Avainsana: korona

Monen työt menivät uusiksi – Koronavirus mullisti hetkessä seurakuntien työntekijöiden arjen

”Olin lomalla, kun koronatilanne tuli päälle. Oli mukava huomata, että johtoryhmämme alkoi toimia juuri niin kuin valmiussuunnitelmamme edellyttää. Johtoryhmästä tuli kriisijohtoryhmä”, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra, seurakuntayhtymän valmiuspäällikkö Petri Rask.

Kuvakooste jutussa haastatelluista seurakuntien työntekijöistä, jotka ovat asettuneet kuvaan etätyöpisteillään, kukin työpöytänsä ääressä istuen.
Pielisensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Saila Musikka (vas. ylh.), Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Rask (oik. ylh.), Pyhäselän seurakuntapastori Erika Kyytsönen (vas. alh.) ja Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen (oik) ovat mukauttaneet nopeasti työnsä poikkeusolojen ehdoilla. Karvisella on ollut käyttöä Hoosianna-aasin puvullekin muskarivideoiden teossa. Kuvat: Merja Tuononen, Aila Rask, Erika Kyytsönen, Paula Suliman.

Diakoniatyöntekijä Saila Musikka:
Auttamismuotojen kehittäminen käynnistyi heti

– Poikkeusoloissa on täytynyt ottaa nopeasti haltuun uusia työnteon malleja. Olo on tällä hetkellä hämmentynyt. Olen tottunut käymään keskusteluja kasvotusten, ja nyt se tapahtuukin puhelimitse, WhatsAppilla ja sähköpostitse. Toki tämä on parempi kuin ei mitään, mutta kyllä kontakti jää tavallista kalpeammaksi.
– Kun poikkeusolot käynnistyivät, aloimme miettiä, ketkä tässä tilanteessa tarvitsevat erityisesti tukea, ja miten voimme heitä auttaa. Yksi ryhmä on perheet ja toinen nuoret, jotka opiskelevat nyt etänä. Olemme valmistelleet hankehakemuksen näiden ryhmien auttamiseksi mahdollisimman pikaisesti.
– Seurakunnassamme on myös päivystyspuhelin, johon tulevia kauppa- ja apteekkiapupyyntöjä me diakoniatyöntekijät organisoimme. Taloudellisen avunpyyntöjen osalta mennään nyt aika lailla normirytmillä, yhteiskunta on ottanut hyvin kopin taloudellisesta puolesta.
– Haluan rohkaista ihmisiä olemaan yhteydessä seurakunnan työntekijöihin. Jos voimme edes vähän kompensoida ihmisten tunnetta eristäytyneisyydestä ja yksinäisyydestä, niin sen haluamme tehdä.

Valmiuspäällikkö, kirkkoherra Petri Rask:
Johtoryhmä kokoontunut tiiviiseen tahtiin

– Olin lomalla, kun koronatilanne tuli päälle. Seurakuntayhtymän valmiuspäällikkönä oli mukava huomata, että johtoryhmämme alkoi toimia juuri niin kuin meidän valmiussuunnitelmamme edellyttää. Johtoryhmästä tuli kriisijohtoryhmä.
– Olemme pitäneet poikkeuksellisen paljon kokouksia. Päätettävänä on ollut mm. se, mitä 10 hengen kokoontumisrajoitus tarkoittaa seurakunnissa ja miten välitämme jumalanpalvelukset seurakuntalaisille poikkeusoloissa. Valmiuspäällikkönä roolini on ollut myös yhteyden pitäminen muiden viranomaisten suuntaan.
– Kirkkoherrana olen ohjannut koko työyhteisön etätyöskentelyyn. Onneksi sitä oltiin tehty jonkin verran jo aiemminkin. Nyt varmistettiin, että kaikilla on asialliset välineet siihen. Lääninrovastina olen etsinyt väylän rovastikunnan kirkkoherrojen keskinäiseen kommunikointiin.
– Iso muutos on se, että yhteys seurakuntalaisiin jää paljon tavallista ohuemmaksi. Normaaleja jumalanpalveluksia ei ole, toimituskeskustelut käydään puhelimessa ja esimerkiksi siunauksessa ollaan kasvokkain yhdessä vain se hetki kappelissa. Se on aika surullista.

Pastori Eerika Kyytsönen:
Kaikessa huomioitava korona

– Poikkeusoloihin siirtyminen oli minulle varsin intensiivinen kokemus. Työ piti hetkessä jäsentää kokonaan uudella tavalla. Viikon sisällä alkoi hahmottua, kuinka laajasti omaan työhön poikkeusolot vaikuttavat.
– Olen tehnyt nyt valmisteluja enemmän kotoa käsin. Kaikessa tulee pidettyä koko ajan mielessä poikkeusoloihin liittyvät rajoitukset. Siunaamisissa on usein iäkkäitä ihmisiä, ja saan usein käydä läpi sitä, mitä rajoitukset omaisen näkökulmasta tarkoittavat.
– Vihkimisten suhteen näyttää siltä, että ihmiset ovat jääneet odottavalle kannalle. Kasteita on järjestetty seurakuntatalolla rajoitukset huomioiden. Olemme puhuneet, että isomman juhlan voi järjestää myöhem-min.
– Jumalanpalveluksissa tuntui aluksi oudolta se, että seurakunta ei ole paikalla. Rukouksen ulottuvuus korostuu nyt messussa erityisellä tavalla.
– Rippikoulun osalta talvijakson teemapäivät ovat vaihtuneet etätyöskentelyyn. Kesän leirien ja konfirmaatiopäivien suhteen seurakunnat tekevät ratkaisuja lähiaikoina. Lapsi- ja perhetyö muuttui myös aivan valtavasti: kaikki kerhot ovat jääneet tauolle.

Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen:
Kerhotoiminta loppui, siirryimme verkkoon

– Uusi tilanne on vaatinut paljon työtä ja avannut uusia mahdollisuuksia. Toivon, että nyt opitut asiat jäävät elämään myös poikkeusolojen jälkeen.
– Kun kerhot ovat tauolla, olemme siirtäneet toimintaamme verkkoon. Julkaisemme keskiviikkoisin kerhohartauden, sunnuntaisin nettipyhiksen ja perjantaisin Hoosianna-aasin vetämän kirkkomuskarin YouTu-bessa Toivon tähden -kanavalla sekä FB:ssa Rantakylän seurakunnan sivulla. Meillä on oma Insta-tili rantakylansrklapset.
– Olemme lähteneet tekemään myös diakonista perhetyötä yhteistyössä Siun soten varhaisen tuen perhetyön ja lastensuojelun kanssa. Yhteistyötä teemme myös Lähiötalon kanssa. Olimme mukana jakamassa Jokaiselle lapselle lounas –kampanjan ruokakasseja. Lisäksi jaamme maanantaisin klo 9-15 puuhapusseja Rantakylän kirkolla ja Talastuvalla.
– Varhaiskasvatuksen tiimissä on pohdituttanut tilanteen epävarmuus ja töitten riittäminen. Olen kiitollinen yhtymästä tarjoutuneista työalan ulkopuolisista töistä sekä luovasta ja aikaansaavasta tiimistämme. Huumori ja työhön tarttuminen pitävät positiivista ilmapiiriä yllä.

Virpi Hyvärinen

Sairaanhoitajana pandemian aikaan

Siilaisilla akuuttikuntoutuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Mari Matikainen kutsuttiin kahdeksi viikoksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan perehtymään tehohoitopotilaiden hoitoon.

Siilaisilla akuuttikuntoutuksessa työskentelevä sairaanhoitaja Mari Matikainen kutsuttiin kahdeksi viikoksi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan perehtymään tehohoitopotilaiden hoitoon.

Mari Matikainen seisoo Pohjois-Karjalan keskussairaalan teho-osaston ovella.
”En tiedä onko sellaista hoitajaa olemassakaan, joka pystyisi jättämään työt täysin työpaikalle. Kyllä etenkin ikävät tapaukset jäävät helposti mieleen pyörimään. Kotona odottava lapsiperhearki auttaa irrottautumaan töistä, sanoo suurperheen äiti, sairaanhoitaja Mari Matikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen.

1. TEHO-OSASTO. Valmistuin vuosi sitten sairaanhoitajaksi, ja olin pienen pätkän töissä tehoosastolla keskussairaalassa. Koronan takia henkilökuntaa, jolla on vähänkin kosketusta teholle, koulutetaan nyt varotoimena tehohoitopotilaan hoitoon. Perehdytys on järjestetty tosi hienosti: saimme kertauskoulutusta muun muassa elvytyksestä ja hengityslaitteiden käytöstä.

2. TUNTEET. On hieno asia, että voin mennä tarvittaessa teholle töihin. Olen hieman jännittynein, mutta luottavaisin mielin. Teholla on huippuasiantuntijat töissä, heiltä saa tarvittaessa apua eikä työtä tehdä yksin. Myös omalla työpaikallani Siilaisilla voi tulla covid-epäilyjä vastaan. Hoidamme heidät tulosten saamiseen asti positiivisina, eli joudumme eristämään heidät ja suojautumaan tartuntaa vastaan.

3. TYÖYHTEISÖ. Olen kokenut, että poikkeustilanne on lisännyt työyhteisössämme läheisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Asia on yhteinen: olemme kaikki samalla lähtöviivalla, tiedämme samoja asioita ja olemme epätietoisia samoista asioista. Tällä hetkellä tilanne on rauhallinen, epidemia ei ole vielä tänne toden teolla rantautunut.

4. JAKSAMINEN. Omaan jaksamiseen voi saada apua työterveyshuollosta ja lähiesimiehiltä. Toki myös asioiden purkaminen työkavereiden kanssa on voimavara. Onhan tilanne nyt monella tapaa kuormittava: minullakin on kotona seitsemän etäkoululaista, joten töihin lähtö on ihan hyvää vastapainoa. Se harmittaa, että ei voi käydä edes ystävien kanssa kahvilla. Mutta luonnossa ajatus nollaantuu, ja ystävien kanssa ollaan pidetty yhteyttä puhelimitse ja viesteillä.

5. TOIVOMUS. On ollut hienoa nähdä se, että kansalaiset ovat pääsääntöisesti noudattaneet viranomaisten neuvoja ja määräyksiä hyvin. Toiveeni paikallisille ihmisille onkin, että näin toimittaisiin jatkossakin.

Virpi Hyvärinen

Pääkirjoitus: Digiloikkia ja turnausväsymystä

”Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.”

Viime aikoina tunteet ovat menneet melkoista vuoristorataa. Toisaalta on ollut mahtava huomata, miten upeita ideoita ja uudenlaisia onnistumisia poikkeusolot ovat tuoneet. Toisaalta eristäytynyt elämä aiheuttaa ainakin minussa turnausväsymystä. Etenkin kun poikkeusolo alkaa muistuttaa jo uutta normaalia.

Poikkeusoloissa jokainen seurakunta on tehnyt ison työn ottaessaan haltuun uusia välineitä ja uudenlaista sisällöntuotantoa. Digiloikkia on otettu. Mikään ei varmasti korvaa kasvotusten tapahtuvia kohtaamisia, mutta videoiden ja verkossa tapahtuvien kohtaamisten kautta meillä on ollut mahdollisuus jakaa asioita yhdessä ja tukea toisiamme myös poikkeuksellisissa oloissa.

Verkkomaailman lisäksi seurakunnat ovat etsineet ja löytäneet monenlaisia tapoja tavoittaa ihmisiä, jotka eivät käytä internetiä. Puhelut ja kirjeet ovat osoittautuneet poikkeusoloissakin tehokkaiksi yhteydenpidon välineiksi.

Onnistumisten ja ilon aiheiden lisäksi poikkeusolot ovat toki tuoneet ikäviäkin asioita.

Eristäytynyt elämä on vaikuttanut monen ihmisen töihin, talouteen, parisuhteeseen ja luonnollisesti myös jaksamiseen. Poikkeusolot ovat nyt jatkuneet yli kuukauden eikä ennen tämän lehden painoon menoa ainakaan vielä loppua ollut näköpiirissä. On luonnollista, että huoli alkaa nostaa päätään.

Miten kauan tämä jatkuu? Koska saan nähdä ystäviä? Milloin harrastukset palaavat ennalleen? Miten oma talouteni kestää tämän? Onko tämä tila uusi normaali?

Vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei ole tiedossa. Epävarmuus on omiaan lisäämään turnausväsymystä. Jos väsymys tuntuu ottavan vallan, voi silloin istahtaa alas ja miettiä piristäviä asioita. Kirkkotie keräsi lukijoiden korona-arjen ilon hetkiä (s.10-11), ehkä niistä löytyisi jotain mukavaa sinunkin päivässäsi toteutettavaksi. Kevätaurinko paistaa ja luo toivoa – kyllä tästä selvitään!

29.4.2020
Sari Jormanainen, viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Näkökulma: Linkolasta koronaan ja tulevaisuuteen

”Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken”, kirjoittaa Enon kappalainen Markku Koistinen.

Vanhanaikainen lankapuhelin, kynä ja muistiinpanot.
Kuva: pixabay

Kun 90-luvulla oli vaikea lama-aika, olin Helsingissä politiikan etiikan graduseminaarissa ja osaltani tutkin hiljattain puolueeksi rekisteröityneitä Vihreitä. Peilasin heidän periaateohjelmaansa mm. Pentti Linkolan ajatteluun vihreän etiikan löytymiseksi.

Useana iltana yritin tavoittaa puhelimitse nyt hiljattain edesmennyttä toisinajattelijaa. Iltapimeälläkin kalastaja oli vielä verkoillaan hevosensa kanssa, näin myöhemmin kuulin hänen toimineen.

Jos olisin Linkolan langan päähän saanut tai ihan päässyt tapaamaan, olisi jokin inhimillisempikin puoli tutkimukseeni hänestä päässyt. Hänet tavanneet kun kertovat myös empaattisuudesta ja sellaisesta sydämellisyydestä, joka hänen kirjallisesta tuotannostaan ei minulle välittynyt. Linkolan ohje kun oli täydellinen pysähdys.

Viimeisimmän haastattelunsa Linkola antoi niin ikään puhelimitse pirkanmaalaiselle Kulttuuritoimitus-verkkojulkaisulle. Linkola kommentoi nyt ajankohtaisen kriisin vaikutuksia: ”Koronavirus voi hieman jarruttaa maapallon tuhoa, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa.”

Mutta jatkuuko aivan samanlainen elämä sittenkään? Tulee olemaan aika ennen, ja aika koronan jälkeen. Jarrujen kiinnilyöminen eli yhteiskunnan pysähtyminen on ollut välttämätön toimenpide räjähdysmäisesti edenneen pandemian hillitsemiseksi. Poikkeustilan jälkeen taloudelliset vaikutukset tulevat näkymään pitkään, mutta miten on kirkon toiminta tulevaisuudessa?

Kirkko on ollut yllättävän ketterä uudessa tilanteessa. Jumalanpalvelusten ja hartauselämän siirtyminen nettiin pikaisella vauhdilla kertoo tilannetajusta ja kekseliäisyydestä. Varsinkin nuorten parissa tehtävä työ on ottanut tässä henkeäsalpaavan digiloikan.

Diakoninen apu on saanut uusia luovia toimintatapoja. Keskusteluavun tärkeyttä ei ole unohdettu ja nyt ollaan entistä motivoituneempia tekemään sitä työtä mitä tarvitaan, yli perinteisten työalarajojen.

Myös media on ollut kiinnostunut kirkon toiminnasta kriisin keskellä. Kielteisyyttä kirkkoa kohtaan en ole havainnut. Tarve kirkon olemassaololle ja sen toiminnalle on siis tullut tunnustetuksi, mutta pitikö sen mennä tällä tavoin raskaamman kautta?

Toivoisin, että kirkko säilyttäisi vahvistuneen paikkansa yhteiskunnassamme myös koronan jälkeen. Sama entinen meno kun ei voi jatkua, jossa kirkko on ollut kiltin altavastaajan roolissa ja kääntänyt saamalleen kritiikille aina toisenkin posken.
Jos samanlainen meno kuitenkin jatkuu, palaamme lähtöruutuun. Lisäksi on vaarana se, että resurssit eivät riitä kaiken entisen säilyttämiseen eivätkä uuden ja hyväksi havaitun toiminnan jatkamiseen.

Kirkon on terävöitettävä otettaan siten, että voisimme toimia jatkossakin arvostettuna osana toimintaympäristöämme. Tästä orastavasta esiintulosta ihastuneena Linkolakin liittyi takaisin kirkkoon kymmenisen vuotta sitten, näin hän kertoi. Hän näki kirkossa kauneutta aivan muussa kuin uskonnollisessa mielessä.

Markku Koistinen
kappalainen
Enon seurakunta

Kolumni: Terve!

Lisääntynyt yhteisaika voi olla aivan ihanaa, aivan kamalaa tai jotain siitä väliltä.

Henkilökuva Jarkko Riikosesta.
Jarkko Riikonen. Kuva: KK-kuva.

Vanha suomalainen tervehdys on avautunut itselleni tänä keväänä aivan uudella tavalla. Ennen niin kevyesti huikattu sana on muodostunut sekä toteamukseksi että vilpittömäksi toiveeksi. Kiitos, että saan olla terve ja toivon sitä samaa sinulle.

Kulunut paastonaika on epäilemättä, ensi kertaa elinaikanamme, saanut meidät kaikki paastoamaan. Pienelle osalle meistä paasto on normaali jokakeväinen traditio, osalle ennen kokematon pakko. Tänä keväänä ihmiset ovat joutuneet muuttamaan merkittävästi omia totuttuja tapojaan ja luopumaan jostain itselleen tärkeästä yhteisen hyvän edessä. Kaikissa asioissa on vähintään kaksi puolta, nopassa kuusi. Tämänkin karenteeniajan pakolliset rajoitukset voidaan nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena, riippuen henkilön tilanteesta ja asenteesta.

Olen aivan varma, että siihen entiseen, tuttuun elämään emme enää sellaisenaan palaa. Kouluissa, töissä ja kodeissa olemme nyt saaneet erinomaisen tilaisuuden arvottaa elämäämme ja toimiamme uudelleen. Mitkä asiat ovat meille oikeasti tärkeitä, sellaisia, joita haluamme vaalia – mitkä taas sellaisia, joista olemme valmiita löytämään uusia, toimivampia tapoja.

Internetin avulla monet meistä ovat voineet jatkaa työskentelyään työpaikalle menemättä ja siten säästäneet aikaa ja energiaa johonkin muuhun. Useissa keskusteluissa tuttavieni kanssa olen kuullut, että ihmiset kokevat saavansa jopa enemmän aikaiseksi etätöissä. Osa meistä on joutunut työttömäksi tai lomautetuksi. Monelle suomalaiselle työ on ollut itseisarvo, omaa itseä määrittävä seikka, viimeisiä muistoja jo muutoin unohtuneista luterilaisista elämänarvoista.

Monissa perheissä, joissa koulua käyvät lapset ja nuoret ovat nyt jääneet kotiin, kipuillaan koulutehtävien ja kaverittomuuden kysymysten äärellä. Perheistä, jotka normaalisti työskentelisivät, opiskelisivat ja harrastaisivat eri paikoissa, onkin nyt tullut ydinyksiköitä, joissa vietetään aikaa päivästä ja viikosta toiseen. Tämä lisääntynyt yhteisaika voi olla aivan ihanaa, aivan kamalaa tai jotain siitä väliltä. Hetkittäin seinät tuntuvat kaatuvan päälle tai läheisen kasvot ärsyttävät. Toisinaan tulee vahva tunne siitä, että näinhän asioiden pitäisi aina olla. Nämä ovat aikoja, joista lapsenlapsillemme joskus kerromme. Lopulta, kun kaikki muu kuoritaan ylimääräisenä, jää toive siitä, että läheiset ja itse saisi olla terveenä. Tehdään parhaamme, enempää emme voi. Terve!

Jarkko Riikonen
erityisnuorisotyöntekijä
Poliisin Ankkuri-ryhmä
jarkko.riikonen@joensuu.fi

Seurakunnat keskittyvät auttamaan ja tukemaan ihmisiä – Poikkeusolot muuttavat toimintaa

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta ovat muuttaneet toimintaansa poikkeusolojen vuoksi. Seurakunnat keskittyvät ihmisten auttamiseen ja tukemiseen poikkeuksellisessa tilanteessa. Samalla huolehditaan jumalanpalveluselämän jatkumisesta sekä kirkollisten toimitusten järjestämisestä.

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta ovat muuttaneet toimintaansa poikkeusolojen vuoksi. Seurakunnat keskittyvät ihmisten auttamiseen ja tukemiseen poikkeuksellisessa tilanteessa. Samalla huolehditaan jumalanpalveluselämän jatkumisesta sekä kirkollisten toimitusten järjestämisestä.

Joensuun kirkon alttari ja saarnastuoli auringon paistaessa ikkunoista sisään.
Vaikka kirkoissa pidettäviä seurakuntalaisille avoimia jumalanpalveluksia ei tällä hetkellä voida pitää, huolehditaan seurakunnissa rukouksen ja julmanpalveluselämän jatkumisesta poikkeusoloissakin. Kuva: Joensuun seurakuntayhtymä

Koko maailmassa eletään nyt poikkeuksellisia aikoja. Koronavirustilanteen vuoksi lähes kaikkea toimintaa ja liikkumista on jouduttu rajoittamaan. Poikkeusolo vaikuttaa luonnollisesti myös seurakuntien toimintaan. Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan ryhmätoiminta, kerhot, leirit ja yleisötapahtumat ovat tauolla 31.5.2020. saakka. Aluehallintoviraston määräyksen mukaan yli 10 henkilön kokoontumisia vältetään.

– Lyhyessä ajassa on tapahtunut nyt paljon ja nopeasti – jotakin sellaista, mitä emme ole aiemmin kokeneet. Tuntuu siltä, että tilanteet muuttuvat muutamassa hetkessä. Tämä kaikki luo hämmennystä ja turvattomuuden tunnetta. Poikkeusoloissa seurakuntien merkitys henkisen, hengellisen ja aineellisen avun tuojana korostuu. Seurakunnat etsivät parhaillaankin uusia tapoja kohdata ihmisiä, vaikka fyysisiä kohtaamisia on rajoitettu, Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, kirkkoherra Tiina Reinikainen kertoo.

Seurakunta auttaa ja tukee ihmisiä poikkeusoloissa. Seurakuntien diakoniatyöntekijät ovat aktiivisesti yhteydessä seurakuntalaisiin. Ihmisille, joiden luona on vierailtu aiemmin, soitetaan nyt puhelimella. Keskusteluyhteys säilytetään, vaikka riskiryhmiin kuuluvien luona ei voida poikkeustilanteessa vierailla.

Seurakuntalaisia kannustetaan soittamaan matalalla kynnyksellä oman seurakunnan työntekijöille.

Rukous jatkuu sunnuntaisin ilman läsnäolevaa seurakuntaa – jumalanpalvelus katsottavissa verkossa

Seurakunnat huolehtivat myös rukouksen ja jumalanpalveluselämän jatkumisesta, vaikka kirkoissa pidettäviä seurakuntalaisille avoimia jumalanpalveluksia ei voida järjestää 13.4.2020 saakka. Suomen ev.lut. kirkon piispat antoivat maanantaina 16.3.2020 julkilausuman, jonka mukaan jumalanpalvelukset pidetään kirkoissa edelleen sunnuntaisin, mutta ilman kirkossa olevaa seurakuntaa.

– Meille jokaiselle on nyt tärkeää tunne siitä, että meitä kannatellaan ja meitä muistetaan. Siksi kirkossa rukoillaan erityisesti nyt. Pidämme sunnuntaisin pienen jumalanpalveluksen, jossa rukoilemme ihmisten puolesta. Meille voi myös jättää esirukouspyyntöjä, Reinikainen sanoo.

Poikkeusolojen ajan Joensuun seurakunnat tekevät videotallenteen jumalanpalveluksista verkossa katsottavaksi. Videoita tehdään kaikista kirkollisista pyhistä 13.4.2020 saakka. Jumalanpalvelusvideot julkaistaan yhtymän YouTube-kanavalla. Videon pääsee katsomaan myös seurakuntayhtymän verkkosivuilla (www.joensuunseurakunnat.fi) olevan linkin kautta. Lisäksi video jaetaan seurakuntien sosiaalisen median kanavissa. Kunkin pyhän jumalanpalvelus on katsotta-vissa sunnuntaina klo 10 alkaen.

Jumalanpalveluksia on mahdollista kuunnella myös radion välityksellä. Yle välittää perinteiseen tapaan jumalanpalveluksen sunnuntaisin Yle Radio 1:ssä klo 10.

Pääkirkot avoinna yksityistä hiljentymistä varten sunnuntaisin klo 11-13

Vaikka ihmiset eivät voi osallistua jumalanpalvelukseen paikan päällä kirkossa, suosittavat piispat pitämään seurakunnan pääkirkon auki verkossa katsottavan juma-lanpalveluksen jälkeen hiljentymistä ja yksityistä rukousta varten.

Joensuun seurakuntien pääkirkot (Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Enon kirkot sekä Kiihtelysvaaran seurakuntatalon kirkkosali) sekä Kontiolahden kirkko pidetään auki sunnuntaisin klo 11-13 välisenä aikana. Kirkon ollessa auki, paikalla on myös seurakunnan työntekijä keskustelua varten. Kyseessä ei ole julkinen tilaisuus, vaan ihmisille tarjotaan mahdollisuus hiljentyä ja rukoilla kirkossa itsenäisesti.

– Kirkko on aina ollut kriisitilanteissa paikka, johon ihmiset ovat halunneet tulla etsimään lohdutusta sekä turvaa ja toivoa. Kun yhteiset kokoontumiset eivät ole nyt mahdollisia, olemme avanneet kirkon yksityistä hiljentymistä, rauhoittumista ja rukousta varten, Reinikainen kertoo.

Kasteet, häät ja hautajaiset toimitetaan poikkeusoloissakin – läsnäolijiota maksimissaan 10

Kirkolliset toimitukset kuten kasteet, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset toimitetaan poikkeusoloissakin. Toimituksissa on kuitenkin myös huomioitava poikkeusoloja koskevat kehotukset ja määräykset. Perheiden ja omaisten kanssa sovitaan, että toimituksissa voi olla paikalla enintään 10 ihmistä.

Suomen ev.lut. seurakuntien piispat ovat pyytäneet ministeriöiltä tarkennusta osallistujamäärään hautaan siunauksissa. Piispojen saaman tarkennuksen mukaan kaikkein lähimpien omaisten osalta osallistujamäärässä voidaan tehdä tarkoituksenmukaisuusharkintaa.
– Yleisenä rajana pysyy edelleen rajoitus kymmeneen osanottajaan. Tämän peruste on vakava tartuntatautitilanne ja pyrkimys hillitä koronaviruksen leviämistä, mikä voi olla vaarallinen erityisesti vanhuksille ja riskiryhmiin kuuluville, piispat toteavat tiedot-teessaan.

Myös haudalla tapahtuvissa siunauksissa ja uurnanlaskuissa voivat olla paikalla vain kaikkein lähimmät omaiset tai enintään kymmenen henkilöä.

Joensuun seurakuntayhtymä ei suosittele siirtämään hautauksia, koska Joensuun seu-rakuntayhtymän vainajien kylmätilat ovat rajalliset.

Seurakuntien tiloja ei voi varata juhliin 31.5. saakka – toimistot palvelevat ma-pe klo 9-12 ainakin puhelimitse

Poikkeusolojen vuoksi seurakuntayhtymä on rajannut tilojensa käyttöä. Seurakunnan tiloissa ei järjestetä seurakunnan omaa tai muiden vapaa-ajan toimintaa eikä tiloihin oteta varauksia muistotilaisuuksille tai muille perhejuhlille 31.5.2020 saakka.

Joensuun seurakuntien ja Kontiolahden seurakunnan toimistot palvelevat maanantaista perjantaihin klo 9-12. Asiointi kehotetaan hoitamaan puhelimitse. Poikkeuksellisena aikana tilanteet muuttuvat nopealla aikataululla eikä varmaksi voida sanoa pystytäänkö toimiston paikan päällä asiointia mahdollistamaan jatkossa.

Ajankohtaista tietoa seurakuntien toiminnasta poikkeusoloissa löytyy verkkosivuilta http://www.joensuunseurakunnat.fi ja http://www.kontiolahdenseurakunta.fi

Sari Jormanainen

Seurakunnat laajentavat keskusteluapua poikkeusoloissa

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.

Joensuun seurakuntayhtymä ja Kontiolahden seurakunta avaavat poikkeusoloihin paikalliset auttavat puhelimet. Palveluoperaatio Saapas kasvattaa verkkokeskusteluaikojaan ja perheasiain neuvottelukeskuksen palvelut hoidetaan etäyhteydellä.

Matti Nevalainen ja Leena Mgaya tietokoneen ääressä.
Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalaisen ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavulla on nyt käsillä olevassa tilanteessa erittäin tärkeä merkitys. – Elämän jakamisen tarve korostuu. Toivon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, sanoo Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakuntayhtymä avaa keskiviikkona 25.3. paikallisen, keskusteluapua tarjoavan puhelimen numerossa 013 263 5444. Numeroon vastaavat Joensuun ev.lut. seurakuntien työntekijät ma-pe klo 10-18. Numeroon voi soittaa, kun tarvitsee kuuntelijaa, kaipaa neuvoja, haluaa ihmetellä poikkeusoloja tai on vailla esirukousta. Keskustelut ovat luottamuksellisia.

Kontiolahden seurakunta avaa oman Akuutti Auttavapuhelimen numerossa 040 761 6432. Numeroon voi soittaa ma-pe klo 9-12. Tämän numeron kautta Kontiolahden seurakunnassa kanavoidaan paitsi keskusteluapu, myös kaikenlaiset muut avunpyynnöt itselle ja omaisille. Numeroon voi soittaa pienessä ja suuremmassa avuntarpeessa, ja tieto välittyy seurakunnan työntekijöille.

Puhelimitse keskusteluapua saa myös Kirkon keskusteluavun valtakunnallisesta Palvelevasta puhelimesta, joka on avoinna joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.

”Keskusteluapua voi tarvita kuka tahansa”

Joensuun seurakuntayhtymässä Palvelevan puhelimen toiminnasta vastaavan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgayan mukaan keskusteluavun tarve korostuu poikkeustilanteessa.
– Ihmisiä huolettavat nyt monenlaiset asiat: oma ja läheisten terveys sekä jaksaminen arjessa. Myös epätietoisuus vie voimia – se, että ei ole mitään käsitystä, mitä edessä on.
– Keskusteluapu on tarpeen erityisesti ihmisille, joilla ei ole läheisiä, joille soittaa. Toisilla arki voi olla niin kuormitettua, että tilanteeseen kaipaa kuuntelijaa, joka ei liity omaan arkeen millään tavalla. Keskusteluapua voi kaivata ihan kuka tahansa meistä, joka haluaa jakaa ajatuksia uudessa tilanteessa, sanoo Mgaya.

Nuorille suunnattu SaapasChat laajentaa aukioloaikoja, rekisteröitymistä ei poikkeusoloissa edellytetä

Myös nuorille suunnattua keskusteluapua laajennetaan verkossa lisäämällä SaapasChatin keskusteluaikoja nyt, kun Saapas ei voi päivystää kaupungilla poikkeusolojen vuoksi. SaapasChat on 13-29-vuotiaille tarkoitettu keskusteluympäristö, joka toimii TukiNetissä.
– Normaalisti SaapasChatiin voi osallistua vain rekisteröitynyt käyttäjä, mutta nyt on avattu mahdollisuus osallistua myös ilman rekisteröitymistä. Tavallisesti chateja on 1-2 kertaa viikossa, nyt niitä on lähes päivittäin, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen Joensuun seurakuntayhtymästä.

SaapasChatin avulla halutaan olla läsnä nuorten elämässä myös nyt, kun muu järjestetty toiminta on tauolla pandemian vuoksi. Lähtökohtainen ajatus SaapasCha-tissä on ”Mitä sinulle kuuluu?”.
– Käymme varsin vapaata keskustelua elämän kysymyksistä. Nyt pandemian aikana nuorille tarjotaan mahdollisuutta keskustella koronavirukseen liittyvistä asioista, esimerkiksi peloista, kertoo Nevalainen.

Poikkeusolot muuttavat myös Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen ja Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniapäivystyksen luonnetta. Perheneuvonnassa asiakastapaamiset tapahtuvat nyt etäyhteydellä ja diakonian päivystystä hoidetaan puhelimitse.

Keskusteluapua poikkeustilanteeseen

• Joensuun seurakuntayhtymän keskusteluapu: p. 013 263 5444, ma-pe klo 10-18
• Kontiolahden seurakunnan Akuutti Auttavapuhelin: p. 040 761 6432, ma – pe klo 9-12.
• Saapas Chat nuorille: tukinet.net/teemat/saapaschat
• Ajanvaraus Joensuun perheasiain neuvottelukeskukseen: ma-to klo 9-11, p. 050 4308 472.
• Kirkon keskusteluavun Palveleva puhelin: joka ilta klo 18–24 numerossa 0400 22 11 80.
• Kirkon keskusteluavun verkkopalvelut: http://www.kirkonkeskusteluapua.fi

Virpi Hyvärinen

Pääkirjoitus: Toivon tähden

Selviämme tästä yhdessä. Toivon tähden.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän slogan on Toivon tähden. Kylläpä se sopiikin hyvin vallitsevien poikkeusolojen aikaan. Jos jotain, niin toivoa tarvitaan juuri nyt. Viimeisen viikon aikana useat asiat arjessamme ovat muuttuneet. Monesta itsestään selvästä asiasta on tullut sellaista, jota emme voi tällä hetkellä tehdä tai saada.

Vielämuutama viikko sitten olo oli enemmänkin ihmettelevä. Uutisissa oli toki seurattu jo pidemmän aikaa koronavirustilanteen kehittymistä. Tilanne tuntui vakavalta, mutta ehkä vielä hieman etäältä. Itsestään selvää oli, että käsi- ja yskimishygieniaan on kiinnitettävä huomiota. Arki jatkui kuitenkin lähes normaaliin tapaan. Tilanne muuttui nopeasti eduskunnan hyväksyttyä valmiuslain. Suomi siirtyi poikkeusoloihin.

Lapset eivät menneet enää normaaliin tapaan kouluun, yli 70-vuotiaita kehotettiin pysymään kotona, yli 10 ihmisen kokoontumiset kiellettiin ja kaikenlaista tarpeetonta liikkumista suositeltiin vältettävän. Uutiset kertoivat edelleen koronavirustilanteen kehittymisestä, mutta lähes yhtä suuret olivat uutiset siitä, että kauppojen hyllyt olivat tyhjentyneet hamstrauksen myötä. Huoli ja pelko lisääntyivät. Ja ne lisääntyvät yhä.

Silloin kun huoli painaa ja pelko ahdistaa, moni hakee lohtua toisen ihmisen läheisyydestä. Nyt läheisyys on haettava muilla tavoin kuin kasvotusten kohtaamalla. Presidenttimme Sauli Niinistö antoi oivan ohjeen: ”Ottakaa fyysistä etäisyyttä ja henkistä läheisyyttä toisiinne.” Selviämme tästä yhdessä. Toivon tähden.

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi