helmikuu 2021 – Kirkkotie

Osui ja upposi – Ihanat, inspiroivat kirjat

Joskus kohdalle osuu kirja, joka sysää lukijansa katsomaan uudella tavalla sisäistä maisemaansa. Toisinaan se johtaa suureenkin muutokseen siinä, millä tavalla ihminen elämää ja maailmaa katsoo.

Niina Riihimäki kurkistaa Paulo Coelhon kirjan Havahtuminen takaa. Topi Linjama selailee Rutger Bregmanin teosta Hyvän historia.e — Niina Riihimäki vaikuttui syvästi Paulo Coelhon kirjasta Pyhiinvaellus. Topi Linjaman ajatteluun on viime aikoina vaikuttanut Rutger Bregmanin teos Hyvän historia. Kuvat: Virpi Hyvärinen.

Totisesti – kirjalla voi olla lukijaansa valtaisa vaikutus.

Tämä kävi selväksi lukiessa kommentteja, joita ihmiset jättivät sosiaalisessa mediassa Kirkkotien kysymykseen hengellisesti tai elämänkatsomuksellisesti merkittävistä kirjoista.

Vai voiko muuta sanoa vaikkapa tästä joensuulaisen nuorisotyönohjaaja Niina Riihimäen kokemuksesta koskien Paulo Coelhon teosta Pyhiinvaellus?
– Luin kirjan sielunhoidon koulutuksen yhteydessä noin 15 vuotta sitten. Teos järisytti maailmaani niin, ettei se enää palannut samalle radalle. Joku tuon kirjan sanomassa jäi kytemään jonnekin siten, että vuosia myöhemmin lähdin itse kävelemään halki Espanjan kohti Santiago de Compostelaa.

Eikä Riihimäki ole ainoa kyselyyn vastanneista, jonka kyseinen kirja on saanut ihan konkreettisestikin liikkeelle.
– Minullakin Coelhon Pyhiinvaellus aiheutti matkan Santiagon tielle vuosituhannen vaihteessa. Ja ihmeitä sillä tiellä tapahtui, kertoo enolainen henkilökohtainen työnohjaaja Ilona Suojama.

Kirjat tarjoavat uskonnollisia kokemuksia suomalaisille

Kirkkotie innostui kysymään kokemuksia elämänkatsomuksellisesti merkittävistä kirjoista Luterilainen kirkko Joensuussa Facebook-sivulla siksi, että kirjojen merkitys suomalaisten arjen uskonnollisuuteen kävi ilmi lokakuussa 2020 julkaistussa Suomen ev.-lut. kirkon nelivuotiskertomuksessa vuosilta 2016–2019.

Sen mukaan suomalaisten arjen uskonnollisuudessa painottuvat hiljaisuus, luonto ja auttaminen, mutta myös esimerkiksi musiikista ja kirjallisuudesta saadaan hengellisiä kokemuksia. Noin kolmannes vastaajista mainitsi suomalaisten uskonnollisuutta ja arvoja kartoittaneessa Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselyssä jonkin kirjan, jolla oli hengellistä merkitystä.

De Mello herätti elämään tätä hetkeä

Kirkkotien somekysely kirvoitti kommentteja noin 30 henkilöltä niin sosiaalisessa mediassa kuin sähköpostiviesteinä toimitukseen. Esille nousi lähes 50 yksittäistä kirjaa tai tietyn kirjailijan tuotantoa yleisemmin.

Eniten mainintoja yksittäisistä kirjoista sai Anthony de Mellon Havahtuminen, jonka mainitsi merkittäväksi lukukokemukseksi neljä vastaajaa.

Yksi heistä, espoolainen freelancer Maria Junes kertoo lukeneensa kirjan ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten ollessaan varsin epätoivoinen ja masentunut.
– Kirja havahdutti siihen, kuinka paljon rakastan itsessäni masentunutta mieltä, ja sai miettimään, mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen. Ymmärsin, että onnellinen voi olla, vaikka mitä olisi tapahtunut. Kirja ohjasi pyrkimään kohti läsnä olevaa, havaitsevaa elämää, jossa kykenee kokemaan todellisia tunteita.

Nyt kun Junes lukee kirjaa uudelleen, joka kohta teoksessa ei ole enää niin tajunnanräjäyttävä. Silti Junes suosittelee kirjaa jokaiselle, joka on tavalla tai toisella kiinnostunut aistit auki elämisestä, uskonnon harjoittamisesta tai uskonnonfilosofiasta.
– Pieneksi kirjaksi Havahtuminen on täyttä tavaraa.

Lutherin teoksessa tekopyhyys saa kyytiä

Toinen useita mainintoja kerännyt teos vastausten joukossa oli Martti Lutherin Galatalaiskirjeen selitys. Säyneisläinen isä Martti eli Martti Rantakylä kertoo lukeneensa liki 600-sivuisen tiiliskiven yli kaksikymmentä kertaa, ja joka kerralla teos on avautunut uudella tavalla.
– Se on aivan verraton tulkki Raamattuun. Muuten koko Raamattu jää ihan hepreaksi.

Rantakylä kiittelee teosta lohdullisuudesta ja suorapuheisuudesta. Tekopyhyys ja ulkokohtainen uskonnollisuus saa kirjassa kyytiä.
– Kirja laittaa ihmisen ahtaalle portille, jossa odotetaan, että Kristus ilmestyy ihmiselle. Silloin hän alkaa ikävöidä suurta salaisuutta: olla Kristuksessa. Se riisuu ihmisestä tekopyhyyden, ja ihminen ymmärtää, että enhän minä muulla tee hittojakaan. Samalla luottamus kasvaa: eihän tämä usko ollutkaan niin hankala asia.

Myös Joan Bradyn Jumala tulee harrikalla ja Gregorius Nyssalaisen Sielusta ja ylösnousemuksesta nousivat yksittäistä mainintaa enemmän esille. Joensuulainen perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka tiivistää Nyssalaisen kirjan merkityksellisyyden syyt seuraavasti:
– Koska alkukirkon teologia sykkii elämää, ja koska dialogissa vastaa Gregorioksen sisko Makrina.

Alastalon salissa -teoksessa vaikutuksen tekee elämänusko

Mika Ruotsalainen pitää kädessään kirjaa Linnunradan käsikirja liftareille, ja katsoo kameraan hymyillen. Kaija Santti kurkistaa kirjan Muumilaakson marraskuu takaa. — Mika Ruotsalainen on saanut elämäänsä eväitä Douglas Adamsin kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille. Kaija Santin suosikkeja ovat Tove Janssonin Muumi-kirjat. Kuva: Virpi Hyvärinen.

Esiin nostettujen kirjojen joukossa oli paitsi selkeästi hengellisiä tai muutoin elämänkatsomuksellisia kirjoja, myös puhtaasti kaunokirjallisia teoksia.

Joensuulainen, eläkkeellä oleva kirjallisuustieteilijä Riitta Suutari pitää sävähdyttävimpänä lukukokemuksenaan Volter Kilven teosta Alastalon salissa. Suutarin mukaan kyseinen eepos on sekä vakava että koominen, ja erityisen merkityksellistä siinä on sen kyky keskustella muiden merkittävien länsimaisten teosten kanssa.

Syvimmän vaikutuksen Suutariin tekee kuitenkin teoksen elämänusko. Kirjassa jokainen henkilö näkee ”nälkänsä”, eli henkilökohtaiset pyrkimyksensä elämässä.
– Harvempaa some-meressä seilaavaa purjehtijaa Alastalon salissa puhuttelisi, sillä teos on ennätyksellisen verkkaisesti kerrottu – liki tuhat sivua kuluu kuuden tunnin kuvaamiseen. Mutta matka on vaivan arvoinen yhä tänä päivänä, kommentoi Suutari.

Oululainen tiedottaja Mervi Päivärinta puolestaan nostaa esiin William Goldingin romaanin Kärpästen herra, josta kertoo oppineensa, miten helppoa ihmistä on hallita pelon kautta, ja liperiläinen järjestelmäasiantuntija Mika Ruotsalainen Douglas Adamsin Linnunradan käsikirjan liftareille, josta kertoo saaneensa monta hyvää oppia elämän varrelle.

Muumien elämänfilosofia vetoaa pastoriin

Mutta mistä ammentaa elämäänsä viisautta joensuulainen pastori Kaija Santti? Hänen suosikkejansa ovat
Muumipeikko-kirjat, erityisesti Muumilaakson marraskuu.
– Kirja rohkaisee löytämään omat vahvuudet, hyväksymään keskeneräisyyden ja opettelemaan kovin erilaisina yhteistä elämää. Taikatalvi puolestaan opetti, että ei pitäisi haikailla jotain mennyttä tai tulevaa – nykyisyydessä löytyy paljon hienoa ja elämisen arvoista, jos malttaa siinä pitäytyä.

Muumien lisäksi pastorilla on toki suosikkikirjansa myös siinä kirjastossa, jota Raamatuksi sanotaan. Lempikirja Raamatun 66 kirjan joukosta on vaihdellut vuosien varrella elämäntilanteiden mukaan, mutta tällä hetkellä Ensimmäinen Mooseksen kirja on Vanhan Testamentin puolelta tärkeä.
– Sen syvästi inhimillinen henkilögalleria jaksaa kiehtoa yhä uudelleen. Elämän rosoisuus, erehdykset ja huippuhetket, koko inhimillisen elämän tunnekirjo. Kaikki elettiin Jumalan silmien alla, ja Jumalan puhuttelu oli osa elämää.

Uuden Testamentin kirjoista puolestaan Luukkaan evankeliumi puhuttelee Santtia sanomallaan Jumalan armosta.
– Tuhlaajapoikakertomukseen en kyllästy koskaan!

Virpi Hyvärinen

Myös nämä tekivät vaikutuksen

Marcus J. Borg; Kristinuskon sydän
Oma pää ei aina tahdo ”suostua” luterilaiseen oppiin. Tämä kirja toi uusia näkökulmia Jumalaan uskovalle, kuitenkin myös epäilevälle, jolle myös tiede on hyvin totta: minä voin uskoa näin!
– Kirsi Hukka

Rutger Bregman: Hyvän historia
Bregmanin kirjan radikaali väittämä on, että ihmiset ovat yleensä ottaen aivan kunnollisia. Samalla hän tulee tuulettaneeksi läntisen kirkon ihmiskuvaa, jossa perisynti näyttelee turhan isoa roolia. Arkikokemus tukee Bregmanin teesiä.
– Topi Linjama

Paulo Coelho: Valon Soturin käsikirja
Kirja teki minuun vaikutuksen tarinoillaan ja opetuksillaan, joilla on vahvasti kristillinen pohja. Kirja on aikanaan antanut minulle sekä inspiraatiota elämääni, että uusia hengellisiä näkökulmia pohdittavaksi.
– Juho Vornanen

Bo Giertz: Kalliopohja
Norjalaisen piispan ja kirjailijan kirjoittama historiallinen elämänkertaromaani kolmesta romaanihahmosta ja heidän kasvustaan kristittyinä omassa ajassaan. Antaa peilikuvaa omille pohdinnoille.
– Timo Sund

Victor Hugo: Kurjat
Klassikko. Ihmisyyden eri ääripäät, hyvyyden pysyminen ihmisessä ympäristön muutoksista huolimatta ja toisaalta äärimmäinen itsekkyys ja sen oikeutus itselle. Javert-paran elämän tuhonnut yhden päämäärän tavoittelu ja siinä epäonnistuminen. Kaikkea sitä, mitä ihmisyydestä löytyy.
– Saila Musikka

Nunna Kristoduli: Maahan kumartuneet sypressit – pyhät ihmiset ja ihmeet
Kirjassa kuvatut pyhät ihmeet puhuttivat, itkin kirjaa lukiessani ja Jumalan ihmeellisen voiman ja johdatuksen merkkien äärellä. Oivalsin, että on muitakin ihmisiä kuin minä, jotka uskovat ihmeisiin nykyaikanakin, ei siis vain jossain ajallisesti kaukaisissa Raamatun tarinoissa, ja että eri puolilla maailmaa on lähiaikoinakin ollut ihmisiä, jotka saavat välittää Jumalan rakkautta ihmeiden kautta.
– Maria Kauppila

Martti Lindqvistin kirjat
Eetikko Martti Lindqvistin kirjat tekivät aikanaan minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hänen tavassaan sanoittaa uskoa ja elämää on jotain syvästi inhimillistä, koskettavaa, armollista ja samaistuttavaakin. Nuoruudessa pyörin melko mustavalkoisissa hengellisissä piireissä, jotka alkoivat aikuistumisen kynnyksellä ahdistaa ja muuttuivat itselleni mahdottomiksi. Lindqvistin kirjat räjäyttivät tajunnan: näinkin voi ajatella ja tulkita!
– Emilia Karhu

Thomas Moore: Sielun ohjaama elämä
Uudempi, psykoanalyyttinen kirja. Mooren teoksessa maailman yhteiset tarinat syvenevät, tuttuus laajenee ihmeeksi.
– Anna-Riitta Pellikka

Henry J. M. Nouwenin kirjat
Sanat hiljaisesta rukouksesta, sisäisestä tulesta ja myötätunnosta ovat jääneet sisimpääni.
– Anna Holopainen

Erling Poulsen: Älä itke, Saara
Ensimmäinen aikuisten kirja, jonka luin. Olin viidennellä luokalla. Kirja teki lähtemättömän vaikutuksen ja sytytti rakkauden Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Tämän jälkeen luin myös muita juutalaislasten kohtaloita käsitteleviä kirjoja, lukioikäisenä jopa ruotsiksi.
– Sarianna Voutilainen

Leena Punkari: Päivö Parviaisen kiinalainen elämä
Mielenkiintoinen elämänkerta lähetystyöntekijän seikkailusta. Tutustuin häneen henkilökohtaisesti Ilomantsin seurakunnan varhaisnuorten leireillä ja Jeesus-matkoilla.
– Tuula Sivonen

Liisa Seppänen: Maa jalkojeni alla
Sain tämän pienen, kauniin kirjan yllätyslahjana rakkaalta ystävältä. Jo esineenä se on kuin viehättävä koru. Kelttirukoukset ovat helposti lähestyttäviä, usein arkielämästä nousevia, mutta silti syvästi hengellisiä.
– Päivi Kivivuori

Tomas Sjödin: Se tapahtuu kun lepäät
Tämän olen lukenut useampaan kertaan. Tässä on armollinen ote.
-Minna Snellman

Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein
Venäläisen kirjallisuuden ikiomien Kristus-hahmojen joukkoon liittyy Dostojevskin tuttujen hahmojen lisäksi Ulitskajan mahtava Daniel Stein! Suosittelen ehdottomasti.
– Olli Hyvärinen

Kurt Vonnegut: Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater
Hengellinen kirjallisuus ei ole koskaan minua hirveästi kiinnostanut. Siis sellaiset kirjat, joissa joku kertoo, miten pitäisi hengellisistä asioista ajatella. Minun ajatukseni on etsiä hengellisyyttä sieltä, missä sitä ei tarjoilla hengellisyyteen käärityssä paketissa.
– Elias Tanni

Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus
Luin Valtakunnan salaisuuden noin 25-vuotiaana. Hämmennyin tunteistani: tuli aavistuksen verran jopa uskonnollisiksi luettavia tunteita. Jälkikäteen ja insinööriksi valmistumisen myötä olen toki kieltänyt ne: eihän sellaista voi mitata.
– Sauli Karhu

Owe Wikström: Häikäisevä pimeys
Kirjassa puhuttelee se, miten Wikström ohjaa tielle kaipauksen, armon kautta. Miten yössä valo loistaa, ja Jumala häikäisee. Retriitissä olen saanut kokea pimeydessä loistavan valon.
– Marja-Leena Sokura

Irja Askolan runo- ja rukouskirjat

Fransiskus Assisilaisen runo-rukoukset

John Bunyan: Kristityn vaellus

Lorna Byrne: Toivon viesti enkeleiltä

Nicky Cruz: Juokse poika juokse

Umberto Eco: Foucaultin heiluri

Paul Evdokimov: The Sacrament of Love

Tommy Hellsten: Tietäjä-trilogia

Charlotte Davis Kasl: If Buddha Dated

Antti Kylliäinen: Kaikki pääsevät taivaaseen

Kalevi Lehtinen: Sinulle

Thomas Merton: Tie sisäiseen todellisuuteen

Henry M Nouwen: Kutsumus

Eppu Nuotio: Maggie ja minä

Boris Pasternakin Tohtori Zivagon runot

Raamattu

Anna-Maija Raittilan kirjat

Serafim Seppälä: Taivaalliset voimat – enkeleistä

Serafim Seppälä: Tie ylösnousemukseen

Kallistos Ware: Sisäinen valtakunta

David Wilkerson: Risti ja linkkuveitsi

Vapaaehtoistoiminta tuo mielekkyyttä elämään – ”Antaessaan saa”

Leipominen, ulkoilukaverina toimiminen, kolehdin kerääminen ja ryhmien ohjaaminen ovat kaikki töitä, joita tekevät lukuisat seurakuntien vapaaehtoiset. Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke selvitti, mikä saa ihmiset auttamaan toisia pyyteettömästi.

Ilona Suojama istuu työpöydän ääressä Kirkkotie-lehden sivut kädessään ja mikrofinikuulokkeet päässään, katsoo kameraan ja hymyilee. Taustalla tietokone, jossa käynnissä äänilehden äänitykseen tarvittava ohjelma. — Vapaaehtoisena toimiva Ilona Suojama käy vapaa-ajallaan lukemassa Kirkkotie-lehden ääneen Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n toimistolla. Yhden lehden lukemiseen kuluu aikaa noin kolme tuntia. Kuva: Virpi Hyvärinen

Viime vuoden lopulla Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä ja valtakunnallinen toimija Verve yhdistivät voimansa vapaaehtoistoiminnan tutkimiseksi. Mielipiteitä vapaaehtoistyötä tekeviltä ja seurakuntien työntekijöiltä saatiin mm. verkkokyselyn avulla. Kyselyn lisäksi viidessä seurakunnassa pystyttiin koronarajoituksista huolimatta järjestämään erillinen Vapaaehtoisuus voimavarana -tilaisuus.

– Saimme tilaisuuksista hyvää palautetta kasvotusten kokoontumisesta ja avoimesta keskustelusta, kertoo seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori ja hanketta vetänyt Leena Mgaya.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia ja tukea toiminnan kehittämistä. Vapaaehtoiset ovat merkittäviä yhteistyökumppaneita seurakunnille. Tekijöilleen vapaaehtoistoiminta tarjoaa kanavan osallistua kirkon toimintaan ja kohdata ihmisiä.

– Halusimme hankkeen kautta edistää seurakuntalaisten sitoutumista vapaaehtoistoimintaan ja tavoittaa myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät vielä ole löytäneet seurakunnan toiminnasta sisältöä omaan elämäänsä, Mgaya sanoo.

Ikäihmisten tukeminen ja avustaminen yleistä

Vapaaehtoisten verkkokyselyyn vastasi 120 henkilöä, joista kaksi kolmasosaa oli eläkeläisiä ja loput pääosin opiskelijoita ja työssäkäyviä.

– Suurimmalle osalle vastaajista vapaaehtoistyön tekeminen seurakunnissa oli jo ennestään tuttua, Mgaya kertoo.

Yleisimpiä vapaaehtoistöitä ovat olleet ikäihmisten tukeminen sekä avustaminen erilaisissa tapahtumissa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Myös meneillään oleva Yhteisvastuukeräys houkuttelee joka vuosi lukuisia vapaaehtoisia.

Kyselyn mukaan harvinaisempia vapaaehtoistöitä ovat olleet kiinteistöjen hoitoon liittyvät työt kuten lumityöt ja haravointi. Myös monikulttuurista vapaaehtoistyötä ja vammaistyötä tehtiin kyselyn mukaan vähemmän kuin muita. Lasten ja nuorten kanssa tehtävä vapaaehtoistyö kiinnostaa monia, vaikka ei aivan kärjessä kyselyssä ollutkaan.

Omat jaksamisen rajat tunnistettava

Vapaaehtoiset näkevät työssään monenlaista arvoa. Moni kyselyyn vastaaja kertoi yhdessä tekemisen ja joukkoon kuulumisen tuovan merkityksellisyyttä elämään. Ilon tuominen muille tuo hyvän olon itsellekin. Myös kristillinen rakkaus motivoi auttamaan toisia.

Kyselyyn vastaajat toivoivat lisäkoulutusta eniten kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa, jotka ovat aina läsnä vapaaehtoistoiminnassa.

– Toiminta perustuu siihen, että kohtaamme toinen toisemme ja elämme vuorovaikutuksessa. Vastaajat näkevät tämän teeman tärkeänä, koska haluavat oppia siitä lisää, Mgaya sanoo.

Lisäkoulutusta kaivattiin myös haastavien tilanteiden ratkaisuun ja oman jaksamisen tukemiseen vapaaehtoistyössä.

– Tällaiset koulutukset ovat hyviä, koska niissä kuulee myös toisten kokemuksia ja niistä saa ideoita sekä näkökulmia itselle.

– On tärkeää, että vapaaehtoinen tunnistaa omat rajansa, etsii ja löytää voimavaroja, ottaa taukoa kun on tauon tarve ja pitää huolta omasta jaksamisestaan.

Rekrytointia kehitetään yhteistyöllä

Seurakuntien työntekijät vastasivat verkkokyselyssä mm. kysymykseen, mikä on helpointa vapaaehtoistoiminnassa.

– Ohjaaminen ja perehdyttäminen nousivat vastauksissa kärkeen, Mgaya toteaa.

– Vapaaehtoinen on jo löytänyt tien omaan tehtävään, joten hän on innostunut ja halukas yhteistyöhön. Silloin työntekijän on helppoa ohjata ja perehdyttää.

Hankalammaksi koettiin uusien vapaaehtoisten rekrytointi.

– Se on yksi niistä asioista, joissa on aina kehittämistä. Yhteistyöllä voimme löytää uusia tapoja rekrytoida, Mgaya pohtii.

Ilonan ääni kertoo Kirkkotien kuulumiset näkövammaisille

Enolainen Ilona Suojama on lukenut jo puolentoista vuoden ajan lähes joka kuukausi Kirkkotie-lehden artikkelit ääneen. Yhteistyössä Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n kanssa Kirkkotie muuntuu äänilehdeksi, jonka avulla myös näkövammaiset pysyvät ajan tasalla seurakuntien elämästä.

Suojama suuntaa yhdistyksen toimistolle kerran kuussa Kirkkotien ilmestymisen aikoihin. Kerrallaan lehden lukemiseen kuluu aikaa kolmisen tuntia. Äänilehden teossa käytetään avuksi tietokoneen äänitysohjelmaa. Tietokoneohjelman hallitsemisen lisäksi äänilehden tekijälle on muitakin vaatimuksia.

– Äänihuulten pitää olla kunnossa, jotta pystyy olemaan tunteja äänessä. Lisäksi lukemisen pitää sujua rauhallisesti ja selkeästi, Suojama kertoo.

Suojama on tehnyt vapaaehtoistöitä koko aikuisikänsä ajan, joten auttamisesta on tullut jo tapa.

– Ihmisten auttaminen ja hyvän mielen tuominen heille tuo hyvää mieltä myös itselle ja antaa merkitystä elämään. Vapaaehtoistyö tuo myös uusia ihmiskontakteja ja sosiaalisen yhteisön, johon kuulua.

Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita Suojama kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä palveluita järjestäviin organisaatioihin.

– Suosittelen kokeilemaan itselle sopivaa vapaaehtoistyötä, koska se on antoisaa ja siitä tulee hyvä mieli. Jos sopivaa vaihtoehtoa ei löydy tarjolla olevista, omaan seurakuntaan tai johonkin voittoa tavoittelemattomaan yhdistykseen voi myös esittää uusia ideoita ja tarjota omaa osaamistaan.

Kirsi Taskinen

Mikä motivoi vapaaehtoistoimintaan?

Halu auttaa
Hyödyksi oleminen
Tarpeellisuuden tunne
Uudet ystävät
Yhdessä tekeminen
Oma yksinäisyys
Antaessaan saa

Lähde: Vapaaehtoisuus voimavarana -kysely

Kirkko verkossa

Jumalanpalveluksiin ja kirkkokahveihin voi korona-aikana ottaa osaa vaikka omalta kotisohvalta.

Jumalanpalveluksiin ja kirkkokahveihin voi korona-aikana ottaa osaa vaikka omalta kotisohvalta.

Pastori Katri Vilén seisoo Joensuun kirkon alttarilla toimittamassa jumalanpalvelusta, etualalla kansainvälisen työn ohjaaja Topi Nieminen selkäpuolelta kuvattuna, sekä videokamera, jota Topi Nieminen käyttää kuvatessaan jumalanpalvelusta suorana lähetyksenä verkkoon. — Verkkolähetykset yhdistävät kaksi erilaista maailmaa, kun perinteiseen jumalanpalvelukseen tuodaan mukaan tekniset laitteet. Liturgi Katri Vilén toivottaa verkkolähetyksen seuraajat tervetulleiksi Topi Niemisen kuvatessa. Kuva: Kirsi Taskinen.

Kello on varttia vaille kymmenen helmikuisena sunnuntaiaamuna, kun Joensuun seurakunnan Topi Nieminen antaa vielä viime hetken vinkkejä kollega Heidi Väyryselle ja avustaja Janica Mustoselle suoraa verkkolähetystä varten. Tällä kertaa Joensuun kirkon jumalanpalveluksen kuvauksen ja lähetyksen hoitaa kolmen hengen tiimi yhteistyössä. Kaksi tietokonetta ja videokamera on sijoitettu kirkon keskikäytävälle muutamien metrien päähän alttarista.

Samaan aikaan sakastissa tilaisuuden alkuun valmistautuvat liturgi Katri Vilén sekä teologian opiskelija Susanna Leppälä, joka pitää tänään saarnan osana Joensuun seurakunnassa suorittamaansa harjoittelua. Paikalla on myös seurakuntamestari Satu Laakkonen, joka vastaa tilaisuuden äänentoistosta. Urkuparvelle kiipeää kanttori Tuomas Pyrhönen ja verkkolähetysten elävöittämiseksi etualalle tuodun pianon ääreen istuu kanttori Elina Vitri.

Kun kirkonkellot hiljenevät, kamera on suunnattu liturgina toimivaan Katri Viléniin, joka toivottaa jumalanpalveluksen seuraajat tervetulleiksi. Tuntuu kuin kaksi eri maailmaa kohtaisi kirkossa tänään. Toisaalta tunnelma on harras ja perinteinen, kun puhe ja musiikki täyttävät kirkkosalin. Toisaalta kirkon keskikäytävälle sijoitetut laitteistot tuovat tilaisuuteen oman uudenaikaisen ja teknisen mausteensa.

Uutta oppia askel kerrallaan

Siirtyminen verkkolähetyksiin on ollut jatkuvaa uuden opettelua seurakunnissa. Verkkolähetyksen laatua ja lähetyskanavia on pyritty parantamaan askel kerrallaan, ja kehitystyö jatkuu edelleen.

– Tavoitteena on ottaa käyttöön useampia kameroita ja uusia kuvakulmia, verkkolähetyksiä oman työnsä ohessa kehittänyt Topi Nieminen kertoo.

Liturgin näkökulmasta verkkojumalanpalvelus eroaa osittain normaalista.

– Valmistelun kannalta tehtävä on aika sama. Suurin ero on siinä, että ei näe ihmisiä, joille puhuu. Tuntui aluksi oudolta puhua vain kameralle, kun ei näe ihmisten ilmeitä ja eleitä. Olen koittanut kuvitella mielessäni niitä ihmisiä, jotka käyvät usein kirkossa, jotta tuntuisi, että puhun tutuille ihmisille, Katri Vilén kuvailee kokemuksiaan.

Suljettujen ovien takana korostuu rukous

Joensuun alueen seurakunnissa on yhteisellä päätöksellä keskitetty verkkolähetykset Joensuun kirkkoon. Muissa kirkoissa alkuvuoden jumalanpalvelukset on järjestetty suljetuin ovin ilman seurakuntalaisia. Suljettujen ovien takana korostuu rukouksen merkitys.

– Siellä rukoillaan kaikkien seurakuntalaisten ja maailman asioiden puolesta. Itse olen kokenut ne todella pyhinä hetkinä. Poikkeusaikoina on tuntunut tärkeältä, että saa rukoilla muiden puolesta ja tietää, että minunkin puolestani rukoillaan. Rukous yhdistää, kun muuten joudutaan olemaan erillään, Vilén sanoo.

Kirkkokahveilla jutustellaan

Verkkolähetyksen jälkeen hengähdetään hetki ennen virtuaalisia kirkkokahveja. Tauon aikana kirkossa valmistellaan kuvauksen istumajärjestystä ja testataan mikrofonien toimivuutta. Kameran eteen asettuvat Katri Vilén ja Susanna Leppälä, jotka jutustelevat päivän tunnelmista ja ovat valmiina kommentoimaan verkon kautta lähetettyjä viestejä.

– Tänään ei tullut kovin paljon vuorovaikutusta katsojien kanssa, mutta hyvät mahdollisuudet siihenkin kyllä on. On mukava viivähtää vähän aikaa juttelemassa yhdessä vähän vapaamuotoisemmin, Vilén pohtii puolisen tuntia kestäneiden kirkkokahvien jälkeen.

Pian on aika pakata kamerat kasaan ja sulkea tietokoneet. Seuraavalla viikolla ollaan taas uuden edessä, kun Joensuun kirkon ovet avataan rajoitusten mukaisesti myös seurakuntalaisille. Huolimatta siitä, mitä korona tuo vielä tullessaan, verkkolähetykset ovat erittäin todennäköisesti tulleet jäädäkseen.

Kirsi Taskinen

Näin osallistut jumalanpalvelukseen verkossa

Avaa verkkosivut osoitteessa joensuunseurakunnat.fi
Löydät ohjeet ja linkit YouTuben ja Facebookin verkkolähetyksiin etusivun koronainfosta.
Voit katsoa videoita myös jälkikäteen noin viikon ajan.

5xmielessä: Lumisen talven auramies

Kun talvi äityy oikein lumiseksi, tietää auramies Pekka Kontu, että töihin lähtö saattaa tulla vaikka aamukahdelta. Tähän vuoteen aamuyön ajoja on kertynyt jo useita.

Kun talvi äityy oikein lumiseksi, tietää auramies Pekka Kontu, että töihin lähtö saattaa tulla vaikka aamukahdelta. Tähän vuoteen aamuyön ajoja on kertynyt jo useita.

Auramies Pekka Kontu seisoo työvaatteissa Wille-lumitraktorinsa edessä ja katsoo hymyillen kameraan. — ”Tiellä liikkujilta toivoisin, että aurauskalustolle annettaisiin tilaa toimia, eikä ajettaisi ihan koneeseen kiinni. Ja jos mahdollista, väistetään tai valitaan toinen reitti, niin kaikki sujuu sutjakammin”, sanoo Joensuun kaupungilla auramiehenä työskentelevä Pekka Kontu. Kuva: Virpi Hyvärinen

1 WILLE. Joensuun katujen kunnossapitoa hoitaa Pielisjoen pohjoispuolella kaupungin tekninen toimi ja eteläpuolella YIT. Molemmat ovat jakaneet alueita myös pienemmille toimijoille. Minä tulen talvisin kaupungin rakennusmiehen hommista muutamaksi kuukaudeksi aurahommiin. Ajan Wille-traktoria ruutukaavalla, pidän huolta pyöräteistä Koskikadun pohjoispuolella.

2 VAIHTELU. Päivät eivät ole tässä työssä samanlaisia, vaikka samoja polkuja pitkälti ajellaankin. Sää määrittelee töitä paljon. Kun sataa lunta, päivät menevät auratessa, ja kun ei sada, lähdetään madaltamaan risteysten penkkoja ja siistimään bussipysäkkejä. Kun sää lauhtuu, aloitetaan hiekoitushommat, ja kevään koittaessa höyrytellään kaivoja auki ja sulatellaan rumpuja.

3 ASENNE. Auramiehen työ vaatii tarkkaavaisuutta, rauhallisuutta ja vähän huumorintajuakin. Joensuussa on jo omakotitaloja varmaan toistakymmentä tuhatta ja auramiehiä muutama kymmenen. Pitäisi olla sen yhden punanuttuisen taito, että pystyisi olemaan joka mökin kohdalla yhtä aikaa. Joskus sitä saa tien päällä osakseen niitä kansainvälisiä käsimerkkejäkin. Kyllä siinä pitää pysyä rauhallisena, koettaa olla vastailematta.

4 YÖVUOROT. Normaali työaikani on seitsemästä puoli neljään, mutta jos lunta tulee, voi päivä jatkua ylitöinä. Öitä varten meillä on päivystäjä, joka käy yöllä kelikierroksen ja hälyttää tarvittaessa miehet töihin. Joskus vuoroon tullaan jo kahden-kolmenkin aikaan, se voi olla sitten kolmentoista tunnin päivä. Öinen Joensuu on aika hiljainen, ja hyvä niin. Mukavampi on olla teillä hämmentämässä, kun on vähemmän kulkijoita liikkeellä.

5 PALVELU. Tässä työssä ollaan tavallaan kaupunkilaisten palvelijoita. Koetamme pitää tiet siinä kunnossa, että ihmiset pääsevät ajoissa töihin, liikkumaan ja kauppoihin. Kun on kovasti luminen sää ja paljon kalustoa liikkeellä, niin kyllä siellä voi monenlaista sattua ja tapahtua. Tarkkana saa olla. Onneksi vahinkoja sattuu kuitenkin vähän.

Virpi Hyvärinen

”Miten teillä menee?” – Vertaistukea kehitysvammaisten lasten vanhemmille

Kehitysvammaisten lasten vanhempien vertaisryhmässä jaetaan arkea ja mietitään, mitä on minun hyvä elämäni kehitysvammaisen lapsen vanhempana nyt ja tulevaisuudessa.

Kehitysvammaisten lasten vanhempien vertaisryhmässä jaetaan arkea ja mietitään, mitä on minun hyvä elämäni kehitysvammaisen lapsen vanhempana nyt ja tulevaisuudessa.

Kehitysvammaistyön pastori Minna Snellman istuu kahvikuppi kädessään Honkalampi-keskuksen työhuoneessaan. — Kehitysvammaistyön pastori Minna Snellmanin työnantaja on Joensuun seurakuntayhtymä, mutta työpiste sijaitsee Honkalampi-keskuksessa Liperissä. Korona-aikana vanhempien vertaisryhmä päätettiin järjestää verkossa. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kenen kanssa peilata vanhemmuuttaan, kun oman lapsen kohdalla kysymykset tuntuvat kovin erilaisilta kuin muilla?

Kehitysvammaistyön pastori Minna Snellmanin mukaan tämä on ajatus, joka saattaa helposti nousta esiin kehitysvammaisen lapsen vanhemmalla.
– Erityislapsen vanhempi voi tuntea kokemuksellista kuilua muihin vanhempiin. Vertaisia ei niin helposti vaikkapa työpaikan kahvipöydästä löydy. Omat kysymykset ja oma arki voivat tuntua hyvin toisenlaisilta kuin muilla.

Koulun alkaminen iso askel kehitysvammaisen lapsen perheelle

Niinpä Snellman on käynnistämässä yhdessä Vaalijalan kehitysvammaistyön pappi Sanna Huovisen kanssa alakouluikäisten kehitysvammaisten lasten vanhemmille verkkopohjaista vertaistukiryhmää.
– Ryhmän tarkoituksena on tarjota mahdollisuus keskusteluun toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Alakouluikäisten vanhemmat valikoituivat kohderyhmäksi siksi, että kouluunmeno on yksi isoista virstanpylväistä kehitysvammaisen lapsen ja hänen vanhempiensa elämässä.
– Siinä kohtaa moni vanhempi tunnistaa uudella tavalla oman lapsensa ja vanhemmuutensa erityisyyttä.

Vertaisryhmässä jaetaan kysymyksiä arjen keskeltä

Ryhmässä on tarkoitus antaa tilaa keskustelulle perheiden arjesta: kysymyksille siitä, missä mennään tällä hetkellä, mitä arki on ollut tähän mennessä, miltä se näyttäytyy tästä eteenpäin.
– Alakouluikäisten lasten perheissä on usein vielä tosi paljon kuntoutustoimia ja erilaisia terapioita, jotka saattavat puhuttaa. Ja ihan se arjessa selviytyminen on varmasti yksi esiin nouseva teema.

Kehitysvammaisten lasten perheissä kysymykset voivat olla moninaisia, ja perheiden todellisuus voi erota paitsi ”tavallisten lasten” perheistä, myös toisista erityislasten perheistä suuresti.
– Vanhempien kokemukset esimerkiksi siitä, mikä on raskasta, voivat olla hyvin erilaisia: toiselle se voi olla lapsen ylivilkkaus, toiselle lapsen täydellinen hoidollisuus, avaa Snellman.

Vanhempien omat kuulumiset keskeisenä teemana

Yksi tärkeä teema ryhmässä tulee olemaan sen kysyminen, mitä vanhemmalle itselleen kuuluu.
– On aivan keskeistä pysähtyä miettimään sitä, mitä minun hyvä elämäni kehitysvammaisen lapsen vanhempana on tänään, ja mitä se on tulevaisuudessa. Tämä on tärkeätä, sillä vanhemman hyvä elämä tekee myös lapsen elämästä hyvää.

Maaliskuussa alkava ryhmä kokoontuu verkossa Teams-alustalla viisi kertaa.
– Koska luottamuksellisuus on ryhmässä tärkeätä, menemme alusta loppuun saman ryhmän kanssa. Kannattaa ilmoittautua siis ajoissa, matkalta ei pääse enää ryhmään mukaan, Snellman kehottaa.

Virpi Hyvärinen

Alakouluikäisten kehitysvammaisten lasten
VANHEMPIEN VERTAISRYHMÄ

Kokoontumiset Teamsissa ti 30.3., 13.4., 27.4., 11.5. ja 25.5. klo 9.30–11
Osallistuminen maksutonta
Ryhmän jäsenet esihaastatellaan
Ilm. viim. 15.3.2021: minna.snellman@evl.fi, p. 050 3877 786

Pääkirjoitus: Kirjan viemää

Joskus kirjan lukee juuri sellaisessa elämäntilanteessa, jossa se osuu ja uppoaa täydellisesti.

Muistan elävästi uuden upean kaupunginkirjaston, joka avattiin 80-luvun alkupuolella Vanajaveden rannalle silloiseen kotikaupunkiini Hämeenlinnaan. Koululaisen tie vei kirjastoon aina kun mahdollista, ja repussa kulkeutui vuorollaan kotiin suurin piirtein koko lasten- ja nuortenosaston valikoima. Parhaat kirjasarjat ja seikkailujen päähenkilöt muistuvat mieleen vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja kun suljen silmät, näen edessäni kirjastosalin ja ne läpikolutut hyllyväliköt, joista löytyi kiinnostavimmat teokset innokkaalle lukijalle.

Kirjamakuni on muuttunut lapsuudesta, mutta lukemisen ilo on säilynyt ennallaan. Kirjastokorttejakin on kertynyt useammasta kaupungista aina sen mukaan, mihin olemme perheen kanssa muuttaneet. Viime vuosina olen löytänyt myös sähköiset kirjat, joiden lainaaminen sujuu sukkelasti vaikka omalta kotisohvalta.

Jotkut kirjat tekevät lukijaansa lähtemättömän vaikutuksen. Syitä voi olla monia: Joskus kirjan lukee juuri sellaisessa elämäntilanteessa, jossa se osuu ja uppoaa täydellisesti. Joskus teos on vain uskomattoman taidokkaasti kirjoitettu tai tarina niin hieno, että sitä jää muistelemaan pitkäksi aikaa jälkeenpäin. Joskus vaikutuksen tekee toisen ihmisen eletty elämä, monenlaiset käänteet, jotka ovat itselle uutta ja ihmeellistä.

Tämän lehden keskiaukeama on täynnä kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen lukijaansa. Mukana on suomalaisia ja ulkomaisia klassikkoja, filosofisiksi teoksiksi paljastuvia lastenkirjoja, hengellisiä teoksia ja paljon muita. Meitä lukutoukkia löytyy aika tavalla, ja toisten suosituksista on mukava poimia itsellekin mieluisaa luettavaa. Mikä olisikaan näinä aikoina parempaa puuhaa pakkaspäivän iltana kuin vetää viltti jaloille ja uppoutua kirjan vietäväksi.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Kolumni: Osallistuva budjetointi ottaa ensiaskeleitaan seurakunnissa

Osallistuvaa budjetointia voi olla sekin, että veroeurojen jakamisen sijasta lähdetään yhteisvoimin hankkimaan lisätuloja kuten Kiihtelysvaaran kirkkokeräyksessä.

Kolumnisti Kaija Majoinen katsoo kameraan ja hymyilee. Luin tammikuun lopulla uutisen, jossa kerrottiin Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa käynnistyvästä verkkoäänestyksestä. Tämän Kotimaan jutun mukaan seurakuntalaiset saavat valita, mihin kahteen hankkeeseen suunnataan varoja tänä vuonna. Vaihtoehtoja oli seitsemän ja ne kohdistuivat diakoniatyön raha-apuun, ruoka-avun organisointiin, sähköautojen latauspisteiden hankkimiseen sekä kirkon ympäristön kehittämiseen muutamia esimerkkejä mainitakseni. Hankkeiden budjetit vaihtelivat 10 000 eurosta 30 000 euroon.

Edellä kertomani verkkoäänestys on esimerkki osallistuvasta budjetoinnista, joka kansainvälisten kokemusten innoittamana on käytössä kymmenissä kunnissa. Kysymyksessä on menetelmä, jossa asukkaat otetaan mukaan yhteisöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Osallistuva budjetointi näyttää tällä hetkellä olevan yksi keskeisiä menetelmiä, joilla halutaan vahvistaa asukkaiden suoria vaikutusmahdollisuuksia kunnissa. Nyt se ottaa ensiaskeleitaan myös seurakunnissa. Mitä hyötyä tai riskejä tästä voisi syntyä?

Keskeisiä osallistuvan budjetoinnin hyötyjä on nähty siinä, että se lisää hallinnon ja jäsenten välistä vuorovaikutusta sekä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Varsin usein toimintatapaa käytetään kylän tai kaupunginosan infrastruktuurin tai palvelujen suunnitteluun, jolloin se voimaannuttaa yhteisön jäseniä ottamaan vastuuta omasta lähiyhteisöstään. Kun rahaa on entistä vähemmän, menetelmää on sovellettu onnistuneesti myös säästökohteiden valintaan.

On selvää, että osallistuva budjetointi vaatii resursseja, ei vain taloudellisia. Tarvitaan työntekijöiden työaikaa ja osaamista prosessin organisoimiseksi sekä viestinnällisiä ja teknologisia resursseja. Tärkeää on muistaa myös heitä, joilla ei ole tietoteknisiä mahdollisuuksia osallistua kotoa käsin verkossa tapahtuvaan suunnitteluun ja äänestämiseen. Uudet osallisuuden muodot eivät saa eriarvoistaa tai sulkea ulos ketään.

Mielestäni myös seurakunnissa on hyvä kehittää uusia osallisuuden muotoja. Joukon mukana ei tarvitse mennä, vaan ponnistaa omista arvoista ja perustehtävästä käsin. Rohkaisevaa on, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tai menetelmää. Osallistuvaa budjetointia voi olla sekin, että veroeurojen jakamisen sijasta lähdetään yhteisvoimin hankkimaan lisätuloja kuten Kiihtelysvaaran kirkkokeräyksessä. Se tuotti huikeasti yli 500000 euroa. Tulos osoittaa vahvaa sitoutumista ja sydämen rakkautta kirkkoa kohtaan. Osallisuutta parhaimmillaan!

Kaija Majoinen
hallintotieteiden tohtori, dosentti
kaija.majoinen@outlook.com

Sana: ”Mene rauhassa”

Rukous ja usko nimittäin kuuluvat yhteen. Ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta.

Toinen paastonajan sunnuntai kutsuu pohtimaan uskoa ja rukousta. Millaista on oma usko tai rukouselämä? Miten pitäisi uskoa tai rukoilla?

Ensi pyhän evankeliumiteksti (Luuk. 7:36-50) kertoo kahdesta erilaisesta tavasta uskoa. Toisaalla on Simon-fariseus, joka arvioi toisten uskoa ja kaikesta päätellen elää itse ihan kunnollista elämää. Hänellä on myös ateriayhteys Jeesuksen kanssa. Sitten toisaalla on nimetön syntinen nainen. Hän vaikuttaa surulliselta, mutta palvelee Jeesusta, mitä Simon ei tehnyt.

Vaikuttaisi siltä, että fariseuksen ajatuksissa epäpyhä voi pilata pyhän. Jeesus puolestaan edustaa aivan toisenlaista näkökulmaa. Jeesuksen toiminnassa Jumalan pyhyys kätkee epätäydellisen ja vajavaisen. Jeesuksen pyhyys siirtyy syntiseen eikä syntisyys Jeesukseen. Aivan samasta on kyse kasteessa ja ehtoollisessa. Jumalan pyhyys tulee meihin ja kätkee meidän pahuutemme ja riittämättömyytemme. Kun pyydämme Jumalalta syntejämme anteeksi, saamme saman vastauksen kuin Jeesus antoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Sen jälkeen kelpaa ottaa vastaan Jeesuksen lähetys ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” Meidätkin lähetetään rauhassa palvelemaan, esimerkiksi jumalanpalveluksen lopussa.

Jumalan rauha on tavoittelemisen arvoinen, ihmeellinen asia, vaikka lopulta sen saakin lahjaksi. Se syntyy uskon kautta. Voi luottaa siihen, että Jumala rakastaa ja toivoo parasta. Mikä silloin voisi estää rauhaa? Tosin, aina välillä tuntuu, ettei ole rauhasta tietoakaan. Päässä pyörii miljoona ajatusta, stressaa ja huolestuttaa. Ehkä tällaisessa tilanteessa rukous voisi auttaa.

Rukous ja usko nimittäin kuuluvat yhteen. Ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa rukoilla. Tuossa tekstissä tuntuu, että rukous oli imeytynyt naisen kyyneliin. Huokaus voi olla rukouksen kyllästämä. Ja tietysti rukous voi olla sanoja. Jos tuntuu, ettei rukoilemisesta tule mitään, niin aina voi turvautua Isä meidän -rukoukseen. Opettihan Jeesus sen itse.

Rukouksessa saa pyytää vahvistusta uskolle, joka voi olla vain pienen pieni kipinä pimeässä yössä. Mutta olematonkin kipinä riittää. Omalla uskolla ei tarvitse saada Jumalan huomiota, vaan Jumalan pyhyys ja rakkaus voi sytyttää pienimmänkin kipinän roihuun.

Antti Kyytsönen
kappalainen
Pielisensuun seurakunta