Pääkirjoitus: Tutkittua tietoa

Jos uskaltautuu unelmoimaan koronan jälkeisestä ajasta, voi huomata verkkoon siirtymisessä myös hyviä puolia.

Vuosi sitten elimme koronan alkuvaiheita. Tilanne oli uusi ja herätti monenlaisia tunteita ihmetyksestä ja epäuskosta huoleen ja pelkoon. Paljon on tapahtunut, ja vuoden jälkeen olemme jo jollain lailla turtuneet koronaan. Muutoksiin varautuminen ja uusien ohjeistusten täytäntöönpano on arkipäivää monelle – myös meillä Joensuun alueen seurakunnissa.

Kirkon tutkimuskeskus selvitti vastikään, mitä vaikutuksia pitkittyneellä poikkeustilalla on ollut seurakuntatyöhön. Selvitys tehtiin, koska poikkeusoloissa toimiminen on vaatinut seurakuntien työntekijöiltä ylimääräisiä voimavaroja ja luovuutta. Pitkittynyt tilanne on koetellut monin tavoin seurakuntien kriisinkestävyyttä. Tutkimuskeskuksen tekemät huomiot kuulostavat varsin tutuilta.

Verkko on vallannut alaa koronapandemian aikana. Seurakunnista riippuen erilaisia toimintoja jumalanpalveluksista lasten pyhäkouluihin ja lukupiireihin on siirretty verkkoon. Selvityksen mukaan verkkovälitteinen toiminta tavoittaa seurakuntalaisia, mutta se ei voi korvata jumalanpalvelus- ja hartausyhteyttä. Jos uskaltautuu unelmoimaan koronan jälkeisestä ajasta, voi huomata verkkoon siirtymisessä myös hyviä puolia. Useampi työntekijä on löytänyt uusia digitaalisia työtapoja ja menetelmiä, joita haluaa hyödyntää täydentävinä elementteinä myös pandemian jälkeen.

Monen jaksaminen on ollut koetuksella viimeisen vuoden aikana, mutta Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan työntekijät kuitenkin luottavat pääosin omiin voimavaroihinsa kohdata muutoksia ja haasteita työssä. Osalta korona on vähentänyt perinteisiä töitä ja pakottanut muuttamaan toimintamalleja, ja osan kalenterit se on täyttänyt äärimmilleen. Tilanne ei ole ollut helppo kenellekään ja kiitos kärsivällisyydestä kuuluu jokaiselle tasapuolisesti. Yhdessä jaksamme – päivä kerrallaan. Hyvää ja turvallista pääsiäisen aikaa!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Kirjan viemää

Joskus kirjan lukee juuri sellaisessa elämäntilanteessa, jossa se osuu ja uppoaa täydellisesti.

Muistan elävästi uuden upean kaupunginkirjaston, joka avattiin 80-luvun alkupuolella Vanajaveden rannalle silloiseen kotikaupunkiini Hämeenlinnaan. Koululaisen tie vei kirjastoon aina kun mahdollista, ja repussa kulkeutui vuorollaan kotiin suurin piirtein koko lasten- ja nuortenosaston valikoima. Parhaat kirjasarjat ja seikkailujen päähenkilöt muistuvat mieleen vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja kun suljen silmät, näen edessäni kirjastosalin ja ne läpikolutut hyllyväliköt, joista löytyi kiinnostavimmat teokset innokkaalle lukijalle.

Kirjamakuni on muuttunut lapsuudesta, mutta lukemisen ilo on säilynyt ennallaan. Kirjastokorttejakin on kertynyt useammasta kaupungista aina sen mukaan, mihin olemme perheen kanssa muuttaneet. Viime vuosina olen löytänyt myös sähköiset kirjat, joiden lainaaminen sujuu sukkelasti vaikka omalta kotisohvalta.

Jotkut kirjat tekevät lukijaansa lähtemättömän vaikutuksen. Syitä voi olla monia: Joskus kirjan lukee juuri sellaisessa elämäntilanteessa, jossa se osuu ja uppoaa täydellisesti. Joskus teos on vain uskomattoman taidokkaasti kirjoitettu tai tarina niin hieno, että sitä jää muistelemaan pitkäksi aikaa jälkeenpäin. Joskus vaikutuksen tekee toisen ihmisen eletty elämä, monenlaiset käänteet, jotka ovat itselle uutta ja ihmeellistä.

Tämän lehden keskiaukeama on täynnä kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen lukijaansa. Mukana on suomalaisia ja ulkomaisia klassikkoja, filosofisiksi teoksiksi paljastuvia lastenkirjoja, hengellisiä teoksia ja paljon muita. Meitä lukutoukkia löytyy aika tavalla, ja toisten suosituksista on mukava poimia itsellekin mieluisaa luettavaa. Mikä olisikaan näinä aikoina parempaa puuhaa pakkaspäivän iltana kuin vetää viltti jaloille ja uppoutua kirjan vietäväksi.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Kirkkoherrojen joukossa

Ihailen sitä, miten moneen kirkkoherrat työssään taipuvat.

Kirkkotien ilmestymispäivänä saamme tietää, kenestä tulee Joensuun seurakunnan uusi kirkkoherra nykyisen jäädessä eläkkeelle ensi kesän kynnyksellä. Valintaa ovat puntaroineet viime viikot erityisesti Joensuun seurakuntaneuvoston jäsenet, joilla on äänioikeus vaalissa ja jotka edustavat kaikkia Joensuun seurakuntalaisia. Tammikuun vaalipaneelia seuratessani minusta tuntui, että kuka tahansa ehdokkaista tulee pärjäämään tehtävässä omalla tavallaan mainiosti.

Ennen kuin aloitin työt seurakuntayhtymässä, kokemukseni kirkkoherroista olivat kovin vähäisiä. Mielikuvani perustuivat vanhoihin suomalaisiin elokuviin, joissa kirkkoherrat on monesti kuvattu arvokkaina ja vakavamielisinä henkilöinä. Viimeisten kolmen kuukauden ajan olen tavannut Joensuun alueen kuuden seurakunnan kirkkoherroja viikoittain. Näin korona-aikana pidämme yhteyttä verkon välityksellä ja hyödynnämme Teams-kokouksia. Sukellus kirkkoherrojen joukkoon on ravistellut mielikuviani heti ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien.

Eniten minut yllätti se, miten mutkattomia ja sydämellisiä ihmisiä kirkkoherrat ovat. Jokainen on oma persoonansa erilaisine taustoineen ja ajatuksineen, mikä tuo yhteistyöhömme oman mausteensa. Ihailen sitä, miten moneen kirkkoherrat työssään taipuvat. Ja miten he ratkaisuissaan miettivät seurakuntalaisten ja työntekijöiden parasta.

Kirkkoherran tehtävä ei ole helppo normaalioloissakaan – saati sitten nykyisessä jatkuvien muutosten ja rajoitusten värittämässä tilanteessa. Sujuva yhteistyö kirkkoherrojen välillä nouseekin tällä hetkellä entistä tärkeämmäksi. Toivotan ilolla mukaan yhteistyöhön myös uuden Joensuun seurakunnan kirkkoherran, kunhan sen aika on.

27.1.2021
Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Somessa on puolensa

Yksinolo ja tauko jatkuvasta somevirrasta saattaa voimaannuttaa ja tuoda mieleen aivan uusia ajatuksia ja ideoita.

”Anna lahja, jonka avulla hän saa tykkäyksiä”, mainostettiin puhelinvalmistajan kampanjassa ennen joulua. Mainoslause herätti itsessäni ristiriitaisia tunteita. Toisaalta mietin, kuinka tärkeää meille ihmisille on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Sosiaalinen media tarjoaa helpon alustan saada yhteys toisiin ihmisiin ja kerätä tykkäyksiä, kommentteja ja reaktioita. Toisaalta pohdin, miten mainos vaikuttaa erityisesti nuoriin ja heidän ajatuksiinsa itsestään.

Toivon, että kukaan ei haksahda mittaamaan omaa arvoaan somessa jaettujen hymiöiden ja sydänten perusteella. Jokainen meistä on arvokas omana itsenään – myös ilman uusimpia puhelinmalleja ja someen syötettyä materiaalia.

Sosiaalisessa mediassa on puolensa ja puolensa. Hyödynnämme sitä myös seurakunnissa, ja moniin tapahtumiimme voikin osallistua verkossa. Kun lisäksemme kaikki muutkin toimijat pyrkivät parhaansa mukaan siirtämään tarjontaa verkkoon, kuvien, videoiden ja suorien verkkolähetysten tulva on valtava. Joskus juuri se itselle tähdellinen tieto saattaa jäädä huomaamatta kaiken informaation keskellä.

Osa voi kokea tarvetta piilottaa puhelimensa kaapin perälle ja lähteä yksin metsän siimekseen ihastelemaan lumen koristamia puita tai järven jäätyneitä aaltoja. Yksinolo ja tauko jatkuvasta somevirrasta saattaa voimaannuttaa ja tuoda mieleen aivan uusia ajatuksia ja ideoita.

Jos rauhoittava yksinolo kääntyy yksinäisyydeksi, voi hakea seuraa erilaisista ryhmistä. Seurakuntien kevään ryhmätoiminnan aikataulut julkaistaan tämän lehden välissä, mutta ryhmät alkavat vasta, kun koronarajoitukset helpottavat. Siihen saakka sometamme tai emme – kukin valintamme mukaan. Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta 2021!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Uusia alkuja

Pian on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka siivittää meidät Hoosiannan sävelin uuteen kirkkovuoteen.

Pian on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka siivittää meidät Hoosiannan sävelin uuteen kirkkovuoteen. Uusi vaihe on alkamassa myös omassa elämässäni, kun luotsaan jatkossa Kirkkotie-lehteä yhteistyössä seurakuntayhtymän viestintätiimin kanssa. Olen iloinen siitä, että uudessa tehtävässäni pääsen tutustumaan aitiopaikalta Joensuun alueen seurakuntien ja seurakuntayhtymän tekemään arvokkaaseen työhön.

Uudet alut vaativat usein opettelua ja sopeutumista. Vuosi sitten adventtisunnuntaina emme osanneet vielä aavistaa, millainen poikkeuksellinen vuosi tulee olemaan edessä. Olemme kaikki tehneet muutoksia henkilökohtaisessa elämässämme ja pyrkineet sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Osaa meistä koronapandemian vaikutukset riepottelevat kovemmin kuin toisia.

Tutustuessani uuteen työyhteisööni olen ollut vaikuttunut siitä, miten seurakunnat ovat pyrkineet vastaamaan uuden tilanteen mukanaan tuomiin haasteisiin. Uusia taitoja on opeteltu ja töitä on tehty paljon, jotta erilaiset rajoitukset vaikuttaisivat toimintaan mahdollisimman vähän. Samalla on etsitty uudenlaisia toimintamalleja, joilla on haluttu tukea seurakuntalaisten elämää poikkeustilanteessa.

Sopeutuminen ja muutosten hyväksyminen on taitolaji. Omassa elämässäni sopeutumista edistää huomion kiinnittäminen myönteisiin asioihin. Yksi suurimmista ilonaiheistani on musiikki, jonka merkitys korostuu vielä entisestään näin joulun lähestyessä.

Kirkkotie-lehtemme on täynnä jouluisia tapahtumia: tarjolla on konsertteja, seimipolkuja ja paljon muuta. Tilaisuuksia voidaan joutua vielä perumaan, jolloin lehden tiedot vanhenevat hetkessä. Ajankohtaisin tieto joulukuun tapahtumista löytyy tapahtumakalenteristamme Joensuun seurakuntien verkkosivuilta. Toivotan kaikille mahdollisimman levollista adventin aikaa!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Apua tietomurron uhreille

Psykoterapiassa käymisessä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin, on viisasta hakea apua silloin, kun sitä tarvitsee.

Viime viikon lopulla suomalaisille valkeni vähitellen Pyskoterapiakeskus Vastaamon asiakastietoihin kohdistuneen tietomurron laajuus. Terapia-asiakkaiden yksityisiin tietoihin oli murtauduttu, ja niillä pyrittiin kiristämään rahaa niin Vastaamolta kuin sen asiakkailtakin. Uutisten mukaan satojen ihmisten yksityistietoja myös vuodettiin pimeään verkkoon.

Rikos, jossa pyritään käyttämään hyväksi ihmisten kaikkein yksityisimpiä asioita, on raukkamainen. Se loukkaa rajulla tavalla terapia-asiakkaiden yksityisyyden suojaa ja perusturvaa. Monilla ihmisillä on nyt paitsi huoli omien ja läheisten arkaluontoisten asioiden tulemisesta julki, myös pelko mahdollisesta identiteettivarkaudesta.

Rikoksen uhrien avun tarve on suuri. Apua saa muun muassa Rikosuhripäivystyksestä, Mieli ry:stä, Suomen Punaiselta Ristiltä sekä Kirkon keskusteluavusta, jonka Palveleva puhelin 0400 22 11 80 on avoinna joka ilta klo 18 – 24. Joensuun ev.lut. seurakuntien pappien ja diakoniatyöntekijöiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.joensuunseurakunnat.fi. Ota yhteyttä, jos tarvitset apua.

Psykoterapiassa käymisessä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin, on viisasta hakea apua silloin, kun sitä tarvitsee. ”Niille, joita on loukattu, sanon: Pää pystyyn”, sanoi tasavallan presidentti Sauli Niinistö Ylen haastattelussa sunnuntaina 25.10.2020.
Juuri näin. Myötätuntomme on nyt teidän puolellanne, jotka olette joutuneet rikoksen uhreiksi.

”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” – Ps. 34:19

Virpi Hyvärinen
tiedottaja, vt. viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
virpi.hyvarinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Kapulan vaihto

Viestikapula siirtyy seuraavaan käteen, mutta työ jatkuu.

Joskus aiemminkin olen kirjoittanut pääkirjoitukseen toteamuksen: Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos. Sanonta on kulunut, mutta edelleen totta. Joensuun seurakuntayhtymän viestintä on jälleen yhden muutoksen kynnyksellä. Viestintäpäällikkö ja samalla Kirkkotie-lehden päätoimittaja vaihtuu. Viestikapula siirtyy seuraavaan käteen, mutta työ jatkuu.

Kun katson taaksepäin muutamaa viimeistä vuotta, niin näen isoja muutoksia. Työ seurakuntayhtymän viestinnässä on muuttanut myös minua ja käsityksiäni. Olen saanut nähdä paljon siitä hyvästä, mitä seurakunnat yhteiskunnassa tekevät. Seurakunnat eivät pidä itsestään suurta meteliä, mutta tekevät suurta ja merkityksellistä työtä ihmiselämän kaikissa vaiheissa.

Sen lisäksi, että olen saanut olla mukana viestimässä seurakuntien tekemästä tärkeästä työstä, olen päässyt osallistumaan monen muutoksen viestintään. Tullessani tehtävään Pohjois-Karjalassa oli käynnissä 13 seurakunnan selvitys yhteisen seurakuntayhtymän perustamisesta. Laaja yhtymä ei toteutunut, mutta uutta tietoa se toi. Samana vuonna käytiin seurakuntavaalit ja valittiin uudet päättäjät. Vaalien aikaan Kiihtelysvaaran keskusta muuttui murheellisella tavalla, kun monelle rakas kirkko tuhoutui tulipalossa.

Muutoksia on tapahtunut myös viestintäkanavissa. Kirkkotie-lehti kävi läpi uudistuksen, samoin seurakuntayhtymän verkkosivut. Muutoksista ei voi puhua mainitsematta viime kevättä, kun korona-pandemia laittoi seurakuntien toiminnan uusiksi.

Muutos on siis ollut pysyvää ja on sitä varmasti jatkossakin. Kiitos, että olemme voineet kulkea yhdessä muutoksissa. Mukavaa syksyä, mitä se sitten tuokin tullessaan!

 

30.9.2020
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Edessä erilainen syksy

Maaliskuusta lähtien olemme joutuneet harjoittelemaan epävarmuuden kanssa elämistä. Epävarmuuteen ei ikävä kyllä näy tällä hetkellä vielä loppua.

Erikoista kevättä seurasi hieman normaalimpi kesä. Yhteiskunta avautui hiljalleen tiukkojen koronarajoitusten jälkeen. Korona ja huoli taudin leviämisestä eivät kuitenkaan poistuneet kesälläkään. Nyt syksyn kynnyksellä rajoitustoimia ja suosituksia on jälleen otettu enemmän käyttöön myös Suomessa. Tavoitteena on kuitenkin selvitä kevättä lievemmillä toimilla.

Joensuu ja Kontiolahden seurakunnissa syksyn toiminta pyörähtää käyntiin runsaalla tarjonnalla, kuten Kirkkotien säännöllisen toiminnan liitteestä voi huomata. On ihanaa, että kevään tauon jälkeen voimme jälleen kohdata toisiamme ja kokoontua yhteen. Tämä vaatii kuitenkin meiltä jokaiselta huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta. Korona ei ole voitettu. Meidän tulee muistaa kaikissa kohtaamisissa ohjeet turvaväleistä sekä käsi- ja yskimishygieniasta.

Huolellisuudesta ja ohjeiden noudattamisesta huolimatta koronavirus voi lähteä leviämään myös meillä Pohjois-Karjalassa. Seurakunnissa seurataan aktiivisesti tautitilannetta ja tarvittaessa toimintaan tehdään muutoksia. Mahdollisista muutoksista tiedotamme verkkosivuillamme ja syyskuun Kirkkotie-lehdessä.

Maaliskuusta lähtien olemme joutuneet harjoittelemaan epävarmuuden kanssa elämistä. Epävarmuuteen ei ikävä kyllä näy tällä hetkellä vielä loppua. Sen kanssa on vain jatkettava elämää tilannetta seuraillen ja yrittämällä sopeutua mahdollisiin muutoksiin.

Pidetään toisistamme huolta, vaikka välimatkankin päästä. Nautitaan mahdollisuuksien mukaan syksyn tulosta, tavataan toisiamme turvallisuus huomioiden ja muistetaan myös heitä, joita emme välttämättä voi tavata. Poikkeuksellinen aika vaatii paljon kaikilta, mutta yhdessä jaksamme eteenpäin.
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Muistoja jälkipolville

Kulunut kevät ja alkava kesä saavat oman lukunsa historian kirjoista. Koko maailma muuttui vuonna 2020.

avonainen kalenteri, jonka päällä on kynäKulunut kevät ja alkava kesä saavat oman lukunsa historian kirjoista. Koskaan aiemmin suomalaisten elämää ei ole rajoitettu näin voimakkaasti. Koko maailma muuttui vuonna 2020. Vielä emme tiedä, miten tämä tarina päättyy. Varmaa on kuitenkin se, että tämä vuosi on tuonut jokaiselle roimasti muistoja.

Muistot voivat olla kipeitä ja surullisia tai lämpöisiä ja kannustavia. Poikkeuksellinen aika on eristänyt meitä läheisistä, mutta toisaalta se on myös herättänyt uudenlaisia tapoja olla lähellä. Koronavirus on aiheuttanut paljon surua, huolta ja pelkoa. Toisaalta ilmassa on yhteenkuuluvuutta ja toivoa.

Historian kirjat antavat tulevaisuudessa yhdenlaisen kuvan tapahtuneesta. Tämän lisäksi tarvitsemme muistoja. Muistojen kautta jälkipolvet pääsevät kurkistamaan menneisyyden tunnelmaan ja tunteisiin. Millaista oli elämä koronakriisin keskellä juuri minun perheessäni? Tämä kysymys voi nousta vuosien päästä lastemme ja lastenlastemme huulille.

Samalla kun keräämme muistoja tästä erikoisesta ajasta, on meillä hyvä mahdollisuus muistella menneitä aikoja. Kirkkotie kysyi lukijoilta muistoja Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodeista. Tänä kesänä kesäkotien saunat eivät lämpiä, mutta toimitukseen saapuneiden muistojen kautta saamme kokea kesätunnelmaa vuosien takaa. Tarinoiden kautta voimme kuulla veden liplatuksen ja naurun, kun nuoriso viettää iltaa yhdessä.

Sanotaan, että aika kultaa muistot. Huomaan, että omilla korona-ajan muistoillani alkaa olla jo kultareunusta. Epätoivon ja epävarmuuden tunne on vaihtumassa iloon kesästä, jolloin voi liikkua vapaammin sekä tunteeseen siitä, miten opimme olemaan lähellä etänäkin. Mieli on ihmeellinen ja sopeutuvainen.

Muistorikasta kesää ja terveyttä kaikille!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Pääkirjoitus: Kohti normaalimpaa kesää

Nähtäväksi jää, onko tämä uusi normaali ja fyysisen etäisyyden pitäminen tullut jäädäkseen.

Onhan ollut kevät! Eipä vielä helmikuussa tiedetty, mitä oli tulossa. Merkkejä oli toki ilmassa, mutta miten helppo olikaan maaliskuun alussa ajatella, ettei virus tulisi juurikaan Suomeen vaikuttamaan. Toisin kävi. Nyt olemme eläneet yli kaksi kuukautta poikkeusolojen aikaa. Kaikesta huolimatta olemme menossa kohti kesää. Ilmassa alkaa olla lämpöä ja puut saavat vihreää väriä, kuten normaaliin alkukesään kuuluu. Luvassa on myös muuta ns. normaalia, joka tosin on alkanut poikkeusaikoina tuntua enemmänkin ylellisyydeltä.

Kokoontumisrajoitusten lievennykset palauttavat meille jotain, mitä menetimme pandemian vuoksi. Kesäkuun alusta alkaen voimme taas kokoontua. Seurakunnissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yli kahden kuukauden jälkeen seurakunta voi jälleen kokoontua kirkkoon jumalanpalvelukseen. Myös muuta toimintaa käynnistellään hiljalleen.

Paljon on puhuttu uudesta normaalista. Nähtäväksi jää, onko tämä tosiaan uusi normaali ja onko fyysisen etäisyyden pitäminen tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä ainakin turvaväleihin sekä käsi- ja yskimishygieniaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Koronavirusta ei ole vielä voitettu, vaikka nyt voimmekin hieman vapaammin olla.

Asiantuntijoiden antamissa ohjeissa suositellaan ulkona oloa, virus tarttuu ulkona huonommin. Ja mikä olisikaan sen mukavampaa kuin nauttia samalla kerralla ystävien seurasta ja kesään kääntyvästä Suomen luonnosta. Muistathan myös osallistua perjantaina 29.5. Suomen suven avauk-seen omalla parvekkeella tai pihalla laulamalla! Jos mietit, mistä tässä on kyse niin lue uutinen s. 5.

Hyvää alkavaa kesää!

27.5.2020
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi