Koko elämä jouluseimen ympärillä

Pappi ja tietokirjailija Kari Kuula kokoaa seimiasetelmaa ja antaa ajatusten kulkea sinne, minne kukin asetelman hahmoista niitä vie. Seimen ympärille kiertyy koko elämä, mennyt ja oleva.

Kuvassa seimiasetelma, jossa Joosef, Jeesus-lapsi ja Maria tallin olkisella lattialla. Jeesus-lapsi makaa seiemssä, Maria on kumartunut hänen puoleensa ja Joosef seisoo turvallisena hahmona seimen toisella puolella. — ”Maria ja Joosef eivät mahtuneet majataloon, vaan päätyivät talliin. Tässä on osuva kuva elämästä. Unelmat eivät aina toteudu ja joskus elämä satuttaa kipeästikin”, kirjoittaa Kari Kuula. Kuva: Pixabay.

Otan kaapista laatikon ja avaan kannen. Jouluseimen osat ovat siistissä järjestyksessä viime joulun jäljiltä. On aika koota tutut hahmot Jeesus-lapsen ympärille. Samalla mietin, miten elämän koko kirjo tulee näkyviin heidän kauttaan.

Anna syli, johon käpertyä

Pystytän ensin tallin, jonne Jeesus-lapsi syntyy. Talli on eläinten koti. Joulusta puhutaan perheen juhlana, mutta silloin helposti unohtuu, että Suomessa reilusti yli miljoona ihmistä asuu yhden hengen taloudessa. Se on melkein puolet maan asuntokunnista. Sinkuillakin on toki perhe, joskaan ei samalla tavalla kuin parisuhteessa elävillä.

Kodit ovat monenlaisia. Jonkin oven takana asutaan yksin omasta valinnasta. Jos sopiva kumppani osuu kohdalle, asiaa voidaan miettiä uudestaan, mutta hyvä on olla näinkin.

Joku toinen taas kaipaa ihmistä vierelleen. Joulunkin rukous kuuluu: ”Anna minulle syli, johon käpertyä.” Monen ikäihmisen läheinen on jo taivaan kodissa. Muistot lämmittävät, mutta eivät sammuta ikävää.

Eläimetkin ovat tärkeällä paikalla joulun kodeissa. Monelle koira on ystävistä uskollisin. Aina iloinen isäntänsä nähdessään. Aina valmis leikkiin tai ulkoiluun. Olisipa ihmisten kanssa yhtä mutkatonta kuin lemmikkien.

Kolmanneksi paras riittää

Maria ja Joosef eivät mahtuneet majataloon, vaan pää-tyivät talliin. Tässä on osuva kuva elämästä. Unelmat eivät aina toteudu ja joskus elämä satuttaa kipeästikin.
Sitäkin ehtii miettimään joulun hiljaisina päivinä. Kun kukaan ei soita tai koputa ovelle. Välit läheisiin ovat etääntyneet eikä ystäviä ole vain löytynyt. Ehkä olin loukkaantunut liian pienestä. Ei olisi pitänyt jäädä omaan kuoreen, vaan olla aloitteellisempi ystäväsuh-teissa.

Melkein jokainen löytää elämänpolultaan raskaita vaiheita. Perheen hajoaminen, suuri taloudellinen vastoinkäyminen, epäonnistuminen työssä tai joku terveysongelma. Näin ihminen haavoittuu vuosien varrella. Jotkut haavat paranevat vähitellen, toiset jäävät jomottamaan.

Jumalan Poika syntyy kuitenkin sinne talliin, ei unelmien vaan todellisen elämän keskelle. Hänen läheisyytensä voi tuoda levollisuutta elämäni keskeneräisyyksiin ja kipuihin. Hän opettaa minua hyväksymään oman tieni kuormineen ja risteineen.
Tässä on yksi onnen salaisuus. Tavoittelen kyllä unelmia, mutta samalla suostun siihen, mihin elämä vie. Toiseksi tai kolmanneksi paraskin tie on riittävän hyvä. Ja jokaiselta polulta löytyy jotakin hyvää ja kaunista.

Jos osaan ajatella näin, en kiusaa itseäni pettymyksen tunnulla, vaan katson sitä hyvää, mitä olen saanut.

Pyhyyden kaipaus kaikkialla

Pyörittelen kädessäni kolmea itämaan tietäjää, jotka tulivat kunnioittamaan vastasyntynyttä Vapahtajaa. He kertovat, että jokaisessa maailman kolkassa aavistetaan taivaan voimien todellisuus. Emme ole yksin ja omassa varassamme, vaan suurempi tahto kaitsee kaikkeutta.

Tätä tuntua ei tosin aina nimetä kovin uskonnollisesti. Jumala kyllä antaa merkkejä itsestään, taivaalle syttyy tähtiä, mutta niitä ei tunnisteta. Silti sisältä nousee sanaton pyhyyden kaipaus ja kiitollisuus elämän lahjoista. Se on jumalanpalvelusta, vaikka itse ei asiaa ajattelisikaan niin.

Tietäjien kautta koen perheyhteyttä kaikkien ihmisten kanssa. Olemme saman Luojan lapsia ja sama taivaan taju asuu meissä kaikissa. Kunpa osaisimme elää sovussa.

Et ole sitä, mitä teet, vaan sitä mitä sinulle annetaan

Paimenet ovat jouluyönä arkisessa työssään. Joillekin joulu on työvuoden raskainta aikaa. Pitkiin päiviin täytyy venyä, sillä tuntuva osa vuoden tuloksesta tehdään nyt. Samalla joulu arkistuu niin, että se menettää kirkkaimman hohtonsa.
Toiset taas pääsevät jouluksi lomalle, koululaiset ja opiskelijat melkein kahdeksi viikoksi. Viikkorutiinit ja arjen pakkosoitto katkeavat hetkeksi.

Ihanaa kun ei tarvitse mennä töihin, joku ajattelee mielessään. Ääneen sitä ei sanota, koska tunnetaan syvää kiitollisuutta siitä, että ylipäätään on työtä. Joku muistaa lomautettuja ja potkut saaneita työtovereitaan ja kokee syyllisyyttä siitä, että juuri hän sai pitää työpaikkansa.

Puhe työstä puristaa syvältä opintonsa päättäneitä nuoria, jotka eivät millään saa ensimmäistä työpaikkaansa. Valintakisat voittavat aina ne, joilla on jo kokemusta alalta. Moni uupuisi sata kertaa mieluummin työn paljouteen kuin sen puutteeseen.
Joku toinen taas muistelee jouluasetelman paimenia katsellessaan, kuinka itse teki aikanaan työtä yötä päivää. Silloin se tuntui välttämättömältä, mutta jälkeenpäin tajuaa sen olleen ahneutta ja itsekkyyttä.

Nyt katumus kalvaa mieltä. Työn alttarille uhrattiin liikaa. Muu elämä unohtui. Lapset jäivät etäisiksi ja puolisostakin vieraantui vähitellen.

Ihminen mittaa itseään niin helposti aikaansaannoksillaan. Olet sitä mitä teet. Arvosi mitataan sillä, mitä tuotat. Jouluevankeliumi määrittelee ihmisen arvon toisella tavalla. Sinulle syntyy Vapahtaja, koska sinua rakastetaan. Et ole sitä mitä teet, vaan mitä taivas antaa sinulle.

Ja taivas – Luojasi – antaa sinulle elämän, olemassaolon. Olet siis itseisarvo. Et väline jonkin suuremman palveluksessa, vaan arvokas sellaisenaan.

Asetan paimenet tallin vierelle.

Oletko tavannut enkelin?

Mihin laittaisin enkelit? Hehän ilmoittivat paimenille hyvän uutisen Vapahtajan syntymästä. Sana enkeli tarkoittaa lähettilästä. Jumala kun ei useinkaan tee asioita suoraan, vaan lähettää enkelinsä asialle.

Joskus enkeli saa tavallisen ihmisen hahmon. Juttelen ystävälle tai satunnaiselle tuttavalle niitä näitä. Yhteys tuntuu niin hyvältä, että avaudun enemmän ja kerron hänelle kipeistä huolistani. Hän kuuntelee. Ehkä sanoo jotakin, enemmän kuitenkin vain osoittaa ymmärrystä ja myötätuntoa.

Siinä puhellessa kuormani kevenee. Tilanteen jälkeen on ihmeen puhdistunut olo. Näen valoa ja tunnen iloa.
Puhuin ihmiselle, mutta kohtasin enkelin. Näin taivaan voimat toimivat ihmisten kautta. Niinpä asetan yhden enkelin keskelle tallia seimen taakse. Se kertoo, että aina kun ihmiset tulevat koolle, joku heistä voi olla enkeli toiselle.

Hän syntyy kahdesti

Viimeiseksi seimi ja Jeesus-lapsi. Äiti Maria siihen vierelle ja Joosef vähän kauemmaksi.

Heitä asetellessani mietin, kuinka Jumalan Poika syntyy kahdella tavalla. Hän tulee äitinsä kautta maailmaan ihmiseksi. Ja uskon kautta hän syntyy minun sydämeeni minun ystäväkseni ja vapahtajakseni.

Tuo usko on sanatonta vastaanottamista. Sen näkyvä muoto on kiitos. Kiitos lahjoistasi, näkyvistä ja näkymättömistä, sinä salattu, jota Jumalaksi kutsutaan.

Tässä joulun sanoma lyhyesti. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta meistä tulisi Jumalan lapsia. Kiitos siitä.

Kari Kuula

Rohkeasti kohti uusia haasteita – Luottamushenkilöt puolivälin pysäkillä

Vaalikausi on ehtinyt jo puoliväliin. Kaksi vuotta sitten marraskuussa valittiin sekä ensikertalaisia että konkareita päättämään seurakuntien asioista. Miten alkukausi on sujunut ja mitä odotuksia vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä on loppukaudeksi?

Mies ja nainen seisovat bussipysäkillä. — Seurakuntien luottamushenkilöt Petri Karvinen ja Kaija Majoinen ovat nähneet koronapandemian vaikutukset seurakuntien päätöksentekoon. Vaalikauden toiseen puoliskoon he suhtautuvat avoimen myönteisesti. Kuva: Kirsi Taskinen

Ensikertalainen Petri Karvinen lähti mukaan seurakuntien päätöksentekoon kaksi vuotta sitten avoimin mielin. Sisäänajovaihe sujui nopeasti ja ongelmitta, vaikka ensimmäisenä vuotena olikin paljon uutta opittavaa. Karvinen otettiin positiivisesti vastaan Rantakylän seurakuntaneuvostossa.

– Uudet kasvot olivat selvästi tervetulleita konkareiden joukkoon, hän muistelee.

Pyhäselän seurakuntaneuvoston luottamushenkilö Mari Kärki-Puustinen on ollut mukana seurakuntien päätöksenteossa jo 14 vuoden ajan, vaikka väliin mahtuu tauko viime vaalikaudella. Kokemuksensa myötä Kärki-Puustisella oli jo vaalikauden alussa hyvä kuva siitä, mitä luottamushenkilön tehtävä tuo tullessaan. Tärkeintä on mahdollistaa seurakuntien toiminta. Lisäksi hän nostaa esiin hengellisen ulottuvuuden.

– Yksi tehtävämme on rukous, rukoilla itse ja kertoa seurakuntalaisille, että me kaikki rukoilisimme oman ja muiden seurakuntien puolesta.

Talous ja korona puhuttaneet

Jokaisessa Joensuun alueen seurakunnassa toimii oma vaaleilla valittu seurakuntaneuvosto. Seurakuntien päätöksenteko jakautuu monelle eri tasolle ja juuri seurakuntaneuvostot ovat lähimpänä seurakuntien arkea. Ne päättävät mm. varojen käytöstä ja laativat suunnitelmat seurakuntien käytännön toiminnasta. Viimeisen kahden vuoden aikana asialistat ovat olleet monipuolisia.

– Meillä on puhuttanut eniten talous, mutta sekaan on mahtunut keskustelua kaikenlaisista asioista, Petri Karvinen kertoo.

– Vuosittain toistuvan perustyön lisäksi meillä on käsitelty korona-ajan uusia haasteita ja esimerkiksi sitä, miten työntekijät voivat kohdata tässä ajassa seurakuntalaisia, Mari Kärki-Puustinen jatkaa.

Mieleenpainuvinta alkukauden aikana on ollut molemmille korona ja sen vaikutukset. Kun tapahtumia on peruttu ja toimintaa rajoitettu, seurakunnat ovat joutuneet pohtimaan omaa tehtäväänsä uudella tavalla.

Kokouksissa avoin ilmapiiri

Kaikki Joensuun seurakunnat pääsevät ääneen seurakuntayhtymän yhteisissä päätöksentekoelimissä: yhteisessä kirkkovaltuustossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa. Valtuustossa on vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä kaikista yhtymän seurakunnista. Yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet taas valitsee valtuusto keskuudestaan.

Tällä kaudella paikallistason päätöksiä tekee myös Pielisensuun seurakunnan Kaija Majoinen, joka valittiin vaaleilla valtuustoon ja sitä kautta neuvoston jäseneksi. Majoinen on motivoitunut erityisesti kuukausittain kokoontuvan yhteisen kirkkoneuvoston työskentelyyn.

– Olen iloinnut siitä, miten vankalla ammattitaidolla johtavat viranhaltijat ovat valmistelleet päätettäväksi tulevia asioita. Valtuusto kokoontuu harvemmin, joten kokousten yhteydessä pidettävät iltakoulut ja infot ovat tervetulleita.

Yhteinen kirkkoneuvosto muun muassa valmistelee yhteisen kirkkovaltuuston kokoukset ja panee toimeen sen päätökset. Vaativasta tehtävästä huolimatta kokouksissa on lämminhenkinen tunnelma.

– Puheenjohtajamme on onnistunut luomaan kerran kuukaudessa pidettäviin kokouksiin avoimen, keskustelevan ja arvostavan ilmapiirin. Jo kokouksen alut itsessään ovat mieleenpainuvia, alkavathan ne alkuhartaudella. Näin ajatukset suuntautuvat seurakunnan perustehtävään ja siihen, miksi olemme koolla, Majoinen miettii.

Vaalikausi jatkuu

Vaalikauden toiseen puoliskoon Petri Karvinen, Mari Kärki-Puustinen ja Kaija Majoinen suhtautuvat avoimen myönteisesti.

– Odotan, että voimme suuntautua entistä enemmän tulevaisuuden tekemiseen käynnistyvän strategiatyön myötä. Kirkolle avautuu tässä epävarmuuksien ajassa paljon mahdollisuuksia, kun vain rohkeasti tartumme niihin. Kun on Jumalan siunaus matkassa ja yhteistyö toimii, voimme saada paljon aikaan vähälläkin rahalla. Talousnäkymät itsessään toki tiukkenevat, mutta kehittämishankkeisiin on saatavilla myös ulkopuolista rahoitusta, Majoinen kertoo.

– Itse joudun loppukautena pohtimaan, kuinka paljon olen valmis käyttämään omaa aikaani tehtävässä. Luottamushenkilön tehtävä on niin mielenkiintoinen ja imee helposti mukaansa kokonaan, Kärki-Puustinen pohtii.

– Vaikka pandemia ehkä painuukin taka-alalle ennen kauden loppua, niin sen talousvaikutuksia päästään varmasti käsittelemään monen monta kertaa. Joten pää pystyssä kohti niitä haasteita, Karvinen rohkaisee.

Talous on tuttu aihe yhteisessä kirkkoneuvostossa

Yhteinen kirkkoneuvosto käsitteli marraskuun kokouksessaan mm. koko seurakuntayhtymän ensi vuoden talouslukemia ja suunnitelmia. Luottamushenkilöt kuulivat, mitä vaikutuksia koronalla on ollut seurakuntayhtymän talouteen tänä vuonna ja miten yhtymä varautuu koronapandemian todennäköiseen jatkumiseen vuodenvaihteen jälkeen.

Kokouspuheenvuoroissa vilahtelevien taloustermien ymmärtäminen ei ole välttämättä helppoa luottamushenkilöille. Yhteisen kirkkovaltuuston ja -neuvoston edustajaa Kaija Majoista auttaa se, että talouden käsitteet ovat hänelle osittain ennestään tuttuja.

– Hallintotieteen opinnot ja työkokemus auttavat talousasioissa, mutta onhan seurakuntayhtymän taloudessa toki uutta opittavaa, esimerkiksi lukuisiin kiinteistöihin liittyvät talousasiat ns. korjausvelkoineen.

Kirsi Taskinen

Bändikämppä heräsi eloon Rantakylässä

Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.

Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.

Iloinen nuorten joukko Rantakylän kirkon bändikämpässä. Kämpän seiniällä on kitaroita ja bassoja, nuoret ovat ryhmittyneet erilaisten soitinten taakse, etualalla tyttöjoukko juttelee keskenään selaten Nuorten seurakunnan veisut -kirjaa. — Sini Suvikunnas, Janita Dahlström ja Rosa Frimodig pläräävät Nuoren seurakunnan veisukirjaa, jonka lauluja nuorten porukka bändikämpällä treenaa. Taustalla Elmo Kononen, Veeti Lahtinen ja Samuel Jufa. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän kirkolla on tänä syksynä virinnyt aiempaa suurempaa aktiivisuutta nuorten bänditoiminnassa. Joukko 15–18 -vuotiaita nuoria käy kaksi kertaa viikossa treenailemassa Nuoren seurakunnan veisuja bändikämpällä. Aktiiviporukkaan kuuluu kymmenkunta nuorta.

Ilmiön ovat laittaneet ilolla merkille niin nuorisopappi Heikki Mujunen kuin kanttori Pasi Karjalainenkin.
– Tämä on ollut tosi hieno, uusi asia tänä syksynä Rantakylässä, iloitsee Karjalainen.
– Annamme heille mahdollisimman vapaat kädet treenaamiseen, ja tarkoitus on, että he voisivat olla mukana soittamassa nuortenmessuissa ja nuorten illoissa Rantakylässä, kertoo Mujunen.

Ihan hiljaista bändikämpällä ei toki aiemminkaan ole ollut. Viime aikoina siellä on pidetty musakerhoa 5.–7.-luokkalaisille. Nuorten omaehtoinen treenailu on kuitenkin uutta.

Aloite lähti nuorista itsestään – nuorisotyönohjaajilta vihreätä valoa

Bänditoiminnan primus motoriksi paljastuu Rantakylän seurakunnan isosena toimiva 18-vuotias Janita Dahlström, joka huomasi viime kaudella, että musaisosia oli tullut seurakunnan toimintaan tavallista enemmän.
– Ajattelin, että olisi kiva, jos olisi enemmän bänditoimintaa ja kysäisin, voisiko sellaista olla. Kun nuorisotyönohjaajat näyttivät vihreätä valoa, lähdimme isosporukalla käymään bändikämpällä kaksi kertaa viikossa, Dahlström kertoo.

Osalle nuorista jonkin instrumentin soittaminen on entuudestaan tuttua.
– Olen soittanut yhdeksän vuotta viulua, mutta yhdessä soittamisessa meininki on se tärkein. Ei sillä ole väliä, jos soittaa vähän väärin, sanoo Rosa Frimodig.

Janita Dahlström puolestaan innostui ukulelen soitosta vasta seurakunnan nuorten toiminnassa.
– Meillä oli pari vuotta sitten vain yksi musaisonen, ja pakotin itseni kahdessa kuukaudessa oppimaan ukulelen soiton säestystasolla. Panostin tosi paljon, ja sillä taidolla olen musaisoseksi päässyt, kertoo Dahlström.

Ja jos ei omaa instrumenttia tarvitse, aina voi laulaa. Sitä taitaa bändissä tehdä koko porukka.

”Tärkeintä on pitää hauskaa”

Mutta mikä nuoria vetää musisoimisen pariin? Rumpuja soittavan Samuel Jufan mukaan isostoiminta on kivaa ja musiikin soittaminen ryhmässä erittäin hauskaa.
– Ei meillä mitään ihmeempiä suunnitelmia ole. Otamme Punaisesta kirjasta biise-jä ja koitamme parhaamme mukaan niitä coveroida. Ja kun on tullut pyyntöjä tulla nuorten messuun, niin siellä ollaan sitten soiteltu, kertoo Jufa.
– Tärkeintä on pitää hauskaa. Kaikki, jotka täällä käyvät, nauttivat musiikista ja yhdessäolosta. Täällä on vain niin kivaa, että mukavuuden takia tänne tulee, lisää Sini Suvikunnas.

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: ”Teinit ovat suuri rakkauteni”

Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.

Pia Rask-Jussila istuu uudistetuissa Joensuun pääkirjaston lasten ja nuorten tiloissa kirjahyllyn päällä hymyillen iloisesti. — Kirjaston lasten- ja nuortenosaston uudet tilat on suunniteltu vastaamaan eri käyttäjäryhmien tarpeita. Joulukuussa avautuvissa tiloissa on omia alueita niin taaperoille kuin koululaisille ja nuorillekin.
– Toivomme, että ihmiset löytäisivät tämän oleskelupaikkana, sanoo informaatikko Pia Rask-Jussila. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TYÖNÄKY. Minun työni lasten- ja nuortenosaston informaatikkona on isossa kuvassa sitä, että hoidan ihmisiä kirjoilla. Se on mahdottoman rentouttavaa. Olen mukana kaikissa töissä mitä lasten- ja nuortenosastolla tapahtuu – teen kirjahankintoja, asiakaspalvelua ja yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja alueen muiden kirjastojen kanssa.

2. ASIAKKAAT. Meidän asiakaskunta on todella monimuotoista. Osa asiakkaista suhtautuu kirjastoon ja lukemiseen intohimoisesti, toiset eivät lue kuin pakotettuina. Minun tehtäväni on palvella heitä kaikkia. Teinit ovat suuri rakkauteni. Osa kokee, että nuoret ovat haastava kohderyhmä, mutta minä viihdyn ja rentoudun heidän kanssaan.

3. SUOSIKIT. Ilahdun kaikesta lukemisesta. E n ajattele, että olisi laatukirjoja ja hömppää. Tarjoilen sitä, mikä asiakasta kiinnostaa. Nuoria kiinnostaa jännärit, kauhu ja urheilu, ja sitten meillä on esimerkiksi intohimoisia mangaharrastajia. Tosi moni on kiinnostunut tiedosta, esimerkiksi avaruudesta tai dinosauruksista. Sarjat ovat myös suosittuja: Potterit, Ellat, Risto Räppääjät ja lastenkirjoissa Prinsessa Pikkiriikki, joka kertoo rämäpäisestä prinsessasta.

4. UUDET TILAT. Lasten ja nuorten uusitut tilat kirjastolla avataan joulukuun aikana. Uusissa tiloissa nuoret otetaan aiempaa paremmin huomioon. Meille tulee tiloja, joissa voi harrastaa, oleskella, tehdä läksyjä, pelata ja toteuttaa eri juttuja. Halusimme väriä ja muunneltavuutta, ja meidän asiakkaat toivoivat paikkoja, joihin voi mennä sisälle. Suunnittelussa on huomioitu niin taaperoiden ja perheiden kuin koululaisten ja nuortenkin tarpeet.

5. JOULU. Kirjastossa on joulu muodossa tai toisessa puolet koko vuodesta. Lokakuun alussa laitetaan jouluaineistoja esille, kuumin sesonki on marras-joulukuussa, ja vielä maaliskuussa palautetaan yllättävän paljon joulukirjoja. Monet meidän asiakkaista ovat tosi jouluorientoituneita, ja iso osa omaa joulumieltä syntyy siitä, kun näen heidän joulumielensä.

Virpi Hyvärinen

Pääkirjoitus: Uusia alkuja

Pian on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka siivittää meidät Hoosiannan sävelin uuteen kirkkovuoteen.

Pian on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka siivittää meidät Hoosiannan sävelin uuteen kirkkovuoteen. Uusi vaihe on alkamassa myös omassa elämässäni, kun luotsaan jatkossa Kirkkotie-lehteä yhteistyössä seurakuntayhtymän viestintätiimin kanssa. Olen iloinen siitä, että uudessa tehtävässäni pääsen tutustumaan aitiopaikalta Joensuun alueen seurakuntien ja seurakuntayhtymän tekemään arvokkaaseen työhön.

Uudet alut vaativat usein opettelua ja sopeutumista. Vuosi sitten adventtisunnuntaina emme osanneet vielä aavistaa, millainen poikkeuksellinen vuosi tulee olemaan edessä. Olemme kaikki tehneet muutoksia henkilökohtaisessa elämässämme ja pyrkineet sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Osaa meistä koronapandemian vaikutukset riepottelevat kovemmin kuin toisia.

Tutustuessani uuteen työyhteisööni olen ollut vaikuttunut siitä, miten seurakunnat ovat pyrkineet vastaamaan uuden tilanteen mukanaan tuomiin haasteisiin. Uusia taitoja on opeteltu ja töitä on tehty paljon, jotta erilaiset rajoitukset vaikuttaisivat toimintaan mahdollisimman vähän. Samalla on etsitty uudenlaisia toimintamalleja, joilla on haluttu tukea seurakuntalaisten elämää poikkeustilanteessa.

Sopeutuminen ja muutosten hyväksyminen on taitolaji. Omassa elämässäni sopeutumista edistää huomion kiinnittäminen myönteisiin asioihin. Yksi suurimmista ilonaiheistani on musiikki, jonka merkitys korostuu vielä entisestään näin joulun lähestyessä.

Kirkkotie-lehtemme on täynnä jouluisia tapahtumia: tarjolla on konsertteja, seimipolkuja ja paljon muuta. Tilaisuuksia voidaan joutua vielä perumaan, jolloin lehden tiedot vanhenevat hetkessä. Ajankohtaisin tieto joulukuun tapahtumista löytyy tapahtumakalenteristamme Joensuun seurakuntien verkkosivuilta. Toivotan kaikille mahdollisimman levollista adventin aikaa!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Kolumni: Joulun kalenterit

Tänä vuonna aivan tavallinen kalenteri on yhtä jännittävä kuin lapsuuden joulukalenteri.

kirkkoherra Ari Autio katsoo kameraan kynä kädessään Piinallisia olivat lapsuudessa joulukuun alun hitaasti kuluvat päivät. Voisivatko lahjatoiveet toteutua? Utelemalla, jankuttamalla ja vanhempien sanattomia viestejä tulkitsemalla saattoi selvittää ainakin kohtuullisten toiveiden toteutumismahdollisuutta. Mutta voi, miten tuskallista se odottaminen olikaan.

Ajankulun hahmotusta helpotti joulukalenteri, jonka luukuista paljastui kelkkoja, tähtiä, kynttilöitä, tonttuja, omenoita, pipareita ja lopulta jouluaaton suuresta luukusta seimiasetelma.

Meillä oli 1970-luvun taitteessa kolmelle veljekselle vain yksi joulukalenteri. Jokainen sai avata kahdeksan luukkua. Erityinen taitolaji oli luukkua näkyvästi vaurioittamatta selvittää kuva etukäteen. Kolmen veljeksen utelias tiedonhankinta jätti jälkensä kalenteriin. Niinhän se oli, että minkään luukun alta ei oikeasti paljastunut yllätystä.

Esikoisena pidin itsestään selvänä, että minä avaan ensimmäisen luukun. Tämän lisäksi olisin halunnut avata luukun 12 syntymäpäiväni kunniaksi ja tietenkin huolellisesti kurkistellun luukun 24 kaksiosaisen oven.

Ensimmäisenä ei aina voi saada kaikkea. Minulla meni pari vuotta ennen kuin tajusin, että kannattaa antaa veljien aloittaa ja olla itse marttyyri, jonka avausvuoro on viimeisenä. Herrasmiesmäisesti annoin kahden ensimmäisen luukun avausvuorotaistelun pikkuveljille. Tällä taktiikalla varmistui syntymäpäivä- ja jouluaattoluukun avausvuoro. Kun pikkuveljet tämän tajusivat, olin itse kasvanut ulos joulukalenteri-iästä ja elintasomme oli noussut niin paljon, että perheeseen voitiin hankkia peräti kaksi joulukalenteria.

Tänä vuonna aivan tavallinen kalenteri on kirkkoherralle ja monelle muullekin yhtä jännittävä kuin lapsuuden joulukalenteri. Almanakan kalenterissa ei tosin ole luukkuja, joista voisi kurkistella etukäteen tulevien päivien koronajuttuja. Päivät vain kuluvat ja monia asioita olisi hyvä tietää ennakkoon.

Koronaepidemian estämisyritykset rajoittavat kirkollista jouluperinnettä ja niihin osallistumista. Miten käy kauneimpien joululaulujen ja joulukirkkojen. Käsienpesut, turvavälit ja laulaminen tartuntariskin lisääjänä tekevät tästä joulusta poikkeusjoulun. Tätä kirjoittaessani ei ole tietoa, millaisia rajoituksia viranomaiset antavat joulukuuksi. THL suosittelee pienipiiristä joulua suurten sukujuhlien sijaan.

Joulu kuitenkin tulee ja sen sanoma pysyy. Jumalan kalentereissa joulun luukusta paljastuu joka vuosi suurenmoinen yllätys: Jumala syntyi ja syntyy taas meille tähän maailmaan, että meillä olisi Jumala ja voisimme elää hänessä.

Ari Autio
Rantakylän seurakunnan kirkkoherra
ari.autio@evl.fi

Kirkolliskokouksessa työntäyteinen tunnelma

Kirkolliskokous päätti yksimielisesti kiirehtiä voimassa olevan kirkkolain muuttamista siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää kokouksensa myös sähköisinä.

Kirkolliskokouksessa marraskuun alussa Turussa olivat mukana pohjoiskarjalaiset edustajamme Matti Ketonen sekä Ruut Hurtig, jonka tehtävänä oli tällä kertaa pitää saarna päätösmessussa.
– Tunnelma kokouksessa oli työntäyteinen, rakentavasti moniääninen ja koronan suojatoimien sävyttämä. Meillä Kuopion hiippakunnan edustajilla oli päivittäin hartausvuorot ja vastuu myös messujen hoitamisesta, edustajat kertovat.

Kirkolliskokous päätti yksimielisesti kiirehtiä voimassa olevan kirkkolain muuttamista siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää kokouksensa myös sähköisinä. Istuntoviikon aikana ehdittiin ottaa kantaa moneen asiaan.
– Merkittävä askel oli yksimielinen päätös pyytää kirkkohallitusta edistämään tasa-arvoisen nimikkeistön käyttöä kirkossa osana muita tulevia säädösmuutoksia, Hurtig kertoo.
– Kirkkolakiuudistuksen yhteydessä käytiin lisäksi periaatteellista keskustelua siitä, voidaanko kirkon tunnustusta koskeva teksti sijoittaa kirkkojärjestykseen kirkkolain sijasta. Puheenvuoroissa korostettiin kirkon autonomiaa asiasta päätettäessä, Ketonen jatkaa.

Seuraava kirkolliskokous järjestetään toukokuussa 2021.

Ensi vuoden talousarviossa varaudutaan koronan vaikutuksiin

Tänä vuonna kirkollisveroja arvioidaan kertyvän noin 3–5 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Toisaalta myös seurakuntien toimintakulut jäävät tänä vuonna koronan vuoksi tavallista pienemmiksi.

Seurakuntayhtymän vuoden 2021 talousarviossa kirkollisveroja arvioidaan kertyvän 10,6 miljoonaa euroa, joka on 3,5 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2020 talousarviossa. Tuloveroprosentti säilyy kuitenkin ennallaan 1,55 prosentissa. Tänä vuonna kirkollisveroja arvioidaan kertyvän noin 3–5 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Toisaalta myös seurakuntien toimintakulut jäävät tänä vuonna koronan vuoksi tavallista pienemmiksi, vaikka seurakunnat lisäsivätkin diakoniatyötä ja panostivat erityisesti seurakuntalaisten tavoittamiseen poikkeusaikana.

Talousarviossa on varauduttu vajaan 2,3 miljoonan euron investointeihin. Merkittävimmät vuonna 2021 toteutettavat investoinnit ovat Utran kirkon julkisivun ja vesikaton maalaus sekä meneillään oleva Enon seurakuntatalon rakentaminen. Uuden seurakuntatalon arvioidaan valmistuvan kesäkuussa 2021. Yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa vuoden 2021 talousarvion joulukuussa.

Jouluseimipolulla on tänä vuonna 13 pysäkkiä

Seimipolku on näyteikkunoissa esillä olevien jouluseimien kokoelma.

Jouluseimipolku on avattu Joensuun keskustaan jo kuudetta kertaa. Seimipolku on näyteikkunoissa esillä olevien jouluseimien kokoelma. Se toteutetaan vuosittain Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan ja paikallisten yritysten yhteistyönä. Seimikohteita on tänä vuonna 13. Mukana on aiemmilta vuosilta tuttuja yrityksiä ja yhteisöjä sekä uutena ikkunapaikkana Kukkakauppa Leinikki Kauppakadulla. Polku alkaa Taitokorttelin seimestä ja päättyy Joensuun hautausmaan kukkamyymälän ikkunaan. Seimipolun seimet ovat hyvin erilaisia ja ilmentävät seimiperinteen kansainvälistä moninaisuutta. Jouluseimipolkuun voi tutustua 7.1.2021 saakka. Kartta ja lisätiedot: http://www.hoosianna.fi.

Sana: Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa -virsi 600:3

Sunnuntaina sytytän ensimmäisen adventin kynttilän. Huomaan, että kovin laajalle ei yhden kynttilän valo yllä, mutta silti se loistaa urheasti ja luo rajallista valoaan pimeään.

Ilokseni huomaan, että sytyttämäni kynttilä ei jää ainoaksi. Ulos katsellessani näen, kuinka kotien ikkunoille ilmestyvät kymmenet, sadat, tuhannet kynttilät. Valon piiri leviää ja pimeän voima murtuu. Valon laajetessa toivo läikähtää syvällä sisimmässä – toivo paremmasta, toivo huomisesta, toivo valon voitosta. Toivo ikiaikaisen läsnäolosta maailmassa.

Jos suuntaan katseeni ainoastaan tämän maailman todellisuuteen, mieli täyttyy helposti toivottomuudella. Tarvitsen kipeästi toivoa arkielämän keskelle tässä muuttuvassa, katoavassa ja joskus niin perin pimeässä maailmassa. Tarvitsen toivoa ihmissuhteissani, elääkseni rauhassa ja toinen toisia kunnioittaen, työpaikalla jaksaakseni kiireen ja paineiden keskellä. Tarvitsen toivoa työttömyyden yllättäessä ja erityisesti sairauden, surun ja monien elämän haasteiden keskellä. Jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä toivoa – niin lapset kuin aikuiset, nuoret kuin vanhukset.

Adventin kynttilä muistuttaa, että voin suunnata katseeni myös ylöspäin, kohti Jumalaa. Voin jättää arkihuoleni suuremmille käsivarsille ja rukoilla:

”Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo.”

Jeesuksen seuraajat etsivät myös elämäänsä toivoa – valoa, vapautta ja rauhaa. Evankeliumitekstien mukaan he löysivät tämän kaiken, kun he näkivät kuinka Jeesus ruokki nälkäisiä, paransi sairaita, armahti ja vapautti ihmisiä elämään. He näkivät kuinka Jeesus näytti ja käytti valtaansa hiljaa, miltei huomaamatta; hän saapui Jerusalemiin nöyrästi aasilla ratsastaen, hän viipyi kujilla, toreilla ja aitovierillä, ihmisten rinnalla. Toivo piirtyi heidän silmiensä eteen jokaisessa lohduttavassa, rohkaisevassa, uutta toivoa luovassa ja ylläpitävässä sanassa sekä jokaisessa rakkauden teossa.

Ensimminen adventti aloittaa uuden kirkkovuoden. Se muistuttaa meitä nykypäivän Jeesuksen seuraajia siitä, että Jumala ei ole kaukana meistä. Sinun ja minun kanssani on Herra, jolle saamme yhdessä ja yksin ollessamme sanoa ”Hoosianna, tule Herra Jeesus!”

Marita Tiili
vs. seurakuntapastori
Pyhäselän seurakunta