joulukuu 2019 – Kirkkotie

Mitä eroa on Jeesuksella ja joulupukilla?

Jeesus ja joulupukki ovat joulun hahmoja, joilla on joitakin yhtäläisyyksiä. Tarkempi vertailu kuitenkin paljastaa, että erot Jeesuksen ja joulupukin välillä ovat huomattavasti yhtäläisyyksiä suuremmat.

Seimiasetelman Jeesus, jonka ympärille on kääritty pakettinarusta rusetti — Jouluun sopii hyvin lahjojen antamisen perinne. Niin muistamme ensimmäisen joulun ihmettä. Kuva: Pixabay / congerdesign

Jeesus ja joulupukki ovat samanlaisia satuhahmoja. Uskomusolentoja molemmat. Siis pohjimmiltaan epätosia. Silti kummallakin narrataan herkkäuskoisia joulun(t)aikaan.

Helppo veto. Äkkiseltään kuulostaa pätevältäkin. Jeesus ja joulupukki kuuluvat samaan keksittyjen olentojen sarjaan. Mutta kun heitä vertailee tarkemmin, huomaa ettei tämä pidä paikkansa alkuunkaan. Yhteistäkin löytyy, mutta erot ovat paljon suuremmat kuin yhtäläisyydet.

Satuolento vai historian henkilö?

Lennetään helikopterilla Korvatunturille ja siivilöidään Lapin lääni millin kammalla. Minkäänlaisia jälkiä oikeasta joulupukista pajoineen ei löydy. On vain pukkia näytteleviä ihmisiä ja lelutehtaissa tehtyä rekvisiittaa.

Johtopäätös on kiistaton. Pukki ei ole todellinen henkilö.

Tutkitaan sitten Nasaretin miestä. Helikopterista havainnoinnin sijaan käytetään toisenlaista metodia, sitä jota historian tutkimuksessa käytetään. Pöyhitään varhaisimmat Jeesuksesta kertovat lähteet eli neljä evankeliumia ja varhaiskristillisyyden vaiheet. Päälle vielä muutama kristillisen liikkeen ulkopuolinen maininta.

Jälleen tulos on selvä. Ei-kristitynkin on myönnettävä Jeesuksen historiallisuus. Sellainen Jumalan valtakunnan profeetta todellakin eli ja toimi ajanlaskun taitteen aikoihin Israelin maassa.

Toki evankeliumeissa liioitellaan monia asioita ja evankelistojen omakin kynänjälki näkyy siellä täällä. Silti kaiken takana on lihaa ja verta oleva historian henkilö. Hänestä tehdään tieteellisiä tutkimuksia ja kuka tahansa voi lukea hänen omia sanojaan evankeliumien sivuilta.

Siksi Jeesusta ei voi sanoa satuhahmoksi samassa mielessä kuin joulupukkia. Kaikki hänestä väitetty perustuu oikeasti tapahtuneisiin asioihin. Hänestä ei voi keksiä mitä tahansa tarinaa.

Pukkiuskova on vailla kohtalotoveria – kristitty osa uskovien ketjua

Silti Jeesukseen sisältyy myös uskonvarainen ulottuvuus, sillä hänen tarinansa jatkuu hänen maanpäällisen elämänsä jälkeen. Kohta pitkäperjantain jälkeen Jeesuksen seuraajat väittivät hänen heränneen kuolleista. Hän kun ei ollut tavallinen ihminen, vaan ihmiseksi tullut Jumalan Poika. Siksi hän on hengellisellä tavalla seuraajiensa kanssa.

Näitä väitteitä ei voi todentaa aikakoneella tai historiallisella tutkimuksella. Mutta niiden takana olevat kokemukset ovat todellisia. Ulkopuolisia ne eivät tietenkään vakuuta, mutta ne muuttivat Jeesus-liikkeen suunnan. Syntyi usko ylösnousseeseen ja hengellisellä tavalla läsnä olevaan Jumalan Poikaan.

Joku voi toki väittää kokeneensa samalla tavalla joulupukin läsnäoloa. Hän muistaa pukkia iltarukouksessa ja uskoo tämän aivan oikeasti vierailevan ainakin joissakin kodeissa.

Toisen kokemusta ei tietenkään voi kiistää. On lähdettävä siitä, että hän kokee kuten väittää. Myös silloin kun näyttää, että kokemusväite esitetään pilanpäiten tai muiden vastaavien kokemusten kumoamiseksi. Mutta kokemusväitteen taustat voidaan tarkistaa. Silloin pukin ja Jeesuksen erot tulevat esiin.

Pukkiuskova vaikuttaa yksityisyrittäjältä. Hän tuskin voi esitellä kantansa tueksi kohtalotoveria. Ei ole olemassa vakavissaan pukkiin uskovien yhteisöä, jonka historiaa voidaan seurata ajassa taaksepäin kenties joihinkin alkutapahtumiin saakka. Emmekä tietenkään löydä Lapista pukin pajaa.

Kristityn tilanne on toinen. Hänestä lähtee langat todelliseen historiaan. Hän liittyy pitkään ketjun, joka ulottuu aina maanpäällisen Nasaretin miehen ensimmäisiin seuraajiin asti. Kukaan kristitty ei ole temmannut uskoaan hatusta, vaan se on opittu muilta.

Lahjoja kilteille – vai myös mokanneille?

On selvää, etteivät Jeesus ja joulupukki ole kilpailijoita, eikä kukaan vakavissaan väitäkään niin. Pukkitarinaa pidetään pelkästään hauskana satuna, jolla tuodaan lisää jännitystä lasten jouluun.

Silti joulun hahmojen vertailu on hyödyllistä. Sitä ei tehdä katsomuksellisen voittajan selvittämiseksi, vaan tarkoitus on toinen. Niin saadaan valaiseva näkökulma Jeesus-uskoon. Vertailusta voi tulla hengellinen matka, jonka varrelta löytyy hienoja aarteita.

Aloitetaan lahjoista. Molemmat Joulun herrat tuovat niitä, mutta erilaisia ja eri syistä. Korvatunturista kannetaan maallista tavaraa niihin koteihin, jolla on varaa ostaa niitä. Tarkasti ottaen ne eivät siis ole lahjoja ollenkaan.

Silti pukin tuomiset ilahduttavat kovastikin. Tavaraa on mukava saada vaikka kaapin täytteeksi.

Jeesus taas tuo taivaallisia lahjoja. Ei edes pehmeitä vaan näkymättömiä paketteja. Ju-malan lapseuden ja taivaan autuuden. Lohdutusta suruun ja ystävyyttä yksinäisyyteen.
– Onkos täällä kilttejä lapsia, pukki kysyy ovella.
– Kyllä on, me vaikka lauletaan sulle, lapset vastaavat tuliaisten toivossa.

Pukin lahjat ansaitaan, ainakin periaatteessa.

Jeesuskin koputtaa ovelle, mutta hän etsii syntisiä ihmisiä. Niitä jotka tarvitsevat an-teeksiantamista ja parantavaa armoa.
– Älä yritä maksaa lahjoistani, olen tehnyt sen sinun puolestasi, hän sanoo.

Jeesus kestää epäilynkin

Jeesukseen uskotaan eri tavalla kuin joulupukkiin. Pukkia uskotellaan lapsille. Heidät yritetään saada vakuuttumaan Korvatunturin isännästä tonttuineen.

Jos tarina menee täydestä, lapsi on innoissaan ja vähän pelkääkin. Jouluun tulee suloista taikaa, vaikka jokin takaraivossa kuiskailee, että tässä on jotakin mätää. Pukilla kun on ihan naapurin sedän ääni.

Jeesukseen uskovakin epäröi. Uskon ja epäilen. En ymmärrä paljoakaan, mutta silti kunnioitan ja kiitän häntä. Epävarmanakin osaan turvautua häneen ja pyytää apua.

Toisin kuin joulupukin kohdalla, kristityn usko ei kannattele Jeesusta. Jos uskoni ja rukoukseni hiipuisi olemattomiin, Jeesus itse ei häviä mihinkään. Hän ei silti jätä ihmislastaan. Vaikka me olisimme uskottomia, Jumala pysyy uskollisena, Raamatussa luvataan.

Tätä on armo. Minä en ylläpidä Jumalan suosiota, vaan se annetaan minulle ansioistani riippumatta. Siksi jouluun sopii niin hyvin lahjojen antamisen perinne. Niin muistamme ensimmäisen joulun ihmettä.

Teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on lahjoista suurin, kallein ja kaunein.
Kari Kuula

Vuodenvaihde tuo muutoksia Kirkkotie-lehteen – Tavoitteena selkeys

Kirkkotie-lehti ilmestyy jatkossa kuukauden viimeisenä keskiviikkona lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin lehden julkaisussa on kesätauko. Tapahtumasivujen luettavuutta parannetaan.

Kuvassa vuoden 2019 Kirkkotie-lehdet levitettynä pöydälle. — Kirkkotie-lehden ulkoasu pysyy muutoksista huolimatta pitkälti ennallaan. Ainoastaan lehden tapahtumasivujen ulkoasua on muutettu, jotta kaikki kuukauden tapahtumat mahtuvat lehteen. Muutoksilla on pyritty myös saamaan tapahtumasivuista entistä selkeämmät. Kuva: Sari Jormanainen.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän Kirkkotie-lehdellä on pitkät perinteet. Ensimmäinen Kirkkotie ilmestyi pääsiäisenä vuonna 1958. Lehden sivumäärä ja vuosittainen julkaisumäärä ovat vaihdelleet vuosien saatossa runsaastikin. Myös jakelualue on vaihdellut. Vuodesta 1997 lähtien Kirkkotien jakelu on kattanut Joensuun lisäksi myös Kontiolahden kotitaloudet.

Kirkkotie-lehden nykyiset sopimukset taiton sekä painatuksen ja jakelun osalta päättyvät vuodenvaihteessa. Vuoden 2020 alusta lehden taitosta, painatuksesta ja jakelusta vastaa Suomalainen Lehtipaino Oy. Toimija valittiin Pohjois-Karjalan hankintatoimen syksyllä toteuttaman kilpailutuksen perusteella.

Lehdestä löytyvät aina seuraavan kuukauden tapahtumat

Kirkkotie ilmestyy jatkossa 11 kertaa vuodessa. Julkaisupäivä on kuukauden viimeinen keskiviikko. Heinäkuussa lehti ei ilmesty.

Muutos tuo selkeyttä sekä ilmestymisrytmiin että tapahtumien ilmoitteluun. Jatkossa lehdessä esitellään aina seuraavan kuukauden tapahtumat. Esimerkiksi tammikuun viimeisenä keskiviikkona ilmestyvässä Kirkkotie-lehdessä kerrotaan koko helmikuun ajan tapahtumista. Poikkeuksena on kesäkuun viimeisenä keskiviikkona ilmestyvä lehti, jossa esitellään sekä heinä- että elokuun tapahtumat. Tapahtumatiedot ilmoitetaan lehteen seurakuntasihteereiden kautta.

Nykyisellä kolmen viikon julkaisurytmillä Kirkkotien ilmestymispäivää on ollut vaikeampi hahmottaa. Myös tapahtumatiedot ovat ilmoitettu kolmen viikon jaksoissa.

Lehden sivumäärä vakiintuu muutosten yhteydessä 16 sivuun. Lisäksi perinteiseen tapaan lehden välissä julkaistaan kaksi kertaa vuodessa (elo- ja joulukuu) säännöllisen toiminnan liite. Liitteessä esitellään seurakun-tien säännöllinen toiminta sekä järjestöjen toimintaa syys- ja kevätkaudella.

Säännöllisen toiminnan liite on hyvä ottaa talteen, koska säännöllisesti järjestettävää toimintaa ei ilmoiteta Kirkkotien muissa numeroissa. Säännöllisen toiminnan liite löytyy myös Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän verkkosivuilta.

Rivi-ilmoituksia tiivistetään ja selkiytetään

Tapahtumasivuja on pyritty selkiyttämään lehden julkaisurytmin muutoksen yhteydessä. Tulevissa lehdissä on nykyiseen julkaisurytmiin nähden viikon verran enemmän tapahtumia. Aiemmin tapahtumia oli kolmen viikon ajalta, jatkossa neljän viikon. Jotta runsas tapahtumatarjonta saadaan mahtumaan lehteen, on tapahtumasivut suunniteltu uudelleen.

Lähtökohtana uudistuksille oli rivi-ilmoitusten tiivistäminen sekä ulkoasun selkiyttäminen. Tiivistämistä on tehty mm. hyödyntämällä verkkosivuja. Osa tapahtumien tiedoista, kuten messun toimittajat, löytyvät jatkossa seurakuntien verkkosivuilta. Lehteen on jätetty vain välttämättömät tiedot, joiden esittämistapaa on pyritty selkiyttämään entisestään.

Jatkossa jokaisen seurakunnan tapahtumat alkavat omalta palstaltaan, mikä selkiyttää huomattavasti oman seurakunnan tapahtumien löytymistä. Tapahtumat on jaoteltu seurakunnan alla toimitiloittain, minkä myös toivotaan helpottavan rivi-ilmoitusten lukemista. Väriä rivi-ilmoitussivuille jatkossa tuovat graafiset tapahtumailmoitukset, joita lehdessä on nykyistä enemmän.

Artikkelit ja näköislehti luettavissa verkossa

Kirkkotie-lehti jaetaan jatkossakin jokaiseen kotitalouteen Joensuun ja Kontiolahden alueella, kuten nykyisin. Lehden artikkelit ovat luettavissa julkaisupäivästä lähtien myös verkossa osoitteessa kirkkotie.fi. Verkkolehdestä löytyy myös Kirkkotien näköislehti.

Palautetta Kirkkotie-lehdestä ja sen tulevista muutoksista voi antaa sähköpostilla viestinta@joensuunevl.fi. Verkkolehden puolella artikkeleita on mahdollista myös kommentoida. Artikkeleiden kommentoinnissa on hyvä muistaa käydä asiallista keskustelua. Kirkkotien toimitus moderoi kommentteja.

Sari Jormanainen

Kirkkotien ilmestymispäivät v. 2020

• Nro 1: ke 29.1.
• Nro 2: ke 26.2.
• Nro 3: ke 25.3.
• Nro 4: ke 29.4.
• Nro 5: ke 27.5.
• Nro 6: ke 24.6.
• Nro 7: ke 26.8.
• Nro 8: ke 30.9.
• Nro 9: ke 28.10.
• Nro 10: ke 25.11.
• Nro 11: ke 30.12.

Kirkkotie-lehden ilmoitusmyynti:
Kotimaa Oy / Pirjo Teva
040 680 4057
pirjo.teva@kotimaa.fi

Katso ilmoitusten aineiston aikataulut ja hinnat tästä: Mediakortti_Kirkkotie_2020

Joulu näkyy diakonian vastaanotolla – vähävaraisilla lapsiperheillä paineita lahjoista ja jouluruoasta

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia.

Monille vanhemmille joulu aiheuttaa paineita, kun rahat ovat vähissä, mutta lapsille haluaisi järjestää jouluiloa.

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat purkaneet Joulukassikeräyksen joulukassin sisällön pöydälle ja seisovat ruokatarvikkeiden takana hymyillen. — Diakoniatyöntekijät Pauliina Martikainen (vas.) ja Marja Ikonen purkivat joulukassin sisällön näkyville. ”Joulukasseista 30-40% menee Noljakka-Marjalan alueella lapsiperheisiin, kertoo Ikonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Marja Ikoselle on tuttua se, että joulun alla yhteydenotot diakoniatoimistoon aktivoituvat. Monella lapsiperheellä rahat eivät tahdo riittää elämiseen arjessakaan, saati sitten joulun alla, kun haluaisi antaa lapsille joululahjoja ja laittaa vähän parempaa ruokaa joulupöytään.
– Joululomalla taloudellista painetta kasvattaa sekin, että lapset eivät ole kouluruoan parissa. Monella ei ole myöskään varaa lähteä lomalla reissuun tai tehdä jotakin kivaa yhdessä, toteaa Ikonen.

”Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on vaikeutunut”

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia. Ikosen mielestä määrä on suuri.
– Meillä käy monenlaisia perheitä: yksinhuoltajia ja työttömiä, mutta myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Siinä voi olla velkaantumista tai sairautta, tai perheen tulot ovat niin pienet, että ne eivät riitä kaikkiin menoihin, kun perhe jää juuri ja juuri tukien ulkopuolelle.
– Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on selvästi vaikeutunut. Suunta yhteiskunnassa on ollut se, että etuuksia koko ajan pienennetään. Muun muassa asumisen kustannukset ovat nousseet niin, että ne vievät suhteessa liian suuren osan perheen kokonaistuloista, toteaa Ikonen.

Diakonialta keskusteluapua, taloudellista avustusta ja joulukasseja

Seurakuntien diakoniatyöltä lapsiperheet voivat saada keskusteluapua ja tarvittaessa pientä, tilapäistä taloudellista tukea.
– Diakoniatyöntekijältä voi varata keskusteluajan, jolloin voidaan yhdessä kartoittaa perheen kokonaistilannetta ja miettiä mistä tukea voisi hakea. Koskaan ei tarvitse ajatella, että tilanne on toivoton. Aina on jotakin, johon voi tarttua, ja lähteä asia kerrallaan etenemään, rohkaisee Ikonen.

Tämän vuoden joulu kolkuttelee jo ihan ovella. Joensuun ev.lut. seurakunnat toteuttivat tänäkin vuonna Joulukassikeräyksen, jonka tuotosta merkittävä osa ohjautuu Noljakka-Marjalassa lapsiperheille. Yksityishenkilöiden ja muiden tahojen lahjoittamissa joulukasseissa on etupäässä jouluisia ruokatarvikkeita.
– Jos joku vielä haluaa auttaa lapsiperheitä, kannattaa olla yhteydessä diakoniatyöntekijään ja kysyä, millä tavalla auttaminen olisi mahdollista. Jouluksi apu ei välttämättä enää ehdi perille, mutta elämää on joulun jälkeenkin. Es-merkiksi koko perheen liput elokuviin, teatteriin tai vaikkapa HopLopiin ovat monelle perheelle liian kalliita. Lahjakortti ravintolaan voisi olla luksusta, kun sellainen on harvemmin mahdollista, toteaa Ikonen.

Virpi Hyvärinen

Maksuton Joulumaa-ruokailu aattona Joensuussa

Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.

Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.

Joulumaa-tapahtumassa mukana olevien seurakuntien jä järjestöjen edustajat tutkivat, millaisia ruoka-aineksia lahjoituskasseista löytyy. — Perinteinen Joulumaa-ruokailu syntyy seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöllä. Verkoston edustajat tutkailivat Kotikartanoyhdistyksen tiloissa järjestetyssä palaverissa jo saapuneita jouluaterian aineksia. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun luterilaisten seurakuntien, ortodoksisen seurakunnan ja paikallisten yhdistysten yhteinen voimanponnistus, Joulumaa-ruokailu, lähestyy. Jouluaattona Lyseon peruskoulun ruokalassa järjestettävä tapahtuma on kaikille avoin, mutta erityisesti sinne kutsutaan vähävaraisia ja yksinäisiä sekä perheitä, joilla ei muuten ole mahdollisuutta jouluruokailuun.
– Joulumaa-ruokailu on pitkä perinne, ja sen tarkoitus on tarjota joulun ilosanomaa ja ravintoa kaikille, joilla on tiukka elämäntilanne eikä välttämättä lähiomaisia seurana. Tarjolla on perinteistä jouluruokaa: kinkkua, laatikoita, paistia ja lohta, kertoo tapahtuman järjestelyissä mukana oleva järjestökoordinaattori Minna Takkunen Kotikartanoyhdistyksestä.

Joulumaa-ruokailu rahoitetaan lahjoitus- ja sponsorointivaroin. Yritykset ja yhdistykset ovat lahjoittaneet myös ruokatarvikkeita tapahtuman järjestämiseksi.
Satojen ruokailijoiden jouluateria syntyy pitkälti talkoovoimin. Ammattikokit valmistavat ruoan vapaaehtoisjoukon avustamana.
– Vapaaehtoisia on noin 30 hengen porukka. Tänä vuonna ei ole tarvinnut rekrytä uusia mukaan, kun aiemmin mukana olleet ovat ilmoittautuneet tehtäviin. Ruokien valmistelu aloitetaan aatonaattona, samoin tilat laitetaan kuntoon jo maanantaina. Aattona jatketaan keittiöhommilla ja tarjoilulla. Lopuksi on vielä purku ja siivous. Kyllä siinä tekemistä riittää, kertoo Takkunen.

Diakoni Saila Musikka: ”Tämä on kirkon työn ydintä”

Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat olleet aikanaan perustamassa Joulumaa-tapahtumaa. Seurakunnat ovatkin mukana tapahtumassa nyt jo 21. kertaa. Tänä vuonna Joulumaan järjestelyissä mukana olevan Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikan mukaan seurakuntien rooliin on kuulunut muun muassa juontajan tehtävät ja järjestelytehtävät.
– Olemme olleet myös järjestämässä rahoitusta keräämällä lahjoituksia ja kantamalla kolehteja tapahtuman hyväksi tarpeen mukaan, kertoo Musikka.
Tapahtumassa pidetään tänäkin vuonna myös hartaus.

Musikka näkee Joulumaa-tapahtuman järjestämisen olevan kirkon työn ytimessä.
– On tärkeätä luoda yhdessä yhteisöllinen tapahtuma kirkkovuoden aikana, jolloin yksinäisyys ja aineellinen eriarvoisuus on räikeimmin esillä. Hyvä elämä ei ole ainoastaan aineellista hyvinvointia, mutta sitä on pyrittävä tasaamaan eri tavoin, sanoo Musikka.

Myös toiminnanohjaaja Taina Ben Daoud Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestöstä pitää tapahtumaa todella merkittävänä monille joensuulaisille.
– Olen ollut siinä ovella vastaanottamassa ihmisiä. Siinä huomaa, että seuran tarve on monilla kova. Moni jää juttelemaan asioistaan jo siinä ovella. On hienoa, että jos joulua ei ole mahdollista laittaa kotona tai voimavarat eivät siihen riitä, niin on paikka, jossa pääsee edes vähän nautiskelemaan joulun tunnelmasta, sanoo Ben Daoud.

Tervetuloa maksuttomaan joulupöytään!

• Joulumaa-ruokailu 24.12. klo 10.45-13 Joensuun Lyseon peruskoulun alakerran ruokalassa.
• Klo 10.45 joululauluja yhteislauluna, klo 11 alkuhartaus ja kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen tervehdys sekä ruokailu.
• Musiikkia: Duo Maukonen ja Tiippana
• Maksuton, päihteetön tapahtuma
• Ei ennakkoilmoittautumista
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Joen-suun ort. seurakunta, Kotikartanoyhdistys, Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestö ja Soroppi ry. Tilat saadaan käyttöön Joensuun kaupungilta.

Virpi Hyvärinen

5 x mielessä: Kolme kertaa joulusaunassa

Kiihtelysvaaralaisen Seppo Siltovuoren jouluperinteisiin kuuluu kolme saunaa kolmen päivän aikana. Jouluaaton aattona Siltovuoren perhe kylpee omassa lammen rannalla sijaitsevassa savusaunassaan, joka on alun perin ollut asumissaunana Tohmajärvellä.

Seppo Siltavuori seisoo hymyilemässä savusaunan ovella vihta kädessä. — Savusauna kuuluu Seppo Siltovuoren jouluperinteisiin. Jouluaaton aattona savusaunassa kylvetään perheen kanssa useamman tunnin ajan välillä avannossa käyden. Kuva: Sari Jormanainen.

1. JOULUSAUNAT. Jouluaaton aaton perinteenä meillä on, että lämmitämme rannassa olevan savusaunan ja kylvemme siellä perheen kanssa. Jouluaattona menemme Kaija-vaimon kotiin Tuupovaaraan. Siellä on käyty haudoilla ja aattohartaudessa kirkossa ja sen jälkeen on saunottu. Joulupäivänä on keräännytty sisarporukalla minun kotipaikalleni Mäntyharjuun. Sielläkin on ikivanha savusauna, jossa porukalla kylvetään. Meillä jouluun kuuluu siis kolme saunaa kolmessa päivässä. Pitäisi olla puhtaita poikia!

2. LÄMMITYS. Savusaunassa saunominen ei ole mikään ta vallinen saunailta, vaan se on enemmän jo rituaali. Saunan lämmitys alkaa siitä, että menee rantaan, tekee avannon ja kantaa vedet. Sitten sytytellään valkiat. Saunaa lämmitellään kolmisen tuntia. Välillä voi käydä vaikka hiihtämässä. Lämmittämisen jälkeen saunan on hyvä antaa seestyä kaksi tuntia, että häkä lähtee pois ja lämpö tasaantuu. Sitten alkaa kylpeminen, joka kestää pari-kolme tuntia. Sen jaksaa, kun käy välillä avannossa. Uunimakkarat paistuvat samalla kiukaalla. Sen jälkeen päivä on pulkassa ja voi lähteä joulupukkia odottamaan.

3. TUNNELMA. Jotta saunominen olisi kaikkein miellyttävintä, se pitää tapahtua illanhärässä lyhtyjen valossa. Kun lapset olivat pieniä, otimme lyhdyt käteen ja vedimme lapset pulkalla jään yli saunalle. Vielä kovemmalla vauhdilla tulimme takaisin, ettei vilu ehtinyt tulla. Mutta kyllä naisväellä tukka oli jäässä, kun sieltä takaisin tultiin. Lyhdyt loistaen mentiin. Kun sauna on vähän tuolla erillään, niin se matka on ihan kuin poistuma tästä arkipäivästä toiseen maailmaan, saunamaailmaan.

4. YHDESSÄ. En ole vielä kertaakaan lämmittänyt savusaunaa niin, että yksin olisin kylpenyt. Kyllä sitä aina porukassa kylvetään. Jos on sukulaisia käymässä, niin he haluavat, että lämmitetään savusauna. Siitä saa juhlan, kun lämmittää savusaunan.

5. MUUTOS. Olen miettinyt, että joulun tavat saattavat muuttua. Lapset alkavat olla sen verran isoja, että heillä ei ole enää joulu ihan samanlainen, vaan pukki ja lahjahommat ovat jäämässä. Joulu voisikin olla ihan hyvä niin, että olisi vain savusauna ja kiuasmakkarat. Ei tarvitsisi ruokienkaan kanssa hösöttää. Ei sitä joulua ilman saunaa kuitenkaan osaa ajatella.

Sari Jormanainen

Kolumni: Joulun perinteet elävät, koska ne muuttuvat

Huhta Ilkka 002 Lapsuuden jouluihini kuului joulukirkko. Äitini herätti meidät jouluaamuna laulaen. Oli lähdettävä aamuyön ensimmäiseen jumalanpalvelukseen: ”Kello löi jo viisi, lapset herätkää”. Muistan lämmöllä aamuöiset kirkkomatkat kylmässä autossa. Tien päällä piti olla ajoissa, sillä jouluaamuna pikkukaupungin väki täytti nopeasti viimeisimmänkin kirkonpenkin.

Mieluisia ovat muistikuvani paluumatkoistakin. Sen aikana ehdimme ruotia joulusaarnan, virsivalinnat ja kirkkokuoron soraäänet. Kirkon jälkeen edessä oli pitkä ja rauhallinen joulupäivä. Nyt oli lupa pukea yöpuku takaisin päälle ja mennä jatkamaan unia. Tai sitten vain lukemaan lahjoiksi saatuja kirjoja ja leikkimään. Itse en tahtonut menettää hetkeäkään vuoden parhaasta päivästä. Siksi en käynyt joulukirkon jälkeen uudestaan nukkumaan. Varhaisen herätyksen ansiosta aika kuluisi hitaasti ja joulupäivä jatkuisi pitkään.

Marraskuussa eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi, että koulun joulujuhlan järjestäminen kirkossa on ongelmallista. Päätöstä seurasi kristillisen perinteen asemasta huolestuneita puheenvuoroja, joissa lainvalvojan kantaa tulkittiin tahattomasti ja tahallisesti väärin. Oliko vanha suomalainen joulukirkkoperinne tullut tiensä päähän? Eikö kirkolla ollut enää sijaa koulujen joulunvietossa?

Kummastakaan ei ollut kysymys. Edelleen joulukirkkoja saa järjestää, ja myös virren saa laulaa koulun yhteisessä joulujuhlassa. Ylilyönneistä huolimatta keskustelu oli tarpeellista. Se muistutti, että kristilliset perinteet ovat monelle rakkaita, eikä niiden sivuuttaminen ole hyvä ratkaisu koulussakaan. Samalla yhä useampi ymmärsi, että lukukauden päättävän joulujuhlan on syytä olla sellainen, että se voidaan viettää yhdessä. Siksi koulussa joulujuhlaa ei vietetä Jeesuksen syntymää muistellen, vaan pitkän syyskauden päättymisestä yhdessä iloiten.

Usein perinteisiin liittyy lapsenomaista ehdottomuutta. Omassa lapsuudenkodissanikin me joulukirkkoon aamuyöllä herätetyt sisarukset olimme varsin ehdottomia perinteiden vaalijoita. Vaadimme, että rituaalien jouluaatosta tapaninpäivään oli toistettava samaa kaavaa. Eihän se muuten olisi joulu, me luulimme.

Aikuisina perustimme omat perheet, ja jouluperinteetkin saivat uusia rikkaita sisältöjä. Perinteet muuttuvat hitaasti. Ehkä siksi monelta jää huomaamatta, että muutos ja muutokseen sopeutuminen ovat aina olleet perinteiden säilymisen edellytys. Niin rakkaita kuin lapsuuden joulut ovatkin, aikuisuuteen kuuluu tämän muutoksen hyväksyminen.

Ilkka Huhta
professori
teologian osastonjohtaja Itä-Suomen yliopisto
ilkka.huhta@uef.fi

Sana: ”On aamutähti syttynyt, on adventtisi läsnä nyt” – Virsi 933: 5

4. adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle. Sen evankeliumi luetaan Matt. 1: 18-24, joka tarkastelee enemmän Joosefin roolia Jumalan suunnitelmissa. Maria on joulun lapsen äiti, mutta ilman Joosefin apua maailmanhistoria näyttäisi kovin erilaiselta.

Mitä me hänestä tiedämme? Ammatiltaan hän oli teknikko, me sanoisimme rakennusmies tai kirvesmies. Yritän ymmärtää, millainen mies Joosef oli. Millainen suhde hänellä oli Mariaan ja mikä hänen tehtävänsä oli Jumalan suunnitelmissa?

Joosef aikoi hylätä Marian kuulleessaan hänen odottavan lasta. Aikomuksen taustalla on pelko. Mitä muut hänestä ajattelevat? Hänen maineensa on mennyttä ja miehinen itsekunnioitus raunioina. Hänhän on kuningas Daavidin jälkeläinen. Joosef tietää: ”Ainakaan hän ei ole lapsen isä!” Joosef on itse asiassa hyvin inhimillinen kuva miehestä, jolle maine ja kunnia ovat tärkeitä ja pyhiä asioita. Mikä maine ja mikä kunnia? Muistetaanko meidät kuoltuamme niistä? Tuskin. Enemmänkin siitä, kuinka kohtelemme toisiamme.

Joosefilla oli siihen aikaan kaksi vaihtoehtoa. Hän saattoi nostaa armottoman metelin ja vaatia oikeusteitse kunnian palauttamista ja kihlauksen purkamista. Joosef oli valitsemassa kuitenkin siistimpää ja Mariankin kannalta siedettävämpää tapaa ja oli kaikessa hiljaisuudessa purkamassa kihlauksen. Mutta Jumalalla oli Joosefille kolmas vaihtoehto tai käsky. “Joosef, Daavidin Poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, sinun vaimoasi, sillä se mikä on hänestä siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Siellä missä pelko on suurin ja hatara miehinen kunnia horjuu, siellä alkaa näkyä Jumalan voima.

Tämän jälkeen Joosefille ei tarvitse enää todistella mitään. Maan hiljaisesta tulee vaimonsa rinnalla kulkeva Mies isolla alkukirjaimella. Hän on valmis uhraamaan arvonsa ja asemansa yhteiskunnan silmissä ja sitoutumaan Marian kanssa.

Joosef ja Maria uskalsivat elämänsä vaikeiden kysymysten keskellä luottaa Pyhän Hengen voimaan ja työhön. Heille oli merkittävää enkelin antama sanoma ja Vanhan Testamentin profeetan lausuma ennustus. Sellaisina he olivat uskonihmisiä. Heille merkitsee jotain todellista ja konkreettista se, että “Jumala on meidän kanssamme”. Saako Jumala tänä jouluna ja myöhemminkin olla meidän kanssamme – todella?

Jaakko Muhonen, kappalainen, Kontiolahden seurakunta

Enkeli suojelee nukkuvaa Joosefia ja raskaana oleva Maria ylistää Jumalaa. — Tuleva sunnuntai omistetaan lasta odottavalle Marialle, Herran äidille. Vapahtajan äidin odotus ja Herran kansan joulun odotus kuuluvat yhteen. KUVA: Anniina Mikama.

Pääkirjoitus: Joulun rauhaa

Aikoinaan joulurauhasta oli maininta myös laissa ja sen rikkomisesta rangaistiin. Vaikka nykyisin laki ei enää rauhaan pakota, kuuluu joulurauhanjulistus useiden jouluaaton perinteisiin.

Jälleen yksi vuosi on pian takanapäin. Moni meistä kiirehtii vielä viimeisiä askareita niin töissä kuin vapaa-ajalla, tavoitteenaan joulun rauha. Yksi, jos toinenkin on viime aikoina huokaissut syvään ja todennut: ”Onneksi kohta on joulu.”

Joulun sanomassa on jotain hyvin rauhoittavaa. Paimenet kedolla, lapsi seimessä ja yön pimeydessä loistava tähti taivaalla. Joulun perinteemme tukevat myös omalta osaltaan rauhallista tunnelmaa. Kynttilät luovat pehmeän valon koteihin ja elävän liekin lepatusta seuratessa mieli rauhoittuu. Hautausmailla puolestaan kynttilämeri luo tunnelmallisen ympäristön muistella rakkaita, jotka eivät enää ole kanssamme. Myös monen suomalaisen jouluun kuuluva sauna tarjoaa mukavan hetken istahtaa alas ja rentoutua hetkeksi.

”Maassa rauha ihmisten kesken” sanotaan jouluevankeliumissa. Tähän on helppo yhtyä. Ikävä kyllä tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Tänäkin jouluna maailmalla soditaan, riidellään ja kiirehditään.

Yhteiskuntamme jatkaa pyörimistä joulunakin. Joululla on kuitenkin aivan erityinen merkitys nimenomaan pyrkimyksessä rauhaan. Aikoinaan joulurauhasta oli maininta myös laissa ja sen rikkomisesta rangaistiin. Vaikka nykyisin laki ei enää rauhaan pakota, kuuluu joulurauhanjulistus useiden jouluaaton perinteisiin. Joulurauha koetaan tärkeäksi.

Toivottavasti siis löydät joulustasi hetkiä, jolloin voit rauhoittua – pysähtyä ja hiljentyä hetkeksi. Rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2020 koko Kirkkotien toimituksen puolesta!

18.12.2019
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä sari.jormanainen@evl.fi

Ensi vuoden talousarviot hyväksytty

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto vahvisti kokouksessaan 9.12.2019 yhtymän talousarvion ja toimintasuunnitelman vuodelle 2020. Kontiolahden seurakunnan kirkkovaltuusto vahvisti puolestaan seurakunnan ensi vuoden talousarvion ja toimintasuunnitelman kokouksessaan 4.12.2019.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto vahvisti kokouksessaan 9.12.2019 yhtymän talousarvion ja toimintasuunnitelman vuodelle 2020. Ensi vuoden talousarvion mukainen tilikauden ylijäämä on 44 000 euroa. Tuloveroprosentti säilyy ennallaan vuonna 2020.

Kirkollisverotuloja arvioidaan kertyvän ensi vuonna vajaat 11 miljoonaa euroa. Talousarviossa suurin kuluerä on henkilöstökulut, joiden arvioidaan olevan ensi vuonna reilut 8 miljoonaa euroa eli 63,8 prosenttia kaikista käyttötalouden menoista.

Kontiolahden seurakunnan kirkkovaltuusto vahvisti puolestaan seurakunnan ensi vuoden talousarvion ja toimintasuunnitelman kokouksessaan 4.12.2019. Tuloslaskelma-arvion mukaan tilikauden tulos vuodelta 2020 muodostuu noin 156 000 euroa ylijäämäiseksi. Tuloveroprosentti pysyy ennallaan myös Kontiolahden seurakunnassa vuonna 2020.

Kirkollisverotuloja ja valtion avustusta arvioidaan kertyvän 2,58 miljoonaa euroa. Talousarvion mukaan henkilöstömenot ovat ensi vuonna n. 1,3 miljoonaa euroa.

Järjestelyerällä nostetaan lastenohjaajien palkkatasoa

Järjestelyerään käytettävä summa on 0,6 % yhtymän vuoden palkkakuluista.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 10.12.2019 kirkon virka- ja työehtosopimuksessa määriteltävän järjestelyerän kohdentamisesta. Järjestelyerän tavoitteena on kehittää paikallista palkkausjärjestelmää, korjata paikallisia palkkausepäkohtia, edistää toimintojen tuloksellisuutta ja tukea tehtävien uudelleenjärjestelyjä.

Järjestelyerään käytettävä summa on 0,6 % yhtymän vuoden palkkakuluista. Järjestelyerän kohdentamisesta on käyty paikallinen neuvottelu henkilöstön edustajien kanssa. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti neuvottelutuloksen perusteella kohdentaa merkittävän osan järjestelyerästä seurakunnan lastenohjaajan tehtävään koulutuksen saaneiden työntekijöiden vaativuusryhmän ja palkan korotukseen.

Yhteinen kirkkoneuvosto vahvisti kokouksessaan myös hautaus- ja haudanhoitomaksut vuodelle 2020. Maksut pysyvät tuhkausmaksuja lukuun ottamatta entisellä tasollaan. Yhteinen kirkkoneuvosto vahvisti vuoden 2020 tuhkausmaksuksi joensuulaisilta 150 euroa (vuonna 2019: 120 euroa) ja ulkopaikkakuntalaisilta 250 euroa (vuonna 2019: 220 euroa).

Joensuun seurakuntayhtymän tuhkausmaksut ovat olleet valtakunnallista keskiarvoa alhaisemmat. Päätöksen myötä tuhkausmaksut ovat lähempänä valtakunnallista keskiarvoa.