Poikkeusolojen kokoontumisrajoituksia lievennetään – Jumalanpalvelukset jälleen yhdessä seurakunnan kanssa

Suomen hallitus linjasi toukokuun alussa, että koronavirustilanteen vuoksi asetettuja kokoontumisrajoituksia voidaan ryhtyä purkamaan vaiheittain. Päätös näkyy myös seurakuntien toiminnassa 1.6.2020 alkaen.

Suomen hallitus linjasi toukokuun alussa, että koronavirustilanteen vuoksi asetettuja kokoontumisrajoituksia voidaan ryhtyä purkamaan vaiheittain. Päätös näkyy myös seurakuntien toiminnassa 1.6.2020 alkaen.

Kirkkoherra Ari Autio seisoo ehtoollisvälineitä sisältävä kaapin edessä ehtoollismalja ja ehtoollileipäastia kädessään.
Ehtoollisvälineet saadaan pian jälleen ottaa esille seurakuntalaisia varten. Rantakylän kirkkoherra Ari Autio iloitsee, että seurakunta saa taas kokoontua Jumalan sanan kuuloon, ehtoollisen sakramentin osallisuuteen ja yhteyteen toistensa kanssa. Kuva: Sari Jormanainen

Kokoontumisrajoituksia lievennetään kesäkuun alusta alkaen. Aluehallintovirastot tekivät 19.5.2020 päätöksen, jonka mukaan alle 50 henkilön yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset ovat sallittuja 1.6.2020 alkaen.

Aluehallintovirasto päätti myös, että suurempien, 50-500 osallistujan, tilaisuuksien järjestäminen on mahdollista kesäkuun alusta alkaen erikoisjärjestelyin, eli niin, että ihmisten turvallisuus varmistetaan asiakasmäärien rajaamisella sekä turvaetäisyyksien ja hygieniaohjeistuksen avulla.

Seurakuntalaiset mukaan jumalanpalveluksiin kesäkuun alusta

Päätösten myötä jumalanpalvelukset on mahdollista toteuttaa läsnä olevan seurakunnan kanssa 1.6.2020 alkaen. Jumalanpalveluksissa kiinnitetään erityistä huomiota riittäviin turvaväleihin ja hyvään käsi- ja yskimishygieniaan.
– Piispojen ohjeen mukaan kirkkotilassa voi olla enemmänkin kuin 50 ihmistä, jos 1,5 metrin turvavälit voidaan pitää. Rantakylän kirkolla tämä tarkoittaa sitä, että selkeästi rajaamme osan penkeistä pois käytöstä ja jäljelle jäävillä penkkiriveillä jätetään tarvittava väli vierustoveriin. Saman perheen jäsenet toki voivat istua liki toisiaan, Rantakylän seurakunnan kirkkoherra Ari Autio kertoo tulevista käytänteistä.

Ehtoollista nautitaan pitkästä aikaa – hygienia ja etäisyydet huomioidaan

Jumalanpalveluksissa voidaan viettää myös ehtoollista. Jokainen seurakunta päättää itsenäisesti, milloin kirkossa pidetään sanajumalanpalvelus ja milloin messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Myös ehtoollisella ensiarvoisen tärkeää on pitää riittävä etäisyys toisiin.
– Ajatuksenani on teipata lattiaan alttarikaiteen eteen merkit, joiden kohdalle voi polvistua alttarille. Ehtoollisen jakajat huolehtivat käsihygieniasta ja välttävät koskemasta seurakuntalaisen käsiä ehtoollista jakaessaan. Käsihygieniaa varten alttarilla on käsidesiä, mutta kasvojen edessä ei käytetä suojamaskeja, Autio sanoo.

Ehtoollista on vietetty läsnä olevan seurakunnan kanssa Joensuun ja Kontiolahden kirkoissa viimeksi yli kaksi kuukautta sitten.
– Jumalanpalveluksen päämuoto on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Monet ovat kertoneet, että heillä on ikävä ehtoollista. Yhtä lailla pappien on ollut omituista toimittaa jumalanpalvelus ilman seurakuntaa. Kirkonkellot ovat tehneet tiettäväksi, että kirkossa on menot, mutta vain pappi ja kanttori ovat olleet läsnä.
– On riemullista palata normaaliin. Siihen tuttuun ja turvalliseen. Paljon on näinä aikoina puhuttu jostakin uudesta normaalista, mutta jumalanpalveluksilla on pitkä ja vakiintunut historia, jonka normaali ei helposti järky. On hienoa, että seurakunta saa taas kokoontua Jumalan sanan kuuloon, ehtoollisen sakramentin osallisuuteen ja yhteyteen toistensa kanssa, Autio iloitsee.

Jumalanpalvelukset välitetään verkon kautta jatkossakin Joensuussa ja Kontiolahhdella

Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta jatkavat jumalanpalvelusten välittämistä verkkoon myös kesän aikana. Joensuun seurakunnissa kesäkuun alusta alkaen jumalanpalvelusta on mahdollista kuunnella suorana lähetyksenä verkon välityksellä. Jumalanpalvelukset välitetään verkkoon kuunneltavaksi kesän ajan Rantakylän kirkosta.

Lähetys julkaistaan YouTubessa Joensuun seurakuntayhtymän Toivon tähden –kanavalla. Linkki lähetykseen löytyy myös verkkosivuilta http://www.joensuunseurakunnat.fi ja seurakuntien sosiaalisen median kanavista.

Kontiolahden seurakunta jatkaa jumalanpalvelusten välittämistä videon kautta. Seurakunnan suorat lähetykset julkaistaan YouTubessa (youtube.com) ja ne löytyvät hakusanalla Kontiolahden seurakunta.
– Seurakuntalaisia tiedotetaan kirkossa suoratoistosta. Kuvaamme pääsääntöisesti vain toimittajat ja avustajat. Seurakuntalaisia emme kuvaa, emmekä ehtoollisella kävijöitä. Kirkossa on myös merkitty selkeästi alueet, joihin kuvaus ei yllä, Kontiolahden seurakunnan kirkkoherra Jukka Reinikainen kertoo.

Rippikoulut toteutetaan päiväleireinä, Vaivio ja Hietajärvi pysyvät kiinni, seurakuntien tiloja voi vuokrata juhlakäyttöön

Jumalanpalvelusten lisäksi myös muu seurakuntien toiminta käynnistyy hiljalleen. Kesän ajan rippikoulut järjestetään Joensuun seurakunnissa turvallisuussyistä päiväleireinä. Yön yli kestäviä rippileirejä ei kesällä järjestetä, koska leiriolosuhteissa hallituksen suosittamien turvaetäisyyksien ja tilojen väljyyden toteuttaminen olisi vaikeaa. Rippikoulujen konfirmaatioista tiedote-taan rippikoululaisille ja heidän huoltajilleen.

Seurakuntayhtymän Vaivion kurssikeskuksessa ja Hietajärven leirikeskuksessa ei järjestetä touko-elokuussa lainkaan seurakuntien leirejä. Rippikoulujen lisäksi myös muut kesälle suunnitellut leirit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan päivätoimintana.

Kontiolahden seurakunnassa on päädytty myös päivärippikoulujen järjestämiseen kesällä. Rippikouluun kuuluu lähiopetusta Lehmon seurakuntatalolla ja muutamia leiripäiviä Hirvirannan leirikeskuksessa. Lisäksi rippikoululaisille järjestetään lokakuussa kolmen yön leiri. Konfirmaatiot pidetään loka-marraskuussa.

Hallituksen koronavirustilanteen vuoksi tehtyjen rajoitusten lieventäminen vaikuttaa myös seurakuntien tilojen käyttöön. Joensuun seurakuntien tiloja on mahdollista vuokrata 1.6.2020 alkaen mm. muisto-, juhla- ja perhetilaisuuksiin.
Tilojen käytössä tulee huomioida paikalla olevien ihmisten määrä. Pienissä tiloissa väkimäärää joudutaan rajaamaan alle 50 henkilöön.

Sari Jormanainen

5xmielessä: Eskariope kiittää ja kumartaa

Ensimmäistä kertaa eskariryhmää luotsannut varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala toivoo, että maailmalle lennähtävät lapset olisivat oppineet päiväkodissa ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja.

Ensimmäistä kertaa eskariryhmää luotsannut varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala toivoo, että maailmalle lennähtävät lapset olisivat oppineet päiväkodissa ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja.

Johanna Ojala seisoo päiväkodin pihalla lasten leikkitelineen luona hynyillen.
”Kaveruustaitoja on kovasti opeteltu vuoden aikana esiopetuksessa. Tämän ikäisillä näkyy jo mukavasti spontaania toisten auttamista ja sitä, että otetaan toinenkin huomioon paremmin kuin nuorempana. Se on tärkeä taito kouluun lähtijälle”, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. JUOLUKAT. Olen toiminut vajaat kymmenen vuotta varhaiskasvatuksen opettajana, suurimman osan ajasta Soutajanpuiston päiväkodilla Rantakylässä. Tähän asti olen tehnyt töitä pienempien lasten kanssa, tänä vuonna työskentelin ensi kertaa esiopetuksessa Juolukoiden pienryhmässä. Eskarilaiset ovat jo todella omatoimisia. Esiopetusikäisten lasten kanssa korostuu opettajan rooli kasvattajan ja hoivaajan rinnalla.

2. POIKKEUSOLOT. Tämä kevät on ollut yllätyksellinen kevät. Kun koulut siirtyivät etäopetukseen, myös meidän ryhmästä jäivät esioppilaat suureksi osaksi pois. Soutajanpuiston esiopetusikäiset lapset Juolukoista ja Mesimarjoista yhdistettiin yhteen ryhmään. Töitä on riittänyt etätehtävien laatimisen, kirjallisten töiden ja syksyn suunnittelun parissa. Kaikkiin lapsiin ollaan oltu myös kotiin yhteydessä, ja kyselty, miten etäeskari sujuu.

3. HYVÄSTIT. Suurin osa lapsista palasi lähiopetukseen 14.5. Se tuntuu tärkeältä siksikin, että on hyvä päästä kasvokkain toivottamaan lapsille mukavat kesät ja mukavaa taivalta kouluun. Monia lapsiahan jännittää se kouluun lähtö. Lapsiin myös kiintyy vuoden aikana, ja kyllä se tuntuisi, että jotakin jää kesken, jos ei enää nähtäisi. Perheetkin ovat tulleet tutuiksi, heitäkin on mukava vielä tavata.

4. KIITOKSET. Olen oppinut tämän vuoden aikana sekä lapsilta että työtovereilta monenlaista. Ryhmässämme on aivan loistavat lastenhoitajat, jotka ovat antaneet paljon, kun itse olen ollut ensimmäistä vuotta esiopetuksessa. Lapset ovat opettaneet minulle etenkin heittäytymistä. Heiltä tulee paljon omia ideoita, ja se on vaatinut minulta välillä omien suunnitelmien sivuun laittamista. Yhdessä innokkaiden ja kekseliäiden lasten kanssa toimiessa kaikesta on tullut paljon rikkaampaa.

5. MUISTOT. Toivon, että lapset olisivat oppineet täällä ennen kaikkea vuorovai-kutustaitoja. Sitä, että he osaisivat ottaa toisiakin huomioon. Lapsethan ovat innokkaita sanomaan mielipiteensä, ja siinä on opettelemista, kun elämässä on aina ne toisenkin toiveet siinä rinnalla. Sitä toivon myös, että lapsille jäisi mukava muisto tästä ajasta. Eskarilaisethan asuvat tässä lähistöllä. Olisi kiva, jos heille tulisi ohi kulkiessa mukavia muistoja mieleen!

Virpi Hyvärinen

Pääkirjoitus: Kohti normaalimpaa kesää

Nähtäväksi jää, onko tämä uusi normaali ja fyysisen etäisyyden pitäminen tullut jäädäkseen.

Onhan ollut kevät! Eipä vielä helmikuussa tiedetty, mitä oli tulossa. Merkkejä oli toki ilmassa, mutta miten helppo olikaan maaliskuun alussa ajatella, ettei virus tulisi juurikaan Suomeen vaikuttamaan. Toisin kävi. Nyt olemme eläneet yli kaksi kuukautta poikkeusolojen aikaa. Kaikesta huolimatta olemme menossa kohti kesää. Ilmassa alkaa olla lämpöä ja puut saavat vihreää väriä, kuten normaaliin alkukesään kuuluu. Luvassa on myös muuta ns. normaalia, joka tosin on alkanut poikkeusaikoina tuntua enemmänkin ylellisyydeltä.

Kokoontumisrajoitusten lievennykset palauttavat meille jotain, mitä menetimme pandemian vuoksi. Kesäkuun alusta alkaen voimme taas kokoontua. Seurakunnissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yli kahden kuukauden jälkeen seurakunta voi jälleen kokoontua kirkkoon jumalanpalvelukseen. Myös muuta toimintaa käynnistellään hiljalleen.

Paljon on puhuttu uudesta normaalista. Nähtäväksi jää, onko tämä tosiaan uusi normaali ja onko fyysisen etäisyyden pitäminen tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä ainakin turvaväleihin sekä käsi- ja yskimishygieniaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Koronavirusta ei ole vielä voitettu, vaikka nyt voimmekin hieman vapaammin olla.

Asiantuntijoiden antamissa ohjeissa suositellaan ulkona oloa, virus tarttuu ulkona huonommin. Ja mikä olisikaan sen mukavampaa kuin nauttia samalla kerralla ystävien seurasta ja kesään kääntyvästä Suomen luonnosta. Muistathan myös osallistua perjantaina 29.5. Suomen suven avauk-seen omalla parvekkeella tai pihalla laulamalla! Jos mietit, mistä tässä on kyse niin lue uutinen s. 5.

Hyvää alkavaa kesää!

27.5.2020
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Kolumni: Mustan joutsenen kevät

Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.

Kaija Majoisen henkilökuva
Kuva: KK-kuva.

Elämme juuri nyt vuoden kauneinta ja herkintä aikaa. Silmut avautuvat puiden oksissa, maahan kylvetyt siemenet alkavat versoa ja kevään ensi kukat avautuvat iloksemme. Lähimetsät ja puistot myös täällä kaupungissa täyttyvät lintujen liverryksestä. Luonto on täynnä elämää. Eräänä aamuna minulle tuotti erityistä iloa, kun näin kansallislintujemme, uljaiden valkojoutsenten lipuvan Pielisjokea pitkin.

Mutta minkä ihmeen mustan joutsenen nostin kolumnini otsikoksi? Eihän sellaisia ole, ehkä harvinaisuuksina joissakin eläintarhoissa. Kysymyksessä onkin käsite, jolla tulevaisuuden tutkijat kuvaavat yllättävää, odottamatonta sekä ennakoimatonta tapahtumaa tai tapahtumasarjaa. Näillä yllätyksillä on toteutuessaan laajoja vaikutuksia. Tutkimuskirjallisuudessa mustan joutsenen esimerkkeinä mainitaan vuoden 2001 syyskuussa tapahtunut terrori-isku New Yorkissa sekä Intian valtamerellä maanjäristyksen synnyttämä tsunami loppuvuodesta 2004. Nyt tähän esimerkkilistaan voidaan lisätä koronapandemia.

Eihän maailmanlaajuinen pandemia tullut täydellisenä yllätyksenä; olihan siitä mm. Maailman terveysjärjestö WHO varoittanut jo useita kertoja. Olimme kuulleet uutisia MERS-, SARS- tai ebola-viruksista, mutta nämä uutiset oli helppo ohittaa. Itsekin siirsin ne mielessäni takavasemmalle, eihän nämä voisi levitä Suomeen. Mutta tulihan se koronavirus, näkymätön vihollinen ja pani polvilleen meidät kaikki. Lomautukset ja irtisanomiset ovat tuoneet taloudellista ahdinkoa moneen perheeseen. Minulle surua on tuottanut se, että en voi tavata läheisiäni yli 70-vuotiaita muualla kuin ulkona. Onneksi olemme menossa kohti lämmintä vuodenaikaa!

Koronapandemia on muuttanut monen työpaikan toimintaa. Digitalisaatiossa olemme ottaneet lyhyessä ajassa huiman loikan eteenpäin. Monet toiminta- ja kokouskäytännöt ovat muuttumassa. Päätöksiä joudutaan tekemään epävarman tiedon varassa sekä etenemään kokeillen ja testaten erilaisia toimintamalleja. Ei haittaa, jos kaikki niistä eivät nouse jaloilleen. Yllättäen voi löytyä käytänteitä, jotka jäävät elämään myös pandemian jälkeisessä maailmassa. Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.

Parhaimmilaan pandemia kasvattaa meissä muutosjoustavuutta, resilienssiä. Samalla se opettaa, kuinka tärkeää on luopua kaikkivoipaisuuden harhasta. Itsekin muistan nyt aiempaa useammin lisätä omien suunnitelmieni perään sanat: Jos Luoja suo.

Kaija Majoinen
hallintotieteiden tohtori, dosentti
kaija.majoinen@outlook.com

Seurakunnat vastaavat haasteeseen: Avataan kesä ulkona laulamalla

Seurakuntalaisia kannustetaan osallistumaan Suomen suven avaukseen laulamalla Suvivirttä omalla pihalla tai parvekkeella omaan tai radion tahtiin perjantaina 29.5. klo 18.

Joensuun ev.lut. seurakunnat tarttuvat käytännöllisen teologian emeritusprofessori Paavo Kettusen haasteeseen avata Suomen suvi ulkona laulamalla. Kettunen haastoi seurakunnat ja paikallisradiot sosiaaliseen suven avaukseen omalla parvekkeella tai pihalla Suvivirttä ja Karjalaisten laulua laulaen.

Haasteen myötä Radio Rex välittää Suomen suven avauksen kanavallaan 29.5. klo 18. Seurakunnat vastaavat haasteeseen laulamalla kirkkojen pihoilla. Seurakuntalaisia kannustetaan osallistumaan Suomen suven avaukseen laulamalla Suvivirttä omalla pihalla tai parvekkeella omaan tai radion tahtiin perjantaina 29.5. klo 18.

Parisuhde puntarissa – poikkeusolot nostavat pintaan ihmisten keinot selviytyä

”Poikkeusoloissa kaikkien perheenjäsenten kuormitus lisääntyy, ja turhautuminen nousee helposti pintaan. Olisi tärkeätä hyväksyä se, että tällaista tulee. Samalla tulisi pyrkiä estämään tilanteen kasvaminen yleiseksi katastrofiksi, jossa kaikki ovat kiukuissaan ja konflikti kasvaa liian suureksi”, sanoo Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka.

”Poikkeusoloissa kaikkien perheenjäsenten kuormitus lisääntyy, ja turhautuminen nousee helposti pintaan. Olisi tärkeätä hyväksyä se, että tällaista tulee. Samalla tulisi pyrkiä estämään tilanteen kasvaminen yleiseksi katastrofiksi, jossa kaikki ovat kiukuissaan ja konflikti kasvaa liian suureksi”, sanoo Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka.

Piirroskuvassa pariskunta selät vastakkain, päiden takana särkyvä sydän.
Kuva: iiStockMHJ

Viime viikkojen ajan ihmiset ovat viettäneet poikkeuksellisen paljon aikaa neljän seinän sisällä. Seinien läpi ei näe, mutta arvata saattaa, että useissa kodeissa elämä ei jatku ihan niin kuin ennen. Pandemia haastaa niin perheitä kuin parisuhteita.

Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikan mukaan poikkeusoloilla on monenlaisia seurauksia, ja seuraukset muuttuvat tilanteen pitkittyessä.
– Joissakin perheissä tilanne selätetään yhdessä, ja konkreettinen, hyvä, yhteinen aika kotona lisääntyy. Jos taas perheessä on riitaisuutta, lomautuksia, ongelmia alkoholin kanssa tai muita huolia, riski tilanteen kiristymiseen kasvaa.
– Vielä ei ole selvillä, mitä tilanne tuo mukanaan, jos se jatkuu pitkään. Jos sairaus tulee lähipiiriin, se on ihan oma kysymyksensä. Monesti sairaus ja suru saavat puhaltamaan yhteen hiileen, Pellikka toteaa.

Aluksi keskitytään selviytymiseen, sitten alkaa helposti turhauttaa ja uuvuttaa

Pellikan mukaan poikkeusolot nostavat pintaan ihmisten keinot selviytyä.
– Ensivaiheessa jotkut ovat alkaneet asettaa parisuhteen asioita suurempaan mittakaavaan ja ajatelleet, että eivät nämä meidän ongelmat niin suuria olekaan – nyt on tärkeämpää saada etäkoulut ja -työt käyntiin. Kun pahin myrskyn silmä on ohi, pari voi palata käsittelemään suhteen ongelmia.

Aluksi monissa perheissä on pinnalla tilanteen hyvät puolet ja selviytyminen, mutta sitten alkaa hermostuttaa ja uuvuttaa. Lasten tekisi mieli lähteä uimahalliin, äidin kuntosalille tai isän kavereiden kanssa ulos.
– On normaalia, että toisten perheenjäsenten naamat alkavat jossakin kohtaa kyllästyttää. Jokainen tarvitsee myös omaa tilaa, joku enemmän, joku vähemmän.
– Tärkeätä olisi kuitenkin se, että kuvio ei pääse lähtemään väärille urille – sellaisille, jossa tilannetta yritetään ratkaista vihaisena olemisella, sanoo Pellikka.

Turvaverkon oheneminen haasteena lapsiperheissä – myös työnjako kotona voi mennä uusiksi

Monien parien ja perheiden voimia vie Pellikan mukaan nyt etenkin se, että turvaverkko on ohentunut, kun isovanhempia ei välttämättä voi pyytää entiseen tapaan avuksi. Erityisesti tämä korostuu yksinhuoltajien perheissä.
– Uusperheissä puolestaan voi nousta esiin kysymys siitä, voivatko puolison lapset epidemian aikana tulla meille. Tässä tarvitaan myötätuntoista asennetta puolison lapsia ja puolisoa kohtaan. Keskiössä tulisi olla koko ajan lapsen paras – kysymys siitä, miten voidaan järjestää se, että lapset saavat kummankin vanhemman seuraa ja tukea.

– Perheissä voi syntyä myös poikkeuksellisia työnjakoja: toinen tekee pitkää päivää töitä, toinen hoitaa lapset ja kodin. On tärkeätä huomata, että kun tilanne palautuu normaaliksi, siihen lähdetään eri tilanteesta. On hyvä käydä yhdessä läpi, millainen kokemus tämä oli ja mitä siitä on opittu, sanoo Pellikka.

Väkivalta ei ole sallitumpaa poikkeusoloissa – humalaisen kanssa keskustelusta on harvoin apua

Pellikka korostaa, että poikkeusaika ei ole syy tehdä väkivaltaa, eikä syy olla hakematta siihen apua.
– Jos joutuu väkivallan takia lähtemään pakoon, niin se on paha juttu, vaikka olisi paikka minne mennä. Turvakoti on siinä kohtaa oikea osoite, ja yhteydenotto poliisiin. Jos väkivallasta tulee jälkiä, täytyy käydä terveydenhuollossa, vaikka tietäisi, että se on kuormittunut.
– Väkivalta satuttaa lapsia, vaikka se ei kohdistuisi lapsiin. Lastensuojeluun voi ottaa yhteyttä myös itse.
– Jos taas itseä pelottaa, että toimii väkivaltaisesti, niin silloin täytyy ottaa aikalisä, lähteä käymään roskiksella tai alkaa täyttämään pyykkikonetta, mitkä sitten ovat kenenkin keinot toimia. Ottaa itsensä kiinni, etsiä apua, kehottaa Pellikka.

Alkoholiongelmien ja muiden riippuvuuksien kohdalla puolison kannattaa syyttelyn sijasta huolehtia omasta hyvinvoinnista.
– Riippuvuus ei ratkea syyttelemällä. Jos toinen on humalassa, keskustelu ei yleensä auta. Tärkeintä on, että pystyy itselleen ja lapsilleen järjestämään mahdollisimman hyvät oltavat.
– Jos taas puoliso sanoo sinulle, että juot liikaa, niin asiaa kannattaa katsoa rehellisesti. Netissä on testejä alkoholinkäytöstä, joita kannattaa tehdä, ja miettiä, missä jamassa oma elämä on, toiminko niin kuin haluan. Ja hakea apua, sanoo Pellikka.

Jaksamiseen satsaaminen avainasemassa – vastuu arjesta ei saa jäädä vain toisen harteille

Tärkeätä Pellikan mukaan on suhteessa kuin suhteessa se, että perheen aikuiset huolehtivat omasta jaksamisestaan.
– Jos se jää, niin väsymys, ärtymys, neuvottomuus ja elämänpiirin kaventuminen alkavat helposti nousta esiin riitaisuutena.
– Kummankaan ei tulisi olla tarpeineen paitsioissa, vaan pieniä levähdyksen paikkoja tulisi järjestää arkeen, olipa se sitten vaikka hetken hengähdys kännykällä tai kävelyllä.
– Sekään ei ole hyvä, jos jompikumpi kokee, että hän saa kantaa kaiken vastuun. Vastuu on yhteinen, sanoo Pellikka.

Poikkeustila tarjoaa myös mahdollisuus parantaa parisuhdetta – nyt voi keskittyä välttämään totutut sudenkuopat ja toimia tietoisesti toisin

Pellikka näkee uudessa tilanteessa myös mahdollisuuksia parisuhteen vahvistamiselle, ja jo tutuiksi tulleiden sudenkuoppien välttämiselle.
– Moni kompastuu aina samaan asiaan ja toimii tietyllä tavalla, vaikka ei haluaisi. Esimerkiksi lapsiperheissä tyypillinen riidanaihe on ajankäyttö, ja riita etenee usein samalla kaavalla.
– Nyt olisi hyvä mahdollisuus tarkkailla omaa toimintaansa ja vähän yllättääkin itseään. Miten voisin toimia tilanteessa eri tavoin kuin aiemmin? Olisi hyvä tietoisesti ajatella, että ei lähdetä nyt siihen, mihin aina ennenkin, ja mennä tilanne kerrallaan.

Poikkeusoloissa ei ulkoisten syidenkään vuoksi voi toimia samalla tavalla kuin ennen. Tämä voi Pellikan mukaan nostaa ihmisistä esiin joustavuutta, elämänmyönteistä kykyä selvitä uusissa tilanteissa ja keksiä uusia ratkaisuja.
– Lapsethan ovat loistavia tässä – he keksivät leikit missä tahansa, hän sanoo.

Poikkeusoloista muistetaan se, millainen tunnelma kotona oli – kuuntele, huomaa, hyväksy

Vaikka poikkeusolot haastavatkin parisuhteita ja perheiden elämää, Pellikka toivoo, että suurin osa ihmisistä myös nauttii siitä, että on perhe ja ihmissuhteet. Hän korostaa myös armollisuuden tärkeyttä.
– En halua välittää sellaista viestiä, että tämän kaiken keskellä pitäisi olla vielä energiaa ja taitoa olla onnellisesti parisuhteessa. Sen sijaan toivon, että ihmiset löytäisivät sen, miten parisuhde voisi olla voimavara tilanteesta selviämiseen.
– Joku sanoi viisaasti, että se, mitä lapset – ja luulen että myös aikuiset – tästä ajasta muistavat, on se, millainen tunnelma kotona oli. Milloin tuntui, että toinen kuunteli minua, milloin tuntui, että aloin ymmärtää toista?
– Se, jos mikä on voimavara, kun saa tuntea itsensä hyväksytyksi ja huomatuksi, summaa Pellikka.


Joensuun perheasian neuvottelukeskus Penttilässä

• Maksutonta keskusteluapua parisuhteen ja perheen ongelmatilanteissa
• Ajanvaraus ma-to klo 9-11, p. 050 430 8472
• Poikkeusoloissa perheneuvonta toteutetaan etäyhteydellä

 

Virpi Hyvärinen

Monen työt menivät uusiksi – Koronavirus mullisti hetkessä seurakuntien työntekijöiden arjen

”Olin lomalla, kun koronatilanne tuli päälle. Oli mukava huomata, että johtoryhmämme alkoi toimia juuri niin kuin valmiussuunnitelmamme edellyttää. Johtoryhmästä tuli kriisijohtoryhmä”, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra, seurakuntayhtymän valmiuspäällikkö Petri Rask.

Kuvakooste jutussa haastatelluista seurakuntien työntekijöistä, jotka ovat asettuneet kuvaan etätyöpisteillään, kukin työpöytänsä ääressä istuen.
Pielisensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Saila Musikka (vas. ylh.), Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Rask (oik. ylh.), Pyhäselän seurakuntapastori Erika Kyytsönen (vas. alh.) ja Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen (oik) ovat mukauttaneet nopeasti työnsä poikkeusolojen ehdoilla. Karvisella on ollut käyttöä Hoosianna-aasin puvullekin muskarivideoiden teossa. Kuvat: Merja Tuononen, Aila Rask, Erika Kyytsönen, Paula Suliman.

Diakoniatyöntekijä Saila Musikka:
Auttamismuotojen kehittäminen käynnistyi heti

– Poikkeusoloissa on täytynyt ottaa nopeasti haltuun uusia työnteon malleja. Olo on tällä hetkellä hämmentynyt. Olen tottunut käymään keskusteluja kasvotusten, ja nyt se tapahtuukin puhelimitse, WhatsAppilla ja sähköpostitse. Toki tämä on parempi kuin ei mitään, mutta kyllä kontakti jää tavallista kalpeammaksi.
– Kun poikkeusolot käynnistyivät, aloimme miettiä, ketkä tässä tilanteessa tarvitsevat erityisesti tukea, ja miten voimme heitä auttaa. Yksi ryhmä on perheet ja toinen nuoret, jotka opiskelevat nyt etänä. Olemme valmistelleet hankehakemuksen näiden ryhmien auttamiseksi mahdollisimman pikaisesti.
– Seurakunnassamme on myös päivystyspuhelin, johon tulevia kauppa- ja apteekkiapupyyntöjä me diakoniatyöntekijät organisoimme. Taloudellisen avunpyyntöjen osalta mennään nyt aika lailla normirytmillä, yhteiskunta on ottanut hyvin kopin taloudellisesta puolesta.
– Haluan rohkaista ihmisiä olemaan yhteydessä seurakunnan työntekijöihin. Jos voimme edes vähän kompensoida ihmisten tunnetta eristäytyneisyydestä ja yksinäisyydestä, niin sen haluamme tehdä.

Valmiuspäällikkö, kirkkoherra Petri Rask:
Johtoryhmä kokoontunut tiiviiseen tahtiin

– Olin lomalla, kun koronatilanne tuli päälle. Seurakuntayhtymän valmiuspäällikkönä oli mukava huomata, että johtoryhmämme alkoi toimia juuri niin kuin meidän valmiussuunnitelmamme edellyttää. Johtoryhmästä tuli kriisijohtoryhmä.
– Olemme pitäneet poikkeuksellisen paljon kokouksia. Päätettävänä on ollut mm. se, mitä 10 hengen kokoontumisrajoitus tarkoittaa seurakunnissa ja miten välitämme jumalanpalvelukset seurakuntalaisille poikkeusoloissa. Valmiuspäällikkönä roolini on ollut myös yhteyden pitäminen muiden viranomaisten suuntaan.
– Kirkkoherrana olen ohjannut koko työyhteisön etätyöskentelyyn. Onneksi sitä oltiin tehty jonkin verran jo aiemminkin. Nyt varmistettiin, että kaikilla on asialliset välineet siihen. Lääninrovastina olen etsinyt väylän rovastikunnan kirkkoherrojen keskinäiseen kommunikointiin.
– Iso muutos on se, että yhteys seurakuntalaisiin jää paljon tavallista ohuemmaksi. Normaaleja jumalanpalveluksia ei ole, toimituskeskustelut käydään puhelimessa ja esimerkiksi siunauksessa ollaan kasvokkain yhdessä vain se hetki kappelissa. Se on aika surullista.

Pastori Eerika Kyytsönen:
Kaikessa huomioitava korona

– Poikkeusoloihin siirtyminen oli minulle varsin intensiivinen kokemus. Työ piti hetkessä jäsentää kokonaan uudella tavalla. Viikon sisällä alkoi hahmottua, kuinka laajasti omaan työhön poikkeusolot vaikuttavat.
– Olen tehnyt nyt valmisteluja enemmän kotoa käsin. Kaikessa tulee pidettyä koko ajan mielessä poikkeusoloihin liittyvät rajoitukset. Siunaamisissa on usein iäkkäitä ihmisiä, ja saan usein käydä läpi sitä, mitä rajoitukset omaisen näkökulmasta tarkoittavat.
– Vihkimisten suhteen näyttää siltä, että ihmiset ovat jääneet odottavalle kannalle. Kasteita on järjestetty seurakuntatalolla rajoitukset huomioiden. Olemme puhuneet, että isomman juhlan voi järjestää myöhem-min.
– Jumalanpalveluksissa tuntui aluksi oudolta se, että seurakunta ei ole paikalla. Rukouksen ulottuvuus korostuu nyt messussa erityisellä tavalla.
– Rippikoulun osalta talvijakson teemapäivät ovat vaihtuneet etätyöskentelyyn. Kesän leirien ja konfirmaatiopäivien suhteen seurakunnat tekevät ratkaisuja lähiaikoina. Lapsi- ja perhetyö muuttui myös aivan valtavasti: kaikki kerhot ovat jääneet tauolle.

Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen:
Kerhotoiminta loppui, siirryimme verkkoon

– Uusi tilanne on vaatinut paljon työtä ja avannut uusia mahdollisuuksia. Toivon, että nyt opitut asiat jäävät elämään myös poikkeusolojen jälkeen.
– Kun kerhot ovat tauolla, olemme siirtäneet toimintaamme verkkoon. Julkaisemme keskiviikkoisin kerhohartauden, sunnuntaisin nettipyhiksen ja perjantaisin Hoosianna-aasin vetämän kirkkomuskarin YouTu-bessa Toivon tähden -kanavalla sekä FB:ssa Rantakylän seurakunnan sivulla. Meillä on oma Insta-tili rantakylansrklapset.
– Olemme lähteneet tekemään myös diakonista perhetyötä yhteistyössä Siun soten varhaisen tuen perhetyön ja lastensuojelun kanssa. Yhteistyötä teemme myös Lähiötalon kanssa. Olimme mukana jakamassa Jokaiselle lapselle lounas –kampanjan ruokakasseja. Lisäksi jaamme maanantaisin klo 9-15 puuhapusseja Rantakylän kirkolla ja Talastuvalla.
– Varhaiskasvatuksen tiimissä on pohdituttanut tilanteen epävarmuus ja töitten riittäminen. Olen kiitollinen yhtymästä tarjoutuneista työalan ulkopuolisista töistä sekä luovasta ja aikaansaavasta tiimistämme. Huumori ja työhön tarttuminen pitävät positiivista ilmapiiriä yllä.

Virpi Hyvärinen

Sairaanhoitajana pandemian aikaan

Siilaisilla akuuttikuntoutuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Mari Matikainen kutsuttiin kahdeksi viikoksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan perehtymään tehohoitopotilaiden hoitoon.

Siilaisilla akuuttikuntoutuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Mari Matikainen kutsuttiin kahdeksi viikoksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan perehtymään tehohoitopotilaiden hoitoon.

Mari Matikainen seisoo Pohjois-Karjalan keskussairaalan teho-osaston ovella.
”En tiedä onko sellaista hoitajaa olemassakaan, joka pystyisi jättämään työt täysin työpaikalle. Kyllä etenkin ikävät tapaukset jäävät helposti mieleen pyörimään. Kotona odottava lapsiperhearki auttaa irrottautumaan töistä, sanoo suurperheen äiti, sairaanhoitaja Mari Matikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen.

1. TEHO-OSASTO. Valmistuin vuosi sitten sairaanhoitajaksi, ja olin pienen pätkän töissä tehoosastolla keskussairaalassa. Koronan takia henkilökuntaa, jolla on vähänkin kosketusta teholle, koulutetaan nyt varotoimena tehohoitopotilaan hoitoon. Perehdytys on järjestetty tosi hienosti: saimme kertauskoulutusta muun muassa elvytyksestä ja hengityslaitteiden käytöstä.

2. TUNTEET. On hieno asia, että voin mennä tarvittaessa teholle töihin. Olen hieman jännittynein, mutta luottavaisin mielin. Teholla on huippuasiantuntijat töissä, heiltä saa tarvittaessa apua eikä työtä tehdä yksin. Myös omalla työpaikallani Siilaisilla voi tulla covid-epäilyjä vastaan. Hoidamme heidät tulosten saamiseen asti positiivisina, eli joudumme eristämään heidät ja suojautumaan tartuntaa vastaan.

3. TYÖYHTEISÖ. Olen kokenut, että poikkeustilanne on lisännyt työyhteisössämme läheisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Asia on yhteinen: olemme kaikki samalla lähtöviivalla, tiedämme samoja asioita ja olemme epätietoisia samoista asioista. Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen, epidemia ei ole vielä tänne toden teolla rantautunut.

4. JAKSAMINEN. Omaan jaksamiseen voi saada apua työterveyshuollosta ja lähiesimiehiltä. Toki myös asioiden purkaminen työkavereiden kanssa on voimavara. Onhan tilanne nyt monella tapaa kuormittava: minullakin on kotona seitsemän etäkoululaista, joten töihin lähtö on ihan hyvää vastapainoa. Se harmittaa, että ei voi käydä edes ystävien kanssa kahvilla. Mutta luonnossa ajatus nollaantuu, ja ystävien kanssa ollaan pidetty yhteyttä puhelimitse ja viesteillä.

5. TOIVOMUS. On ollut hienoa nähdä se, että kansalaiset ovat pääsääntöisesti noudattaneet viranomaisten neuvoja ja määräyksiä hyvin. Toiveeni paikallisille ihmisille onkin, että näin toimittaisiin jatkossakin.

Virpi Hyvärinen

Pääkirjoitus: Digiloikkia ja turnausväsymystä

”Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.”

Viime aikoina tunteet ovat menneet melkoista vuoristorataa. Toisaalta on ollut mahtava huomata, miten upeita ideoita ja uudenlaisia onnistumisia poikkeusolot ovat tuoneet. Toisaalta eristäytynyt elämä aiheuttaa ainakin minussa turnausväsymystä. Etenkin kun poikkeusolo alkaa muistuttaa jo uutta normaalia.

Poikkeusoloissa jokainen seurakunta on tehnyt ison työn ottaessaan haltuun uusia välineitä ja uudenlaista sisällöntuotantoa. Digiloikkia on otettu. Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.

Verkkomaailman lisäksi seurakunnat ovat etsineet ja löytäneet monenlaisia tapoja tavoittaa ihmisiä, jotka eivät käytä internetiä. Puhelut ja kirjeet ovat osoittautuneet poikkeusoloissakin tehokkaiksi yhteydenpidon välineiksi.

Onnistumisten ja ilon aiheiden lisäksi poikkeusolot ovat toki tuoneet ikäviäkin asioita.

Eristäytynyt elämä on vaikuttanut monen ihmisen töihin, talouteen, parisuhteeseen ja luonnollisesti myös jaksamiseen. Poikkeusolot ovat nyt jatkuneet yli kuukauden eikä ennen tämän lehden painoon menoa ainakaan vielä loppua ollut näköpiirissä. On luonnollista, että huoli alkaa nostaa päätään.

Miten kauan tämä jatkuu? Koska saan nähdä ystäviä? Milloin harrastukset palaavat ennalleen? Miten oma talouteni kestää tämän? Onko tämä tila uusi normaali?

Vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole tiedossa. Epävarmuus on omiaan lisäämään turnausväsymystä. Jos väsymys tuntuu ottavan vallan, voi silloin istahtaa alas ja miettiä piristäviä asioita. Kirkkotie keräsi lukijoiden korona-arjen ilon hetkiä (s.10-11), ehkä niistä löytyisi jotain mukavaa sinunkin päivässäsi toteutettavaksi. Kevätaurinko paistaa ja luo toivoa – kyllä tästä selvitään!

29.4.2020
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Näkökulma: Linkolasta koronaan ja tulevaisuuteen

”Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken”, kirjoittaa Enon kappalainen Markku Koistinen.

Vanhanaikainen lankapuhelin, kynä ja muistiinpanot.
Kuva: pixabay

Kun 90-luvulla oli vaikea lama-aika, olin Helsingissä politiikan etiikan graduseminaarissa ja osaltani tutkin hiljattain puolueeksi rekisteröityneitä Vihreitä. Peilasin heidän periaateohjelmaansa mm. Pentti Linkolan ajatteluun vihreän etiikan löytymiseksi.

Useana iltana yritin tavoittaa puhelimitse nyt hiljattain edesmennyttä toisinajattelijaa. Iltapimeälläkin kalastaja oli vielä verkoillaan hevosensa kanssa, näin myöhemmin kuulin hänen toimineen.

Jos olisin Linkolan langan päähän saanut tai ihan päässyt tapaamaan, olisi jokin inhimillisempikin puoli tutkimukseeni hänestä päässyt. Hänet tavanneet kun kertovat myös empaattisuudesta ja sellaisesta sydämellisyydestä, joka hänen kirjallisesta tuotannostaan ei minulle välittynyt. Linkolan ohje kun oli täydellinen pysähdys.

Viimeisimmän haastattelunsa Linkola antoi niin ikään puhelimitse pirkanmaalaiselle Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisulle. Linkola kommentoi nyt ajankohtaisen kriisin vaikutuksia: ”Koronavirus voi hieman jarruttaa maapallon tuhoa, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa.”

Mutta jatkuuko aivan samanlainen elämä sittenkään? Tulee olemaan aika ennen, ja aika koronan jälkeen. Jarrujen kiinnilyöminen eli yhteiskunnan pysähtyminen on ollut välttämätön toimenpide räjähdysmäisesti edenneen pandemian hillitsemiseksi. Poikkeustilan jälkeen taloudelliset vaikutukset tulevat näkymään pitkään, mutta miten on kirkon toiminta tulevaisuudessa?

Kirkko on ollut yllättävän ketterä uudessa tilanteessa. Jumalanpalvelusten ja hartauselämän siirtyminen nettiin pikaisella vauhdilla kertoo tilannetajusta ja kekseliäisyydestä. Varsinkin nuorten parissa tehtävä työ on ottanut tässä henkeäsalpaavan digiloikan.

Diakoninen apu on saanut uusia luovia toimintatapoja. Keskusteluavun tärkeyttä ei ole unohdettu ja nyt ollaan entistä motivoituneempia tekemään sitä työtä mitä tarvitaan, yli perinteisten työalarajojen.

Myös media on ollut kiinnostunut kirkon toiminnasta kriisin keskellä. Kielteisyyttä kirkkoa kohtaan en ole havainnut. Tarve kirkon olemassaololle ja sen toiminnalle on siis tullut tunnustetuksi, mutta pitikö sen mennä tällä tavoin raskaamman kautta?

Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken.
Jos samanlainen meno kuitenkin jatkuu, palaamme lähtöruutuun. Lisäksi on vaarana se, että resurssit eivät riitä kaiken entisen säilyttämiseen eivätkä uuden ja hyväksi havaitun toiminnan jatkamiseen.

Kirkon on terävöitettävä otettaan siten, että voisimme toimia jatkossakin arvostettuna osana toimintaympäristöämme. Tästä orastavasta esiintulosta ihastuneena Linkolakin liittyi takaisin kirkkoon kymmenisen vuotta sitten, näin hän kertoi. Hän näki kirkossa kauneutta aivan muussa kuin uskonnollisessa mielessä.

Markku Koistinen
kappalainen
Enon seurakunta