Avainsana: lapsiperheet

Pikkuhelppi tuo helpotusta lapsiperheen arkeen

Pikkuhelppi on seurakuntien uusi, maksuton tukipalvelu Joensuun kaupunkialueilla asuville lapsiperheille. Perheet saavat esimerkiksi lastenhoitoapua.

Pikkuhelppi on seurakuntien uusi, maksuton tukipalvelu Joensuun kaupunkialueilla asuville lapsiperheille. Perheet saavat esimerkiksi lastenhoitoapua.

Kaksi lastenhoitaa istuu hiekkalaatikolla lasten leikkiessä.
Joensuun seurakunnan Pikkuhelpin työntekijät ovat koulutettuja lastenohjaajia. Perhe voi sopia tapaamisen heidän kanssaan esimerkiksi leikkipaikalle. Piia Soininen (vas.) ja Satu Tukiainen toimivat työparina. Pikkuhelppi-tukipalvelua tarjotaan myös Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnissa. Kuva: Tea Ikonen

Lapsiperheessä on arjen pyörteissä toisinaan tilausta perheen ulkopuolisen aikuisen auttaville käsille, turvalliselle sylille ja kuunteleville korville. Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakuntien Pikkuhelppi-tukipalvelu tarjoaa perheille helpotusta arkeen ja kuormittavaan elämäntilanteeseen.

– Pikkuhelppi voi olla lastenhoitoapua, keskusteluapua, taloudellisen tilanteen miettimistä tai vaikka parisuhteen tukemista, Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen kuvailee.

Pikkuhelppi on tarkoitettu kaikenlaisille lapsiperheille – lasten iällä ei ole väliä. Yhteyttä saa ottaa matalalla kynnyksellä.

– Pikkuhelppi ei edellytä seurakunnan jäsenyyttä tai uskonnollista vakaumusta, vaan se palvelee kaikkia alueen perheitä, Karvinen sanoo.

Tuen sisältö muovataan perheen tarpeiden mukaan

Pikkuhelpin asiakkaana perhe saa ennaltaehkäisevää tukea ja apua seurakunnan varhaiskasvatuksen tai diakoniatyön ammattilaisilta. Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista.

Aluksi kartoitetaan perheen tilannetta, toiveita ja tarpeita.

– Puhelimitse jutellaan siitä, miten Pikkuhelppi voisi olla perheelle avuksi. Voin myös käydä kotikäynnillä, Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissinen kertoo.

Pielisensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen sanoo, että tapaamiskertojen sisältö sovitaan yhdessä.

– Perheen tarpeista lähdetään: Voimme tulla kotiin leikkimään ja touhuamaan lasten kanssa tai voimme mennä ulos yhdessä.

Pikkuhelppi tukee vanhempien jaksamista monin tavoin

Lastenhoitoavun lisäksi Pikkuhelpin työntekijät voivat keskustella aikuisten kanssa kasvatukseen ja perhe-elämään liittyvistä mieltä askarruttavista asioista. Ajatuksena on tukea perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tapaamiset sovitaan pääasiassa kotiin tai kodin lähiympäristöön. Seurakunnan tilojakin voidaan käyttää, mutta kuljettaminen ei ole mahdollista. Pikkuhelpistä saa myös lisätietoa seurakuntien kerhoista ja ryhmistä, joihin voi tulla lasten kanssa.

Tukea voi saada yleensä noin 1–4 kertaa. Jos perheen tilanne on vaikea, Pikkuhelppi auttaa hakemaan apua ja varmistaa, ettei perhe jää tilanteeseen yksin.

Kiitosta saanut tukipalvelu on olemassa perheitä varten

Tukipalvelun ketteryys ja joustavuus näkyvät positiivisena palautteena. Karvisen mukaan lapsi- ja perhetyön verkoston toimijat ovat suhtautuneet Pikkuhelppiin erittäin positiivisesti.

Pikkuhelpin toimintamalli syntyi Turussa lastenohjaajien ideoimana vuonna 2017. Nykyisin tukipalvelua tarjoaa noin 30 Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntaa. Joensuussa Pikkuhelppi on tuore juttu, ja kaikissa kolmessa mukana olevassa seurakunnassa on hyvin tilaa uusille perheille.

Hanna Pekkanen

 

Näin otat yhteyttä Pikkuhelppiin

  • Joensuun seurakunnan toiminta-alue: keskusta, Noljakka ja Marjala. Tied. Kristiina Nissinen, p. 050 550 8330, kristiina.nissinen@evl.fi.
  • Rantakylän seurakunnan toiminta-alue: Rantakylä, Mutala ja Utra. Tied. Laura Karvinen, p. 050 585 8729, laura.karvinen@evl.fi.
  • Pielisensuun seurakunnan toiminta-alue: Karsikko, Niinivaara, Hukanhauta, Penttilä, Karhunmäki, Kissamäki ja Multimäki. Tied. Riitta Mälkönen, p. 050 300 2055, riitta.malkonen@evl.fi.
  • Syyslomaviikolla (vko 42) Pikkuhelppi on tauolla kaikissa seurakunnissa.

 

Satuhieronta rauhoittaa vilpertinkin

Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.

Arvostavat kosketus auttaa levottomuuteen ja tukee lapsen itsetuntoa, sanoo lastenohjaaja Paula Suliman.

Lastenohjaaja hieroo viltillä makaavan lapsensa selkää. Varhaiskasvatuksen ohjaaja istuu lattialla heidän vieressään.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen (vas.) poika Mikael pääsi kokeilemaan lastenohjaaja Paula Sulimanin tekemää satuhierontaa Rantakylän kirkolla. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksessa on saatu hyviä kokemuksia satuhieronnasta. Satuhieronta on lähihoitaja, hieroja Sanna Tuovisen kehittämä varhaiskasvatuksen menetelmä, jossa fyysinen kosketus ja kevyt hieronta yhdistyvät tarinoihin, satuihin ja vaikkapa lauluihin.

Rantakylässä satuhierontaa on käytetty niin arjen rauhoittumishetkissä kuin lasten syntymäpäivien vietossa. Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvisen ja lastenohjaaja Paula Sulimanin mukaan satuhieronta auttaa lasta tunteiden käsittelyssä ja itsesäätelyssä. Se on hyvä rauhoittumisen keino stressiin, levottomuuteen ja tarkkaavaisuuden häiriintymiseen.

– Kyllä sen näkee ihan selkeästi, että vilkkaimmillakin lapsilla olemus muuttuu. He pystyvät rentoutumaan ja olemaan ihan rauhassa. Kun fyysinen jännitys poistuu, on helpompi olla läsnä, kertoo Suliman.

– Samalla lapsi saa huomiota aikuiselta. Hän tulee hyväksytyksi ja saa kokemuksen siitä, että aikuinen on läsnä häntä varten. Se on itsetuntoa vahvistava kokemus, toteaa Suliman.

Avainsana satuhieronnassa on vapaaehtoisuus

Satuhieronnassa on muutama keskeinen pelisääntö, joista pidetään kiinni, jotta hetkestä tulee miellyttävä. Avainasia on vapaaehtoisuus. Hierottavaksi tai hierojaksi tullaan vain, jos itse niin halutaan. Jos joku lapsiryhmästä ei halua osallistua, hän voi köllötellä ilman hierontaa ja kuunnella rauhassa satua.

– Oleellista on, että koskettaminen on myönteistä ja arvostavaa, eikä siihen liity mitään pakottamista. Intiimialueisiin ei kosketa – opetamme lapsille uikkarirajan, ja yleensä hierotaan selkää ja päätä.

– Kosketuksen tulee olla hellää. Satuhieronnassa ei ole kyse lihasten hieronnasta vaan enemmänkin silittämisestä. Myöskään kutittaa ei tahallaan saa, Suliman ja Karvinen kertovat.

Karvinen ja Suliman käyttävät molemmat satuhierontaa myös kotioloissa lasten kanssa touhutessa. He rohkaisevat vanhempia soveltamaan satuhierontaa luovasti vaikkapa itse keksittyihin tarinoihin tai ennalta tuttuihin lauluihin.

– Tässä ei ole oikeita ja vääriä liikkeitä –jos ei ole ohjeistusta, niitä voi keksiä omasta päästä. Olennaista on, että toista ei satuteta eikä kutiteta, sanoo Karvinen.

Virpi Hyvärinen

Kokeile satuhierontaa kotona: Linnea-leppäkerttu

(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)
Linnea leppäkerttu lentelee tuolla (tee lentoreittejä)
korkealla (yläselkään ja olkapäille)
matalalla. (alaselkään)
Yllään on punainen takki (silityksiä pitkin selkää)
ja päässään kesäinen lakki. (silitellään päätä)
Takissa on mustat pilkut, (tehdään kämmenellä ympyröitä)
leppäkertun naapurissa asuu keltasirkut. (tee linnunsiivet käsistä ja heiluttele)
Niiden pesäpuun oksalle Linnea pysähtyy (pysäytä käsi olkapäälle)
ja huokaa: ”Kuinka ihanaa, kesä lähestyy”. (pyörivää liikettä olkapäille)
Ruohotupsut vihertävät, (vedä alhaalta ylöspäin sormilla)
leskenlehdet kukkivat (pyöräytä kevyesti sormilla pieniä ympyröitä selkään) koivunoksilla tuoksuu kevät! (pitkiä vetoja pitkin selkää)
Linnea leppäkerttu lentää tuolla (tee lentoreittejä)
korkealla, (yläselkään ja olkapäille)
matalalla. (alaselkään)
(Laske kädet selän päälle aloituksen merkiksi.)

Runo ja ohje: Paula Suliman, Sini Soivanen-Halmetoja ja Anu Hynninen

Joulu näkyy diakonian vastaanotolla – vähävaraisilla lapsiperheillä paineita lahjoista ja jouluruoasta

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia.

Monille vanhemmille joulu aiheuttaa paineita, kun rahat ovat vähissä, mutta lapsille haluaisi järjestää jouluiloa.

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijät ovat purkaneet Joulukassikeräyksen joulukassin sisällön pöydälle ja seisovat ruokatarvikkeiden takana hymyillen.
Diakoniatyöntekijät Pauliina Martikainen (vas.) ja Marja Ikonen purkivat joulukassin sisällön näkyville. ”Joulukasseista 30-40% menee Noljakka-Marjalan alueella lapsiperheisiin, kertoo Ikonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Marja Ikoselle on tuttua se, että joulun alla yhteydenotot diakoniatoimistoon aktivoituvat. Monella lapsiperheellä rahat eivät tahdo riittää elämiseen arjessakaan, saati sitten joulun alla, kun haluaisi antaa lapsille joululahjoja ja laittaa vähän parempaa ruokaa joulupöytään.
– Joululomalla taloudellista painetta kasvattaa sekin, että lapset eivät ole kouluruoan parissa. Monella ei ole myöskään varaa lähteä lomalla reissuun tai tehdä jotakin kivaa yhdessä, toteaa Ikonen.

”Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on vaikeutunut”

Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia. Ikosen mielestä määrä on suuri.
– Meillä käy monenlaisia perheitä: yksinhuoltajia ja työttömiä, mutta myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Siinä voi olla velkaantumista tai sairautta, tai perheen tulot ovat niin pienet, että ne eivät riitä kaikkiin menoihin, kun perhe jää juuri ja juuri tukien ulkopuolelle.
– Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on selvästi vaikeutunut. Suunta yhteiskunnassa on ollut se, että etuuksia koko ajan pienennetään. Muun muassa asumisen kustannukset ovat nousseet niin, että ne vievät suhteessa liian suuren osan perheen kokonaistuloista, toteaa Ikonen.

Diakonialta keskusteluapua, taloudellista avustusta ja joulukasseja

Seurakuntien diakoniatyöltä lapsiperheet voivat saada keskusteluapua ja tarvittaessa pientä, tilapäistä taloudellista tukea.
– Diakoniatyöntekijältä voi varata keskusteluajan, jolloin voidaan yhdessä kartoittaa perheen kokonaistilannetta ja miettiä mistä tukea voisi hakea. Koskaan ei tarvitse ajatella, että tilanne on toivoton. Aina on jotakin, johon voi tarttua, ja lähteä asia kerrallaan etenemään, rohkaisee Ikonen.

Tämän vuoden joulu kolkuttelee jo ihan ovella. Joensuun ev.lut. seurakunnat toteuttivat tänäkin vuonna Joulukassikeräyksen, jonka tuotosta merkittävä osa ohjautuu Noljakka-Marjalassa lapsiperheille. Yksityishenkilöiden ja muiden tahojen lahjoittamissa joulukasseissa on etupäässä jouluisia ruokatarvikkeita.
– Jos joku vielä haluaa auttaa lapsiperheitä, kannattaa olla yhteydessä diakoniatyöntekijään ja kysyä, millä tavalla auttaminen olisi mahdollista. Jouluksi apu ei välttämättä enää ehdi perille, mutta elämää on joulun jälkeenkin. Es-merkiksi koko perheen liput elokuviin, teatteriin tai vaikkapa HopLopiin ovat monelle perheelle liian kalliita. Lahjakortti ravintolaan voisi olla luksusta, kun sellainen on harvemmin mahdollista, toteaa Ikonen.

Virpi Hyvärinen

Joulumieltä askartelusta

Seurakunnat järjestävät useita joulutapahtumia lapsiperheille. Esimerkiksi Pyhäselän seurakunnassa luvassa on ainakin tonttujen ja puulusikkaenkelien askartelua.

Seurakunnat järjestävät useita joulutapahtumia lapsiperheille. Esimerkiksi Pyhäselän seurakunnassa luvassa on ainakin tonttujen ja puulusikkaenkelien askartelua.

Lastenohjaaja ja pastori valmistelevat askarteluja pöydän ääressä. Pöydällä on papereita, saksia ja muita askartelutarvikkeita.
Lastenohjaaja Heli Vänskä ja pastori Erika Kyytsönen suunnittelivat enkeli- ja tonttuaskarteluja Pyhäselän seurakunnan perheiden jouluiltoihin. Nyt on mallit valmiina – ei kun askartelemaan! Kuva: Virpi Hyvärinen

Pyhäselän seurakunta on jo kymmenien vuosien ajan järjestänyt jouluaskarteluiltoja perheille. Tänäkin vuonna työtä taitaville pikkukätösille on tarjolla niin Pyhäselän kuin Reijolan seurakuntatalolla. Luvassa on ainakin tonttujen ja puulusikkaenkelien askartelua, myös perinteisiä silkkipaperitöitäkin pääsee tekemään.

– Kehittelemme monenikäisille sopivia malleja, jotta ihan pienetkin pystyvät tekemään jotakin itse. Me esitellään mallit, joita askarrellaan, ja perheet saavat valita minkä ja montako tekevät. Yleensä he innostuvat tekemään kaikki mallit, naurahtaa lastenohjaaja Heli Vänskä.

– Väkeä on aiempina vuosina ollut tosi kivasti, on saattanut olla satakin kävijää. Moni on sanonut, että joulu aloitetaan askarteluillasta. Askartelun lisäksi meillä on jouluista ohjelmaa ja joulupuuro. Ilmoittautua ei tarvitse, kertoo Vänskä.

Myös Noljakan kirkolla on luvassa askartelua jo perinteeksi muodostuneessa ensimmäisen adventin joulupajassa. Päivä alkaa perhemessulla, jossa pääsee laulamaan sydämensä kyllyydestä Hoosiannaa, ja sen jälkeen askarrellaan esimerkiksi erilaisia joulukortteja, muovaillaan joulueläimiä ja tehdään kuusenkoristeita. Lasten toivotaan tulevan paikalle yhdessä vanhempien kanssa.

– Kirkkokahveilla on tarjolla mehua ja joulutorttuja. Näillä energioilla jaksaa varmasti käydä myös vähän askartelemassa, kertoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

Enossa adventtikirkon yhteyteen järjestetään tänä vuonna ensi kertaa perhetapahtuma. Tässäkin tapahtumassa pääsee askartelemaan joulukoristeita ja lisäksi koristelemaan pipareita mukaan itselleen. Kirkossa on myös lastenohjaajan vetämä satunurkka ja joululeikkejä. Tapahtuman aloittava messu on perhemessu, eli se suunnitellaan lapsilähtöisesti. Tarjolla on pientä suolaista messun jälkeen, jotta pienetkin jaksavat touhuta.

Virpi Hyvärinen

Maksuttomia joulu- tapahtumia lapsiperheille:

• Perheiden jouluilta ke 11.12. klo 18-20 Reijolan srk-talolla ja to 12.12. klo 18-20 Pyhäselän srk-talolla.
• Perhemessu ja joulupaja su 1.12. klo 12-15 Noljakan kirkossa.
• Perhemessu ja perhetapahtuma Enossa su 1.12.: klo 10 messu Enon kirkossa, jonka jälkeen kirkossa tapahtuma perheille.
• Kaiken kansan adventtipuuro ja myyjäiset la 14.12. klo 11-13 Rantakylän kirkolla. Lapsille jouluista askartelua. Joululaulu-hetki klo 12.
• Päivä- ja perhekerhojen joulukirkko to 19.12. klo 18 Pielisensuun kirkossa, mukana myös muskariryhmät.
• Perheiden, perhepäivähoitajien ja lasten joulukirkko ke 11.12. klo 9.30 Rantakylän kirkossa.
• Lasten Kauneimmat Joululaulut Joensuun seurakunnissa löytyvät osoitteesta www.hoosianna.fi
• Lasten Kauneimmat Joululaulut ja Elämänpuumessu (ei ehtoollista) su 1.12. klo 16 Lehmon srk-kodilla.

Koumni: Lapsen oikeus suojeluun

Lapsen oikeuksien toteutumiseen tarvitaan joskus vahvistusta ja tukea oman perheen ulkopuolelta. Tarvitaan lastensuojelua, toteaa Elina Reentie kolumnissaan.

Reentie Elina 002Hiljattain vietettiin Lapsen oikeuksien päivää. Tänä vuonna teemana on ”Lapsen oikeus olla oma itsensä”. Lapsen oikeuksien toteutumiseen tarvitaan joskus vahvistusta ja tukea oman perheen ulkopuolelta. Tarvitaan lastensuojelua. Ihannetilanteessa apu on sopiva sekoitus läheisten tukea, ammattilaisen tuomaa konkreettista apua ja vertaistukea.

Tapasin syksyllä perhekeskusillassa äidin, joka kokemusasiantuntijana kertoi oman tarinansa lastensuojelun tuesta. Keskustelussa kävi ilmi, että moni kyllä tarvitsee apua, mutta sitä ei kehdata pyytää. Avun pyytäminen aiheuttaa häpeää, ja moni ajattelee jopa niin, että ei ansaitse apua, vaan se kuuluu jollekin toiselle. Pitäisi pärjätä ja jaksaa itse. Kokemusasiantuntijan hieno ajatus oli, että julkisuuteen tarvitaan enemmän myönteisiä kokemuksia lastensuojelun tarjoamasta avusta. Tilanteista, missä avun saaja kokee tulleensa kuulluksi ja hyväksytyksi, ja apu on ollut asiakkaan kokemuksen mukaan oikeanlaista. Lastensuojelun tarjoaman avun tulee perustua lasta ja perhettä kunnioittavaan kohtaamiseen.

Perheen avun tarpeen tunnustaminen aiheuttaa häpeää, ja olen myös itse kokenut tämän omassa perhe-elämässäni. Vaikka vuosia on kulunut, ja asiat järjestyivät lopulta onnellisesti, muistan edelleen, kuinka peittelin päiväkodin henkilökunnalle ja sukulaisille oman puolisoni päihdeongelmaa. Häpesin suuresti! Piti sinnitellä eroon asti, ennen kuin uskalsin avata suuni, ja kertoa missä tilanteessa perheemme oli elänyt vuosia. Asiasta puhuminen on ollut valtava helpotus, ja nyt yritän kannustaa muita samaan. Yksin en olisi myöskään selvinnyt yksinhuoltajuuden tuomasta vastuusta ja uupumuksesta. Nyt osaan olla kaikesta kokemastani kiitollinen ja pidän näitä arvokkaina ja vahvistavina kokemuksina. Nämä kokemukset ovat tehneet minusta ammattilaisen, jolla on kokemusasiantuntijan sydän.

Sinua, avun pyytämistä harkitseva tai apua jo saanut vanhempi, haluan lohduttaa. Jokaisella perheellä on vaiheita, jossa apua tarvitaan. Tilanteissa, joissa omat voimat ja lähiverkoston tuki ei riitä, kannattaa olla avoin, rohkea ja myötätuntoinen itselleen. Rehellisyys omaa tilannetta ja voimavarojaan kohtaan on tärkeää ja se helpottaa. Muista, että olet silti lapsellesi rakkain. Lopulta avun pyytäminen hyödyttää myös sinulle tärkeintä: lasta, jolla on oikeus suojeluun. Lapsi ansaitsee turvallisen, iloisen, leikkisän ja rauhallisen lapsuuden, jossa hän saa olla oma itsensä. Jokainen lapsi on avun pyytämisen ja suojelun arvoinen.

Elina Reentie
Sosionomi (AMK)
Varhaiskasvatuksen perheohjaaja
Joensuun kaupunki
elina.reentie@joensuu.fi

Vertaistukea ekavauvakerhosta

Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.

Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.

Äidit istuvat pöydän ääressä vauvat sylissään.
Salla Asukas (vas.) ja Niina Sormunen ovat tutustuneet Noljakan kirkon ekavauvakerhossa. – On kiva, että vauva näkee toisia lapsia ja aikuisia. Kerho tuo vaihtelua myös omaan arkeen, sanoo Salla Asukas. Kuvassa myös vauvat Elias Harjulampi (vas.) ja Iida Immonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Ensimmäisen lapsen syntymä ja arki vauvan kanssa herättää tuoreissa vanhemmissa paljon uusia tunteita ja ajatuksia. Ekavauvakerho on paikka, jossa niitä pääsee jakamaan toisten, samassa tilan-teessa olevien vanhempien kanssa.

Noljakan kirkon ekavauvakerhossa käy enimmäkseen äitejä, mutta jonkin verran mukana on ollut myös isyysvapailla olevia isiä.

– Viime keväänä meillä kävi tosi paljon perheitä, nyt syyspuolella vakiokävijöissä on ollut vajaat kymmenen perhettä. Otamme aina ilolla uuden perheen mukaan. Kerhoon voi tulla, vaikka lasta ei olisi kastettu tai vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon, kertoo lastenohjaaja Piia Soininen.

Vertaistukea toisista vanhemmista

Soinisen mukaan ekavauvakerho on ennen kaikkea vertaistuen, tutustumisen ja kohtaamisten paikka.

– Usein äiti on aika lailla keskiössä, äidin uudet tunteet ja kokemukset vastasyntyneen kanssa. Äidit haluavat esimerkiksi kerrata synnytyskokemuksia ja jutella arjesta vauvan kanssa: syömisistä, nukkumisista, kaikesta mitä päivittäisen elämään kuuluu.

– On helppo nähdä, että se lohduttaa äitejä, jos toisillakin on vaikkapa mennyt vähillä unilla yöt. Ja jos jollakin se vaihe on jo ohi, niin ajatus siitä, että tämä ei kestä loputtomiin, on helpottava.

Soininen iloitsee erityisesti siitä, että kerhossa on lämmin, toisia tukeva tunnelma ja suvaitsevainen ilmapiiri.

– Täältä on poissa kaikenlainen tuomitsevaisuus. En ole kuullut kenenkään arvostelevan toisen valintoja tai puhuvan ihmetellen, miksi toimit tuolla tavalla vauvan kanssa. Äidit tukevat toisiaan riippumatta esimerkiksi siitä, imettääkö äiti vai syöttääkö vauvaa pullosta.

– Ohjaajina haluamme tietysti tukea suvaitsevaisuutta ja jokaisen arvokkuutta sellaisena kuin on. Haluamme, että tämä on matalan kynnyksen paikka, sanoo Soininen.

”Olemme apukäsinä ja varasyleinä”

Ekavauvakerho kestää puolitoista tuntia. Se alkaa lyhyellä hartaudella, jonka yhteydessä voi olla pieni toiminnallinen tehtävä, parityöskentely tai keskustelu aiheeseen liittyen.

– Hartaudessa voi olla käytössä esimerkiksi tunnekortteja, voimme tehdä vaikkapa pallohierontaa tai retroilla kansakoulutaulujen kanssa Raamatun kertomuksen äärellä. Pyrimme pitämään hartaudet sellaisina, että niissä olisi kosketuspintaa perheiden elämään, kertoo Soininen.

– Hartauden jälkeen tarjolla on kahvit. Tässä kohtaa me lastenohjaajat otamme mielellään vauvat leikkimään kanssamme, jotta äidit saavat rauhallisen tee- tai kahvihetken. Olemme apukäsinä ja varasyleinä, jotta vertaiskeskustelulle jää aikaa.

Noljakan kirkon ekavauvakerho toimii nyt neljättä vuotta, ja toiminta tuntuu tulevan tarpeeseen.

– Kerho on tuonut äitejä yhteen yli kuntarajojenkin. Meillä on käynyt äitejä esimerkiksi Polvijärveltä ja Kontiolahdelta. Äidit tuntuvat olevan yhteyksissä myös vapaa-ajallaan. Heillä on Whatsapp-ryhmä ja he sopivat siellä tapaamisiaan, iloitsee Soininen.

Virpi Hyvärinen

Ekavauvaryhmiä seurakunnissa

• Noljakan kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Rantakylän kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Reijolan seurakuntatalolla torstaisin klo 10-11.30
• Lehmon seurakuntakodilla torstaisin klo 13.30-15