Kategoria: usko ja elämä

Kanttori Tiina Korhonen suosittelee Taizé-messua erityisesti ihmiselle, jonka kalenteri on ääriään myöten täynnä.

Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen lausahti taannoin: ”Meillä on tapana peittää Jumala näkyvistä puhumalla hänestä tavattoman paljon”.

Tähän Mäkisen lauseeseen Pielisensuun seurakunnan kanttori Tiina Korhonen viittaa alkaessaan kertoa, mistä Taizé-messussa on kyse. ”Taize-messussa ei puhuta tavattoman paljon”, toteaa Korhonen.

Näin todella on. Taizé-messu on rukoukseen, Raamatun sanaan, hiljaisuuteen ja lauluun keskittyvä ehtoollisjumalanpalvelus, jossa ei ole lainkaan saarnaa. Saarnan tilalta Raamatun tekstien lukemisen jälkeen pysähdytään useamman minuutin hiljaisuuteen.

– Kun kukaan ei käy saarnan muodossa selittämään, kukin voi rauhassa ajatella ja kuulostella, mitä hiljaisuus, Jumala ja tämä kaikki minulle nyt puhuu.

– Hiljaisuuteen voi oppia, ja sitä on turvallista opetella yhdessä toisten kanssa. Tähtäin on siinä, että ihmisellä löytyisi kosketus omaan itseen. Jonkinlainen intuitio, jonka varassa saisi kuulostella, olenko nyt oikeassa kohdassa elämässäni, kertoo Korhonen.

Hiljaisuutta ja musiikkia

Pielisensuun kirkossa joka toinen sunnuntai vietettävään messuun on saatu nimeä myöten vaikutteita ranskalaisesta Taizé’n kylästä, minne veli Roger loi 1940-luvulla ekumeenisen yhteisön.

– Taizé’en tulee yhä lakkaamatta nuoria viideltä mantereelta ja siellä heitä herätetään ystävyyteen, rukoukseen ja hiljaisuuteen, kertoo Korhonen.

– Taizé’ssä ihmisiä saatetaan hienovaraisesti suhteeseen Jumalan kanssa – saatetaan valoon. Itsekin koin jo nuorena pitkän hiljaisuuden Taizé’n Sovituksen kirkossa syvän luottamuksen osoitukseksi, hän lisää.

Paitsi hiljaisuudella, myös musiikilla on Taizé-messussa merkittävä rooli. Messuissa lauletaan Taizé-yhteisön lauluja suomeksi, englanniksi, latinaksi, saksaksi ja ruotsiksi.

– Laulut ovat lyhyitä mutta sisällöllisesti latautuneita. Lauluja toistetaan. Näin messussa liitytään kristinuskon piirissä pitkään tunnettuun rauhoittavan, toistetun rukouksen perinteeseen. Mieli rauhoittuu ja laulut johdattelevat sydämen asettumaan rukouksen vaikutuspiirin, kertoo Korhonen.

Pielisensuussa on vahva Taizé-perinne

Taizé-hetkiä on vietetty Pielisensuun seurakunnassa jo parikymmentä vuotta, ja messuja noin 12 vuoden ajan. Korhonen näkee, että perinteen vaaliminen on Pielisensuun seurakunnalle kunnia-asia.

– Taizélaisen ajattelutavan toi 1970-luvulla Suomeen nimenomaan Pielisensuun mailta lähtöisin oleva sillanrakentaja, rauhan ja sovinnon kantaja, Joensuun Yhteiskoulun kasvatti Anna-Maija Raittila. Olin itsekin mukana ensimmäisellä matkalla, joka Joensuusta tehtiin Taizé’een.

– Taizé-yhteisön ja Anna-Maija Raittilan perinnön vaalimiseen liittyy laajempi kokonaisuus: hiljaisuuden liike, retriitit, nuorten kanssa tehtävät Taizén matkat ja yksinkertaisen elämäntavan etsiminen, joka nostaa nyt vahvasti päätään myös nuorissa ihmisissä. On kyse ilon, yksinkertaisuuden ja armahtavaisuuden arvopohjasta, kertoo Korhonen.

Korhosen mukaan Taizé-messun ydin on kulkea pois toiminnallisuudesta, kohti lepoa ja luottamusta.

– Suosittelen näitä messuja etenkin ihmisille, joilla on kalenteri täynnä. Ja vaikkapa ihan ruuhkavuosia eläville vanhemmille, jotka haluaisivat hetken vain hengähtää. Jos lastenhoidosta tulee kysyntää, sekin voidaan järjestää, sanoo Korhonen.

 

Virpi Hyvärinen

”Kasvoihin Herran katsokaa!”

Virsi 340:2

Kun nuorena pappina tulin Enoon, tehtiin siitä paikallislehteen juttu. Toimittaja pyysi, että valokuvassa sytyttäisin kynttilöitä. Mietin, että tuollaisia kuvia on otettu aivan liikaa. Sama pyyntö on toistunut muutamia kertoja, viimeksi kesällä kun täytin pyöreitä vuosia. Eläkeikään on kuitenkin vielä aikaa.

Itse asiassa ideahan on mainio. Kynttilän liekki kertoo valosta, joka on Kristus ja siinä ilmenee Jumalan kirkkauden säteily. Eiköhän siinä viestissä tiivisty nimenomaan papin perimmäinen tehtävä. ’

Minkähän ikäisenä vanha Simeon oli tullut temppeliin odottamaan saapuvaa messiasta? Veikkaan, että kynttilöitä on tullut sytytetyksi aikamoinen määrä ennen kuin Maria ja Joosef kantavat poikansa sisään. Olikohan elämä sitä ennen ollut jotenkin tylsää odottelua? Nyt siellä vietetyt vuosikymmenet saivat täyttymyksensä Jeesuksen näkemisessä.

Myös iäkkäällä Hannalla on ollut aikaa pohtia, mikä on tämä Jumala, jota palvellaan tässä mahtavassa temppelissä. Tuolla sisäpuolella pappien pihan takana on suuren verhon peittämä huone, joka on pyhitetty Jumalalle – hänelle, jota kukaan ei ole nähnyt ja josta ei ole olemassa edes kuvaa. Yhtä aikaa hän tietää miten näkymätön Jumala on tullut hänelle tärkeäksi ja miten asian sanoiksi muotoileminen ottaakin voimille. Verhon takana on kaikki ja silmin nähden ei mitään erikoista.

Jumala pienessä lapsessa on sellaista, jota ihminen vielä pystyy katsomaan ja jumaluuden salatun merkityksen pystyy jotenkin aistimaan. Ei kuitenkaan sitä, mikä tuo tarkoitus perimmiltään on, vaan sen, että noissa viattomissa kasvoissa on omankin elämän merkityksellisyys. Yhtä aikaa sen näkee omin silmin ja yhtä aikaa on suuren salaisuuden äärellä. Usein tämän tajuaa aivan liian myöhään: vasta sitten ymmärtää elämän arvon, kun on saavuttanut sen rajallisuuden.

Näillä vanhuksilla ei ehkä olisi enää pitkä aika perille pääsyyn, mutta vielä nyt eläessään heidän silmänsä olivat nähneet pelastuksen; kirkkauden, joka loistaa kaikille kansoille. Tulevaisuus katsoi heitä silmiin. Uuden ajan toivo puristi hellästi sormeaan. Nyt voisi rauhassa lähteä.

 

Markku Koistinen
kappalainen, Enon seurakunta

 

”Silmämme näkee kasteessa vain vettä paljaaltansa”

Virsi 214:2

Vesi on elämälle välttämätön aine. Ilman vettä ihminen ei voi elää. Samalla vesi on tavattoman rikas innoittaja elämässä. Jos etsisin kaikki veteen liittyvät tärkeät esineet ja asiat niin niiden määrä olisi melkoinen. Uimahousujen  lisäksi pöydälle ilmestyisi suuri arsenaali erilaisia kalastusvälineitä pilkeistä vaappuihin, vetovavoista pilkkionkiin. Vene saa odotella vesien vapautumista harjakehikon ja suojapeitteen kätköissä.

Vuodenajat rikastuttavat suomalaisten suhdetta veteen. Näin talvella sukset, luistimet ja pulkka antavat hyvät vauhdit. Termospullo on itsestäänselvyys pakkia unohtamatta. Kun lämpötila kohoaa vähitellen nollan yläpuolelle, lumesta syntyy jäälyhtyjä ja lumilinnoja. Veden eri olomuodot houkuttelevat tekemään vaikka mitä. Potkukelkat voi alamäessä liittää yhteen ”junaksi”. ”Oi sitä vauhdin yhteistä hurmaa!” Ja kuinka vesi rakentaa syksyllä siltojaan ja verkkojaan järven pintakalvoon. Erilaisten lumikiteiden rakenteet ovat nerokkaita, kevätauringossa ne hivelevät silmää, joskus taivaalta tippuu valtavia hiutaleita – kuin tiskirättejä.

Miltä hiljainen vedenalainen maailma tuntuu – kalojen, rapujen ja vesikasvien valtakunta? Miltä tuntuu opetella kellumaan ja katsomaan taivaan sineä ja sen pilviä? Miltä vesi, kristillisen kasteen näkyvä aine, tuntuu Ensimmäisenä sen sai kokea Jeesus. Jordan virran vesi saa kastella hänen päänsä ja Jumalan Henki laskeutuu häneen. Tuosta hetkestä alkaa tehtävä, jota varten hän on syntynyt. Mihin tehtävään hän on lähettänyt sinut?

Kun ajattelen ja uskon kasteen lahjan, tunnen Jumalan armon kuin veden kannatteluna kelluessa. Kaste kantaa minua silloinkin, kun elämän perusrakenteet järkkyvät, sairaus tai kuolema tulee lähelle. Risto Ruskomaan kerran minulle toimittaman kasteen lahjan omistan siksi, että kasvatus on kantanut. Minulle on kerrottu, mitä kasteessa tapahtuu. Jumala on minut luonut ja minut on kastettu omalla nimellä Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi. Uskoni veden voimaan ei ole vain uskoa veden voimaan vaan myös Pyhän Hengen voimaan. Saan uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan ja elää – veden välittämään ”Voimaan” ja Jumalan armoon luottaen.

Jaakko Muhonen
pastori,
Kontiolahden seurakunta

 

Jouluna hautausmaita valaisevat tuhannet kynttilät. Moni haluaa muistaa kynttilällä myös toiselle paikkakunnalle haudattuja edesmenneitä läheisiään.

Joulun aikaan pimenevässä illassa hautausmaat täyttyvät kirkkaina tuikkivista kynttilöistä. Aina kynttilää ei ole mahdollista viedä poisnukkuneen läheisen haudalle esimerkiksi pitkän välimatkan vuoksi. Tällöin muistelu ja kynttilän sytyttäminen läheiselle ihmiselle onnistuu hautausmaan muistelupaikalla.

Joensuun alueella muistelupaikka löytyy kaikilta kahdeksalta hautausmaalta (Joensuu, Utra, Kettuvaara, Kiihtelysvaara, Tuupovaara, Hoilola, Pyhäselkä ja Eno). Kontiolahdella muistelupaikkoja on viidellä hautausmaalla (kappelihautausmaa, keskimmäinen ja vanha hautausmaa sekä Onttolan ja Selkie/Mönnin hautausmaat). Lisäksi Kontiolahden Lehmon seurakuntatalon edustalla on muistelupaikka.

– Muistelupaikat on tarkoitettu seurakuntalaisten vapaaseen käyttöön esimerkiksi muualle haudattujen muistelemiseen, seurakuntamestari Hannu P. Martikainen Kontiolahden seurakunnasta sanoo.

– Joensuun muistelupaikat ovat kaikki erilaisia. Joensuussa, Pyhäselässä ja Enossa on muistelupaikka myös muistolehtoon haudattujen muistamista varten. Joensuun hautausmaalla muistelupaikka sijaitsee lähellä Ristinkappelia, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi kertoo.

Kiviniemen mukaan kynttilöiden määrässä joulu on vuoden vilkkain aika muistelupaikoilla, mutta kukkia ja kynttilöitä tuodaan isoimpien hautausmaiden muistelupaikoille ympäri vuoden.

– Muistelupaikalle tuodaan myös kukkia siunaustilaisuuksista esimerkiksi, jos vainaja siunataan Ristin kappelissa ja jää tuhkattavaksi. Muistelupaikalle viedään kukkia varsinkin silloin, jos tuleva hautapaikka on muualla kuin Joensuun hautausmaalla.

Joensuun hautausmaa on kaupungin hautausmaista suurin. Jo yksistään muistelupaikalle tuodaan satoja kynttilöitä. Joulun aikaan Joensuun hautausmaalla otetaankin käyttöön perinteiseen tapaan poikkeavat liikennejärjestelyt, jotta ruuhkia saadaan vähennettyä.

– Ristinkappelille ja sen parkkipaikoille vievä tie on yksisuuntainen lauantai-iltapäivästä 22.12. torstaiaamupäivään 27.12. saakka. Sisääntulo tapahtuu Rauhankadulta ja hautausmaalta poistutaan Teollisuuskadulle. Liikenteen yksisuuntaisuutta ohjaamaan laitetaan kyseiseksi ajaksi liikennemerkit, Virpi Kiviniemi kertoo.

Kontiolahden suurin hautausmaa on puolestaan kappelihautausmaa. Vuoden 2019 alkupuolella hautausmaa kasvaa entisestään kun hehtaarin suuruinen laajennusosa otetaan käyttöön.

– Joulun aikana hautausmaalla kiinnitetään erityistä huomiota muistelupaikkojen siisteyteen. Loppuun palaneet kynttilät pyritään siivoamaan pois päivittäin. Lumen auraukseen ja liukkauden torjuntaan lisätään resursseja kelin ja tarpeen mukaan, seurakuntamestari Hannu P. Martikainen sanoo.

Aiempien vuosien tapaan joulun päivistä jouluaaton odotetaan olevan kaikkein vilkkain päivä hautausmailla. Myös pienemmillä hautausmailla voi olla ruuhkaa.

– Varmaan kaikilla hautausmailla on ruuhkaa ja parkkipaikat ovat vähissä, joten hautausmaalla kävijöille toivotaan joulumieltä ja reilusi malttia mukaan. Nyt kun jouluaatto on maanantaina, niin varmaan monet käyvät haudalla jo viikonloppuna. Se saattaa vähentää ruuhkaa aattona. Yleensä pahimmat ruuhkat ovat puolenpäivän aikaan. Jos on mahdollista siitä haudalla käyntiä myöhemmäksi, niin se voi olla tunnelmallisempaa ja vähemmän ruuhkaista, Virpi Kiviniemi vinkkaa.

Elävä tuli on kaunis tummassa talvi-illassa, mutta tulen kanssa on myös muistettava olla huolellinen. Satojen kynttilöiden palaessa vieri vieressä riski allaspalolle on olemassa. Kiviniemi muistuttaa, että vähemmän voi olla myös enemmän. Tämä pätee sekä turvallisuus- että ympäristönäkökulmasta.

– Muistetaan ympäristöä myös jouluna. Yksikin kynttilä valaisee haudan ja lyhdyssä voi polttaa tavallista kynttilää, jolloin siitä ei jää muovijätettä. Jos haudalla käytetään led-kynttilää, pitää ne muistaa kierrättää oikein ser-jätteeseen.

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.”

(Jes.9:1)

Löysin pari viikkoa sitten viime jouluna talteen laittamani kolumnin. Kirjoituksen keskeisin ajatus on pienin mahdollinen jouluilo. Se, että jouluvalmisteluissa ja joulussa kannattaisi keskittyä siihen, mistä varmasti tulee hyvä mieli – olipa se miten pieni asia tahansa. Yhdelle se on piparitaikinan maku, toiselle tietty joululaulu, kolmannelle jotain muuta. Monista jouluun aina aiemmin liittyneistä asioista on joskus pakko luopua. Joulun viettoon liittyy myös surua, kaipausta, yksinäisyyttä, ärtymystä ja pahaa oloa –   paljon pimeää. Siksi tarvitaan myös pienin mahdollinen jouluilo, valo pimeyden keskelle. Se, mihin keskittymällä pimeys hellittää edes hetkeksi.

Joulun sanomassa toteutuu myös pienimmän mahdollisen jouluilon ajatus. Se, mikä on pienintä ja mitättömintä – on silti samalla kaikkein suurinta ja parasta. Jesajan kirjassa ovat sanat kuoleman varjon maasta, johon loistaa kirkkaus: joulun valo voittaa pimeän. Jumala syntyy ihmiseksi sinne, missä ei ollut ollenkaan otolliset olosuhteet jouluilolle –  pikemminkin päinvastoin. Maailman valo, Jeesus Kristus, syttyy ja syntyy keskelle kaikkein pimeintä. Pienimmästä jouluilosta tulee kaikkein suurin ilosanoma kaikelle kansalle. Vuosikymmenistä ja vuosisadoista toiseen sama vanha pienin ja suurin jouluilo on tarkoitettu meillekin.

Jumala lähettää Poikansa ihmiseksi keskelle arkea. Me ihmiset emme voi saada aikaan tarpeeksi hienoja olosuhteita joulun lapselle, joten hän syntyy keskelle tavallista – ja ehkäpä vielä erityisen niukkaa arkea. Pienin ja samalla suurin mahdollinen jouluilo ei vaadi meiltä ihmisiltä yhtään enempää kuin vastaanottamisen. Sen, että voimme uskoa hyvän Jumalan rakkauteen meitä kohtaan oman arkemme keskellä. Siinä on joulun juhlahetki, joskus vain ohikiitävä aavistus. Pienimmästä suurimmaksi kasvava jouluilo tulee juuri sen arjen ja elämän keskelle, jossa tänä jouluna elämme.

Katriina Puustinen
pastori,
Rantakylän seurakunta