Joensuun seurakuntakeskuksen Toimentuvalle voi tulla tekemään käsitöitä, jutustelemaan ja kahvittelemaan tai vain huokaisemaan hetkeksi kauppareissun lomassa.
Joensuun seurakuntakeskuksen Toimentuvalle voi tulla tekemään käsitöitä, jutustelemaan ja kahvittelemaan tai vain huokaisemaan hetkeksi kauppareissun lomassa.
Tärkeintä Toimentuvalla on toisten ihmisten kohtaaminen, sanoo Toimentuvan toimikunnan puheenjohtaja Heljä Lehikoinen (ylh. vas.). Kuvassa ylärivissä myös Inkeri Kiiskinen ja Tuija Heikkinen, alarivissä Tarja Hirvonen, Maija Tuunainen ja Eila Jääskeläinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Siitä on jo 28 vuotta, kun Joensuun seurakuntakeskukselle perustettiin kohtaamis- ja harrastuspaikka Toimentupa. Idean takana oli silloinen Joensuun seurakunnan kirkkoherra Risto Ruskomaa, joka oli innostunut Tampereella käydessään sikäläisen Mummonkammarin toiminnasta.
Toimentuvasta on muodostunut monelle tärkeä, arkiviikkoa rytmittävä ja sosiaalisia suhteita ylläpitävä paikka.
– Tämä on vähän niin kuin olohuone. Yleensä kun tähän tulee, niin joku toinen ilmaantuu siihen pian kahville. Ja jos haluaa olla rauhassa, voi tuonne peräsaliin mennä vaikka lueskelemaan, jos siellä ei ole ryhmiä menossa, kertoo Toimentuvan ohjaaja Tuija Heikkinen.
Arkisin päiväsaikaan auki olevalle Toimentuvalle voi tulla tekemään myös erilaisia käsitöitä.
– Meiltä löytyy esimerkiksi ompelukoneita sekä kahdet poppanapuut ja neljät mattopuut, joille voi varata vuoron. Perjantaisin meillä on käsityönopettaja Kaija Puustinen opastamassa ompelutöissä, mutta osaan minäkin tarvittaessa jeesata, jos muulloin tulee, sanoo Heikkinen.
Äiti Teresa -piiri lähettää peittoja itään, kahvipussiryhmässä kävijäryntäys
Toimentuvalla kokoontuu myös useita erilaisiin käsitöihin keskittyneitä ryhmiä. Yksi vanhimmista ryhmistä on Äiti Teresa -piiri, jossa tehdään perinteisiä 63:sta neuleneliöstä koottavia peittoja köyhille Äiti Teresan esimerkin innoittamana.
– Peittomme menivät pitkään Helsingin katolisten nunnien välityksellä Intiaan, mutta Intia ei enää ota vastaan peittoja. Nyt peitot menevät Valko-Venäjälle, Romaniaan ja Ukrainaan, kertoo piirin koollekutsuja Maija Tuunainen.
Yksi suosituimmista ryhmistä Toimentuvalla on seitsemän vuotta kokoontunut kahvipussiryhmä.
– Päätuotteemme on kassi, mutta teemme kahvipusseista myös koruja ja kaikenlaisia tarve-esineitä serviettitelineistä joulukoristeisiin. Enimmillään kävijöitä on ollut nelisenkymmentä, kertoo yksi ryhmän ohjaajista, Tarja Hirvonen.
Lohtuhuiveja ja villasukkia, arkkupeittoja ja makramee-töitä
Myös neulekerho on löytänyt muutamassa vuodessa paikkansa. Kerhossa kukin neuloo omiaan ja ohjaajana toimiva Eila Jääskeläinen tuo mallilehtiä ja omia neuleita näytille.
– Olemme tehneet esimerkiksi pikkusukkia keskussairaalaan sekä lohtuhuiveja leskille. Nyt olemme miettineet myös lohtusukkamallia miehille, kertoo Jääskeläinen.
Perjantaisin Toimentuvalla tehdään vuoroviikoin tilkkutöitä ja ompelutöitä Kaija Puustisen johdolla. Puustisen ohjaamana tuvalla on syntynyt esimerkiksi arkkupeittoja ja -vaatteita. Uusin ryhmä Toimentuvalla puolestaan on makramee-ryhmä, jota vetää Kaija Turunen.
Myyntituotteet syntyvät lahjoitustavarasta vapaaehtoistyönä
Toimentuvalla syntyviä tuotteita voi ostaa erilaisissa myyjäisissä ja pienimuotoisesti paikan päältä Toimentuvalta. Kaikki tuotteet syntyvät vapaaehtoistyönä lahjoitusmateriaaleista, ja tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
-Tuvalle voi tuoda lahjoituksena lankoja, kankaita, askartelutarvikkeita, puikkoja, kahvipusseja, matonkuteita ja kuteiksi sopivia kankaita, kertoo Heikkinen.
Toimentupa järjestää myös näyttelyitä, Leena Käyhkön vetämiä retkiä sekä ohjelmallisia maanantaikahveja joka maanantai klo 13.
– Maanantaikahveilla on ollut vaihtelevaa ohjelmaa Inkeri Kiiskisen vetämästä tuolijumpasta valokuvien esittelyyn, laulamiseen ja vierailijoiden esityksiin, kertoo Heikkinen.
Virpi Hyvärinen
Tervetuloa Toimentuvalle!
Joensuun seurakuntakeskus, kellarikerros (Kirkkokatu 28)
Avoinna ma–to klo 9–15.30 ja pe 9–14, alk. 3.1.
Neulekerho parittomien viikkojen ti klo 10, alk. 4.1.
Äiti Teresa -piiri parillisten viikkojen ti klo 13, alk. 11.1.
Makrameeryhmä parittomien viikkojen ke klo 10, alk. 5.1.
Kahvipussiaskartelua joka to klo 10, alk. 13.1.
Tilkkutyön perusteita parillisten viikkojen pe klo 10, alk. 14.1.
Ompelun ohjausta parittomien viikkojen pe klo 10, alk. 21.1.
Lisäys 10.1.2022: Toimentupa ja sen ryhmät ovat tauolla koronaviruspandemian takia 20.1.2022 saakka.
Olen ajatellut, että se lapsen silmien kirkkaus on puhdasta taivaan valoa. Lapsen silmistä paistaa vielä Jumalan puhtaan rakkauden, toivon ja ylösnousemuksen valo.
”Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien.
Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan? ”
Näin lauletaan Taivas sylissäni -laulussa. Se laulu kertoo Mariasta, Jumalan Pojan äidistä.
Maria lienee meistä ihmisistä kaikkein onnekkain, vaikka hän joutuikin kantamaan kaikkein raskaimman taakan. Maria oli onnekas, koska hän sai kantaa itse Jumalaa sydämensä alla, hoitaa ja vaalia häntä rakkaudella. Hän sai Jumalan Pojan syliinsä, käsivarsiensa kannettavaksi. Hän sai katsoa Jumalaa silmästä silmään ja nähdä niissä taivaan kirkkauden.
Miten suuri rakkaus, mutta myös suuri pelko hänen sydämessään onkaan vallinnut sen tehtävän edessä, jonka enkeli oli hänelle ilmoittanut! Hän oli Jumalan erityisellä tavalla rakastama, kunniatehtävään valittu ja silti niin pieni ja tavallinen ihminen. Siinä tallissa, kaiken ihmeellisen edessä, hän kasvoi äidiksi.
Hän tiesi, että hänen vastuullaan on tuosta pienestä ihmeestä huolehtiminen.
Siinä hetkessä, pienen poikansa silmien edessä, rakkaus kasvoi pelkoa suuremmaksi.
Silmistä heijastui Jumalan valtakunnan valo. Jumala oli luvannut olla hänen kanssaan.
Onko sinulla ollut koskaan mahdollisuutta katsoa aivan pientä lasta silmiin? Se valo, joka pienistä silmistä loistaa, on jotakin aivan ainutlaatuista. Se on kuin kevyt aavistus tuonpuoleisesta, erityistä kirkkautta, jonka tämän maailman tuulet ennen pitkää kuitenkin himmentävät.
Olen ajatellut, että se lapsen silmien kirkkaus on puhdasta taivaan valoa. Lapsen silmistä paistaa vielä Jumalan puhtaan rakkauden, toivon ja ylösnousemuksen valo. Jokainen lapsi on Jumalan ihme, rakkauden lahja, joka tulee tähän maailmaan konkreettisessa muodossa.
Vaikka sitä on kuinka tutkittu, ei elämän lahjaa voi tiedekään täysin selittää. Elämä syttyy äidin kohdussa, katseilta piilossa, salaisuutena maailmalle. Se on selittämätön ja silti niin luonnollinen osa luomakunnan kiertoa. Sen hetken salaisuuden ymmärtää vain Jumala.
Meidän koko elämämme on Jumalan lahjaa. Me saamme vielä hiljentyä hetkeksi pienen Jeesus-lapsen seimen äärellä ja kiittää siitä valosta ja toivosta, jonka hän elämiimme ja tähän maailmaan on syntymässään tuonut.
Olkoon se toivo lohtunamme ja voimanamme myös alkavana vuonna. Siunattua vuotta 2022 jokaiselle.
Sanna-Marika Hallayö vs. kappalainen
Kontiolahden seurakunta
Laulajan ura on ollut Katri Helenalle unelmien täyttymys. Jos Jouluradiolle tehty Hoosianna jää hänen viimeiseksi äänitteekseen, se on hänen mielestään hyvä lopetus.
Laulajan ura on ollut Katri Helenalle unelmien täyttymys. Jos Jouluradiolle tehty Hoosianna jää hänen viimeiseksi äänitteekseen, se on hänen mielestään hyvä lopetus.
”Joululauluilla on ihmeellinen kyky purkaa mielen solmuja”, sanoo laulaja Katri Helena, ja toteaa joululauluihin liittyvän usein muistoja lapsuudesta saakka. Laulaja Katri Helena kuvattuna Helsingissä 14.10.2021. Kuva: Joonas Brandt
Viime vuoden tammikuussa Katri Helenan äiti Bertta Koistinen kuoli 102-vuotiaana. Maaliskuussa tuli koronapandemia ja sen pakottamana eristäytyminen omaan kotiin Askolassa. Elämä hiljeni.
– Se oli iso muutos, mutta aika hyvä. Ajattelin, että kiitos Luojalle. Tunsin kyllä, että olin tehnyt aika pitkän rupeaman erilaisia asioita. Äitiä olin käynyt tapaamassa hoitokodissa 13 vuoden ajan päivittäin, Katri Helena kertoo.
– Aika ei käynyt pitkäksi, sillä asun vanhassa, pienessä maalaistalossa, ja siellä on aina tehtävää. Ruoka tuotiin ovelle, lapsenlasten kanssa pelattiin pelejä netissä. En kaivannut ihmisten ilmoille. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut ostaa vaatteita eikä tehdä meikkejä.
”Kyllä ihmisen fyysinen olemus on viisas”
Jo pari vuotta ennen koronaa Katri Helena oli joutunut pysähtymään väsymyksen ja kilpirauhasvaivojen vuoksi ja peruuttamaan kaikki sovitut työt. Vaikka hän oli ollut väsynyt jo pitempään, työ oli tuntunut yhä niin kivalta, ettei sitä olisi millään malttanut lopettaa. Sitten oli pakko.
– Kyllä ihmisen fyysinen olemus on viisas. Jos ei itse älyä, niin keho kertoo. Tulee sairastuminen tai palaa melkein loppuun. Joillekuille se tulee jo paljon aikaisemmin kuin 55 työvuoden jälkeen, Katri Helena hymähtää.
– Sen jälkeen olen tehnyt vain neljä joulukonserttia ja telkkariin joitakin pieniä juttuja. Ja varmaan tulen jotakin vielä tekemään, mutta mihinkään isoon rumbaan en enää lähde.
”Tajusin, että minun täytyy tehdä Hoosiannasta niin herkkä ja hellä kuin kykenen”
Yhdelle työtarjoukselle Katri Helena sanoi heti kyllä. Se oli Hoosianna-virren laulaminen Jouluradiolle. Yleensä hänen joulunsa on alkanut syyskuussa joulukonserttien suunnittelulla. Nyt se alkoi jo heinäkuun helteissä espoolaisella studiolla.
– Jos tämä on minun viimeinen levytykseni, niin Luojalle kiitos siitä. Jos niin käy, se on hyvä lopetus.
Jouluradio on teettänyt vuodesta 2012 alkaen joka vuosi tilaustyönä Hoosiannasta uuden sovituksen, joka on soitettu ensimmäisenä adventtina puoliltaöin. Omat versionsa ovat vuosien varrella tehneet esimerkiksi Kerkko Koskinen Kollektiivi ja lauluyhtye Rajaton.
Hoosianna-tulkintaansa miettiessään Katri Helena avasi YouTuben ja etsi sieltä kaikki edellisten vuosien versiot.
– Tajusin, että minun täytyy tehdä Hoosiannasta niin herkkä ja hellä kuin kykenen. Sehän on riipaiseva tarina: Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin, ihmiset hurraavat ja iloitsevat, mutta kohta häntä ollaan jo tappamassa.
”Joululauluilla on ihmeellinen kyky purkaa mielen solmuja”
Monien joulunodotukseen Katri Helenan ääni on kuulunut jo ennen Hoosiannaakin. Hänen vuonna 1978 levyttämänsä Joulumaa on ollut radiokanavien kestosuosikki. Jouluihmiseksi tunnustautuva laulaja kertoo nauttivansa joululaulujen esittämisestä.
– Joulukonserteissa herkistyy niin esiintyjä kuin yleisökin. Nautin nähdessäni, kuinka ihmiset, jotka menevät oravanpyörässä ja joilla on aina kiire, istuvat kirkonpenkissä silmät kiinni kuuntelemassa. Silloin ajattelen, että tämä on ihana hetki.
Joululaulut ovat Katri Helenan mielestä erityisiä siksi, että niihin liittyy niin paljon muistoja, usein jo lapsuudesta asti.
– Kaikilla ne muistot eivät välttämättä ole hyviä. Voi olla kipeitäkin asioita, mutta joululauluilla on ihmeellinen kyky purkaa mielen solmuja.
”Minimoimme kaiken hössötyksen”
Viime joulu oli Katri Helenalle ensimmäinen, jonka hän vietti ilman perhettä. Hän päätti tyttäriensä kanssa, että he minimoisivat riskit ja pitäisivät etäjoulun.
– Miesystäväni Tommin kanssa minimoimme kaiken hössötyksen. Ostimme valmiit ruuat moneksi päiväksi. Se oli aika kiva kokemus.
Lapsenlapset ovat jo ilmoittaneet, että tänä jouluna palataan normaaliin ja kokoonnutaan mummin luokse. Kuunnellaan joulurauhan julistus ja syödään riisipuuroa. Lapset saavat lahjat ennen ruokailua, ja joulupöydässä istutaan kauan. Välillä lauletaan ja soitetaan, sillä myös Katri Helenan tyttäret ja vävyt ovat muusikoita.
”Jos oikein kovasti toivoo jotakin, silloin toimii niin, että se asia toteutuu”
Katri Helenan ensimmäinen levytys, Poikien kuvat, julkaistiin vuonna 1963. Puolentoista vuoden kuluttua hän voisi siis viettää 60-vuotistaiteilijajuhlaansa. Uralle on mahtunut lähes kaksi miljoonaa myytyä äänitettä ja sellaisia klassikoksi kasvaneita hittejä kuin Anna mulle tähtitaivas, Vasten auringon siltaa, Mun sydämeni tänne jää, Katson sineen taivaan, Katson autiota hiekkarantaa, Syysunelma ja Puhelinlangat laulaa.
– Sain aloittaa vaiheessa, jossa sodan jälkeen syntynyt sukupolvi rupesi rakentamaan Suomea. Kaikki, mitä vain halusi tehdä, oli mahdollista – oli opiskelupaikkoja ja työpaikkoja. Minä löydyin sieltä korpikuusen kätköistä laulamaan.
– Sanotaan, että jos ihminen oikein kovasti toivoo jotakin, silloin hän myös toimii niin, että se asia toteutuu. Niin minulle on käynyt.
”En koskaan ole ajatellut, että haluaisin jotain muuta”
Jos Katri Helenalle ei olisi ollut jo lapsesta asti selvää, että hänestä tulee laulaja, hän olisi kauppakoulun jälkeen saattanut päätyä töihin vaikka kauppaan tai somistamoon.
– Mutta lapsuuteni toive vei minua. Nyt on helppo ajatella, että tämä on ollut minun tehtäväni elämässä – ja on ihan vähän vieläkin. Se päivä, jolloin tehtävä on suoritettu, tulee olemaan täynnä kiitollisuutta. Voin olla kiitollinen myös itselleni, sillä en ole koskaan tehnyt tätä välinpitämättömästi. Me olemme kuulijoiden kanssa kulkeneet tätä polkua aika yksimielisesti.
– Työ on ollut minulle unelman täyttymys. Myös toinen unelmani on toteutunut: sain kolme lasta, joista kahden tyttären kanssa elämme läheisessä yhteydessä, ja lapsenlapsiakin on kaksi. En koskaan ole ajatellut, että haluaisin jotain muuta. Kyllä minä siellä pilven päällä voin sitten joskus tyytyväisenä sanoa, että hyvä homma tuli tehtyä.
”Tämä on minulle totta, eikä muiden tarvitsekaan siihen uskoa”
Sana kiitollinen toistuu Katri Helenan puheessa usein. Uralla menestys on seurannut toistaan, mutta yksityiselämään mahtuu kipeitä menetyksiä. Hänen puolisonsa Timo Kalaoja kuoli vuonna 1988 vain 42-vuotiaana. Vuonna 2009 Katri Helenan poika Juha Kalaoja menehtyi 33-vuotiaana.
– Jokaisella on oma kohtalonsa. Täytyy vain olla kiitollinen niistä vuosista ja ajoista, jotka on eletty yhdessä. Totta kai ikävä läheisten lähtiessä on konkreettinen ja voimakas, mutta ajattelen, että heillä on hyvä olla siellä, minne henki menee, Katri Helena sanoo.
Yhteys mieheen ja poikaan ei ole katkennut heidän kuolemaansa, vaan Katri Helena kertoo heidän olevan hänen näkymätön suojavartionsa, jolta hän saa opastusta ja lohdutusta.
– Nyt kun on etätöitä ja etäopetusta, voin sanoa, että minä olen ollut jo 33 vuotta etäopetuksessa. Ymmärrän kyllä ihmisten ennakkoluulot ja epäuskon. Itsekin olisin että hohhoijaa, jos en olisi tätä kokenut. Tämä on minulle totta, eikä muiden tarvitsekaan siihen uskoa. Mutta tiedän, että monilla on tämmöisiä kokemuksia.
”Jos joku tekee pahaa minulle, minun ei tarvitse sitä kostaa”
Tärkein opetus, jonka Katri Helena on suojavartioltaan saanut, on se, että me ihmiset emme ole toisistamme erillisiä vaan pohjimmiltamme hyvin samanlaisia. Samaa ainetta, samaa energiaa – miten sen kukakin haluaa sanoa. Sen, minkä teemme toisillemme, teemme myös itsellemme.
– Luin 1980-luvulla lapsilleni Grimmin satuja, jotka ovat sekä karmeita että viisaita. Niiden opetus on aina, että se, minkä teet toiselle, palautuu sinulle. Jos joku tekee minulle pahaa, minun ei tarvitse sitä kostaa, koska hän on tehnyt pahaa myös itselleen.
Raskaissa elämänvaiheissa Katri Helena on turvautunut Isä meidän -rukoukseen. Hän sanoo rukoilleensa sen riekaleiksi. Siihen keskittyminen on auttanut hetkeksi tyhjentämään mielen kaikesta muusta.
– Kun oli oikein vaikea olla, tein sellaista koetta, että pystynkö lausumaan Isä meidän -rukouksen harhautumatta ajattelemaan mitään muuta. Aluksi en onnistunut ollenkaan. Siinä vaiheessa, kun siihen pystyin, huomasin, että olen paremmalla tolalla.
Erityisesti häntä vaivasi pyyntö ”tapahtukoon sinun tahtosi”.
– Siihen aina pysähdyin. Ja päätin, että tapahtukoon sinun tahtosi.
Kaisa Halonen
Kuka?
Katri Helena Kalaoja, 76, on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä iskelmälaulajista. 52 albumin lisäksi hän on julkaissut myös kirjan Taivaan tie (Otava 2014). Hänellä on kaksi tytärtä ja kaksi lapsenlasta.
Mitä?
Katri Helena on tehnyt Jouluradiolle oman tulkintansa Hoosianna-virrestä. Se julkaistaan ensimmäisenä adventtina 28.11. klo 00, ja se on Jouluradion soittolistalla koko joulukuun ajan. Video on katsottavissa jouluradio.fi:ssä ja Jouluradion Facebookissa ja Instagramissa.
Mikä saisi mielen virittymään joulutunnelmaan paremmin kuin sydäntä sykähdyttävä joulumusiikki? Tuttua ja harvemmin kuultua joulumusiikkia on nyt kirkoissa runsain mitoin tarjolla. Löydä konserttikoosteesta omasi.
Mikä saisi mielen virittymään joulutunnelmaan paremmin kuin sydäntä sykähdyttävä joulumusiikki? Tuttua ja harvemmin kuultua joulumusiikkia on nyt kirkoissa runsain mitoin tarjolla. Löydä konserttikoosteesta omasi.
Seurakuntien tiloissa esiintyvät joulun alla vasemmalta ylhäältä lukien mm. Kamarikuoro Kaisku, Joensuun Naiskuoro, Talvi-Maaria Turunen, Joensuun Mieslaulajat, Kanteleduo Soittu, Akanvirta-kuoro, Lauluyhtye Kaiutin, Laulutuuli-kuoro sekä Trio Keski-Karjala. Kuvaajatiedot kuvien yhteydessä.
Taiga-kvartetin ja Kamarikuoro Kaiskun konsertti su 28.11. klo 18 Kontiolahden kirkossa. Bachin Joulukantaatti ”Uns ist ein Kind geboren”, englantilaista ja suomalaista joulumusiikkia. Kontiolahden kirkko 140 v. Vapaa pääsy.
Joulun odotus -konsertti pe 3.12. klo 19 Rantakylän kirkossa. Talvi-Maaria Turunen (laulu), Lawrence Hodge (piano). Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Mieskuoro Kontioisten ja Ilomantsin mieslaulajien joulukonsertti la 4.12. klo 14 Enon kirkossa, la 4.12. klo 18 Kontiolahden kirkossa ja la 11.12. klo 18 Tuupovaaran kirkossa. Tuttuja, perinteisiä joululauluja. Kuoroja johtavat Ilkka Vesala ja Kalle Rintala. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Jouluoratorion parhaat palat -konsertti ti 7.12. klo 18 Pielisensuun kirkossa. Joensuun konservatorion kuoro ja solistit. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 € konservatorion opiskelijoiden stipendirahaston hyväksi.
Joulun ihme -konsertti ke 8.12. klo 18 Joensuun kirkossa ja ti 14.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Joensuun konservatorion laulunopiskelijat. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 € konservatorion opiskelijoiden stipendirahaston hyväksi.
Joulu sydämiin -konsertti ke 8.12. klo 18 Rantakylän kirkossa, naiskuoro Akanvirta ja Mysterium. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
René Laulajaisen Kauneimmat joululaulut -konsertti to 9.12. klo 19 Joensuun kirkossa. Vapaa pääsy, vapaaehtoinen kolehti. TV7 taltioi konsertin.
Joulun sävel -konsertti pe 10.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Trio Keski-Karjala: Liisa Karhu (viulu), Kari Lauronen (laulu ja basso), Timo Hacklin (harmonikka). Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Jouluista viulumusiikkia konservatoriolta -konsertti pe 10.12. klo 18 Joensuun seurakuntakeskuksessa. Sakari Tervon viuluoppilaat esiintyvät Jaroslava Kotorovan säestyksellä. Vapaa pääsy.
Taiga-kvartetin joulukonsertti la 11.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Vapaa pääsy.
Turvallista joulua! -konsertti su 12.12. klo 18 Noljakan kirkossa. Pohjois-Karjalan Pelastuslaitoksen kuoro, joht. Hanna-Kaisa Laakkonen, ja sooloesityksiä. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 € Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Lauluyhtye Kaiuttimen joulukonsertti ma 13.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Joensuun Naiskuoron konsertti ”Jouluyönä” ke 15.12. klo 18 Joensuun kirkossa, joht. dir.cant. Helena Hulmi. Vapaa pääsy, käsiohjelma 15 €.
Joulun tullen – musiikkia konservatoriolta to 16.12. klo 17.30 Joensuun seurakuntakeskuksessa. Katri Kaiholan viululuokka esiintyy. Vapaa pääsy.
Kaksin kantelein, kohti joulua -konsertti la 18.12. klo 15 ja klo 17 Utran kirkossa. Karjalaisia kantelesävelmiä ja jouluista musiikkia. Kanteleduo Soittu: Saila Kinnunen ja Saila Miinalainen. Vapaa pääsy, käsiohjelma 7 €.
Laulutuuli-kuoron konsertti ”Ikiaikojen taa” ma 20.12. klo 19 Pielisensuun kirkossa ja ti 28.12. klo 19 Joensuun kirkossa, johtaa kanttori Pekka Varonen. Vapaa pääsy, käsiohjelma 15 €.
Joensuun Mieslaulajien joulukonsertti ma 20.12. klo 19 Joensuun kirkossa. Vapaa pääsy, käsiohjelma 15 €.
Gospelryhmä Arepan Toivo maailman -joulukonsertti ti 21.12. klo 18 Rantakylän kirkossa. Vapaa pääsy.
Joulun valoa -konsertti ke 22.12. klo 19 Pielisensuun kirkossa, Jarmo Kuittinen (laulu), Henna Hirvikangas (piano), Liisa Karhu (viulu ja alttoviulu). Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Canzonetta-kuoro 50 vuotta -juhlakonsertti to 6.1. klo 18 Joensuun kirkossa, johtaa Janne Piipponen. Vapaa pääsy, käsiohjelma 10 €.
Odottaminen tuntuu lempeämmältä, sana ei sisällä samaa vaatimusten painoa kuin valmistautuminen. Odottaminen antaa tilaa vain olla ja ihmetellä.
Istun keittiössä kahvimuki edessäni ja katselen ikkunasta marraskuun hämärää. Pohjoisen pimeään aikaan toivon, että maa peittyisi valkoiseen lumihuntuun ja toisi valon tullessaan. Kuulen, kuinka luonto kutsuu minua esimerkillään rauhoittumaan ja lepäämään – hellittämään turhasta touhusta.
Mutta eihän sellainen käy. Sunnuntaina kirkoissa kajahtaa Hoosianna ja siitä alkaa virallisesti jouluun valmistautuminen. Tämä tietää vauhtia, kiirettä, vaatimuksia ja odotuksia. On joulusiivousta, jouluvalojen ripustelua, piparien ja torttujen paistamista, lahjarallia ja monta muuta askaretta. Mutta ennen tätä valmistelukiirettä herkistyn laulamaan:
”Hoosianna, Daavidin poika, kiitetty olkoon Hän! Kiitetty Daavidin poika, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna! Kiitetty Daavidin poika, joka tulee Herran nimeen.”
Laulaessani tunnen Pyhän koskettavan. Se tuntuu mukavalta, rauhoittavalta. Entäpä jos ajattelisin tulevan adventinajan toisin? Valmistautumisen sijaan alkaisinkin odottaa joulun saapumista.
Odottaminen tuntuu lempeämmältä, sana ei sisällä samaa vaatimusten painoa kuin valmistautuminen. Odottaminen antaa tilaa vain olla ja ihmetellä.
Odottaessani voisin huutaa, kuten lapsijoukko vuosituhansia sitten: Hoosianna! Se tarkoittaa: ”Auta Herra”. Auta erottamaan turha tarpeellisesta.
Auta ymmärtämään, että hitaasti kiiruhtaen ehtii enemmän.
Auta ymmärtämään, että joulu saapuu hiljalleen, että joulun valo laajenee päivä päivältä.
Auta ymmärtämään, että joulun sanoma kuuluu jokaiselle ja tavoittaa jokaisen huolimatta elämän ulkonaisista puitteista.
Auta rohkaisemaan toinen toisiamme, että jaksaisimme pimeässä; avuttomuuden, surun, sairauden tai yksinäisyyden keskellä.
Auta luottamaan, että Jumala tulee – ja on jo siellä – missä häntä tarvitaan.
Näin on hyvä. Katselen kahvikupin kyljessä olevaa kuvaa, jossa loistavan auringon säteet tavoittavat kaksi toisiinsa nojaavaa hahmoa. Niiskuneiti ja Muumipeikko halaavat toisiaan lempeästi.
Jään odottelemaan joulun kuninkaan saapumista, joka evankeliumitekstin mukaan ”tulee luokseni lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla”.
Armollinen ja lempeä, hiljalleen laajeneva valo johdattaa kohti joulun ihmettä.
Marita Tiili
seurakuntapastori
Pyhäselän seurakunta
Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.
Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.
Pyhäinpäivän rastiradalla tutustutaan muun muassa siihen, miten hautausmaalla toimitaan. Joensuun seurakunnan iltapäiväkerholaiset kävivät tutustumassa Joensuun hautausmaan muistelupaikkaan jo lokakuussa. Kuvassa Roosa Turtiainen, Stella Pakarinen ja lastenohjaaja Jaana Pulkkinen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Miten puhua lapselle kuolemasta?
Siinäpä kysymys, jonka eteen moni vanhempi päätyy viimeistään silloin, kun lapselta kuolee mummi, ukki tai muu läheinen.
Tänä pyhäinpäivänä teeman käsittelyyn voi saada tukea Joensuun ev.lut. seurakuntien järjestämästä pyhäinpäivän rastiradasta. Tapahtuman tarkoitus on tehdä pyhäinpäivän perinnettä tutuksi lapsiperheille ja rohkaista perheitä puhumaan kuolemasta. Vastaavaa tapahtumaa ei ole aiemmin Joensuussa järjestetty.
Joensuun hautausmaalle on suunniteltu reitti, jonka varrella on pyhäinpäivään liittyviä tehtäväpisteitä. Reitillä voi muun muassa tavata enkelin, etsiä eläimiä ja heijastavia kohteita omalla taskulampulla ja kirjoittaa kirjeen ikävöidylle rakkaalle.
– Reittiä voi kiertää lauantaina 6.11. klo 15–17 välisenä aikana. Maksuton kierros alkaa Ristinkappelilta, josta saa kartan mukaan kiertämisen avuksi, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen Pielisensuun seurakunnasta.
Tärkeintä on säilyttää turvallisuuden tunne
Mälkönen rohkaisee perheitä paitsi tulemaan rastiradalle, myös muutoinkin puhumaan kuolemasta lasten kanssa. Tärkeintä aihetta käsitellessä on säilyttää turvallisuus.
– Oma vanhempi on luonnollisesti läheisin ihminen kertomaan asiasta. Jos suru ei ole juuri ajankohtainen perheessä, asiaa voi käsitellä lasten kirjallisuuden kautta.
Surusta, kaipauksesta ja hautajaisista onkin Mälkösen mukaan olemassa hyviä kuvakirjoja.
– Kirjat auttavat myös silloin, kun kuolema koskettaa läheltä. Aikuisen kannattaa kuitenkin itse lukaista kirja läpi ennen lapselle lukemista, ettei tule yllätyksiä.
Hyvä lähtökohta keskustelulle syntyy lapsen kysymyksistä.
– En kuitenkaan puhuisi kuolemasta illalla nukkumaan mennessä ainakaan kovin syvällisesti, etteivät asiat jää pyörimään uneen ja alitajuntaan.
Kuolemasta tulee puhua sen oikealla nimellä
Mälkönen ymmärtää vanhempia, jotka kokevat kuolemasta puhumisen vaikeaksi. Aihe voi tuntua ahdistavalta ja pelottavalta etenkin, jos siihen liittyy aikuisen omaa käsittelemätöntä surua.
– Kuolema on asia, josta meillä kenelläkään ei ole tosiasiallista tietoa, mitä siinä tapahtuu, miltä kuoleminen tuntuu ja mihin kuollut menee.
Kuolemasta puhuminen lapselle on tärkeää etenkin silloin, kun lapsen lähipiirissä tapahtuu kuolemantapaus, sillä lapsi vaistoaa aikuisen surun, huolen ja ahdistuksen.
– Ellei lapselle kerrota, mistä on kyse, hän täyttää tiedon puutteen omalla mielikuvituksellaan ja saattaa ajatella, että vanhemman suru on hänen syytään.
Mälkösen mukaan lapselle kannattaakin kertoa heti alkuun olennaiset asiat rehellisesti ja selkeästi, lapsen kehitystason mukaisella kielellä.
– Perheenjäsenen kuollessa lapsen turvallisuuden tunne järkkyy ja hänellä saattaa olla lisääntynyt läheisyyden ja kontaktin tarve. Lapsi saattaa pelätä, että muillekin perheessä tapahtuu jotain ja hän jää yksin. Kannattaa kertoa, että tapahtui mitä tahansa, lapsesta pidetään huolta.
Kuolemasta tulisi myös puhua sen oikealla nimellä.
– Esimerkiksi pois nukkumisesta puhuminen voi aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pelätä nukkumaan menemistä.
Hautajaiset ovat tärkeä riitti myös lapselle
Mälkösen mielestä lapset kannattaisi ottaa mukaan myös hautajaisiin.
– Hautajaiset ovat merkittävä riitti kuoleman ja surun käsittelemisessä. Jos oma vanhempi on kovin surun murtama, lapselle voi pyytää mukaan syliksi ja huolehtijaksi vaikka kummin tai jonkun muun läheisen.
Lapselle voi etukäteen kertoa, mitä hautajaisissa tapahtuu ja kannattaa myös mainita, että aikuisia saattaa itkettää tilaisuudessa.
– Jos suvussa on tapana katsoa vainajaa, antaisin isomman lapsen valita itse, haluaako sen tehdä. Pientä lasta en välttämättä veisi avoimen arkun ääreen.
Jos perheessä uskotaan taivaaseen ja jälleen näkemisen toivoon, sitä voi välittää myös lapselle.
– Kuolemaan liittyvistä tavoista voi myös kertoa: Hautajaiset pidetään, kun joku kuolee. Hautausmaalla voi käydä muistelemassa rakastaan joko haudalla tai muistelupaikalla. Muistaminen voi olla kukkien tai kynttilöiden viemistä. Kuollutta omaista voidaan muistaa arjen keskellä ja jakaa muistoja hänestä.
Virpi Hyvärinen
Pyhäinpäivän tapahtumia
Oi muistatko vielä -konsertti Ristinkappelissa klo 13, konservatorion laulunopiskelijat. Vapaa pääsy, ohjelma 7 €.
Pyhäinpäivän rastirata lapsiperheille klo 15–17, lähtö Ristinkappelilta.
Papit päivystävät Ristinkappelissa klo 15–18, tarjolla lämmintä mehua.
Huomaa myös mm. pyhäinpäivän musiikkitilaisuudet (s. 11), Noljakan Kynttilämäki (s.12) ja kirkkohetket seurakunnissa (s.12–14) Kirkkotien näköislehdessä.
Pyhäinpäivä on valon juhla
Pyhäinpäivänä vietetään vainajien ja edesmenneitten pyhien muistopäivää. Tällöin hautausmaita koristavat kynttilämeret. Kynttilöiden sytytys on perimmiltään symboli iankaikkisuuden toivosta ja uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Suomessa tapa viedä muistokynttilä palamaan omaisen haudalle yleistyi sotien jälkeen. Lähde: evl.fi
Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.
Huumeiden yleistyminen on tehnyt päihdemaailmasta aiempaa salatumman. Joensuun seurakunnan Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti tähtää työn tehostamiseen verkostoitumisen avulla.
Seurakunnat ovat yksi toimija Joensuun alueen päihdetyön verkostossa. Yhteistyö on alueella tärkeää. Seurakuntien diakoniatyö järjesti Asunnottomien yön tempauksen Joensuun torin tienoossa 13.10. yhdessä Sosiaaliturvayhdistyksen väen kanssa. Etualalla diakoniatyöntekijät Jenni Kolehmainen ja Risto Määttänen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Seurakuntien diakonialla ja erityisnuorisotyöllä on pitkät perinteet päihdeongelmaisten auttamisessa.
Diakonian vastaanotolla autetaan niin päihteiden käytön kanssa akuutisti kamppailevia kuin käytöstä toipuvia asiakkaita. Nuorten pariin jalkautuva palveluoperaatio Saapas on pitkältä ajalta tuttu näky Joensuun keskustan perjantai-illoissa.
Päihdetyön projekti tähtää työn tavoittavuuden tehostamiseen
Nyt Joensuun seurakunnassa on käynnissä perustyön lisäksi puolivuotinen Etsivän ja löytävän päihdetyön projekti, joka keskittyy erityisesti Noljakka-Marjalan alueelle. Projekti käynnistyi elokuun alussa ja jatkuu tammikuun 2022 loppuun.
– Olemme tehostamassa päihdetyötä voimakkaasti. Pyrimme päivittämään verkostoja ja työtapoja siten, että pystyisimme tavoittamaan päihteiden käyttäjiä ja apua tarvitsevia aiempaa paremmin. Suunnitteilla on esimerkiksi uutta matalan kynnyksen toimintaa, kertoo Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Risto Määttänen.
Joensuun seurakuntaneuvosto myönsi projektille rahoituksen, jolla palkattiin projektiin osa-aikaisesti diakoniatyöntekijä Jenni Kolehmainen. Kolehmaisen tehtävänä on tiivistää diakoniatyön ja muiden lähialueen päihdepuolen toimijoiden verkostoa yhteistyön sujuvoittamiseksi.
– Olemme käyneet yhteistyökeskustelua Siun soten päihdepalvelukeskuksen kanssa, tutustuneet päihdepäivystykseen Tikkarinteellä ja käyneet vierailuilla esimerkiksi keskussairaalan psykiatriatalossa ja päihdekuntoutuslaitoksissa, kuten Helpissä.
– Pyrimme tekemään tunnetuksi diakonista päihdetyötä ja sitä, että meille voi ohjata hoidosta kotiutuvia ihmisiä, joilla on vaikkapa keskustelun tarvetta tai arjessa selviämisen haasteita.
Huumeet tekevät päihdemaailmasta salatumpaa – rikollisuus nopeasti mukana kuviossa
Projektin taustalla on seurakunnan diakoniatyössä tehdyt havainnot päihdemaailman muuttumisesta ja päihdeongelmaisten elämän kaventumisesta entisestään. Niin sanottuja ”perusalkoholisteja” tulee työssä vastaan aiempaa harvemmin.
– Monet ovat sekakäyttäjiä, ja vaikuttaisi siltä, että kovien huumeiden käyttö on kasvussa. Huumeet ovat lisäksi yllättävän helposti saatavilla, esimerkiksi muutaman klikkauksen päässä netissä, Kolehmainen sanoo.
Merkittävin muutos päihdemaailmassa on diakoniatyöntekijöiden mukaan se, että käyttö on nykyisin aiempaa salatumpaa.
– Koska huumemaailma on laitonta, rikollisuus tulee hyvin nopeasti kuvioihin. Käyttö on myös kallista rahoittaa, ja moni käyttäjä on jo valmiiksi vähätuloinen, Kolehmainen toteaa.
Kolehmainen kantaa huolta etenkin nuorista huumeidenkäyttäjistä, jotka voivat olla käytön aloitettuaan hyvinkin nopeasti poliisin kanssa tekemisissä.
– Jatkuva käyttö johtaa usein merkintöihin rikosrekisterissä ja esimerkiksi vankeustuomioihin. Nämä vaikeuttavat entisestään yhteiskuntaan palaamista. Esimerkiksi joihinkin opiskelupaikkoihin kysytään rikosrekisteriotetta.
Ongelmat kasaantuvat usein vyyhdiksi – diakoniasta apua vyyhdin avaamiseen
Usein päihteiden kanssa painivilla ongelmat ovatkin kasautuneet isoksi vyyhdiksi: on velkaongelmia, terveysongelmia, ihmissuhdeongelmia ja ongelmia asunnon saamisen sekä vapaa-ajan käytön kanssa.
– Meidän asiakas on usein hyvin hauras, eikä hänellä ole välttämättä voimavaroja lähteä itse selvittämään asioita.
Diakonian vastaanotolle voi tulla koko sotkun kanssa, ja sitä lähdetään yhdessä selvittelemään. Tämä tarkoittaa sen etsimistä, mistä mihinkin asiaan saataisiin parhaiten apua.
– On tärkeätä muistaa, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ihan jokaisella on mahdollisuus luisua ongelmiin, ja ihan jokaisella on mahdollisuus sieltä nousta, sanoo Kolehmainen.
Virpi Hyvärinen
Seurakuntien päihdetyö tukena arjessa
Keskusteluapua yksilö ja tämän lähipiiri huomioiden
Päihteiden kanssa akuutisti kamppailevien hoitoonohjausta
Kuntoutuvien tukemista arjessa selviytymisessä
Harkinnanvaraista, tilapäistä taloudellista apua
Ohjattuja ryhmiä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa
Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.
Miten kasvaa uskontolukutaitoiseksi maailmankansalaiseksi, jos ei tunne omaa uskontoaan? Pyhäkoulu voi olla enemmän kuin miltä se näyttää.
– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista, sanoo pyhäkoulun brändin uudistamistyöhön osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta. Kuva: Renja Nurmi / Suomen Pyhäkoulun Ystävät
Pyhäkoulusta nousee pysähtyneitä menneen maailman mielikuvia. Lapset istuvat paikallaan ja kuuntelevat. Esikuvaksi asettuva aikuinen opettaa. ”Kiltti kuin pyhäkoululainen” sanotaan, kun tarkoitetaan naiivia ja väritöntä. Ei ihme, että moni ajattelee pyhäkoulun menneen menojaan.
Pyhäkoululaisten määrä onkin laskenut niin, että monessa Suomen seurakunnassa pyhäkoulua ei enää ole. Sen myötä seurakuntien lapset ovat menettämässä tilan, jossa pääosassa eivät ole sinänsä tärkeät yhdessä puuhaileminen tai vanhemmille tarjottu lepohetki vaan lapsen hengellinen elämä. Pyhäkoulu on avoin kaikille. Joustavasti ja kekseliäästi toteutettuna sitä eivät rajaa kellonaika, kokoontumispaikka eikä viikonpäivä.
Perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin kysymyksiin
Pyhäkoulu on taivaan lahja perheelle, joka haluaisi lapsen oppivan iltarukouksen, oman uskonnon juhlaperinnettä, virsiä, lauluja ja läntisen kulttuurimme peruskertomuksia. Moni seurakunta alkoi kuitenkin ujostella tai vähätellä niiden esillä pitämistä samaan aikaan kun kristillinen tapa ja ymmärrys ohenivat kouluissa ja kotona. Nyt perheet miettivät, mitä vastata lapsen suuriin elämän ja kuoleman kysymyksiin. Miten lapsesta kasvaa uskontolukutaitoinen maailmankansalainen, jos hän ei tunne omaa uskontoaan?
Pyhäkoulu ajautui sivuraiteelle, kun seurakuntien kasvatus ammattimaistui ja pyhäkoulu jäi monin paikoin hyväntahtoisten vapaaehtoisten harteille. Se alkoi toteutua liian satunnaisesti ja liian usein vain messun aikana, jolloin kävijäjoukko rajautui kirkollisesti aktiivien lapsiin.
Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista
Suomen Pyhäkoulun Ystävät on työstänyt pyhäkoulun nukkavierua brändiä ja päättänyt auttaa sen uuteen nousuun.
– Toivomme seurakunnan työntekijöiden, erityisesti pappien, heräävän huomaamaan lasten hengelliset tarpeet ja tekemään tilaa heidän ajattelulleen, työskentelyyn osallistunut Anita Ahtiainen Lasten ja nuorten keskuksesta sanoo.
– Jos pyhäkoulu olisi lasten valtakunta, niin kuin sen meidän mielestä pitäisi, se korostaisi lasta uskon sanoittajana ja haastaisi aikuisen yllätyksiin ja hallitsemattomuuteen. Leikin ja vakavan yhdistäminen ei ole lasten valtakunnassa vaarallista. Siellä puhutaan lasta. Suuret kysymykset tulevat käsittelyyn lapsen, ei aikuisen johdolla ja ehdoilla.
Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen
Toisekseen pyhäkoulu liittää sukupolvien ketjuun. Oma elämäntarina ja kristinuskon suuri kertomus kietoutuvat yhteen.
– Vaikka mielikuva pyhäkoulusta olisi nukkavieru, on se turvallinen. En ole ainoa, jolla on hyviä muistoja pyhäkoulusta, sanoo brändityöskentelyyn osansa tuonut Jaana Haapala mainostoimisto Funckista.
– Ymmärrän hyvin vanhempien ja isovanhempien kädettömyyden, kun haluaisi siirtää arvostamaansa kristillistä perinnettä mutta ei tiedä miten. Siksi pyhäkoulun brändistä kannattaa pyyhkiä pölyt ja tehdä siitä se, mihin sitä juuri nyt tarvitaan.
Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen kirkosta vieraantuminen alkaa jo lapsena
Pyhäkoulu on helppo ohittaa harrastusmahdollisuuksien tulvassa, jos siihen suhtautuu harrastuksena. Jos sen sijaan ajattelee sen tarjoavan lapselle tilan ihmetellä ja kasvaa avaraksi, oman uskontonsa tuntevaksi mutta myös toisia vakaumuksia kunnioittavaksi ihmiseksi, siitä tulee perheiden uskontokasvatuksen tukipilari.
Moni muistaa lapsuudestaan pyhäkoulun osallistumistaulun ja siihen liimattavat tarrat. Sisällöt ovat saattaneet hautautua passiiviseen muistiin, mutta tunne osallistumisen ja joukkoon kuulumisen ilosta on jäänyt mieleen. Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen, kertomuksiin, lauluihin ja rukouksiin vieraantuminen kirkosta alkaa jo lapsena. Siksi hiipuvaksi mainittu pyhäkoulu voi olla uuden tarinan alku.
Kaisa Raittila
Mitä vastaan, kun lapsi kysyy?
Lapsen hengellisyys on uteliasta ja mutkatonta. Aikuinen voi opetella samaa, sanoo Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Lapsi on avoin. Elämän suuret kysymykset ovat luonteva osa hänen leikkejään ja pohdintojaan. Omalle oivallukselle jää lapsella enemmän tilaa kuin aikuisella, kun uskontoon ei liity pelkoja eikä ennakkoasenteita.
– Lapsi ei erittele, että tämä on nyt spiritualiteettia, nyt hoidan hengellistä elämääni. Päinvastoin. Suuret asiat putkahtelevat pienten lomassa. Puhutaan ihan niitä näitä ja seuraavassa lauseessa taivaasta, Laura Karvinen sanoo.
Aikuiselta se vaatii vastuuta turvallisen ilmapiirin luomisessa: miten varmistan, että lapsi ymmärtää Jumalan rakastavana? Lapsen kannalta olennaista on se, että hänen kysymyksensä kuullaan ja niihin vastataan.
– Ei vaikeaakaan aihetta pidä pelätä. Lapsi ei tarvitse aikuisen tietoa tai niin sanottua oikeaa vastausta. Tärkeää on ihmetellä lapsen kanssa. Olla läsnä, kun lapsi kysyy ja varjella lapsen rohkeutta pohtia.
Pyhäkoulu on siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa
Monessa perheessä yhteys kirkkoon katkeaa vuosiksi ristiäisten jälkeen. Siksi Rantakylän seurakunnassakin on lähdetty valtakunnalliseen Polku-malliin, jossa rakennetaan jatkumoa kasteesta rippikouluun. Osa sitä on rohkeus tehdä hiljaisuudelle ja hengellisyydelle tilaa.
– Meillä pyhäkoulu on aina siellä, missä kynttilä sytytetään ja ollaan yhdessä hiljaa, vauvakerhoista lähtien, Laura Karvinen kertoo.
Monelle mukana olijalle se on ollut tärkeää. Kiitos, kun hengellisyys saa näkyä, he antavat palautetta.
– Siinä on, yllättävää kyllä, meillä seurakunnan työntekijöillä oppimista. Että emme epäröi tarjota sitä turvallista kristillisyyttä, jota edustamme. Kirkolle tulijat kyllä tietävät, mihin tulevat. Monet kaipaavat mallia lastensa kristilliseen kasvatukseen.
Varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua
Karvisella on itsellään pienet lapset. Iltarukouksessa on aikuisuuteen kurottavaa voimaa. Varjele tapaa niin tapa varjelee sinua, sanotaan.
– Alkuun meillä oli iltalaulu, mutta jo taaperolle opetin iltarukouksen. Mitä aikaisemmin sen aloittaa, sitä helpompaa se on myös itselle. Ei lapsi ole siihen koskaan liian nuori. Vauvakin rauhoittuu illan rutiineihin.
Kun rukoilemisen oppii lapsena, on se tallessa myöhempääkin tarvetta varten.
– Tai joulukirkossa käyminen. Mikä tahansa, mihin voi kiinnittyä ja missä voi tunnistaa omat hengelliset juurensa, vaikka päätyisi aikuisena minne. Jos lapsuudesta nousee jokin turvallinen, pysyvä ja hyvä, se on epävarmassa maailmassa suuri voimavara.
Laura Kallatsa aikoo jatkaa seurassa vanhoja hyviä toimintatapoja ja vahvistaa entisestään seuran yhteyttä opiskelijoihin. Yhdessä tekeminen on Kallatsalle tärkeä arvo seuran toiminnassa.
Karjalan teologisen seuran puheenjohtaja Laura Kallatsa odottaa innolla ensi helmikuun symposiumia, jonka teemana on Totuus. – Luvassa on paljon mielenkiintoisia puheenvuoroja. Yksi pääpuhujista on Ruotsin ev.lut. kirkon arkkipiispa Antje Jackelén. Kuva: Virpi Hyvärinen
Karjalan teologinen seura sai viime keväänä uuden puheenjohtajan, kun tehtävään valittiin Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Laura Kallatsa. Seuralla on nyt ensi kertaa nainen puheenjohtajana.
Kallatsa aikoo jatkaa seurassa vanhoja hyviä toimintatapoja ja vahvistaa entisestään seuran yhteyttä opiskelijoihin. Yhdessä tekeminen on Kallatsalle tärkeä arvo seuran toiminnassa.
– Toivon, että seura voisi olla eräänlainen ihmettelyn areena kaikille teologiasta kiinnostuneille. Keskustelukulttuuri on nykyisin monesti repivä, esiin nousee vahvoja ääripäitä. Ehkä tämä voisi olla paikka, jossa yhdessä ihmetellään, miten asiat ovat.
Seura järjestää yleisö- ja tupailtoja sekä tiedettä popularisoivia symposiumeja ajankohtaisista aiheista
Seura perustettiin vuonna 2003 Joensuussa, kun paikalliset papit halusivat akateemisen keskustelufoorumin, jossa pohtia teologisia kysymyksiä. Seura toimii Itä-Suomen yliopiston yhteydessä ja kuuluu Tieteellisten seurain valtuuskuntaan.
– Me olemme akateeminen seura, mutta itse koen tärkeänä sen, että teologiaa pyritään viemään myös akateemisen kuplan ulkopuolelle.
Yksi seuran perusarvo on ekumeenisuus, ja toiminnassa onkin mukana eri kirkkokuntien ja yhteisöjen edustajia. Seura järjestää yleisö- ja tupailtoja sekä julkaisee kirjoja tuoden esiin ennen kaikkea Itä-Suomessa tehtävää teologiaa.
– Lisäksi järjestämme joka toinen vuosi teologisen symposiumin. Niihin pyrimme saamaan puhujia ja osallistujia laajemmalta alueelta. Tiedettä popularisoivien symposiumien aiheet ovat sellaisia, että ne tuovat uutta näkökulmaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Virpi Hyvärinen
Karjalan teologisen seuran tapahtumia
Yleisöilta 28.10. klo 18: TT Keijo Karvonen: Julistajasta kuuntelijaksi – Irja Kilpeläinen suomalaisen sairaalasielunhoidon uudistajana (Itä-Suomen yliopiston sali AT100 ja Zoom)
Yleisöilta 9.12. klo 18: TT Joonas Riikonen: Häpeä ja teologinen ajattelu
Reilun kaupan seurakunta -arvonimi kertoo, että seurakunnan verovaroilla hankitaan tuotteita, joiden avulla edistetään oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja ihmisoikeuksia.
Joensuun seurakuntakeskuksessa sijaitseva Duka-puoti myy monipuolisesti Reilun kaupan tuotteita. Kansainvälisen työn ohjaaja Topi Nieminen nappasi otoksen tuotteista syliinsä. Puoti on avoinna ma ja pe klo 12–15, ti ja ke klo 10–16 sekä to klo 10–17. Muutokset mahdollisia. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Kontiolahden seurakunnat ovat Reilun kaupan seurakuntia. Reilun kaupan seurakunta -arvonimi kertoo, että seurakunnan verovaroilla hankitaan tuotteita, joiden avulla edistetään oikeudenmukaisempaa maailmankauppaa ja ihmisoikeuksia. Arvonimen myöntää Reilu kauppa ry.
Kehitysmaista tulevat Reilun kaupan tuotteet, kuten kahvi, tee, kaakao ja hedelmät, tuotetaan vastuullisesti ja valvotuissa oloissa. Suosimalla Reilun kaupan tuotteita seurakunta varmistaa kehitysmaiden pienviljelijöille paremman toimeentulon sekä mahdollisuuden päättää omasta elämästään. Reilun kaupan tuotteiden käyttäminen on vastuullinen teko myös ympäristön kannalta.
Kahvitauoilla tarjolla reilua kahvia, teetä ja suklaata
Reilun kaupan viikkoa vietetään tänä vuonna 25.–31.10. Seurakunnat pitävät teemaviikkoa esillä eri tavoin toiminnassaan.
Kaikille avoimia Reilun kaupan kahvitaukoja vietetään torstaina 28.10. klo 13–14 Joensuun seurakuntakeskuksessa ja klo 13–15 Rantakylän kirkolla. Reilun kaupan tuotteita esitellään ja tarjoillaan myös perjantaina 29.10. klo 10–13 Lahjanpuiston kerhohuoneella Hammaslahdessa.
Kirkkotie 