lapset ja nuoret – Sivu 5

Kerhokausi käynnistyy tilannetta kuulostellen

Kouluikäisten kerhotoimintaa on valmisteltu seurakunnissa paitsi odottavissa, koronan vuoksi myös mietteliäissä tunnelmissa. Kerhoissa on tarjolla tekemistä niin liikunnasta, leikeistä kuin kädentaidoista pitäville.

Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaajat Noora Kähkönen ja Nonna-Omena Helojoki ovat ideoineet tälle kaudelle myös uusia kerhoja. Korona on tuonut eteen monenlaista mietettä turvallisuusasiakirjojen päivittämisestä lähtien. Kuva: Noora Kähkönen

Alakouluikäisten kerhot pyörähtävät käyntiin näillä näkymin suhteellisen normaaliin tapaan syyskuussa Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnissa ja Kontiolahden seurakunnassa. Korona aiheuttaa kuitenkin joitakin muutoksia kerhotoimintaan.

Esimerkiksi Joensuun seurakunnassa kerhojen ryhmäkokoja on jouduttu pienentämään ja turvallisuusasiakirjoja päivittämään.

– Kaikki kerhot alkavat käsien pesulla ja kerhoon ei saa tulla kipeänä. Ennen kerhoja meiltä lähtee koteihin info kerhokäytännöistä, kertoo Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Nonna-Omena Helojoki.

Myös Rantakylässä ja Pielisensuussa ollaan vastaavassa tilanteessa.

– Ryhmäkoot ovat pienemmät, meillä on turvaohjeistus sekä kerhossa että kotien suuntaan, tiedottaminen on lisääntynyt, summaa Rantakylän seurakunnan nuoriso-työnohjaaja Tiina Riikonen.

Tarjolla monenlaista puuhaa

Monenlaista kerhoa lapsille on kuitenkin seurakunnissa tarjolla, mikäli koronatilanne ei vaadi tämänhetkistä radikaalimpia varotoimia. Pyhäselässä jatkuvat suositut pallokerhot, Enossa ja Vaaroilla mm. puuhakerhot ja Rantakylässä esim. lego-, peli- ja musakerhot, joissa pääsee soittamaan ukulelea ja bassoa.

– Pielisensuussa on alkamassa näillä näkymin ainakin elektroniikka- ulkoliikka-, monitoimi- ja näytelmäkerhot sekä suositut Tiuku-musaryhmät, kertoo seurakunnan nuorisotyönohjaaja Heidi Tahvanainen.

Joensuun seurakunnassa tarjolla on niin keppari- kuin askartelu- ja kokkikerhoja sekä liikuntaa, leikkiä ja rakentelua. Uusia ovat lelukerho pienille koululaisille ja Soturikissat isoille. Kontiolahdella puolestaan jatkuvat sekä kirkonkylällä että Lehmossa perinteiseen tapaan liikunta- ja monitoimikerhot.

– Kerhot pyritään aloittamaan mahdollisimman normaalisti muistaen kuitenkin ajankohtaiset rajoitukset liittyen mm. hyvään hygieniaan, toteaa vs. nuorisotyönohjaaja Jonna Ikäläinen.

Virpi Hyvärinen

* Kerhotarjonta Joensuun seurakunnissa: http://www.janoa.ﬁ, Kontiolahdella: Jonna Ikäläinen, p. 0400 634071.

Ilmoittautuminen kouluikäisten kerhoihin syksyksi 2020

• Joensuu: http://www.janoa.ﬁ/ilmoittautuminen
• Pielisensuu: alk. vko 35-36: http://www.janoa.ﬁ/ilmoittautuminen
• Rantakylä: alk. 29.8.: http://www.janoa.ﬁ/ilmoittautuminen
• Pyhäselkä: kerhoon tultaessa.
• Eno: http://www.janoa.ﬁ/ilmoittautuminen
• Vaara-Karjala ja Kontiolahti: Ei ennakkoilmoittautumista

Kesän rippikoulut käydään erityisjärjestelyin

Rippikoulut ovat parhaillaan täydessä vauhdissa. Rippikoulut toteutetaan tänä kesänä erikoisjärjestelyin koronatilanteen vuoksi. Poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa myös konfirmaatioiden aikatauluihin.

Alisa Sillanpää ja Veera Nykyri seisovat koivujen keskellä. Kuva: Sari Jormanainen — Alisa Sillanpää (vas.) ja Veera Nykyri iloitsivat Pyhäselän seurakunnan vihreästä ja kesäisestä ympäristöstä. Leirin aikana myös aamupalat syötiin ulkona luonnon keskellä

Joensuun seurakuntien rippikouluihin on tänä vuonna ilmoittautunut yhteensä 530 nuorta. Joensuulaisten 15 vuotta täyttävien ikäluokka on noin 570. Kontiolahden seurakunnassa rippikouluun on ilmoittautunut 170 nuorta.

Rippikoululaisten määrä ei ole aivan suoraan verrattavissa 15-vuotiaisen ikäluokkaan, koska erilaisista syistä rippikoulun voi käydä myös vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin. Selkeän suunnan luvut kuitenkin antavat siitä, että valtaosa nuorista käy rippikoulun. Kirkon tilastojen mukaan vuonna 2019 joensuulaisista rippikoulun kävi hieman vajaat 90 prosenttia ikäluokasta ja Kontiolahdella osuus oli liki 95 prosenttia.

Rippikouluja järjestetään isommissa seurakunnissa useammassa ryhmässä. Kohtiolahdella 170 nuorta käyvät rippikoulun kahdeksassa ryhmässä. Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän ja Pyhäselän seurakunnissa riparilaisia on myös yli sata, joten ripariryhmiä on seurakunnasta riippuen viisi tai kuusi. Enon ja Vaara-Karjalan seurakunnissa koko ikäluokan kolmisenkymmentä nuorta ovat yhdessä ryhmässä.

Poikkeusolo muutti suunnitelmat

Seurakuntien rippikoulut käynnistyivät normaaliin tapaan syksyllä 2019. Syksyn ja talven aikana järjestettiin yhteisiä tapaamisia, kunnes maaliskuussa koko maahan julistettu poikkeusolo muutti sekä toiminnan että tulevat suunnitelmat.

Koronavirustilanne toi epätietoisuutta. Maaliskuussa asetetut kokoontumisrajoitukset vaikuttivat välittömästi toimintaan. Kaikki kohtaamiset oli tapahduttava etänä.

– Samaan aikaan kun suunnittelimme kesän toteutusta rippikoulut pyörivät etänä. Meillä järjestettiin etätehtäviä ja nuorille suunnattuja hartauksia. Samalla pidimme yhteyttä rippikoululaisiin koko ajan. Ymmärrettävästi kysymyksiä rippikoulun järjestämisestä ja konfirmaatiosta tuli paljon, Pyhäselän seurakunnan pastori Erika Kyytsönen kuvailee kevään toimintaa.

Joensuun seurakunnat päättivät toukokuussa, että vuoden 2020 rippikoulut järjestetään päivärippikouluina. Pyhäselän seurakunnassa rippileirit on perinteisesti järjestetty Hietajärven leirikeskuksessa. Tänä kesänä kaikki ryhmät käyvät rippikoulun Pyhäselän seurakuntatalolla.

– Nuoret ja vanhemmat ovat olleet tosi ihanasti yhteistyössä mukana. Heiltä on tullut valtavan paljon ymmärrystä sekä kannustusta ja kiitosta siitä, että olemme huomioineet turvallisuuden näin hyvin. Leiriolosuhteisiin liittyvät riskit on ymmärretty hyvin, Kyytsönen kertoo.

”Erilaista, mutta kokemusrikasta aikaa”

Pyhäselän seurakunnan ensimmäinen rippikoulu seurakuntatalolla järjestettiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Alisa Sillanpää odotti leirille pääsyä, mutta riparielämyksiä on kertynyt myös ilman leiriä.

– Hieman kyllä petyin, kun kuulin, että leiriä ei ole. Siskoni kertoi minulle, että leirillä iltajutut olivat olleet kivoja, nyt ne jäivät pois. Tämäkin ripari on kuitenkin ollut tosi mukavaa. Riparilla on ollut hyvä yhteishenki ja yhdessä on ollut mukava tehdä kaikenlaista.

Myös ensimmäistä kertaa rippikouluisosena ollut Veera Nykyri kertoi riparin sujuneen todella hyvin.

– Syksyllä vielä ajateltiin, että olemme leirillä, joten suunnitelmiin on tullut muutoksia. Tämä viikko on ollut hyvin erilaista, mutta kokemusrikasta aikaa. Erittäin hyvin on mennyt kaikki.

Isoset ovat pyrkineet luomaan riparille mukavaa tunnelmaa ja yhteishenkeä monenlaisen toiminnan avulla.

– Me on järjestetty pelejä, lauluja ja leikkejä. Kaikki päivät ovat hyvin erilaisia. Olemme olleet paljon ulkona. Nyt on ollut hyvä sääkin, joten ulkona on voinut tehdä monenlaista. Aamupalakin on syöty pihalla, Nykyri kertoo viikon ohjelmasta.

– Erityisesti minulle on jäänyt mieleen laulut ja raamikset. Isoset ovat olleet myös kivoja, Sillanpää kertoo kokemuksistaan ripariviikon viimeisenä päivänä.

Konfirmaatioista tietoa myöhemmin

Pyhäselän seurakunnan rippikoulujen konfirmaatiot pidetään elokuussa. Päivämäärät on jo päätetty, mutta luonnollisesti koronavirustilannetta seurataan läpi kesän.

– Tilannetta tarkkaillaan ihan elokuun alkuun saakka. Tämän vuoksi rippikoululaisille ja heidän perheilleen tiedotetaan konfirmaatioiden käytännöistä nyt ripareiden aikana sekä uudestaan vielä elokuulla, Kyytsönen toteaa.

Rippikoulujen ja konfirmaatioiden järjestämisessä on seurakuntakohtaisia eroja. Kaikissa Joensuun ja Kontiolahden seurakunnissa rippikouluun ja konfirmaatioihin liittyvistä asioista tiedotetaan suoraan rippikoululaisilleen ja heidän vanhemmilleen.

Sari Jormanainen

Satuhieronta rauhoittaa vilpertinkin

Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.

Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.

Lastenohjaaja hieroo viltillä makaavan lapsensa selkää. Varhaiskasvatuksen ohjaaja istuu lattialla heidän vieressään. — Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen (vas.) poika Mikael pääsi kokeilemaan lastenohjaaja Paula Sulimanin tekemää satuhierontaa Rantakylän kirkolla. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksessa on saatu hyviä kokemuksia satuhieronnasta. Satuhieronta on lähihoitaja, hieroja Sanna Tuovisen kehittämä varhaiskasvatuksen menetelmä, jossa fyysinen kosketus ja kevyt hieronta yhdistyvät tarinoihin, satuihin ja vaikkapa lauluihin.

Rantakylässä satuhierontaa on käytetty niin arjen rauhoittumishetkissä kuin lasten syntymäpäivien vietossa. Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen ja lastenohjaaja Paula Sulimanin mukaan satuhieronta auttaa lasta tunteiden käsittelyssä ja itsesäätelyssä. Se on hyvä rauhoittumisen keino stressiin, levottomuuteen ja tarkkaavaisuuden häiriintymiseen.

– Kyllä sen näkee ihan selkeästi, että vilkkaimmillakin lapsilla olemus muuttuu. He pystyvät rentoutumaan ja olemaan ihan rauhassa. Kun fyysinen jännitys poistuu, on helpompi olla läsnä, kertoo Suliman.

– Samalla lapsi saa huomiota aikuiselta. Hän tulee hyväksytyksi ja saa kokemuksen siitä, että aikuinen on läsnä häntä varten. Se on itsetuntoa vahvistava kokemus, toteaa Suliman.

Avainsana satuhieronnassa on vapaaehtoisuus

Satuhieronnassa on muutama keskeinen pelisääntö, joista pidetään kiinni, jotta hetkestä tulee miellyttävä. Avainasia on vapaaehtoisuus. Hierottavaksi tai hierojaksi tullaan vain, jos itse niin halutaan. Jos joku lapsiryhmästä ei halua osallistua, hän voi köllötellä ilman hierontaa ja kuunnella rauhassa satua.

– Oleellista on, että koskettaminen on myönteistä ja arvostavaa, eikä siihen liity mitään pakottamista. Intiimialueisiin ei kosketa – opetamme lapsille uikkarirajan, ja yleensä hierotaan selkää ja päätä.

– Kosketuksen tulee olla hellää. Satuhieronnassa ei ole kyse lihasten hieronnasta vaan enemmänkin silittämisestä. Myöskään kutittaa ei tahallaan saa, Suliman ja Karvinen kertovat.

Karvinen ja Suliman käyttävät molemmat satuhierontaa myös kotioloissa lasten kanssa touhutessa. He rohkaisevat vanhempia soveltamaan satuhierontaa luovasti vaikkapa itse keksittyihin tarinoihin tai ennalta tuttuihin lauluihin.

– Tässä ei ole oikeita ja vääriä liikkeitä –jos ei ole ohjeistusta, niitä voi keksiä omasta päästä. Olennaista on, että toista ei satuteta eikä kutiteta, sanoo Karvinen.

Virpi Hyvärinen

Kokeile satuhierontaa kotona: Linnea-leppäkerttu

(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)
Linnea leppäkerttu lentelee tuolla (tee lentoreittejä)
korkealla (yläselkään ja olkapäille)
matalalla. (alaselkään)
Yllään on punainen takki (silityksiä pitkin selkää)
ja päässään kesäinen lakki. (silitellään päätä)
Takissa on mustat pilkut, (tehdään kämmenellä ympyröitä)
leppäkertun naapurissa asuu keltasirkut. (tee linnunsiivet käsistä ja heiluttele)
Niiden pesäpuun oksalle Linnea pysähtyy (pysäytä käsi olkapäälle)
ja huokaa: ”Kuinka ihanaa, kesä lähestyy”. (pyörivää liikettä olkapäille)
Ruohotupsut vihertävät, (vedä alhaalta ylöspäin sormilla)
leskenlehdet kukkivat (pyöräytä kevyesti sormilla pieniä ympyröitä selkään) koivunoksilla tuoksuu kevät! (pitkiä vetoja pitkin selkää)
Linnea leppäkerttu lentää tuolla (tee lentoreittejä)
korkealla, (yläselkään ja olkapäille)
matalalla. (alaselkään)
(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)

Runo ja ohje: Paula Suliman, Sini Soivanen-Halmetoja ja Anu Hynninen

5xmielessä: Eskariope kiittää ja kumartaa

Ensimmäistä kertaa eskariryhmää luotsannut varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala toivoo, että maailmalle lennähtävät lapset olisivat oppineet päiväkodissa ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja.

Johanna Ojala seisoo päiväkodin pihalla lasten leikkitelineen luona hynyillen. — ”Kaveruustaitoja on kovasti opeteltu vuoden aikana esiopetuksessa. Tämän ikäisillä näkyy jo mukavasti spontaania toisten auttamista ja sitä, että otetaan toinenkin huomioon paremmin kuin nuorempana. Se on tärkeä taito kouluun lähtijälle”, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. JUOLUKAT. Olen toiminut vajaat kymmenen vuotta varhaiskasvatuksen opettajana, suurimman osan ajasta Soutajanpuiston päiväkodilla Rantakylässä. Tähän asti olen tehnyt töitä pienempien lasten kanssa, tänä vuonna työskentelin ensi kertaa esiopetuksessa Juolukoiden pienryhmässä. Eskarilaiset ovat jo todella omatoimisia. Esiopetusikäisten lasten kanssa korostuu opettajan rooli kasvattajan ja hoivaajan rinnalla.

2. POIKKEUSOLOT. Tämä kevät on ollut yllätyksellinen kevät. Kun koulut siirtyivät etäopetukseen, myös meidän ryhmästä jäivät esioppilaat suureksi osaksi pois. Soutajanpuiston esiopetusikäiset lapset Juolukoista ja Mesimarjoista yhdistettiin yhteen ryhmään. Töitä on riittänyt etätehtävien laatimisen, kirjallisten töiden ja syksyn suunnittelun parissa. Kaikkiin lapsiin ollaan oltu myös kotiin yhteydessä, ja kyselty, miten etäeskari sujuu.

3. HYVÄSTIT. Suurin osa lapsista palasi lähiopetukseen 14.5. Se tuntuu tärkeältä siksikin, että on hyvä päästä kasvokkain toivottamaan lapsille mukavat kesät ja mukavaa taivalta kouluun. Monia lapsiahan jännittää se kouluun lähtö. Lapsiin myös kiintyy vuoden aikana, ja kyllä se tuntuisi, että jotakin jää kesken, jos ei enää nähtäisi. Perheetkin ovat tulleet tutuiksi, heitäkin on mukava vielä tavata.

4. KIITOKSET. Olen oppinut tämän vuoden aikana sekä lapsilta että työtovereilta monenlaista. Ryhmässämme on aivan loistavat lastenhoitajat, jotka ovat antaneet paljon, kun itse olen ollut ensimmäistä vuotta esiopetuksessa. Lapset ovat opettaneet minulle etenkin heittäytymistä. Heiltä tulee paljon omia ideoita, ja se on vaatinut minulta välillä omien suunnitelmien sivuun laittamista. Yhdessä innokkaiden ja kekseliäiden lasten kanssa toimiessa kaikesta on tullut paljon rikkaampaa.

5. MUISTOT. Toivon, että lapset olisivat oppineet täällä ennen kaikkea vuorovai-kutustaitoja. Sitä, että he osaisivat ottaa toisiakin huomioon. Lapsethan ovat innokkaita sanomaan mielipiteensä, ja siinä on opettelemista, kun elämässä on aina ne toisenkin toiveet siinä rinnalla. Sitä toivon myös, että lapsille jäisi mukava muisto tästä ajasta. Eskarilaisethan asuvat tässä lähistöllä. Olisi kiva, jos heille tulisi ohi kulkiessa mukavia muistoja mieleen!

Virpi Hyvärinen

Seurakuntayhtymä tukee perheiden selviytymistä poikkeusoloista

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.

Diakoni Katja Nuuhkarinen istuu keinussa Joensuun torin laidalla ja pastori Kaisa Puustinen nojailee hymyillen keinun selkämykseen. — Hiljattain käynnistyneessä hankkeessa työskentelevät diakoni Katja Nuuhkarinen (vas.) ja pappi Kaisa Puustinen etsivät tapoja tukea perheitä ja nuoria poikkeusoloista selviytymisessä. Kuva: Sari Jormainainen

Joensuun seurakuntayhtymässä käynnistettiin toukokuussa kahden työntekijän voimin Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella COVID-19 poikkeusoloista selviytymiseen -hanke. Hankkeen tavoitteena on tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia joko talouteen, parisuhteeseen tai muihin perheen sisäisiin suhteisiin.
– Poikkeusoloista johtuva sosiaalinen eristäytyminen muuttivat perheiden arkirutiinin täysin uudenlaiseksi. Yhtäkkiä pitikin pystyä olemaan ’ihan vain perheen kesken’ eristyksissä, mutta kuitenkin tavoitettavissa ja tavoitteellinen sekä koulu- että työmaailmassa samalla, kun työskentely- ja vapaa-aika sekoittuivat tai katosivat, hankepäällikkö, diakoni Katja Nuuhkarinen pohtii poikkeuksellisen kevään vaikutuksia.
– Monissa perheissä myös toimeentulotilanne on heikentynyt huomattavasti, mahdolliset päihde- ja mielenterveysongelmat ovat kärjistyneet ja lisäksi perheiden keskinäinen kommunikaatio on joutunut uuteen tilanteeseen. Mikäli muutos jää pysyväksi, on syrjäytymisen riski aiemmin koetusta hyvinvoinnista ja elämästä suurempi, hanketyöntekijä, pappi Kaisa Puustinen jatkaa.

Konkreettisen tuen lisäksi hankkeessa pyritään luomaan vertaistukiverkostoja, jotka voisivat edistää perheiden hyvinvointia myös poikkeusolojen jälkeen. Työtä tehdään yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
– Ihmisten kanssa tehtävä työ on lähtökohtaisesti sekä yksilö- että verkostotyötä. Kirkolla on oma erityinen osaamisensa, joka vahvistuu verkostojen myötä. Verkostoja on jo nyt olemassa kiitettävästi, vaikka katvealueitakin varmasti on. Aina löytyy uusia ja yllättäviäkin tahoja joiden kanssa tehdä yhteistyötä, Puustinen toteaa.

Nuuhkarinen toivoo, että yhteistyön avulla löydettäisiin juuri heidät, jotka tarvitsevat tukea päästäkseen eteenpäin. Myös kirkon tekemää tärkeää diakoniatyötä halutaan tehdä tutuksi hankkeen kautta.
– Hanke on diakoninen, ja toivon, että sen avulla ihmisille välittyy kirkon tekemän työn perusarvo: ihmisistä välittäminen ja auttamisen tärkeys tämän vuosikymmenen keinoin, Nuuhkarinen kertoo odotuksistaan työlle.

Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana hanke jatkuu Joensuun seurakuntayhtymässä vuoden 2020 loppuun.

Sari Jormanainen

Seurakunnat laajentavat keskusteluapua poikkeusoloissa

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.

Matti Nevalainen ja Leena Mgaya tietokoneen ääressä. — Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalaisen ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavulla on nyt käsillä olevassa tilanteessa erittäin tärkeä merkitys. – Elämän jakamisen tarve korostuu. Toivon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, sanoo Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakuntayhtymä avaa keskiviikkona 25.3. paikallisen, keskusteluapua tarjoavan puhelimen numerossa 013 263 5444. Numeroon vastaavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät ma-pe klo 10-18. Numeroon voi soittaa, kun tarvitsee kuuntelijaa, kaipaa neuvoja, haluaa ihmetellä poikkeusoloja tai on vailla esirukousta. Keskustelut ovat luottamuksellisia.

Kontiolahden seurakunta avaa oman Akuutti Auttavapuhelimen numerossa 040 761 6432. Numeroon voi soittaa ma-pe klo 9-12. Tämän numeron kautta Kontiolahden seurakunnassa kanavoidaan paitsi keskusteluapu, myös kaikenlaiset muut avunpyynnöt itselle ja omaisille. Numeroon voi soittaa pienessä ja suuremmassa avuntarpeessa, ja tieto välittyy seurakunnan työntekijöille.

Puhelimitse keskusteluapua saa myös Kirkon keskusteluavun valtakunnallisesta Palvelevasta puhelimesta, joka on avoinna joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.

”Keskusteluapua voi tarvita kuka tahansa”

Joensuun seurakuntayhtymässä Palvelevan puhelimen toiminnasta vastaavan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavun tarve korostuu poikkeustilanteessa.
– Ihmisiä huolettavat nyt monenlaiset asiat: oma ja läheisten terveys sekä jaksaminen arjessa. Myös epätietoisuus vie voimia – se, että ei ole mitään käsitystä, mitä edessä on.
– Keskusteluapu on tarpeen erityisesti ihmisille, joilla ei ole läheisiä, joille soittaa. Toisilla arki voi olla niin kuormitettua, että tilanteeseen kaipaa kuuntelijaa, joka ei liity omaan arkeen millään tavalla. Keskusteluapua voi kaivata ihan kuka tahansa meistä, joka haluaa jakaa ajatuksia uudessa tilanteessa, sanoo Mgaya.

Nuorille suunnattu SaapasChat laajentaa aukioloaikoja, rekisteröitymistä ei poikkeusoloissa edellytetä

Myös nuorille suunnattua keskusteluapua laajennetaan verkossa lisäämällä SaapasChatin keskusteluaikoja nyt, kun Saapas ei voi päivystää kaupungilla poikkeusolojen vuoksi. SaapasChat on 13-29-vuotiaille tarkoitettu keskusteluympäristö, joka toimii TukiNetissä.
– Normaalisti SaapasChatiin voi osallistua vain rekisteröitynyt käyttäjä, mutta nyt on avattu mahdollisuus osallistua myös ilman rekisteröitymistä. Tavallisesti chateja on 1-2 kertaa viikossa, nyt niitä on lähes päivittäin, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen Joensuun seurakuntayhtymästä.

SaapasChatin avulla halutaan olla läsnä nuorten elämässä myös nyt, kun muu järjestetty toiminta on tauolla pandemian vuoksi. Lähtökohtainen ajatus SaapasCha-tissä on ”Mitä sinulle kuuluu?”.
– Käymme varsin vapaata keskustelua elämän kysymyksistä. Nyt pandemian aikana nuorille tarjotaan mahdollisuutta keskustella koronavirukseen liittyvistä asioista, esimerkiksi peloista, kertoo Nevalainen.

Poikkeusolot muuttavat myös Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen ja Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniapäivystyksen luonnetta. Perheneuvonnassa asiakastapaamiset tapahtuvat nyt etäyhteydellä ja diakonian päivystystä hoidetaan puhelimitse.

Keskusteluapua poikkeustilanteeseen

• Joensuun seurakuntayhtymän keskusteluapu: p. 013 263 5444, ma-pe klo 10-18
• Kontiolahden seurakunnan Akuutti Auttavapuhelin: p. 040 761 6432, ma – pe klo 9-12.
• Saapas Chat nuorille: tukinet.net/teemat/saapaschat
• Ajanvaraus Joensuun perheasiain neuvottelukeskukseen: ma-to klo 9-11, p. 050 4308 472.
• Kirkon keskusteluavun Palveleva puhelin: joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.
• Kirkon keskusteluavun verkkopalvelut: http://www.kirkonkeskusteluapua.fi

Virpi Hyvärinen

Lasten pääsiäistarina: Pääsiäispuutarhassa tapahtuu jänniä

Lue lapsellesi oheinen pääsiäistarina. Askarrelkaa yhdessä pääsiäisasetelma niistä tarvikkeista, joita kotoa löytyy!

Lue lapsellesi oheinen pääsiäistarina. Askarrelkaa yhdessä pääsiäisasetelma!

Talon seinustalle rakennettu pääsiäisasetelma. Risti on tehty kahdesta pienestä oksasta, sen ympärille on kerätty kiviä sekä ruukku, vihreätä huovutusvillaa ja keväisiä kukkia. — Pääsiäisasetelman saa askaroitua näppärästi kotoa löytyvistä tarvikkeista, kun käyttää mielikuvitusta. Kuva: Noora Kähkönen.

Aurinko paistaa ja linnut laulavat pesänrakennuspuuhissaan. Ojan pientareella voit nähdä jo ensimmäisen leskenlehden. On kevät ja aika ottaa vastaan pääsiäinen. Ehkä voisimme rakentaa tänä vuonna perheen yhteisen pääsiäispuutarhan. Mistä aloittaisimme?

Hiekkalaatikolta haetaan isolle tarjottimelle ruskeaa hiekkaa. Hiekasta tehdään mutkitteleva polku, joka vie pikkukivistä rakennetulle portille. Hiekka rapisee pian aasin kavioiden alla, sillä Jeesus ratsastaa palmusunnuntaina kohti Jerusalemia. Niin pienet kuin suuretkin ovat häntä vastassa. Palmunoksat ja huivit heiluvat ilmassa, kun ihmiset ottavat uutta kuningasta vastaan. Hoosianna, Hoosianna!

Pääsiäispuutarhaan saadaan rakennettua jäätelötikuista pitkä pöytä. Tuon pöydän ääreen Jeesus ystävineen istui kiirastorstaina syömään. Jeesus siunasi leivän ja viinin ja jakoi ystävilleen. Hän pyysi, että me ihmiset tulisimme yhteen jatkossakin, nauttimaan näistä eväistä ja muistelemaan hänen opetuksiaan. Jollain salatulla tavalla Jeesus lupasi olla aina silloin mukana. Tuo ateria oli ensimmäinen ehtoollinen, sama, jota tarjoillaan joka sunnuntai kaikissa kirkoissa.

Olohuoneen pieni viherkasvi saa esittää Getsemanen puutarhaa. Siellä vihreiden lehtien siimeksessä Jeesus rukoili. Hiljaisuuden rikkoi pian paikalle saapuvat sotilaat, jotka vangitsivat Jeesuksen.

Muutaman hiljaisen ja pimeän päivän jälkeen pääsiäispuutarha herää valoon ja iloon. Silkkipaperista askarreltu valkoinen enkeli istuu hautakiven päällä. Kivi on vieritetty pois haudan suulta ja hautaan voi kurkistaa. Jeesus ei ole enää haudassa! Hän on voittanut kuoleman! On jälleen aika iloita. Pääsiäispuutarhassa kukkivat keltaiset narsissit ja vihreän rairuohon päällä istuskelee pupuja ja tipuja. Kevätaurinko halaa meitä ja toivottaa hyvää pääsiäistä.

Pitkäperjantai on surullinen päivä. Sitä varten pystytämme puutarhaan risuoksista kolme ristiä. Jeesus ristiinnaulittiin ja hän kuoli, koska hän sanoi olevansa Jumalan poika. Pieni saviruukku asetellaan pääsiäispuutarhaan haudaksi. Haudan eteen laitetaan pihalta löytynyt suuri kivi.

Noora Kähkönen

Yö yhdessä pelaten – Holylanit jo 10. kerran Joensuussa

Joensuun seurakuntakeskuksella järjestettiin Holylanit eli yön oli kestävä pelitapahtuma ystävänpäivänä.

Joensuun seurakuntakeskuksella järjestettiin Holylanit eli yön oli kestävä pelitapahtuma ystävänpäivänä.

Kaksi poikaa pelaa keskittyneesti tietokoneella. — Kuvateksti: Jesse Temisevä (vas.) ja Aatu Pussinen keskittyivät tiiviisti peliin turnauksen aikana. Kokeneiden pelaajien ei tarvinnut edes katsoa näppäimistöä, koska sormet löysivät tottuneesti oikeille näppäimille. Kuva: Sari Jormanainen

Joensuun seurakuntakeskuksen salissa on pimeää, vain tietokoneiden näytöt tuovat valoa. Paikalla olevien liki 20 nuoren ja muutaman aikuisen ilmeet ovat keskittyneitä. Sieltä täältä kuuluu iloisia kiljahduksia ja toisinaan harmistuneita huokauksia. Käynnissä on tietokonepeliturnaus.

Joensuun seurakuntayhtymä järjesti 14.-15.2.2020 järjestyksessään 10. Holylanit. Lanit tarkoittaa lähiverkkotapahtumaa tai verkkopelitapahtumaa. Käytännössä kyse on tapahtumasta, jossa useat ihmiset kokoontuvat pelaamaan tietokonepelejä yhdessä. Koska järjestäjänä on seurakuntayhtymä, on Holylanit tapahtumalle luonteva nimi.

– Tapahtuma alkaa alkuhartaudella. Holylaneilla ajatuksena on, että olemme ystävällisiä toisille eli lähimmäisen rakkauden näkökulmasta tsempataan ja kannustetaan toisiamme, Joensuun seurakunnan nuoristyönohjaaja Delila Myyry kertoo.

Tavoitteena valvoa koko yö

Helmikuun Holylaneille osallistui 19 nuorta. Tällä kertaa kaikki nuoret olivat poikia. 15-vuotias Jesse Temisevä osallistui ensimmäistä kertaa pelitapahtumaan.

– Kavereiden kanssa tuli idea, että tullaan tänne vähän pelailemaan. Odotan mukavaa iltaa ja yötä. Suunnitelmissa on pysyä koko yö hereillä, mutta katsotaan, pystynkö siihen.

– Kyllä ajatus on valvoa koko yö. Parasta tapahtumassa on se, että pystyy pelaamaan yhdessä ja näkee kavereita, toista kertaa Holylaneilla oleva 15-vuotias Aatu Pussinen sanoo.

Koko yön valvomisen pojat uskoivat onnistuvan kavereiden ja hyvien eväiden avulla. Paikalla olevat työntekijät pitivät myös huolen siitä, että koko yötä ei istuta koneen ruutua tuijottaen.

– Pidämme yökisan eli menemme kirkkosaliin leikkimään ja pelailemaan. Lisäksi iltahartaus pidetään eri tilasta, jotta koneiden äärestä tulee noustua pois, Myyry kertoo.

Illan ensimmäinen peliturnaus päättyy raikuviin aplodeihin. Temisevä ja Pussinen nappasivat turnauksen kaksi ensimmäistä sijaa. Voittajien on luonnollisesti helppo hymyillä, mutta tapahtuman ilmapiiri saa kiitosta myös muilta.

– Täällä on aivan mahtava ilmapiiri. Täällä ei dissata toisia, toteavat useammat kauppaan evästä ostamaan menossa olevat pojat.

Peli nuorten toiveiden mukaan

Nuoret ovat itse saaneet toivoa tapahtumassa pelattavia pelejä. Räiskintäpelit ovat selvästi toivotuimpia ja suosituimpia pelejä nuorten keskuudessa. Tämän kautta turnauspeliksikin valikoitui räiskintäpeliksi luonnehdittava CS:GO.

– CS:GO on se, mitä pääasiassa toivotaan. Peli on ilmainen ja ikäraja sopii tapahtumaan, koska sitä saa pelata aikuisen seurassa 13 vuotta täyttäneet. Pelikasvatus on myös yksi osa tapahtumaa, Myyry sanoo.

Myyryn mukaan Holylan-tapahtuman idea on mennä sinne, missä nuoretkin ovat. Pelaaminen on nuorille tärkeää.

– Luulen, että tapahtuman suosio perustuu siihen, että olemme tässä ajassa kiinni. Tämä on kivaa yhdessäoloa ja vanhemmat voivat luottaa siihen, että täällä pelataan turvallisten aikuisten kanssa.

Seuraavat Holylanit on jo tiedossa. Ne järjestetään vappuna eli 1.-2.5.2020. Miten nuorten yö sitten meni?

– Ei tullut nukuttua ollenkaan. Tämä oli mahtava kokemus, tulen uudestaan, toteaa Temisevä aamupäivällä.

– En nukkunut. Hyvä kokemus oli ja hauskaa oli, Aatu Pussinen sanoo.

Sari Jormanainen

* Lisätietoa tulevasta Holylan-tapahtumsta löytyy osoitteesta janoa.fi/holylan.

Seurakuntien kerhoissa opetellaan hyväksymään erilaisuutta

”Lapset saattavat kysyä meiltä ohjaajilta melkein mitä vain. On tärkeätä, että lasten
kysymyksiä ei väistetä”, sanoo lastenohjaaja Tuula Valomäki.

”Lapset saattavat kysyä meiltä ohjaajilta melkein mitä vain. On tärkeätä, että lasten
kysymyksiä ei väistetä”, sanoo lastenohjaaja Tuula Valomäki.

Iltapäiväkerholaiset ja lastenohjaajat istuvat pöydän ääressä lukemassa kirjaa. — Lastenohjaaja Tuula Valomäen (2. vas.) mukaan kirjat ovat usein hyvä apuväline erilaisuuden kohtaamisen teeman käsittelyssä. Celina Vienola (vas.) ja Aada Taponen lukivat Marjalan iltapäiväkerhossa kirjaa, jossa siili kohtaa muita eläimiä, ja ajattelee jokaisen kohdalla: olisinpa minäkin tuollainen. Kirjan opetus on se, että kukin on arvokas sellaisena kuin on. Kuvassa myös lastenohjaaja Jaana Pulkkinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakunnan lastenohjaajat Tuula Valomäki, Jaana Pulkkinen ja Kaisa Hinkkanen ovat tehneet pitkään töitä seurakunnan varhaiskasvatuksessa. Heille on tuttua se, että erilaisuus kiinnostaa lapsia – usein täysin neutraalista tiedonjanosta käsin, toisinaan myös oudoksunnan aiheena.

Monesti erilaisuuden kohtaamiseen liittyvät tilanteet syntyvät kerhoissa keskellä arkea. Vaikkapa välipalapöydässä saattaa tulla lapsilta kommenttia, johon aikuiset tarttuvat.
– Lapset ovat saattaneet nähdä kerhomatkalla vaikkapa pyörätuolissa istuvan ihmisen, ja keskustelemme sitten, mistä pyörätuolissa olemisessa on kyse. Jollakin voi olla kehitysvammainen tuttava, joku on näöltään erilainen, liikkuu eri tavalla, ei näe tai kuule – tällaiset asiat eivät ole välttämättä selviä kaikille, ja siksi niistä on tarpeen tilaisuuden tullen keskustella, sanoo Valomäki.

Kansainvälisyys jo tuttua kerhoissa

Lasten kesken erilaisuus saattaa tulla kerhossa vastaan monella tavalla. Esimerkiksi kansainvälisyys on jo tuttu juttu Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksessa – keskustan kerhossa on ollut enimmillään edustettuna jopa seitsemän eri kansallisuutta.

Erilainen ulkonäkö ei lastenohjaajien mukaan herätä lapsissa juurikaan kommentteja, enemmän nousevat esiin tilanteet, joihin liittyy lapsen kielitaito.
– Eräänä vuonna meillä oli lapsi, joka ei puhunut suomea lainkaan. Aluksi muut lapset vieroksuivat häntä, mutta sitten keksimme kuvion, jossa muut lapset saivat opettaa hänelle suomea, ja hän opetti muille lapsille oman maansa tanssia. Siitä se sitten lähti sujumaan, kertoo Tuula Valomäki.

Sosiaalisten taitojen erilaisuus vaatii huomiota – ryhmäyttäminen auttaa

Mitkä asiat lasten kerhoarjessa vaativat eniten suvaitsevaisuuskasvatusta?
– Jos ajattelee iltapäiväkerhoryhmiä, niin kyllä sosiaaliset taidot on asia, mihin joutuu eniten puuttumaan. Jaksetaanko odottaa vuoroa, miten kohdellaan toista, miten osataan leikkiä, miten siedetään pettymystä? Jos jollakin mene hermo aina kun häviää pelissä, voi toisille tulla sellainen olo, että häntä ei ole kivaa pyytää mukaan, kertoo Jaana Pulkki-nen.

Tällaisten tilanteiden varalle kerhoissa panostetaan Valomäen mukaan alkukaudesta kovasti ryhmäyttämiseen. Siihen, että meillä on jokaisella yhtä arvokas paikka ryhmässä ja kaikille samat säännöt. Se kantaa hedelmää.
– Konfliktitilanteiden purkamiseen tarvitaan tietenkin aikuista avuksi. Mietimme lapsen kanssa sitä, mitä tapahtui, miltä lapsesta tuntui, voisiko seuraavalla kerralla laittaa vaikka käden taskuun, jos tekee mieli lyödä, kertoo Kaisa Hinkkanen.
– On tärkeää, että ei syyllistetä sitä, joka mottaa. Voi olla, että häntä, joka lopulta löi, oli ärsytetty. Opettelemme lasten kanssa tunnetaitoja ja tunteiden kanssa toimimista, hän jatkaa.

Varhaiskasvatuksen lähtökohtana jokaisen ihmisen arvokkuus

Lähtökohdat erilaisuuden hyväksymistä korostavaan kasvatukseen nousee seurakunnan varhaiskasvatussuunnitelmasta, jossa puhutaan erilaisuuden kohtaamisesta ja jokaisen ihmisen arvokkuudesta lähtökohdista riippumatta.
– Tärkeätä on toisen arvostus ja kunnioitus, halu tutustua ja ymmärtää. Tärkein viesti, jonka haluamme lapsille välittää, on se, että jokainen on omana itsenään tervetullut ryhmään.

Virpi Hyvärinen

Joulu näkyy diakonian vastaanotolla – vähävaraisilla lapsiperheillä paineita lahjoista ja jouluruoasta

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia.

Monille vanhemmille joulu aiheuttaa paineita, kun rahat ovat vähissä, mutta lapsille haluaisi järjestää jouluiloa.

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat purkaneet Joulukassikeräyksen joulukassin sisällön pöydälle ja seisovat ruokatarvikkeiden takana hymyillen. — Diakoniatyöntekijät Pauliina Martikainen (vas.) ja Marja Ikonen purkivat joulukassin sisällön näkyville. ”Joulukasseista 30-40% menee Noljakka-Marjalan alueella lapsiperheisiin, kertoo Ikonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Marja Ikoselle on tuttua se, että joulun alla yhteydenotot diakoniatoimistoon aktivoituvat. Monella lapsiperheellä rahat eivät tahdo riittää elämiseen arjessakaan, saati sitten joulun alla, kun haluaisi antaa lapsille joululahjoja ja laittaa vähän parempaa ruokaa joulupöytään.
– Joululomalla taloudellista painetta kasvattaa sekin, että lapset eivät ole kouluruoan parissa. Monella ei ole myöskään varaa lähteä lomalla reissuun tai tehdä jotakin kivaa yhdessä, toteaa Ikonen.

”Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on vaikeutunut”

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia. Ikosen mielestä määrä on suuri.
– Meillä käy monenlaisia perheitä: yksinhuoltajia ja työttömiä, mutta myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Siinä voi olla velkaantumista tai sairautta, tai perheen tulot ovat niin pienet, että ne eivät riitä kaikkiin menoihin, kun perhe jää juuri ja juuri tukien ulkopuolelle.
– Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on selvästi vaikeutunut. Suunta yhteiskunnassa on ollut se, että etuuksia koko ajan pienennetään. Muun muassa asumisen kustannukset ovat nousseet niin, että ne vievät suhteessa liian suuren osan perheen kokonaistuloista, toteaa Ikonen.

Diakonialta keskusteluapua, taloudellista avustusta ja joulukasseja

Seurakuntien diakoniatyöltä lapsiperheet voivat saada keskusteluapua ja tarvittaessa pientä, tilapäistä taloudellista tukea.
– Diakoniatyöntekijältä voi varata keskusteluajan, jolloin voidaan yhdessä kartoittaa perheen kokonaistilannetta ja miettiä mistä tukea voisi hakea. Koskaan ei tarvitse ajatella, että tilanne on toivoton. Aina on jotakin, johon voi tarttua, ja lähteä asia kerrallaan etenemään, rohkaisee Ikonen.

Tämän vuoden joulu kolkuttelee jo ihan ovella. Joensuun ev.lut. seurakunnat toteuttivat tänäkin vuonna Joulukassikeräyksen, jonka tuotosta merkittävä osa ohjautuu Noljakka-Marjalassa lapsiperheille. Yksityishenkilöiden ja muiden tahojen lahjoittamissa joulukasseissa on etupäässä jouluisia ruokatarvikkeita.
– Jos joku vielä haluaa auttaa lapsiperheitä, kannattaa olla yhteydessä diakoniatyöntekijään ja kysyä, millä tavalla auttaminen olisi mahdollista. Jouluksi apu ei välttämättä enää ehdi perille, mutta elämää on joulun jälkeenkin. Es-merkiksi koko perheen liput elokuviin, teatteriin tai vaikkapa HopLopiin ovat monelle perheelle liian kalliita. Lahjakortti ravintolaan voisi olla luksusta, kun sellainen on harvemmin mahdollista, toteaa Ikonen.

Virpi Hyvärinen