Ehdokkaat esittäytyvät – Kirkolliskokouksen uudet edustajat valitaan helmikuussa

Suomen ev.lut. kirkon ylimmän päätöksenteon elimen eli kirkolliskokouksen vaalit toimitetaan 11.2.2020. Joensuun ja Kontiolahden alueelta kirkolliskokoukseen on ehdolla kahdeksan maallikkoa ja kolme pappia.

Äänestäjä pitää kynää kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalissa käytettävän äänestyslipun päällä. — Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalissa äänestyslippu on valkoinen. Pappisvaaleissa äänestetään puolestaan sinisellä äänestyslipulla. Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Suomen ev.lut. kirkon ylimmän päätöksenteon elimen eli kirkolliskokouksen vaalit toimitetaan 11.2.2020. Vaaleilla kirkolliskokoukseen valitaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Äänioikeutettuja maallikkovaaleissa ovat seurakuntien luottamushenkilöt ja pappisvaaleissa hiippakuntien papit.

Kirkolliskokousvaaleissa äänestysalueet on jaettu hiippakunnittain. Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta kuuluvat Kuopion hiippakuntaan. Kuopion hiippakunnasta kirkolliskokoukseen valitaan kuusi maallikkoedustajaa ja kolme pappisedustajaa.

Joensuun ja Kontiolahden alueelta kirkolliskokoukseen on ehdolla kahdeksan maallikkoa ja kolme pappia. Kirkkotie kysyi kaikilta ehdokkailta heidän arvoistaan ja asioista, joihin he haluaisivat vaikuttaa kirkolliskokouksessa. Ehdokkaiden äänestysnumerot on jätetty esittelystä pois, koska vaalitavan vuoksi tieto ei ole tarpeellinen suurimmalle osalle lehden lukijoista.

Seurakuntalaiset voivat kuitenkin halutessaan tuoda esille omia näkemystään kirkolliskokousvaaleista keskustelemalla seurakuntien luottamushenkilöiden kanssa. Vaaleissa äänioikeutetut seurakuntien luottamushenkilöt ja papit löytävät ehdokasnumerot mm. ehdokasgalleriasta osoitteesta www.ehdokasgalleria.evl.fi. Samassa osoitteessa pääsee tutustumaan myös tarkemmin kaikkiin kirkolliskokousvaalien ehdokkaisiin.

Sari Jormanainen

Korjattu 29.1.2020: Pappisvaalien äänioikeutetuiksi on korjattu hiippakunnan papit, aiemmin tekstissä luki seurakuntien papit.

Maallikkoehdokkaat: Pohjois-Karjala

Nimi: Maiju Ahlholm
Ikä: 53 v.
Seurakunta: Eno
Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Haluan vaikuttaa siihen, että kirkon varojen vähetessä menojen pienentämistä etsittäisiin muusta kuin varsinaisesta työstä. Haluan, että esimerkiksi kasvatus (lapsi- ja nuorisotyö) pysyisi arvossaan ja siihen panostettaisiin edelleen eikä tulisi supistuksia. Voisiko kirkko keventää esimerkiksi hallintoa?

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Tärkeimpänä on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen. Arvostan myös avoimuutta ja aitoutta.

Mikko Juvonen

Nimi: Mikko Juvonen
Ikä: 48 v.
Seurakunta: Kontiolahti
Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Haluan osaltani vaikuttaa siihen, että kirkon opetus ja toiminta säilyvät Raamatun, Jumalan sanan, perustalla. Keskeisin Raamatun viesti on se, kuinka ihminen pelastuu. Haluan toimia niin, että kirkosta ei tulisi vain hyvän elämän opettaja, vaan että sanoma pelastuksesta säilyisi opetuksen ja toiminnan perustana.

Osallisuutta, eli seurakuntalaisten omaa toimintaa ja tekemisen mahdollisuuksia on edistettävä. Seurakunnan työntekijät tarvitsevat rohkaisua tähän yhdessä tekemisen opetteluun. Seurakunta työpaikkana ei ole helpoimpia. Toivon, että rakenteita ja toimintamalleja ohjataan niin, että seurakunnissa olisi hyvä olla töissä. Hyvä työilmapiiri kutsuu seurakuntalaisia osallistumaan ja rakentamaan kirkkoa.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Armo ja totuus.

Nimi: Anneli Tuulia Parkkonen
Ikä: 68 v.
Seurakunta: Kontiolahti
Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Suurin haaste on kirkkoon kuuluvien jäsenten ja kasteiden väheneminen. Haluan olla edistämässä ja ylläpitämässä kirkkomme asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tähän tavoitteeseen pääsemme keskittymällä siihen mitä ajattelemme, mitä puhumme ja kuinka toimimme, sekä hyväksymällä erilaisuutta.

Meidän tulee pitää kynnys matalana kaikille ihmisille ja toiminnalle, joka edesauttaa yhteisöllisyyttä. Päämääränä tulee olla, että pidämme omaa luterilaista seurakuntaamme esillä kaikkien muiden uskontojen puristuksessa. Edistäisin hiippakuntatyöskentelyä, enkä olisi hiippakuntia lopettamassa. Hiippakunnat tuovat esiin alueittensa yksilölliset piirteet ja näin on helpompi vastata edessä oleviin haasteisiin.

2. Mitkä olisivat keskeiset arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Työskentelen ahkerasti niiden asioiden eteen, joita pidän oikeina ja tärkeinä. Pidän mielessäni, että teemme päätöksiä seurakuntalaistemme ja kirkkomme parhaaksi. Päätöksentekijänä kuuntelen seurakuntalaisia herkällä korvalla, olen viestiviejänä kumpaankin suuntaan. Olen avoin myös erilaisuudelle. En luokittele ihmisiä heidän mielipiteidensä perusteella.

Nimi: Anton Sutinen
Ikä: 27 v.
Seurakunta: Pielisensuu
Valitsijayhdistys: Pohjois-Karjala

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Nykyistä monipuolisemmat ja innostavammat tavat osallistua kirkon toimintaan, esim. katukuvassa näkyminen tarjoamalla vaikkapa lounasta. Tulevaisuudessa vapaaehtoistyö tulee näkymään suuremmassa roolissa vähenevien varojen takia, siihen on uskallettava lähteä rohkeammin mukaan tarjoamalla vapaaehtoisille monipuolisempia osallistumismahdollisuuksia.

Kirkko positiivisen muutoksen tekijäksi koko maahan. Maaseudulla on mahdollisuuksia ja valtava potentiaali tulevaisuudessa, kun ihmiset ja luonto kohtaavat käsi kädessä. Kiertävä pappi voi palvella niin kansallispuistossa kuin kyläkaupassa. Kirkon tilaisuudet voivat olla rentouttavia ja leppoisia, niissä voi kokea niin joulujuhlan kuin jumalanpalveluksen, monenlaisten ihmisten kanssa.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Avoimuus, nuorekkuus, tasapuolisuus.

Maallikkoehdokkaat: Yhteisellä matkalla

Nimi: Matti Ketonen
Ikä: 70 v.
Seurakunta: Pielisensuu
Valitsijayhdistys: Yhteisellä matkalla

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa?

Kirkon tulee avoimesti ja rohkeasti keskittyä sanomassaan sen ytimeen, Kristukseen, josta käsin kirkon tehtävä kaikkinensa muotoutuu. Toimintaympäristön muutoksiin perustuvasti kirkon tulee keventää hallintoaan ja sopeuttaa talouttaan.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Toimintaa ohjaaviksi arvoiksi sopivat ihmisen kunnioittaminen, asiantuntemus, luotettavuus, rohkeus ja tavoitteellisuus. Työskentelyssä tarvitaan hyvää johtamista, rakentavaa ja sovinnollista vuoropuhelua, vastuullisuutta, yhdenvertaisuutta ja avoimuutta.

Maallikkoehdokkaat: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat

Nimi: Kimmo-Ilari Juntunen
Ikä: 19 v.
Seurakunta: Pielisensuu
Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Seurakuntalaisen osallisuus kirkon toiminnassa ja samaa sukupuolta olevien vihkimisoikeus.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Lähimmäisenrakkaus.

Nimi: Topi Linjama
Ikä: 42 v.
Seurakunta: Joensuu
Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Haluan tuoda ympäristöteemoja vahvemmin mukaan kirkon päätöksentekoon ja keskusteluun.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Arvoista tärkeimpiä on rehellisyys: haluan edistää päätöksentekoa, jossa maailma ja ihmisen elämä nähdään mahdollisimman rehellisesti sellaisena kuin se on. Päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys liittyvät tähän läheisesti.

Nimi: Janne ”Rysky” Riiheläinen
Ikä: 53 v.
Seurakunta: Joensuu
Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat

1. Mitkä ovat tärkeimmän (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Uskon, että minulla olisi annettavaa siihen, miten kirkkomme viestinnän kautta elää ja toimii. Niin kirkko voi tuottaa parhaiten sitä toivoa, jolle näinä maailmanaikoina on yhä enemmän kysyntää. Viestinnästä on kysymys myös siinä, miten voisimme kohdata paremmin kirkon sisäisiä jakolinjoja.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Kirkko elää ja toimii sekä ajassa että ikuisuudessa. Ikuisuuspuoli on hoidossa, mutta ajassa me voimme toimia aina paremmin. Se tarkoittaa uusien toimintatapojen, läsnäolon ja kohtaamisen mallien sekä organisaatioiden kokeilemista. Yhteiskunnan tasolla kirkko ei voi myöskään tyytyä seuraamaan katseella kehityskulkuja, vaan se saa ja sen pitää olla aktiivinen osa tätä maata.

Pappisehdokkaat

Nimi: Markku Fräntilä
Ikä: 54 v.
Seurakunta: Pielisensuu
Valitsijayhdistys: Sanan kirkko

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Kirkon kallein aarre on evankeliumi. Sen tulee säilyä alkuperäisenä, sen varassa on elettävä ja sitä on tarjottava kaikille. Lisäksi kirkon tulee edelleenkin toimia kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että kirkko uskaltaa myös 2020-luvulla pysyä Jumalan sanassa ja tunnustuksessaan sekä keskittyä niihin tehtäviin, jotka sille on uskottu hoidettavaksi.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Aikamme populistinen tendenssi pyrkii horjuttamaan kirkon kivijalkaa, repimään rikki Raamatun sanoman ja lyömään kiilaa kristittyjen keskinäiseen yhteyteen. Kirkolla on päivittäin kasvava kiusaus luopua ydintehtävistään -puhtaasta evankeliumin julistamisesta ja oikein toimitetuista sakramenteista- ja hukata mahdollisuutensa eksymällä omaan monitouhuisuuteensa. Kirkon on oltava rohkeasti kirkko, pääasian on pysyttävä pääasiana. Se on ”Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi”.

Nimi: Ruut Hurtig
Ikä: 35 v.
Seurakunta: Kontiolahti
Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Haluan rakentaa sellaista Kristuksen kirkkoa, jonka seurakuntalaiset voivat kokea itselleen merkityksellisenä hengellisenä yhteisönä. Osallistava tapa toimia sekä tunnistettava kieli ovat tässä keskeisessä roolissa. Arvojen ja keskustelukulttuurin koventuessa yhteiskunnassa kirkon on asetuttava rohkeasti heikompien puolelle niin ihmisoikeus- kuin ympäristökysymyksissä.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Kristittyjen välisen yhteyden vaaliminen erimielisyyksistä huolimatta ja paluu juurille; iloon, armahtavaisuuteen ja yksinkertaisuuteen.

Nimi: Ville Ojala
Ikä: 49 v.
Seurakunta: Joensuu
Valitsijayhdistys: Yhteisen tulevaisuuden rakentajat

1. Mitkä ovat tärkeimmät (max. 2) asiat, joihin haluat vaikuttaa kirkolliskokouksessa?

Hallinnon keventäminen ja jäntevöittäminen kaikilla kirkon toiminnan tasoilla.

2. Mitkä olisivat keskeisimmät arvosi kirkolliskokoustyöskentelyssä?

Luottamus, aitous ja tavoitteellisuus.

Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit 11.2.2020: Ehdokasgalleria

Vuosikymmen vierustovereina kirkolliskokouksessa – Yhtä köyttä vai köydenvetoa?

Rovasti Petri Karttunen ja seurakunta-neuvos Heimo Karhapää istuivat 10 vuotta vierustovereina kirkolliskokouksessa. Oli isojakin asioita, joista he äänestivät eri tavalla. Silti parivaljakkoa voi hyvällä syyllä luonnehtia ystävyksiksi.

VAIKUTTAMINEN. Rovasti Petri Karttunen ja seurakuntaneuvos Heimo Karhapää istuivat 10 vuotta vierustovereina kirkolliskokouksessa. Oli isojakin asioita, joista he äänestivät eri tavalla. Silti parivaljakkoa voi hyvällä syyllä luonnehtia ystävyksiksi.

Rovasti Petri Karttunen ja seurakuntaneuvos Heimo Karhapää pitävät kädessään köyttä ja nauravat. Kuva liittyy otsikon ajatukseen "Yhtä köyttä vai köydenvetoa". — Petri Karttunen (vas.) ja Heimo Karhapää olivat kirkolliskokouksessa samaa mieltä useimmista asioista. Erityisen merkittävää ja kiinnostavaa oli työ uuden raamatunkäännöksen ja virsikirjan parissa. ”Yhteinen projektimme oli kirkon hallinnon keventäminen. Siinä emme tainneet onnistua”, naurahtaa Karttunen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kun Joensuun kaupungilla talonrakennuspuolen insinöörinä toiminut Heimo Karhapää oli istunut kuusi vuotta maallikkoedustajana kirkolliskokouksessa, hän sai uudeksi vierustoverikseen Kajaanin seurakunnan kappalaisen Petri Karttusen. Elettiin vuotta 1984.

Viereisille istumapaikoille samaa hiippakuntaa edustaneet Karhapää ja Karttunen päätyivät aakkosjärjestyksen perusteella. Parivaljakolla riitti keskusteltavaa käsillä olevista asioista niin, että usealla kaudella he päätyivät myös huonetovereiksi.

Näin siitä huolimatta, että konservatiivisena pidetyn Suomen Kansanlähetyksen puheenjohtajana toiminut Karhapää ja liberaaliksi luonnehditun herännäisyyden läheiseksi kokenut Karttunen olivat useista asioista eri mieltä.

Myöhemmin parivaljakko teki pitkään yhteistyötä myös Joensuussa seurakunnan ja seurakuntayhtymän asioiden hoitamisessa. Karttunen toimi Joensuussa kirkkoherrana v. 1991-2015 ja Karhapää vuosikymmenten ajan johtavana luottamushenkilönä, mm. yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana.

Karhapään tausta konservatiivisessa Kansanlähetyksessä – Karttusen liberaalissa herännäisyydessä

Tänäkin päivänä Pohjois-Karjalan Kansalähetyksen puheenjohtajana ja seurapuhujana toimiva Karhapää kertoo tulleensa uskoon v. 1965 ylioppilaskokouksessa Lahdessa, minkä jälkeen hengelliset asiat tulivat erityisen rakkaiksi kristillisen kotikasvatuksen saaneelle nuorukaiselle. Oma paikka löytyi varsin pian v. 1967 perustetusta Kansanlähetyksestä.

Niin sanotun viidennen herätysliikkeen syliin syntynyt yhdistys sai Karhapään mukaan alkunsa osin reaktiona ajan yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Elettiin jännitteistä murrosaikaa: ylioppilaat valtasivat Vanhan ylioppilastalon, Hannu Salama kävi Jumalanpilkka-oikeudenkäyntiä ja liberaaliteologia nosti päätään raamatuntutkimuksen parissa. Perinteiset arvot kuten kirkko, isänmaa ja asepalvelus tulivat kyseenalaistetuksi.

– Keskeistä ja minulle itselleni erityisen läheistä Kansanlähetyksessä oli kuitenkin nimenomaan lähetyksen ajatus, sanoo Karhapää.

Karttunen on puolestaan herännäisyyden eli körttien Joensuun paikallisyhdistyksen ja v. 2021 Joensuun Herättäjäjuhlien juhlatoimikunnan jäsen.

– Jos jonkun herätysliikkeen voin kodikseni sanoa, niin herännäisyyden. Meidän muita herätysliikkeitä yhdistää vahvasti pietistinen perinne, jolle on ominaista uskovien yhteisön ihanne. Sitä pidetään yllä seurakuntakurin avulla sekä sitoutumalla yhteisöön ja sen ihanteisiin, sanoo Karttunen.
– Herännäisyydessäkin on ollut tätä piirrettä, mutta se on jäänyt taka-alalle. Siinä korostuu enemmänkin armahtava suhde toisiin ihmisiin. Uskoa ei mitata elämäntavalla ja onnistumisilla, vaan sillä, mitä Kristus ja hänen armonsa merkitsevät meille ja miten se heijastuu tapaan, jolla kohtaamme toisemme, hän jatkaa.

”Jako konservatiiveihin ja liberaaleihin on täynnä myyttejä”

Mutta kokeeko Karhapää olevansa konservatiivi, entäpä Karttunen liberaali?

– Varmaan minulle on monenlaistakin leimaa pantu niskaan. Jos se on positiivinen, niin kyllä niinkin voi sanoa. Omasta mielestäni olen aina ollut yhteistyön rakentaja, sanoo Karhapää.

– Olen ajatellut hengellistä työtä kirkon tehtävästä käsin, joka kirkon tunnustuksen mukaan on sanan ja sakramenttien jakaminen, kristillisen sanoman levittäminen ja lähimmäisenrakkauden toteuttaminen, hän jatkaa.

Karttunen suhtautuu varauksella koko konservatiivi-liberaali-jaotteluun. Hän toteaa jaottelun tulleen Suomeen alun perin Yhdysvalloista. Jaottelu on Karttusen mukaan täynnä myyttejä, jotka harvoin ovat totta edes syntysijoillaan, saati sitten täkäläisessä todellisuudessa.

– Toiselta taholta on ajateltu, että konservatiivit ovat sellaisia, että he eivät ota tosiasioita huomioon, heille tiede on uhka, he eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan, vaan pitävät jäykästi kiinni vanhoista periaatteista. Tämä on karikatyyri, joka harvan osalta pitää paikkaansa. Joku äärimmäinen tyyppi saattaa tietysti löytyä, sanoo Karttunen.

– Konservatiivisella taholla taas ajatellaan, että liberaaleille usko ja Raamattu eivät ole tärkeitä, vaan siellä seurataan maailmaa ja halutaan olla sille mieliksi. Sekin on karikatyyri. Moni kristitty katsoo rakkauden vaativan asioiden tarkastelua jatkuvasti täydentyvän tiedon valossa, sen miettimistä, olisiko tarpeen tarkistaa joitakin ratkaisumalleja. He tekevät nämä arviointinsa uskostaan käsin, uskollisena Raamatulle ja raamattunäkemykselleen.

Karttuselle tärkeätä on olla avoimessa keskusteluyhteydessä ihmisten kanssa – olipa asioista samaa mieltä tai ei.

– Jos olemme esimerkiksi Heimon kanssa äänestäneet kirkolliskokouksessa joistakin asioista eri tavalla, niin useimmista on äänestetty samoin. Ei meidän keskustelu ollut eri mieltä ollessakaan sellaista, että olisimme yrittäneet kammeta toisiamme kannasta toiseen. Halusimme tietää toisen argumentit ja perusteet, sanoo Karttunen.

Pappisviran avaaminen naisille ja Porvoon julistus jakoivat mielipiteet

Mitkä sitten olivat asioita, joista Karhapää ja Karttunen äänestivät kirkon ylintä valtaa käyttävässä, ”kirkon eduskunnak-sikin” luonnehditussa kirkolliskokouksessa eri tavalla?

Ainakin kysymys pappisviran avaamisesta naisille (v. 1984, 1986) sekä ns. Porvoon julistus, jossa oli kyse muun muassa pappeuden ja ehtoollisyhteyden hyväksymisestä anglikaanisen kirkon ja pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen välillä. Karttunen äänesti molemmissa asioissa puolesta, Karhapää vastaan.

– Porvoon kysymys oli niin monimutkainen, että katsoin teologeilla olevan siitä parempi tietämys, ja menin siinä Kansanlähetyksen kannan mukaan. Virkakysymyksestä ajattelin puolestaan tuolloin, että papin virka on miehelle annettu tehtävä, mutta siinä kysymyksessä käsitykseni on muuttunut. Ratkaisu on aikanaan tehty, mennään nyt sen mukaan. Tärkeintä on löytää armahtava Jumala, sanoo Karhapää.

– Minua vakuutti virkakysymyksessä Lutherin opetus pappeudesta, jonka mukaan meidät kaikki on kutsuttu Kristuksen lähettiläiksi. En näe raamatullisia perusteita sille, että pappisvirka kuuluisi vain miehelle, toteaa Karttunen.

Keskustelu samaa sukupuolta olevien vihkimisestä kestää, koska avioliittokannan muuttamiseen vaaditaan määräenemmistöpäätös

Viime vuosien kuuma peruna kirkolliskokouksessa on ollut kysymys siitä, tulisiko Suomen ev.lut. kirkon sallia samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen avioliittoon. Tästä asiasta Karhapää ja Karttunen eivät ole olleet äänestämässä. Jos nyt pitäisi äänestää, Karttunen äänestäisi puolesta, Karhapää vastaan.

– Se on vaikea kysymys. Emerituspiispa Eero Huovinenhan oli aikanaan sitä mieltä, että kirkon tulisi luopua vihkioikeudesta, jos tasa-arvoinen avioliittolaki tulee, pohdiskelee Karhapää.

Karttunen kritisoi julkisuudessa usein esillä olevaa mielikuvaa kirkon hitaudesta ja konservatiivisuudesta. Hän huomauttaa, että kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 3/4 määräenemmistö, kun eduskunnassa päätöksentekoon riittää yksinkertainen enemmistö.

– Siksi on luonnollista, että kirkossa joudutaan keskustelemaan asioista pidempään, ennen kuin riittävä enemmistö syntyy. Siinä on hyvätkin puolensa – asiat tulevat käsiteltyä pohjamutia myöten.

– Toisaalta hitaus turhauttaa ihmisiä, joita asia henkilökohtaisesti koskettaa. Ja on harmillista, että kaikki paukut menevät vuosien ajan tähän keskusteluun, kun voitaisiin esimerkiksi miettiä sitä, miten tukea ihmisiä pitämään huolta avioliitoistaan, sanoo Karttunen.

Kaksikko kiittää toisiaan kuuntelusta ja asiantuntemuksesta

Jos kirkolliskokouksessa tuli toisinaan esiin asioita, joista Karhapää ja Karttunen olivat eri mieltä, paikallistasolla vastaavia tilanteita ei juuri eteen tullut. Vuosikymmenten yhteisen työnsaran jälkeen Karhapäällä ja Karttusella on muotoutunut toisistaan vankka näkemys henkilönä ja kirkollisena vaikuttajana. Miten he toisiaan luonnehtivat?

– Heimon tärkeä ominaisuus on se, mitä meillä kaikilla ei ole: Heimo on hyvä kuuntelija. Hän ei epäile keskustelukumppanin vakaumusta niissäkään tilanteissa, joissa asioista ollaan eri mieltä, sanoo Karttunen.

– Petri on ollut Joensuun seurakunnassa sellainen esimies, joka on antanut tilaa erilaisille näkemyksille. Teologinen asiantuntemus ja laaja hallinnollinen kokemus olivat keskeisiä viran vuosien aikana. Yhdessä tekeminen on tärkeää Petrin toiminnassa. Olen iloinen, että olemme kohdanneet, sanoo Karhapää.

Virpi Hyvärinen

Korjaus 29.1.2020 klo 8.30: Kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 3/4 määräenemmistö. Aiemmin jutussa luki, että kirkolliskokouksessa tiettyihin päätöksiin tarvitaan 2/3 määräenemmistö. Sama virhe paperilehdessä, sitä ei pystytä valitettavasti korjaamaan.

Seurakuntien kerhoissa opetellaan hyväksymään erilaisuutta

”Lapset saattavat kysyä meiltä ohjaajilta melkein mitä vain. On tärkeätä, että lasten
kysymyksiä ei väistetä”, sanoo lastenohjaaja Tuula Valomäki.

”Lapset saattavat kysyä meiltä ohjaajilta melkein mitä vain. On tärkeätä, että lasten
kysymyksiä ei väistetä”, sanoo lastenohjaaja Tuula Valomäki.

Iltapäiväkerholaiset ja lastenohjaajat istuvat pöydän ääressä lukemassa kirjaa. — Lastenohjaaja Tuula Valomäen (2. vas.) mukaan kirjat ovat usein hyvä apuväline erilaisuuden kohtaamisen teeman käsittelyssä. Celina Vienola (vas.) ja Aada Taponen lukivat Marjalan iltapäiväkerhossa kirjaa, jossa siili kohtaa muita eläimiä, ja ajattelee jokaisen kohdalla: olisinpa minäkin tuollainen. Kirjan opetus on se, että kukin on arvokas sellaisena kuin on. Kuvassa myös lastenohjaaja Jaana Pulkkinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakunnan lastenohjaajat Tuula Valomäki, Jaana Pulkkinen ja Kaisa Hinkkanen ovat tehneet pitkään töitä seurakunnan varhaiskasvatuksessa. Heille on tuttua se, että erilaisuus kiinnostaa lapsia – usein täysin neutraalista tiedonjanosta käsin, toisinaan myös oudoksunnan aiheena.

Monesti erilaisuuden kohtaamiseen liittyvät tilanteet syntyvät kerhoissa keskellä arkea. Vaikkapa välipalapöydässä saattaa tulla lapsilta kommenttia, johon aikuiset tarttuvat.
– Lapset ovat saattaneet nähdä kerhomatkalla vaikkapa pyörätuolissa istuvan ihmisen, ja keskustelemme sitten, mistä pyörätuolissa olemisessa on kyse. Jollakin voi olla kehitysvammainen tuttava, joku on näöltään erilainen, liikkuu eri tavalla, ei näe tai kuule – tällaiset asiat eivät ole välttämättä selviä kaikille, ja siksi niistä on tarpeen tilaisuuden tullen keskustella, sanoo Valomäki.

Kansainvälisyys jo tuttua kerhoissa

Lasten kesken erilaisuus saattaa tulla kerhossa vastaan monella tavalla. Esimerkiksi kansainvälisyys on jo tuttu juttu Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksessa – keskustan kerhossa on ollut enimmillään edustettuna jopa seitsemän eri kansallisuutta.

Erilainen ulkonäkö ei lastenohjaajien mukaan herätä lapsissa juurikaan kommentteja, enemmän nousevat esiin tilanteet, joihin liittyy lapsen kielitaito.
– Eräänä vuonna meillä oli lapsi, joka ei puhunut suomea lainkaan. Aluksi muut lapset vieroksuivat häntä, mutta sitten keksimme kuvion, jossa muut lapset saivat opettaa hänelle suomea, ja hän opetti muille lapsille oman maansa tanssia. Siitä se sitten lähti sujumaan, kertoo Tuula Valomäki.

Sosiaalisten taitojen erilaisuus vaatii huomiota – ryhmäyttäminen auttaa

Mitkä asiat lasten kerhoarjessa vaativat eniten suvaitsevaisuuskasvatusta?
– Jos ajattelee iltapäiväkerhoryhmiä, niin kyllä sosiaaliset taidot on asia, mihin joutuu eniten puuttumaan. Jaksetaanko odottaa vuoroa, miten kohdellaan toista, miten osataan leikkiä, miten siedetään pettymystä? Jos jollakin mene hermo aina kun häviää pelissä, voi toisille tulla sellainen olo, että häntä ei ole kivaa pyytää mukaan, kertoo Jaana Pulkki-nen.

Tällaisten tilanteiden varalle kerhoissa panostetaan Valomäen mukaan alkukaudesta kovasti ryhmäyttämiseen. Siihen, että meillä on jokaisella yhtä arvokas paikka ryhmässä ja kaikille samat säännöt. Se kantaa hedelmää.
– Konfliktitilanteiden purkamiseen tarvitaan tietenkin aikuista avuksi. Mietimme lapsen kanssa sitä, mitä tapahtui, miltä lapsesta tuntui, voisiko seuraavalla kerralla laittaa vaikka käden taskuun, jos tekee mieli lyödä, kertoo Kaisa Hinkkanen.
– On tärkeää, että ei syyllistetä sitä, joka mottaa. Voi olla, että häntä, joka lopulta löi, oli ärsytetty. Opettelemme lasten kanssa tunnetaitoja ja tunteiden kanssa toimimista, hän jatkaa.

Varhaiskasvatuksen lähtökohtana jokaisen ihmisen arvokkuus

Lähtökohdat erilaisuuden hyväksymistä korostavaan kasvatukseen nousee seurakunnan varhaiskasvatussuunnitelmasta, jossa puhutaan erilaisuuden kohtaamisesta ja jokaisen ihmisen arvokkuudesta lähtökohdista riippumatta.
– Tärkeätä on toisen arvostus ja kunnioitus, halu tutustua ja ymmärtää. Tärkein viesti, jonka haluamme lapsille välittää, on se, että jokainen on omana itsenään tervetullut ryhmään.

Virpi Hyvärinen

Joensuun herättäjäjuhlien tunnus on valmis

Joensuussa järjestetään herättäjäjuhlat kesällä 2021. Juhlille on laadittu tunnus, joka näkyy herättäjäjuhlilla ja niiden viestinnässä. Tunnuslause ”Lohduksi toisillemme” valittiin lähes sadan ehdotuksen joukosta.

Joensuun herättäjäjuhlien tunnus, jossa teksti Lohdiksi toisillemme, herättäjäjuhlat Joensuussa 2.-4.2021. — Joensuun herättäjäjuhlien tunnus ”Lohduksi toisillenne” näkyy herättäjäjuhlilla ja niiden viestinnässä.

– Siionin virrestä 180 olevat sanat viestivät välittämisestä, vierellä kulkemisesta ja lähimmäisen rakkaudesta. Tunnus muistuttaa meitä kaiken lohdun antajasta Jumalasta, Joensuun herättäjäjuhlien pääsihteeri Noora Kähkönen kuvaa.

Juhlatunnus sisältää myös visuaalisen ilmeen, jonka on toteuttanut graafinen suunnittelutoimisto Duo Seinäjoelta. Visuaaliseen ilmeeseen haluttiin ihmisyyttä, lämpöä ja läheisyyttä.

– Toivon, että logo omalta osaltaan viestittää Joensuussa vallinnutta, vieraanvaraista ”meille saa tulla” -kulttuuria. Toivotamme syli avoinna ihmiset niin läheltä kuin kaukaakin tervetulleeksi juhlille, kokemaan yhteisöllisyyttä ja hyviä sanoja, juuri sellaisena kuin ihminen on, Kähkönen sanoo.

Herättäjäjuhlia vietetään Joensuussa 2.-4.7.2021. Tapahtumaan odotetaan yli 20 000 vierasta.

Sari Jormanainen

Ristintie-näytelmään haetaan uusia näyttelijöitä

Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät perinteisen Ristintie-vaellusnäytelmän pitkäperjantaina 10.4.2020 Joensuun torilla.

Ristintie-näytelmän kohtaus, jossa Jeesus ja opetuslapset viettävät ehtoollista. — Ristintie on nätyelty jo useana vuonna Joensuun torilla. Kuva: Cecilia Riikonen.

Kristuksen kärsimystarinan kertovaan näytelmään haetaan uusia näyttelijöitä. Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät perinteisen Ristintie-vaellusnäytelmän pitkäperjantaina 10.4.2020 Joensuun torilla. Näytelmän ohjaa Janne Hyytiäinen ja Jeesuksen roolissa nähdään tänä vuonna Tomi Laurikainen.

Tapahtumaan kaivataan mukaan uusia ja innokkaita näyttelijöitä. Kaikki näytelmään mukaan haluavat ovat tervetulleita, aikaisempi näyttelijäkokemus ei ole välttämätöntä. Esitystä harjoitellaan maalis-huhtikuussa Joensuun seurakuntakeskuksella (Kirkkokatu 28).

Ensimmäiset harjoitukset pidetään tiistaina 10.3. klo 16.30 alkaen. Toiset harjoitukset ovat torstaina 12.3. klo 16.30 alkaen. Näytelmään osallistumisesta kiinnostuneet henkilöt voivat tulla suoraan mukaan harjoituksiin tai ottaa yhteyttä näytelmän tuotantovastaavaan Cecilia Riikoseen (p. 050 541 4181).

Eija Majasaari sairaalapastoriksi

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto valitsi kokouksessaan 21.1.2020 Eija Majasaaren sairaalapastorin virkaan.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto valitsi kokouksessaan 21.1.2020 Eija Majasaaren sairaalapastorin virkaan. Sairaalapastorin virka vapautuu 1.7.2020, kun nykyinen viranhaltija jää eläkkeelle. Sairaalapastorin virkaan oli 18 hakijaa, joista 17 täytti viran kelpoisuusehdot.

Eija Majasaari työskentelee tällä hetkellä Pielisensuun seurakunnan vt. kappalaisena. Majasaari on aiemmin toiminut myös sairaalapastorin sijaisena Joensuun seurakuntayhtymässä.

Yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan myös avata haettavaksi Vaivion kurssikeskuksen emännän tehtävän. Tehtävän hakuaika päättyy 9.2.2020.

Vuodenvaihde tuo muutoksia Kirkkotie-lehteen – Tavoitteena selkeys

Kirkkotie-lehti ilmestyy jatkossa kuukauden viimeisenä keskiviikkona lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin lehden julkaisussa on kesätauko. Tapahtumasivujen luettavuutta parannetaan.

Kuvassa vuoden 2019 Kirkkotie-lehdet levitettynä pöydälle. — Kirkkotie-lehden ulkoasu pysyy muutoksista huolimatta pitkälti ennallaan. Ainoastaan lehden tapahtumasivujen ulkoasua on muutettu, jotta kaikki kuukauden tapahtumat mahtuvat lehteen. Muutoksilla on pyritty myös saamaan tapahtumasivuista entistä selkeämmät. Kuva: Sari Jormanainen.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän Kirkkotie-lehdellä on pitkät perinteet. Ensimmäinen Kirkkotie ilmestyi pääsiäisenä vuonna 1958. Lehden sivumäärä ja vuosittainen julkaisumäärä ovat vaihdelleet vuosien saatossa runsaastikin. Myös jakelualue on vaihdellut. Vuodesta 1997 lähtien Kirkkotien jakelu on kattanut Joensuun lisäksi myös Kontiolahden kotitaloudet.

Kirkkotie-lehden nykyiset sopimukset taiton sekä painatuksen ja jakelun osalta päättyvät vuodenvaihteessa. Vuoden 2020 alusta lehden taitosta, painatuksesta ja jakelusta vastaa Suomalainen Lehtipaino Oy. Toimija valittiin Pohjois-Karjalan hankintatoimen syksyllä toteuttaman kilpailutuksen perusteella.

Lehdestä löytyvät aina seuraavan kuukauden tapahtumat

Kirkkotie ilmestyy jatkossa 11 kertaa vuodessa. Julkaisupäivä on kuukauden viimeinen keskiviikko. Heinäkuussa lehti ei ilmesty.

Muutos tuo selkeyttä sekä ilmestymisrytmiin että tapahtumien ilmoitteluun. Jatkossa lehdessä esitellään aina seuraavan kuukauden tapahtumat. Esimerkiksi tammikuun viimeisenä keskiviikkona ilmestyvässä Kirkkotie-lehdessä kerrotaan koko helmikuun ajan tapahtumista. Poikkeuksena on kesäkuun viimeisenä keskiviikkona ilmestyvä lehti, jossa esitellään sekä heinä- että elokuun tapahtumat. Tapahtumatiedot ilmoitetaan lehteen seurakuntasihteereiden kautta.

Nykyisellä kolmen viikon julkaisurytmillä Kirkkotien ilmestymispäivää on ollut vaikeampi hahmottaa. Myös tapahtumatiedot ovat ilmoitettu kolmen viikon jaksoissa.

Lehden sivumäärä vakiintuu muutosten yhteydessä 16 sivuun. Lisäksi perinteiseen tapaan lehden välissä julkaistaan kaksi kertaa vuodessa (elo- ja joulukuu) säännöllisen toiminnan liite. Liitteessä esitellään seurakun-tien säännöllinen toiminta sekä järjestöjen toimintaa syys- ja kevätkaudella.

Säännöllisen toiminnan liite on hyvä ottaa talteen, koska säännöllisesti järjestettävää toimintaa ei ilmoiteta Kirkkotien muissa numeroissa. Säännöllisen toiminnan liite löytyy myös Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän verkkosivuilta.

Rivi-ilmoituksia tiivistetään ja selkiytetään

Tapahtumasivuja on pyritty selkiyttämään lehden julkaisurytmin muutoksen yhteydessä. Tulevissa lehdissä on nykyiseen julkaisurytmiin nähden viikon verran enemmän tapahtumia. Aiemmin tapahtumia oli kolmen viikon ajalta, jatkossa neljän viikon. Jotta runsas tapahtumatarjonta saadaan mahtumaan lehteen, on tapahtumasivut suunniteltu uudelleen.

Lähtökohtana uudistuksille oli rivi-ilmoitusten tiivistäminen sekä ulkoasun selkiyttäminen. Tiivistämistä on tehty mm. hyödyntämällä verkkosivuja. Osa tapahtumien tiedoista, kuten messun toimittajat, löytyvät jatkossa seurakuntien verkkosivuilta. Lehteen on jätetty vain välttämättömät tiedot, joiden esittämistapaa on pyritty selkiyttämään entisestään.

Jatkossa jokaisen seurakunnan tapahtumat alkavat omalta palstaltaan, mikä selkiyttää huomattavasti oman seurakunnan tapahtumien löytymistä. Tapahtumat on jaoteltu seurakunnan alla toimitiloittain, minkä myös toivotaan helpottavan rivi-ilmoitusten lukemista. Väriä rivi-ilmoitussivuille jatkossa tuovat graafiset tapahtumailmoitukset, joita lehdessä on nykyistä enemmän.

Artikkelit ja näköislehti luettavissa verkossa

Kirkkotie-lehti jaetaan jatkossakin jokaiseen kotitalouteen Joensuun ja Kontiolahden alueella, kuten nykyisin. Lehden artikkelit ovat luettavissa julkaisupäivästä lähtien myös verkossa osoitteessa kirkkotie.fi. Verkkolehdestä löytyy myös Kirkkotien näköislehti.

Palautetta Kirkkotie-lehdestä ja sen tulevista muutoksista voi antaa sähköpostilla viestinta@joensuunevl.fi. Verkkolehden puolella artikkeleita on mahdollista myös kommentoida. Artikkeleiden kommentoinnissa on hyvä muistaa käydä asiallista keskustelua. Kirkkotien toimitus moderoi kommentteja.

Sari Jormanainen

Kirkkotien ilmestymispäivät v. 2020

• Nro 1: ke 29.1.
• Nro 2: ke 26.2.
• Nro 3: ke 25.3.
• Nro 4: ke 29.4.
• Nro 5: ke 27.5.
• Nro 6: ke 24.6.
• Nro 7: ke 26.8.
• Nro 8: ke 30.9.
• Nro 9: ke 28.10.
• Nro 10: ke 25.11.
• Nro 11: ke 30.12.

Kirkkotie-lehden ilmoitusmyynti:
Kotimaa Oy / Pirjo Teva
040 680 4057
pirjo.teva@kotimaa.fi

Katso ilmoitusten aineiston aikataulut ja hinnat tästä: Mediakortti_Kirkkotie_2020

Joulu näkyy diakonian vastaanotolla – vähävaraisilla lapsiperheillä paineita lahjoista ja jouluruoasta

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia.

Monille vanhemmille joulu aiheuttaa paineita, kun rahat ovat vähissä, mutta lapsille haluaisi järjestää jouluiloa.

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat purkaneet Joulukassikeräyksen joulukassin sisällön pöydälle ja seisovat ruokatarvikkeiden takana hymyillen. — Diakoniatyöntekijät Pauliina Martikainen (vas.) ja Marja Ikonen purkivat joulukassin sisällön näkyville. ”Joulukasseista 30-40% menee Noljakka-Marjalan alueella lapsiperheisiin, kertoo Ikonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Marja Ikoselle on tuttua se, että joulun alla yhteydenotot diakoniatoimistoon aktivoituvat. Monella lapsiperheellä rahat eivät tahdo riittää elämiseen arjessakaan, saati sitten joulun alla, kun haluaisi antaa lapsille joululahjoja ja laittaa vähän parempaa ruokaa joulupöytään.
– Joululomalla taloudellista painetta kasvattaa sekin, että lapset eivät ole kouluruoan parissa. Monella ei ole myöskään varaa lähteä lomalla reissuun tai tehdä jotakin kivaa yhdessä, toteaa Ikonen.

”Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on vaikeutunut”

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia. Ikosen mielestä määrä on suuri.
– Meillä käy monenlaisia perheitä: yksinhuoltajia ja työttömiä, mutta myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Siinä voi olla velkaantumista tai sairautta, tai perheen tulot ovat niin pienet, että ne eivät riitä kaikkiin menoihin, kun perhe jää juuri ja juuri tukien ulkopuolelle.
– Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on selvästi vaikeutunut. Suunta yhteiskunnassa on ollut se, että etuuksia koko ajan pienennetään. Muun muassa asumisen kustannukset ovat nousseet niin, että ne vievät suhteessa liian suuren osan perheen kokonaistuloista, toteaa Ikonen.

Diakonialta keskusteluapua, taloudellista avustusta ja joulukasseja

Seurakuntien diakoniatyöltä lapsiperheet voivat saada keskusteluapua ja tarvittaessa pientä, tilapäistä taloudellista tukea.
– Diakoniatyöntekijältä voi varata keskusteluajan, jolloin voidaan yhdessä kartoittaa perheen kokonaistilannetta ja miettiä mistä tukea voisi hakea. Koskaan ei tarvitse ajatella, että tilanne on toivoton. Aina on jotakin, johon voi tarttua, ja lähteä asia kerrallaan etenemään, rohkaisee Ikonen.

Tämän vuoden joulu kolkuttelee jo ihan ovella. Joensuun ev.lut. seurakunnat toteuttivat tänäkin vuonna Joulukassikeräyksen, jonka tuotosta merkittävä osa ohjautuu Noljakka-Marjalassa lapsiperheille. Yksityishenkilöiden ja muiden tahojen lahjoittamissa joulukasseissa on etupäässä jouluisia ruokatarvikkeita.
– Jos joku vielä haluaa auttaa lapsiperheitä, kannattaa olla yhteydessä diakoniatyöntekijään ja kysyä, millä tavalla auttaminen olisi mahdollista. Jouluksi apu ei välttämättä enää ehdi perille, mutta elämää on joulun jälkeenkin. Es-merkiksi koko perheen liput elokuviin, teatteriin tai vaikkapa HopLopiin ovat monelle perheelle liian kalliita. Lahjakortti ravintolaan voisi olla luksusta, kun sellainen on harvemmin mahdollista, toteaa Ikonen.

Virpi Hyvärinen

Maksuton Joulumaa-ruokailu aattona Joensuussa

Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.

Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.

Joulumaa-tapahtumassa mukana olevien seurakuntien jä järjestöjen edustajat tutkivat, millaisia ruoka-aineksia lahjoituskasseista löytyy. — Perinteinen Joulumaa-ruokailu syntyy seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöllä. Verkoston edustajat tutkailivat Kotikartanoyhdistyksen tiloissa järjestetyssä palaverissa jo saapuneita jouluaterian aineksia. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun luterilaisten seurakuntien, ortodoksisen seurakunnan ja paikallisten yhdistysten yhteinen voimanponnistus, Joulumaa-ruokailu, lähestyy. Jouluaattona Lyseon peruskoulun ruokalassa järjestettävä tapahtuma on kaikille avoin, mutta erityisesti sinne kutsutaan vähävaraisia ja yksinäisiä sekä perheitä, joilla ei muuten ole mahdollisuutta jouluruokailuun.
– Joulumaa-ruokailu on pitkä perinne, ja sen tarkoitus on tarjota joulun ilosanomaa ja ravintoa kaikille, joilla on tiukka elämäntilanne eikä välttämättä lähiomaisia seurana. Tarjolla on perinteistä jouluruokaa: kinkkua, laatikoita, paistia ja lohta, kertoo tapahtuman järjestelyissä mukana oleva järjestökoordinaattori Minna Takkunen Kotikartanoyhdistyksestä.

Joulumaa-ruokailu rahoitetaan lahjoitus- ja sponsorointivaroin. Yritykset ja yhdistykset ovat lahjoittaneet myös ruokatarvikkeita tapahtuman järjestämiseksi.
Satojen ruokailijoiden jouluateria syntyy pitkälti talkoovoimin. Ammattikokit valmistavat ruoan vapaaehtoisjoukon avustamana.
– Vapaaehtoisia on noin 30 hengen porukka. Tänä vuonna ei ole tarvinnut rekrytä uusia mukaan, kun aiemmin mukana olleet ovat ilmoittautuneet tehtäviin. Ruokien valmistelu aloitetaan aatonaattona, samoin tilat laitetaan kuntoon jo maanantaina. Aattona jatketaan keittiöhommilla ja tarjoilulla. Lopuksi on vielä purku ja siivous. Kyllä siinä tekemistä riittää, kertoo Takkunen.

Diakoni Saila Musikka: ”Tämä on kirkon työn ydintä”

Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat olleet aikanaan perustamassa Joulumaa-tapahtumaa. Seurakunnat ovatkin mukana tapahtumassa nyt jo 21. kertaa. Tänä vuonna Joulumaan järjestelyissä mukana olevan Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikan mukaan seurakuntien rooliin on kuulunut muun muassa juontajan tehtävät ja järjestelytehtävät.
– Olemme olleet myös järjestämässä rahoitusta keräämällä lahjoituksia ja kantamalla kolehteja tapahtuman hyväksi tarpeen mukaan, kertoo Musikka.
Tapahtumassa pidetään tänäkin vuonna myös hartaus.

Musikka näkee Joulumaa-tapahtuman järjestämisen olevan kirkon työn ytimessä.
– On tärkeätä luoda yhdessä yhteisöllinen tapahtuma kirkkovuoden aikana, jolloin yksinäisyys ja aineellinen eriarvoisuus on räikeimmin esillä. Hyvä elämä ei ole ainoastaan aineellista hyvinvointia, mutta sitä on pyrittävä tasaamaan eri tavoin, sanoo Musikka.

Myös toiminnanohjaaja Taina Ben Daoud Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestöstä pitää tapahtumaa todella merkittävänä monille joensuulaisille.
– Olen ollut siinä ovella vastaanottamassa ihmisiä. Siinä huomaa, että seuran tarve on monilla kova. Moni jää juttelemaan asioistaan jo siinä ovella. On hienoa, että jos joulua ei ole mahdollista laittaa kotona tai voimavarat eivät siihen riitä, niin on paikka, jossa pääsee edes vähän nautiskelemaan joulun tunnelmasta, sanoo Ben Daoud.

Tervetuloa maksuttomaan joulupöytään!

• Joulumaa-ruokailu 24.12. klo 10.45-13 Joensuun Lyseon peruskoulun alakerran ruokalassa.
• Klo 10.45 joululauluja yhteislauluna, klo 11 alkuhartaus ja kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen tervehdys sekä ruokailu.
• Musiikkia: Duo Maukonen ja Tiippana
• Maksuton, päihteetön tapahtuma
• Ei ennakkoilmoittautumista
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Joen-suun ort. seurakunta, Kotikartanoyhdistys, Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestö ja Soroppi ry. Tilat saadaan käyttöön Joensuun kaupungilta.

Virpi Hyvärinen

Ensi vuoden talousarviot hyväksytty

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto vahvisti kokouksessaan 9.12.2019 yhtymän talousarvion ja toimintasuunnitelman vuodelle 2020. Kontiolahden seurakunnan kirkkovaltuusto vahvisti puolestaan seurakunnan ensi vuoden talousarvion ja toimintasuunnitelman kokouksessaan 4.12.2019.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto vahvisti kokouksessaan 9.12.2019 yhtymän talousarvion ja toimintasuunnitelman vuodelle 2020. Ensi vuoden talousarvion mukainen tilikauden ylijäämä on 44 000 euroa. Tuloveroprosentti säilyy ennallaan vuonna 2020.

Kirkollisverotuloja arvioidaan kertyvän ensi vuonna vajaat 11 miljoonaa euroa. Talousarviossa suurin kuluerä on henkilöstökulut, joiden arvioidaan olevan ensi vuonna reilut 8 miljoonaa euroa eli 63,8 prosenttia kaikista käyttötalouden menoista.

Kontiolahden seurakunnan kirkkovaltuusto vahvisti puolestaan seurakunnan ensi vuoden talousarvion ja toimintasuunnitelman kokouksessaan 4.12.2019. Tuloslaskelma-arvion mukaan tilikauden tulos vuodelta 2020 muodostuu noin 156 000 euroa ylijäämäiseksi. Tuloveroprosentti pysyy ennallaan myös Kontiolahden seurakunnassa vuonna 2020.

Kirkollisverotuloja ja valtion avustusta arvioidaan kertyvän 2,58 miljoonaa euroa. Talousarvion mukaan henkilöstömenot ovat ensi vuonna n. 1,3 miljoonaa euroa.