Luin tammikuun lopulla uutisen, jossa kerrottiin Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa käynnistyvästä verkkoäänestyksestä. Tämän Kotimaan jutun mukaan seurakuntalaiset saavat valita, mihin kahteen hankkeeseen suunnataan varoja tänä vuonna. Vaihtoehtoja oli seitsemän ja ne kohdistuivat diakoniatyön raha-apuun, ruoka-avun organisointiin, sähköautojen latauspisteiden hankkimiseen sekä kirkon ympäristön kehittämiseen muutamia esimerkkejä mainitakseni. Hankkeiden budjetit vaihtelivat 10 000 eurosta 30 000 euroon.
Edellä kertomani verkkoäänestys on esimerkki osallistuvasta budjetoinnista, joka kansainvälisten kokemusten innoittamana on käytössä kymmenissä kunnissa. Kysymyksessä on menetelmä, jossa asukkaat otetaan mukaan yhteisöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Osallistuva budjetointi näyttää tällä hetkellä olevan yksi keskeisiä menetelmiä, joilla halutaan vahvistaa asukkaiden suoria vaikutusmahdollisuuksia kunnissa. Nyt se ottaa ensiaskeleitaan myös seurakunnissa. Mitä hyötyä tai riskejä tästä voisi syntyä?
Keskeisiä osallistuvan budjetoinnin hyötyjä on nähty siinä, että se lisää hallinnon ja jäsenten välistä vuorovaikutusta sekä päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Varsin usein toimintatapaa käytetään kylän tai kaupunginosan infrastruktuurin tai palvelujen suunnitteluun, jolloin se voimaannuttaa yhteisön jäseniä ottamaan vastuuta omasta lähiyhteisöstään. Kun rahaa on entistä vähemmän, menetelmää on sovellettu onnistuneesti myös säästökohteiden valintaan.
On selvää, että osallistuva budjetointi vaatii resursseja, ei vain taloudellisia. Tarvitaan työntekijöiden työaikaa ja osaamista prosessin organisoimiseksi sekä viestinnällisiä ja teknologisia resursseja. Tärkeää on muistaa myös heitä, joilla ei ole tietoteknisiä mahdollisuuksia osallistua kotoa käsin verkossa tapahtuvaan suunnitteluun ja äänestämiseen. Uudet osallisuuden muodot eivät saa eriarvoistaa tai sulkea ulos ketään.
Mielestäni myös seurakunnissa on hyvä kehittää uusia osallisuuden muotoja. Joukon mukana ei tarvitse mennä, vaan ponnistaa omista arvoista ja perustehtävästä käsin. Rohkaisevaa on, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tai menetelmää. Osallistuvaa budjetointia voi olla sekin, että veroeurojen jakamisen sijasta lähdetään yhteisvoimin hankkimaan lisätuloja kuten Kiihtelysvaaran kirkkokeräyksessä. Se tuotti huikeasti yli 500000 euroa. Tulos osoittaa vahvaa sitoutumista ja sydämen rakkautta kirkkoa kohtaan. Osallisuutta parhaimmillaan!
Kaija Majoinen
hallintotieteiden tohtori, dosentti
kaija.majoinen@outlook.com