Rohkeasti kohti uusia haasteita – Luottamushenkilöt puolivälin pysäkillä

Vaalikausi on ehtinyt jo puoliväliin. Kaksi vuotta sitten marraskuussa valittiin sekä ensikertalaisia että konkareita päättämään seurakuntien asioista. Miten alkukausi on sujunut ja mitä odotuksia vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä on loppukaudeksi?

Mies ja nainen seisovat bussipysäkillä. — Seurakuntien luottamushenkilöt Petri Karvinen ja Kaija Majoinen ovat nähneet koronapandemian vaikutukset seurakuntien päätöksentekoon. Vaalikauden toiseen puoliskoon he suhtautuvat avoimen myönteisesti. Kuva: Kirsi Taskinen

Ensikertalainen Petri Karvinen lähti mukaan seurakuntien päätöksentekoon kaksi vuotta sitten avoimin mielin. Sisäänajovaihe sujui nopeasti ja ongelmitta, vaikka ensimmäisenä vuotena olikin paljon uutta opittavaa. Karvinen otettiin positiivisesti vastaan Rantakylän seurakuntaneuvostossa.

– Uudet kasvot olivat selvästi tervetulleita konkareiden joukkoon, hän muistelee.

Pyhäselän seurakuntaneuvoston luottamushenkilö Mari Kärki-Puustinen on ollut mukana seurakuntien päätöksenteossa jo 14 vuoden ajan, vaikka väliin mahtuu tauko viime vaalikaudella. Kokemuksensa myötä Kärki-Puustisella oli jo vaalikauden alussa hyvä kuva siitä, mitä luottamushenkilön tehtävä tuo tullessaan. Tärkeintä on mahdollistaa seurakuntien toiminta. Lisäksi hän nostaa esiin hengellisen ulottuvuuden.

– Yksi tehtävämme on rukous, rukoilla itse ja kertoa seurakuntalaisille, että me kaikki rukoilisimme oman ja muiden seurakuntien puolesta.

Talous ja korona puhuttaneet

Jokaisessa Joensuun alueen seurakunnassa toimii oma vaaleilla valittu seurakuntaneuvosto. Seurakuntien päätöksenteko jakautuu monelle eri tasolle ja juuri seurakuntaneuvostot ovat lähimpänä seurakuntien arkea. Ne päättävät mm. varojen käytöstä ja laativat suunnitelmat seurakuntien käytännön toiminnasta. Viimeisen kahden vuoden aikana asialistat ovat olleet monipuolisia.

– Meillä on puhuttanut eniten talous, mutta sekaan on mahtunut keskustelua kaikenlaisista asioista, Petri Karvinen kertoo.

– Vuosittain toistuvan perustyön lisäksi meillä on käsitelty korona-ajan uusia haasteita ja esimerkiksi sitä, miten työntekijät voivat kohdata tässä ajassa seurakuntalaisia, Mari Kärki-Puustinen jatkaa.

Mieleenpainuvinta alkukauden aikana on ollut molemmille korona ja sen vaikutukset. Kun tapahtumia on peruttu ja toimintaa rajoitettu, seurakunnat ovat joutuneet pohtimaan omaa tehtäväänsä uudella tavalla.

Kokouksissa avoin ilmapiiri

Kaikki Joensuun seurakunnat pääsevät ääneen seurakuntayhtymän yhteisissä päätöksentekoelimissä: yhteisessä kirkkovaltuustossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa. Valtuustossa on vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä kaikista yhtymän seurakunnista. Yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet taas valitsee valtuusto keskuudestaan.

Tällä kaudella paikallistason päätöksiä tekee myös Pielisensuun seurakunnan Kaija Majoinen, joka valittiin vaaleilla valtuustoon ja sitä kautta neuvoston jäseneksi. Majoinen on motivoitunut erityisesti kuukausittain kokoontuvan yhteisen kirkkoneuvoston työskentelyyn.

– Olen iloinnut siitä, miten vankalla ammattitaidolla johtavat viranhaltijat ovat valmistelleet päätettäväksi tulevia asioita. Valtuusto kokoontuu harvemmin, joten kokousten yhteydessä pidettävät iltakoulut ja infot ovat tervetulleita.

Yhteinen kirkkoneuvosto muun muassa valmistelee yhteisen kirkkovaltuuston kokoukset ja panee toimeen sen päätökset. Vaativasta tehtävästä huolimatta kokouksissa on lämminhenkinen tunnelma.

– Puheenjohtajamme on onnistunut luomaan kerran kuukaudessa pidettäviin kokouksiin avoimen, keskustelevan ja arvostavan ilmapiirin. Jo kokouksen alut itsessään ovat mieleenpainuvia, alkavathan ne alkuhartaudella. Näin ajatukset suuntautuvat seurakunnan perustehtävään ja siihen, miksi olemme koolla, Majoinen miettii.

Vaalikausi jatkuu

Vaalikauden toiseen puoliskoon Petri Karvinen, Mari Kärki-Puustinen ja Kaija Majoinen suhtautuvat avoimen myönteisesti.

– Odotan, että voimme suuntautua entistä enemmän tulevaisuuden tekemiseen käynnistyvän strategiatyön myötä. Kirkolle avautuu tässä epävarmuuksien ajassa paljon mahdollisuuksia, kun vain rohkeasti tartumme niihin. Kun on Jumalan siunaus matkassa ja yhteistyö toimii, voimme saada paljon aikaan vähälläkin rahalla. Talousnäkymät itsessään toki tiukkenevat, mutta kehittämishankkeisiin on saatavilla myös ulkopuolista rahoitusta, Majoinen kertoo.

– Itse joudun loppukautena pohtimaan, kuinka paljon olen valmis käyttämään omaa aikaani tehtävässä. Luottamushenkilön tehtävä on niin mielenkiintoinen ja imee helposti mukaansa kokonaan, Kärki-Puustinen pohtii.

– Vaikka pandemia ehkä painuukin taka-alalle ennen kauden loppua, niin sen talousvaikutuksia päästään varmasti käsittelemään monen monta kertaa. Joten pää pystyssä kohti niitä haasteita, Karvinen rohkaisee.

Talous on tuttu aihe yhteisessä kirkkoneuvostossa

Yhteinen kirkkoneuvosto käsitteli marraskuun kokouksessaan mm. koko seurakuntayhtymän ensi vuoden talouslukemia ja suunnitelmia. Luottamushenkilöt kuulivat, mitä vaikutuksia koronalla on ollut seurakuntayhtymän talouteen tänä vuonna ja miten yhtymä varautuu koronapandemian todennäköiseen jatkumiseen vuodenvaihteen jälkeen.

Kokouspuheenvuoroissa vilahtelevien taloustermien ymmärtäminen ei ole välttämättä helppoa luottamushenkilöille. Yhteisen kirkkovaltuuston ja -neuvoston edustajaa Kaija Majoista auttaa se, että talouden käsitteet ovat hänelle osittain ennestään tuttuja.

– Hallintotieteen opinnot ja työkokemus auttavat talousasioissa, mutta onhan seurakuntayhtymän taloudessa toki uutta opittavaa, esimerkiksi lukuisiin kiinteistöihin liittyvät talousasiat ns. korjausvelkoineen.

Kirsi Taskinen

Kevättyöt käynnistyvät hautausmailla

Hautausmaiden kevättyöt alkavat vapulta. Ensimmäinen urakka lumien sulettua on hautausmaiden haravointi. Kukkia hautausmaalle ryhdytään istuttamaan kesäkuun alkupuolella.

Hautausmaiden kevättyöt alkavat vapulta. Ensimmäinen urakka lumien sulettua on hautausmaiden haravointi. Kukkia hautausmaalle ryhdytään istuttamaan kesäkuun alkupuolella.

Virpi Kiviniemi ja Ella Eronen kävelevät Joensuun hautausmaalla. — Virpi Kiviniemi (oik.) auttoi Ella Erosta viemään narsissiruukun lumen peittämälle haudalle ennen pääsiäistä. Samalla Eronen otti talven ajan haudalla olleen lyhdyn kesäksi pois. Kuva: Sari Jormanainen

Joensuun seurakuntayhtymän hautausmailla käynnistellään parhaillaan kevättöitä. Kulkuväyliltä on jo poistettu hiekoitushiekkaa. Runsasluminen talvi ja puihin kertynyt tykkylumi katkoivat runsaasti puiden oksia haudoille. Lumen sulaminen on puolestaan paljastanut runsaan määrän talvella hautoja valaisseita kynttilöitä. Näiden siivoaminen hautausmailla käynnistyy vapun jälkeen. Yhden isoimman urakan kimppuun päästään, kun lumet ovat kauttaaltaan sulaneet.

– Kausityöntekijät aloittavat työnsä vapulta. Poistamme kaikilta haudoilta talven aikana tuodut havut, kanervat, krassit ja kynttilät. LED-kyntilät ja lasiset kynttilät jätämme paikoilleen. Toivomme omaisten poistavan hautalyhdyt kesän ajaksi, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo.

– Heti näiden töiden jälkeen haravoimme hautausmaat. Joensuun hautausmaalla urakassa on mukana reilut 20 työntekijää. Haravointi Joensuussa saadaan tehtyä noin viikossa, Kiviniemi jatkaa.

Joensuun hautausmaa on yhtymän alueella olevista kahdeksasta hautausmaasta suurin. Käytössä on yhteensä 18 hehtaaria maata. Hautapaikkoja on kymmeniä tuhansia.

Yli 25 000 taimea tilattu hautausmaille Joensuussa

Hautapaikkojen hoidosta vastaa hautapaikan haltija. Hautapaikkaa voi hoitaa joko haudan haltija itse tai hän voi tehdä sopimuksen seurakuntayhtymän hallinnoiman Hautainhoitorahaston kanssa. Joensuun seurakuntayhtymällä on tällä hetkellä noin 4000 haudanhoitosopimusta. Sopimus tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtymän hautaustoimi vastaa haudan kukkaistutuksista ja niiden hoitamisesta. Ilman hoitosopimusta kukkaistutukset ovat haudan haltijan vastuulla.

– Jos haudanhoitosopimus seurakuntayhtymän kanssa on tehty, niin näille haudoille ei ole lupa istuttaa omia kasveja. Olemme suunnitelleet kasvien kukkatilan niin, että esimerkiksi lannoitteet riittävät juuri istuttamillemme kasveille. Jos maahan istutetaan lisää kasveja, ei lannoite riitä koko kasvukaudeksi ja se alkaa näkyä kasveissa. Leikkokukkia sen sijaan voi tuoda myös haudoille, joiden hoidosta on tehty sopimus, hautaustoiminen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo.

Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaille ja vapun jälkeen avautuvaan kukkamyymälään on tilattu kaikkiaan reilut 25 000 taimea. Näistä liki puolet on mukulabegonioita, jotka ovat suosituimpia kukkia haudoilla.

– Haudanhoitosopimuksessa voi valita kukat kesäksi kuudesta vaihtoehdosta. Valittavana on vaihtoehtoisesti myös monivuotinen perennaistutus. Haudanhoitosopimukset tehdään 1, 5 tai 10 vuodeksi. Tulevan kesän hautahoitosopimukset on pitänyt tehdä huhtikuun loppuun mennessä. Nyt jos vielä tulee mieleen, että sopimus on tekemättä, niin pikaisesti kun ottaa yhteyttä Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaantoimistoon, niin kukat on mahdollista saada haudalle vielä tänä kesänä, ainakin pian juhannuksen jälkeen.

Istutustöissä odotettava pakkasöiden loppumista

Auringon lämmittäessä ja lumien sulaessa moni alkaa jo miettiä kukkien istuttamista haudoille. Yksi yleisimmistä hautausmaantoimistoon keväällä tulevista kysymyksistä onkin, että milloin kukat istutetaan haudoille, joiden hoitamisesta seurakuntayhtymä vastaa. Maltti on kuitenkin valttia istutustöissä.

– Kukkien istuttaminen käynnistyy pääsääntöisesti 10. kesäkuuta, jonka jälkeen ei enää oleteta tulevan pakkasöitä. Se riski on olemassa, että kesäkuun alkupäivinä pakkanen vielä puraisee. Toisinaan omaiset istuttavat haudoille keväällä ja äitienpäiväksi esimerkiksi orvokkeja, jotka kestävät pikkupakkasta. Hoitamiltamme haudoilta joudumme nämä kuitenkin poistamaan sopimuksen mukaisia kukkaistutuksia varten, Kiviniemi sanoo.

Ennen kukkien istuttamista kukkatilat käännetään, vaihdetaan mullat ja lannoitetaan kestolannoitteella. Taimien istutus tehdään hautausmailla lohkoittain. Haudoille, joiden hoitosopimukset on tehty määräaikaan mennessä, kukat saadaan istutettua juhannukseen mennessä. Näin ollen istutustöihin on aikaa reilu viikko.

Kukkien istutusaikataulusta tulee toisinaan palautetta, koska aina jollekin alueelle kukat joudutaan istuttamaan viimeisenä. Odottavan aika on tunnetusti pitkä.

– Pyrimme vaihtelemaan istutusjärjestystä vuosittain, jotta aina samalle haudalle ei tulisi kukat ensimmäisenä tai viimeisenä. Myös kukkien erikoisempia värejä pyrimme vaihtelemaan eri lohkoilla eri vuosina. Punainen on selkeästi suosituin väri hautakukissa ja se voi toistua samalla haudalla useampana vuonna peräkkäin, mutta esimerkiksi keltaisia ja valkoisia kukkia kierrätämme eri alueilla, Virpi Kiviniemi kertoo.

Sari Jormanainen

Musiikkiin sukeltaneet – Turusen sisarusten tie vei ruutukaavalta oopperalavoille

Joensuussa varttuneet Turusen laulajasisarukset Matti ja Maria uitettiin lapsena musiikissa. Nyt aikuisina molempia puhuttelee erityisesti musiikin kokonaisvaltainen hoitavuus.

Joensuussa varttuneet Turusen laulajasisarukset Matti ja Maria uitettiin lapsena musiikissa. Nyt aikuisina molempia puhuttelee erityisesti musiikin kokonaisvaltainen hoitavuus.

Matti ja Maria seisovat pianon edessä- — Matti ja Maria Turunen saivat kuvassa olevan pianon yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi Outokummussa vuonna 1987. ”Se on ollut hyvä soitin, pitää yhä vireensä ja sillä on hyvä soittaa”, toteaa siskonsa kanssa lapsuudenkodissaan pianon ääressä poseeraava Matti Turunen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kun Joensuun seurakunnan kanttori, oopperalaulaja Matti Turunen oli kaksivuotias, otti outokumpulainen kansakoulunopettaja, kovana laulumiehenä tunnettu rehtori Eero Vuorialho pikku-Matin kainaloonsa ja sanoi: Me sitten lähdetään Matin kanssa mieskuorotreeneihin. Turusen tie musiikin maailmaan oli kutakuinkin sillä sinetöity.

Elettiin 1980-lukua. Turusen perhe asui Outokummussa Mittamiehenkadulla Vuorialhoa vastapäätä. Perheen isä Teuvo opetti teollista kuvanvalmistusta paikallisessa aikuiskoulutuskeskuksessa. Ulla-äiti hoiti kotona lapsia.

– Minulla rakkaus musiikkiin syttyi nimenomaan kirkon parissa. Vuorialho teki musiikkihommia seurakunnassa. Hänen esimerkkinsä ja kutsunsa oli hyvin motivoivaa. Outokummun seurakunnan päiväkerhot ja pyhäkoulut innostivat. Myös äiti lauloi kotona lastenlauluja, joita hän oli oppinut nuorena päiväkerhoja vetäessään, kertoo Matti Turunen.

Syntymäpäivälahjaksi yhteinen piano

Isoveljen vanavedessä kasvoi pikkusisko Maria, jolle Matti sävelsi lauluja minisyntikallaan, kunnes sisaruksille hankittiin Muikun Onnin firmasta yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi piano. Matti alkoi käydä tien toisella puolella Vuorialhon luona pianotunneilla. Siitä alkoi käsien motoriikan treenaus, joka jatkui myöhemmin konservatoriolla ja vielä Sibelius-Akatemian vuosinakin.

Jos Matti Turunen on saanut sytykkeen musiikkiin alun perin seurakunnassa, niin Maria Turunen on enemmänkin Joensuun konservatorion kasvatti. Kun Turuset muuttivat vuonna 1989 Joensuuhun, meni 4-vuotias Maria ensin konservatorion muskariin ja aloitti parin vuoden päästä koko lapsuuden ja nuoruuden kestäneet piano-opinnot konservatoriolla. Opettajana toimi aluksi Anitta Hirvikangas – samoin kuin isoveli-Matilla.

– Meidät uitettiin lapsena musiikissa. Oli lapsikuorot, konservatorio, yhteiset konsertit – ja monet, tärkeät piano-opettajat Mikko Anttilasta Otto Korhoseen, toteaa Maria.

– Emme olleet mikään perinteinen musiikkiperhe, mutta vanhemmat kannustivat kovasti ja käyttivät musiikkitapahtumissa. Isä kuvasi videolle konserttejamme, hän lisää.

Ainoa harvinaisen Bayreuth-stipendin saanut sisaruspari

Marian musisointi taukosi toviksi aikuisuuden kynnyksellä, kun opinnot veivät nuoren naisen valtiotieteiden opiskeluun Helsinkiin. Mutta Matti teki musiikkia jatkuvasti, intohimoisesti ja laajalla rintamalla.

Noina vuosina Matti tuli monille tutuksi muun muassa Joensuun ja ympäristön seurakuntien kesäkanttorina sekä Nuoren uskon messun säveltäjänä. Tie Sibelius-Akatemiaan sai sysäyksen Kauppaneuvoksen kahvilassa jouluhartauden jälkeen vuonna 2006, kun kirkkoherra Petri Karttunen kysäisi, onko Matti harkinnut kirkkomusiikin opintoja. Matti harkitsi, haki ja pääsi. Sitä kautta tie vei myös oopperalaulun opintoihin.

Marian paluu musiikin pariin tapahtui muutaman vuoden jälkeen kuin hiipien sosiaalityön opintojen ohessa. Kaivatessaan elämäänsä jotakin uutta Maria hakeutui klassisen laulun pedagogiikkaoppilaaksi Sibelius-Akatemiaan. Ratkaisu osoittautui käänteentekeväksi.

Vajaassa kymmenessä vuodessa nainen on sukeltanut yhä syvemmälle lauluopintoihin Helsingin konservatoriossa, Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolla sekä Metropolia-Ammattikorkea-koulussa. Nuori dramaattinen sopraano on pantu ammattilaispiireissä merkille, ja nainen elää vahvaa nousukautta urallaan.

– Maria valittiin tänä keväänä sekä Tukholman Oopperakorkeakouluun että Sibelius-Akatemian oopperakoulutukseen, jotka ovat molemmat hyvin tavoiteltuja paikkoja, kehaisee Matti pikkusiskoaan.

– Olemme myös Suomen ensimmäinen ja ainoa sisaruspari, josta kummallekin on myönnetty Suomen Wagner-seuran kautta harvinainen Bayreuth-stipendi.

Musiikin suuri vaikutus kehoon ja mieleen

Maria toteaa olevansa syvästi kiitollinen elämäänsä hienosyisesti ujuttautuneesta elämäntavasta, intohimosta ja ammatista.

– En olisi osannut ensimmäisellä laulutunnilla ajatella, että sillä olisi niin valtava vaikutus minun elämääni. Koen saaneeni ikään kuin toisen elämän. Musiikki tuottaa minulle valtavan paljon onnellisuuden tunteita.

– Laulaminen on minulle hyvin kehollinen kokemus. Jo alussa huomasin, että laulaminen tuntuu kehossa todella hyvältä, se tuottaa endorfiinejä. Sellaisena haluan sen myös pitää.

Tarinoita täynnä olevaan oopperaan ja liediin urallaan keskittyvä Maria korostaa myös tarinallisuuden keskeisyyttä musiikissa.

– Siihen liittyy monta asiaa: kommunikaatio opettajan, kollegojen ja yleisön kanssa ja sen myötä oma kasvu ihmisenä. On kasvattavaa sanallistaa ja kehollistaa tunteita ja asioita, myös sellaisia, jolle ei itse löytäisi edes sanoja. Musiikin tekeminen ja kuunteleminen onkin minulle hyvin terapeuttista, ja toivon sen olevan sitä myös oppilailleni ja yleisölle, kiteyttää Maria.

Myös Matti korostaa tietynlaista hoitavuutta musiikin olennaisimpana tehtävänä.

– Jos ajattelee vaikkapa sitä, miten äiti laulaa lapselleen – se on hyvin hoitava ja kohtaava tapahtuma. Samalla tavoin ooppera voi koskettaa syvästi ihmistä ja tuottaa parantavia tunteita. Oopperassa kerrotaan suuria tarinoita, jotka voivat koskea myös vaikeita, vaiettuja aiheita. Siinä näyttämöllistyvät ihmisten suuret mielenliikkeet, kohtalot ja historian tapahtumat, sanoo solistina useissa Kansallisoopperan ja Savonlinnan oopperajuhlien tuotannoissa laulanut Matti.

– Ja kun ajattelee kirkkomusiikkia, siinä pyritään aina ihmisen tervehdyttävään kohtaamiseen. Myös kirkossa tunnetaan parantavia tunteita musiikin äärellä, hän toteaa.

Virpi Hyvärinen

Ei vappua ilman Häiriköitä

RytmiHäiriköiden johtaja Timo-Teemu Passi on viettänyt viimeiset 20 vappua tahtipuikko heiluen Joensuun keskustassa. Omintakeisen big bandin luotsaaminen on Passille elämäntapa.

RytmiHäiriköiden johtaja Timo-Teemu Passi on viettänyt viimeiset 20 vappua tahtipuikko heiluen Joensuun keskustassa. Omintakeisen big bandin luotsaaminen on Passille elämäntapa.

Timo-Teemu Passi seisoo saksofoni kädessään Carelia-salissa. — Vuonna 1998 perustetun RytmiHäiriköt-orkesterin kotipaikka on Carelia-talolla Itä-Suomen yliopistolla. Karsikon koululla luokanopettajana työskentelevä Timo-Teemu Passi käyttää vapaa-aikaansa muun muassa orkesterin kapellimestarin ja taiteellisen johtajan tehtäviin. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. ORKESTERI. RytmiHäiriköt on Itä-Suomen yliopiston big band, jossa on mukana 20-30 soittajaa. Mukana on soittajia niin pop-, rock-, jazz- kuin klassisen musiikinkin puolelta. Eritaustaisten soittajien lähestymistavat musiikkiin tuovat orkesteriin rikkautta. Poikkeamme tavallisesta big bandistä siten, että soitamme paljon rock-pop-funk-materiaalia, ja esitämme sitä omalla, häirikköhenkisellä tavallamme. Bändinä olemme viihdyttäviä, taitavia ja energisiä.

2. HENKI. Olennaisin asia RytmiHäiriköissä on yhteinen henki ja se, miten sitä ylläpidetään. Ilmapiiri treeneissä on tosi tärkeä asia. Keskeistä on, että jokainen soittaja kelpaa sellaisena kuin on. Kun ei ole painetta soittaa täydellisesti, soittajat pääsevät musiikin ytimeen ja soittavat paremmin kuin osaavatkaan. On tärkeätä luoda yhteenkuuluvuuden tunne: tiedämme edustavamme tiettyä juttua ja olemme ylpeitä siitä.

3. TEKEMINEN. Jos jotakin haluaa, se pitää tehdä itse. Siitä ei tule mitään, että jää odottamaan, että joku muu tekisi. Kun muutin Joensuuhun 90-luvulla, kaipasin tänne opiskelijoiden big bandiä, jollaisessa olin aiemmin Tampereella soittanut. Koska sellaista ei ollut, sanoin parille kaverille: lähdettekö mukaan, jos perustan orkesterin. Tein julisteen ja lätkin niitä ympäri kampusta. Parikymmentä ihmistä tuli paikalle. Siitä se lähti, RytmiHäiriköt.

4. ANTI. En tiedä mitä tekisin, jos en tekisi tätä. Orkesteri on minulle elämäntapa. Isojen keikkojen alla meininki on välillä ihan pöhköä, muutama tunti unta ja sitten taas mennään. Ilmankos luokanopettajaksi opiskeleminen kesti minulta 19 vuotta. Parasta RytmiHäiriköissä on se, kun saa nähdä soittajien kehittyvän. Ja onhan meillä ollut huikeita keikkoja. Ne ovat sykähdyttäviä hetkiä, kun saadaan joku iso projekti kasaan ja voidaan todeta: onpahan tehty töitä!

5. VAPPU. En ole juhlinut vappua kahteenkymmeneen vuoteen. Olen aina ollut kuskaamassa kamoja, rakentamassa tekniikkaa ja soittamassa bändin kanssa. Vappuun valmistautuminen vaatii useamman viikon työn. Tänä vuonna on taas luvassa perinteiset menot: Vapunaattona Alkukiven lakitus klo 12 yliopistolla, siitä kulkueena Ilosaareen, jossa ylioppilaskunnan juhlan. klo 18 asti. Ja vappupäivän piknik klo 12 alkaen Ilosaaressa. Häiriköiden lisäksi tänä vuonna ovat esiintymässä Heiduska ja Voyagers.

Virpi Hyvärinen

Sateenkaaritoiminta kasvussa Joensuussa

Tarve sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen omille jumalanpalveluksille ja keskusteluilloille nousee seurakuntalaisilta.

Tarve sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen omille jumalanpalveluksille ja keskusteluilloille nousee seurakuntalaisilta.

Iiris Lehto, Katri Vilén ja Saga Boberg hymyilevät. — Joensuun ja Pielisensuun seurakuntien luottamushenkilöt, Pohjois-Karjalan Setan varapuheenjohtaja Iiris Lehto (vas.) ja teologian opiskelija Saga Boberg (oik.) ovat laittaneet vauhtia seurakunnalliseen sateenkaaritoimintaan Joensuussa. Toimintaa suunnittelevassa tiimissä ovat mukana myös kappalainen Katri Vilén ja oppilaitospastori Tiina Belov (ei kuvassa). Kuva: Virpi Hyvärinen

Seurakunnallinen sateenkaaritoiminta on viimeisen vuoden aikana aktivoitunut Joensuussa. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluville ja heidän läheisilleen suunnatut sateenkaarimessut ovat saaneet rinnalleen “sateenkaarevat” keskusteluillat.

Sateenkaarimessuja on järjestetty Joensuussa seurakuntayhtymän oppilaitostyön puitteissa reilut kymmenen vuotta. Viime aikoina päävastuu messujen järjestämisestä on siirtynyt Joensuun seurakunnalle. Tähän asti sateenkaarimessu on järjestetty Joensuussa kerran vuodessa, jatkossa niitä järjestetään neljä kertaa vuoteen.

Tarve aiempaa vireämmälle toiminnalle on noussut seurakuntalaisilta. Viime syksynä Joensuun seurakunta järjesti Sateenkaariystävällinen seurakunta –tilaisuuden, jossa kuultiin sateenkaaritoimintaan liittyviä odotuksia. Joensuun seurakunnan kappalaisen Katri Vilénin mukaan tilaisuus oli silmiä avaava.

– Keskustelussa kävi ilmi, miten paljon sateenkaaritoiminnalle on tarvetta. Toiminta ei tavoita valtavan laajaa joukkoa, mutta niille, joita asia koskettaa, se on tavattoman tärkeätä, Vilén toteaa.

– Toimintaa on järjestetty nyt Joensuun ja Pielisensuun seurakunnissa. Mielellään näkisimme tämän koko yhtymän yhteisenä toimintana. Asiasta on keskusteltu kaikkien kirkkoherrojen kanssa, toteaa Vilén.

Erilliselle sateenkaaritoiminnalla yhä tarvetta

Sateenkaaritoiminnan suunnittelulle on syntynyt epävirallinen, luottamushenkilöistä ja työntekijöistä koostuva tiimi. Tiimiin kuuluva Pielisensuun seurakunnan luottamushenkilö, teologian opiskelija Saga Boberg pitää erillistä sateenkaaritoimintaa seurakunnassa tarpeellisena.

– Sehän olisi ihannetilanne, että sateenkaari-etuliitettä ei tarvittaisi, vaan esimerkiksi kaikille yhteinen jumalanpalvelus riittäisi. Vielä ei kuitenkaan olla tilanteessa, jossa näihin vähemmistöihin kuuluva voisi olla varma, että hän voi jokaisessa messussa kokea olonsa turvalliseksi. Jumalanpalveluksissa saatetaan esimerkiksi käyttää hyvin sukupuolittavia sanavalintoja, kommentoi Boberg.

Vilén näkee, että kirkon piirissä on toki yhä esimerkiksi ”homovastaisuutta”, mutta moni seurakunnan toiminta on aidosti avointa kaikille. Sitä, että tilaisuuteen ovat tervetulleita myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, ei aina hoksata erikseen mainita.

– Kirkon pitkä, tuomitsevana tunnettu perinne tekee sen, että tapahtumiin ei uskalleta tulla, kun pelätään, mitä siellä on vastassa. Jotta kulttuuri muuttuu, pitää tehdä aktiivisesti töitä muutoksen eteen ja sanoa asioita myös ääneen. Haluamme tehdä muutosta pienin askelin, toteaa Vilén.

Seurakunta mukana Pride-viikolla

Tänä vuonna Joensuun seurakunta osallistuu aiempaa aktiivisemmin myös Pride-viikon viettoon. Vilén on seurakunnan edustajana mukana Pohjois-Karjalan Setan järjestämässä uskontoaiheisessa paneelissa kulttuurikeskus Ahjossa 16.5. klo 17-19. Seurakuntien väkeä on kutsuttu osallistumaan myös 18.5. toteutettavaan Joensuun Pride-kulkueeseen.
– Olisi tärkeätä, että olisimme kulkueessa näkyvästi kristittyinä mukana, sanoo Vilén.

– En ole koskaan itse ollut mukana Pride-kulkueessa, mutta minulle on ollut tosi tärkeätä nähdä, että kirkon ihmiset ovat olleet sokeripala kaulassa kulkueessa mukana. Tällaiset ovat erittäin tärkeitä juttuja ihmisille, jotka eivät itse pysty tulemaan mukaan, kommentoi Boberg.

Virpi Hyvärinen

Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelu käyntiin

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto nimesi kokouksessaan 23.4.2019 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmän, jonka tehtävänä on laatia uuden kirkon rakentamisen hankesuunnitelma.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto nimesi kokouksessaan 23.4.2019 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmän. Työryhmän tehtävänä on laatia uuden kirkon rakentamisen hankesuunnitelma.

Suunnitelmassa esitetään mm. seurakunnan jäsenmäärän kehityksen ennuste, kirkon käyttöasteen ennuste sekä hankkeen mitoitus, rahoitus, rakennuspaikka ja toteutustapa. Hankesuunnitelma on määrä valmistua tammikuussa 2020.

Hankesuunnittelun työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin kiinteistötoimikunnan jäsen Heimo Karhapää ja jäseniksi Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo, kiinteistömestari Jouni Heiskanen, kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen, hallintojohtaja Tommi Mäki sekä Juhani Rouvinen Vaara-Karjalan seurakunnasta. Lisäksi kiinteistötoimikunnan puheenjohtaja Pauli Tahvanaisella on kokouksissa puhe- ja läsnäolo-oikeus.

Sari Jormanainen

Kiinteistöjä esitetään myytäväksi

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan 23.4.2019 esittää yhteiselle kirkkovaltuustolle 1,37 miljoonan euron ostotarjouksen hyväksymistä Rantakylässä sijaitsevista Vuokra-Ollilan kolmesta kerrostalosta ja niiden tontin vuokraoikeudesta. Korkeimman tarjouksen teki myöhemmin perustettavan yhtiön lukuun Korpinurmi & Haapasalo Kiinteistöt Oy ja Manandwork Oy.

Vuokra-Ollilan kiinteistö tuli myyntiin maaliskuun alussa yhteisen kirkkovaltuuston 3.12.2018 tekemän päätöksen mukaisesti. Lopullisen päätöksen myynnistä tekee seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto 10.6.2019.

Yhteinen kirkkoneuvosto esittää yhteiselle kirkkovaltuustolle myös purettavan Mutalan kirkon maa-alasta tehdyn ostotarjouksen hyväksymistä. Rakennusliike Rakennus Kosunen Oy teki kiinteistöstä maaliskuun lopussa ostotarjouksen, mikä haetun kaavamuutoksen mukaisen rakennusoikeuden toteutuessa tarkoittaisi 334 650 € myyntihintaa.

Yhteinen kirkkovaltuusto käsittelee asiaa kesäkuun kokouksessaan. Kaupan toteutuminen vaatii myös kirkkohallituksen vahvistuksen. Lisäksi kiinteistön kaavamuutoksen tulee olla lainvoimainen.

Sari Jormanainen

Herättäjäjuhlien tunnuskilpailu käyntiin

Joensuussa kesällä 2021 järjestettävien herättäjäjuhlien juhlatunnuksesta järjestetään kaikille avoin kilpailu. Muutamasta sanasta koostuva juhlatunnus tulee olla Siionin virsistä, virsikirjasta tai Raamatusta.

– Löytyisiköhän tunnukseksi sanoja, jotka kuvaisivat karjalaista perinteitä tai elämänasennetta, pohtii Joensuun herättäjäjuhlien pääsihteeri Noora Kähkönen.

Kilpailuun voi osallistua 15.8.2019 saakka lähettämällä kilpailuehdotukset juhlatiimille sähköpostitse osoitteeseen juhlat.joensuu@h-y.fi.

Joensuun herättäjäjuhlien juhlatoimikunta käsittelee kaikki määräaikaan toimitetut ehdotukset. Kolme parasta ehdotusta toimitetaan Herättäjä-Yhdistykselle, joka tekee lopullisen päätöksen juhlatunnuksesta. Kilpailun voittanut tunnus julkistetaan ja suunnittelija palkitaan syksyllä 2019.

Juhlatunnus tulee näkymään kaikessa Joensuun herättäjäjuhlien viestinnässä. Herättäjäjuhlat pidetään Joensuussa 2.-4.7.2021.

Sari Jormanainen