Kategoria: pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Auki vai kiinni?

Avoimuus vaatii aina vastavuoroisuutta. Kun molemmat osapuolet ovat rehellisiä ja ottavat toisen huomioon, olemisesta ja tekemisestä tulee helpompaa.

Tänä talvena on käyty monia keskusteluja itärajan sulkemisesta ja avaamisesta. Tilanne on saanut minut pohtimaan avoimuuden merkitystä laajemminkin. Miten tärkeitä avoimuus ja luottamus ovat kansainvälisissä suhteissa, mutta myös henkilökohtaisessa elämässämme ja työpaikoillamme.

Ilman avoimuutta ei ole mahdollista rakentaa luottamusta. Kun jaamme ajatuksia ja kokemuksia toisillemme, pystymme helpommin puhaltamaan yhteen hiileen. Avoin ja rehellinen puhe ei ole joka tilanteessa helppoa, mutta kokemukseni mukaan se kannattaa. Kun uskallamme puhua vaikeistakin asioista, voimme välttää väärinkäsityksiä sekä kotona että töissä.

Avoimuus vaatii aina vastavuoroisuutta. Kun molemmat osapuolet ovat rehellisiä ja ottavat toisen huomioon, olemisesta ja tekemisestä tulee helpompaa. Jos toisella onkin aivan omat pelisääntönsä, tilanne on hankalampi. Epärehellinen keskustelukumppani aiheuttaa pettymyksen kerta toisensa jälkeen.

Sen sijaan luottamuksellinen yhteistyö voi parhaimmillaan johtaa aivan uusiin ajatuksiin ja ideoihin. Kun jaamme tietoa, tuomme esiin erilaisia näkemyksiä ja suhtaudumme avoimesti toisten esittämiin ajatuksiin, saatamme löytää paremman ratkaisun kuin mihin olisimme yksin pohtiessamme yltäneet. Tämän vuoksi seurakunnissakin päätöksiä tehdään yhdessä.

Viestinnän edustajana avoimuus on minulle erityisen tärkeää. Siksi olenkin ilahtunut siitä, että Joensuun seurakunnissa otetaan käyttöön sähköinen järjestelmä, jonka avulla kuka tahansa pääsee tutkimaan kokousten esityslistoja ja päätöksiä kaikille avoimilla verkkosivuilla. Avoin viestintä kannustaa osallistumaan ja vaikuttamaan. Jos haluat tutustua tarkemmin seurakuntien päätöksentekoon, käy kurkkaamassa verkkosivua domus.evl.fi.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Kiireesti kirkkoon

Kun ylittää kirkon kynnyksen, voi jättää maalliset murheet taakseen ja sulkea ulkomaailman mielestään.

Millaisia tapoja sinulla on valmistautua jouluun? Siivoatko kodin lattiasta kattoon ja pistät kaapitkin ojennukseen? Hankitko joululahjat hyvissä ajoin vai viime tipassa ennen jouluaattoa? Tai ehkä valmistat ruokaa myyjäisiin tai leivot pakastimen täyteen erilaisia herkkuja, joista voi nauttia juhlapyhinä.

Monesti tuntuu, että pian alkava adventin aika on kovin kiireistä ja täynnä erilaisia askareita. Jouluvalmistelujen lisäksi ajatuksissa pyörivät hämmentävät kyberhyökkäykset ja sotien uhrit ympäri maailmaa. Uutisia tulvii joka tuutista. Meille kerrotaan esimerkiksi, mikä on tällä kertaa keikauttanut presidentin vaalien kannatusprosentteja uuteen asentoon. Mitä kaikkea meidän pitäisi ehtiä seurata ja tehdä?

Olen oppinut, että kiireen tunnun saa selätettyä yhdellä varmalla keinolla – astumalla kirkkoon. Kirkoissa on jotain aivan erityislaatuista tunnelmaa. Kun ylittää kynnyksen, voi jättää maalliset murheet taakseen ja sulkea ulkomaailman mielestään. Jo kirkkorakennuksissa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa. Ja näin joulun alla kirkoissa on tarjolla valtavasti erilaisia tilaisuuksia ja tunnelmallista sisältöä.

Mieleenpainuvimpiin kokemuksiini kirkoista yhdistyy musiikki. Kirkkojen äänimaailma on omaa luokkaansa. En voisi kuvitella adventin aikaa, johon ei kuuluisi kirkkokonsertti tai kauneimpien joululaulujen laulaminen. Musiikki saa pään sisäisen hyörinän hetkeksi pysähtymään ja tuo kokonaisvaltaisen hyvän olon. Kirkossa hyvä olo vielä kertautuu, kun ympäristö on arvokas, katto on korkealla ja on tilaa hengittää.

Joulu on pian ja jokaisella meistä on erilaisia perinteitä, jotka tuovat meille turvaa, iloa, toivoa ja lohtua. Mikä ikinä oma jouluperinteesi onkaan, toivon sen tuovan sinulle levollisuutta sekä adventin aikaan että jouluun.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Hautausmaita tutkimassa

Kun maailmalla on levotonta, tunnen tarvitsevani jotain turvallista ja pysyvää.

Kun maailmalla on levotonta, tunnen tarvitsevani jotain turvallista ja pysyvää. Minulle hautausmaat ovat paikkoja, jotka maadoittavat ajatukset tähän hetkeen ympärillä olevasta myllerryksestä huolimatta. Kun kävin vastikään istuttamassa kanervat edesmenneiden sukulaisteni haudoille, jäin miettimään hautausmaiden merkitystä.

Hautakivet ja muistomerkit säilyttävät mielissämme muiston vainajista. Hautausmailla voimme kunnioittaa menneitä sukupolvia ja rakkaita ihmisiä, jotka ovat poistuneet elämästä. Kun suru on tuore, hautausmaalla käyminen auttaa meitä hiljentymään ja käsittelemään surua rauhallisessa ja arvokkaassa paikassa.

Suomalaiset hautausmaat ovat täynnä historiaa ja perinnettä. Saatamme törmätä aidattuihin alueisiin, joille mahtisukujen edustajat jälkeläisineen on haudattu. Löydämme myös vaatimattomia muistomerkkejä, jotka nekin kertovat jollekin rakkaan ihmisen poismenosta. Itseäni on aina viehättänyt ajatus siitä, että hautausmailla sotien sankarit, kuuluisuudet ja me kaikki tavalliset tallaajat olemme lopulta yhdessä ja samassa paikassa – samanarvoisina.

Vuodenaikojen vaihtelu tuo oman mausteensa hautausmaiden tutkimiseen. Kesällä ilahduttaa erityisesti vihreys ja kauniit kukka-asetelmat. Pyhäinpäivän iltana syksyn pimeys on jo vallannut hautausmaan, mutta kynttilämeret loistavat valoisina. Jouluna saa monesti nauttia hautausmaan talvisesta tunnelmasta, kun maa alkaa hiljalleen peittyä lumivaipan alle.

Joensuun hautausmaihin on nyt mahdollisuus tutustua entistä tarkemmin uuden hautakarttapalvelun avulla. Tässä lehdessä kerromme, miten tietty hauta on jatkossa helppo löytää verkosta ja miten hautakarttapalvelu auttaa ohjaamaan oikealle haudalle paikan päällä hautausmaalla. Uutta palvelua voi kokeilla vaikka tulevana pyhäinpäivänä.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Hyvät ja huonot uutiset

Haluamme kertoa ruohonjuuritason toiminnasta seurakunnissa, sillä se jää helposti piiloon, jos seuraa ainoastaan valtamedioita.

Huonot uutiset leviävät tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa hyviä paremmin. Aivomme ovat rakentuneet niin, että huonot uutiset kiinnostavat meitä eniten. Ne tarjoavat jotain dramaattista ja kiinnostavaa ja herättävät voimakkaita tunteita. Huonoista uutisista on helppo vaihtaa mielipiteitä toisten kanssa.

Kun maailma on täynnä epäkohtia ja uutisointi keskittyy enimmäkseen ongelmiin, koen että Kirkkotie-lehden tehtävänä on tuoda esiin jotain muuta. Haluamme kertoa ruohonjuuritason toiminnasta seurakunnissa, sillä se jää helposti piiloon, jos seuraa ainoastaan valtamedioita. Perinteisissä viestintäkanavissa yksi erityisen piiloon jäävä ryhmä ovat 13–20-vuotiaat nuoret.

Pääsimme tutustumaan pelitapahtumaan, jossa nuoret pelaavat tietokone- ja pelikonsolipelejä läpi yön. Nukkuakin voi, ja välillä syödään evästä, mutta pääasiana on kokoontuminen yhteisen mielenkiinnon äärelle, kavereiden tapaaminen ja uusien löytäminen. Paikalla on koko ajan seurakunnan työntekijöitä ja isosia, jotka tietysti pelaavat nuorten kanssa.

Pelitilaisuudet eivät ole ainoita seurakuntien tapahtumia, joissa nuoret ovat mukana tekemässä ja suunnittelemassa. Syksyyn mahtuu esimerkiksi nuorteniltoja, leirejä, retkiä ja kahviloita. Marraskuussa diskoillaan Joensuun kirkossa kirkkorakennuksen 120-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kyseessä on ns. Silent Disco, jossa osallistujat kuulevat saman musiikin kuulokkeiden kautta ja tanssivat yhdessä.

Kun seurakuntiin tutustuu tarkemmin, huomaa, että niissä on tekemisen meininki. Tärkeimpänä on ihminen, joka huomioidaan ja joka otetaan mukaan tekemään. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille. Tämä on asia, jonka soisi näkyvän laajemminkin kaikkien niiden uutisten joukossa, joita selaamme päivittäin.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Mitä mieltä on tekoäly?

Tietokoneohjelman kanssa keskustellessa huomaa, että koneilta puuttuvat tunteet. Se ei välttämättä ole huono asia.

Testasin vastikään viime vuoden lopulla julkaistua ChatGPT-tietokoneohjelmaa. ChatGPT on tekoälyyn perustuva ohjelma, joka voi keskustella ihmisten kanssa tekstin avulla. Se ymmärtää kysymyksiä ja antaa vastauksia kuin oikea keskustelukumppani. Sen vastaukset perustuvat suureen määrään tietoa, joka on opetettu sille etukäteen.

Tietokoneohjelman kanssa keskustellessa huomaa, että koneilta puuttuvat tunteet. Se ei välttämättä ole huono asia. Meillä ihmisillä omat mielipiteemme ja tunteemme vaikeuttavat asettumista toisten ihmisten asemaan ja saattavat jopa estää täysin toisen näkökulman ymmärtämisen. Tekoälylle näkökulman vaihto on luonnollista. Se poimii valtavasta tekstimassasta sekä asioiden hyvät että huonot puolet ja listaa ne kylmän viileästi pötköön meidän tunteellisten ihmisten ihmeteltäväksi.

Kysyin ChatGPT:ltä, mitä mieltä se on näkökulman vaihdosta. Vastauksena sain esimerkkejä siitä, miksi näkökulman vaihto on hyödyllistä monissa tilanteissa. Näkökulmaa vaihtamalla näemme tilanteen tai ongelman monipuolisemmin ja syvällisemmin, saatamme keksiä uusia ratkaisuja, kehitämme omaa empatiakykyämme ja parannamme vuorovaikutusta toisten kanssa. Näkökulmaa vaihtamalla luovuutemme pääsee kukoistamaan ja meidän on helpompi sopeutua muutoksiin.

ChatGPT muistutti vastauksessaan, että ”on kuitenkin tärkeää huomata, että näkökulman vaihtaminen voi olla haastavaa ja vaatia avoimuutta uusille ideoille ja ajatuksille. Se voi myös vaatia aikaa ja pohdintaa. Yleensä on hyödyllistä harkita erilaisia näkökulmia ennen päätöksentekoa tai mielipiteen muodostamista, jotta saat mahdollisimman kattavan käsityksen tilanteesta.”

Onpa erikoista ajatella, että koen olevani näkökulman vaihtamisen hyödyistä täysin samaa mieltä sellaisen ohjelman kanssa, joka ei varsinaisesti ole mitään mieltä mistään.

 

Lisää tekoälystä sekä Helsingin yliopiston kognitiotieteen dosentti Anna-Mari Wallenbergin ajatuksia ihmisen ja koneen suhteesta jutussa Ihminen ja kone – tekoäly haastaa arvopuheeseen. 

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Niittyjä pörriäisille

Ympäristöasioissa seurakuntien vahvuutena on monipuolinen toiminta. Ympäristöarvot näkyvät esimerkiksi ruokatarjoiluissa, kierrätyksessä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa.

Luonnonystävälle tulee hyvä mieli, kun kuuntelee Joensuun seurakuntien ympäristötyöryhmän suunnitelmia. Yksi ajankohtainen aihe ovat kukkaniityt, joiden avulla tuetaan erilaisia hyönteisiä ja tarjotaan erinomainen elinympäristö monelle uhanalaiselle lajille. Seurakuntayhtymässä on lukuisia kiinteistöjä, joiden piha-alueilla on keto- ja niittyalueisiin sopivaa maastoa.

Niittyjä on jo perustettu muun muassa Vaivioon, Pyhäselkään ja Enoon. Seuraavaksi kokeillaan, miten niitty kasvaa kaupunkialueella, jossa pilotointikohteeksi on valikoitunut Pielisensuun seurakunta. Ennen kuin kukkaniitty on täydessä loistossaan, tarvitaan tietysti hyvät suunnitelmat ja paljon kärsivällisyyttä. Muutaman vuoden kuluttua lopputulos kuitenkin palkitsee.

Seurakuntien työntekijöistä ja luottamushenkilöistä koostuvalla ympäristötyöryhmällä on tärkeä rooli Joensuun seurakuntien ympäristöasioiden hoidossa. Ryhmän tuella on saavutettu muun muassa Kirkon ympäristödiplomi, joka Joensuun seurakunnilla on ollut jo vuodesta 2010 alkaen. Ympäristödiplomin myöntämiseen ja uusimiseen liittyy määräajoin arviointi, jossa käydään läpi muun muassa jätehuolto, siivous, leirikeskukset, toimistot, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus.

Ympäristöasioissa seurakuntien vahvuutena on monipuolinen toiminta. Ympäristöarvot näkyvät esimerkiksi ruokatarjoiluissa, kierrätyksessä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoidossa. Ne näkyvät myös seurakuntien jumalanpalveluselämässä erilaisina luontokirkkoina ja -tapahtumina. Seurakuntien kerhoissa lapset oppivat jo pienestä pitäen kunnioittamaan luontoa. Ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ympäristöasioissa opitut taidot ja asenteet ovat meidän kaikkien hyödyksi.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Kirkkotie uudistuu

Ensi vuoden alusta lähtien Kirkkotie julkaistaan 5–6 kertaa vuodessa nykyisten 11 numeron sijaan.

Kirkkotie-lehti ilmestyi ensimmäisen kerran pääsiäisenä vuonna 1958. Lehden koko ja ilmestymistiheys on vaihdellut vuosien mittaan kerran vuodessa ilmestyvästä lehdestä jopa 30 kertaa vuodessa ilmestyvään nelisivuiseen tapahtumalehtiseen. Pitkään historiaan on mahtunut muutoksia ja nyt olemme jälleen yhden muutoksen edessä.

Ensi vuoden alusta lähtien Kirkkotie julkaistaan 5–6 kertaa vuodessa nykyisten yhdentoista numeron sijaan. Asiasta päätti viime viikolla Joensuun seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto. Päätökseen vaikuttivat muun muassa reippaasti kohonneet paino- ja jakelukustannukset, seurakuntayhtymän viestinnän henkilöresurssit sekä alkuvuonna tehdystä lukijatutkimuksesta saadut tulokset.

Haluan kiittää kaikkia lukijatutkimukseen osallistuneita, sillä vastauksista saimme arvokasta tietoa lehden tulevaisuuden suunnitteluun. Kirkkotie on monelle tärkeä lehti, joka luetaan kannesta kanteen. Vielä useammalle se on tuttu silmäiltävä lehti, josta on helppo lukaista itselle tärkeimmät osiot. Lehden kiinnostavimmiksi teemoiksi koetaan paikalliset aiheet, hyvinvointi, ihmissuhteet ja auttamistyö.

Lukijatutkimuksen mukaan paperilehden merkitys on vähentynyt ja kaikki ikäluokat – yli 65-vuotiaat mukaan lukien – etsivät entistä enemmän tietoa verkosta ja sosiaalisen median kanavista. Kirkon ovet ovat auki kaikenikäisille ja tämän haluamme näkyvän myös seurakuntien viestinnässä. Jos muutoksia ei nyt tehtäisi, emme pystyisi huomioimaan kaikenikäisiä tasapuolisesti.

Olimme vaikean päätöksen edessä. Uskon kuitenkin, että muutoksesta seuraa myös hyvää ja löydämme entistä paremmat keinot ja kanavat välittää lukijoille juuri sitä tietoa, mitä he seurakunnilta kaipaavat. Lukijatutkimuksen kautta saamiimme erinomaisiin vinkkeihin tulemme palaamaan tänä vuonna vielä monesti ensi vuotta suunnitellessa.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Herrat ja rouvat kirkossa

Seurakuntaneuvoston päätöksen myötä neljä kuudesta kirkkoherrastamme on nyt naisia.

Yksi Joensuun alueen kuudesta seurakunnasta sai uuden kirkkoherran, kun Kati Nissi aloitti työt huhtikuun alussa Enon seurakunnassa. Enon seurakuntaneuvoston päätöksen myötä neljä kuudesta kirkkoherrastamme on nyt naisia. Myös muissa seurakuntiemme tehtävissä naiset ovat nykyään enemmistönä. Tähän on varmasti monenlaisia syitä. Itse näen arvokkaana asiana sen, että mahdollisuus kirkon johtotehtäviin on auki myös naisille.

Jos kirkon päätöksenteko isossa kuvassa onkin suhteellisen rauhallista, niin seurakunnissa arjen työskentelyyn liittyvät päätökset voivat olla hyvinkin ketteriä. Seurakunnan kirkkoherralla on suuri merkitys siihen, mitä asioita seurakunnassa painotetaan ja miten seurakunnassa toimitaan. Kirkkoherrojen työskentelyä sivusta seuranneena on käynyt selväksi, että tehtävänkuva on valtavan laaja.

Yhtäältä kirkkoherrat ovat kuin yritysten toimitusjohtajia, jotka selvittävät talouden kiemuroita ja luotsaavat laivaansa yhteistyössä vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden kanssa eteenpäin. Toisaalta kirkkoherrat ovat eri kokoisten työyhteisöjen esihenkilöitä, joilta vaaditaan muun muassa taitoa kuunnella, antaa ja ottaa vastaan palautetta, tehdä loogisia päätöksiä sekä toimia kiperissäkin tilanteissa rauhallisesti ja tasapainoisesti. Ja kaiken tämän lisäksi kirkkoherra on seurakunnan hengellinen johtaja ja hengellisen työn tekijä muiden joukossa.

Kirkkoherra-tittelin muuttamisesta paremmin tehtävää kuvaavaan muotoon on keskusteltu jo jonkin aikaa. Yksi esiin nostetuista vaihtoehdoista olisi kutsua kirkkoherroja seurakunnan johtajiksi. Samalla ratkeaisi sukupuolittuneen ammattinimikkeen ongelma. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten ja milloin asia etenee, päätös vaatii nimittäin kirkkolain muutoksen. Sitä ennen piispa Jari Jolkkonen saapuu Enoon asettamaan uuden Kati-kirkkoherran virkaansa. Kaikille avoin juhla järjestetään Enossa toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Pääkirjoitus: Unelmien työ

Moni yllättyy, kun tutustuu tarkemmin siihen, miten monipuolisia työpaikkoja kirkolla on tarjota.

Millainen on sinun unelmiesi ammatti? Oletko parhaimmillasi ryhmätöissä vai omassa rauhassa, käytännön asioita järjestellessä vai suuria linjoja suunnitellessa? Onko sinulle tärkeää auttaa ihmisiä, muuttaa maailmaa tai toteuttaa itseäsi luovasti? Unelmien työhön voi päätyä montaa eri kautta. Joskus voi olla hankala arvioida etukäteen, millainen organisaatio sopii itselle parhaiten.

Moni yllättyy, kun tutustuu tarkemmin siihen, miten monipuolisia työpaikkoja kirkolla on tarjota. Töissä ei olekaan ainoastaan pappeja ja kanttoreita, vaan todellisuus on jotain aivan muuta. Suuria henkilöstöryhmiä esimerkiksi Joensuun seurakuntayhtymässä ovat lasten ja nuorten kanssa työskentelevät, kiinteistöjen ja hautausmaiden ylläpitäjät sekä ihmisten tukena toimivat diakoniatyöntekijät. Tekemistä löytyy myös talouden, hallinnon, viestinnän ja it-alan osaajille.

Meillä Joensuussa seurakunnat ja seurakuntayhtymän palveluyksiköt työllistävät noin 180 henkilöä. Ensi kesänä määrä kasvaa taas kymmenillä, kun kausi- ja kesätyöntekijät ovat mukana vahvuudessa. Varsin monimuotoinen joukko meitä siis löytyy Joensuustakin ja avoimia tehtäviä kannattaa välillä käydä tutkimassa verkkosivuillamme.

Näin pääsiäisen alla on hyvä huomioida myös se, että osa seurakuntien työntekijöistä on mukana ihmisten arjessa ja juhlassa ja työskentelee siksi osittain pyhäpäivinä ja viikonloppuisin. Tekisitkö sinä mieluummin töitä säännöllisesti arkipäivinä vai voisitko ajatella joustavampaa työnkuvaa? Jos haluat kokeilla, mikä olisi juuri sinulle sopiva kirkon ammatti, käy tekemässä testi osoitteessa evl.fi/kirkon-ammatit-peli.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille töissä ja vapaalla oleville!

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

Pääkirjoitus: Kenelle kellot soivat

Kellojen soitto on symbolinen ele, jolla osoitamme tukea Ukrainalle.

Kokonainen vuosi on kulunut siitä, kun heräsimme uutiseen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Rauhan kellot soivat silloin kirkoissa ympäri maata. Suomen evankelis-luterilaisten piispojen aloitteesta kellot tulevat soimaan jälleen sodan syttymisen vuosipäivänä 24. helmikuuta. Kellojen soitto on symbolinen ele, jolla osoitamme tukea Ukrainalle.

Rauhan kellot soivat meille kaikille, jotta pysähtyisimme ja muistaisimme. Kellojen äänessä voi kuulla kaikki ne tunteet, joita ihmiset sodan jaloissa ovat joutuneet kokemaan – pelon, surun ja menetetyn toivon. Kellojen äänessä voi kuulla myös jämäkän ja voimakkaan soinnin, joka nostaa rohkeuden pintaan ja taistelee väsymättä vääryyttä vastaan.

Kellot soivat meille kaikille, jotta huomaisimme, että emme ole yksin. Viime vuosi on osoittanut, miten äärimmäisen tärkeää on yhteen hiileen puhaltaminen. Kun toimimme yhdessä, voimme saada aikaan jotain paljon suurempaa kuin yksin. Kellojen ääni on myös tuttu ja turvallinen, se tuo meille lohtua ja valaa luottamusta tulevaisuuteen.

Kuulemme kellojen soiton, jotta auttaisimme. Avustustahtomme on ollut hyökkäyksen alusta saakka korkealla, ja moni on tehnyt vapaaehtoisena töitä ukrainalaisten hyväksi sekä maailmalla että meillä Suomessa. Ilman apua Ukrainassa ei pärjätä jatkossakaan. Yksi avustusjärjestöistä on Kirkon Ulkomaanapu, jonka työ ukrainalaisten hyväksi alkoi vuosi sitten hätäapuna.

Sittemmin Ukrainaan on perustettu oma maatoimisto, jonka tuella lapset ovat päässeet kouluun ja kerhoihin. Kirkon Ulkomaanapu yhteistyökumppaneineen tavoittaa EU:n rahoittamalla jättiprojektillaan vuoden 2023 aikana yhteensä 45 000 lasta. Osana projektia kunnostetaan sodan särkemiä kouluja, annetaan psykososiaalista tukea ja koulutetaan opettajia. Kirkon Ulkomaanapu tekee arvokasta tulevaisuuteen suuntautuvaa työtä.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi