Kouluikäisten perhetapahtuma tuo Joensuuhun Suomen suosituimmat lapsitubettajat Elinan ja Sofian.
Kouluikäisten perhetapahtuma tuo Joensuuhun Suomen suosituimmat lapsitubettajat Elinan ja Sofian.
Nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen esitteli tuoretta tapahtumajulistetta Noljakan kirkolla kokoontuvassa tenavien tiedekerhossa. Eeliltä, Joakimilta, Otolta, Tiitukselta ja Aamokselta ei mennyt kauan aikaa nimetä omat suosikkinsa tapahtuman toimintapisteiden joukosta – liikunnallinen INTO sports ja pakopelihuone kiilasivat selvästi kärkeen. Kuva: Tiina Partanen
Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät 24.11.2019 Kato mua -perhetapahtuman. YK:n lapsen oikeuksien päivän tienoossa vietettävän tapahtuman tarkoituksena on tehdä tutuiksi lapsen oikeuksia ja tarjota perheille mahdollisuus viettää mukavaa aikaa yhdessä. Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille lapsiperheille.
Tapahtumaa vietetään nyt neljättä kertaa, ja se juhlistaa osaltaan tänä vuonna 100 vuotta täyttävää kirkon varhaisnuorisotyötä. Erityisteemana tapahtumassa on lapsen oikeus hyvään huomiseen. Teemalla seurakunnat haluavat olla mukana nostamassa keskusteluun lasten huolet ympäristöstä ja tulevaisuudesta.
– Pyrimme huomaamaan sen hyvän, mitä ollaan jo tehty, ja ne asiat, joissa me kaikki voidaan vielä tsempata. Eri toimipisteissä teemaa käsitellään ilon ja positiivisuuden kautta, ei ahdistusta lisäämällä, kertoo Joensuun seurakunnan nuoriso-työnohjaaja Noora Kähkönen.
Toimintapisteitä enemmän kuin koskaan, mukana useita järjestöjä
Erilaisia toimintapisteitä tapahtumassa on tällä kertaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Mukana on myös useita järjestöjä, joille lapsen oikeudet ovat tärkeitä.
– Liikunnasta kiinnostuneille on tarjolla esimerkiksi Into sports -rata ja keppihevosrata sekä diabolo- ja jojotemppuilua. Kädentaidoista pitävät voivat suunnata askartelemaan, rakentelemaan legoilla tai koristelemaan pipareita. Lisäksi on tarjolla esimerkiksi tiedekokeiluja, letitystä ja kasvomaalausta.
– Tapahtumassa vietetään myös 10-synttäreitä – syntymäpäiviä viettäville on tapahtumassa oma VIP-juhlatila, kertoo Kähkönen.
Tapahtuman vetonauloina toimivat Suomen tämän hetken suosituimmat lapsitubettajat Elina ja Sofia. Heidän Youtube-kanavallaan on yli 70 000 tilaajaa ja Instagram-seuraajia 17 000.
– Tytöt ovat saman ikäisiä kun tapahtumamme kohdeyleisö ja uskomme, että faneja löytyy reilusti myös Joensuusta. Tytöillä on oma meet&greet-tapahtumassa ja tulossa on myös haasteita sekä monenlaista hauskanpitoa, kertoo Kähkönen.
Kato mua -tapahtuma su 24.11.2019
• Klo 12-13 perhemessu Joensuun ev.lut. kirkossa, Papinkatu 1 b
• Klo 13-15.30 toimintapisteet Joensuun yhteiskoulun lukion tiloissa, Papinkatu 3
• Vapaa pääsy. Tapahtumarannekkeita jae-taan kirkossa perhemessun yhteydessä. Jos rannekkeita jää, niitä saa klo 13 jälkeen Yhteiskoulun lukion ovelta.
• Kahvio, jossa ostettavissa suolaista ja ma-keaa välipalaa. Tuotto nuorten Taizé-mat-kan hyväksi.
• Tutustu tarkemmin päivän ohjelmaan: http://www.katomua.fi.
Kävin kesälomalla Lontoossa. Leicester Squarella on William Shakespearen patsas, joka on varmasti monelle matkailijalle tuttu. Patsaaseen on kirjoitettu lainaus Shakespearen näytelmästä Loppiaisaatto, 1600-luvulta. Teksti kuuluu englanniksi: ”There is no darkness but ignorance.” Vapaasti suomennettuna siis: ei ole muuta pimeyttä kuin tietämättömyys.
Tietämättömyyttä on monenlaista. Se voi johtua kouluttamattomuudesta, tai vaikkapa oikean tiedon vaikeasta saavutettavuudesta. Mutta tietämättömyys voi olla myös valinta. Ja silloin siitä tulee välinpitämättömyyttä, ja ajattelen että juuri sitä Shakespeare pimeydellä tarkoittaa. Sitä että ihminen sulkee tietoisesti silmänsä ympäröivältä maailmalta tai joltain uudelta ilmiöltä eikä yritäkään ymmärtää sitä tai hankkia lisää tietoa siitä.
Maailma muuttuu. Ajat muuttuvat. Ihminen muuttuu. Tiede kehittyy, tutkimusmenetelmät kehittyvät. Tietoa saadaan koko ajan lisää, niin ympäristön kuin ihmisyydenkin ilmiöistä. Ja ymmärrettävästi välillä se voi tuntua liialliselta. On uuvuttavaa ottaa jatkuvasti vastaan uutta tietoa, varsinkin sellaista, joka on ehkä ristiriidassa sen kanssa, mihin olemme tottuneet. Mutta jos me suljemme silmämme kaikelta uudelta ja tarraudumme menneeseen vain sen takia, että se tuntuu tutulta ja turvalliselta, vaivumme vapaaehtoisesti välinpitämättömyyden pimeyteen. Ja silloin emme näe oikeita asioita. Emme näe, mitä meidän tulisi puolustaa. Ympäristöä. Ihmisoikeuksia. Rakkautta.
1800-luvulla elänyt brittiläinen runoilija Robert Browning puhui tietämättömyydestä seuraavaa:
”Ignorance is not innocence but sin.” Eli tietämättömyys ei ole viattomuutta vaan synti. Välinpitämättömyys, silmien sulkeminen maailman ilmiöiltä, kuten vaikkapa ilmastonmuutokselta tai ihmisten oikeudelta turvapaikkaan, voi johtaa pahimmillaan vihaan, katkeruuteen ja jopa väkivaltaan. Jos väärät tahot käyttävät hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä, ollaan vaarallisten asioiden äärellä.
Joten, ole utelias. Ole kiinnostunut maailmasta ja ihmisistä. Ole avoin uudelle tiedolle. Hanki sitä aktiivisesti ja opettele suodattamaan esimerkiksi internetistä oikea tieto väärästä. Koska tiedon myötä lisääntyy ymmärtäminen. Ja ymmärtämisen myötä hyväksyminen. Ja hyväksymisen myötä rakkaus.
Ja kun rakastamme ympäristöämme ja toisiamme, haluamme toimia niiden hyväksi. Ja silloin, hyvä ystävä, lisääntyy valo ja toivo tässä maailmassa. Ja pimeys väistyy.
Suomalaisen arvotutkimuksen mukaan suomalaisten ykkösarvo on turvallisuus.
Tulevana sunnuntaina vietetään Uskonpuhdistuksen muistopäivää. Päivän aihe on Uskon perustus. Kuva: Anniina Mikama.
Ystäväni tuli Suomeen parikymmentä vuotta sitten turvapaikanhakijana. Hän oli joutunut pakenemaan kotimaastaan sodan vuoksi. Hän sai turvapaikan Suomesta.
Tämän syksyn rippikoulukyselyn mukaan turvallisuus on se asia, johon nuoret ovat kaikkein tyytyväisimpiä rippikoulussa.
Kun lapsilta kysytään, mitä he toivovat kodilta, koululta ja harrastuksilta, he toivovat eniten turvallisia aikuisia lähelleen.
Turva, turvallisuus on ihmisiä yhdistävä toive ja tarve. Niin sanottu perusturvallisuus syntyy lapsuudessa ja kantaa läpi elämän. Jos perusturvallisuuden kehitysvaiheeseen tulee särö, se voi heijastua ihmisen elämään vielä aikuisenakin. Turvallisuus on siis jotakin hyvin perustavanlaatuista elämässämme.
Millainen olo sinulla on silloin, kun koet, että elämäsi on turvallista, sinulla on turvallisia ihmisiä ympärilläsi ja sinulla on koti tai jokin muu paikka, jossa koet olosi turvalliseksi?
Entä millainen sinun olosi on silloin, kun elämässäsi on asioita, joita pelkäät, ihmisiä, joihin et voi luottaa ja paikkoja, joihin meneminen suorastaan pelottaa?
Suomalaisen arvotutkimuksen mukaan suomalaisten ykkösarvo on turvallisuus. En voi hyvin, jos en pysty kokemaan, että elämässäni on turvallisia ihmisiä, turvallisia asioita ja turvallisia paikkoja.
Turvallisuuden toive ja odotus kohdistuu myös Jumalaan. Uskonpuhdistuksen muistopäivän psalmissa 46 psalmirunoilija sanoo: ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.” Uskonpuhdistaja, reformaattori Martti Luther aloittaa katekismuksessa kymmenen käskyn selityksen seuraavin sanoin: ”Mitä tarkoittaa, että jollakulla on Jumala tai mikä on Jumala?
Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitä, jolta tulee odottaa kaikkea hyvää ja johon on turvauduttava kaikessa hädässä. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hän sydämensä pohjasta luottaa ja uskoo.”
Turvallisuuden toive ja tarve ei siis koske pelkästään tätä elämää. Turvallisuuden toive ja tarve on Jumalaa vahvasti määrittävä tekijä. Niin kuin Luther jatkaa: ”Sinun Jumalasi on se, mihin sydämesi kiintyy ja minkä varaan sen uskot.”
Kun puhutaan ylikulutuksen oireista, kuten ilmastonmuutoksesta, keskustelu siirtyy helposti siihen, mitä pitäisi tehdä. Sitten alkaa ehkä jankkaava keskustelu siitä, mikä on yksilön, valtion ja Kiinan vastuu. Tuoreille avauksille on kysyntää.
Kun puhutaan ylikulutuksen oireista, kuten ilmastonmuutoksesta, keskustelu siirtyy helposti siihen, mitä pitäisi tehdä. Sitten alkaa ehkä jankkaava keskustelu siitä, mikä on yksilön, valtion ja Kiinan vastuu. Tuoreille avauksille on kysyntää.
Kuva: Pixabay
Raikkaan näkökulman tarjosi Joensuun ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen, joka puhui Hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen -tilaisuudessa to 31.10.2019 Joensuussa. Tilaisuuden järjestäjinä olivat kaupunki ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä.
Hiilijalanjälki kuvaa ihmisen tekojen ja kulutuksen aiheuttamia, ilmastonmuutosta kiihdyttäviä vaikutuksia. Kun hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään, huomio kiinnittyy helposti siihen, mistä täytyy luopua. Luopuminen ei välttämättä houkuttele, niin terveellistä kuin se onkin – onhan jokaisen lopulta luovuttava kaikesta.
Hiilikädenjälki puolestaan kuvaa ilmastohyötyä eli päästövähennysvaikutuksia, jotka ulottuvat omaa toimintaa laajemmalle. Kysymys on kimppakyydin, tavaroiden lainaamisen tai naapuriavun kaltaisista teoista, jotka hyödyttävät sekä toimijoita että ilmastoa.
Hiilikädenjälki kiinnittää huomion oikeaan kohtaan: meillä on yhteinen päämäärä, ekologisesti kestävä maailma, ja voimme saavuttaa tavoitteen vain tekemällä asioita yhdessä. Kysymyksen ”mitä voin tehdä ympäristön eteen” voisi kääntää muotoon ”kenen kanssa voisin tehdä asioita ympäristön eteen”.
Vaikuttamisen paikkoja on paljon. Itse olen päässyt mukaan esimerkiksi kaupungin Ilmastokorttelit-hankkeeseen, yliopiston Allyouth-hankkeen mentoriohjelmaan, Kohtuus-liikkeeseen ja seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmään. Mutta on myös lukemattomia muita yhteisöjä, joiden kautta maailmaa voi muuttaa kestävämmäksi.
Asioita ei tarvitse ajatella ilmastonmuutos edellä, vaikka ne siihen liittyisivätkin. Jos autan naapuria asioissa, joihin hänen pitäisi muussa tapauksessa ostaa palvelu
ulkopuolelta, siitä tulee hyvä mieli. Jos ajan auton sijaan pyörällä, pysyn paremmassa kunnossa ja säästän rahaa.
Voi myös kannustaa isompia toimijoita muuttamaan sääntöjä ja käytänteitä. Esimerkiksi Joensuun kaupunki ja seurakuntayhtymä ovat tehneet 2016 ilmastositoumuksen, jossa luvataan järjestää ympäristöaiheisia kerhoja kaikenikäisille, kannustaa työntekijöitä pyöräilyyn ja lisätä lähi- ja luomutuotteiden käyttöä.
Toisena puhujana 31.10. oli Ilkka Sipiläinen Kirkkohallituksesta. Sipiläinen kertoi Kirkon ilmasto-ohjelmasta ja määritteli toivon olevan jotakin sellaista, jonka toteutumisesta ei voida olla varmoja. Tulevaisuuden epävarmuus luo toivolle tilan: emme tiedä, millä tavoin ihminen tulee selviytymään ympäristökriisistä.
Topi Linjama
Joensuun evlut seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmän pj.
Talousarviossa on varauduttu liki kahden miljoonan euron investointeihin.
Yhteinen kirkkoneuvosto käsitteli kokouksessaan 22.10.2019 vuoden 2020 talousarviota. Aiemman valtuustopäätöksen mukaisesti tuloveroprosentti säilyy ennallaan vuonna 2020. Talouden tasapaino on pyrittävä säilyttämään aktiivisella kiinteistö- ja henkilöstösuunnitelmalla ja alueellisella yhteistyöllä.
Kirkollisverotuloja arvioidaan kertyvän ensi vuonna 10 950 000 euroa, mikä on noin prosentin kuluvan vuoden talousarviota pienempi summa. Talousarviossa suurin kuluerä ovat henkilöstökulut, joiden arvioidaan olevan ensi vuonna reilut 8 miljoonaa euroa eli 63,8 prosenttia kaikista käyttötalouden menoista. Vuoden 2020 talousarvion mukainen tilikauden ylijäämä on 44 000 euroa.
Talousarviossa on varauduttu liki kahden miljoonan euron investointeihin. Merkittävimmät investoinnit ovat ensi vuonna toteutettava Utran kirkon julkisivun ja vesikaton maalaus ja vuonna 2021 valmistuva Enon seurakuntatalo. Vuoden 2020 talousarvion vahvistaa yhteinen kirkkovaltuusto.
Joulukassien tarkempi sisältö sekä ohjeet kassien toimittamiselle seurakuntiin löytyvät 27.11.2019 ilmestyvästä Kirkkotiestä sekä Joensuun ev.lut. seurakuntien joulutapahtumien sivuilta http://www.hoosianna.fi.
Joensuun, Rantakylän, Pielisensuun, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan ev.lut. seurakuntien diakoniatyö järjestää tänäkin vuonna jo perinteeksi muodostuneen Joulukassikeräyksen. Vähävaraisten hyväksi järjestettävä keräys alkaa keskiviikkona 27.11.2019 lukuun ottamatta Pielisensuun seurakuntaa, joka käynnistää keräyksen 3.12.2019. Keräys päättyy perjantaina 13.12.2019, paitsi Vaara-Karjalan seurakunnassa, jossa keräys jatkuu tiistaihin 17.12.2019 saakka.
Keräykseen voi osallistua kuka tahansa joulumielellä oleva lahjoittamalla seurakuntiin joulukasseja, jotka diakoniatyöntekijät toimittavat avun tarpeessa oleville ennen joulua. Lahjoitettavien kassien arvo on noin 25 euroa ja ne sisältävät mm. puuroriisiä, perunamuusijauhetta, säilykekeittoa ja kahvia. Mukana on myös jouluisia tuotteita kuten glögiä, pipareita ja joulusuklaata.
Joulukassien tarkempi sisältö sekä ohjeet kassien toimittamiselle seurakuntiin löytyvät 27.11.2019 ilmestyvästä Kirkkotiestä sekä Joensuun ev.lut. seurakuntien joulutapahtumien sivuilta http://www.hoosianna.fi.
Mikäli kassin lahjoittaminen ei tunnu omalta osallistumisen tavalta, keräykseen voi osallistua myös ostamalla lahjakortin haluamallaan summalla valitsemaansa liikkeeseen, ja toimittamalla sen seurakuntaan.
Keräykseen voi osallistua lisäksi antamalla rahalahjan. Tätä varten Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniatyö avaa 25.11.-25.12. väliseksi ajaksi oman keräyksen http://www.kotimaanapu.fi-sivustolle. Keräyksen tuotolla voidaan täydentää saatuja joulukasseja, ostaa kasseja lisää tai antaa rahaa lahjakortteina joulun järjestämistä varten vähävaraisille perheille.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) syyskokous järjestetään Joensuussa 11.-12.11.2019. Kokoukseen sisältyy kaikille avointa ohjelmaa seminaarin, kirkkovaelluksen ja iltakirkon muodossa.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) syyskokous järjestetään Joensuussa 11.-12.11.2019. Kokoukseen sisältyy kaikille avointa ohjelmaa seminaarin, kirkkovaelluksen ja iltakirkon muodossa.
SEN:n syysseminaarin avaa Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Kuva: Tuija Hyttinen / Kirkon kuvapankki.
Suomen Ekumeenisen Neuvoston korkein päättävä elin, yleiskokous, kokoontuu marraskuussa syyskokoukseen Joensuuhun. Syyskokouksen ohjelmaan kuuluu kaikille avoin seminaari, jonka teemana on Ekumenian uudet tuulet – Vastaanottavan ekumenian malli. Seminaari järjestetään tiistaina 12.11. Joensuun ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa (Kirkkokatu 32).
Reseptiivinen ekumenia on ekumenian malli, joka pohjautuu vastaanottamiseen, muutokseen ja dialogiin. Aiheesta alustavat dosentti Minna Hietamäki ja tutkijatohtori Sara Gehlin Helsingin yliopistosta. Teeman käsittely jatkuu paneelikeskustelulla, jossa ovat mukana Soile Kasi (met.), dosentti Tomi Karttunen (lut.) ja toiminnanjohtaja Larissa Franz-Koivisto (kat.).
Seminaari alkaa klo 9 kahvitarjoilulla, hartaudella ja seurakunnan esittelyllä. Seminaarin avaa Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Hietamäen ja Gehlinin puheenvuorot alkavat klo 10, paneelikeskustelu klo 11. Päätössanat lausuu arkkipiispa Tapio Luoma klo 11.50. Klo 12 on vuorossa lounas. Tarjoilujen vuoksi seminaariin tulee ilmoittautua viimeistään pe 8.11. osoitteessa http://www.ekumenia.fi/tulossa. Seminaari on osallistujille maksuton.
Seminaari päättyy klo 13 alkavaan Kirkkovaellukseen, joka kulkee Pyhän Nikolaoksen kirkolta Joensuun taidemuseo Onnin Madonna-huoneeseen ja Bergenhemin ikonikokoelmalle päätyen lopulta Joensuun ev.lut. kirkolle.
Kaikille avoin, seurakuntien yhteinen iltakirkko järjestetään ennen seminaaripäivää maanantaina 11.11. klo 18 Joensuun Vapaaseurakunnan tiloissa Kanervalatalolla (Leinikkitie 1).
Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN) on maassamme toimivien kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien yhteistyöjärjestö. SEN on sekä keskustelufoorumi, toimeenpaneva järjestö että asiantuntijaelin. Toiminnan tavoitteena on, että kirkot ja kristilliset yhteisöt tukevat kristittyjen ykseyttä. Pyrkimyksenä on myös kirkkojen yhteisen äänen vahvistaminen yhteiskunnassa. SEN:n jäsenkunnan muodostavat 11 jäsenkirkkoa, 5 tarkkailijakirkkoa ja 27 kumppanuusjärjestöä.
Ekumenia esillä myös Karjalan teologisen seuran yleisöillassa 12.11.
Ekumenia on esillä myös Karjalan teologisen seuran yleisöillassa tiistaina 12.11.2019. Ekumenian uusista tuulista puhuu TT Harri Koskela. Iltaa vietetään klo 18 Itä-Suomen yliopiston Agora-rakennuksen salissa AG100.
Seuraava KTS:n yleisöilta järjestetään yhdessä Veritas Forumin kanssa 26.11.2019 klo 16 Itä-Suomen yliopistolla. Tuolloin professori Serafim Seppälän ja dosentti Jari Ehrnroothin teemana on Vapaus. KTS:n yleisöilloista löytyy lisätietoja osoitteesta http://www.karjalanteologinenseura.fi.
Kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valitaan vaaleilla, jossa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt.
Kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valitaan vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat seurakuntien luottamushenkilöt.
Kirkolliskokous kokoontui edellisen kerran Turun kristillisellä opistolla 8.5.2019. Seuraava kokous pidetään marraskuussa. Kuva: Aarne Ormio
Suomen ev.lut. kirkossa toimitetaan tiistaina 11.2.2020 kirkolliskokousedustajien vaalit. Kirkolliskokoukseen valitaan hiippakunnista kaikkiaan 96 edustajaa, joista 32 on pappeja ja 64 maallikoita. Edustajien paikkamäärät jaetaan hiippakuntien jäsenmäärän mukaan.
Tulevissa vaaleissa Kuopion hiippakunnasta kirkolliskokoukseen valitaan yhdeksän edustajaa, joista kolme on pappeja ja kuusi maallikoita. Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta kuuluvat Kuopion hiippakuntaan. Lisäksi hiippakuntaan kuuluu kaikkiaan 52 seurakuntaa pääasiassa Pohjois-Savon, Poh-jois-Karjalan ja Kainuun alueelta.
Tällä hetkellä Joensuun seurakunnista kirkolliskokouksessa on kolme edustajaa. Tulevalla toimikaudella Joensuun seurakuntien osalta edustajiin on tulossa varmuudella muutoksia, koska pappisedustajana toimiva Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen ja maallikkoedustaja, seurakuntaneuvos Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta ovat ilmoittaneet, etteivät enää asetu ehdolle.
– Suomi on pitkä maa ja kirkolliskokouksessa päätetään paljon sellaisia asioita, joissa alueellisilla näkökohdilla on merkitystä. Kuluneen kahdeksan vuoden aikana, jolloin olen ollut kirkolliskokouksen jäsen, tämä näkyi esimerkiksi päätettäessä hiippakuntien rajoista keväällä 2019 ja seurakuntarakenteista vuonna 2015. Alueellinen edustus takaa ylipäätään sen, että seurakuntien ja niiden elämän moninaisuus tulee kirkollisessa päätöksenteossa huomioiduksi, Tiina Reinikainen toteaa.
Ehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta
Kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaaleissa ehdokkaaksi asetutaan valitsijayhdistyksen kautta, kuten seurakuntavaaleissakin. Myös maallikkoehdokkaan vaalikelpoisuuden kriteerit ovat samat kuin seurakuntavaaliehdokkaan. Ehdokkaan tulee olla sen hiippakunnan seurakunnan jäsen, johon hän asettuu ehdolle. Lisäksi ehdokkaan tulee olla täyttänyt vaalipäivänä 18 vuotta.
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaaleissa ehdolle voivat asettua myös seurakuntien työntekijät, pappeja lukuun ottamatta. Vaalien ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä ja se jatkuu marraskuun 15. päivään saakka.
– Valtakunnallinen päätöksenteko kirkossamme tarvitsee eri alojen tuntijoita yhteiskunnasta sekä seurakunnan tehtävistä kiinnostuneita ja toimintaa tuntevia päättämään kirkon asioista. Hyvältä ehdokkaalta ja edustajalta vaaditaan aktiivista osallistumista, pitkäjänteisyyttä ja huolellista asioihin perehtymistä. Lisäksi tarvitaan kykyä tehdä tarvittaessa kompromisseja, kirkolliskokouksen maallikkoedustaja Eevi Väistö Vaara-Karjalan seurakunnasta pohtii.
Samoilla linjoilla on myös pappiedustajana toimiva kirkkoherra Tiina Reinikainen.
– Kirkolliskokoustyöskentely vaatii muun muassa sitoutuneisuutta, pitkäjänteisyyttä, paneutumista asioihin ja verkostoitumistaitoja. Asioita viedään eteenpäin keskustellen ja päätöksiä tekemällä. Myös pelisilmästä ja hyvistä istumalihaksista on apua, Tiina Rei-nikainen vinkkaa.
Äänioikeus on seurakuntien luottamushenkilöillä
Kirkolliskokouksem maallikkoedustajien vaaleissa äänioikeutettuja ovat vaaleilla valitut seurakuntien luottamushenkilöt. Käytännössä siis äänestämään pääsevät seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuustojen jäsenet. Jos sama henkilö on jäsenenä sekä yhteisessä kirkkovaltuustossa että seurakuntaneuvostossa, kutsutaan äänestämään myös hänen varajäsenensä seurakuntaneuvostosta.
Äänestyksen päätyttyä äänestysliput toimitetaan sinetöityinä vaalilautakunnalle tuomiokapituliin. Vaalilautakunta suorittaa äänten laskennan ja vahvistaa vaalien tulokset. Tulevan kauden kirkolliskokousedustajat ovat selvillä 17.2.2019.
Kirkolliskokouksen pappisedustajien vaalit toimitetaan samalla aikataululla kuin maallikkoedustajien vaalit. Pappisedustajan vaaleissa ehdokkaaksi voi asettua kyseiseen hiippakuntaan kuuluva pappi. Pappisedustajan vaaleissa äänioikeutettuja ovat hiippakunnan papit. Vaalit toimitetaan kunkin rovastikunnan pappien kokouksessa, jonka lääninrovasti kutsuu koolle.
Kirkolliskokouksen uusi nelivuotinen kausi alkaa 1.5.2020. Kirkolliskokous kokoontuu kaksi kertaa vuodessa Turussa.
Mahdollisuus vaikuttaa isoihin asioihin
Pian kolme kautta kirkolliskokousedustajana toiminut Eevi Väistö on ollut kaikilla kausilla hallintovaliokunnan jäsenenä, tällä hetkellä hän on hallintovaliokunnan varapuheenjohtaja. Väistön tavoitteena oli pystyä vaikuttamaan kolmeen asiaan: kirkon hallinnon keventämiseen, kirkkoherran vaalitapaan ja maallikoiden osallistumisen aktivoimiseen kirkon hallinnossa.
– Olen käyttänyt näistä salissa puheenvuoroja ja voinut vaikuttaa hallintovaliokunnassa. Ensimmäisellä kaudella kirkkoherran valitsemiseksi tuli voimaan välillinen kirkkoherran vaali. Kirkon hallintoa on aloitettu keventää ja tämä työ jatkuu. Maallikoiden osallistumista on tarpeen edelleen kehittää. Suurin pettymys oli seurakuntayhtymämallin jumittuminen salin äänestyksessä, siinä olisi tarvittu lisäneuvottelua, Väistö kertoo.
Pitkänlinjan kirkolliskokousvaikuttajien mukaan tuleville kausille riittää myös monia tärkeitä asioita edistettäväksi ja päätettäväksi.
– Tulevalla kaudella tärkeitä asioita ovat muun muassa kirkon talousasiat ja hiippakuntien taloudellisten voimavarojen turvaaminen sekä kirkon hallinnon keventäminen ja hiippakuntavaltuuston toiminnan kehittäminen, Väistö toteaa.
– Voisin ajatella, että käsiteltäväksi tulee uusi ehdotus seurakuntarakenteista ja myös keskustelu avioliittokäsityksestä jatkuu, Rei-nikainen pohtii.
Millaista on nykyaikainen lähetystyö? Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams ovat aloittaneet Suomen Lähetysseuran työntekijöinä Senegalissa.
Millaista on nykyaikainen lähetystyö? Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams ovat aloittaneet Suomen Lähetysseuran työntekijöinä Senegalissa.
Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams aloittavat tämän syksyn aikana lähetystyön Senegalissa. Edessä on paljon uutta, koska kumpikaan ei ole aiemmin käynyt Senegalissa eikä tehnyt lähetystyötä. Kuva: Tiina Hautamäki
Hannele Tulkki-Williams, 28, ja Folkers Williams, 28, pitävät seikkailuista. Häämatkanaan 2017–18 pariskunta vaelsi Uuden-Seelannin halki. Matkaa kertyi noin kolmetuhatta kilometriä. Elämysten lisäksi he keräsivät varoja Naisten Pankille. Heinäkuussa 2019 he vaelsivat Islannin halki.
Myös syksyllä Senegalissa alkava lähetystyö merkitsee pariskunnalle seikkailua, sillä kummallakaan ei ole kokemusta Senegalissa asumisesta eikä lähetystyöstä. Valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Hannele on ollut YK:n pakolaisjärjestön palveluksessa Etelä-Afrikassa. Työssään nuorten, naisten ja pakolaisten parissa hän tutustui eteläafikkalaiseen Folkersiin, joka on opiskellut Stellenboschissa johtamista ja työpsykologiaa.
– Tämä on harvoja töitä, joissa voi lähteä toiselle puolelle maailmaa tietäen, että ihmiset muistavat meitä, Hannele sanoo.
Joensuun ja Pielisensuun seurakunnat tukevat kumpikin 5000 eurolla Hannelen ja Folkersin työtä. Näiden lisäksi muutamat muut suomalaiset seurakunnat tukevat Suomen Lähetysseuran lähettejä.
Senegalin haasteet
Senegalissa on yli 14 miljoonaa asukasta. Tärkein elinkeino on maatalous, mutta sadot ja karja kärsivät ilmastonmuutoksen pahentamasta kuivuudesta.
Suomen Lähetysseura on mukana hankkeissa, joiden tavoitteena on parantaa maan ruokaturvaa. Esimerkiksi kokeilupuutarhoissa on testattu erilaisia viljelytekniikoita ja uusia, kestävämpiä kasvilajeja, sanoo kehitysyhteistyökoordinaattori Salla-Riina Hokkanen Suomen Lähetysseurasta.
Yhtenä työn painopisteenä on äidinkielinen lukutaito-opetus. Vain noin 55 % senegalilaisista osaa lukea ja virallinen koulujärjestelmä on ranskankielinen. Lukutaitoa kehitetään antamalla serere-kielivähemmistön lapsille esiopetusta heidän omalla äidinkielellään. Tutkimusten mukaan lapsi oppii parhaiten lukemaan omalla äidinkielellään. Hankkeessa tehdään myös serere-ranska-sanakirjaa, Hokkanen kertoo.
Identiteetin vahvistusta
Suomen Lähetysseura pyrkii vahvistamaan seurakuntien itsenäisyyttä ja hyvää hallintoa. Hannelen työ Senegalissa liittyy pitkälti erilaisten kirkollisen työn projektien hallinnointiin ja raportointiin. Folkersin työtä on kapasiteetin ja johtajuuden vahvistaminen.
– Monet haasteet Afrikassa liittyvät johtamiseen. Nuoret opiskelevat yliopistossa ja lähtevät sen jälkeen ulkomaille töihin, vaikka juuri heitä tarvittaisiin heidän kotimaissaan, Folkers sanoo.
Kysymys on myös identiteetin vahvistamisesta. Orjuuden ja siirtomaavallan taakka painaa monen afrikkalaisnuoren hartioita. Nuorilla ei välttämättä ole näkyä siitä, mitä elämässä kannattaisi tehdä.
Kun kotona puhutaan omaa kieltä ja koulussa vaikkapa ranskaa, nuori ei tiedä, mihin hän kuuluu. Folkers rohkaisee senegalilaisnuoria olemaan senegalilaisia, kehittämään kotimaataan ja etsimään oikeaa tapaa elää.
Yhteistyötä ja kumppanuutta
Lähetysseuran periaatteisiin kuuluu, että kohteisiin mennään vain paikallistasolta tulevasta kutsusta. Lähetystyöntekijöitä kutsutaan kumppaniksi, apuvoimaksi ja yhteistyöhön silloin, kun tarvetta ilmenee. Työtä ei tehdä itse, vaan koulutetaan paikallisia ihmisiä tekemään asioita.
Joensuun seurakunnan aiempi Lähetysseuran nimikkolähetti oli teologian maisteri Ulla Rissanen. Hän opetti kaksi vuotta sielunhoitoa ja diakoniaa Nyakaton raamattukoululla Mwanzan kaupungissa Tansaniassa. Tällä hetkellä Ulla työskentelee Joensuun seurakunnassa kansainvälisen työn ohjaajana.
Tansaniassa pyritään auttamaan syrjittyjä ihmisryhmiä kuten albiinoja ja prostituoituja. Monet raamattukoulun opiskelijoista tulevat itsekin syrjityistä heimoista.
Ullan mieleen ovat jääneet diakoniantunnit, jotka pidettiin kaupungilla. Hän jäi autoon odottamaan, kun opiskelijat jalkautuivat muutamaksi tunniksi Mwanzan kaduille tapaamaan kodittomia ja muita vähempiosaisia.
– Opiskelijat pohtivat kurssin aikana paljon sitä, miksi heidän yhteiskunnassaan on tapana ohittaa tietyt ihmisryhmät. Miksi edes kristillinen rakkaus ei meinaa yltää heidän luokseen? Tämä sai myös minut miettimään, kenen ohi omassa yhteiskunnassani kävelen. Tunnustanko sen, että Kristus kutsuu minuakin ylittämään oman ajatteluni rajoja, Ulla pohtii.
Uskonnot rinta rinnan
Senegalin väestöstä 95 % on muslimeita. Kristittyjä on vain muutama prosentti, ja maan luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 7500 jäsentä. Senegal nojaa demokratiaan ja on yksi Afrikan vakaimmista valtioista. Eri uskonnot elävät rauhassa toistensa kanssa.
– Senegalissa ihminen voi avoimesti kertoa olevansa kristitty tai muslimi. Ihmiset ottavat osaa toisen uskontokunnan juhliin, Hannele kuvailee.
Myös Tansaniassa uskonnot elävät sopuisasti, sanoo Ulla Rissanen. Tansanian väestö jakaantuu melko tasan kristittyihin, muslimeihin ja luonnonuskontojen edustajiin.
– Bussissa rupatellessa kysytään usein, että missä kirkossa sinä rukoilet. Uskontorajat ylittäviä seka-avioliittoja on paljon, Ulla kertoo.
Folkersia kiinnostaa, miksi ihmiset juuri Senegalissa luottavat demokratiaan. Voisiko hyviä käytäntöjä ehkä viedä muihinkin Afrikan maihin, hän pohtii.
Kuuntelemista ja oppimista
Lähetystyön pohja on lähetyskäskyssä (Matt. 28:19–20). ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, sanoo Jeesus. Ulla Rissanen näkee käskyssä kaksi puolta.
– Viesti Jumalan kahleita murtavasta työstä on se, jota viedään. Mutta ihmisten perustarpeet pitää huomioida ensin. Ja jos jokin asia on selvää, niin se, että minä olen oppijan paikalla, sanoo Ulla.
Samaa sanoo Hannele, joka oppi Etelä-Afrikassa, ettei hän pohjoismaisena naisena voi koskaan täysin ymmärtää, mitä sikäläisen kulttuurin naiset ovat käyneet ja käyvät läpi.
– Tajusin, että mikä minä olen neuvomaan ihmisiä, Hannele toteaa.
Folkersin mukaan työ on kuuntelemista ja oppimista, jota ohjaa lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus ja vähäosaisten mukaanottaminen. Kirkko voi kasvaa siellä, missä ihmiset kokevat kirkon välittävän heistä, Folkers ja Hannele sanovat.
Meillä hyvinvointivaltio hoitaa monia kirkolle kuuluneita tehtäviä. Afrikassa usko ja elämä nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Etelä-Afrikassa on tavallista, että rukoillaan vaikkapa ennen kuin lähdetään autolla liikenteeseen, sanoo Hannele.
Ulla kertoo, että raamattukoulun opiskelijoiden näkemys oli selvä: Jumala on kaikessa läsnä ja kaiken elämän ehto.
Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.
Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.
Salla Asukas (vas.) ja Niina Sormunen ovat tutustuneet Noljakan kirkon ekavauvakerhossa. – On kiva, että vauva näkee toisia lapsia ja aikuisia. Kerho tuo vaihtelua myös omaan arkeen, sanoo Salla Asukas. Kuvassa myös vauvat Elias Harjulampi (vas.) ja Iida Immonen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Ensimmäisen lapsen syntymä ja arki vauvan kanssa herättää tuoreissa vanhemmissa paljon uusia tunteita ja ajatuksia. Ekavauvakerho on paikka, jossa niitä pääsee jakamaan toisten, samassa tilan-teessa olevien vanhempien kanssa.
Noljakan kirkon ekavauvakerhossa käy enimmäkseen äitejä, mutta jonkin verran mukana on ollut myös isyysvapailla olevia isiä.
– Viime keväänä meillä kävi tosi paljon perheitä, nyt syyspuolella vakiokävijöissä on ollut vajaat kymmenen perhettä. Otamme aina ilolla uuden perheen mukaan. Kerhoon voi tulla, vaikka lasta ei olisi kastettu tai vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon, kertoo lastenohjaaja Piia Soininen.
Vertaistukea toisista vanhemmista
Soinisen mukaan ekavauvakerho on ennen kaikkea vertaistuen, tutustumisen ja kohtaamisten paikka.
– Usein äiti on aika lailla keskiössä, äidin uudet tunteet ja kokemukset vastasyntyneen kanssa. Äidit haluavat esimerkiksi kerrata synnytyskokemuksia ja jutella arjesta vauvan kanssa: syömisistä, nukkumisista, kaikesta mitä päivittäisen elämään kuuluu.
– On helppo nähdä, että se lohduttaa äitejä, jos toisillakin on vaikkapa mennyt vähillä unilla yöt. Ja jos jollakin se vaihe on jo ohi, niin ajatus siitä, että tämä ei kestä loputtomiin, on helpottava.
Soininen iloitsee erityisesti siitä, että kerhossa on lämmin, toisia tukeva tunnelma ja suvaitsevainen ilmapiiri.
– Täältä on poissa kaikenlainen tuomitsevaisuus. En ole kuullut kenenkään arvostelevan toisen valintoja tai puhuvan ihmetellen, miksi toimit tuolla tavalla vauvan kanssa. Äidit tukevat toisiaan riippumatta esimerkiksi siitä, imettääkö äiti vai syöttääkö vauvaa pullosta.
– Ohjaajina haluamme tietysti tukea suvaitsevaisuutta ja jokaisen arvokkuutta sellaisena kuin on. Haluamme, että tämä on matalan kynnyksen paikka, sanoo Soininen.
”Olemme apukäsinä ja varasyleinä”
Ekavauvakerho kestää puolitoista tuntia. Se alkaa lyhyellä hartaudella, jonka yhteydessä voi olla pieni toiminnallinen tehtävä, parityöskentely tai keskustelu aiheeseen liittyen.
– Hartaudessa voi olla käytössä esimerkiksi tunnekortteja, voimme tehdä vaikkapa pallohierontaa tai retroilla kansakoulutaulujen kanssa Raamatun kertomuksen äärellä. Pyrimme pitämään hartaudet sellaisina, että niissä olisi kosketuspintaa perheiden elämään, kertoo Soininen.
– Hartauden jälkeen tarjolla on kahvit. Tässä kohtaa me lastenohjaajat otamme mielellään vauvat leikkimään kanssamme, jotta äidit saavat rauhallisen tee- tai kahvihetken. Olemme apukäsinä ja varasyleinä, jotta vertaiskeskustelulle jää aikaa.
Noljakan kirkon ekavauvakerho toimii nyt neljättä vuotta, ja toiminta tuntuu tulevan tarpeeseen.
– Kerho on tuonut äitejä yhteen yli kuntarajojenkin. Meillä on käynyt äitejä esimerkiksi Polvijärveltä ja Kontiolahdelta. Äidit tuntuvat olevan yhteyksissä myös vapaa-ajallaan. Heillä on Whatsapp-ryhmä ja he sopivat siellä tapaamisiaan, iloitsee Soininen.
Virpi Hyvärinen
Ekavauvaryhmiä seurakunnissa
• Noljakan kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Rantakylän kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Reijolan seurakuntatalolla torstaisin klo 10-11.30
• Lehmon seurakuntakodilla torstaisin klo 13.30-15
Kirkkotie 