ajassa – Sivu 19 – Kirkkotie

Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa vuosi sitten – Kirkko säilyy muistoissa

Sunnuntaina 23.9.2018 moni heräsi järkytykseen. Vuonna 1770 rakennettu Kiihtelysvaaran kirkko oli tuhoutunut tulipalossa.

Sunnuntaina 23.9.2018 moni heräsi järkytykseen. Vuonna 1770 rakennettu Kiihtelysvaaran kirkko oli tuhoutunut tulipalossa.

Ihmiset istuvat Kiihetlysvaaran rauniokirkon penkeillä kuuntelemassa pastori Jukka Erkkilän puhetta kirkon menettämisen muistopäivän rukoushetkessä. — Menetetyn kirkon vuosipäivän tunteikas rukoushetki keräsi rauniokirkon penkit täyteen Kiihtelysvaarassa sunnuntaina 22.9.2019. Kuva: Sari Jormanainen.

Kiihtelysvaaran kirkon menettämisestä on kulunut vuosi. Lähes 250-vuotias puukirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa varhain sunnuntaiaamuna 23.9.2018. Kirkon menettämisen vuosipäivää vietettiin rukoushetken merkeissä menetetyn kirkon paikalle rakennetussa rauniokirkossa sunnuntaina 22.9.2019.

Kirkon palo järkytti joensuulaisten lisäksi ihmisiä ympäri Suomen. Pian palon jälkeen surun keskeltä nousi vahva yhteisöllisyys, joka on kantanut aina näihin päiviin saakka. Ihmiset ovat halunneet osallistua uuden kirkon rakentamiseen. Esimerkiksi Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran Martat ovat valmistaneet kirkkotekstiilejä palaneiden tekstiilien tilalle.

Rauniokirkko ahkerassa käytössä – penkit tehty talkoovoimin palossa tuhoutuneista puista

Vapaaehtoisten voimin palaneen kirkon paikalle on rakennettu myös rauniokirkko. Rauniokirkon penkit on tehty talkoovoimin palossa vaurioituneista puista. Rauniokirkko on ollut ahkerassa käytössä kesän aikana.
– Rauniokirkossa on ollut useita tilaisuuksia kuten lauluilta juhannuksena, kansanlaulukirkko keskikesällä, Kiihtelysvaaran alakoulun koulukirkko syksyllä ja on kirkossa vihitty myös avioliittoon. Lisäksi olen huomannut, että kirkon penkeillä käy istumassa aika usein seurakuntalaisia, tuttuja ja tuntemattomia. Se on hieno paikka, kun vain haluaa olla, Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherran Anne Angervo sanoo.

Kiihtelysvaaran hyväksi on tehty myös lahjoituksia ja kerätty rahaa. Kirkon rakennusrahastoon oli kertynyt syyskuun puoliväliin mennessä reilut 38 500 euroa. Kiihtelysvaara-seura käynnisti vuoden alussa kirkkokeräyksen, johon on kertynyt reilun kahdeksan kuukauden aikana noin 167 000 euroa.

Nokian seurakunnan lahjoittama flyygeli soi ensi kertaa rauniokirkossa

Yksityisten ja yritysten lisäksi myös seurakunnat ovat huomioineet Kiihtelysvaaran menetyksen ja halunneet antaa tukensa. Viimeisimpänä lahjoituksena Nokian seurakunta lahjoitti Vaara-Karjalan seurakunnalle sisäilmaongelmista kärsivässä seurakuntakeskuksessa sijainneen flyygelin, joka soi ensi kertaa Kiihtelysvaaran rauniokirkossa pidetyssä rukoushetkessä sunnuntaina. Flyygeliä tullaan käyttämään vain ulkotiloissa, missä se soveltuu hyvin soitettavaksi säiden niin salliessa.
– Olemme liikuttuneen kiitollisia Nokian seurakunnan meitä kohtaan tuntemasta myötätunnosta ja lahjoituksesta, sanoo Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo.

Työryhmä tekee esityksen tulevan kirkon koosta ja kustannuksista

Pari kuukautta palon jälkeen kokoontunut Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto päätti, että palaneen kirkon paikalle rakennetaan uusi kirkko. Parhaillaan uuden kirkon suunnittelutyötä tehdään hankesuunnittelun työryhmässä.
– Työryhmän tehtävänä on tehdä esitys tulevan kirkon koosta ja kustannuksista. Selvitystyössä käytetään apuna mm. väestöennusteita ja tilastoja kirkon käyttöasteesta. Tavoitteena on, että Kiihtelysvaaraan saadaan mahdollisimman hyvin toimiva kirkko. Työryhmä pohtii myös sitä, voisiko kirkossa olla tiloja myös muille toiminnoille, hankesuunnittelun työryhmän puheenjohtaja Heimo Karhapää kertoo.

Hanketyöryhmän on määrä saada raporttinsa valmiiksi tammikuussa 2020, jolloin suunnitelmat tulisivat yhteisen kirkkovaltuuston käsittelyyn kesäkuussa. Karhapään toiveissa on kuitenkin, että raportti valmistuisi jo joulukuussa pidettävään yhteisen kirkkovaltuuston kokoukseen.
– Tämä vaatii kuitenkin nopeaa työskentelyä. Ennen valtuustoa suunnitelmat käyvät vielä kiinteistötoimikunnassa, Vaara-Karjalan seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa, Karhapää pohtii.

Uusi kirkko käyttöön aikaisintaan vuosina 2022-2023

Yhteisen kirkkovaltuuston hyväksyttyä hankesuunnittelun työryhmän suunnitelmat, on aika käynnistää varsinainen rakennuksen suunnittelu. Aikatauluarvioiden tekeminen on tässä vaiheessa vaikeaa, koska mukana on monta tahoa.
– Museovirastolta on pyydettävä lausunnot suunnitelmista ja kirkkohallituksen on hyväksyttävä pääpiirustukset. Karkeasti arvioituna rakennuksen suunnittelu ja rakentaminen vie noin kolme vuotta, Karhapää pohtii.

Karhapään arvioiden pohjalta uusi kirkko voisi olla käytössä mahdollisesti vuosien 2022–2023 paikkeilla. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että hanke etenee ilman mutkia.

Sari Jormanainen

22-vuotias Veera Kettunen alkoi kaveriksi 88-vuotiaalle Rauha Torniaiselle: ”Meillä klikkasi heti”

Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera, 22, ilmaantui seurakuntakeskukseen kysymään, mistä hän löytäisi itselleen ”mummon”. Veeralle löytyi Rauha.

Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera, 22, ilmaantui seurakuntakeskukseen kysymään, mistä hän löytäisi itselleen ”mummon”. Veeralle löytyi Rauha.

88-vuotias Rauha Torniainen ja 22-vuotias Veera Kettunen istuvat Torniaisen kotisohvalla ja katsovat nauraen toisiaan. — Rauha Torniaista ja Veera Kettusta yhdistää paitsi sosiaalinen ja puhelias luonne, myös runsaana kukkiva huumori. Haastatteluunkin kaksikko lähti pilke silmäkulmassa. ”Mahtavat ihmiset ajatella, että nyt niillä on noussut päähän, kun ovat lehteen lähteneet”, veisteli Torniainen Kettuselle. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuulainen Rauha Tornianen, 88 v., on päättänyt pitää kunnostaan huolta niin kauan kuin se vain on itsestä kiinni. Jos ulos lähteminen ei tule kysymykseen, rouva jaloittelee rollaattorin kanssa sisätiloissa.
– Viisi kertaa menen yhteen suuntaan, viisi kertaa toiseen. Alle 80 kierroksen ei jää koskaan. Jos olisin petissä, en pääsisi enää mihinkään, sanoo Torniainen.

Vuonna 1994 siivoojan töistä YTHS:ltä eläkkeelle jäänyt Torniainen harrastaa kunnon ylläpidon lisäksi lukemista. Nytkin kirjastosta on lainassa neljä opusta. Erityisen mieluisia ovat elämäkerrat – sellaiset kuten vaikkapa Elina Karjalaisesta kertovat Isän tyttö ja Villit vuodet. Aiemmin tärkeäksi tulleet käsityöt ovat jääneet terveyssyistä vähemmälle, vaikka viime jouluksi Torniainen sai vielä pojalleen sukat neulotuksi.

Ainoa huoli Torniaisella on oikeastaan terveys. Ja toisinaan yksinäisyys. Rouva on asunut jo useamman vuoden itsekseen, kun pitkäaikainen elämänkumppani muutti palvelutaloon. Aikuiset lapset asuvat kaukana. Ystävät ja naapurit ovat käyneet huonokuntoisiksi, monet jo lähteneet tuonilmaisiin.

Ihan yksin ei rouvan tarvitse päiviään viettää, sillä kaksi kertaa päivässä Torniaisen luona piipahtaa kotihoito ja kolme kertaa viikossa ovelle tuodaan ruoka. Soropista on käynyt sairaanhoitajaopiskelija, ja joskus paikalla viivähtää tuttava tai työtoveri.

Ja sitten on tietenkin Veera.

”Minua jännitti, pitääkö Rauha minua ihan hupakkona”

Se oli syksyä 2017 kun Joensuun seurakuntakeskukseen ilmaantui diakoniatyöntekijän hämmästykseksi nuori nainen, joka ilmoitti topakasti: ”Minä haluan sellaisen mummon”. ”Niin minkä?”, täytyi diakoniatyöntekijän kysyä, ja vastaus oli: ”No mummon”.

Nuori nainen oli Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera Kettunen.
– Minulla oli Kuhmossa seurakunnan kautta vastaavalla tavalla vanhempi nainen kaverina. Kun muutin tänne, eikä minulla ollut vielä tuttuja tai kavereita, niin mietin, että siitä hommasta tykkäsin. Menin seurakuntakeskukseen, ja siitä kaikki lähti.

Kettunen muistaa vieläkin tammikuisen pakkaspäivän, jona hän käveli ensi kertaa diakoniatyöntekijä Pauliina Martikaisen kanssa Rauha Torniaista tapaamaan.
– Minua jännitti, että mitähän Rauha minusta tykkää, pitääkö ihan hupakkona. Mutta meillä klikkasi heti.
– Olemme molemmat niin puheliaita, että sitä juttua rupesi tulemaan, ja yhtäkkiä tunnettiin sukulaisetkin siinä sivussa, kertoo Kettunen.

Ei tapaaminen ollut Torniaisellekaan pettymys.
– Ensivaikutelma oli hyvä. Kymmenen pistettä. Ei minua oikeastaan edes jännittänyt, kun tiesin, että tuttu diakoniatyöntekijä Pauliina on välikätenä.

Kahvittelua, lenkkeilyä ja tarinoita kerjuureissusta evakkomatkaan

Parivaljakon yhteydenpito on nyttemmin vakiintunut siihen, että Kettunen käy Torniaisen luona kutakuinkin kerran viikossa.
– Veera keittää kahvit, joskus käydään lenkillä tai avomieheni Martin luona Senioripihassa. Kerran Veera toi koulukaverinsakin käymään, kertoo Torniainen.

Tärkeä sisältö tapaamisissa on jutteleminen. Torniainen on kertonut Kettuselle elämänvaiheistaan: lapsuuden kerjuureissusta Enossa, pula-ajan ruokajutuista, korttiostoksista ja siitä, miten Kauhavalle evakkoon lähtiessä pikku-Rauha laitettiin junan hattuhyllyn verkkoon nukkumaan.
– Minusta Rauhan tarinat on mielenkiintoisia. Siinä oppii monenlaista, kun ei itse ole elänyt sellaista, sanoo Kettunen.

”Yksin ollessa minä jotenkin käperryn. Mutta kun joku käy, tulee juteltua muustakin kuin vaivoista”

Uudenlaisella ystävyydellä on sekä Torniaiselle että Kettuselle erityinen merkitys. Kettuselle auttaminen tuo hyvää mieltä.
– Omat isovanhempani ovat jo kuolleet, mutta muistan, miten tärkeätä heille oli, että siellä kävi. Minusta olisi tärkeää myös se, että meillä ei olisi niin isoa rajaa nuorten ja vanhojen välillä, sanoo Kettunen.

Torniaiselle Kettusen käynnit puolestaan ovat ”ihan elämän ehto”. Ylipäänsä se, että joku käy, on korvaamatonta.
– Yksin ollessa minä jotenkin käperryn. Ajatukset ovat helposti vähän negatiivisia. Mietin kipuja, huolehdin toistenkin edestä. Mutta kun joku käy, tulee juteltua muutakin, ei vain niistä vaivoista.
– Vaikka en minä sillä keinon yksinäinen ole kuin moni muu on. Minullahan tätä vipinää on – poikani sanoikin, että sinulla käy enemmän vieraita viikossa kuin heillä vuodessa, naurahtaa Torniainen.

Yhteinen vaikea kokemus lujitti suhdetta – Kettunen ihailee Torniaisen rohkeutta

Pelkkää tasaista ei Torniaisen ja Kettusen yhteistaival ole ollut. Käännekohta toverusten suhteeseen tuli, kun Torniainen kaatui talviliukkailla lenkiltä palatessa kotiportaisiin. Siitä seurasi parin viikon sairaalareissu.
– Veera se minua sairaalaan vei ja odotti puolille öin kun siellä kuvasivat, muistelee Torniainen.
– Muistan kun kävelin sairaalalta yöllä kotiin järkyttyneenä ja mietin, että mitä olen mennyt tekemään, minun olisi pitänyt olla Rauhan vieressä, kertoo Kettunen.
– Ja minä kun olin niin hyvillä mielin ollut, että kävely sujuu, vaan se olikin tyyntä myrskyn edellä. Portaat olikin liukkaat, kertoo Torniainen.

Yhteinen kokemus lähensi ja lujitti kaksikkoa. Kettunen kävi Torniaista sairaalassa tapaamassa ja piti kodista huolta kun emäntä ei ollut paikalla.
– Kastelin tekokukatkin vahingossa, kun niin touhuissani olin, nauraa Kettunen.
– Rauniot oli vain jäljellä, kun palasin, vitsailee Torniainen hyväntuulisesti.

Torniaisen aktiivinen elämänote herättää Kettusessa ihailua.
– Rauha on niin sisukas ja rohkea. Sinnikkäästi hän on kättäkin kuntouttanut, kun olkapää meni. Välillä hän huitelee ulkona rollaattorin kanssa yksinkin, kertoo Kettunen.
– Kyllä minä sanon, että kaikki on koettu, se sairaalareissukin. Mutta tässä kunnossahan minä vielä mennä törötän, jos Luoja elonpäiviä antaa, toteaa Torniainen

Tule vapaaehtoiseksi ikäihmiselle!

• Peruskoulutus uusille vapaaehtoisille ti 22.10. ja 29.10.2019 klo 17–19 Joensuun seurakuntakeskuksessa.
• Koulutuksen jälkeen tarjolla kohtaamisia ikäihmisten kodeissa ja ulkoilukaverina toimimista.
• Ilm. viim. 14.10.: http://www.joensuunevl.ﬁ/ilmoittaudu
• Lisätietoja: diakoniatyöntekijä Pauliina Martikainen, pauliina.martikainen@evl.ﬁ, p. 050 4387474
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Siun sote

Virpi Hyvärinen

Oppilaitospapin pakeilla saa puhua mistä vain

Yhdeltä kuolee äiti, toinen ei tunne kaupungissa ketään, kolmas etsii itseään somessa, neljäs väsyy, kun kaikkea on liikaa. Siinä teemoja, jotka kuormittavat nuoria – ja usein yhtä lailla aikuisia.

Oppilaitospapit Sanna Kauppinen ja Tiina Belov hymyilevät Riveria Peltolan ovella. — Sanna Kauppinen (vas.) toimii tammikuun loppuun saakka oppilaitospappina ammattikasvatuksen puolella, Tiina Belov on yliopistopastori, jonka työalueeseen kuuluu myös Riveria Niittylahti.

Joensuun seurakuntayhtymällä on kaksi oppilaitospappia, joiden työaluetta ovat kaikki Joensuun alueen oppilaitokset. Työkenttä on laaja: käytännössä joka neljäs vastaantulija on Joensuussa joko opiskelija tai jollakin tavalla töissä oppilaitoksessa.
Pastorit Tiina Belov ja Sanna Kauppinen toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Työn puitteet on linjattu yhteistyösopimuksissa.
– Palvelemme sekä opiskelijoita että työntekijöitä. Tärkein tehtäväni on olla oppilaitoksessa, sanoo yliopistopastori Tiina Belov.
– Työstäni yli puolet on keskustelutyötä. Oppilaitospappi on usein se ainoa, jolla on aikaa kysymyksiin, jotka eivät liity suoraan heidän tehtäväänsä; filosofisiin, eettisiin ja hengellisiin pohdintoihin ja sen miettimiseen, kuka tai mikä minä olen, hän lisää.

Elämän murroskohdat, uupuminen ja läheisten ongelmat kuormittavat, myös some- ja ympäristöahdistus näkyvät opiskelumaailmassa

Oppilaitospappien palveluja tarvitaan Sanna Kauppisen mukaan tyypillisesti elämän murroskohdissa: kun läheinen kuolee, kun muutetaan uudelle paikkakunnalle tai kun ihmissuhteissa tulee vastaan jokin äkillinen tilanne.
– On myös väsymistä, kun on liikaa asioita samaan aikaan tai isoja muutoksia elämässä. Joskus läheisten ongelmat kuormittavat, tai pärjääminen työelämässä mietityttää. Myös masennus ja muut mielenterveyden ongelmat näkyvät keskusteluissa, sanoo Kauppinen.
Ajankohtaisia teemoja ovat pastorien mukaan myös sosiaalisen median tuomat ilmiöt, kuten peliriippuvuus ja jatkuvan kuvatulvan vaikutus minäkuvaan.
– Myös ympäristön tilanne ja maailman tulevaisuus painavat nuoria. Ja joillekin opiskelijoille jo kiireettömän aikuisen läsnäolo on tärkeää, sanoo Belov.
Kauppisen mukaan ihmiset tarvitsevat venttiilin, missä tuulettaa rehellisesti ja luottamuksellisesti asioita.
– Siinä tehtävämme on viestiä, että toivon ikkuna auki. On tärkeätä, että joku sanoo, että sinä pärjäät. Aika monesti keskustelussa käy niin, että asia ei muutu, mutta se suhteutuu.

Oppilaitospapit vinkkaavat: Luo järkevä päivärytmi, tee kämpästäsi koti, älä jää yksin

Mutta mitä ovat oppilaitospappien ohjeet hyvään opiskelijaelämään?
– Ihan perusjutut ovat tärkeitä. Mene nukkumaan ajoissa, herää ajoissa. Syö riittävästi ja säännöllisesti – ei pelkkää pikaruokaa. Hanki harrastus, tapaa ystäviä, pidä itsestäsi huolta. Myös rauhallinen oman minuuden pohdinta on tärkeää, summaa Belov.
– Uudessa opiskeluryhmässä on usein joku tyyppi, jonka kanssa voisi ajatella hengaavansa. Kutsu opiskelukavereita vaikka syömään, ei se haittaa vaikka he eivät ole vielä tuttuja. Laittakaa ruokaa, käykää lenkillä, kutsukaa kotiin. Tee omasta kämpästä itsellesi koti, jossa viihdyt, evästää Belov.
Kauppinen korostaa, että kenenkään ei kannata jäädä yksin. Kun apua tarvitsee, sitä kannattaa pyytää. Harrastuksiin ja esimerkiksi paikallisseurakunnan toimintaan kannattaa lähteä rohkeasti mukaan.
– Jos joku ei uskalla yksin mennä vaikkapa kansainväliseen messuun, niin minua voi nykäistä hihasta, mennään ensi kerralla porukassa, rohkaisee Kauppinen.
– Käy katsomassa, missä viihdyt, ja mene sinne – olipa se sitten liikuntaa, kirkon toimintaa tai ylioppilasteatteria. Se on samalla aikuisuuden opettelua – että etsii ja toimii itse, lisää Belov.

Oppilaitospapit päivystävät – tule juttusille!

• Ma klo 9-11 Riveria Niskala
• Ma Riveria Niittylahti, kellonaika varmistuu myöhemmin
• Ti klo 9-11 Riveria Peltola
• Ti klo 11.30-13 Genesis-kappeli yliopistolla
• Ke klo 9-11 Riveria Jukola
• Ke klo 13-15 Karelia AMK, Tikkarinne
• To klo 11-13 Karelia AMK, Wärtsilä (kahvit tarjotaan!)
• Riveria Otsola ja Kaislakatu sopimuksen mukaan
• Luovilla toimintaillat noin kerran kuukaudessa yhteistyössä Liperin seurakunnan kanssa.

Virpi Hyvärinen

Kuurnankadulla avataan moottoripaja – luvassa yhdessäoloa ja moottorien rassausta

Joensuun seurakuntayhtymä käynnistää nuorten moottoripajatoiminnan lokakuun
alussa.

Joensuun seurakuntayhtymä käynnistää nuorten moottoripajatoiminnan lokakuun alussa.

Moottoripajaan tutustumassa käynyt Leo Kirves, pajan vapaaehtoinen ohjaaja Timo Sund ja erityisnuorisotyönohjaaja seisovat Timo Sundin moottoripyörän ympärillä. — Pajaan tutustumassa käynyt Leo Kirves (vas.) tutustui erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalaisen (oik.) kanssa Timo Sundin moottoripyörään. Kuva: Sari Jormanainen

Osoitteessa Kuurnankatu 40 sijaitsee halli, jota on viimeisten viikkojen aikana muutettu moottoripajaksi. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä käynnistää hallissa moottoripajatoiminnan torstaina lokakuun 3. päivänä.

Moottoripajatoiminnan ideana on, että nuori voi tulla pajalle laittamaan ja korjaamaan ohjatusti omaa moottoroitua kulkupeliään. Pajalla on aina paikalla osaavaa ohjausta sekä nuorisotyöntekijöitä juttelemassa.
– Tarkoituksena on tarjota nuorille mahdollisuus löytää mielekäs harrastus moottorien parissa ja löytää uusia tapoja viettää vapaa-aikaa. Lisäksi pajalla on mahdollisuus kohdata aikuisia, joiden kanssa voi miettiä omaa elämää ja tavoitteita elämässä, Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen kertoo.

Periaatteina päihteettömyys, maksuttomuus ja turvallisuus

Kuurnankadun moottoripaja toimii valtakunnallisen moottoripajatoiminnan periaattein. Periaatteisiin kuuluu muun muassa, että toiminta on matalan kynnyksen kohtaamista, päihteetöntä ja turvallista. Toiminta on nuorille maksutonta. Moottoripajassa kiinnitetään erityistä huomiota myös liikennekasvatukseen.
– Kaiken tekemisen taustalla pitää olla se, että kulkupeli on laillinen. Haluamme opastaa vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen. Itse ainakin tykkään siitä, että pysyn hengissä liikenteessä, naurahtaa moottoripajassa vapaaehtoisena oleva Timo Sund, joka on moottoripyöräkerho Gospel Ridersin Pohjois-Karjalan aluevastaava.

Moottoripajatoiminta on suunnattu 15–25-vuotiaille nuorille. Joensuussa toimintaa on kerran viikossa torstai-iltaisin klo 16–20. Toiminta sai viime viikolla tarpeellisen lahjoituksen, kun neljä auto- ja mopoalan toimijaa (Harrasteosa, Fixus, Koivunen Oy ja Kaha) lahjoittivat n. 2 000 euron edestä työkaluja ja muita tuotteita pajan käyttöön.
– Lahjoitus oli todella tarpeellinen ja tulee varmasti käyttöön. Seuraavaksi etsinnässä meillä on auto ja mopo, joita voisimme pajalla yhdessä laittaa, Nevalainen sanoo.

”Siitä tulisi varmasti hyvä ﬁilis, jos osaisi itse korjata ja laittaa mopoa”

Moottoripajalla pidettiin viime viikolla tutustumisilta, jossa kävi sekä nuoria että vanhempia. Yhteistä kävijöille oli se, että vapaa-ajalle haluttiin mielekästä tekemistä. Sekä paikalla olleen vanhemmat että nuoret korostivat myös sitä, että toiminnan kautta haluttiin löytää kavereita ja yhteistä tekemistä.
– Minulla on mopo ja haluaisin oppia sitä itse kunnostamaan. Minulla ei ole vielä kovin paljon kokemusta mopojen laittamisesta. Siitä tulisi varmasti hyvä ﬁilis, jos osaisi itse korjata ja laittaa mopoa, 15-vuotias Leo Kirves pohtii.

Moottoripajan tutustumisillassa kävi myös ensimmäistä vuotta autoalalla opiskeleva Janne Saarinen. Saarisen arvelee, että hänellä voisi olla joitakin vinkkejä mopon laittamiseen.
– Innostuin heti kun kuulin tästä toiminnasta kaverilta. On tosi hyvä, että tulee paikka, jossa mopoja voi laittaa sisätiloissa. Olen tehnyt mopojen kanssa monenlaisia töitä, joten varmasti pystyn myös muita auttamaan, Saarinen sanoo.

Sari Jormanainen

Rantakylässä käynnistyy Senioripysäkki-toiminta

Senioripysäkki-ryhmät ovat HelsinkiMission kehittämiä, yli 60-vuotiaille tarkoitettuja ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä.

Rantakylän seurakunnassa käynnistyy Senioripysäkki-toiminta 23.1.2020. Senioripysäkki-ryhmät ovat HelsinkiMission kehittämiä, yli 60-vuotiaille tarkoitettuja ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä. Ryhmät ovat maksuttomia ja ehdottoman luottamuksellisia. Ryhmässä on tarkoituksena jakaa omia ajatuksia ja tunteita, sekä löytää niille uusia merkityksiä ja näkökulmia. Tavoitteena on yksinäisyyden, alakuloisuuden ja ahdistavan olon lieveneminen.

Ikääntyminen tuo usein suuria muutoksia elämään. Ne voivat liittyä eläkkeelle jäämiseen, puolison kuolemaan, yksinäisyyteen, omaan tai läheisen sairastumiseen, ihmissuhteisiin tai yllättävään kriisitilanteeseen. Kun monet huolet painavat mieltä, seurauksena voi olla mielialan laskua, jopa pelkoa selviytymisestä.

Senioripysäkki-keskusteluryhmät kokoontuvat 1,5 tunnin ajan kerran viikossa, 15 viikon ajan. Ryhmiin osallistuu 5-8 henkilöä.

Senioripysäkki-ryhmä alkaa 23.1.2020. Se kokoontuu torstaisin klo 13-14.30 Rantakylän kirkolla. Ryhmän järjestää Rantakylän seurakunnan diakoniatyö. Ryhmään liittyminen ei edellytä seurakunnan jäsenyyttä eikä Rantakylän alueella asumista.

Ota yhteyttä, kysy lisätietoja ja ilmoittaudu ryhmän ohjaajalle: Raija Alhosaari, diakoni, p. 050 3386065 tai raija.alhosaari@ evl.fi.

Joensuun herättäjäjuhlien tunnus selviää pian

Joensuussa kesällä 2021 järjestettävien herättäjäjuhlien tunnuslauseesta järjestettiin kaikille avoin kilpailu. Määräaikaan mennessä ehdotuksia tehtiin yli 90. Työvaliokunta valitsi kaikista ehdotuksista 16 jatkoon, joista juhlatoimikunta nimesi kolme finalistia. Lopullisen valinnan tunnuslauseesta tekee Herättäjä-Yhdistyksen hallitus.

Joensuun herättäjäjuhlien tunnuslause julkistetaan sunnuntaina 6.10.2019 Rantakylän kirkossa pidettävässä Vaivatun vaeltajan päivässä. Tunnuslause koostu muutamasta sanasta, jotka ovat joko Siionin virsistä, virsikirjasta tai Raamatusta. Herättäjäjuhlat pidetään Joensuussa 2.-4.7.2021.

Kontiolahden seurakuntakeskus vihitään käyttöön

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen vihkii seurakuntakeskuksen käyttöön sunnuntaina 6.10.2019 kello 15 alkavassa tilaisuudessa.

Kontiolahden uusi seurakuntakeskus vihitään käyttöön ensi viikolla. Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen vihkii seurakuntakeskuksen käyttöön sunnuntaina 6.10.2019 kello 15 alkavassa tilaisuudessa. Ennen kirkollista vihkimistä pidetään Avoimet ovet -tilaisuus, jossa seurakuntakeskuksen tiloihin voi tutustua opastettuna.

Seurakuntakeskuksen rakentaminen käynnistyi kesäkuussa 2018. Rakennusurakka kesti vuoden verran, jonka ajan seurakunnan toimintoja oli sijoitettu väliaikaisesti Lehmon seurakuntakodille ja Pappilaan. Kesän ja alkusyksyn aikana toiminta siirrettiin väliaikaisista tiloista uuteen seurakuntakeskukseen.

Kirkonkylällä sijaitsevassa seurakuntakeskuksessa toimivat diakoniavastaanotto ja kirkkoherranvirasto sekä seurakunnan omat kerhot ja ryhmät. Lisäksi seurakuntakeskuksessa on ystäväkammari- ja partiotoimintaa.
– Ensimmäiset tilaisuudet, kerhot, ryhmät ja kastejuhlakin jo pidetty uusissa tiloissa, Kontiolahden seurakuntakunnan kirkkoherra Jukka Reinikainen kertoo.

Takarivejä: Missä ovat henkilökohtaiset palvelut?

Kelan ja pankkien palvelut viedään nettiin, pois osalta ihmisiä. Nykyisin palvelua haluavat ja niitä erityisesti tarvitsevat joutuvat maksamaan siitä.

Ykkösiä ja nollia numerorivinä sekä käden kuva — Kuva: Pixabay

Kelan ja pankkien palvelut viedään nettiin, pois osalta ihmisiä. Asiointi pankissa on kohta taakse jäänyttä elämää, jolloin vielä sai henkilökohtaista palvelua. Oli hymyileviä pankkitoimihenkilöitä, jotka maksoivat laskut sekä palvelivat myös muissa asioissa. Nämä henkilöt tunsivat asiakkaat pitkältä ajalta ja palvelu oli mutkatonta ja ilmaista.

Nykyisin palvelua haluavat ja niitä erityisesti tarvitsevat joutuvat maksamaan siitä. Nämä henkilöt eivät kuulemma tuota taloudellista hyötyä pankeille, joten heidän on maksettava. Useat joutuvat käyttämään asioidessaan bussia tai jopa taksia, mikä lisää maksamisen kustannuksia. Monella pienituloisella kulut vaikuttavat kohtuuttomilta.

Miten käy heidän, jotka eivät pysty tai eivät halua käyttää mobiilipalveluja?

Parhaillaan ollaan edelleen kehittämässä nettipohjaisia pankkipalveluja ja uusimpana asiana on viedä palvelut mobiiliverkkoon jokaisen älykännykkään. Pankit puhuvat palvelujen kehittämisestä. Miten käy heidän, jotka eivät pysty tai eivät halua käyttää mobiilipalveluja? Tämä kehitys vie palvelut yhä kauemmaksi osalle kansaa. Myös käteisen käyttö korttien käytön myötä on vähentynyt ja on jo puhuttu jopa käteisestä rahasta luopumisesta.

Toimeentulotuen hakemisen siirryttyä Kelan nettisivuille, moni siihen oikeutettu henkilö ei ole sitä hakenut, koska heillä ei ole tarvittavia nettipankkitunnuksia. Kelan palvelutoimistoja on lopetettu eri puolilta maakuntaa, jolloin palvelut ovat siirtyneet kauemmaksi niiden tarvitsijoita. Nyt Kela on kehittänyt ajanvaraus- sekä puhelinpalvelujaan, jotta voisi saada nettiä käyttämättömät henkilöt palvelujensa piiriin.

Palvelut laaditaan enemmän tietotekniikan kuin ”tavan ihmisen” tarpeiden mukaan

Missä ovat palvelevat henkilöt? Aiemmin sosiaalitoimistossa oli tuttu työntekijä, jonka kautta asiat hoituivat ja asiakas sai hänelle lain mukaan kuuluvat etuudet. Tietenkin joskus tuttuudesta ei juurikaan ollut hyötyä. Myös Kelassa oli henkilö, jonka kanssa pystyi keskustelemaan ja hoitamaan asioita yhdellä käynnillä.

Nyt palvelut laaditaan enemmän tietotekniikan kuin tavan ihmisen tarpeiden mukaan. Puhutaan siitä, kuinka asiointi helpottuu, mutta vielä ei välttämättä kaikille ole näin tapahtunut. Pikemminkin kehitys on vienyt palvelut kauemmaksi normaalista arkielämästä ja tuonut ahdistuksen, ettei pysty tai osaa hoitaa omia asioitaan. Palvelut on suunnattu nettiä käyttäville henkilöille.

Miten hoituvat palvelut viidenkymmenen vuoden päästä, kun nämä ohjelmistojen ja palvelujen kehittäjät ovat itse ikäihmisiä? Kuinka silloin heidän muistinsa toimii ja miten he hahmottavat senhetkisen maailman? Onko vielä palvelevia henkilöitä vai pelkkiä koneita? Entä jos olisikin parempi edes jossain kohtaa palata johonkin entiseen hyväksi havaittuun toimintatapaan!

Olli Humalajärvi
diakoni
Rantakylän seurakunta

Kaupunki päätti katsomuskasvatuksen linjauksista varhaiskasvatuksessa – Yhteistyöllä eteenpäin

Yhteistyö seurakuntien ja Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksen kesken voi jatkua hyvässä hengessä edelleen. Kaupunginhallitus selkeytti yhteistyön pelisääntöjä syksyn ensimmäisessä kokouksessaan.

Lapsia leikkimässä. — Kaupunginhallituksessa oli tahtoa selventää varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta koskevia linjauksia mahdollisimman salliviksi, sanoo kaupunginhallituksen jäsen, pastori Anssi Törmälä. Kuva: Pixabay

Katsomuskasvatuksen pelisäännöt ovat herättäneet paljon pohdintaa sekä kaupungin että seurakuntien varhaiskasvatuksen työntekijöiden keskuudessa. Kaupungin kasvatus- ja opetusjaosto päätti katsomuskasvatuksen linjauksista ensimmäisen kerran marraskuussa 2018. Jaoston uudelleen käsittelyyn asia tuli kesäkuussa. Marraskuun linjausten jälkeen ilmassa on ollut epävarmuutta ja yhteistyö esimerkiksi Pielisensuun seurakunnassa on vähentynyt.
– Pielisensuun alueella oli marraskuussa ehkä entistä enemmän varovaisuutta joulukirkkoon osallistumisessa. Vierailujen suhteen jotkut yksiköt ottivat varovaisen kannan ja lopettivat yhteistyön. Parissa yksikössä yhteistyövierailut jatkuivat harvakseltaan ja satunnaisesti. Perhepäivähoitajia on osallistunut perhekerhoihin, Pielisensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen kertoo.

Joensuun kaupunginhallitus katsoi tarpeelliseksi käyttää katsomuskasvatusta koskevassa päätöksessä otto-oikeuttaan ja ottaa asia käsittelyyn elokuun kokouksessaan.
– Kaupunginhallituksessa oli tahtoa selventää linjauksia mahdollisimman salliviksi niin, että katsomuskasvatuksessa katsomusten moninaisuus sallitaan, eikä niissä korostu liiaksi vain katsomuksettomuus tai uskonnottomuus. Sinänsä aiempi ohjeistus oli varsin salliva, mutta sitä sovellettiin liian tiukasti, kaupunginhallituksen jäsen, pastori Anssi Törmälä toteaa.
Kasvatus- ja opetusjaoston linjaukset herättivät epäselvyyttä esimerkiksi siitä, että mitä ja miten asioista saa kertoa. Törmälän mukaan esimerkiksi pääsisäisen aikaan moni mietti, että voiko pääsiäisestä kertoa sen, miten kristityt sen ymmärtävät vai pitäisikö tarina pitää vain pupuissa ja virpomisessa. Nyt tätäkin asiaa on hallituksen päätöksellä pyritty selkiyttämään.

Katsomuskasvatus ja uskonnonharjoittaminen sallittua tietyin ehdoin – tilaisuuksiin osallistutaan vanhempien luvalla

Kaupunginhallitus hyväksyi Törmälän kokouksessa tekemän päätösesityksen yksimielisesti. Törmälä muistuttaa, että seurakuntien ja varhaiskasvatuksen yhteistyössä on huomattava, että siinä puhutaan kahdesta eri asiasta. Linjauksia on tehty katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnonharjoittamisesta. Kaupunginhallituksen päätös sallii molemmat tietyin ehdoin.

Katsomuskasvatuksen osalta Joensuun kaupunginhallitus päätti, että kaikki varhaiskasvatusryhmät voivat osallistua satunnaisesti esimerkiksi kirkkomuskareihin. Katsomuskasvatushetkissä voidaan myös hyvin kertoa jokin Raamatun kertomus tai laulaa virsi. Nämä eivät tee vielä hetkestä uskonnonharjoitusta, vaan ovat yleissivistystä. Rukous sen sijaan ei katsomuskasvatukseen enää sovi.

Katsomuskasvatuksellinen toiminta ei kuitenkaan saa olla säännöllistä, vaan toimintaan voi osallistua lukukauden aikana 2-3 kertaa. Toiminnan määrän rajoittaminen vaikuttaa esimerkiksi Joensuun seurakunnan järjestämään kirkkomuskariin osallistumiseen.
– Kirkkomuskarit ovat seurakunnan omaa kristillistä kasvatusta tukevaa varhaisiän musiikkikasvatusta. Meillä kirkkomuskari on kerran viikossa tapahtuvaa säännöllistä toimintaa, joten se ei käy katsomuskasvatuksesta. Muita yhteistyön mahdollisuuksia on kuitenkin runsaasti, varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissinen sanoo.

Katsomuskasvatuksellisten hetkien lisäksi kaupunginhallituksen päätöksen mukaan Joensuun kaupunki varhaiskasvatuksen järjestäjänä sallii vuoden kiertoon liittyvät uskonnonharjoitusta sisältävät tilaisuudet.
– Joulukirkossa käynti olisi ollut aiemman päätöksen mukaan mahdollista, jos sitä haluttiin niin tulkita, mutta tulkinnoissa oli epäselvyyttä. Vuoden kiertoon liittyvät uskonnolliset tilaisuudet kuten joulukirkko ja pääsiäishartaus ovat siis sallittuja. Nämä eivät ole 2-3 kertaan rajattua katsomuskasvatusta, vaan uskonnonharjoitusta. Joulukirkoissa voi laulaa useamman virren ja rukoillakin, Törmälä sanoo.

Kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan myös, että jokaiseen katsomuskasvatukselliseen ja uskonnonharjoitusta sisältäviin tilaisuuksiin osallistumisesta kysytään aina lapsen vanhempien lupa. Varhaiskasvatuksessa on myös huolehdittava varhaiskasvatuslain toteutumisesta eri uskontokuntiin ja uskonnottomuuteen tutustuttamisesta.

Yhteiset raamit antavat mahdollisuuksia yhteistyölle

Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksessa kaupungin linjauksia pidetään hyvinä. Selkeät linjaukset avaavat hyviä ja avoimia yhteistyön mahdollisuuksia.
– Mielestäni tämä ei muuta mitään, mitä meillä on ollut jo aiemmin monien vuosien ajan. Hyvä yhteistyö päivähoitokentän kanssa saa jatkua nyt rauhassa. Turhaakin varovaisuutta on ollut puolin ja toisin, mutta avoin keskustelu päivähoitohenkilöstön kanssa auttaa asiassa, Joensuun seurakunnan vastaava lastenohjaaja Leila Saukkonen kannustaa.

Pielisensuun seurakunnnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen on samaa mieltä siitä, että yhteistyön raamit ovat nyt selvät, mutta yhteistyön toteutumista käytännössä hän epäilee.
– Tällä hetkellä alueellamme ei esimerkiksi toteudu päätökseen liittyvä ”Katsomuskasvatus Joensuun varhaiskasvatuksessa” -liitteen mukainen yhteinen suunnittelu, mitä voitaisiin tarjota toiminnan rikastuttamiseksi. Ilmeisesti lapsiryhmillä ei ole tällaisia tarpeita. En ole myöskään päässyt yhteiseen pöytään varhaiskasvatuksen yksiköiden johtajien tai muiden yhteyshenkilöiden kanssa, perhepäivähoidon ohjaajia lukuun ottamatta, Mälkönen toteaa.

Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen on ollut mukana kaupungin katsomuskasvatuksen linjauksia valmistelevassa työryhmässä. Hänen mukaansa yhteiset raamit on nyt löydetty.
– Tältä pohjalta on hyvä katsoa rohkeasti tulevaan ja rikastuttaa varhaiskasvusta hyvällä yhteistyöllä ja avoimella keskustelulla, Reinikainen toteaa.

Sari Jormanainen

Kuolleiden lasten muistopäivänä rukoushetki Rantakylässä

Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja
Anu Hynninen.

Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen.

Vertaisohjaaja Anu Hynninen ja pastori Hanna Pajarinen Rantakylän kirkon edustalla. — ”Yksi rukoushetken lohdullinen elementti on se, että lapsensa menettänyt huomaa, että ei ole ainoa, joka on siinä tilanteessa”, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen (vas.). Rukoushetkessä on mukana myös pastori Hanna Pajarinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän kirkolla vietetään tänä vuonna kolmatta kertaa kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetkeä. Rukoushetken tarkoituksena on tarjota paikka menetetyn lapsen muistamiselle ja surulle, samoin kuin lohdulle, toivolle ja selviämisen näköaloille. Rukoushetkeen ovat tervetulleita niin lapsensa menettäneet vanhemmat kuin tädit, sedät, isovanhemmat, kummit ja muut läheiset.

Rantakylän seurakunnan pastori Hanna Pajarisen mukaan tilaisuus on luonteeltaan matalan kynnyksen paikka. Ohjelmassa on musiikkia, rukousta ja runoutta.
– Tilaisuuteen voi tulla ihan vain rauhoittumaan ja muistelemaan lasta. Siellä ei tarvitse paljon osallistua, saa vain olla mukana. Musiikilla on tärkeä rooli rukoushetkessä, kertoo Pajarinen.

Ymmärrystä surulle, näkyä elämän jatkumisesta

Ajatus kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetken viettämisestä nousi alun perin seurakunnan lastenohjaajana työskentelevältä Anu Hynniseltä, joka itsekin on menettänyt lapsen. Hynninen on toiminut vertaisohjaajana lapsensa menettäneiden sururyhmissä ja Käpy ry:ssä, ja pitää pienen puheen myös Rantakylän kirkon tulevassa rukoushetkessä.
– Menetin oman lapseni 10 kuukauden ikäisenä vauvana 19 vuotta sitten. Haluan tuoda tilaisuuteen tuleville tietynlaista lohtua ja ajatusta selviämisestä, elämän jatkumisesta. Kun suru on tuore, elämä on yhtä painajaista, mutta ajan mittaan suru muuttaa muotoaan. Vaikka suru ei kokonaan poistuisi, ihminen voi olla aikanaan myös ihan onnellinen, sanoo Hynninen.

Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään vuosittain 23. syyskuuta. Muistopäivää on vietetty vuodesta 2010 alkaen. Muistopäivää vietetään kaikkien kuolleiden lasten muistoksi, oli kyseessä sitten aikuisena kuollut lapsi tai pieni, joka ei vielä ehtinyt syntyä.

Rukoushetki Rantakylän kirkossa ma 23.9. klo 18

• Musiikkia, rukousta, lohtua Raamatun sanoista, runo, puhe.
• Mukana pastori Hanna Pajarinen, kanttori Tiina Korhonen sekä lapsensa menettä-neiden sururyhmän vertaisohjaaja
Anu Hynninen.
• Tilaisuus on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat menettäneet oman tai muulla tavalla läheisen lapsen, olipa tapahtumasta lyhyempi tai pidempi aika.

Virpi Hyvärinen