Eroperheen lapsi voi kärsiä kahden kodin ikävästä hyvinkin pitkään. Lapsella on asiaa -vertaisryhmässä eron aiheuttamia tunteita käsitellään lapsen tasoisilla toiminnallisilla menetelmillä.
Eroperheen lapsi voi kärsiä kahden kodin ikävästä hyvinkin pitkään. Lapsella on asiaa -vertaisryhmässä eron aiheuttamia tunteita käsitellään lapsen tasoisilla toiminnallisilla menetelmillä.
Lähiötalon ohjaaja ja kehittäjä Malla Luodelahti ja Rantakylän seurakunnan lastenohjaaja Anu Hynninen liputtavat vertaistuen puolesta. Vertaistuen avulla vaikeat asiat normalisoituvat, ja toisilta vanhempien eron kokeneilta lapsilta voi saada vinkkejä esimerkiksi siihen, mikä helpottaa ikävää toisen vanhemman luo. Kuva: Tea Ikonen
Rantakylän seurakunta ja Lähiötalo aloittavat tammikuussa 7–9-vuotiaille eroperheiden lapsille suunnatun Lapsella on asiaa -vertaisryhmän, jossa lapset voivat käsitellä vanhempiensa eroon liittyviä ajatuksia ja tunteita turvallisessa ympäristössä.
– Sekin riittää, että ero on vasta tulossa, siitä on keskusteltu lapsen kanssa ja uudet asumisjärjestelyt ovat vireillä, kertoo ohjaaja ja kehittäjä Malla Luodelahti ViaDia Joensuu ry:n ylläpitämästä Lähiötalosta.
Vanhempien erosta voi olla kulunut myös pidempi aika.
– Lapsi voi kantaa eroon liittyviä tunteita kauan. Esimerkiksi toisen vanhemman ikävä voi kestää hyvinkin pitkään, monia vuosia, toteaa lastenohjaaja Anu Hynninen Rantakylän seurakunnasta.
Juuri kahden kodin ikävää Luodelahti ja Hynninen pitävät merkittävimpänä eroperheen lapsen tuntemuksena. Lisäksi lapset voivat kokea lojaliteettiristiriitaa: voiko vanhemmalle kertoa toisen vanhemman luona tehdyistä kivoista asioista ilman, että vanhemmalle tulee paha mieli? Ristiriita voi olla siinäkin, että eri kodeissa on eri säännöt. Myös vanhemman uusi kumppani ja tämän lapset herättävät tunteita.
Erosta kannattaa puhua avoimesti
Lapselle kannattaa kertoa erosta rehellisesti lapsen ikätason mukaisesti syyllistämättä toista vanhempaa tai lasta itseään. Myös päiväkodin, koulun ja harrastusten vetäjien olisi hyvä olla tietoisia siitä, että vanhemmat ovat eroamassa. Näin heidän on helpompi ymmärtää lasta ja olla tukena, jos tämä oireilee eron vuoksi.
Jos lapsi ei oireile näkyvästi, ei se tarkoita sitä, etteikö vanhempien ero herättäisi hänessä tunteita.
– Lapsi voi yrittää suojella vanhemman tunteita. Se on kuitenkin aikamoinen taakka kannettavaksi lapselle. Kyllä se jossain vaiheessa purkautuu jollain tavalla, Luodelahti sanoo.
Vertaistuki normalisoi eroon liittyviä asioita
Lapsella on asiaa -vertaisryhmässä eron aiheuttamia tunteita käsitellään toiminnallisilla menetelmillä kuten piirtämisen, satujen, leikkien ja pelien kautta.
– Eroon liittyvät asiat normalisoituvat, kun on vertaistukea. Ryhmästä voi myös saada vinkkejä, miten joku toinen helpottaa omaa ikäväänsä, Luodelahti toteaa.
Ryhmä kokoontuu viisi kertaa Lähiötalolla. Lisäksi ennen ryhmän aloittamista ja sen jälkeen järjestetään perhekeskustelu vanhempien kanssa.
Eroperheessä ei tarvitse olla isoja ongelmia, jotta lapsi voi tulla ryhmään. Tärkeää on, että molemmat vanhemmat ovat antaneet luvan lapsen osallistumiselle.
– Ajattelen, että tämä on arvokas kokemus kaikille lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet ja joilla on kaksi kotia. Suosittelen tällaista ryhmää hyvin varhaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevästi, Luodelahti sanoo.
Tea Ikonen
Lapsella on asiaa
Vertaisryhmä 7–9-vuotiaille lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet tai eroamassa
Viisi tapaamiskertaa kerran viikossa tiistaisin 24.1.–21.2. klo 17–18.30 Rantakylän Lähiötalolla (Riihisärkänkatu 6 c 16)
Ohjaajina toimivat Anu Hynninen Rantakylän seurakunnasta ja Malla Luodelahti Lähiötalolta
Ilmoittautuminen 15.1. mennessä joensuunseurakunnat.fi/ilmoittaudu
Nalleneuvolassa neuvolatoimia tehdään leikin lomassa. Pehmolelun avulla vaikeat tunteet saavat sanallisen muodon. Tänä syksynä Nalleneuvoloita järjestetään Enon seurakuntatalolla.
Nalleneuvolassa neuvolatoimia tehdään leikin lomassa. Pehmolelun avulla vaikeat tunteet saavat sanallisen muodon. Tänä syksynä Nalleneuvoloita järjestetään Enon seurakuntatalolla.
Lapselle on tärkeää, että aikuinen heittäytyy leikkiin ja ohjaa tilannetta. Ohjaaja Minna Hiltunen Joensuun Perheentalolta ja Karelia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelija Jenna Siltala toivat Nalleneuvolan Enon seurakuntatalolle. Kuva: Tea Ikonen
Aatos Hirvonen, 3, ojentaa sinistä pehmopupua valkoiseen nalleneuvolatakkiin pukeutuneelle Jenna Siltalalle, joka tutkii lelun.
– Mihinkäs me laitetaan laastari, Siltala kysyy ja Aatos näyttää paikan.
Aatos on sisarustensa Olivian, 5, ja Eeliksen, 2, kanssa käymässä Nalleneuvolassa Enon seurakuntatalolla lokakuisena torstaiaamuna. Nalleneuvolassa lapset pääsevät tutkimaan leluja leikkitutkimusvälineillä ohjaajan kanssa. Havainnot merkitään lelun nimellä varustettuun nalleneuvolakorttiin, jonka lapset saavat lopuksi mukaansa.
Pehmolelu auttaa sanoittamaan vaikeita tunteita
Nalleneuvolan takana on Pelastakaa Lapset ry. Yhdistyksen ylläpitämässä Perheentalossa on järjestetty Nalleneuvoloita Perheentalon melkein koko olemassaolon ajan.
Pelastakaa Lapset ry:n suunnittelija Mia Ylhäinen ja ohjaaja Minna Hiltunen kertovat, että Nalleneuvola on todella tykätty toimintamuoto.
– Sen yksi ajatus on, että kun neuvolatoimia tehdään leikin lomassa, lääkäripelko voisi hälventyä, Ylhäinen sanoo.
Esimerkiksi rokottamiseen tai korvien tutkimiseen liittyvä pelko on helpottanut, kun sitä on käsitelty nallen kanssa. Pehmolelun avulla vaikeat tunteet saavat sanallisen muodon.
– Ajattelen myös, että lapselle on tärkeä kokemus, kun aikuinen heittäytyy leikkiin ja ohjaa tilannetta, Hiltunen pohtii.
Nalleneuvola on myös terveyskasvatusta. Nalleneuvolassa voi olla jokin teema, joka voi liittyä esimerkiksi hampaiden hoitoon.
– Neuvolaleikkiä voi myös jatkaa kotona, Ylhäinen sanoo.
Nalleneuvola on Enossa tuttu juttu
Enon nalleneuvola on Liikkuvan Perheentalon toimintaa. Liikkuvan Perheentalo pyrkii tavoittamaan muitakin kuin Joensuun kaupungin alueella asuvia lapsiperheitä. Nalleneuvolan lisäksi Liikkuva Perheentalo järjestää silloin tällöin lastentapahtumia eri paikoissa.
Enossa Nalleneuvolaa on ollut vuodesta 2018 lähtien. Ensin Nalleneuvola toimi Enon 4H-kerhon tiloissa, sen jälkeen kirjastolla ja nyt yhteistyössä Enon seurakunnan kanssa seurakuntatalolla.
Nalleneuvola on tuttu juttu Enon seurakunnan lapsi- ja perhetyönohjaaja Heidi Kanniselle hänen omalta vapaa-ajaltaan.
– Haluan tarjota enolaisille lapsiperheille ja kunnalliselle varhaiskasvatukselle mukavaa ja osallistavaa puuhaa ja niinpä lähestyin Miaa asiasta, Kanninen toteaa.
Nalleneuvolan lisäksi Enon seurakunnassa on tarjolla lapsille ja perheille päiväkerho, perhekerho ja perhepäivähoitajien kerho. Myös matalan kynnyksen apua perheille tarjoava seurakuntien Pikkuhelppi-palvelu alkaa Enossakin lokakuun lopulla.
– Järjestämme myös kaikkea muuta mukavaa, kuten esimerkiksi askarteluiltoja, laskiaistapahtumaa, pääsiäispolkua, joulun ajan tapahtumaa sekä yö kirkossa -tapahtumia lapsille ja perheille, Kanninen vinkkaa.
Seuraavat Nalleneuvolat Enon seurakuntatalolla ovat torstaina 10.11. ja 8.12.
Tea Ikonen
Joensuun Perheentalo
Joensuun Taitokorttelissa sijaitseva kohtaamispaikka perheille
Pelastakaa Lapset ry:n toimintaa
Liikkuva Perheentalo tavoittaa myös keskustan ulkopuolella asuvia
Nalleneuvolat yhteistyössä Karelia-ammattikorkeakoulun kanssa
Yhteistyötä seurakuntien kanssa, mm. seurakuntayhtymän perheneuvoja tavattavissa Perheentalolla
Pikkuhelppi on seurakuntien uusi, maksuton tukipalvelu Joensuun kaupunkialueilla asuville lapsiperheille. Perheet saavat esimerkiksi lastenhoitoapua.
Pikkuhelppi on seurakuntien uusi, maksuton tukipalvelu Joensuun kaupunkialueilla asuville lapsiperheille. Perheet saavat esimerkiksi lastenhoitoapua.
Joensuun seurakunnan Pikkuhelpin työntekijät ovat koulutettuja lastenohjaajia. Perhe voi sopia tapaamisen heidän kanssaan esimerkiksi leikkipaikalle. Piia Soininen (vas.) ja Satu Tukiainen toimivat työparina. Pikkuhelppi-tukipalvelua tarjotaan myös Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnissa. Kuva: Tea Ikonen
Lapsiperheessä on arjen pyörteissä toisinaan tilausta perheen ulkopuolisen aikuisen auttaville käsille, turvalliselle sylille ja kuunteleville korville. Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakuntien Pikkuhelppi-tukipalvelu tarjoaa perheille helpotusta arkeen ja kuormittavaan elämäntilanteeseen.
– Pikkuhelppi voi olla lastenhoitoapua, keskusteluapua, taloudellisen tilanteen miettimistä tai vaikka parisuhteen tukemista, Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen kuvailee.
Pikkuhelppi on tarkoitettu kaikenlaisille lapsiperheille – lasten iällä ei ole väliä. Yhteyttä saa ottaa matalalla kynnyksellä.
– Pikkuhelppi ei edellytä seurakunnan jäsenyyttä tai uskonnollista vakaumusta, vaan se palvelee kaikkia alueen perheitä, Karvinen sanoo.
Tuen sisältö muovataan perheen tarpeiden mukaan
Pikkuhelpin asiakkaana perhe saa ennaltaehkäisevää tukea ja apua seurakunnan varhaiskasvatuksen tai diakoniatyön ammattilaisilta. Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista.
Aluksi kartoitetaan perheen tilannetta, toiveita ja tarpeita.
– Puhelimitse jutellaan siitä, miten Pikkuhelppi voisi olla perheelle avuksi. Voin myös käydä kotikäynnillä, Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissinen kertoo.
Pielisensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen sanoo, että tapaamiskertojen sisältö sovitaan yhdessä.
– Perheen tarpeista lähdetään: Voimme tulla kotiin leikkimään ja touhuamaan lasten kanssa tai voimme mennä ulos yhdessä.
Pikkuhelppi tukee vanhempien jaksamista monin tavoin
Lastenhoitoavun lisäksi Pikkuhelpin työntekijät voivat keskustella aikuisten kanssa kasvatukseen ja perhe-elämään liittyvistä mieltä askarruttavista asioista. Ajatuksena on tukea perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Tapaamiset sovitaan pääasiassa kotiin tai kodin lähiympäristöön. Seurakunnan tilojakin voidaan käyttää, mutta kuljettaminen ei ole mahdollista. Pikkuhelpistä saa myös lisätietoa seurakuntien kerhoista ja ryhmistä, joihin voi tulla lasten kanssa.
Tukea voi saada yleensä noin 1–4 kertaa. Jos perheen tilanne on vaikea, Pikkuhelppi auttaa hakemaan apua ja varmistaa, ettei perhe jää tilanteeseen yksin.
Kiitosta saanut tukipalvelu on olemassa perheitä varten
Tukipalvelun ketteryys ja joustavuus näkyvät positiivisena palautteena. Karvisen mukaan lapsi- ja perhetyön verkoston toimijat ovat suhtautuneet Pikkuhelppiin erittäin positiivisesti.
Pikkuhelpin toimintamalli syntyi Turussa lastenohjaajien ideoimana vuonna 2017. Nykyisin tukipalvelua tarjoaa noin 30 Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntaa. Joensuussa Pikkuhelppi on tuore juttu, ja kaikissa kolmessa mukana olevassa seurakunnassa on hyvin tilaa uusille perheille.
Hanna Pekkanen
Näin otat yhteyttä Pikkuhelppiin
Joensuun seurakunnan toiminta-alue: keskusta, Noljakka ja Marjala. Tied. Kristiina Nissinen, p. 050 550 8330, kristiina.nissinen@evl.fi.
Rantakylän seurakunnan toiminta-alue: Rantakylä, Mutala ja Utra. Tied. Laura Karvinen, p. 050 585 8729, laura.karvinen@evl.fi.
Pielisensuun seurakunnan toiminta-alue: Karsikko, Niinivaara, Hukanhauta, Penttilä, Karhunmäki, Kissamäki ja Multimäki. Tied. Riitta Mälkönen, p. 050 300 2055, riitta.malkonen@evl.fi.
Syyslomaviikolla (vko 42) Pikkuhelppi on tauolla kaikissa seurakunnissa.
Yksinäisyys on mittava ongelma, jota voi olla vaikea tunnistaa. Nuoren yksinäisyys voi oireilla muun muassa häiriökäyttäytymisenä.
Yksinäisyys on mittava ongelma, jota voi olla vaikea tunnistaa. Nuoren yksinäisyys voi oireilla muun muassa häiriökäyttäytymisenä.
Yksinäisyys näkyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu. Yksinäinen alkaa helposti miettiä, mikä itsessä on vikana. Miksi minä olen yksin? Kuva: Pixabay
Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä sekä lasten ja nuorten hyvinvointia. Lokakuussa ilmestyy Junttilan kolmas tietokirja Yksinäisyyden monet kasvot (Tammi).
– Jokainen kokee joskus yksinäisyyttä. Se saa meidät hakeutumaan muiden seuraan. Jos yksinäisyys jää päälle, siitä tulee ongelma, Junttila kertoo.
Sosiaalisesta yksinäisyydestä kärsivällä ei ole pintapuolista kaveriporukkaa. Emotionaalisesti yksinäiseltä taas puuttuu hyvä ystävä. Joiltakin puuttuvat nämä molemmat.
Lapsen ja nuoren yksinäisyyden huomaaminen vaatii aikaa
Yksinäisyyden jatkuessa ihminen voi kokea olevansa näkymätön. Hänestä voi tuntua, että vaikka hän häviäisi pois, sillä ei olisi mitään merkitystä.
– Tarve kuulua yhteen on yhtä perustavanlaatuinen tarve kuin nälkä tai jano. Kun yksinäisyys jatkuu, merkityksellisyyden kokemus häviää ja sen seurauksena saatetaan jäädä kokonaan pois sosiaalisista tilanteista, Junttila sanoo.
Lapsen tai nuoren yksinäisyyden huomaaminen vaatii aikaa.
– Lapset ja nuoret ajattelevat helposti, että yksinäisyys on heidän oma vikansa, eivätkä he halua huolestuttaa asialla vanhempiaan tai opettajaa, Junttila kertoo.
Hän on ehdottanut kouluihin kuunteluvälitunteja, jolloin opettajalla olisi aikaa kuunnella oppilasta kahden kesken. Luokassa voisi myös olla laatikko, jonne lapsi voisi kirjoittaa opettajalle viestin mieltään painavista asioista.
Kotona ongelma ei ratkea helposti istumalla keittiönpöydän ääreen ja kysymällä lapselta: ”Oletko yksinäinen?” Kiireessä esitettyyn tiukkaan kysymykseen saa lapselta usein kieltävän vastauksen. Yksinäinen voi suojautumiskeinonaan ilmoittaa, ettei edes kaipaa muiden seuraa. Lapset ja nuoret kyllä kertovat yksinäisyydestään itse, jos heille annetaan mahdollisuus. Siihen tarvitaan turvallinen ja luottamuksellinen suhde aikuiseen, jolla on aikaa kuunnella.
Yksinäisyyden kova hinta
Yksinäisyys on suuri mutta vaikeasti mitattava ongelma. Kouluterveyskyselyiden mukaan yksinäisyys on kasvussa. Paras henkilö määrittelemään lapsen yksinäisyyden kokemusta on lapsi itse.
Kun Suomessa tutkittiin 8–18-vuotiaiden poikien psyykkistä hyvinvointia, kävi ilmi, että muun muassa masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiviä, itsetuhoisia ja rötösteleviä nuoria miehiä yhdisti se, että he olivat 8-vuotiaina itse kertoneet kokevansa yksinäisyyttä.
Mainitun oireilun lisäksi nuorten yksinäisyys voi ilmetä uupumuksena, itsensä satuttamisena, häiriökäyttäytymisenä, ääriryhmiin liittymisenä tai yksinäisyyden aiheuttaman sosiaalisen kivun turruttamisena päihteillä.
Yksinäisyys vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen turvallisuuteen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan koulu- ja joukkosurmien suunnittelun ja toteutusten takana on nähtävissä pitkään jatkunutta tahallista tai tahatonta henkilön ulkopuolelle sulkemista, näkemättä, kuulematta ja huomaamatta jättämistä.
Yksikin ystävä voi riittää
Lapsen komentaminen jäähylle on tehokas mutta vahingollinen rangaistus. Kiukutteleva ja huutava lapsi tarvitsee aikuisen huomiota ja nähdyksi tulemista, ei muista eristämistä.
– Jo pieni vauva kokeilee ensin kaikki hyvät keinot saadakseen huomiota. Jos ne eivät tehoa, lapsi alkaa hakea huomiota huonolla ja aggressiivisella käytöksellä, Junttila sanoo.
Kännykän ruutuun keskittyvä vanhempi tulee helposti sulkeneeksi lapsen ulkopuolelle.
– Näkymättömäksi jäävä voi kokea olevansa turha ja ylimääräinen eikä uskalla puhua asioistaan muille, Junttila kertoo.
Lapsen yksinäisyyttä ehkäisevät varhain opitut sosiaaliset taidot eli esimerkiksi se, miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten toisille jutellaan. Kaveritaidot kehittyvät niin varhaiskasvatuksessa, kerhoissa kuin harrastuksissakin.
Oman näköinen sosiaalisuus on hyvä tavoite. Joku nauttii sosiaalisista tilanteista vain pieninä annoksina ja tarvitsee paljon aikaa yksinoloon. Muutama läheinen kaveri on hyvä olla, toiselle voi riittää yksikin ystävä. Netti, pelit ja some auttavat sosiaaliseen yksinäisyyteen, mutta myös kasvokkain tavattavia ystäviä tarvitaan.
Aikuisten tulee kantaa vastuunsa
Yksinäisyyden selättämiseen tarvitaan Junttilan mukaan useita eri toimia. Varhain opitut sosiaaliset taidot ovat yksi keino. Lisäksi tarvittaisiin yleistä asennemuutosta siihen, miten kohtaamme muita ihmisiä. Tervehtiminen ja toisten huomaaminen ovat tärkeitä arjen keinoja yksinäisyyden lievittämiseen.
Tarvitaan myös koulutusta, moniammatillista yhteistyötä, yhteistyötä kodin ja koulun välillä sekä toisinaan terapiaa. On tärkeää osata tunnistaa ongelma ja muistaa, että yksinäisyys ei ole koskaan lapsen tai nuoren oma vika.
Yksinäisyyden tiedetään kroonistuvan puolessa vuodessa. Koronapandemian pitkään jatkuneet rajoitustoimet iskivät lujasti erityisesti lapsiin ja nuoriin.
– Lapset ja nuoret ovat kantaneet todella ison vastuun siitä, että aikuiset säilyivät terveinä. Nyt on aikuisten vuoro antaa takaisin ja lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia, Junttila sanoo.
Soili Pohjalainen
Juttu on julkaistu alun perin Nurmijärven Seurakuntaviestissä.
Kohtaamisen esteitä purkamassa
Pastori Sanna Kauppinen kohtaa työssään yksinäisyydestä kärsiviä.
– Yksinäisyys on tärkeää tunnistaa, ottaa todesta ja tarpeeksi vakavasti ajoissa, Kauppinen sanoo.
Joensuun seurakunnan pappina hän on muun muassa ohjannut diakoni Pauliina Keikon kanssa vertaisryhmää, jossa yksinäisyyden kipua käsiteltiin yhdessä muiden kanssa. Seuraava ryhmä on alkamassa keväällä 2023.
Kauppinen korostaa, että jokaisen ihmisen on tärkeää tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään, Luojan luomana.
– Jokaisessa meissä on esteitä toisen ihmisen kohtaamiselle – ne esteet voivat olla meissä hyvästä syystä. Luoja siunatkoon meitä yksilöinä ja yhteisönä niin, että saamme purkaa noita esteitä itsessämme ja toisissa. Etsiä ne vielä paremmat syyt kohdata rohkeasti toisemme.
Joensuun ev.lut. seurakunnat tekevät yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten opiskelijahuollon kanssa.
– Koulu- ja oppilaitospäivystyksissä seurakunnat ovat kuulolla ja herkällä korvalla ottamassa koppia yksinäisyyden uhan alla olevista nuorista, Kauppinen kertoo.
Seurakuntien apu on koulujen ja oppilaitosten käytettävissä niillä pelisäännöillä, jotka on kunkin oppilaitoksen kanssa sovittu. Rehtorit, opot, kuraattorit ja psykologit sekä kouluterveydenhoitajat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.
Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI pyrkii vahvistamaan nuorten ja nuorten aikuisten osallisuutta kirkossa. Yksi merkittävimmistä vaikuttamisen paikoista on tämän vuoden marraskuussa käytävät seurakuntavaalit.
Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI pyrkii vahvistamaan nuorten ja nuorten aikuisten osallisuutta Suomen ev.lut. kirkossa. Yksi merkittävimmistä vaikuttamisen paikoista on tämän vuoden marraskuussa käytävät seurakuntavaalit, jolloin seurakuntiin valitaan uudet päättäjät.
Itsekin seurakunnan luottamushenkilönä toiminut NAVI:n puheenjohtaja Jussi Luoma työskentelee nykyisin pappina Tampereella Messukylän seurakunnassa. Kuva: Jussi Luoma.
Vuoden 2022 alussa NAVI:n puheenjohtajana aloittanut Jussi Luoma kertoo, että nuorten ehdolle asettuminen seurakuntavaaleissa on erityisen tärkeää.
– Nuoria on valtavasti mukana rippikouluissa, nuorisotyössä ja nuorten aikuistenkin toiminnassa, joten olisi luontevaa, että heitä olisi mukana myös päätöksenteossa, Luoma toteaa.
Nykyisten luottamushenkilöiden keski-ikä on Luoman mukaan noin 54 vuotta.
– Seurakuntaneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa tehdään isoja päätöksiä esimerkiksi seurakunnan tiloista ja henkilöstöstä sekä siitä, mihin käytetään rahaa. Lähes kaikki päätökset vaikuttavat vähintään välillisesti nuoriin, Luoma huomauttaa.
”Seurakuntavaalit ovat hyvä paikka opetella muodostamaan näkemyksiä erilaisista asioista”
Jo ehdolle asettumalla oppii taitoja, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa esimerkiksi työelämässä.
– Seurakuntavaalit ovat matalan kynnyksen vaalit asettua ehdolle ja hyvä paikka päästä harjoittelemaan oman vaalikampanjan tekemistä sekä opetella muodostamaan näkemyksiä erilaisista asioista, Luoma kertoo.
Luottamushenkilönä puolestaan oppii toimimaan erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Lisäksi kokouskäytänteet tulevat tutuksi.
”Vaikka kauden joutuisikin jättämään kesken, kannustaisin silti lähtemään rohkeasti ehdolle”
Kirkon luottamushenkilöt valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Luoma tunnistaa sen, että neljä vuotta voi tuntua pitkältä ajalta nuoren elämässä. Hän on itsekin toiminut seurakunnan luottamushenkilönä Helsingissä, mutta joutui luopumaan pestistä muuttaessaan muualle.
– Vaikka kauden joutuisikin jättämään kesken esimerkiksi muuton takia, niin kannustaisin silti lähtemään rohkeasti ehdolle. Sillä vaikka olisit mukana vain vuoden tai kaksi, niin siinäkin ajassa on jo mahdollista saada omaa ja nuorten ääntä kuuluviin, Luoma huomauttaa.
”Nuoret ovat täysivaltaisia toimijoita vaikuttavuudessaan ja seurakuntalaisuudessaan”
Mistä lähteä liikkeelle, jos seurakuntavaaliehdokkuus kiinnostaa?
– Vinkkejä voi saada esimerkiksi seurakunnan nuorisotyöntekijältä tai nuorisopapilta, Luoma neuvoo.
Lisäksi seurakuntien ja NAVI:n verkkosivuilta löytyy paljon tietoa ehdokkuudesta. NAVI on tuottanut myös laajan ehdokkaan oppaan, josta löytää vinkkejä niin ehdokkaaksi asettumiseen ja vaalikampanjointiin kuin luottamushenkilönä toimimiseen.
– Nuoret eivät ole pelkästään tulevaisuuden seurakuntalaisia, eivätkä he ole keskeneräisiä aikuisia tai keskeneräisiä kristittyjä, vaan täysivaltaisia toimijoita vaikuttavuudessaan ja seurakuntalaisuudessaan, Luoma muistuttaa.
Onkin demokratian periaatteiden mukaista, että myös nuoret ovat mukana neuvostoissa ja valtuustoissa tekemässä päätöksiä.
Anni Tuuva
Voit asettua ehdolle seurakuntavaaleissa, jos olet
konfirmoitu
vähintään 18-vuotias viimeistään 20.11.2022
viimeistään 15.9.2022 jäsen siinä seurakunnassa, jossa aiot asettua ehdolle.
Iina Laakkonen viettää mielellään aikaa kummilastensa kanssa. Valtakunnallisena kummipäivänä 5. kesäkuuta juhlistetaan kummiutta.
Iina Laakkonen viettää mielellään aikaa kummilastensa kanssa. Valtakunnallisena kummipäivänä 5. kesäkuuta juhlistetaan kummiutta.
Iina Laakkosen ja hänen kummilapsensa Nupun kesäsuunnitelmiin kuuluu esimerkiksi yökyläilyä. Kuva: Iina Laakkonen.
Iina Laakkonen, 20, kertoo, että kun häntä viitisen vuotta sitten kysyttiin ensimmäistä kertaa kummiksi, se vähän jännitti.
– Olin aika nuori silloin ja se tuli yllätyksenä, Iina muistelee tunnelmiaan. Joensuulainen opiskelija oli siihen aikaan Pyhäselän seurakuntanuorissa.
Nyt Iinalla on kaksi kummilasta, 5-vuotias Minea ja 4-vuotias Nuppu. Varsinkin nuoremman lapsen kanssa hän on aika aktiivisesti tekemisissä ja he tapaavat yleensä vähintään kerran kuukaudessa.
– Kyllä mie siitä tehtävästä tykkään, olla luotettava aikuinen. Tuntuu että on saatu hyvää sidettä luotua näitten vuosien aikana.
Kummipäivä kutsuu kummeja ja kummilapsia muistamaan toisiaan
Valtakunnallinen kummipäivä on vuosittain sen viikon sunnuntaina, kun koulut loppuvat. Tänä vuonna se osuu helluntaipäivään 5. kesäkuuta. Kummipäivän aikaan kirkko kannustaa kaikkia kummeja ja kummilapsia muistamaan toisiaan ja viettämään aikaa yhdessä, ja monissa seurakunnissa juhlitaan kummiutta.
Iina kertoo, että hän puuhailee kaikenlaista yhdessä kummilasten kanssa. Kesäsuunnitelmiin kuuluu ainakin yökyläilyjä.
– Käydään varmaan uimassa ja jäätelöllä ja vietetään yhdessä aikaa.
Vaikka aina ei olisi mahdollisuutta nähdä kasvotusten, Iina kyselee lapsen kuulumisia ja muistaa syntymäpäivänä. Yhteydenpito hoituu enimmäkseen vanhempien kautta, sillä lapset ovat vielä pieniä.
Ideoita yhteiseen tekemiseen on koottu Kummipäivän nettisivuille
Kivoja vinkkejä eri ikäisten kummilasten kanssa puuhailuun löytyy Kummipäivä.fi-sivustolta. Sieltä voi esimerkiksi tulostaa ystäväkirjan yhdessä täytettäväksi. Kummilapsi ja kummi täyttävät ystäväkirjan toinen toisestaan. Kun sivut on täytetty, ne annetaan toiselle luettavaksi. Näin molemmat oppivat uutta toisesta ja myös itsestään.
Kummin kanssa on hauska seikkailla metsässä. Kummipäivän nettisivuille on koottu virikkeitä luonnon ihmeiden tutkimiseen. Esimerkiksi kasvien tunnistaminen ja eläinten havainnointi inspiroivat näkemään tutunkin ympäristön uudessa valossa – samoin kuin se, että retkellä on mukana oma kummi.
Silloinkin, kun ei pääse käymään kylässä, kummilasta voi ilahduttaa viestillä, puhelulla tai vaikka postikortilla. Myös monia tuttuja lautapelejä, kuten Aliasta, voi mainiosti pelata etänä. Puhelimitse luettu iltasatu tai iltarukous rauhoittaa lapsen yöunille.
Hanna Pekkanen
Kummipäivä
Valtakunnallinen kummipäivä järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa.
Kun kummi ja lapsi tulevat yhdessä SuperParkiin, he saavat sisäänpääsyn yhden hinnalla. Voimassa kaikissa Suomen SuperParkeissa ja SuperCornereissa ajalla 31.5.–5.6.2022.
Seurakuntien kesäkerhot tarjoavat turvallisen paikan ja mielekästä tekemistä pikkukoululaisten kesäloman alkuviikkoihin. Utrassa ja Niinivaaralla kokoontuu omat ryhmät myös alle kouluikäisille.
Seurakuntien kesäkerhot tarjoavat turvallisen paikan ja mielekästä tekemistä pikkukoululaisten kesäloman alkuviikkoihin. Utrassa ja Niinivaaralla kokoontuu omat ryhmät myös alle kouluikäisille.
Kesäkerhopaikkana toimiva Marjalan seurakuntatalo on tuttu paikka Minttu Heinoselle ja Minessa Itkoselle, sillä Minessa käy siellä iltapäiväkerhossa. Kuvassa myös lastenohjaaja Kaisa Hinkkanen (vas.). Kuva: Virpi Hyvärinen
7-vuotias Minessa Itkonen pääsi viime kesänä yhden viikon ajaksi Marjalan seurakuntatalon kesäkerhoon.
– Kerhoon oli paljon hakijoita ja me olimme hakemisen kanssa myöhässä liikkeellä. Onneksi saimme Minessalle kuitenkin peruutuspaikan muutamiksi päiviksi, kertoo Minessan äiti Minttu Heinonen.
Kesäkerho oli sekä äidille että tyttärelle mieluisa kokemus.
– Kerhossa heiteltiin vesi-ilmapalloja ja tehtiin kesäsanaristikoita, muistelee Minessa.
– Minessa tarvitsee paljon puuhaa ja kavereita, ja niitä kesäkerhossa oli hyvin tarjolla, kertoo Minttu-äiti.
Äiti kiittelee niin kerhon tiloja, lapsen päivittäin saamaa lämmintä ruokaa kuin ihania ohjaajiakin.
– Ohjaajat tukevat hienosti vanhempia kasvatuksessa. Minessalle ohjaajat ovat tuttuja ja turvallisia jo valmiiksi iltapäiväkerhosta.
Edullinen ja turvallinen paikka kesälomalaisille, tarjolla myös ateria
Kesäkerhoja järjestetään seurakunnissa tänäkin vuonna. Kesäkuun aikana pidettäviä kerhoja on tarjolla tänä vuonna Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän ja Kontiolahden seurakunnissa.
Erityisen paljon iloa kesäkerhoista on ollut perheissä, joissa pikkukoululaiset pääsevät kesälomalle aiemmin kuin vanhemmat. Tieto siitä, että lapsilla on turvallinen paikka, terveellistä syötävää ja mukavaa tekemistä pelastaa monen vanhemman ylimääräisiltä huolilta päivien aikana.
Kesäkerhojen hyviin puoliin kuuluu myös edullinen hinta: koululaisten kesäkerhot maksavat 3 euroa päivältä. Taksaan sisältyy Joensuussa, Pielisensuussa ja Rantakylässä kerhotoiminnan lisäksi lämmin ruoka ja vakuutus, Kontiolahdella välipala ja kerhomateriaalit.
Alle kouluikäisten kerhopäivä on lyhyempi kuin koululaisilla
Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnat tarjoavat kesäkerhotoimintaa alaluokkalaisten lisäksi erillisinä ryhminä myös alle kouluikäisille. Pielisensuun kirkolla ja Talastuvalla kokoontuvat pienten kerhot ovat kestoltaan hieman lyhyempiä ja maksavat 2 euroa päivältä. Myös näissä kerhoissa lämmin ruoka, toiminta ja vakuutus kuuluvat hintaan.
Pienten ja isojen kerhot eroavat toisistaan lähinnä ohjatun toiminnan osalta.
– Pienten kanssa tehdään pienten juttuja ja koululaisten jutuissa saatetaan käyttää esimerkiksi lukutaitoa, kertoo Pielisensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen. Rantakylässä esikoulun päättävät voivat ilmoittautua joko pienten tai isojen ryhmään. Näin esikoululainen pääsee tarvittaessa samaan kerhoon pikkusisaruksensa kanssa.
Ilmoittautuminen kesäkerhoihin on jo alkanut, joten kesäkerhoista kiinnostuneilla on nyt korkea aika rientää katsomaan, vieläkö paikkoja on jäljellä.
Seurakunnan lahjoittama kastelintu muistuttaa siitä, että lapsi kulkee Suuremman suojassa koko elämänsä.
Seurakunnan lahjoittama kastelintu muistuttaa siitä, että lapsi kulkee Suuremman suojassa koko elämänsä.
Saana Hurskainen (oik.) kävi viime syksynä Rantakylän seurakunnan vauvakirkossa, josta perhe sai mukaansa Veeti-pojan kastelinnun. Lintu oli sitä ennen viivähtänyt tovin taustalla näkyvän Rantakylän kirkon kastepuun oksalla. Kuvassa myös varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen. Kuva: Virpi Hyvärinen.
Tiesitkö, että Joensuun ev.lut. seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta lahjoittavat kasteperheisiin kastelinnun tai -enkelin muistoksi kastepäivästä?
Lapsen nimellä ja kastepäivällä varustettu kastelintu tai -enkeli ripustetaan ensin seurakunnan kastepuuhun tai -pilveen. Tämä tapahtuu pian ristiäisten jälkeen siinä jumalanpalveluksessa, jossa kastettu kuulutetaan ja hänen sekä kastetun perheen ja kummien puolesta rukoillaan. Vanhemmat ja kummit kutsutaan mukaan kirkkoon ripustamaan lapsen oma lintu kastepuuhun.
Seurakunnat järjestävät kerran tai kaksi vuoteen vauvakirkkoja, joihin kasteperheet kutsutaan. Näissä kirkoissa kastelinnut jaetaan perheisiin kotiin vietäviksi. Korona-aikana linnut ovat lennähtäneet koteihin myös postissa tai seurakunnan työntekijän viemänä. Jos vauvakirkkoon ei pääse paikalle, sen noudosta voi sopia soittamalla seurakunnan toimistoon.
”Uusien kastelintujen ripustaminen kastepuuhun on aina koskettava hetki”
Kussakin seurakunnassa on käytössä omanlaisensa kastelinnut ja -puut. Esimerkiksi Enossa, Kontiolahdella ja Pielisensuussa kastetut saavat keraamiset kastelinnut, Pyhäselässä helmistä kootut kaste-enkelit. Rantakylän seurakunnassa on käytössä vaaleat, puiset kastelinnut, joihin on maalattu kultainen siipi.
– Kastelinnut tuovat konkreettisesti esiin seurakunnan uudet jäsenet. Uusien kastelintujen ripustaminen kastepuuhun ja kastettujen puolesta rukoileminen on aina koskettava hetki messussa, kertoo Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen.
Kastepuu lintuineen toivottaa uudet seurakuntalaiset tervetulleeksi Jumalan perheväkeen ja seurakuntaan. Puu symbolisoi kasvua, turvaa ja suojaa.
– Kastelintu puolestaan kuvaa Pyhää Henkeä ja pyhää huolettomuutta eli luottamusta Jumalan huolenpitoon. Ehkä kastelintu voisi kuvata myös vapautta olla oma itsensä tai kasvaa omaksi itsekseen turvallisessa yhteisössä ja yhteydessä, Karvinen toteaa.
Linnut kotiin vauvakirkossa tai -treffeillä
Kastelinnut ja -enkelit löytävät tiensä vauvaperheiden kotiin eri tavoin. Esimerkiksi Rantakylässä vauvakirkkoja järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja ne ovat avoimia kaikille, vaikka niihin kutsutaan erityisesti edellisen vuoden aikana kastettujen lasten perheitä.
Kontiolahdella linnut lennähtävät puolestaan kotiin tästä keväästä lähtien nimenomaan edellisenä vuonna kastetuille tarkoitetussa Vauvatreffit-tapahtumassa. Perheet kutsutaan henkilökohtaisesti tilaisuuteen.
– Tapahtumassa on kastekyyhkyjen jaon lisäksi monenlaista vauva-arkeen liittyvää infoa ja toimintaa yhteistyössä eri tahojen kanssa, kertoo Kontiolahden seurakunnan pastori Sanna-Marika Hallayö.
Äidille kastelintu tuli yllätyksenä
Kastettavien perheelle seurakunnan lahjoittama kastelintu tai -enkeli saattaa tulla yllätyksenä. Näin kävi myös 11 kuukauden ikäisen Veeti-pojan äidille, Saana Hurskaiselle, joka sai tietää kastelinnusta ristiäisissä ja kävi itse ripustamassa lapsen linnun kastepuuhun jumalanpalveluksen yhteydessä.
– On ihana tapa, että seurakunta antaa perheille kastelinnut. Lintu on tärkeä symboli ja haluan säilyttää sen Veetin aikuisuuteen asti.
Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.
Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.
Erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen toimii Joensuun Saapas-toiminnan vetäjänä. Perjantai-iltaisin Saappaan porukka jalkautuu Joensuun keskustaan. – Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo. Kuva: Topi Linjama
Korona osuu nuoriin kovaa.
Paljon aiempaa useammat nuoret kärsivät sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja yksinäisyydestä, kertoo kouluterveyskysely. Suomessa olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta nuorten yksinäisyys ja kokemus ulkopuolisuudesta ja näkymättömyydestä vähenisi.
Kirkossa nuorten avun tarpeeseen vastataan osaltaan Saapas-toiminnan kautta. Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria nuorten omilla ehdoilla siellä, missä he ovat: kadulla viikonloppuisin, festareilla ja netissä. Toimintaa on parillakymmenellä paikkakunnalla.
Joensuun keskustaan jalkaudutaan joka perjantai
Perinteisin työmuoto, kadulle jalkautuva Saapas, on toiminut pian puoli vuosisataa. Joensuussa kadulle pyritään jalkautumaan joka viikonloppu.
– Perjantai-iltaisin kokoonnutaan vapaaehtoisten kanssa, lähdetään ensin Joensuun keskustaan ja sitten ehkä autolla etäämmäksi, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen, joka vastaa Joensuun alueen Saapas-toiminnasta.
Kadulla Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria, juttelevat heidän kanssaan ja auttavat tarvittaessa.
– Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo.
Saappaan vapaaehtoisia näkee myös Ilosaarirockin kaltaisilla festareilla, mutta korona-aikana festareita ei juurikaan ole järjestetty.
NettiSaapas tukee nuoria netissä
NettiSaappaassa vapaaehtoiset kohtaavat nuoria netissä. Keskustelua käydään YouTubessa, Instagramissa ja TikTokissa. Chat-keskusteluita käydään etenkin Tukinetissä.
Joensuussa Saappaassa toimii tällä hetkellä kuutisentoista vapaaehtoista, joista noin kymmenen päivystää NettiSaappaassa. Joensuulaiset Katariina ja Samu ovat NettiSaappaan vapaaehtoisina kolmatta vuotta.
Koronapandemian alussa päivystyksiä oli tiuhaan. Nyt he päivystävät noin kerran kuussa tunnin tai kaksi.
– Toivottavasti voimme taas jatkossa päivystää enemmän, he sanovat sähköpostiviestissä.
Juttelua arjen asioista ja pintaa syvemmältä
Katariina ja Samu kehuvat Saappaan ryhmähenkeä erinomaiseksi. Työn parasta antia on keskustelu chatissa erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista.
– Toisinaan keskustelemme arkipäivän asioista kuten ruoanlaitosta ja harrastuksista, mutta välillä keskustelemme myös syvällisemmistä aiheista kuten mielenterveydestä, hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Nuorten asia on lähellä Katariinan ja Samun sydäntä. He olivat miettineet johonkin vapaaehtoistyöhön ryhtymistä, kun he huomasivat Saappaan mainoksen lehdessä.
Heitä motivoi työhön ajatus siitä, että jonkun nuoren päivä tai viikko voi kohtaamisen ansiosta muuttua paremmaksi.
– Jokainen kiitos on merkityksellinen ja kertoo siitä, että olemme voineet olla tukena.
Saappaaseen luotetaan
Kiitosta toiminnasta myös tulee.
”Kiitos Provinssi 2019, kun huolehditte musta, kun oma kunto ei siihen pystynyt”, kirjoittaa eräs nuori palautteessaan.
Lasten ja nuorten keskuksen kokoaman palautteen perusteella Saappaan työtä pidetään merkityksellisenä. Saappaaseen luotetaan ja saapaslaisia pidetään turvallisina aikuisina, jotka eivät tuomitse nuoria.
Kadulla nuoria auttavat saapaslaiset saavat kannustusta aikuisilta, sanoo Nevalainen. Mutta tietenkään kaikki nuoret eivät halua jutella Saappaan aikuisten kanssa.
”Olette ihan kivoja, mutta jos joku ei halua jutella, niin älkää tulko”, opastettiin eräässä palautteessa.
Kuka tahansa voi alkaa vapaaehtoiseksi
Saappaan vapaaehtoiseksi pääsee kuka tahansa täysi-ikäinen, joka on käynyt tehtävään valmentavan koulutuksen. Kestoltaan kahden viikonlopun ja kolmen harjoituspäivystyksen mittaisia koulutuksia järjestetään vähintään kerran vuodessa.
Nevalaisen mukaan Saappaan vapaaehtoiset tulevat mukaan toimintaan erilaisilla motiiveilla ja monenlaisista taustoista. Osa lähestyy toimintaa humanismi edellä, toisilla on selvemmin seurakunnallinen tausta. Kaikkia yhdistää halu auttaa nuoria.
Saapas-toiminnan teologinen pohja tulee lähelle diakoniaa. Saappaan teologia on tekojen ja läsnäolon, kuuntelun ja auttamisen, kohtaamisen ja yhdessä kulkemisen teologiaa.
Topi Linjama
Yhteisvastuukeräyksellä apua nuorille
Suomen evankelisluterilaisen kirkon Yhteisvastuu 2022 -keräyksen tuotoilla autetaan koronapandemian seurauksista kärsiviä lapsia ja nuoria Suomessa ja maailmalla. Keräys alkaa sunnuntaina 6.2.
Tämän vuoden kampanjassa halutaan nostaa esiin erityisesti 15–19-vuotiaat nuoret. Tässä ikäryhmässä monet ovat kärsineet etäopiskelun ja eristäytymisen haasteista ja he kokevat yksinäisyyttä, ahdistusta ja toivottomuutta.
”Koronan lieveilmiöitä kohdanneet nuoret tarvitsevat nyt tukea ja turvallisia aikuisia arkeensa”, sanotaan Yhteisvastuun tiedotteessa.
Yhteisvastuun kotimainen kumppani on Lasten ja nuorten keskus, joka vastaa Saapas-toiminnasta. Keräyksen varoilla muun muassa kehitetään ja laajennetaan Saapas-toimintaa kaduilta, festareilta ja netistä kouluihin.
Kehittyvissä maissa koulunkäynti on koronan vuoksi keskeytynyt monin paikoin kokonaan, koska etäopetukseen ei ole ollut valmiuksia eikä välineitä. Sisällissodan riepottelemassa Etelä-Sudanissa monet nuoret ovat joutuneet naimisiin tai töihin alaikäisinä, jotta perheet selviytyisivät jokapäiväisestä elämästään.
Yhteisvastuun varoilla Kirkon Ulkomaanapu tukee nuorten koulunkäyntiä Etelä-Sudanissa muun muassa kunnostamalla kouluja ja parantamalla perheiden ruokaturvaa.
Osa yhteisvastuukeräyksen tuotosta ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon. Rahaston varoilla tuetaan kehittyviä maita humanitaarisissa katastrofeissa, jotka aiheutuvat useimmiten luonnononnettomuuksista, poliittisista selkkauksista tai äkillisistä onnettomuuksista.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan hyvä iltarukous on lyhyt, samana toistuva, tuttu ja turvallinen. Se on päivän puhallus, jolla saadaan olo rauhoittumaan.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan hyvä iltarukous on lyhyt, samana toistuva, tuttu ja turvallinen. Se on päivän puhallus, jolla saadaan olo rauhoittumaan.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan moni palaa elämän vaikeina hetkinä johonkin turvalliseen lapsuuden muistoon, lauluun tai rukoukseen. – Kun rukous on kerran opittu, siihen on aina mahdollista palata. Se ei kysy, onko vuosikortti voimassa, vaikka olisi ollut unohduksissa vuosikymmenet. Rukous on ja pysyy. Kuva: Virpi Hyvärinen
Iltavilli on tuttu ilmiö monessa lapsiperheessä. Kierrokset nousevat kodeissa väsymyksen kanssa samaa tahtia niin lapsilla kuin aikuisilla.
Rutiinit tuovat turvaa ja auttavat lasta rauhoittumaan. Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissinen rohkaisee perheitä ottamaan iltarukouksen osaksi iltarutiineja, sillä se tekee hyvää sekä lapselle että vanhemmalle.
– Iltarukous on lapselle tilanne, jossa saa olla hetken kiireettömästi tärkeän aikuisen kanssa. Monta kertaa iltarukouksen yhteydessä tulee esiin asioita, joita lapsi ei ole päivän huiskeessa kertonut: mikä on päivän aikana jäänyt vaivaamaan mieltä, mitä kivaa on tapahtunut.
– Näistä voidaan sitten yhdessä jutella ja huokaista: Hyvää yötä, nyt saadaan rauhassa nukkua, meistä pidetään huolta.
”Iltarukous on paras mahdollinen vakuutus lapselle elämää varten”
Iltarukous tukee myös vanhemman jaksamista.
– Monta kertaa illalla väsyneenä tulee mieleen kaikki syyllisyydet ja epäonnistumiset. Iltarukous voi toimia aikuisellekin puhalluksena. Tässä me ollaan: näe meidät, kuule meidät.
Nissinen on huomannut, että moni vanhempi arastelee nykyään iltarukouksen ottamista osaksi perheen arkea. Osa ajattelee, että lapsi saa itse valita, uskooko Jumalaan vai ei, osa taas kokee, että ei osaa rukoilla lapsen kanssa.
– Minusta iltarukous on paras mahdollinen vakuutus lapselle elämää varten. Siinä vanhempi luo lapselle turvassa olemisen tunnetta ja luottamusta Jumalaan. Lapsi voi sitten aikuisena valita, tarvitseeko ja käyttääkö hän rukousta vai ei.
– Rukouksen ei tarvitse olla tietynlainen eikä varsinkaan suoritus. Se on yhteinen hetki lapsen kanssa, joka voi olla myös luonnollista päivän asioiden kertomista ja juttelua Taivaan Isälle.
Hyvä iltarukous on sellainen, jonka sanat lapsikin ymmärtää
Jos valmista rukousta haluaa käyttää, Nissinen pitää hyvinä rukouksia, joiden sanat lapsi pystyy ymmärtämään. Jos rukouksessa on kielikuvia, lapsi täydentää ne omalla mielikuvituksellaan.
– Minäkin muistan miettineeni lapsena sian selästä nousemista, kun iltarukouksessani rukoiltiin ”jos sijaltain en nousisi”. Mutta eihän tuokaan toisaalta vahinkoa tehnyt. Tärkeintä oli, että siinä oli tuttu ja turvallinen aikuinen rukousta lukemassa.
– Kannustan tutustumaan myös uudempiin rukouksiin. Esimerkiksi Anna-Mari Kaskisen kirjasta Pienen iltarukous löytyy lyhyitä ja yksinkertaisia rukouksia kuten vaikkapa ”Suojassasi nukahdan, herään huomiseen. Tule päivän leikkeihin, kaikkeen mitä teen.”
Kirkkotie 