Enolaisella Maiju Ahlholmilla on pitkä kokemus musiikinopettajan työstä. Vapaa-ajallaan hän viihtyy luovien harrastusten parissa ja seurakunnan toiminnassa.
Enolaisella Maiju Ahlholmilla on pitkä kokemus musiikinopettajan työstä. Vapaa-ajallaan hän viihtyy luovien harrastusten parissa ja seurakunnan toiminnassa.
Maiju Ahlholm iloitsee siitä, että Veräjän toiminta yhdistää erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. – Huhtikuussa ensi-iltansa saa uusi musiikkinäytelmä, jonka käsikirjoitustyöpajassa olemme pohtineet rauhan teemoja yhdessä nuorten kanssa. Kuva: Tea Ikonen
MUSIIKKI. Opetan musiikkia neljällä koululla Joensuun seudulla. Aloitin 30 vuotta sitten Enon ja Uimaharjun kouluissa, jotka ovat mukana edelleen. Minulla on onni työskennellä suhteellisen pienissä kouluissa. Oppilaani ovat pääasiassa yläastelaisia. Opettajan työssä on se etu, että tutustuu koko ikäluokkaan. Olen saanut hyviä ystäviä myös vanhemmista. Olen sosiaalinen ja nautin ihmisten seurasta.
KOULUMAAILMA. Nuorten elinympäristö näiden 30 vuoden aikana on muuttunut, ja heillä voi olla aika raskasta. Monet oppilaat esimerkiksi ovat kiinni sosiaalisessa mediassa. Positiivista on, että tarjolla on tukea näkyvämmin kuin ennen. Tietyllä tavalla nuoret ovat samanlaisia: samalla tavalla he kaipaavat kontaktia ja arvostusta. Kait se ihminen on ollut aina samanlainen.
VERÄJÄ. Yhteiskristillisen kulttuuriyhdistys Veräjän musiikkiryhmän vetäminen talkootyönä on tuntunut tosi ihanalta tavalta toteuttaa omaa luovuutta. Nyt olen alkanut siirtää vastuuta uusille vetäjille, jotta aikaa jää myös muihin mielekkäisiin asioihin. Innostun helposti, mutta ei makiaa mahan täydeltä! Veräjän toiminnassa on kaikenikäisiä pienistä lapsista ikäihmisiin.
VAPAA-AIKA. Saviveisto on mukava harrastus, joka tarjoaa vastapainoa työlle. Savipiirissä pääsen itse oppilaaksi ja saan olla luomassa käsillä. Nautin luonnosta ja maaseutumiljööstä. Asun rauhallisella paikalla järven rannalla, se on suuri onni. Olen myös mukana seurakunnan pienryhmässä, joka kokoontuu kodeissa. Asioiden jakaminen ja yhdessä rukoileminen tuntuu hyvältä.
TIE PÄÄTTÄJÄKSI. Olen toisella kaudella luottamushenkilönä Enon seurakuntaneuvostossa ja seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa. Seurakunnan sanoma ja rooli ihmisten ja yhteisöjen elämässä on minulle tärkeä, ja olen nuoresta lähtien ollut mukana seurakunnan toiminnassa. En koe yhtään olevani puhuja tai taitava politiikassa, mutta jos asia kerran on tärkeä, niin miksi sitten en minä? On kiva mennä uusia asioita kohti!
Musiikin avulla voi osoittaa kiintymystä, myötätuntoa ja välittämistä. Kun en osaa tehdä lohtuhuivia surevalle, saatan kutoa sellaisen lauluista.
Minkä musiikkikappaleen haluat kuulla silloin, kun mikään ei tunnu onnistuvan? Minkä kappaleen avulla voit kertoa ystävällesi, mitä hän sinulle merkitsee? Minkä kappaleen haluat jättää perinnöksi lapsillesi – muistuttamaan siitä, mitä heille toivot?
Musiikin avulla voi osoittaa kiintymystä, myötätuntoa ja välittämistä. Kun en osaa tehdä lohtuhuivia surevalle, saatan kutoa sellaisen lauluista. Kuullessani kappaleen, joka tuo mieleen jonkun läheiseni tai kokemukseni hänestä, kerron sen hänelle. Syntymäpäivälahjan sijaan minulta saattaa saada soittolistan.
Aristoteles on sanonut, että musiikki rakastaa enemmän. Rakkauden osoittaminen musiikin kautta voi koskettaa ihmistä syvästi. Jos sinun on vaikea puhua rakkautta ääneen, anna musiikin puhua puolestasi. Kenelle ja minkä kappaleen sinä voisit tänään omistaa?
Musiikin matkassa voi myös hiljentyä ja kuunnella omaa sisäistä maailmaa. Joskus jotakin, joka saattaisi jäädä itseltä piiloon, voi tulla koettavaksi lauluissa. Musiikki liikuttaa myös tiedostamatonta. Onko sinulle koskaan tullut tunne, että jossakin kappaleessa on sanottuna se, mitä et vielä ole uskaltanut kohdata sisäisessä maailmassasi?
Monen ihmisen suru- tai eroprosessissa musiikilla on suuri merkitys. Musiikki lohduttaa, rohkaisee ja kannattelee elämän kriiseissä. Joskus toisen laulama tai soittama palauttaa oman tunteen helpommin kestettävässä muodossa – vähän niin kuin riittävän hyvä vanhempi palauttaa lapsen tunteen. Silloin tulee tunne, että en ole tämän kokemukseni kanssa yksin. Tästä voi selvitä. Oletko kokeillut omistaa jonkun lohduttavan tai rohkaisevan kappaleen sanat itsellesi? Käperry vaikka viltin sisään ja etsi näin musiikin äärellä myötätuntoa itseäsi kohtaan. Anna itsesi olla laulun arvoinen.
Musiikki rauhoittaa ja vireyttää. Juoksulenkillä se antaa energian, nukkumaan käydessä unihiekan – kunhan vain musiikin lajin valitsee omia tarpeitaan kuunnellen. Musiikin avulla voi myös herätellä tunteita. Onko sinulla jokin luottokappale, joka tuo iloisen mielen tai rauhoittaa sykkivän ohimosuonen?
Musiikin seurassa voi myös heittäytyä, höpsötellä ja irrotella. Välillä urheilutapahtumissa katselen lämmöllä ja hiukan kateellisenakin lapsia, joiden kehoon löytyy liike heti, kun musiikki antaa rytmin. Itse uskallan antautua rytmin vietäväksi lähinnä omassa vaatekomerossa – mutta hyvä, että edes siellä. Hyvät asiat kun eivät katso paikkaa.
Musiikki on läsnä seurakunnan kaikessa tekemisessä ja kaikissa ikäryhmissä. Seurakuntien musiikkiammattilaiset, kanttorit, tarvitsevatkin hyviä yhteistyö- ja organisointitaitoja.
Musiikki on läsnä seurakunnan kaikessa tekemisessä ja kaikissa ikäryhmissä. Seurakuntien musiikkiammattilaiset, kanttorit, tarvitsevatkin hyviä yhteistyö- ja organisointitaitoja.
Tiina Korhonen, Liisa Kettunen, Elina Vitri-Viitaniemi, Janne Piipponen ja Tuomas Pyrhönen asettuivat kuvattavaksi Joensuun kirkon alkuperäisten, vuonna 1905 rakennettujen urkujen eteen. Urut eivät ole tällä hetkellä soittokunnossa, mutta kanttorit toivovat niiden kunnostamista ensi vuonna. Kuva: Tea Ikonen
– Kanttori on seurakunnassa ja muusikkona iso verkostoituja. Sillä on suuri merkitys: miten saada ihmiset tekemään yhdessä ja miten mennä eri paikkoihin ja tuoda sinne jotain seurakunnasta, pohtii Joensuun seurakunnan kanttori Elina Vitri-Viitaniemi.
Vitri-Viitaniemi ja hänen kollegansa Joensuun seurakuntayhtymässä tekevät tärkeää työtä, sillä musiikki leikkaa kaikki seurakunnan työmuodot ja kaikki ikäluokat syntymän ja kuoleman välillä. On vauvojen muskaria ja ikäihmisten lauluhetkiä. On eri-ikäisten kuoroja, messuja ja konsertteja.
– Ihmisten kohtaamista arkipäiväisessä elämässä on aika paljon, summaa Enon seurakunnassa kanttorin sijaisuutta toukokuussa hoitanut Ilari Halonen.
Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot korostuvatkin voimakkaasti kanttorin työssä. Tärkeä ominaisuus on myötäelämisen kyky: kanttori tarvitsee herkkyyttä aistia tilanteita ja joskus sen pohjalta ehdottaa musiikkia.
Myös pedagogiset taidot ovat hyödyksi, kun kanttorin vetämät lauluryhmät koostuvat harrastelijoista. Pedagoginen näkemys antaa motivaatiota opettaa ja luottamusta siihen, että se mikä ei onnistu tänään, voi onnistua myöhemmin. Kanttorin ammattitaitoa on etsiä ryhmälleen esitettävää, jossa on sopivasti haastetta, jotta ryhmäläisten motivaatio säilyisi, ja auttaa ryhmäänsä esiintymään edukseen.
Toki ne muusikon taidotkin ovat tärkeitä, ja kanttorin on ylläpidettävä ammattitaitoaan oppimalla uutta ja harjoittelemalla koko ajan. Työn ammatillinen hallinta antaa kanttorille mahdollisuuden olla sosiaalisempi ja rennompi kaikissa tilanteissa. Se mahdollistaa myös sen, että kanttorilla riittää annettavaa harrastajille, muille ammattilaisille ja yhteistyökumppaneille.
Kanttorit ovat merkittäviä tapahtumien järjestäjiä
Tapahtumien järjestäminen on iso osa kanttorin työtä. Se ei näy riviseurakuntalaiselle. Tietokoneen ääressä ja puhelimessa asioita järjestellessä kuluukin enemmän tunteja kuin soittimen takana jumalanpalveluksessa.
– Esimerkiksi kansainvälisten urkureiden vierailut vaativat muun muassa CV:n ja muun materiaalin kääntämistä vieraasta kielestä kuten venäjästä tai italiasta. Kirjeenvaihto käydään yleensä englanniksi, urut on pidettävä kunnossa ja vieraalle pitää järjestää majoitus, luettelee Joensuun seurakunnan kanttori Tuomas Pyrhönen.
Lisäksi kaikki kohtaamiset ja tapahtumat tulee tilastoida.
– Isompien musiikkikokonaisuuksien hallinta on haastavaa mutta myös palkitsevaa, Ilari Halonen arvioi.
Esimerkki kanttoreiden järjestämistä tapahtumista on kesän koittaessa alkava, suosittu iltamusiikkisarja. Iltamusiikkeja järjestetään vuoroviikoin Joensuun ja Utran kirkoissa. Luvassa on jälleen monipuolinen kattaus laulua, urkumusiikkia, viulua, selloa, kitaraa, kanteletta ja huilua. On soolokonsertteja ja erilaisia kokoonpanoja, pitkän linjan ammattilaisia.
Toinen jalansijan nopeasti saavuttanut musiikkitapahtuma on jokakeskiviikkoiset keskipäivän musiikkihetket, jotka keräävät viikoittain 30–40 kuulijaa. Keskipäivän musiikkihetket aloitettiin vuoden alussa Joensuun kirkon 120-vuotisjuhlan kunniaksi, ja ne ovat nopeasti vakiinnuttaneet asemansa.
Kanttorit uskovat musiikkisarjojen suosion perustuvan säännöllisyyteen. Lisäksi musiikki ja kirkkotila yhdessä tarjoavat elämyksen niin kuulijalle kuin esiintyjällekin. Monet vierailijat ovat halunneet tulla esiintymään toistekin. Hyvät tilat, kunnossa olevat soittimet ja toimiva akustiikka ovat tässä avainasemassa. Kanttorit toivovat, että seurakunnissa tehtävät päätökset mahdollistavat yhteistyön edellytykset vierailijoiden kanssa jatkossakin.
Kun sanat loppuvat, jatketaan musiikilla
Entä minkälaista musiikkia kirkossa ja seurakunnan tilaisuuksissa yleensäkin on soveliasta soittaa? Kanttorit pohtivat, ettei ehkä ole olennaista, onko musiikki hengellistä vai maallista. Sivistyneesti tehty musiikki toimii aina sakraalissa eli pyhässä tilassa. Kaikki musiikki kantaa ihmisiä heidän erilaisissa elämäntilanteissaan.
– Kun Rantakylän kirkossa alettiin tehdä iskelmämessua, yritin olla skeptinen. Mutta pakko oli antaa periksi. Kyllä iskelmätkin messussa tietyssä tilanteessa hyvin palvelevat, tunnustaa Rantakylän seurakunnan kanttori Janne Piipponen.
Pyhäselän seurakunnassa palveleva Liisa Kettunen huomauttaa, että ihmisen psyykettä ymmärretään nykyään paljon monipuolisemmin kuin sata vuotta sitten. Silloin saatettiin ajatella, että vaikeat tunteet olivat syntiä ja kiusauksia. Nyt niitä osataan ehkä sanoittaa. Ja kun sanat loppuvat, musiikilla jatketaan.
– Jos musiikkia ei olisi seurakunnan toiminnoissa mukana, kyllä joku sanoisi, että sitä tänne halutaan. Musiikki palvelee niitä sisältöjä, joita seurakunta haluaa pitää esillä. Musiikki kohtaa ihmiset kokonaisvaltaisesti, Kettunen luonnehtii.
Parhaimmissa virsissä on päällekkäin ilo ja suru
– Parhaimmillaan hautajaisvirret nostavat ajatukset avaralle, ylös maasta ikuisen elämän maisemiin. Surun ja ikävän keskellä lohdutuksen ja toivon laulut hoitavat. Niitä laulaessa tulee tunne, että sinua kannetaan, et jää yksin. Joskus laulutoiveiden edessä tekisi mieli muistuttaa omaisia tästä ja Jumalan taivaan todellisuudesta, pohtii Pielisensuun seurakunnan kanttori Tiina Korhonen.
Kanttorit ovat yhtä mieltä siitä, että virsissä on juurevuutta. Ne kestävät kulutusta.
– Parhaimmissa virsissä on päällekkäin ilo ja suru, Tuomas Pyrhönen sanoo.
Lisäksi virret ovat helppoja laulaa yhdessä. Elina Vitri-Viitaniemi kertoo aina rohkaisevansa omaisia laulamaan virsiä esimerkiksi hautajaisissa, vaikka he estelisivät vedoten siihen, etteivät ole kovin laulavaa sorttia.
– Laulatan rippikoulussa messuissa aina virsiä, vaikka tykkään paljon Nuoren seurakunnan veisuista. Mutta missä muualla nuoret oppivat virsiä, ellei niissä tilanteissa, Vitri-Viitaniemi toteaa.
Liisa Kettusta viehättää ajatus siitä, kuinka monet miljoonat ihmiset ovat laulaneet jonkun vanhan virren melodiaa ja sanoja vuosikymmenten ja -satojenkin saatossa.
– Ehkä siinä on virren voima, että se on hioutunut ja siinä on timantit säilyneet, Kettunen pohtii.
Rantakylän seurakunnassa vietetään joulukuun alussa kevyemmän musiikin Tuomasmessua, jossa virsien tai gospelmusiikin sijaan soi iskelmä ja pop. Miten tällainen musiikki soveltuu messuun?
Rantakylän seurakunnassa vietetään joulukuun alussa kevyemmän musiikin tuomasmessua, jossa virsien tai gospelmusiikin sijaan soi iskelmä ja pop. Miten tällainen musiikki soveltuu messuun?
Arepa musisoi usein Rantakylän tuomasmessuissa. Kuvassa flyygelin takana istuva kanttori Janne Piipponen yllättyi positiivisesti iskelmämusiikin toimivuudesta messussa. Kuva: Veikko Luomi.
Kevyemmän musiikin tuomasmessuja on järjestetty Rantakylän kirkossa kerran vuodessa kolmen vuoden ajan. Ne otettiin seurakunnan ohjelmaan seurakuntalaisten toiveesta.
– Esimerkiksi Tampereelta tehtiin aikoinaan iskelmämessua. Lisäksi Suomessa on tehty messuja Junnu Vainion ja Kari Tapion lauluista, ja tuli kyselyä, miksi meillä ei tällaisia messuja ole, kertoo Rantakylän seurakunnan kanttori Janne Piipponen.
Rantakylässä päätettiin kokeilla asiaa, ja yhdestä vuoden tuomasmessusta tehtiin kevyemmän musiikin tuomasmessu. Ideaan hieman skeptisesti suhtautunut Piipponen yllättyi positiivisesti laulujen toimivuudesta.
– Pitää toki miettiä, millainen biisi laitetaan vaikkapa kiitoksen tai esirukouksen yhteyteen.
Lisäksi messuun valittavien kappaleiden on toimittava yhteislauluina. Piipponen huomauttaa, että messu on osallistava eikä esittävä. Konsertti on eri juttu.
Tuomasmessuun voi tulla epäilevänä
Tuomasmessuja Rantakylässä on vietetty perinteisesti jo kauan ennen kevyemmän musiikin tuomasmessua. Myös tavallisessa tuomasmessussa kirkossa on bändi, joka soittaa rytmikkäämpää musiikkia kuin perusmessussa. Tuomasmessun musiikki koostuu kuitenkin virsistä ja muista hengellisistä lauluista.
Merkittävä ero perusmessuun verrattuna on myös se, että tuomasmessussa rukoukselle on annettu enemmän tilaa: on rukousalttareita eikä messussa lueta valmiita kirkkorukouksia.
– Tuomasmessu-nimi tulee varmaan siitä, että Tuomas on epäilijä. Messuun voi tulla epäilevänä seurailemaan, mitä tapahtuu, Piipponen pohtii.
Populaarimusiikissa on syvyyttä
Piipponen painottaa, ettei kevyemmän musiikin tuomasmessussa ole tarkoitus viihteellistää messua, vaan ennemminkin tutkia sitä, mitä kaikkea messussa voi olla. Hän kertoo, ettei arvota musiikkia sen perusteella, onko se hengellistä musiikkia vai ei.
– Jos ihminen kuuntelee Satumaa-tangoa ja miettii rakkaitaan, niin vaikea on mennä neuvomaan, eikö sinulla ole hengellisempiä lauluja. Olen vaikuttunut siitä, miten syvällisiä biisejä populaarimusiikin puolella on. Minulle moni niin sanottu maallinen biisi on näyttäytynyt hengellisempänä kuin moni niin sanottu hengellinen biisi.
Seuraavassa kevyemmän musiikin tuomasmessussa Rantakylän kirkossa sunnuntaina 4.12. on luvassa sinivalkoisia sävelmiä. Seurakuntalaiset ovat voineet äänestää etukäteen toivebiisiä laulettavaksi Rantakylän seurakunnan Facebook-sivuilla.
Oopperalaulaja ja kanttori Matti Turusesta piti tulla juristi, mutta sairastuminen kilpirauhasen vajaatoimintaan sysäsi hänet musiikkiuralle. Nyt takana on 25 vuotta seurakunnan palvelua – ja kasvu kristittynä jatkuu.
Oopperalaulaja ja kanttori Matti Turusesta piti tulla juristi, mutta sairastuminen kilpirauhasen vajaatoimintaan sysäsi hänet musiikkiuralle. Nyt takana on 25 vuotta seurakunnan palvelua – ja kasvu kristittynä jatkuu.
Matti Turunen kutsuu leikillään Noljakan kirkkoa Nuoren uskon katedraaliksi, sillä kirkon valmistumisvuonna 1997 hän 15-vuotiaana sävelsi Nuoren uskon messun, josta tuli Noljakan kirkon oma messu. Turusen mukaan messun nimi ei niinkään viittaa ikään vaan tutkivaan ja avoimeen asenteeseen. Kuva: Tea Ikonen
Matti Turusella on kirkkaana mielessä muisto musiikin hoitavasta vaikutuksesta. Elettiin joulun aikaa, hän oli kaksivuotias, ja hänen vatsaansa sattui. Vatsakipu kuitenkin hävisi, kun televisiosta alkoi kuulua Hoosianna-hymni.
– Sen jälkeen pyysin äitiä laulamaan Hoosiannaa aina, kun vatsa oli kipeä. Se auttoi, mies muistelee.
Nyt hän on 40-vuotias oopperalaulaja ja kanttori, jota edelleen viehättää laulun hoitava vaikutus.
– Oopperassa saatetaan mennä siihen, että äänet kilpailevat, mutta minä mietin, miten voisin olla tekemättä laulusuoritusta toiselle hankalaksi.
Turusen kesä kului aiempien kesien tapaan Joensuussa kesäkanttorina. Nyt mies on jo Helsingissä vakityössään Kansallisoopperassa, jossa hän on työskennellyt oopperalaulajana vuodesta 2019 lähtien.
– Kanttorina pystyn itse suunnittelemaan kaikki työt, mutta oopperassa kaikki suunnitellaan laulajan puolesta. Saa vain keskittyä laulamiseen ja näyttelemiseen. Kanttori puolestaan tekee kaiken itse budjetin ja ohjelmiston suunnittelusta lähtien, Turunen pohtii kahden ammattinsa eroja.
Ammatit myös tukevat toisiaan.
– Kanttorit ovat kovia muusikoita, ja se auttaa paljon oopperatyöskentelyssä. Kun on itsellä kuoronjohtajataustaa, osaa oopperan kuorossa laulaa hyvin. Oopperalaulu puolestaan antaa äänenkäytön osaamista kanttoriuteen: esimerkiksi tietää, mitä kuorolaisilta voi vaatia.
Musiikki on kulkenut mukana lapsesta saakka
Matti Turusen innostus musiikkia ja varsinkin kanttorin työtä kohtaan syttyi kaksivuotiaana Outokummun kirkossa, jossa hänen perheensä naapuri Eero Vuorialhon soitto ja komea laulu tenoriäänellä teki pikkumieheen suuren vaikutuksen. Viisivuotiaana Turunen aloitti pianotunnit. Piano-opinnot jatkuivat, kun perhe muutti Joensuuhun 1989, ja jo ekaluokkalaisena hän pyrki Joensuun konservatorioon kirkkourkuja soittamaan.
Turusesta tuli pian seurakunnan pyhäkoulun ja konserttien esiintyjä ja päivänavausten ja koulumessujen säestäjä. Kanttorin ura käynnistyi 15-vuotiaana, kun Turunen alkoi sijaistaa seurakunnan kanttoreita.
Vuonna 1997 Turunen ja Reijo Keskitalo saivat Joensuun gospelfestareiden nuorisokonsertista kimmokkeen säveltää omaa musiikkia. Kaksi viikkoa myöhemmin heillä oli valmiina Nuoren uskon messu. Samana vuonna valmistui Noljakan kirkko, ja Nuoren uskon messusta tuli tavallaan uuden kirkon oma messu, jota kirkossa esitetään edelleenkin sen juhlapäivinä.
– Messun nimi ei niinkään viittaa ikään vaan ennemminkin asenteeseen: nuori usko on uskon tarkastelua ja oppimista tuorein silmin, Turunen huomauttaa.
Vaikka musiikki oli Turusen elämässä tiiviisti mukana, ei muusikon ura kuitenkaan ollut miehen tähtäimessä.
– Kouluarvosanani olivat vähintään kiitettäviä. Ajattelin, että pyrin oikeustieteelliseen, jossa keskityn perustuslakiin ja Eurooppa-oikeuteen.
Abivuotena Turusen vointi alkoi kuitenkin huonontua, ja vuosi kirjoitusten jälkeen nuorella miehellä todettiin vakava kilpirauhasen vajaatoiminta. Se oireili niin, ettei kirjan lukemisesta jäänyt mitään mieleen. Turunen pääsi todistuksen perusteella opiskelemaan Joensuuhun tilastotiedettä, mutta opinnoista ei tullut mitään.
Kanttorin töihin oli kuitenkin kysyntää. Niinpä mies päätti keskittyä musiikkiin ja tekikin sitä monipuolisesti: tanssimusiikkia, lastenoopperaa, radio-ohjelmia ja opettamista koulussa. Joensuun silloinen kirkkoherra Petri Karttunen ja kanttori Pekka Varonen kannustivat hakemaan Sibelius-Akatemiaan. Kun lauluäänikin palautui kilpirauhasen vajaatoiminnan oikean lääkityksen avulla, päätti Turunen luopua juristihaaveistaan.
– Koulukaverini ja opettajani tuntuivat tietävän minua ennen, että minusta tulee ammattimuusikko. Olen pohtinut, näkyikö sairastumisessani korkeamman tahdon ilmaisu. Jos niin oli, toivottavasti tahto oli hyvä.
Tänä päivänä Turunen laulaa komealla bassoäänellä. Hän kiittelee opettajia, lääkäreitä ja työnantajia siitä, että instrumentti on pysynyt hyvässä kunnossa. Hän kiinnittää edelleen huomiota äänenhuollon tärkeyteen.
– Väkivaltaa ei saa tehdä omalle tai muiden äänelle. Se, miten kanttorina hengittää ja fraseeraa musiikkia, vapauttaa ääntä ja auttaa sitä kestämään.
Kansainvälistä musiikkitoimintaa kehittämässä
Sittemmin Turunen on ollut monessa mukana sekä kotimaassa että ulkomailla. Hän on säveltänyt Rauhan Messun ja tehnyt Radio Deille Radiokirkkokuoroa. Turunen on kehittänyt pappien ja kanttoreiden koulutusta ja muotoillut muun muassa Itä-Suomen yliopiston teologiopiskelijoille suunnatun puhe- ja laulutaitokoulutuksen. Hän on kehittänyt kansainvälistä musiikkitoimintaa sekä pitänyt kansainvälisen musiikin kursseja Sibelius-Akatemiassa.
Yksi Turusen kansainvälinen projekti on Middle East Music Company, jossa musisoivat muslimit Burhan Hamdon ja Mouafak Barafi, juutalainen Jenny Liebkind ja Turunen itse kristittynä. Lähi-Idän tilanne ja rauhandialogi musiikin kautta ovatkin lähellä miehen sydäntä. Hän on käynyt rippikoulunsa Israelissa, ja senkin jälkeen matka on vienyt useita kertoja Pyhälle maalle.
Turunen on kuulunut vuodesta 2018 saakka Kuopion hiippakunnan Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kumppanuustyöryhmään, joka pitää yllä tietoisuutta kumppanuuskirkosta Lähi-idässä ja kutsuu rukoilemaan sen puolesta.
– Olin tavannut Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon aiemman piispan Munib Younanin Loviisan rauhanfoorumilla, ja innostuin kovasti hänen viisaudestaan. Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen ja Munib Younan ovat olleet inspiraationi lähteitä, kun minua pyydettiin mukaan kumppanuustyöryhmään.
Tällä hetkellä työryhmä keskittyy diakoniaan, mutta Turunen pyrkii nostamaan ryhmässä musiikin asemaa.
– Meillä on ollut suunnitteilla musiikkitapahtumia Jerusalemissa sijaitsevaan Suomen Lähetysseuran FELM (Finnish Evangelical Lutheran Mission) -keskukseen. Minun on myös tarkoitus käydä opettamassa Suomen luterilaista kirkkomusiikkia siellä.
Käännyttäminen aiheuttaa defenssin, aitous avaa ovia
Entä miten kristillinen usko voisi puhutella kirkosta vieraantunutta nykyihmistä? Turunen huomauttaa, että uskonnoilla on edelleen vankka sija kansainvälistyvässä maailmassa.
– Kristittynä oleminen on vahva osa suomalaisuutta. Kun ihminen on sinut itsensä ja oman uskontonsa kanssa, hän sen myötä sitoutuu omaan kulttuuriinsa ja pystyy luottaen tutustumaan maailman muihin kulttuureihin ja uskontoihin, Turunen uskoo.
Turusen mielestä kirkon opetus ei ole teoreettista, vaan se opettaa hyvin käytännönläheisesti, mitä on olla kristitty. Tästä esimerkkinä hän mainitsee Lähde-kuoron, jota hän johti opiskeluaikoinaan Helsingissä.
– Siihen aikaan puhuttiin paljon, miten nuoria aikuisia aktivoidaan seurakunnassa. Kehitin Lähde-kuoroa vaikuttamaan kirkon yhteiskunnallisessa ja kansainvälisessä uskontorajat ylittävässä työssä. Se on nuorille aikuisille tärkeää.
Turunen toteaa, että kristittynä oleminen lähtee siitä, että lapsesta asti kasvetaan ja nähdään, miten kristinusko elää ja tulee lihaksi, miten usko meissä vaikuttaa ja miten me pystymme vaikuttamaan toisiin ihmisiin yli uskontorajojen.
– Käännyttäminen aiheuttaa helposti defenssin, mutta jos olemme omia itsejämme, meillä on mahdollisuus keskustella toisten kanssa, eikä se herätä pahaa närää. Kun näin tullaan sinuiksi muiden kanssa, se vähentää maailman tuskaa.
Rap-artisti Palefacen mukaan sananvapauden takia täytyy suvaita ”urpoakin läppää”, mutta uhkauksissa ja rasistisessa vihapuheessa tulee raja vastaan. Kaikilla ihmisillä on jakamattomat ihmisoikeudet, joita kukaan ei saa rajoittaa ja loukata.
Rap-artisti Palefacen mukaan sananvapauden takia täytyy suvaita ”urpoakin läppää”, mutta uhkauksissa ja rasistisessa vihapuheessa tulee raja vastaan. Kaikilla ihmisillä on jakamattomat ihmisoikeudet, joita kukaan ei saa rajoittaa ja loukata.
Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, kokee Kristuksen hahmon olevan mielenkiintoinen yhteiskunnalliseltakin kannalta.– Mua puhuttelee ajatus Kristuksesta syrjittyjen ja unohdettujen puolustajana ja suoran toiminnan miehenä, vähän provokaattorinakin. Nasaretin mies oli vastarintamies. Kuva: Jani Laukkanen
Yhtenä aamuyönä Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, palasi keikkareissulta kotiinsa Helsinkiin. Yhtäkkiä Instagram-tilille iskeytyi käsittämätön solvaus.
– Hengitin syvään ja vastasin sille tyypille, että ”mikä ikinä sua kalvaa, toivon että se menee nopeasti ohi ja sun olo alkaa helpottaa”. Vähän ajan kuluttua tuli vastaus: ”Kiitos.”
Vasemmistolaista väriä lauluissaan ja lausunnoissaan tunnustava, tyyliltään ronski ja rouhea aktivisti-taiteilija on tottunut rajuihin kommentteihin.
– Ymmärrän, että kun omat mielipiteet ovat välillä kärkeviä ja hieman provokatorisesti muotoiltuja, palaute voi olla kovaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mutta toisinaan palaute pysäyttää törkeydellään.
– Vihaviestit menevät joskus ihon alle ja jäävät vaivaamaan. Jälkikäteen saattaa tulee anteeksipyyntö, useimmiten lisää törkyä.
Stop someraivolle
Suorat tappouhkaukset, jotka ovat ”aika rajua settiä”, taiteilija ilmoittaa aina poliisille.
Hän tietää monien julkisuudessa esillä olevien naisten saavan huomattavasti inhottavampia ja vahingoittavampia vihaviestejä.
– Piispa Irja Askola, jota arvostan tosi korkealle ja jonka kanssa olin paljon tekemisissä Suomi 100 -jutuissa, sai paljon enemmän ja törkeämpiä viestejä kuin minä.
Räppärin havaintojen mukaan reilu kymmenen vuotta sitten vihapuhe yleistyi. Sen sietäminen kuuluu julkiseen ammattiin. Paleface koettaa olla käyttämättä energiaa ikävän palautteen märehtimiseen.
– On tärkeämpiäkin asioita. Kuten oman käyttäytymisensä tarkkailu ja itsensä kehittäminen. Mulle on ollut yksi elämän suuria opetuksia ymmärtää olla jatkuvasti etsimättä vikoja toisista ihmisistä ja katsoa välillä peiliin.
Usko asialliseen keskusteluun
Paleface huokaa hieman surullisesti sanoessaan, että hänen vanhempi tyttärensä voi jo googlailla isään liittyviä ikäviä kommentteja netistä.
– Mun pitää valmistella lapsia niihin.
Keskustelukulttuurin tason romahtaminen ala-arvoiseksi on syy, miksi mies lähti mukaan Erätauko-säätiön ja Ylen viisivuotiseen Hyvin sanottu -hankkeeseen.
– Mielipiteeni ovat vahvoja, mutta viestin mielestäni yleensä aika asiallisesti. Olen saanut jo äidinmaidossa mallin, että puhutaan järkevästi ja antaudutaan keskusteluun eri tavalla ajattelevien kanssa.
Vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien ääntä tulisi vahvistaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Näiden tulisi saada puhua itse omasta puolestaan, eikä niin, että muut puhuvat heidän päidensä yli, Paleface painottaa.
Hän kiinnittää huomiota myös sukupuolittuneeseen kieleen. Enää ei ole esimerkiksi tarpeellista puhua ammattinimenä pelkästään ”palomiehistä”, sillä alalla on naispuolisiakin työntekijöitä.
Jyrkkyys ärsyttää kirkossakin
Provokaatioita tuotetaan kristillisissäkin piireissä.
– Mustavalkoisimmat kannanotot ärsyttävät. Vaikka kirkossa on jo tehty paljon, on paljon vielä tekemistäkin näiden vanhanaikaista ajattelua edustavien ihmisten kanssa, jotka nostavat monilla karvat pystyyn.
Valitettavasti äärimmäiset kannat saavat niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin suhteellisesti eniten huomiota, Paleface arvioi.
– Uutisvirrasta ja somesta jaetaan ja klikataan mieluummin provosoivia ajatuksia ja huonoja uutisia, joista me kimpaannutaan. Ne ruokkivat närkästymistä. Harmillisesti myös kirkollisista keskusteluista ja teologisista ristiriidoista nousevat esiin nämä ärsyttävimmät ajatukset.
– Näen kuitenkin, että kirkolla voisi olla ihan relevantti paikka tässä ajassa myös yhteiskunnallisena keskustelijana.
Kirkko näyttäytyi vastapainoksi hyvässä valossa pakolaiskriisin keskellä.
– Työ pakolaisten auttamiseksi on osoitus lähimmäisenrakkaudesta ja solidaarisuudesta, jotka kuuluvat kristillisiin arvoihin. Myös kirkon globaaliin omatuntoon liittyvä pyrkimys auttaa heikompiosaisia puhuttelee.
Musiikin parantava voima
Hyvää kehitystä Paleface on havainnut kirkossa esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoistumisen vastaisessa työssä ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon etenemisessä.
– Olen osallistunut tilaisuuksiin, jotka leikkaavat kirkon ja yhteiskunnan hitsauspistettä, ja seurannut mielenkiinnolla tervehdyttävää prosessia, jossa kirkko hakee omaa paikkaansa.
Kirkko kokonaisuudessaan on siirtynyt Palefacen mielestä paljon entistä monimuotoisemmalle, kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia korostavalle linjalle.
Hengellistä antia taiteilija on ammentanut musiikin kautta.
– Mulla on paljon gospel-levyjä. Koen musiikissa mielettömän parantavan voiman, ylentävän ja kohottavan fyysisen fiiliksen, on se tunnustuksellista tai ei. Joku toinen puhuu Pyhästä Hengestä.
– Ylistyslauluissa on maaginen taso. Kun Higher Ground -kuoro vetää sen jutun, siinä on veret seisauttava energia ja valtava lataus. Musiikilla on syvällisempiä tarkoituksia ja korkeampi tehtävä kuin kappaleiden myynti. Spirituaalinen ulottuvuus on mulle musassa relevantti.
Vastarintamies valon puolella
Kristuksen hahmo on Palefacen mielestä erittäin mielenkiintoinen yhteiskunnalliseltakin kannalta.
– Mua puhuttelee ajatus Kristuksesta syrjittyjen ja unohdettujen puolustajana ja suoran toiminnan miehenä, vähän provokaattorinakin. Nasaretin mies oli vastarintamies.
– Jeesus oli avoimessa kapinassa aikansa mätiä valtarakenteita vastaan ja kritisoi niitä rajusti.
Nyky-yhteiskunnassa vastenmielisin vihapuhe kohdistuu Palefacen mielestä maahanmuuttajiin. Äärimmäisen paradoksaalista on, että monet jyrkimmistä rasisti- ja nationalistipiireistä väittävät puolustavansa ”kristillistä valkoista kulttuuria”.
Muusikko muistuttaa Nasaretin miehen etnisestä taustasta. Vaikka eurooppalaisessa kirkkotaiteessa Jeesusta ryhdyttiin kuvaamaan valkoisena ja sinisilmäisenä miehenä, tämä oli todennäköisesti fyysiseltä olemukseltaan Lähi-idän ihminen – kuten useimmat muutkin Raamatun hahmot.
– Valkoista Kristusta käytettiin valkoisen ylivallan välineenä kolonialismin aikana. Tässä on kirkolla historiallista taakkaa.
Kristinuskon parhaissa perinteissä tuosta taakasta on koetettu vapautua. Paleface siteeraa Martin Luther Kingiä: ”Viha halvaannuttaa, rakkaus vapauttaa. Viha hämmentää, rakkaus harmonisoi. Viha pimentää, rakkaus valaisee.”
– Täytyy yrittää pysyä valon puolella, vaikka se on joskus vaikeaa.
Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.
Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.
Sini Suvikunnas, Janita Dahlström ja Rosa Frimodig pläräävät Nuoren seurakunnan veisukirjaa, jonka lauluja nuorten porukka bändikämpällä treenaa. Taustalla Elmo Kononen, Veeti Lahtinen ja Samuel Jufa. Kuva: Virpi Hyvärinen
Rantakylän kirkolla on tänä syksynä virinnyt aiempaa suurempaa aktiivisuutta nuorten bänditoiminnassa. Joukko 15–18 -vuotiaita nuoria käy kaksi kertaa viikossa treenailemassa Nuoren seurakunnan veisuja bändikämpällä. Aktiiviporukkaan kuuluu kymmenkunta nuorta.
Ilmiön ovat laittaneet ilolla merkille niin nuorisopappi Heikki Mujunen kuin kanttori Pasi Karjalainenkin.
– Tämä on ollut tosi hieno, uusi asia tänä syksynä Rantakylässä, iloitsee Karjalainen.
– Annamme heille mahdollisimman vapaat kädet treenaamiseen, ja tarkoitus on, että he voisivat olla mukana soittamassa nuortenmessuissa ja nuorten illoissa Rantakylässä, kertoo Mujunen.
Ihan hiljaista bändikämpällä ei toki aiemminkaan ole ollut. Viime aikoina siellä on pidetty musakerhoa 5.–7.-luokkalaisille. Nuorten omaehtoinen treenailu on kuitenkin uutta.
Aloite lähti nuorista itsestään – nuorisotyönohjaajilta vihreätä valoa
Bänditoiminnan primus motoriksi paljastuu Rantakylän seurakunnan isosena toimiva 18-vuotias Janita Dahlström, joka huomasi viime kaudella, että musaisosia oli tullut seurakunnan toimintaan tavallista enemmän.
– Ajattelin, että olisi kiva, jos olisi enemmän bänditoimintaa ja kysäisin, voisiko sellaista olla. Kun nuorisotyönohjaajat näyttivät vihreätä valoa, lähdimme isosporukalla käymään bändikämpällä kaksi kertaa viikossa, Dahlström kertoo.
Osalle nuorista jonkin instrumentin soittaminen on entuudestaan tuttua.
– Olen soittanut yhdeksän vuotta viulua, mutta yhdessä soittamisessa meininki on se tärkein. Ei sillä ole väliä, jos soittaa vähän väärin, sanoo Rosa Frimodig.
Janita Dahlström puolestaan innostui ukulelen soitosta vasta seurakunnan nuorten toiminnassa.
– Meillä oli pari vuotta sitten vain yksi musaisonen, ja pakotin itseni kahdessa kuukaudessa oppimaan ukulelen soiton säestystasolla. Panostin tosi paljon, ja sillä taidolla olen musaisoseksi päässyt, kertoo Dahlström.
Ja jos ei omaa instrumenttia tarvitse, aina voi laulaa. Sitä taitaa bändissä tehdä koko porukka.
”Tärkeintä on pitää hauskaa”
Mutta mikä nuoria vetää musisoimisen pariin? Rumpuja soittavan Samuel Jufan mukaan isostoiminta on kivaa ja musiikin soittaminen ryhmässä erittäin hauskaa.
– Ei meillä mitään ihmeempiä suunnitelmia ole. Otamme Punaisesta kirjasta biise-jä ja koitamme parhaamme mukaan niitä coveroida. Ja kun on tullut pyyntöjä tulla nuorten messuun, niin siellä ollaan sitten soiteltu, kertoo Jufa.
– Tärkeintä on pitää hauskaa. Kaikki, jotka täällä käyvät, nauttivat musiikista ja yhdessäolosta. Täällä on vain niin kivaa, että mukavuuden takia tänne tulee, lisää Sini Suvikunnas.
Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestari Eero Lehtimäen, 31, kalenterista peruuntui keväällä yli 40 konserttia. Aikaa on jäänyt kirjallisuudelle ja ihmissuhteille.
Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestari Eero Lehtimäen, 31, kalenterista peruuntui keväällä yli 40 konserttia. Aikaa on jäänyt kirjallisuudelle ja ihmissuhteille.
Eero Lehtimäki aloitti syksyllä 2019 työt Joensuun kaupunginorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Lehtimäen kaudella pönötys on vähentynyt ja orkesteri on tullut lähelle yleisöä. Yhteistyökumppaneidensa Iiro Rantalan ja Minna Pensolan kanssa hän on lunastanut paikan joensuulaisten sydämissä. Kuva: Topi Linjama.
1. KIRJALLISUUS. Ehkä olen jo siinä iässä, että muistelu ja taaksepäin katselu kiinnostavat. Minulla on monta kirjaa kesken. Nyt luen Stefan Zweigin muistelmia, jossa hän puhuu kauniisti sivistyksestä ja henkisen pääoman kasvattamisesta. Toinen kirja, Kjell Westön Missä kuljimme kerran, puhuu samoista 1900-luvun alun ajoista. Kirjallisuus palauttaa ja voimaannuttaa. Sen avulla voi matkustaa.
2. PARTITUURITYÖSKENTELY. Keväällä ja kesällä meni kuukausia, etten lukenut yhtäkään nuottia. Syksyn ohjelmassa ei ole ollut yhtään teosta, jonka olisin johtanut aiemmin. Rutiinit on täytynyt luoda uudelleen, kun uutta materiaalia on takonut kalloon. Partituurista nousee usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Sen arvoitusten ratkaiseminen on parhaimmillaan salapoliisintyötä.
3. VAIMO. Ihmisten piiri on koronan vuoksi kaventunut, mutta läheisten ihmisten kanssa on voinut viettää paljon enemmän aikaa. On tosi mahtavaa, että tällaisessa ajassa, jossa asiat muuttuvat yhä pinnallisemmiksi, voi luoda syvempää ja henkilökohtaisempaa suhdetta rakkaaseen ihmiseen. Vaimoni on ihminen, joka on koko ajan mielessä.
4. POLARISOITUMINEN. Joku kysyi Twitterissä, että jos kaikki ulkomaalaiset heitettäisiin ulos, loppuisiko vihaaminen. Kun lukee kirjaa sisällissodasta, niin tietää, että ei loppuisi. Piirin voi rajata aina vain pienemmäksi. Se on surullista. Jos joku on maahanmuuttovastainen, niin en usko, että hän on sitä ilkeyttään. Takana on aina jokin pelko. Pelot eivät välttämättä ole aiheellisia, mutta ne ovat todellisia eikä niitä pitäisi väheksyä.
5. OPPIMISEN TUOKSU. Tykkään kaikista neljästä vuodenajasta. Vaikka lomalla on kivaa, syksyllä on ollut aina kiva mennä kouluun tai opiskelemaan uusia asioita. Pidän syksyssä uusista aluista ja kouluunmenemisen tuoksusta. Muistan, kun opin lapsena kertotaulun ja kellon. Tunsin uuden oppimisen fyysisenä reaktiona, värinänä päälaen takaosassa. Olen koukussa oppimiseen.
ärjestyksessään 24. Gospelfestarit käynnistyy torstaina 15.8.2019 Pielisensuun kirkossa pidettävällä Oh happy day -konsertilla, jossa esiintyvät Popo Salami band & Alavan kirkkokuoro sekä Kamarikuoro Kaisku.
Perinteiset Joensuun Gospelfestarit järjestetään jälleen elokuussa. Järjestyksessään 24. Gospelfestarit käynnistyy torstaina 15.8.2019 Pielisensuun kirkossa pidettävällä Oh happy day -konsertilla, jossa esiintyvät Popo Salami band & Alavan kirkkokuoro sekä Kamarikuoro Kaisku.
Perjantaina vietetään Klubi-iltaa Palo ja Suvanto -yhtyeiden tahdissa. Klubi-ilta järjestetään Helluntaikirkolla.
Lauantaina Gospelfestareilla on ohjelmaa kaiken ikäisille. Aamu- ja iltapäivän tapahtumapaikkana on Joensuun tori.
Klo 11 alkavassa Gospeltorissa lavalle nousevat Narrow Way, Jukka Salminen ja Palo-yhtye. Ohjelma jatkuu lapsille ja lapsenmielisille suunnatulla ohjelmalla. Skidigospelissa esiintyvät Valon Pisarat – Joensuun King’s kids ja Jukka Salminen. Lisäksi torilla on tarjolla pomppulinna ja MAF-lentosimulaattori sekä hattaraa ja popcornia.
Lauantai-iltaa jatketaan toripäivän jälkeen klo 19 Joensuun seurakuntakeskuksessa pidettävällä Lauluyhtye LuoTu:n konsertilla. Liput konserttiin 20 €.
Myös Gospelfestareiden viimeinen päivä on täynnä laadukasta musiikkia. Sunnuntai alkaa Joensuun kirkkojen jumalanpalveluksilla, joihin osallistuu myös Gospelfestareiden artisteja. Klo 12 Noljakan kirkossa pidetään Gospelfestareiden juhlamessu ”Nuoren uskon messu”, jossa esiintyvät Matti Turunen, J5-bändi sekä Noljakka Gospel.
– Nuoren uskon messu kuultiin ensimmäisen kerran syksyllä 1997. Noljakan kirkko on messun ”kotikirkko”. Musiikillisesti messu on alkuperäisessä asussaan, joskin messun muottiin upotettuna. Tilaisuus päättyy kirkkokahveihin, kertoo Gospel ry:n hallituksen jäsen Matti Turunen
Pian messun jälkeen Kanervalatalolla käynnistyy perhetapahtuma. Perhetapahtumassa on erilaisia toimintapisteitä lapsille. Lisäksi tapahtumassa esiintyy muusikko Jukka Salminen.
Gospelfestarit päättyy kahteen Joensuun kirkossa pidettävään konserttiin. Ensimmäisessä klo 15 alkavassa konsertissa esiintyvät Korkeampi taho ja Nina Åström.
Rauhaa ja rohkeutta -konsertissa Nina Åström trio esittää musiikkia monilta Ninan äänitteiltä, mm Hilja Aaltosen ja Ninan omia tekstejä; mukana on myös rukiisia tunnettuja hengellisiä lauluja. Musiikkityyli on vaihteleva, silti punaisena lankana on armo ja totuus – Jeesus. Triossa Ninan lisäksi Kimmo Suomela (kitarat) ja Jim Hakola (lyömäsoittimet). Liput konsettiin 20 €.
Illan toinen konsertti Joensuun kirkossa alkaa klo 19. Gospelfestareiden päätöskonsertissa esiintyy René. René on ollut perinteisesti festareiden viimeinen esiintyjä. Konsertissa esitettäviä klassikoita tullaan kuuntelemaan pidemmästäkin matkasta vuosittain yhä uudelleen. Tässä konsertissa Renélle luovutetaan historiallinen viides kultalevy. Konsertin taltioi Alfa-TV.
Joensuun Gospelfestarit jär-jestetään nyt 4. kerran Joensuun Gospel ry:n toimesta.
Sari Jormanainen
24. Gospelfestarit 2019 – ohjelma
Torstai 15.8.
Oh happy day!
Pielisensuun kirkko klo 19.00 Popo Salami band & Alavan kirk-kokuoro
Kamarikuoro Kaisku
Vapaa pääsy, kolehti MAF:n työlle
Perjantai 16.8.
Klubi-ilta
Helluntaikirkko klo 19.00
Palo-yhtye, Suvanto-yhtye Tarjoilua väliajalla
Vapaa pääsy, kolehti
Lauantai 17.8.
Gospeltori
Joensuun tori klo 11.00 Narrow-Way, Jukka Salminen, Palo-yhtye
Skidigospel Joensuun tori klo 13.00
Valon Pisarat – Joensuun King’s kids
Jukka Salminen
Pomppulinna, hattaraa ja popcor-nia tarjolla klo 10.30–14.30 Paikalla MAF-lentosimulaattori
Varjoista valoon
Joensuun seurakuntakeskus klo 19.00
Lauluyhtye LuoTu, Ville Kivivuori, sello, Tuomas A. Turunen musiikin johto ja piano
Liput 20€
Sunnuntai 18.8.
Jumalanpalvelukset Joensuun kirkoissa
Mukana festareiden artisteja
Nuoren uskon messu – Gospelfestareiden juhlamessu
Noljakan kirkko klo 12.00 Matti Turunen & band Noljakka Gospel
Perhetapahtuma
Kanervalatalo klo 14.00 Muusikko Jukka Salminen Toimintapisteitä
Rauhaa ja rohkeutta
Joensuun kirkko klo 15.00 Korkeampi Taho
Nina Åström
Liput 20 €
Tarjoilua järjestää Kohtaamisen kahvila
René
Joensuun kirkko klo 19.00 Vapaa pääsy, kolehti
Seurakuntien iltamusiikkisarjassa kuullaan konsertteja oopperalaulusta kamarimusiikkiin ja kuoromusiikista kansainväliseen urkutaituruuteen.
Joensuun ev.lut. seurakuntien perinteinen, yli 20 vuoden ajan järjestetty kesäinen iltamusiikkisarja on parhaillaan käynnissä. Konsertteja järjestetään kesän aikana Joensuun, Utran ja Pyhäselän kirkoissa.
Iltamusiikkisarjassa kuullaan tänä kesänä niin paikallisia tähtiä kuin vierailevia huippumuusikoita Itävallasta ja Meksikosta saakka. Musiikkia kuullaan hyvin laajassa skaalassa oopperalaulusta kamarimusiikkiin ja kuoromusiikista kansainväliseen urkutaituruuteen.
Iltamusiikkisarja alkoi kesäkuun alussa. Tulevana sunnuntaina urkumusiikkia Joensuun kirkossa soittaa itävaltalaisurkuri Christian Iwan. Elokuun alkupuolella urkutaituuruutta kirkkoon tuo puolestaan meksikolaisurkuri Victor Contreras.
Kesän iltamusiikkisarjassa on kaikkiaan 16 konserttia. Konsertit järjestetään pääasiassa sunnuntaisin, mutta joukossa on myös pari arki-illan konserttia. Iltamusiikki-sarja päättyy Joensuun kirkossa 25.8. pidettävään konserttiin, jossa esiintyvät Katariina Záborszky (viulu), Maria Záborszky (laulu), Istvan Záborszky (sello) ja Tuomas Pyrhö-nen (urut).
Minkä musiikkikappaleen haluat kuulla silloin, kun mikään ei tunnu onnistuvan? Minkä kappaleen avulla voit kertoa ystävällesi, mitä hän sinulle merkitsee? Minkä kappaleen haluat jättää perinnöksi lapsillesi – muistuttamaan siitä, mitä heille toivot?
Kirkkotie 