Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen teema on Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Sunnuntaina 5.2. alkavan keräyksen tuotoilla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään nuorten väkivaltaa ja konflikteja Suomessa ja ulkomailla.
Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen teema on Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Sunnuntaina 5.2. alkavan keräyksen tuotoilla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään nuorten väkivaltaa ja konflikteja Suomessa ja ulkomailla.
Yhteisvastuukeräyksen tuotolla tuetaan muun muassa Aseman lapset ry:tä, joka käyttää keräysvarat pitkittyneiden ja laajentuneiden koulukiusaamistapausten selvittämiseen sekä katusovitteluun, jossa sovittelijoina toimivat nuorisotyön ammattilaiset. Kuva: Yhteisvastuukeräys / Aseman Lapset
Yhteisvastuukeräyksen keräystuotoista noin 20 prosenttia ohjataan paikallisseurakunnan päättämään teeman mukaiseen toimintaan tai seurakuntien auttamistyöhön. Noin 20 prosentilla tuetaan kotimaassa Aseman Lapset ry:n toimintaa, joka ehkäisee väkivaltaa. Loput noin 60 prosenttia menevät teeman mukaiseen kansainväliseen apuun Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta.
Pielisensuun seurakunnan yhteisvastuutiimi kokee keräyksen tämänvuotisen teeman hyvin ajankohtaiseksi. Keräyspäällikkö, pappi Timo-Ilkka Antikaisen mukaan Pielisensuun seurakuntaan jäävä osuus käytetään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirin Selviydytään Kiusaamisesta -projektiin.
– Haluaisimme sanoa Kirkkotien lukijalle, jolla herää halu auttaa, että apu menee perille. Pieneltäkin tuntuva apu voi olla osa suurempaa apua. Kaikella auttamisella on merkitystä, Antikainen ja yhteisvastuutiimi painottavat.
Vaara-Karjalan seurakunta aikoo käyttää keräysvarat nuorten kanssa järjestettävään projektiin. Diakoni Taru Keinäsen mukaan on tärkeä huomata, että osa nuorista joutuu Suomessakin elämään väkivallan uhan kanssa.
– On aina tärkeää muistaa, että meillä on yhteinen vastuu sekä toinen toisistamme, että koko maailmasta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta auttaa suuresti, mutta pienikin lahjoitus on osa yhteistä hyvää.
Tea Ikonen
Lahjoita Yhteisvastuukeräykselle
Osallistumalla Yhteisvastuuta tukeviin tapahtumiin. Katso seurakuntien tapahtumakalenterit:
Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.
Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.
Erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen toimii Joensuun Saapas-toiminnan vetäjänä. Perjantai-iltaisin Saappaan porukka jalkautuu Joensuun keskustaan. – Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo. Kuva: Topi Linjama
Korona osuu nuoriin kovaa.
Paljon aiempaa useammat nuoret kärsivät sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja yksinäisyydestä, kertoo kouluterveyskysely. Suomessa olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta nuorten yksinäisyys ja kokemus ulkopuolisuudesta ja näkymättömyydestä vähenisi.
Kirkossa nuorten avun tarpeeseen vastataan osaltaan Saapas-toiminnan kautta. Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria nuorten omilla ehdoilla siellä, missä he ovat: kadulla viikonloppuisin, festareilla ja netissä. Toimintaa on parillakymmenellä paikkakunnalla.
Joensuun keskustaan jalkaudutaan joka perjantai
Perinteisin työmuoto, kadulle jalkautuva Saapas, on toiminut pian puoli vuosisataa. Joensuussa kadulle pyritään jalkautumaan joka viikonloppu.
– Perjantai-iltaisin kokoonnutaan vapaaehtoisten kanssa, lähdetään ensin Joensuun keskustaan ja sitten ehkä autolla etäämmäksi, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen, joka vastaa Joensuun alueen Saapas-toiminnasta.
Kadulla Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria, juttelevat heidän kanssaan ja auttavat tarvittaessa.
– Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo.
Saappaan vapaaehtoisia näkee myös Ilosaarirockin kaltaisilla festareilla, mutta korona-aikana festareita ei juurikaan ole järjestetty.
NettiSaapas tukee nuoria netissä
NettiSaappaassa vapaaehtoiset kohtaavat nuoria netissä. Keskustelua käydään YouTubessa, Instagramissa ja TikTokissa. Chat-keskusteluita käydään etenkin Tukinetissä.
Joensuussa Saappaassa toimii tällä hetkellä kuutisentoista vapaaehtoista, joista noin kymmenen päivystää NettiSaappaassa. Joensuulaiset Katariina ja Samu ovat NettiSaappaan vapaaehtoisina kolmatta vuotta.
Koronapandemian alussa päivystyksiä oli tiuhaan. Nyt he päivystävät noin kerran kuussa tunnin tai kaksi.
– Toivottavasti voimme taas jatkossa päivystää enemmän, he sanovat sähköpostiviestissä.
Juttelua arjen asioista ja pintaa syvemmältä
Katariina ja Samu kehuvat Saappaan ryhmähenkeä erinomaiseksi. Työn parasta antia on keskustelu chatissa erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista.
– Toisinaan keskustelemme arkipäivän asioista kuten ruoanlaitosta ja harrastuksista, mutta välillä keskustelemme myös syvällisemmistä aiheista kuten mielenterveydestä, hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Nuorten asia on lähellä Katariinan ja Samun sydäntä. He olivat miettineet johonkin vapaaehtoistyöhön ryhtymistä, kun he huomasivat Saappaan mainoksen lehdessä.
Heitä motivoi työhön ajatus siitä, että jonkun nuoren päivä tai viikko voi kohtaamisen ansiosta muuttua paremmaksi.
– Jokainen kiitos on merkityksellinen ja kertoo siitä, että olemme voineet olla tukena.
Saappaaseen luotetaan
Kiitosta toiminnasta myös tulee.
”Kiitos Provinssi 2019, kun huolehditte musta, kun oma kunto ei siihen pystynyt”, kirjoittaa eräs nuori palautteessaan.
Lasten ja nuorten keskuksen kokoaman palautteen perusteella Saappaan työtä pidetään merkityksellisenä. Saappaaseen luotetaan ja saapaslaisia pidetään turvallisina aikuisina, jotka eivät tuomitse nuoria.
Kadulla nuoria auttavat saapaslaiset saavat kannustusta aikuisilta, sanoo Nevalainen. Mutta tietenkään kaikki nuoret eivät halua jutella Saappaan aikuisten kanssa.
”Olette ihan kivoja, mutta jos joku ei halua jutella, niin älkää tulko”, opastettiin eräässä palautteessa.
Kuka tahansa voi alkaa vapaaehtoiseksi
Saappaan vapaaehtoiseksi pääsee kuka tahansa täysi-ikäinen, joka on käynyt tehtävään valmentavan koulutuksen. Kestoltaan kahden viikonlopun ja kolmen harjoituspäivystyksen mittaisia koulutuksia järjestetään vähintään kerran vuodessa.
Nevalaisen mukaan Saappaan vapaaehtoiset tulevat mukaan toimintaan erilaisilla motiiveilla ja monenlaisista taustoista. Osa lähestyy toimintaa humanismi edellä, toisilla on selvemmin seurakunnallinen tausta. Kaikkia yhdistää halu auttaa nuoria.
Saapas-toiminnan teologinen pohja tulee lähelle diakoniaa. Saappaan teologia on tekojen ja läsnäolon, kuuntelun ja auttamisen, kohtaamisen ja yhdessä kulkemisen teologiaa.
Topi Linjama
Yhteisvastuukeräyksellä apua nuorille
Suomen evankelisluterilaisen kirkon Yhteisvastuu 2022 -keräyksen tuotoilla autetaan koronapandemian seurauksista kärsiviä lapsia ja nuoria Suomessa ja maailmalla. Keräys alkaa sunnuntaina 6.2.
Tämän vuoden kampanjassa halutaan nostaa esiin erityisesti 15–19-vuotiaat nuoret. Tässä ikäryhmässä monet ovat kärsineet etäopiskelun ja eristäytymisen haasteista ja he kokevat yksinäisyyttä, ahdistusta ja toivottomuutta.
”Koronan lieveilmiöitä kohdanneet nuoret tarvitsevat nyt tukea ja turvallisia aikuisia arkeensa”, sanotaan Yhteisvastuun tiedotteessa.
Yhteisvastuun kotimainen kumppani on Lasten ja nuorten keskus, joka vastaa Saapas-toiminnasta. Keräyksen varoilla muun muassa kehitetään ja laajennetaan Saapas-toimintaa kaduilta, festareilta ja netistä kouluihin.
Kehittyvissä maissa koulunkäynti on koronan vuoksi keskeytynyt monin paikoin kokonaan, koska etäopetukseen ei ole ollut valmiuksia eikä välineitä. Sisällissodan riepottelemassa Etelä-Sudanissa monet nuoret ovat joutuneet naimisiin tai töihin alaikäisinä, jotta perheet selviytyisivät jokapäiväisestä elämästään.
Yhteisvastuun varoilla Kirkon Ulkomaanapu tukee nuorten koulunkäyntiä Etelä-Sudanissa muun muassa kunnostamalla kouluja ja parantamalla perheiden ruokaturvaa.
Osa yhteisvastuukeräyksen tuotosta ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon. Rahaston varoilla tuetaan kehittyviä maita humanitaarisissa katastrofeissa, jotka aiheutuvat useimmiten luonnononnettomuuksista, poliittisista selkkauksista tai äkillisistä onnettomuuksista.
Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat kasvaneet hälyttävästi.
Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat kasvaneet hälyttävästi. Kirkon kasvatuksen päivillä vuoden alussa yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian ja kasvatustieteen professori, opetusneuvos Niina Junttila esitteli tutkimusaineistoa, joka oli karua kuultavaa. Nuorten henkinen kunto on heikompi kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi sosiaalista ahdistuneisuutta kokee Junttilan aineiston mukaan yli kolmasosa yläkoulunuorista ja jopa 37 prosenttia lukiolaisista.
Nuorten kokemukset erityisesti ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä ovat lisääntyneet. Voi vain arvailla, mikä on koronapandemian vaikutus tilanteeseen. Niina Junttilan tutkimuksen mukaan yksi taustalla vaikuttavista tekijöistä on ulkopuolelle sulkeminen. Siinä nuori jätetään joko tahallisesti tai tahattomasti näkemättä, kuulematta tai kokonaan huomaamatta.
Kirkon kasvatuksen päivillä haettiin työkaluja siihen, ettei kukaan jäisi yksin. Lasten ja nuorten hätään tartutaan myös evankelisluterilaisen kirkon tämänvuotisessa Yhteisvastuukeräyksessä. Suurkeräys alkaa sunnuntaina 6.2.2022 ja tulee näkymään myös Joensuun seurakunnissa. Keräyksen avulla halutaan tukea erityisesti nuorten korona-ajan heikentämää henkistä hyvinvointia ja lisätä turvallisia aikuisia nuorten elämään.
Yhteisvastuun kotimaisena kumppanina on Lasten ja nuorten keskus, jossa kehitetään ja laajennetaan meille joensuulaisillekin tuttua etsivän nuorisotyön Saapas-toimintaa. Uudenlaisessa KouluSaappaassa on tarkoitus tuoda koulun arkeen ja välitunneille turvallisia aikuisia lisäkorviksi ja kannustajiksi. NettiSaapas taas tavoittaa nuoret verkossa, kun vapaaehtoiset aikuiset etsivät kuuntelijaa kaipaavia nuoria sosiaalisen median eri alustoilla keskustellen, auttaen ja tukien. Nuoret kaipaavat apuamme nyt enemmän kuin koskaan.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Vuoden 2021 keräyksen tuotolla autetaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä niin Suomessa kuin kehittyvien maiden kriisialueilla. Sunnuntaina 7. helmikuuta alkavaan keräykseen voi osallistua esimerkiksi lahjoittamalla verkossa tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi.
Vuoden 2021 keräyksen tuotolla autetaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä niin Suomessa kuin kehittyvien maiden kriisialueilla. Sunnuntaina 7. helmikuuta alkavaan keräykseen voi osallistua esimerkiksi lahjoittamalla verkossa tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi.
Yhteisvastuukeräys tukee ikäihmisiä Suomen lisäksi myös kriisialueilla. 67-vuotias Maria Nyrambagazohe on asunut Kyakan pakolaisasutusalueella kahden lapsenlapsensa kanssa jo vuodesta 2018. He pakenivat Ugandaan Kongon väkivaltaisuuksia, joissa saivat surmansa Marian aviomies ja kaksi poikaa. Lasten äiti on edelleen kateissa. Kuva: Kirkkopalvelujen kuvapankki.
Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Yhteisvastuukeräykseen osallistuvat kaikki Suomen ev.lut. seurakunnat ja tuhannet vapaaehtoiset ympäri Suomen.
Keräyksen tuotosta 60 % ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston välityksellä kulloisenkin tarpeen mukaan yli kymmeneen maahan. Valtaosa yhteisvastuuvaroista käytetään pitkävaikutteiseen kehitysyhteistyöhön.
Suomeen jää 40 % keräyksen tuotosta. Varoja ohjataan taloudellisessa ahdingossa eläville ikäihmisille mm. paikallisseurakuntien kautta. Lisäksi varoilla kohennetaan ikäihmisten elämänlaatua sekä tarjotaan heille maksutonta valmennusta digitaitojen kehittämiseksi.
Yksinäisyys lisääntynyt korona-aikana
Joensuun seurakunnissa tämänvuotinen yhteisvastuukeräyksen teema nähdään erittäin tärkeänä.
– Pyhäselän alueella ikäihmisten vaikeudet näkyvät erityisesti yksinäisyytenä sekä toimeentulovaikeuksina. Pienet tulot ja eläkkeet sekä suuret asumiskulut ja mahdollisesti suuret sairauskulut yhdessä vaikeuttavat riittävää toimeentuloa, kertoo Pyhäselän seurakunnan diakoni Lea Vuojolainen.
Pielisensuun seurakunnan ikäihmiset eivät ole Joensuun mittakaavalla pahimmassa taloudellisessa ahdingossa, mutta monien talous on silti tiukilla.
– Meillä on jonkin verran ikäihmisiä, joiden taloutta horjuttavat esimerkiksi yllättävät terveydenhuollon menot. Taloushuolia useammin kohtaamisissa tulee kuitenkin ilmi yksinäisyyttä ja elämän merkityksettömyyttä, jotka ovat lisääntyneet korona-aikana, toteaa Pielisensuun seurakunnan diakonissa Merja Tuononen.
Vapaaehtoisia kaivataan mukaan
Seurakuntien keräystiimien suunnitelmat alkavat olla valmiina ja mukaan toimintaan toivotetaan pian tervetulleeksi kymmeniä vapaaehtoisia.
– Toivomme, että saamme motivoitua vapaaehtoisia kerääjiä mukaan myös tänä vuonna. Erityisesti listakeräys ovelta ovelle on nyt haastava, mutta se toteutuu ehkä myöhemmin, kertoo Pielisensuun seurakunnan pastori Timo-Ilkka Antikainen, joka toimii seurakunnan keräyspäällikkönä.
Pielisensuun seurakunnalla on suunnitelmissa monenlaisia tapahtumia, joissa yhteisvastuukeräys on esillä kevään ja kesän aikana.
– Yksi tapahtumista on Pielisensuu Love 11. huhtikuuta. Sinne haemme pariskuntia ja ystäviä, jotka haluaisivat kertoa oman tarinansa ja laulunsa suositun SuomiLOVE -ohjelman tyyliin. Mukaan voi ilmoittautua jo nyt ottamalla yhteyttä diakonissa Merja Tuonoseen, Antikainen vinkkaa.
Käytössä monia keräystapoja
Pyhäselän seurakunnassa pidetään yhteisvastuuteemaa esillä koko keräysajan kaikessa seurakunnan toiminnassa.
– Nettisivuille ja somepostauksiin liitetään keräyksen tiedot lahjoitusviitteineen. Lahjoittamalla netin tai tekstiviestin kautta voi turvallisesti auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia vanhuksiamme pandemia-aikanakin, Pyhäselän seurakunnan pastori ja keräyspäällikkö Heidi Salo kertoo.
Keräyslippaat ilmestyvät pian paikallisten kauppojen kassoille ja listakeräys ovelta ovelle pyritään järjestämään mahdollisuuksien mukaan. Suunnitteilla on myös soppatykkitempaus.
– Teemme jatkuvasti diakoniatyötä taloudellisissa vaikeuksissa olevien ikäihmisten parhaaksi. Tänä vuonna iloitsemme siitä, että vanhusväestömme hyvinvointi on laajasti esillä yhteisvastuukeräyksen myötä. Kutsumme jokaista osallistumaan yhteisvastuun hengessä, Salo sanoo.
Kirsi Taskinen
Miten voit osallistua?
1) Ota yhteyttä seurakuntaasi, jos haluat vapaaehtoiseksi
2) Lahjoita verkossa, jokaisella Joensuun alueen seurakunnalla on oma lahjoitussivunsa:
• yhteisvastuu.fi/eno
• yhteisvastuu.fi/joensuu
• yhteisvastuu.fi/pielisensuu
• yhteisvastuu.fi/pyhaselka
• yhteisvastuu.fi/rantakyla
• yhteisvastuu.fi/vaara-karjala
Yhteisvastuu 2021 vähävaraisten vanhusten äänenä
Runsaat 70 vuotta sitten Suomi oli toipumassa raskaista sotavuosista. Jälleenrakennukseen ryhtynyt kansa oli yhtenäinen. Tuolloin syntyi myös Yhteisvastuukeräys auttamaan niitä ihmisiä, joiden omat voimat eivät riittäneet.
Nyt kohtaamamme koronapandemia on oman sukupolvemme sota. Vastustaja on näkymätön ja arvaamaton. Sen synnyttämät vahingot ovat kuitenkin varsin vahvoja ja laajoja. Ne koskevat koko maailmaa.
Erityisen kovalla kädellä koronakriisi on kohdellut köyhiä vanhuksia. Eristäytyminen tarkoittaa sosiaalisten kontaktien katoamista. Yksi ongelma synnyttää uusia vaikeuksia arjessa. Monet käytännön asiat tulisi hoitaa tietokoneella, jota ei välttämättä ole – ja jos onkin, taidot puuttuvat.
Tänä vuonna Yhteisvastuukeräys toimii köyhien vanhusten äänenä. Toivon, että voimme yhdessä olla edistämässä ihmisarvoisen arjen toteutumista ikäihmisten elämässä niin täällä kotimaassa kuin kauempanakin. Luodaan toiminnallamme uskoa siihen, että huomenna kaikki onkin paremmin!
Lämmin kiitos sinulle avustasi. Tapio Pajunen, keräysjohtaja
Paasto sai minut pysähtymään ja ajattelemaan, mistä minä haluaisin paastota tai mistä minun olisi tarvetta paastota, kirjoittaa Sari Jormanainen pääkirjoituksessa.
Tuhkakeskiviikko aloittaa paaston. Paastosta tulee ensimmäisenä mieleen tietyistä ruoista pidättäytyminen. Paasto voi kuitenkin olla paljon muutakin.
Vuonna 2012 vietettiin ensimmäistä ekopaastoa. Olenpa kuullut somepaastostakin.
En ole koskaan varsinaisesti paastonnut, enkä aloittanut sitä tänäänkään. Ainakaan määrätietoisesti ja tarkasti ohjeita noudattaen. Paasto sai minut kuitenkin pysähtymään ja ajattelemaan, mistä minä haluaisin paastota tai mistä minun olisi tarvetta paastota.
Nämä ajatukset saivat minut miettimään kirjoituksen otsikkoa, tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen slogania ”Sinä riität”. Koen, että elämme tällä hetkellä ajassa, jossa mikään tai kukaan ei tunnu riittävän.
Mietitään vaikka ilmastoasioita. Pienet teot eivät tunnu enää merkittäviltä, kun joka päivä saa kuulla kymmenestä uudesta tavasta, jolla jokainen meistä tuhoaa luontoa. Ainekset ilmastoahdistukseen ovat valmiit.
Entäpä osaaminen ja jaksaminen. Välillä tuntuu, että maailmassa on vain moniosaajia, jotka jaksavat tehdä uusia innovaatioita taukoamatta. Kaikki ovat aktiivisia ja aikaansaavia. Väsymystä ei näy. Tai ainakaan sitä ei myönnetä kovin helposti.
Paaston alku innoitti minut miettimään, että vähempikin voisi riittää -sinä ja minä riitämme. On asioita, jotka on hoidettava, mutta on myös paljon asioita, joita ei ole välttämätöntä tehdä. Sain eräässä tilaisuudessa huoneentaulun, jossa luki kiinalainen sananlasku: ”Vaikka asioiden tekeminen on jalo taito, niin on myös asioiden tekemättä jättäminen. Elämän viisautta on karsia epäolennainen.”
Tämä on mielestäni hyvä ohje myös paaston ajalle. Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi
Raamatun kertomus köyhän lesken rovosta elää tänäkin päivänä. Köyhät antavat eniten.
Kuva: KK-kuva.
Pian on se aika, kun Yhteisvastuukeräyksen lippaat ilmestyvät katukuvaan. Samalla Yhteisvastuu alkaa juhlia 70-vuotista taivaltaan. Vuonna 1950 Suomi oli toipumassa sodan aiheuttamista koettelemuksista. Oli paljon asunnottomuutta, sotainvalideja, leskiä, orpoja, mutta myös viriävää uskoa tulevaisuuteen. Hallavuosien seurauksena erityisesti Itä-Suomessa oli paljon ajallista puutetta. Piispainkokouksen päätös keräyksestä otettiin seurakunnissa innostuneesti vastaan. Tulos oli kaksinkertainen tavoitteisiin verrattuna. Diakoniatyön kautta voitiin köyhiin koteihin toimittaa ruoka-apua, invalidille pyörätuoli sekä vanhukselle kunnollinen vuode.
Yhteisvastuun teemat heijastavat aikaansa. Koko kampanjan ajan on pystytty tunnistamaan yhteiskunnan syvävirtoja. Aluksi kohteena olivat lesket, orvot, asunnottomat tai vammaiset. Viime vuosien teemoja ovat olleet saattohoito, ruoka-apu, yksinäiset vanhukset sekä lasten koulutustuki. Tänä vuonna tuetaan vanhemmuutta ja siinä lapsen ja vanhemman välisen suhteen lujittumista erilaisilla hankkeilla yhteistyössä järjestöjen kanssa.
Keräyksen tuotot kertovat myös ajan hengestä. Vaikka alkuvuosina elettiin niukkuudessa, keräystulot kasvoivat. Nyt kasvu on taittunut, vaikka elintaso on noussut. Korkein tuotto jäsentä kohti on köyhissä seurakunnissa. Rautavaaran seurakunta oli viime vuonna koko maan ykkönen (5,36 e/jäsen). Meidän seurakuntayhtymän paras tulos tehtiin Vaara-Karjalan seurakunnassa, 2,63 euroa/jäsen. Raamatun kertomus köyhän lesken rovosta elää tänäkin päivänä. Köyhät antavat eniten.
Miksi kirjoitan yhteisvastuusta? Ensiksi haluan osoittaa arvostukseni vapaaehtoisten ja diakonia-ammattilaisten työlle. Älä kulje heidän ohitse, vaan anna Luojalta lahjaksi saamasi kolikko tai seteli keräykseen! Toiseksi teema liittyy työskentelyyni Kirkkopalvelut ry:n hallituksessa. Yritämme innostaa seurakuntia uudistamaan rahankeruumuotoja, koska käteisrahan käyttö vähenee. Uudistamalla yhteisvastuukeräys säilyy elinvoimaisena. Ennen kaikkea haluan vahvistaa myötätunnon ja välittämisen kulttuuria sekä edistää sosiaalisesti kestävää kehitystä. Yhdyn presidentti Urho Kekkosen Yhteisvastuun avaussanoihin vuodelta 1972: ”Juuri nyt tarvitaan niitä, joilla on valmius luopua omastaan vapaaehtoisesti. Ilman toisten ihmisten olemassaolon kysymyksiin antautumista elämä on kylmää”.
Sama valo lähettää yhä matkalle, pyhille paikoille, elämän keskelle kuulemaan ihmisen tarinaa, tuomaan toivoa hätääntyneille, osallistumaan osattomuuteen. Maailman lapsilla on nälkä, ruoan nälkä, oppimisen nälkä, vanhemmuuden nälkä.
Mistä ottaisi edes vähän, tuolle ovelle tulleelle, hyvään tarkoitukseen rahaa keräävälle ihmiselle. Miten sanoisi, että ei ole, on vain vähän ruoanlaittotarpeita eivätkä nekään riitä, lapset tarvitsevat jokapäiväisen leipänsä. On pakko haudata häpeänsä, hakea avustusta ruokaan ja koulukirjoihin, on jaksettava olla äiti tänäänkin.
Äiti-Marialla oli käärö sylissään, tulevaisuuden toivo, isällä kyyhkyset uhrina – perheen rukous ja lahja Jumalan huoneelle. Toivo, lupaus ja kipu – äidin sydän, joka jo jotain isompaa on aavistellut, löytää saman viestin nyt Simeonin sanoissa. ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut… valon, joka koittaa pakanakansoille.”
Sama valo lähettää yhä matkalle, pyhille paikoille, elämän keskelle kuulemaan ihmisen tarinaa, tuomaan toivoa hätääntyneille, osallistumaan osattomuuteen. Maailman lapsilla on nälkä, ruoan nälkä, oppimisen nälkä, vanhemmuuden nälkä. Siksi Yhteisvastuukeräys tänä vuonna tukee vanhemmuutta ja sanomallaan tuo toivoa ja tukea maailmalle.
Toivon tuoja, hän, joka lepäsi äsken äitinsä sylissä, kansoille luvattu lohdutus, on temppelissä läsnä. Pyhä Henki johdatti Simeonin pyhäkköön, nosti hänen kansalleen ja koko maailmalle luvatun lohdun vanhuksen käsivarsille. Yhteen pieneen elämään kätkeytyi kaikki tämä, jonka äärellä me olemme tänään.
Jeesus Kristus, maailman valo, loistaa kirkkaana siellä, missä kiitetään Jumalaa kaikista elämän lahjoista. Erityisen kirkkaana pyhä valo valaisee siellä, missä pimeys uhkaa niellä, missä kamppaillaan selviytymisen äärirajoilla. Silloin siihen, kaiken pärjäämättömyyden ja voimattomuuden keskelle, osuu tulevaisuuden toivon säde. Se on juhlavalaistus, se lämmittää, niin kuin kynttilänpäivän tuhannet siunatut liekit lämmittävät ihmisten sydämet.
Meillä on yhä toivoa, koska se rakkaus ja huolenpito, joka kulkee asfalttikaduilla ja hiekkaisilla kyläteillä, vie sanomaa ihmistä suuremmasta rakkaudesta. Se ottaa käsivarsilleen vastasyntyneen, lahjoittaa elämän tien niin maan mahtaville kuin mahtia ja voimaa vailla oleville. Se rakkaus ei erottele, vaan ottaa valtaansa, vie tutuille ja tuntemattomille teille, kuljettaa ihmisen ihmisen luo.
Kirkkotie 