Tänä keväänä suorittamani ensiapukurssi opetti minut elvyttämään oikein myös korona-aikana. Muutakin jäi kurssilta lähtemättömästi mieleen. Erityisen vaikutuksen teki kurssin vetäjän esittämä kuvallinen materiaali erilaisista onnettomuustilanteista. Miten avuton ihminen onkaan silloin, kun häneen kohdistuu valtavia ulkopuolisia voimia.
Koko elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Oli sitten kyse liikenneonnettomuudesta, sairauskohtauksesta tai jostain muusta pysäyttävästä tapahtumasta, mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Muutosta on hyvin hankala kuvitella etukäteen. Meidän on vaikea uskoa, että tilanne voisi tulla eteen juuri itselle.
Olen miettinyt, miltä muutos tuntuu. Jos on onnekas ja pääsee ajoissa hoitoon, saattaa herätä sairaalassa leikattuna, tikattuna, puudutettuna ja paikattuna. Mistä löytyy voimaa käsitellä tuota muutosta, jonka on kokenut niin yhtäkkiä ja yllättäen? Miten nopeasti ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen?
Parhaimmillaan ja ajan myötä muutoksesta voi seurata myös hyvää. Se saattaa muuttaa ihmisen elämän suunnan niin, että löytyy jotain aivan uutta. Se saattaa ohjata jopa päinvastaiseen suuntaan verrattuna siihen, mihin on ennen tapahtunutta kulkenut. Arki, arvot, toiveet ja tavoitteet – kaikki punnitaan uudelleen.
Yksi esimerkki siitä, miten ihminen voi selvitä vaikeasta tilanteesta, löytyy tämän lehden keskiaukeamalta. Liikenneonnettomuus muutti koko perheen elämän, kun tytär vammautui ja äidistä tuli omaishoitaja. Kaiken jälkeen perheen tarina on ennen kaikkea tarina selviytymisestä, voimasta ja vahvuudesta, joka tulee esiin, kun sitä eniten tarvitaan.
Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi