–Meille jokainen lapsi on Luojan luoma ihme, sellaisenaan arvokas ja ainutlaatuinen. Ryhmässä opetellaan yhdessä elämään todeksi lähimmäisenrakkautta eli toisten huomioimista ja auttamista, Laura Karvinen kuvailee.

Kerhojen hartaushetket ovat lyhyitä ohjattuja tuokioita, joissa lapset pääsevät itse tekemään ja liikkumaan. Päivään voi kuulua esimerkiksi lasten virsi sekä piirihetki, jossa kuullaan raamatunkertomuksia. Vaikka seurakunnat tukevat kotien kristillistä kasvatusta, kerhossa käyminen ei edellytä kirkon jäsenyyttä lapselta eikä vanhemmalta.

– Kerhomme ovat avoimia kaikille riippumatta kristillisestä vakaumuksesta. Kaikki ovat tervetulleita mukaan, Karvinen kertoo.

Ilmoittautuminen on käynnissä

Ilmoittautuminen syksyn päiväkerhoihin on jo avattu. Lisätietoa hakutavoista ja hakulomakkeista löytyy Joensuun seurakuntien verkkosivuilta.

– Kerhoon voi ilmoittautua mukaan milloin vain, jos kerhossa on vapaita paikkoja, Laura Karvinen vinkkaa.

Tänä keväänä koronarajoitukset ovat vaikuttaneet myös päiväkerhojen toimintaan ja kaikkia ryhmiä ei ole voitu järjestää.

– Toivottavasti syksyllä tilanne palautuu sen verran, että ryhmät voivat toimia. Meillä oli jo ennestäänkin tapana pestä käsiä usein kerhopäivän aikana ja sitä jatkamme. Mikäli tilanne vaatii, lapset voi tuoda yksitellen ulko-ovelle ja hakea ulkoilusta, Riitta Mälkönen toteaa.

Kirsi Taskinen

Seurakuntien päiväkerhot

Tarkoitettu alle kouluikäisille
Maksuttomia ja avoimia kaikille
Toimivat eri alueilla:
- Joensuun srk: Keskusta, Marjala
- Pielisensuun srk: Pielisensuun kirkko, Hukanhauta, Karsikko
- Rantakylän srk: Rantakylän kirkko, Utran saaret
- Enon srk: Eno, Uimaharju
- Pyhäselän srk: Reijola
Lisätiedot ja ilmoittautuminen: http://www.joensuunseurakunnat.fi/lapsille-ja-lapsiperheille -> Valitse haluamasi seurakunta

Uusia elämyksiä luonnosta

Reipas kolmikko kiipeilee kantojen päällä, ratsastaa oksista tehdyillä keppihevosilla ja tarjoilee kerhonohjaajille herkullisia kivisiä pannukakkuja. Käynnissä on Rantakylän seurakunnan luontokerho, joka kokoontuu kaksi kertaa viikossa Utran saarilla.

Sara Rossin (6 v), Jasper Rossin (4 v) ja Elea Koistisen (5 v) mukaan luontokerhossa on parasta ”kaikki”.

– Tänään bongasimme hämähäkin ja joutsenia. Seuraamme vuodenaikoja ja opimme siinä ohessa, kertoo lastenohjaaja Anu Hynninen.

– Kaikki tekeminen löytyy luonnosta. Olemme muotoilleet lumesta ehtoollisleipiä ja seuranneet, miten lumelle käy, kun sitä lämmittää nuotion avulla, jatkaa kollega Paula Suliman.

Luontokerho on elämys sekä lapsille että ohjaajille.

– Kerhossa saa käyttää luovuutta ja suunnitella yhdessä lasten kanssa, mitä kerhossa tehdään, Suliman kuvailee.

– Lasten kanssa myös huomaa luonnossa sellaisia asioita, joita ei muuten huomaisi, Hynninen sanoo.

Ohjaajien mukaan kauden aikana lapsista kuoriutuu ketteriä luonnossa liikkujia. Kerho kokoontuu ulkona lähes joka säällä.

– Ainoastaan kovat pakkaset ja myrsky ovat tänä vuonna estäneet kokoontumisen. Ja ensi syksystä lähtien käytössämme on tarvittaessa Talastuvan kerhopiste, Hynninen kertoo.

Kirsi Taskinen

5xmielessä: Oma tyyli tuunaamalla

Joensuulainen Topias Pekkanen, 15, tuntee oman tyylinsä. Oman näköiset vaatteet syntyvät tuunaamalla esimerkiksi nettikirpputoreilta löydettyjä farkkuja ja huppareita.

Joensuulainen Topias Pekkanen, 15, tuntee oman tyylinsä. Oman näköiset vaatteet syntyvät tuunaamalla esimerkiksi nettikirpputoreilta löydettyjä farkkuja ja huppareita.

Nuori poika istuu ompelukoneen ääressä ompelemassa farkkukankaista vaatetta, taustalla paljon kankaita ja farkkuja. — ”Kaikkia kankaita voi tuunata, mutta työstän eniten farkkukangasta. Vaatteisiin voi esimerkiksi lisätä kangaspaloja tai tehdä reikiä, jotta niistä tulee oman näköiset”, kertoo joensuulainen Topias Pekkanen. Kuva: Esa Huusari

1 TYYLI. Olen aina ollut kiinnostunut muodista. Omassa tyylissäni tykkään yhdistellä erilaisia vaatteita. Esimerkiksi merkkivaatteita ja vähän kalliimpia kenkiä voi hyvin pitää yhdessä kirpparivaatteiden kanssa. Itselle tulee hyvä mieli, kun näkee itsensä uusissa ja hienoissa vaatteissa. Se on harrastukseni.

2 TUUNAUS. Vaatteiden tuunauksessa parasta on se, kun kaikista vaatteista voi tehdä oman näköisiä. Kaupasta en aina löydä sellaisia vaatteita, joita haluaisin. Saan ideoita tuunaukseen siitä, kun näen jossain hienoja vaatteita. Aloin tuunata vaatteita enemmän noin vuosi sitten. Silloin siirryttiin etäkouluun ja aikaa oli käytössä enemmän kuin aiemmin. Kaikkia kankaita voi tuunata, mutta työstän eniten farkkukangasta. Värjäyksessä käytän klooria ja pesukoneeseen laitettavia värinappeja. Batik-tekniikalla saa hienoja kuvioita.

3 OMPELUKONE. Käytän vaatteiden tuunaamiseen pääasiassa ompelukonetta. Lisäksi tarvitaan tietysti sakset ja lankaa. Aiemmin lainasin mummoni ompelukonetta, mutta nyt minulla on aika uusi oma Singer-ompelukone. Ompelukoneella käsittelen enimmäkseen farkkuja, huppareita ja t-paitoja. Lyhennän liian pitkät farkut ja saatan myös leventää niitä, jotta farkuista tulee siistimmän näköiset ja saan aikaan erilaisia malleja. Välillä lisään vaatteisiin yksityiskohtia tai teen niihin reikiä.

4 NETTIKIRPPUTORIT. Ostan vaatteita enimmäkseen nettikirpputoreilta. Ne ovat yhteisöjä, joissa vaatteista kiinnostuneet ihmiset tapaavat. Monet myyvät nettikirpputoreilla vanhoja vaatteitaan. Itsekin myyn ylimääräisiä vaatteita sitä kautta samalla kun etsin uusia. Uusina vaatteina ostan nuorten suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita.

5 KAVERIT. Tyyli yhdistää ihmisiä. Omassa kaveripiirissäni todella monet ovat kiinnostuneita vaatteista ja osa heistä myös tuunaa niitä. On aina kiva löytää ihmisiä, jotka pitävät samoista asioista. Käymme yhdessä kirpputoreilla. Vaihdamme, lainaamme ja myymme vaatteita toisillemme.

Kirsi Taskinen

Kolumni: Rukouksesta lapsen sanoin

Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta.

Suvi-Maria Saarelainen Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta. Keskustelu kulki näin:

Tytär: Oliko se lehti se Jeesuksen ystävien lehti?
Minä: Joo, voi sen niinkin sanoa.
Tytär: No sitten kirjoita rukouksesta, kun se liittyy Jumalaan ja kirkkoon.
Minä: Hyvä aihe. Mitä mä siitä rukouksesta kirjoittaisin?
Tytär: No kirjoita, että jos on jotakin pelkoja, niin silloin voi rukouksella kertoa sen Jumalalle.
Minä: Tuokin on tärkeä ajatus. Milloin itse rukoilet?
Tytär: No aina, kun minua pelottaa tai jos en pysty pitämään jotain asiaa sisällä. Että jos on vaikkapa salaisuus, jota ei saisi kertoa muille kavereille, niin sen voin kertoa aina Jumalalle.

Minä: Miltä tuntuu, kun rukoilee?
Tytär: Siltä, että Jumala kuuntelee. Ja että se on tosi viisas. Ja itsellekin tulee sellainen olo, että on viisaampi.
Minä: Onko koskaan ollut sellaista oloa, että Jumala ei kuule?
Tytär: No ei. Mutta kerran pienenä, kun rukoilin, että voisiko Jumala lähettää bussin nopeasti tulemaan, kun olin niin väsynyt ja halusin päästä kotiin. Niin silloin Jumala vastasi, että ei voi kiiruhtaa bussia, mutta voi lähettää minulle malttamista, että jaksan odottaa.

Minä: Mikä on sinulle mieluisin rukous?
Tytär: Isän rukous (eli Isä meidän -rukous), se on kiva ja erityisesti se leipäkohta.
Minä: Ai, mikä siitä leivästä tekee kivan?
Tytär: Kun siitä tulee mieleen se, kun Jeesus antoi sille vihamiehellekin leipää (hän muistelee kertomusta viimeisestä illallisesta, jolloin Jeesus jakoi leipää myös Juudakselle).

Tytär: Oikeastaan ristinmerkin tekeminen on kaikkein kivoin ja samalla voi sanoa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja sitten teen sen heti uudestaan ja sanon: siunaa ajatukset, tunteet ja kätten työt. Se on kiva.
Tytär: Ja hei sitten mulla olisi vielä yksi juttu. Jos on ristikaulakoru, niin siitä voi joskus olla kiva pitää kiinni, kun rukoilee, tai painaa se rintaan samalla kun rukoilee. Joskus helpottaa, kun kätkee ristin kämmenen sisään, kun rukoilee.
Tytär: Äiti, haittaako, että nää on vaan mun juttuja ja ajatuksia? Että mä vaan kerron, miltä musta tuntuu ja mitä ajattelen.
Minä: Ei haittaa, ei haittaa ollenkaan. Kiitos, kun kerroit. Ja kiva, kun tehtiin tämä yhdessä.

Suvi-Maria Saarelainen

TT, yliopistonlehtori

suvi.saarelainen@uef.fi

Pääkirjoitus: Kun kaikki muuttuu silmänräpäyksessä

Koko elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Oli sitten kyse liikenneonnettomuudesta, sairauskohtauksesta tai jostain muusta pysäyttävästä tapahtumasta, mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Muutosta on hyvin hankala kuvitella etukäteen.

Tänä keväänä suorittamani ensiapukurssi opetti minut elvyttämään oikein myös korona-aikana. Muutakin jäi kurssilta lähtemättömästi mieleen. Erityisen vaikutuksen teki kurssin vetäjän esittämä kuvallinen materiaali erilaisista onnettomuustilanteista. Miten avuton ihminen onkaan silloin, kun häneen kohdistuu valtavia ulkopuolisia voimia.

Olen miettinyt, miltä muutos tuntuu. Jos on onnekas ja pääsee ajoissa hoitoon, saattaa herätä sairaalassa leikattuna, tikattuna, puudutettuna ja paikattuna. Mistä löytyy voimaa käsitellä tuota muutosta, jonka on kokenut niin yhtäkkiä ja yllättäen? Miten nopeasti ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen?

Parhaimmillaan ja ajan myötä muutoksesta voi seurata myös hyvää. Se saattaa muuttaa ihmisen elämän suunnan niin, että löytyy jotain aivan uutta. Se saattaa ohjata jopa päinvastaiseen suuntaan verrattuna siihen, mihin on ennen tapahtunutta kulkenut. Arki, arvot, toiveet ja tavoitteet – kaikki punnitaan uudelleen.

Yksi esimerkki siitä, miten ihminen voi selvitä vaikeasta tilanteesta, löytyy tämän lehden keskiaukeamalta. Liikenneonnettomuus muutti koko perheen elämän, kun tytär vammautui ja äidistä tuli omaishoitaja. Kaiken jälkeen perheen tarina on ennen kaikkea tarina selviytymisestä, voimasta ja vahvuudesta, joka tulee esiin, kun sitä eniten tarvitaan.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Runsaasti hakijoita kesätöihin

Hautaus- ja puistotoimeen tuli määräaikaan mennessä yhteensä 602 hakemusta.

Seurakuntayhtymän kesä- ja kausityöpaikat kiinnostivat jälleen monia. Hautaus- ja puistotoimeen tuli määräaikaan mennessä yhteensä 602 hakemusta. Hakijoista palkataan yhteensä 65 henkilöä Joensuun, Enon, Pyhäselän, Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran hautausmaille.

Joensuun ja Utran tiekirkkoihin haettiin kesäksi oppaita. Hakemuksia saatiin 96, ja paikkoja on kahdeksalle henkilölle. Myös Vaivion kurssikeskukseen haettiin täksi kesäksi tuuraajia kiinteistö- ja keittiötehtäviin. Erilaisia tehtäviä oli tarjolla neljä, hakijoita oli yhteensä kolmekymmentä.

Sana: Saat kasvaa!

Uusi hedelmä, sato ja kasvu syntyvät liikkeelle lähtemisen seurauksena. Uusi kasvu tarvitseekin aina vaivannäköä ja liikkeelle lähtöä.

Iloiset leskenlehdet ja valko- ja sinivuokot ovat ilmestyneet sulaneille pihoille ja tienvarsille. Vappuna on vielä karu ja paljas maa, mutta siellä täällä elämä alkaa taas virkoamaan eloon. Kevättä ilmassa ja rinnassa!

Uuden satokauden eteen ahkerat viherpeukalot ovat tehneet jo kuukausien esityön. Taimia on kasvateltu ikkunalaudoilla ja kohta viime syksynä istutetut kukkasipulit ja taimet virkoavat uuteen elämään. On lupa odottaa uutta satoa ja kasvatustyön hedelmää.

Toukokuun ensimmäisen sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, miten liikkeelle lähteminen, vaivannäkö ja hedelmän tuottaminen liittyvät yhteen. ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy” (Joh 15).

Uusi hedelmä, sato ja kasvu syntyvät liikkeelle lähtemisen seurauksena. Uusi kasvu tarvitseekin aina vaivannäköä ja liikkeelle lähtöä. Kylvämättömät siemenet eivät tuota satoa jäädessään komeron hyllylle. Maahan istuttamatta jääneet kukkasipulit joko kuivuvat tai märäntyvät kellarin nurkkaan. Maasta irrotetut siirtotaimet tulee laittaa hyvään ja kosteaan maaperään. Uusi kasvu vaatii vaivannäköä. Lähde sinäkin uudelleen liikkeelle Jumalan pelloille ja hedelmätarhoille. Sinun työpanostasi nimittäin tarvitaan!

Raamatussa puhutaan paljon siitä, että vain Jumala saa aikaan uutta elämää. Jopa niin, ettei ihmiselle jätetä paljon tehtävää uuden luomisen synnyssä. Kuitenkin rohkaisevaa on Jumalan sanaa lukiessa, että ihmistäkin tarvitaan Jumalan valtakunnan taimitarhoilla.

Paavali, Jumalan innokas hengellinen puutarhuri, nimittäin kirjoitti kokemuksistaan: ”Minä istutin ja Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun” (1. Kor. 3:6). Tähän Jumalan sanaan olen useasti tukeutunut. Voin istuttaa, voin kylvää, voin kastella ja jopa suojella taimia kuumuudelta tai hallaöiltä, mutta itse kasvun antaa Jumala.

Lohdullista on kuulla, että Jumala antaa kasvun. Myös minun hengellisen elämäni kasvun, oman opetuslapsena tehtävän työni kasvun ja Jeesuksen tuntemisen kasvun.

Jumalan puutarhoissa on aina kevään riemua ja iloa. Sinäkin saat kasvaa yli omien mittojen ja ihmisten asettamien rajojen. Keväällä Jumalan taivas on korkeimmillaan. Saat kasvaa!

Jukka Reinikainen
kirkkoherra
Kontiolahden seurakunta

Seurakuntasihteerit – töissä asiakaspalvelun eturintamassa

Kun joku tarvitsee papin hautajaisiin tai tilat ristiäisille, pirisee puhelin seurakunnantoimistossa. Asiakaspalvelu on tärkeä
osa seurakuntasihteerin töitä, mutta tehtäviin kuuluu myös esimerkiksi seurakuntaneuvoston kokousten sihteerinä toimiminen.

Kun joku tarvitsee papin hautajaisiin tai tilat ristiäisille, pirisee puhelin seurakunnantoimistossa. Asiakaspalvelu on tärkeä
osa seurakuntasihteerin töitä, mutta tehtäviin kuuluu myös esimerkiksi seurakuntaneuvoston kokousten sihteerinä toimiminen.

Seurakuntasihteerit Milla Suhonen ja Pirjo Myller seisovat seurakunnantoimiston pöydän takana. Pirjo Myllerillä on maski kasvoillaan. — Koronan vuoksi seurakunnantoimistot palvelevat nyt pitkälti etänä, ja seurakuntayhtymässä on myös jaossa kasvomaskeja työntekijöille ja kokouksiin osallistujille. ”Asiakkaat ovat sopeutuneet kiitettävästi etäasiakaspalveluun”, sanoo Enon seurakuntasihteeri Milla Suhonen. Kuvassa myös maskia testaava Pielisensuun kollega Pirjo Myller. Kuva: Virpi Hyvärinen

Missä seurakunta, siellä sihteeri. Seurakunnantoimistoissa työskentelevät seurakuntasihteerit ovat varsinaisia monitietäjiä, jotka ovat perillä vähän kaikista seurakuntaa koskevista asioista.

Tilavarauksia, tiedottamista, vanhojen hautapaikkojen jäljitystä…

Pielisensuun seurakunnan seurakuntasihteeri Pirjo Myllerin mukaan seurakuntasihteerin kuuluukin olla selvillä – tai vähintäänkin ottaa selvää – asioista. Työssä korostuu hyvän tiedonkulun merkitys työyhteisön sisällä: mitä paremmin se toimii, sitä helpompi on palvella seurakuntalaisia ja muita.
– Ei kuulu mulle -ajattelutapa ei sovi tähän työhön. On ilo palvella mahdollisimman hyvin ja ystävällisesti, sanoo Myller.
Keskeistä seurakuntasihteerin työssä onkin Myllerin ja tämän enolaisen kollegan Milla Suhosen mukaan asiakaspalvelu: pappien ja kanttorien varaaminen kaste-, vihkimis- ja hautaustoimituksiin sekä tilavarausten teko. Tehtäviin kuuluu olennaisena osana myös hallinnollisia tehtäviä, tiedottamista ja monenlaista pientä juoksevaa asiaa.

– Toimitusten järjestäminen on yksi iso osa yhteydenottoja, mutta lisäksi tulee esimerkiksi ehtoollis-, syntymäpäiväkäynti- ja hartauspyyntöjä. Enossa tulee myös paljon yhteydenottoja koskien uurnan laskuja, suvun vanhoja hautapaikkoja, hautojen hallintaa ja haudanhoitosopimuksia, kertoo Suhonen.

Neuvoston kokoukset valmistellaan yhteistyössä kirkkoherran kanssa – seurakuntavaalit iso ponnistus neljän vuoden välein

Tärkeä osa seurakuntasihteerin työtä on myös seurakuntaneuvoston kokousten sihteerinä toimiminen. Sihteerit valmistelevat kokouksia tiiviissä yhteistyössä kirkkoherran ja hallintosihteerin kanssa. Joissakin asioissa myös tuomiokapituli on tärkeä yhteistyötaho.
– Seurakuntasihteeri kirjoittaa esityslistat ja viimeistelee liitteet sekä lähettää ne kokouskutsun kera seurakuntaneuvoston jäsenille. Kokouksen jälkeen sihteeri hoitaa päätösten toimeenpanot ja tiedoksiannon, kertoo Myller.
– Meillä Enossa seurakuntaneuvoston kokouksia järjestetään noin 8-10 kertaa vuodessa. Jotkut asiat ovat rutiininomaisia ja toistuvat samankaltaisina, mutta jotkut asiat vaativat enemmän valmistelua ja jälkityötä, toteaa Suhonen.

Myller näkee etenkin uusien työntekijöiden rekrytoinnin olevan vaativa tehtävä seurakunnan päättäjille.
– Sitä on mielenkiintoista seurata ja tehdä sihteerinä oma osansa siinäkin työssä. Luottamushenkilöt ovat kaiken kaikkiaan tärkeä yhteistyötaho, sanoo Myller.

Vaativimmaksi kokonaisuudeksi hallinnollisissa työtehtävissä Myller kokee neljän vuoden välein toimitettavat seurakuntavaalit.
– Niissä on kyseessä usean kuukauden runsas työ ennakkoäänestyksineen ympäri seurakuntaa, paljon kokouksia ja pitkiä päiviä. Työ on erityisen tarkkaa ja määrämuotoista. Tässäkin ponnistuksessa tärkeänä toteuttajana on maallikoista koostuva vaalilautakunta, Myller toteaa.

Korona lisäsi etätöitä

Arkisen perustyön haasteeksi Suhonen näkee töiden epäsäännöllisen jakautumisen eri päiville ja työn pirstaleisuuden. Työ keskeytyy monesti ja töitä on pystyttävä priorisoimaan tarvittaessa. Myller pitää tärkeänä, että ajoittainen kiireen tuntu ei välittyisi asiakaspalvelutilanteisiin.

Tänä vuonna myös korona on tuonut omat haasteensa sihteerien työhön. Työtä tehdään ja asiakkaita palvellaan nyt paljolti etänä.
– Tarvittavia papereita joudun kuljettamaan mukanani, mutta siitäkään huolimatta kaikkia työtehtäviä en pysty hoitamaan kotoa käsin. Parina päivänä viikossa käyn toimistolla hoitamassa esimerkiksi postit, tulostamisen, skannaamisen sekä hautakarttoihin liittyvät tehtävät, kertoo Suhonen.

Työn parasta antia molemmille on asiakaspalvelu ja hyvä yhteistyö eri tahojen – myös omien työkavereiden kanssa. Myller toteaa työtilojen ja –välineiden olevat hyvät ja työyhteisön vähän kuin toinen perhe. Seurakunta on työympäristönä mieluisa.
– Enossa työskentelemme tällä hetkellä väistötiloissa. Uuden seurakuntatalon valmistumista ja sen myötä uusia työtiloja odotan innolla, sanoo Suhonen.

Virpi Hyvärinen