vapaaehtoistoiminta

Mikä olisi sopiva vapaaehtoistehtävä sinulle?

Syyskuun messutapahtuma kokoaa yhteen Joensuun alueen vapaaehtoiset, aiheesta kiinnostuneet ja vapaaehtoistoimintaa tarjoavat tahot. Tänä vuonna mukana on seurakuntien lisäksi runsaasti yhdistyksiä.

Nainen ja mies ovat puistonpenkillä kaupungilla. — Ystävätoiminnan vapaaehtoinen Fanni Kantonen ja mielenterveysomaisten parissa vapaaehtoistyötä tekevä Hannu Levaniemi saavat vapaaehtoistoiminnasta iloa ja voimaa. Kuva: Tea Ikonen

Vapaaehtoistoiminnan messuilla voi tutustua seurakuntien vapaaehtoistehtäviin, ja lisäksi mukana on noin 40 Joensuun alueella toimivaa yhdistystä. Nyt toista kertaa järjestettävän tapahtuman taustajoukkoina ovat Joensuun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä ja Pohjois-Karjalan vapaaehtoistoiminnan verkosto.

– Rohkaisen myös sellaista, joka ei vielä tiedä haluaako tehdä vapaaehtoistyötä, kurkkaamaan mitä on tarjolla. Messut tarjoavat mahdollisuuden kohdata toisia vapaaehtoisuudesta kiinnostuneita, sanoo seurakuntayhtymän vapaaehtoistyön koordinaattori Leena Mgaya.

Vapaaehtoisille juttukavereille on paljon kysyntää

Ystävätoiminta on tuonut perspektiiviä siihen, mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä, sanoo Joensuun seurakunnan ystävätoiminnassa mukana oleva opiskelija Fanni Kantonen.

Kantonen käy pari kertaa kuukaudessa lähes 90-vuotiaan rouvan luona juttuseurana ja ulkoilukaverina.

Ystävätoiminnan vapaaehtoisille on seurakunnissa juuri nyt suuri tarve.

– Lähdin mukaan, koska haluan käyttää omaa aikaani merkityksellisiin asioihin. Kannustan rohkeasti kokeilemaan, Kantonen sanoo.

Yhdistyksissä on monenlaisia vapaaehtoistehtäviä

Eläkeläinen Hannu Levaniemi haluaa vaikuttaa mielenterveysomaisten asemaan FinFami ry:n kautta. Pohjois-Karjalan yhdistyksen puheenjohtajana ja Mielenterveysomaisten keskusliiton hallituksen varapuheenjohtajana toimivan Levaniemen mukaan vapaaehtoiset ovat yhdistysten hallituksille erittäin tärkeitä.

Apuja tarvitaan myös kertaluontoisesti:

– Voit olla esimerkiksi jossain tilaisuudessa kahvinkeittäjänä tai tulla yhdistyksen toimistolle postittamaan esitteitä.

– On mitä parhainta ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä, että panostetaan omaisten asiaan, psykiatrisena sairaanhoitajana pitkän työuran tehnyt Levaniemi toteaa.

Tukiperhetoiminnassa ilo on molemminpuolista

Nurmeslainen erityisopettaja Riitta Kosola kävi viime syksynä SOS-Lapsikylän järjestämän valmennuksen tukiperhetoimintaan. Nyt hänen kotonaan vierailee kaksi tukiperheessä käyvää lasta kerran kuukaudessa.

– Pieni talo pihapiireineen on mielikuvituksellinen paikka lapsille, Kosola kuvailee.

Lasten kanssa leikitään pihaleikkejä, pelataan lautapelejä, poimitaan mustikoita ja tutkitaan luontoa. Kosolan lapsirakas Albert-koira on usein leikeissä mukana.

– Lasten ilo ja kiitollisuus on kannustavaa ja palkitsevaa. Jos voi omastaan jakaa jollekin toiselle, se on jo itsessään palkitsevaa, Kosola toteaa.

Seurakuntalaisten taidot pääsevät käyttöön vapaaehtoistyössä

Vapaaehtoiset ovat iso voimavara myös Kontiolahden seurakunnassa. Toimintaa tarjotaan sen mukaan, mille on kysyntää. Juuri nyt etsitään erityisesti ulkoiluystäviä ja kerhon vetäjiä.

– Ihmisillä on tosi paljon taitoja ja asioita, joita he haluaisivat tehdä, diakonissa Sanna Mutikainen iloitsee.

Sanna Mutikainen ja kirkkoherra Jukka Reinikainen vastaavat vapaaehtoistyöstä Kontiolahden seurakunnassa. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä keneen tahansa seurakunnan työntekijään.

Hanna Pekkanen

Tuu mukkaan!

Vapaaehtoistoiminnan messut tiistaina 19.9. klo 16–19 Joensuun seurakuntakeskuksessa (Kirkkokatu 28). Vapaaehtoistehtävien esittelyä, haastatteluita, musiikkia, grillimakkaraa, pullakahvit. Lapsille oma toimintapiste.

Vapaaehtoistehtäviä myös verkossa: Vapaaehtoistyö.fi ja Lähellä.fi.

Seurakunnat kouluttavat vapaaehtoisia Siilaisille

Sairaalaystävät tuovat kuntoutusosastoille tuulahduksen elämästä sairaalan seinien ulkopuolella.

Sairaalaystävät tuovat kuntoutusosastoille tuulahduksen elämästä sairaalan seinien ulkopuolella.

Mikko Raudaskoski, Leena Mgaya ja Eija Majasaari seisovat Siilaisen sairaalan ovella juttelemassa keskenään. — Sairaalaystävän olisi hyvä olla sosiaalinen, aito, kuunteleva, rohkea ja avoin monenlaisille asioille. – Elämänkokemuksesta on tehtävässä hyötyä ja sairaalaystäviksi tarvitaan niin miehiä kuin naisiakin, kertoo sairaalapappi Eija Majasaari (oik.). Kuvassa myös asiantuntijahoitaja Mikko Raudaskoski ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä käynnistyy lokakuussa uusi vapaaehtoistoiminnan koulutus. Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää vapaaehtoisia sairaalaystäviä Siilaisen sairaalan kuntoutusosastoille ja palliatiiviselle osastolle. Toiminta osastoilla käynnistyy loppusyksystä, mikäli koronatilanne sen sallii.

Sairaalaystävän tehtäviin kuuluu potilaan toiveista ja vapaaehtoisen vahvuuksista riippuen esimerkiksi lautapelien pelaamista, musisointia, ääneen lukemista, ulkoilua, ajatusten vaihtoa ja elämästä keskustelua.
– Sairaalaystävänä oleminen on tavallista yhdessä oloa ja tekemistä. Tuulahdus elämästä sairaalan seinien ulkopuolelta voi virkistää potilasta ja viedä ajatuksia toviksi sairauden maailmasta pois, toteaa Joensuun seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya.

Tarve vapaaehtoisille tuli sairaalan puolelta

Idea sairaalaystävätoiminnasta syntyi Siilaisen sairaalan vapaaehtoistoiminnan kehittämisryhmässä.
– Vapaaehtoisten koulutus on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa ja nyt päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Tarve vapaaehtoisille tuli sairaalan puolelta, ja toiminta toteutetaan sairaalan ja seurakuntien yhteistyönä, kertoo sairaalapastori Eija Majasaari.

Toiminnan ideoinnissa mukana ollut palliatiivisen keskuksen asiantuntijahoitaja Mikko Raudaskoski vahvistaa, että sairaalaystäville on Siilaisilla tilausta.
– Kiire verottaa aika ajoin osastoilla hoitajien tärkeänä kokemaa rauhaisaa läsnäoloa potilaiden kanssa. Keskustelulle ja aktiviteeteille jää tuolloin liian vähän aikaa. Tähän vapaaehtoistoiminta toisi kaivattua tukea potilaita ajatellen.
– Osa potilaista kokee yksinäisyyttä ja kaipaa vierelleen ihmistä. Aina eivät läheiset tai hoitohenkilökunta riitä täyttämään tätä tarvetta.

Siilaisilla pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa

Siilaisen sairaalalla on Majasaaren mukaan pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa, ja seurakuntien sairaalaystävätoiminta asettuu osaksi tätä kokonaisuutta.
– Syöpäyhdistys kouluttaa saattotukihenkilöitä ja aivoverenkiertohäiriöihin liittyvältä AVH-yhdistykseltä käy säännöllisesti vapaaehtoisia tukihenkilöitä neurologisella kuntoutumisosastolla. Aiemmin mukana on ollut myös muita toimijoita, kertoo Majasaari.

Raudaskoski on nähnyt työssään palliatiivisella osastolla Syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden olevan toivottuja vieraita. Kirkon hän näkee olevan yhteistyökumppanina yleisesti luotettavana pidetty toimija, jolla on pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa.
– Toivoisin, että mahdollisimman moni kysyisi itseltään, voisinko minä antaa pienen hetken ajastani ystävää tarvitsevalle. Rohkea ja avoin mieli riittää. Oman elämäntilanteen toki pitää olla järjestyksessä, jotta jaksaa kohdata ihmisiä monenlaisine elämäntilanteineen. Sairaalaystävää ei jätetä yksin, vaan toimintaan mukaan lähteneitä tuetaan jaksamaan tehtävässä kaikin tavoin.

Sairaalaystäväkoulutus Joensuussa

Koulutuksen ajat ja paikat: ti 12.10. klo 17.30, Noljakan kirkko, ti 2.11. klo 17.30, Siilaisen terveysasema, ti 9.11. klo 17.30, Siilaisen terveysasema
Ilmoittautuminen 25.8.–19.9.2021: http://www.joensuunseurakunnat.fi/ilmoittaudu. Ilmoittautumisen jälkeen tulee kutsu haastatteluun.
Yhteistyössä: Luterilainen kirkko Joensuussa ja Siun sote

Virpi Hyvärinen

Vapaaehtoistoiminta tuo mielekkyyttä elämään – ”Antaessaan saa”

Leipominen, ulkoilukaverina toimiminen, kolehdin kerääminen ja ryhmien ohjaaminen ovat kaikki töitä, joita tekevät lukuisat seurakuntien vapaaehtoiset. Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke selvitti, mikä saa ihmiset auttamaan toisia pyyteettömästi.

Ilona Suojama istuu työpöydän ääressä Kirkkotie-lehden sivut kädessään ja mikrofinikuulokkeet päässään, katsoo kameraan ja hymyilee. Taustalla tietokone, jossa käynnissä äänilehden äänitykseen tarvittava ohjelma. — Vapaaehtoisena toimiva Ilona Suojama käy vapaa-ajallaan lukemassa Kirkkotie-lehden ääneen Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n toimistolla. Yhden lehden lukemiseen kuluu aikaa noin kolme tuntia. Kuva: Virpi Hyvärinen

Viime vuoden lopulla Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä ja valtakunnallinen toimija Verve yhdistivät voimansa vapaaehtoistoiminnan tutkimiseksi. Mielipiteitä vapaaehtoistyötä tekeviltä ja seurakuntien työntekijöiltä saatiin mm. verkkokyselyn avulla. Kyselyn lisäksi viidessä seurakunnassa pystyttiin koronarajoituksista huolimatta järjestämään erillinen Vapaaehtoisuus voimavarana -tilaisuus.

– Saimme tilaisuuksista hyvää palautetta kasvotusten kokoontumisesta ja avoimesta keskustelusta, kertoo seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori ja hanketta vetänyt Leena Mgaya.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia ja tukea toiminnan kehittämistä. Vapaaehtoiset ovat merkittäviä yhteistyökumppaneita seurakunnille. Tekijöilleen vapaaehtoistoiminta tarjoaa kanavan osallistua kirkon toimintaan ja kohdata ihmisiä.

– Halusimme hankkeen kautta edistää seurakuntalaisten sitoutumista vapaaehtoistoimintaan ja tavoittaa myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät vielä ole löytäneet seurakunnan toiminnasta sisältöä omaan elämäänsä, Mgaya sanoo.

Ikäihmisten tukeminen ja avustaminen yleistä

Vapaaehtoisten verkkokyselyyn vastasi 120 henkilöä, joista kaksi kolmasosaa oli eläkeläisiä ja loput pääosin opiskelijoita ja työssäkäyviä.

– Suurimmalle osalle vastaajista vapaaehtoistyön tekeminen seurakunnissa oli jo ennestään tuttua, Mgaya kertoo.

Yleisimpiä vapaaehtoistöitä ovat olleet ikäihmisten tukeminen sekä avustaminen erilaisissa tapahtumissa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Myös meneillään oleva Yhteisvastuukeräys houkuttelee joka vuosi lukuisia vapaaehtoisia.

Kyselyn mukaan harvinaisempia vapaaehtoistöitä ovat olleet kiinteistöjen hoitoon liittyvät työt kuten lumityöt ja haravointi. Myös monikulttuurista vapaaehtoistyötä ja vammaistyötä tehtiin kyselyn mukaan vähemmän kuin muita. Lasten ja nuorten kanssa tehtävä vapaaehtoistyö kiinnostaa monia, vaikka ei aivan kärjessä kyselyssä ollutkaan.

Omat jaksamisen rajat tunnistettava

Vapaaehtoiset näkevät työssään monenlaista arvoa. Moni kyselyyn vastaaja kertoi yhdessä tekemisen ja joukkoon kuulumisen tuovan merkityksellisyyttä elämään. Ilon tuominen muille tuo hyvän olon itsellekin. Myös kristillinen rakkaus motivoi auttamaan toisia.

Kyselyyn vastaajat toivoivat lisäkoulutusta eniten kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa, jotka ovat aina läsnä vapaaehtoistoiminnassa.

– Toiminta perustuu siihen, että kohtaamme toinen toisemme ja elämme vuorovaikutuksessa. Vastaajat näkevät tämän teeman tärkeänä, koska haluavat oppia siitä lisää, Mgaya sanoo.

Lisäkoulutusta kaivattiin myös haastavien tilanteiden ratkaisuun ja oman jaksamisen tukemiseen vapaaehtoistyössä.

– Tällaiset koulutukset ovat hyviä, koska niissä kuulee myös toisten kokemuksia ja niistä saa ideoita sekä näkökulmia itselle.

– On tärkeää, että vapaaehtoinen tunnistaa omat rajansa, etsii ja löytää voimavaroja, ottaa taukoa kun on tauon tarve ja pitää huolta omasta jaksamisestaan.

Rekrytointia kehitetään yhteistyöllä

Seurakuntien työntekijät vastasivat verkkokyselyssä mm. kysymykseen, mikä on helpointa vapaaehtoistoiminnassa.

– Ohjaaminen ja perehdyttäminen nousivat vastauksissa kärkeen, Mgaya toteaa.

– Vapaaehtoinen on jo löytänyt tien omaan tehtävään, joten hän on innostunut ja halukas yhteistyöhön. Silloin työntekijän on helppoa ohjata ja perehdyttää.

Hankalammaksi koettiin uusien vapaaehtoisten rekrytointi.

– Se on yksi niistä asioista, joissa on aina kehittämistä. Yhteistyöllä voimme löytää uusia tapoja rekrytoida, Mgaya pohtii.

Ilonan ääni kertoo Kirkkotien kuulumiset näkövammaisille

Enolainen Ilona Suojama on lukenut jo puolentoista vuoden ajan lähes joka kuukausi Kirkkotie-lehden artikkelit ääneen. Yhteistyössä Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n kanssa Kirkkotie muuntuu äänilehdeksi, jonka avulla myös näkövammaiset pysyvät ajan tasalla seurakuntien elämästä.

Suojama suuntaa yhdistyksen toimistolle kerran kuussa Kirkkotien ilmestymisen aikoihin. Kerrallaan lehden lukemiseen kuluu aikaa kolmisen tuntia. Äänilehden teossa käytetään avuksi tietokoneen äänitysohjelmaa. Tietokoneohjelman hallitsemisen lisäksi äänilehden tekijälle on muitakin vaatimuksia.

– Äänihuulten pitää olla kunnossa, jotta pystyy olemaan tunteja äänessä. Lisäksi lukemisen pitää sujua rauhallisesti ja selkeästi, Suojama kertoo.

Suojama on tehnyt vapaaehtoistöitä koko aikuisikänsä ajan, joten auttamisesta on tullut jo tapa.

– Ihmisten auttaminen ja hyvän mielen tuominen heille tuo hyvää mieltä myös itselle ja antaa merkitystä elämään. Vapaaehtoistyö tuo myös uusia ihmiskontakteja ja sosiaalisen yhteisön, johon kuulua.

Vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita Suojama kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä palveluita järjestäviin organisaatioihin.

– Suosittelen kokeilemaan itselle sopivaa vapaaehtoistyötä, koska se on antoisaa ja siitä tulee hyvä mieli. Jos sopivaa vaihtoehtoa ei löydy tarjolla olevista, omaan seurakuntaan tai johonkin voittoa tavoittelemattomaan yhdistykseen voi myös esittää uusia ideoita ja tarjota omaa osaamistaan.

Kirsi Taskinen

Mikä motivoi vapaaehtoistoimintaan?

Halu auttaa
Hyödyksi oleminen
Tarpeellisuuden tunne
Uudet ystävät
Yhdessä tekeminen
Oma yksinäisyys
Antaessaan saa

Lähde: Vapaaehtoisuus voimavarana -kysely

Vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia kartoitetaan Joensuussa

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä toteutetaan Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke syyskaudella 2020. Hankkeessa tehdään kartoitus yhtymän nykyisestä vapaaehtoistoiminnasta ja selvitetään, mitä vapaaehtoistoiminta voisi olla tulevaisuudessa.

Kuopion tuomiokapituli on myöntänyt hankkeelle kehittämisavustusta 8 600 euroa. Hankkeen rahoituksen ehtoihin liittyy ulkopuolisen henkilöresurssin palkkaaminen. Hankkeen toimistotöihin määräaikaisena ja osa-aikaisena on valittu Zoya Kurvinen.

Loka-marraskuun aikana toteutetaan vapaaehtoistoiminnasta kaksi kyselyä; toinen työntekijöille ja toinen seurakuntalaisille. Seurakuntalaisille suunnattuun kyselyyn pääset vastaamaan Joensuun seurakuntayhtymän verkkosivujen (joensuunseurakunnat.fi) etusivun kautta. Kysely on avoinna marraskuun loppuun saakka.

Kyselyn lisäksi seurakuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa vapaaehtoistoiminnan tulevaisuuteen osallistumalla Joensuun seurakunnissa syksyn aikana järjestettäviin keskustelutilaisuuksiin.

Vapaaehtoisuus voimavarana -teemalla kokoonnutaan seurakunnissa seuraavasti:

Rantakylän kirkolla ti 20.10. klo 18
Reijolan srk-talolla su 1.11. klo 12 alkavan messun jälkeen kirkkokahvihetki
Joensuun srk-keskus ti 10.11. klo 18
Kiihtelysvaaran srk-talo ma 16.11. klo 17.30
Tuupovaaran srk-talo ti 17.11. klo 17.30
Pielisensuun kirkolla ke 18.11. klo 18
Enossa Hyvän mielen tuvalla ke 25.11. klo 18.30

Seurakunnat laajentavat keskusteluapua poikkeusoloissa

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.

Matti Nevalainen ja Leena Mgaya tietokoneen ääressä. — Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalaisen ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavulla on nyt käsillä olevassa tilanteessa erittäin tärkeä merkitys. – Elämän jakamisen tarve korostuu. Toivon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, sanoo Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakuntayhtymä avaa keskiviikkona 25.3. paikallisen, keskusteluapua tarjoavan puhelimen numerossa 013 263 5444. Numeroon vastaavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät ma-pe klo 10-18. Numeroon voi soittaa, kun tarvitsee kuuntelijaa, kaipaa neuvoja, haluaa ihmetellä poikkeusoloja tai on vailla esirukousta. Keskustelut ovat luottamuksellisia.

Kontiolahden seurakunta avaa oman Akuutti Auttavapuhelimen numerossa 040 761 6432. Numeroon voi soittaa ma-pe klo 9-12. Tämän numeron kautta Kontiolahden seurakunnassa kanavoidaan paitsi keskusteluapu, myös kaikenlaiset muut avunpyynnöt itselle ja omaisille. Numeroon voi soittaa pienessä ja suuremmassa avuntarpeessa, ja tieto välittyy seurakunnan työntekijöille.

Puhelimitse keskusteluapua saa myös Kirkon keskusteluavun valtakunnallisesta Palvelevasta puhelimesta, joka on avoinna joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.

”Keskusteluapua voi tarvita kuka tahansa”

Joensuun seurakuntayhtymässä Palvelevan puhelimen toiminnasta vastaavan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavun tarve korostuu poikkeustilanteessa.
– Ihmisiä huolettavat nyt monenlaiset asiat: oma ja läheisten terveys sekä jaksaminen arjessa. Myös epätietoisuus vie voimia – se, että ei ole mitään käsitystä, mitä edessä on.
– Keskusteluapu on tarpeen erityisesti ihmisille, joilla ei ole läheisiä, joille soittaa. Toisilla arki voi olla niin kuormitettua, että tilanteeseen kaipaa kuuntelijaa, joka ei liity omaan arkeen millään tavalla. Keskusteluapua voi kaivata ihan kuka tahansa meistä, joka haluaa jakaa ajatuksia uudessa tilanteessa, sanoo Mgaya.

Nuorille suunnattu SaapasChat laajentaa aukioloaikoja, rekisteröitymistä ei poikkeusoloissa edellytetä

Myös nuorille suunnattua keskusteluapua laajennetaan verkossa lisäämällä SaapasChatin keskusteluaikoja nyt, kun Saapas ei voi päivystää kaupungilla poikkeusolojen vuoksi. SaapasChat on 13-29-vuotiaille tarkoitettu keskusteluympäristö, joka toimii TukiNetissä.
– Normaalisti SaapasChatiin voi osallistua vain rekisteröitynyt käyttäjä, mutta nyt on avattu mahdollisuus osallistua myös ilman rekisteröitymistä. Tavallisesti chateja on 1-2 kertaa viikossa, nyt niitä on lähes päivittäin, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen Joensuun seurakuntayhtymästä.

SaapasChatin avulla halutaan olla läsnä nuorten elämässä myös nyt, kun muu järjestetty toiminta on tauolla pandemian vuoksi. Lähtökohtainen ajatus SaapasCha-tissä on ”Mitä sinulle kuuluu?”.
– Käymme varsin vapaata keskustelua elämän kysymyksistä. Nyt pandemian aikana nuorille tarjotaan mahdollisuutta keskustella koronavirukseen liittyvistä asioista, esimerkiksi peloista, kertoo Nevalainen.

Poikkeusolot muuttavat myös Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen ja Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniapäivystyksen luonnetta. Perheneuvonnassa asiakastapaamiset tapahtuvat nyt etäyhteydellä ja diakonian päivystystä hoidetaan puhelimitse.

Keskusteluapua poikkeustilanteeseen

• Joensuun seurakuntayhtymän keskusteluapu: p. 013 263 5444, ma-pe klo 10-18
• Kontiolahden seurakunnan Akuutti Auttavapuhelin: p. 040 761 6432, ma – pe klo 9-12.
• Saapas Chat nuorille: tukinet.net/teemat/saapaschat
• Ajanvaraus Joensuun perheasiain neuvottelukeskukseen: ma-to klo 9-11, p. 050 4308 472.
• Kirkon keskusteluavun Palveleva puhelin: joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.
• Kirkon keskusteluavun verkkopalvelut: http://www.kirkonkeskusteluapua.fi

Virpi Hyvärinen

22-vuotias Veera Kettunen alkoi kaveriksi 88-vuotiaalle Rauha Torniaiselle: ”Meillä klikkasi heti”

Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera, 22, ilmaantui seurakuntakeskukseen kysymään, mistä hän löytäisi itselleen ”mummon”. Veeralle löytyi Rauha.

Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera, 22, ilmaantui seurakuntakeskukseen kysymään, mistä hän löytäisi itselleen ”mummon”. Veeralle löytyi Rauha.

88-vuotias Rauha Torniainen ja 22-vuotias Veera Kettunen istuvat Torniaisen kotisohvalla ja katsovat nauraen toisiaan. — Rauha Torniaista ja Veera Kettusta yhdistää paitsi sosiaalinen ja puhelias luonne, myös runsaana kukkiva huumori. Haastatteluunkin kaksikko lähti pilke silmäkulmassa. ”Mahtavat ihmiset ajatella, että nyt niillä on noussut päähän, kun ovat lehteen lähteneet”, veisteli Torniainen Kettuselle. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuulainen Rauha Tornianen, 88 v., on päättänyt pitää kunnostaan huolta niin kauan kuin se vain on itsestä kiinni. Jos ulos lähteminen ei tule kysymykseen, rouva jaloittelee rollaattorin kanssa sisätiloissa.
– Viisi kertaa menen yhteen suuntaan, viisi kertaa toiseen. Alle 80 kierroksen ei jää koskaan. Jos olisin petissä, en pääsisi enää mihinkään, sanoo Torniainen.

Vuonna 1994 siivoojan töistä YTHS:ltä eläkkeelle jäänyt Torniainen harrastaa kunnon ylläpidon lisäksi lukemista. Nytkin kirjastosta on lainassa neljä opusta. Erityisen mieluisia ovat elämäkerrat – sellaiset kuten vaikkapa Elina Karjalaisesta kertovat Isän tyttö ja Villit vuodet. Aiemmin tärkeäksi tulleet käsityöt ovat jääneet terveyssyistä vähemmälle, vaikka viime jouluksi Torniainen sai vielä pojalleen sukat neulotuksi.

Ainoa huoli Torniaisella on oikeastaan terveys. Ja toisinaan yksinäisyys. Rouva on asunut jo useamman vuoden itsekseen, kun pitkäaikainen elämänkumppani muutti palvelutaloon. Aikuiset lapset asuvat kaukana. Ystävät ja naapurit ovat käyneet huonokuntoisiksi, monet jo lähteneet tuonilmaisiin.

Ihan yksin ei rouvan tarvitse päiviään viettää, sillä kaksi kertaa päivässä Torniaisen luona piipahtaa kotihoito ja kolme kertaa viikossa ovelle tuodaan ruoka. Soropista on käynyt sairaanhoitajaopiskelija, ja joskus paikalla viivähtää tuttava tai työtoveri.

Ja sitten on tietenkin Veera.

”Minua jännitti, pitääkö Rauha minua ihan hupakkona”

Se oli syksyä 2017 kun Joensuun seurakuntakeskukseen ilmaantui diakoniatyöntekijän hämmästykseksi nuori nainen, joka ilmoitti topakasti: ”Minä haluan sellaisen mummon”. ”Niin minkä?”, täytyi diakoniatyöntekijän kysyä, ja vastaus oli: ”No mummon”.

Nuori nainen oli Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera Kettunen.
– Minulla oli Kuhmossa seurakunnan kautta vastaavalla tavalla vanhempi nainen kaverina. Kun muutin tänne, eikä minulla ollut vielä tuttuja tai kavereita, niin mietin, että siitä hommasta tykkäsin. Menin seurakuntakeskukseen, ja siitä kaikki lähti.

Kettunen muistaa vieläkin tammikuisen pakkaspäivän, jona hän käveli ensi kertaa diakoniatyöntekijä Pauliina Martikaisen kanssa Rauha Torniaista tapaamaan.
– Minua jännitti, että mitähän Rauha minusta tykkää, pitääkö ihan hupakkona. Mutta meillä klikkasi heti.
– Olemme molemmat niin puheliaita, että sitä juttua rupesi tulemaan, ja yhtäkkiä tunnettiin sukulaisetkin siinä sivussa, kertoo Kettunen.

Ei tapaaminen ollut Torniaisellekaan pettymys.
– Ensivaikutelma oli hyvä. Kymmenen pistettä. Ei minua oikeastaan edes jännittänyt, kun tiesin, että tuttu diakoniatyöntekijä Pauliina on välikätenä.

Kahvittelua, lenkkeilyä ja tarinoita kerjuureissusta evakkomatkaan

Parivaljakon yhteydenpito on nyttemmin vakiintunut siihen, että Kettunen käy Torniaisen luona kutakuinkin kerran viikossa.
– Veera keittää kahvit, joskus käydään lenkillä tai avomieheni Martin luona Senioripihassa. Kerran Veera toi koulukaverinsakin käymään, kertoo Torniainen.

Tärkeä sisältö tapaamisissa on jutteleminen. Torniainen on kertonut Kettuselle elämänvaiheistaan: lapsuuden kerjuureissusta Enossa, pula-ajan ruokajutuista, korttiostoksista ja siitä, miten Kauhavalle evakkoon lähtiessä pikku-Rauha laitettiin junan hattuhyllyn verkkoon nukkumaan.
– Minusta Rauhan tarinat on mielenkiintoisia. Siinä oppii monenlaista, kun ei itse ole elänyt sellaista, sanoo Kettunen.

”Yksin ollessa minä jotenkin käperryn. Mutta kun joku käy, tulee juteltua muustakin kuin vaivoista”

Uudenlaisella ystävyydellä on sekä Torniaiselle että Kettuselle erityinen merkitys. Kettuselle auttaminen tuo hyvää mieltä.
– Omat isovanhempani ovat jo kuolleet, mutta muistan, miten tärkeätä heille oli, että siellä kävi. Minusta olisi tärkeää myös se, että meillä ei olisi niin isoa rajaa nuorten ja vanhojen välillä, sanoo Kettunen.

Torniaiselle Kettusen käynnit puolestaan ovat ”ihan elämän ehto”. Ylipäänsä se, että joku käy, on korvaamatonta.
– Yksin ollessa minä jotenkin käperryn. Ajatukset ovat helposti vähän negatiivisia. Mietin kipuja, huolehdin toistenkin edestä. Mutta kun joku käy, tulee juteltua muutakin, ei vain niistä vaivoista.
– Vaikka en minä sillä keinon yksinäinen ole kuin moni muu on. Minullahan tätä vipinää on – poikani sanoikin, että sinulla käy enemmän vieraita viikossa kuin heillä vuodessa, naurahtaa Torniainen.

Yhteinen vaikea kokemus lujitti suhdetta – Kettunen ihailee Torniaisen rohkeutta

Pelkkää tasaista ei Torniaisen ja Kettusen yhteistaival ole ollut. Käännekohta toverusten suhteeseen tuli, kun Torniainen kaatui talviliukkailla lenkiltä palatessa kotiportaisiin. Siitä seurasi parin viikon sairaalareissu.
– Veera se minua sairaalaan vei ja odotti puolille öin kun siellä kuvasivat, muistelee Torniainen.
– Muistan kun kävelin sairaalalta yöllä kotiin järkyttyneenä ja mietin, että mitä olen mennyt tekemään, minun olisi pitänyt olla Rauhan vieressä, kertoo Kettunen.
– Ja minä kun olin niin hyvillä mielin ollut, että kävely sujuu, vaan se olikin tyyntä myrskyn edellä. Portaat olikin liukkaat, kertoo Torniainen.

Yhteinen kokemus lähensi ja lujitti kaksikkoa. Kettunen kävi Torniaista sairaalassa tapaamassa ja piti kodista huolta kun emäntä ei ollut paikalla.
– Kastelin tekokukatkin vahingossa, kun niin touhuissani olin, nauraa Kettunen.
– Rauniot oli vain jäljellä, kun palasin, vitsailee Torniainen hyväntuulisesti.

Torniaisen aktiivinen elämänote herättää Kettusessa ihailua.
– Rauha on niin sisukas ja rohkea. Sinnikkäästi hän on kättäkin kuntouttanut, kun olkapää meni. Välillä hän huitelee ulkona rollaattorin kanssa yksinkin, kertoo Kettunen.
– Kyllä minä sanon, että kaikki on koettu, se sairaalareissukin. Mutta tässä kunnossahan minä vielä mennä törötän, jos Luoja elonpäiviä antaa, toteaa Torniainen

Tule vapaaehtoiseksi ikäihmiselle!

• Peruskoulutus uusille vapaaehtoisille ti 22.10. ja 29.10.2019 klo 17–19 Joensuun seurakuntakeskuksessa.
• Koulutuksen jälkeen tarjolla kohtaamisia ikäihmisten kodeissa ja ulkoilukaverina toimimista.
• Ilm. viim. 14.10.: http://www.joensuunevl.ﬁ/ilmoittaudu
• Lisätietoja: diakoniatyöntekijä Pauliina Martikainen, pauliina.martikainen@evl.ﬁ, p. 050 4387474
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Siun sote

Virpi Hyvärinen