Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.
Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.
Sini Suvikunnas, Janita Dahlström ja Rosa Frimodig pläräävät Nuoren seurakunnan veisukirjaa, jonka lauluja nuorten porukka bändikämpällä treenaa. Taustalla Elmo Kononen, Veeti Lahtinen ja Samuel Jufa. Kuva: Virpi Hyvärinen
Rantakylän kirkolla on tänä syksynä virinnyt aiempaa suurempaa aktiivisuutta nuorten bänditoiminnassa. Joukko 15–18 -vuotiaita nuoria käy kaksi kertaa viikossa treenailemassa Nuoren seurakunnan veisuja bändikämpällä. Aktiiviporukkaan kuuluu kymmenkunta nuorta.
Ilmiön ovat laittaneet ilolla merkille niin nuorisopappi Heikki Mujunen kuin kanttori Pasi Karjalainenkin.
– Tämä on ollut tosi hieno, uusi asia tänä syksynä Rantakylässä, iloitsee Karjalainen.
– Annamme heille mahdollisimman vapaat kädet treenaamiseen, ja tarkoitus on, että he voisivat olla mukana soittamassa nuortenmessuissa ja nuorten illoissa Rantakylässä, kertoo Mujunen.
Ihan hiljaista bändikämpällä ei toki aiemminkaan ole ollut. Viime aikoina siellä on pidetty musakerhoa 5.–7.-luokkalaisille. Nuorten omaehtoinen treenailu on kuitenkin uutta.
Aloite lähti nuorista itsestään – nuorisotyönohjaajilta vihreätä valoa
Bänditoiminnan primus motoriksi paljastuu Rantakylän seurakunnan isosena toimiva 18-vuotias Janita Dahlström, joka huomasi viime kaudella, että musaisosia oli tullut seurakunnan toimintaan tavallista enemmän.
– Ajattelin, että olisi kiva, jos olisi enemmän bänditoimintaa ja kysäisin, voisiko sellaista olla. Kun nuorisotyönohjaajat näyttivät vihreätä valoa, lähdimme isosporukalla käymään bändikämpällä kaksi kertaa viikossa, Dahlström kertoo.
Osalle nuorista jonkin instrumentin soittaminen on entuudestaan tuttua.
– Olen soittanut yhdeksän vuotta viulua, mutta yhdessä soittamisessa meininki on se tärkein. Ei sillä ole väliä, jos soittaa vähän väärin, sanoo Rosa Frimodig.
Janita Dahlström puolestaan innostui ukulelen soitosta vasta seurakunnan nuorten toiminnassa.
– Meillä oli pari vuotta sitten vain yksi musaisonen, ja pakotin itseni kahdessa kuukaudessa oppimaan ukulelen soiton säestystasolla. Panostin tosi paljon, ja sillä taidolla olen musaisoseksi päässyt, kertoo Dahlström.
Ja jos ei omaa instrumenttia tarvitse, aina voi laulaa. Sitä taitaa bändissä tehdä koko porukka.
”Tärkeintä on pitää hauskaa”
Mutta mikä nuoria vetää musisoimisen pariin? Rumpuja soittavan Samuel Jufan mukaan isostoiminta on kivaa ja musiikin soittaminen ryhmässä erittäin hauskaa.
– Ei meillä mitään ihmeempiä suunnitelmia ole. Otamme Punaisesta kirjasta biise-jä ja koitamme parhaamme mukaan niitä coveroida. Ja kun on tullut pyyntöjä tulla nuorten messuun, niin siellä ollaan sitten soiteltu, kertoo Jufa.
– Tärkeintä on pitää hauskaa. Kaikki, jotka täällä käyvät, nauttivat musiikista ja yhdessäolosta. Täällä on vain niin kivaa, että mukavuuden takia tänne tulee, lisää Sini Suvikunnas.
Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.
Joensuun pääkirjaston lasten- ja nuortenosaston informaatikko Pia Rask-Jussila ilahtuu, kun lapsi tai nuori tulee hakemaan kirjastosta luettavaa. ”Myös vessahätä tai kännykän lataaminen ovat hyviä syitä tulla kirjastoon”, hän sanoo.
Kirjaston lasten- ja nuortenosaston uudet tilat on suunniteltu vastaamaan eri käyttäjäryhmien tarpeita. Joulukuussa avautuvissa tiloissa on omia alueita niin taaperoille kuin koululaisille ja nuorillekin. – Toivomme, että ihmiset löytäisivät tämän oleskelupaikkana, sanoo informaatikko Pia Rask-Jussila. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. TYÖNÄKY. Minun työni lasten- ja nuortenosaston informaatikkona on isossa kuvassa sitä, että hoidan ihmisiä kirjoilla. Se on mahdottoman rentouttavaa. Olen mukana kaikissa töissä mitä lasten- ja nuortenosastolla tapahtuu – teen kirjahankintoja, asiakaspalvelua ja yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja alueen muiden kirjastojen kanssa.
2. ASIAKKAAT. Meidän asiakaskunta on todella monimuotoista. Osa asiakkaista suhtautuu kirjastoon ja lukemiseen intohimoisesti, toiset eivät lue kuin pakotettuina. Minun tehtäväni on palvella heitä kaikkia. Teinit ovat suuri rakkauteni. Osa kokee, että nuoret ovat haastava kohderyhmä, mutta minä viihdyn ja rentoudun heidän kanssaan.
3. SUOSIKIT. Ilahdun kaikesta lukemisesta. E n ajattele, että olisi laatukirjoja ja hömppää. Tarjoilen sitä, mikä asiakasta kiinnostaa. Nuoria kiinnostaa jännärit, kauhu ja urheilu, ja sitten meillä on esimerkiksi intohimoisia mangaharrastajia. Tosi moni on kiinnostunut tiedosta, esimerkiksi avaruudesta tai dinosauruksista. Sarjat ovat myös suosittuja: Potterit, Ellat, Risto Räppääjät ja lastenkirjoissa Prinsessa Pikkiriikki, joka kertoo rämäpäisestä prinsessasta.
4. UUDET TILAT. Lasten ja nuorten uusitut tilat kirjastolla avataan joulukuun aikana. Uusissa tiloissa nuoret otetaan aiempaa paremmin huomioon. Meille tulee tiloja, joissa voi harrastaa, oleskella, tehdä läksyjä, pelata ja toteuttaa eri juttuja. Halusimme väriä ja muunneltavuutta, ja meidän asiakkaat toivoivat paikkoja, joihin voi mennä sisälle. Suunnittelussa on huomioitu niin taaperoiden ja perheiden kuin koululaisten ja nuortenkin tarpeet.
5. JOULU. Kirjastossa on joulu muodossa tai toisessa puolet koko vuodesta. Lokakuun alussa laitetaan jouluaineistoja esille, kuumin sesonki on marras-joulukuussa, ja vielä maaliskuussa palautetaan yllättävän paljon joulukirjoja. Monet meidän asiakkaista ovat tosi jouluorientoituneita, ja iso osa omaa joulumieltä syntyy siitä, kun näen heidän joulumielensä.
Pian on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka siivittää meidät Hoosiannan sävelin uuteen kirkkovuoteen.
Pian on ensimmäinen adventtisunnuntai, joka siivittää meidät Hoosiannan sävelin uuteen kirkkovuoteen. Uusi vaihe on alkamassa myös omassa elämässäni, kun luotsaan jatkossa Kirkkotie-lehteä yhteistyössä seurakuntayhtymän viestintätiimin kanssa. Olen iloinen siitä, että uudessa tehtävässäni pääsen tutustumaan aitiopaikalta Joensuun alueen seurakuntien ja seurakuntayhtymän tekemään arvokkaaseen työhön.
Uudet alut vaativat usein opettelua ja sopeutumista. Vuosi sitten adventtisunnuntaina emme osanneet vielä aavistaa, millainen poikkeuksellinen vuosi tulee olemaan edessä. Olemme kaikki tehneet muutoksia henkilökohtaisessa elämässämme ja pyrkineet sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Osaa meistä koronapandemian vaikutukset riepottelevat kovemmin kuin toisia.
Tutustuessani uuteen työyhteisööni olen ollut vaikuttunut siitä, miten seurakunnat ovat pyrkineet vastaamaan uuden tilanteen mukanaan tuomiin haasteisiin. Uusia taitoja on opeteltu ja töitä on tehty paljon, jotta erilaiset rajoitukset vaikuttaisivat toimintaan mahdollisimman vähän. Samalla on etsitty uudenlaisia toimintamalleja, joilla on haluttu tukea seurakuntalaisten elämää poikkeustilanteessa.
Sopeutuminen ja muutosten hyväksyminen on taitolaji. Omassa elämässäni sopeutumista edistää huomion kiinnittäminen myönteisiin asioihin. Yksi suurimmista ilonaiheistani on musiikki, jonka merkitys korostuu vielä entisestään näin joulun lähestyessä.
Kirkkotie-lehtemme on täynnä jouluisia tapahtumia: tarjolla on konsertteja, seimipolkuja ja paljon muuta. Tilaisuuksia voidaan joutua vielä perumaan, jolloin lehden tiedot vanhenevat hetkessä. Ajankohtaisin tieto joulukuun tapahtumista löytyy tapahtumakalenteristamme Joensuun seurakuntien verkkosivuilta. Toivotan kaikille mahdollisimman levollista adventin aikaa!
Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Tänä vuonna aivan tavallinen kalenteri on yhtä jännittävä kuin lapsuuden joulukalenteri.
Piinallisia olivat lapsuudessa joulukuun alun hitaasti kuluvat päivät. Voisivatko lahjatoiveet toteutua? Utelemalla, jankuttamalla ja vanhempien sanattomia viestejä tulkitsemalla saattoi selvittää ainakin kohtuullisten toiveiden toteutumismahdollisuutta. Mutta voi, miten tuskallista se odottaminen olikaan.
Ajankulun hahmotusta helpotti joulukalenteri, jonka luukuista paljastui kelkkoja, tähtiä, kynttilöitä, tonttuja, omenoita, pipareita ja lopulta jouluaaton suuresta luukusta seimiasetelma.
Meillä oli 1970-luvun taitteessa kolmelle veljekselle vain yksi joulukalenteri. Jokainen sai avata kahdeksan luukkua. Erityinen taitolaji oli luukkua näkyvästi vaurioittamatta selvittää kuva etukäteen. Kolmen veljeksen utelias tiedonhankinta jätti jälkensä kalenteriin. Niinhän se oli, että minkään luukun alta ei oikeasti paljastunut yllätystä.
Esikoisena pidin itsestään selvänä, että minä avaan ensimmäisen luukun. Tämän lisäksi olisin halunnut avata luukun 12 syntymäpäiväni kunniaksi ja tietenkin huolellisesti kurkistellun luukun 24 kaksiosaisen oven.
Ensimmäisenä ei aina voi saada kaikkea. Minulla meni pari vuotta ennen kuin tajusin, että kannattaa antaa veljien aloittaa ja olla itse marttyyri, jonka avausvuoro on viimeisenä. Herrasmiesmäisesti annoin kahden ensimmäisen luukun avausvuorotaistelun pikkuveljille. Tällä taktiikalla varmistui syntymäpäivä- ja jouluaattoluukun avausvuoro. Kun pikkuveljet tämän tajusivat, olin itse kasvanut ulos joulukalenteri-iästä ja elintasomme oli noussut niin paljon, että perheeseen voitiin hankkia peräti kaksi joulukalenteria.
Tänä vuonna aivan tavallinen kalenteri on kirkkoherralle ja monelle muullekin yhtä jännittävä kuin lapsuuden joulukalenteri. Almanakan kalenterissa ei tosin ole luukkuja, joista voisi kurkistella etukäteen tulevien päivien koronajuttuja. Päivät vain kuluvat ja monia asioita olisi hyvä tietää ennakkoon.
Koronaepidemian estämisyritykset rajoittavat kirkollista jouluperinnettä ja niihin osallistumista. Miten käy kauneimpien joululaulujen ja joulukirkkojen. Käsienpesut, turvavälit ja laulaminen tartuntariskin lisääjänä tekevät tästä joulusta poikkeusjoulun. Tätä kirjoittaessani ei ole tietoa, millaisia rajoituksia viranomaiset antavat joulukuuksi. THL suosittelee pienipiiristä joulua suurten sukujuhlien sijaan.
Joulu kuitenkin tulee ja sen sanoma pysyy. Jumalan kalentereissa joulun luukusta paljastuu joka vuosi suurenmoinen yllätys: Jumala syntyi ja syntyy taas meille tähän maailmaan, että meillä olisi Jumala ja voisimme elää hänessä.
Ari Autio
Rantakylän seurakunnan kirkkoherra
ari.autio@evl.fi
Kirkolliskokous päätti yksimielisesti kiirehtiä voimassa olevan kirkkolain muuttamista siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää kokouksensa myös sähköisinä.
Kirkolliskokouksessa marraskuun alussa Turussa olivat mukana pohjoiskarjalaiset edustajamme Matti Ketonen sekä Ruut Hurtig, jonka tehtävänä oli tällä kertaa pitää saarna päätösmessussa.
– Tunnelma kokouksessa oli työntäyteinen, rakentavasti moniääninen ja koronan suojatoimien sävyttämä. Meillä Kuopion hiippakunnan edustajilla oli päivittäin hartausvuorot ja vastuu myös messujen hoitamisesta, edustajat kertovat.
Kirkolliskokous päätti yksimielisesti kiirehtiä voimassa olevan kirkkolain muuttamista siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää kokouksensa myös sähköisinä. Istuntoviikon aikana ehdittiin ottaa kantaa moneen asiaan.
– Merkittävä askel oli yksimielinen päätös pyytää kirkkohallitusta edistämään tasa-arvoisen nimikkeistön käyttöä kirkossa osana muita tulevia säädösmuutoksia, Hurtig kertoo.
– Kirkkolakiuudistuksen yhteydessä käytiin lisäksi periaatteellista keskustelua siitä, voidaanko kirkon tunnustusta koskeva teksti sijoittaa kirkkojärjestykseen kirkkolain sijasta. Puheenvuoroissa korostettiin kirkon autonomiaa asiasta päätettäessä, Ketonen jatkaa.
Seuraava kirkolliskokous järjestetään toukokuussa 2021.
Tänä vuonna kirkollisveroja arvioidaan kertyvän noin 3–5 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Toisaalta myös seurakuntien toimintakulut jäävät tänä vuonna koronan vuoksi tavallista pienemmiksi.
Seurakuntayhtymän vuoden 2021 talousarviossa kirkollisveroja arvioidaan kertyvän 10,6 miljoonaa euroa, joka on 3,5 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2020 talousarviossa. Tuloveroprosentti säilyy kuitenkin ennallaan 1,55 prosentissa. Tänä vuonna kirkollisveroja arvioidaan kertyvän noin 3–5 prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. Toisaalta myös seurakuntien toimintakulut jäävät tänä vuonna koronan vuoksi tavallista pienemmiksi, vaikka seurakunnat lisäsivätkin diakoniatyötä ja panostivat erityisesti seurakuntalaisten tavoittamiseen poikkeusaikana.
Talousarviossa on varauduttu vajaan 2,3 miljoonan euron investointeihin. Merkittävimmät vuonna 2021 toteutettavat investoinnit ovat Utran kirkon julkisivun ja vesikaton maalaus sekä meneillään oleva Enon seurakuntatalon rakentaminen. Uuden seurakuntatalon arvioidaan valmistuvan kesäkuussa 2021. Yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa vuoden 2021 talousarvion joulukuussa.
Seimipolku on näyteikkunoissa esillä olevien jouluseimien kokoelma.
Jouluseimipolku on avattu Joensuun keskustaan jo kuudetta kertaa. Seimipolku on näyteikkunoissa esillä olevien jouluseimien kokoelma. Se toteutetaan vuosittain Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan ja paikallisten yritysten yhteistyönä. Seimikohteita on tänä vuonna 13. Mukana on aiemmilta vuosilta tuttuja yrityksiä ja yhteisöjä sekä uutena ikkunapaikkana Kukkakauppa Leinikki Kauppakadulla. Polku alkaa Taitokorttelin seimestä ja päättyy Joensuun hautausmaan kukkamyymälän ikkunaan. Seimipolun seimet ovat hyvin erilaisia ja ilmentävät seimiperinteen kansainvälistä moninaisuutta. Jouluseimipolkuun voi tutustua 7.1.2021 saakka. Kartta ja lisätiedot: http://www.hoosianna.fi.
Sunnuntaina sytytän ensimmäisen adventin kynttilän. Huomaan, että kovin laajalle ei yhden kynttilän valo yllä, mutta silti se loistaa urheasti ja luo rajallista valoaan pimeään.
Ilokseni huomaan, että sytyttämäni kynttilä ei jää ainoaksi. Ulos katsellessani näen, kuinka kotien ikkunoille ilmestyvät kymmenet, sadat, tuhannet kynttilät. Valon piiri leviää ja pimeän voima murtuu. Valon laajetessa toivo läikähtää syvällä sisimmässä – toivo paremmasta, toivo huomisesta, toivo valon voitosta. Toivo ikiaikaisen läsnäolosta maailmassa.
Jos suuntaan katseeni ainoastaan tämän maailman todellisuuteen, mieli täyttyy helposti toivottomuudella. Tarvitsen kipeästi toivoa arkielämän keskelle tässä muuttuvassa, katoavassa ja joskus niin perin pimeässä maailmassa. Tarvitsen toivoa ihmissuhteissani, elääkseni rauhassa ja toinen toisia kunnioittaen, työpaikalla jaksaakseni kiireen ja paineiden keskellä. Tarvitsen toivoa työttömyyden yllättäessä ja erityisesti sairauden, surun ja monien elämän haasteiden keskellä. Jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä toivoa – niin lapset kuin aikuiset, nuoret kuin vanhukset.
Adventin kynttilä muistuttaa, että voin suunnata katseeni myös ylöspäin, kohti Jumalaa. Voin jättää arkihuoleni suuremmille käsivarsille ja rukoilla:
”Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo.”
Jeesuksen seuraajat etsivät myös elämäänsä toivoa – valoa, vapautta ja rauhaa. Evankeliumitekstien mukaan he löysivät tämän kaiken, kun he näkivät kuinka Jeesus ruokki nälkäisiä, paransi sairaita, armahti ja vapautti ihmisiä elämään. He näkivät kuinka Jeesus näytti ja käytti valtaansa hiljaa, miltei huomaamatta; hän saapui Jerusalemiin nöyrästi aasilla ratsastaen, hän viipyi kujilla, toreilla ja aitovierillä, ihmisten rinnalla. Toivo piirtyi heidän silmiensä eteen jokaisessa lohduttavassa, rohkaisevassa, uutta toivoa luovassa ja ylläpitävässä sanassa sekä jokaisessa rakkauden teossa.
Ensimminen adventti aloittaa uuden kirkkovuoden. Se muistuttaa meitä nykypäivän Jeesuksen seuraajia siitä, että Jumala ei ole kaukana meistä. Sinun ja minun kanssani on Herra, jolle saamme yhdessä ja yksin ollessamme sanoa ”Hoosianna, tule Herra Jeesus!”
Marita Tiili
vs. seurakuntapastori
Pyhäselän seurakunta
Toivo pohjaa realiteetteihin, ei kieltämiseen. Se on vahva elämänvoima.
Toivo pohjaa realiteetteihin, ei kieltämiseen. Se on vahva elämänvoima.
”Kirkossa toivo on elänyt kauan, ja elää yhä. Kirkon keskeisiä viestejä kaivataan juuri nyt erityisesti: turvaa, tarkoitusta, lohtua, armoa, yhteyttä ja yhteisöllisyyttä”, sanoo Maaret Kallio. Kuva: Laura Malmivaara.
Maaret Kallion kasvot ovat jo suomalaisille kovin tutut. Hän oli yksi Ensitreffit alttarilla –ohjelman asiantuntijoista ja on jo kuuden vuoden ajan ollut yksi Helsingin Sanomien luetuimmista kolumnisteista. Koronakevään kasvoksi hän nousi Helsingin Sanomien sivuilla: perjantai-iltojen livestreamauksissa hän valoi kansaan toivoa – pandemian epävarmuuden kanssa voidaan joutua elämään vielä kauan.
”Arvaamattomuus luo pelkoa. Näköalattomuus voi olla jopa epätoivoa herättävää. Kokemus poikkeusoloista on yhteinen, vaikka emme ole sen edessä suinkaan tasa-arvoisia. Kokemus siitä, että ei ole hallintaa omaan elämään, on yhteinen – elämän muut olosuhteet eroavat toisistaan hyvinkin paljon.”
Maaret Kallio puhuu kuitenkin toivosta, joka ei katoa. Toivosta, joka on aina olemassa: kaikissa tilanteissa on mahdollisuus, aina on mahdollista selvitä. Ei ole toivotonta tilannetta.
Toivon suunta on kohti tulevaisuutta
”Toivoon liittyy aina pyrkimys johonkin. Toivolla on tavoite ja toiveikas ihminen on suuntautunut tulevaisuuteen.”
Kallion kirjoittama, kansanläheinen Voimana Toivo –kirja, WSOY, ilmestyi juuri kevään korvalla – kun sitä suunniteltiin, ei koronasta ollut tietoakaan. Uusi tilanne on kuormittanut monella terveyttä, taloutta, ihmissuhteita, ja synnyttänyt pelkoa. Keväällä auttoi valoon päin meneminen, syksy tuo luontaisesti kuormittumista.
”Toivo on aina tärkeää, ei vain poikkeusoloissa. Se on jokaisen hyvän elämän ydin, eikä se kuulu vain huippuelämään. Toivo pohjaa realiteetteihin, ei kieltämiseen. ”
Toivon olemassaolo ei tarkoita suuria visioita.
”Se on oikeastaan sen sallimista, että tunnen tunteita, jotka voivat tehdä kipeää. Se on lupaa kuunnella omia tarpeita.”
”Toivo ei tarkoita pakkopirteyttä. Se ei ole tekopositiivisuutta: You can do it. Elämässä on monia todella vaikeita asioita ja tilanteita, joiden satuttavuutta ei voi vähätellä: läheisen menetys, sairaudet, erot, työttömyys ja työelämän ongelmat. Niissä tilanteissa tuntuu lähinnä pilkalta kommentti: kaikki on itsestä kiinni, piristy nyt ja anna mennä, etsi uusi puoliso tai työpaikka…”
Asioihin suhtautumisen taitoa voi opetella
”Omaan elämäntilanteeseen voi olla vaikeiden asioiden pitkittyessä vaikea suostua. On kuitenkin taito suostua siihen alistumatta. Realismi on välttämätöntä. Samaan aikaan asioihin suhtautuminen on taito, jota voi treenata niin kuin mitä muutakin taitoa tahansa aloittaen siitä, että kiinnittää asiaan huomiota. Yhteys omaan itseen ja omaan elämäntilanteeseen on tärkeää erityisesti silloin, kun joutuu tunnustamaan, että tässä tilanteessa en enää sisulla pärjää. ”
Toivo ei ole iloista elämää vaan kokonaisvaltainen suhtautumistapa elämään, sitä, että ei jää katkeraksi missään tilanteessa.
”Ei voi sanoa, että paha ja vaikea kääntyvät hyväksi. Kuitenkin voi sanoa, että kriisistä voi syntyä hyvää.”
”Voin vaikuttaa vain siihen, mihin voin vaikuttaa – omaan elämääni näissä olosuhteissa. Mitä siinä voin tehdä? Mitä voin tehdä nyt ja mihin vaikuttaa, jotta vuoden päästä tilanne on toisenlainen?”
”Entä miten voin hoivata itseäni? Miten voin vaalia elämässäni juuri nyt olevaa hyvää? Usein koulutuksissani pysäytän ihmiset pohtimaan, mikä heidän elämässään on juuri nyt hyvin. Mikä luo toivoa, pysyvyyttä, jatkuvuutta? Peilaan sitä jopa kuoleman kautta: oletko pyrkinyt olemaan omien tärkeiden asioidesi äärellä – rakastanut, kirjoittanut, hoitanut, tehnyt käsitöitä, auttanut…”
Tyypilliset vastaukset ovat luonto ja ihmissuhteet. Huolenpito luo merkityksellisyyttä: eläimistä, viherkasveista, puista, toisista ihmisistä.
Asiat eivät ole vain hyviä tai pahoja
”Ihmisen mieli tuottaa helposti kaksijakoista ajattelua: asiat ovat joko hyviä tai pahoja, ihminen on joko onnellinen tai masentunut. Todellisuudessa masentunut voi nauraa tai elää helliä hetkiä, onnellinen voi tuntea salaista kipua sisällään. Elämä on aina jonkinlainen integraatio, kokonaisuus kaikenlaisesta ääripäiden välillä.”
”Arkipäivän toivo on helposti epämääräinen juttu, kaukainen käsite. Voin esittää toiveen, että osaisin lentää. Se ei kuitenkaan ole realismia eikä voi toteutua. Toivo on toimijuutta, sitä että ei näe itseään uhrina, joka ei mahda tilanteelle mitään.”
”Tutkimusten mukaan ihminen, jolla on toivoa ja toiveikkuutta, sietää sairautta paremmin ja sitoutuu hoitoon paremmin kuin toivonsa menettänyt. Toivo on elintärkeä asia ja sen vahvistaminen luo joustavuutta ongelmanratkaisuun.”
Maaret Kallio muistuttaa, että jokaisen on hyvä kuulostella, onko läheisellä vaikeassa tilanteessa toivottomuutta.
”Toivottomuus on näköalattomuutta, ja se voi ennustaa itsetuhoisuutta. Jos läheinen alkaa jäädä siihen ajatukseen, että ei ole mahdollisuutta hyvään, tilanne ei voi korjautua eikä kukaan voi häntä auttaa, on syytä etsiä ammattiapua. Toivottomuudesta pääsee harvoin yksin ulos, kannatteluun tarvitaan toinen.”
Tunteiden kertominen on välttämätöntä: elleivät muut tiedä pahasta olosta, ei tule poimituksi eikä vedetyksi kannattelevaan yhteyteen. Koronavetäytymisen vaikutukset tulevat esiin vasta ajan kanssa.
Arkipäivän toivoa pitää tietoisesti vaalia
Entä miten toivoa voi vaalia arkipäivässä?
”Ollaan läsnä, eletään tavallisesti, pysähdytään hyvään. Ylipäätään ollaan tekemisissä toistemme kanssa: toivo syntyy yhteydestä.”
Kokenut terapeutti muistuttaa, että myös perheen sisällä voi olla näkymätöntä yksinäisyyttä.
”Annanko tunteideni, suruni näkyä ja annanko siten toiselle mahdollisuuden lähestyä? Ihmiselle ei voi toisen ihmisen läsnäoloa korvata mikään, ei esimerkiksi etäyhteys.”
”Jotenkin on lähes huvittavaa, kuinka hyväosaista on miettiä, mikä on etätyöpisteen ergonominen istuma-asento. Pysähdyttävää on myös se, miten vasta nyt koronan myötä on ihmisten silmät laajemmin avautuneet luonnon ja läheisten merkitykselle: pitääkö meille tapahtua näin karuja ennen kuin huomaamme, miten hyvää on tavallinen arki? Hyvää on keskustelu arvoista.”
Yhtään toivotonta tapausta ei ole
Kallion mukaan moni kaipaa myös terveydenhuollosta apua hakiessaan inhimillistä kohtaamista.
”Toivo on aivan keskeinen teema, kun väkivaltaa kokenut pyrkii toipumaan. Raiskattu ei ole rikki tai hajotettu, aina voi tehdä jotakin, voi päästä kiinni hyvään elämään. Tilanne voi olla toivottoman tuntuinen, mutta yhtään toivotonta tapausta ei ole.”
Kirkko saa mielenterveyden ammattilaiselta tunnustusta. Kirkko on merkittävä toivon luoja ja kannattelija aina.
”Kirkossa toivo on elänyt kauan, ja elää yhä. Kirkon keskeisiä viestejä kaivataan juuri nyt erityisesti: turvaa, tarkoitusta, lohtua, armoa, yhteyttä, yhteisöllisyyttä. Seurakuntalaisena iloitsen siitä, että kirkkoon kutsutaan jokaista sellaisena kuin olemme.”
Armollisuuden ja armon hieno viesti korostuu, kun miettii, miten olennaisissa kohdissa elämää kirkko on mukana – syntymä, kuolema, nuoruuden siirtymät, avioituminen sekä vuoden suuret juhlapyhät joulu ja pääsiäinen.
”Ihmisen mieli on joustava, toivorikas, sopeutuva, muuttuva, kun sitä hoidetaan ja pidetään siitä huolta. Millaista kasvua nyt muutoksen oloissa tapahtuu, syntyy ja jää, sitä jäämme seuraamaan. En koskaan lakkaa ihmettelemästä ihmisen mahdollisuuksia ja kykyä hyvään.”
Maaret Kallio
Maaret Kallio on tietokirjailija ja kouluttajapsykoterapeutti. Hän on työskennellyt mm. Väestöliitossa erityisesti seksuaalista väkivaltaa kokeneiden kanssa. Pitkän parisuhteen onnellisuuden ja seksuaalisen roihahtelevuuden salaisuuksista Kallio kirjoittaa Osmo Kontulan kanssa vuoden 2015 teoksessa Happy End, joka pohjautuu suomalaiseen kyselyaineistoon.
Maaret Kallion kirjallinen ura koostuu helposti luettavista, kansantajuisista ja kuitenkin tieteeseen perustuvista teoksista, joista uusin on Voimana Toivo. Mielen työskentelyä tukemaan Kallio on tehnyt teoksen Lujasti lempeä – Mielen työkirja. Siinä asiaa lähestytään vuoden kiertoa mukaillen kahdentoista teeman kautta.
Inhimillisiä kohtaamisia -teoksessa kirjailija muistuttaa, että tärkeimmät asiat elämässä ovat lopultakin hyvä suhde itseen ja aidot, syvät ihmissuhteet toisiin. Itsemyötätuntoa tulee ja voi opetella läpi elämän.
Lujasti lempeä -kirja käsittelee ajan ilmiöitä ja mielen viisasta ohjaamista lempeyttä ja lujuutta valjastaen.
Jatkossa kappelilla on 45 säilytyssijaa vainajille entisten 28 paikan sijaan. Lisätilan tarvetta selittää kasvava tuhkausten määrä.
Jatkossa kappelilla on 45 säilytyssijaa vainajille entisten 28 paikan sijaan. Lisätilan tarvetta selittää kasvava tuhkausten määrä.
Vainajat tulevat Ristinkappelin säilytystiloihin odottamaan hautausta hautaustoimistojen toimesta valmiiksi arkkuihin laitettuina. Seurakuntamestari Pekka Sallisen (kuvassa) tehtäviin kuuluu vainajan siirtäminen kappelin puolelle siunaustilaisuutta varten. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun hautausmaalla sijaitsevan Ristinkappelin vainajien säilytystilat uusitaan vuoden 2021 alussa. Remontin yhteydessä vainajien säilytyspaikkoja lisätään 28:sta 45:een paikkaan. Samalla parannetaan säilytystilojen tekniikkaa.
Remontti käynnistyy helmikuussa 2021, ja sen arvioitu kesto on neljä viikkoa. Remontin aikana suurin osa kappelin säilytystiloista on poissa käytöstä, ja vainajia säilytetään muissa Joensuun seudulla sijaitsevissa vainajien säilytystiloissa.
Lisääntyvä tuhkausten määrä kasvattaa säilytystilan tarvetta
Tilojen uusimisen taustalla on lisääntynyt tarve vainajien säilytyspaikoille Joensuun hautausmaalla.
– Vainajien tuhkausten määrä Joensuussa on viimeisen kymmenen vuoden aikana yli kaksinkertaistunut ja säilytystilojen tarve sitä kautta lisääntynyt. Saman kehityksen odotetaan jatkuvan edelleen. Tällä hetkellä joensuulaisista vainajista tuhkataan noin puolet, kertoo hallintojohtaja Tommi Mäki Joensuun seurakuntayhtymästä.
Tuhkattavien vainajien säilytysaika on pidempi kuin arkussa haudattavien vainajien, koska tuhkattavat vainajat palautuvat siunauksen jälkeen takaisin säilytykseen odottamaan tuhkausta.
– Lisätilan tarvetta luo sekin, että Ristinkappelilla sijaitsee maakunnan ainut krematorio, mikä tuo kappelille tuhkattavia vainajia myös muualta maakunnasta, kertoo seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi.
Tekniikka paranee, leveitä säilytyspaikkoja aiempaa enemmän
Vainajien säilyttäminen tapahtuu Ristinkappelilla muista tiloista erotetussa tilassa, jossa sijaitsee tarkoitukseen varatut kylmälaitteet. Remontin yhteydessä entiset vainajakylmiöt puretaan ja tilalle asennetaan uudet kylmiöt ja pakastimet. Samalla uusitaan säilytystilojen jäähdytyslaitteet.
Uudet kylmälaitteet sijoitetaan nykyisiin tiloihin kolmeen kerrokseen entisen kahden kerroksen sijaan. Kerrospaikkojen lisäyksen vuoksi vanhaa arkkujen siirtovaunua ei voida käyttää, vaan joudutaan hankkimaan uusi.
– Remontin myötä tekniikka tiloissa paranee muutoinkin. Säilytystiloihin tulee valvomosysteemi, joka hälyttää, jos lämpötilat muuttuvat. Lisäksi saamme aiempaa enemmän leveitä säilytyspaikkoja, joille on viime aikoina ollut kasvavaa tarvetta arkkujen koon suurentumisen takia, hän jatkaa.
Vainajien säilytysaika vaihtelee yhdestä vuorokaudesta viikkoihin
Ristinkappelilla säilytetään pääasiassa niitä vainajia, jotka on tarkoitus haudata Joensuun hautausmaalle. Kiviniemen mukaan vainajien säilytysaika vaihtelee yhdestä vuorokaudesta useampaan viikkoon, ja säilytystilat ovat usein melko täynnä, vaikkakin tilojen käyttöaste vaihtelee.
– Muualta maakunnasta pelkästään tuhkattavaksi tuotavien vainajien säilytysaika on hyvinkin lyhyt. Muiden vainajien säilytysajan pituus riippuu paljolti hautausjärjestelyistä. Toivomme tietenkin, että säilytysaika olisi mahdollisimman lyhyt, Kiviniemi toteaa.
Joensuun hautausmaalla on vainajien säilytystilat Ristinkappelin lisäksi myös Rauhankadun varrella sijaitsevassa Rauhankappelissa. Näissä tiloissa paikkoja on normaalisti kaksitoista, mutta paikkamäärää voi tarvittaessa kasvattaa jopa kolmeenkymmeneen.
– Lisäksi Joensuun seurakuntayhtymän hautausmailla on vainajien säilytystiloja Kiihtelysvaaran, Tuupovaaran, Enon ja Pyhäselän hautausmaiden yhteydessä, kertoo Kiviniemi.
Valtuusto myönsi lisämäärärahan remonttihankkeelle
Kustannusarvio vainajien säilytystilojen uusimiselle on 210 000 e-roa. Seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäen mukaan hanketta lähdettiin toteuttamaan 75 000 euron kustannusarviolla. Hankesuunnitelman laadinnan yhteydessä kuitenkin selvisi, että nykyisten säilytystilojen kylmälaitetekniikka on käyttöikänsä päässä.
– Hanketta laajennettiin niin, että samalla uusitaan kylmälaitetekniikka myös alkuperäisten säilytystilojen osalta. Hankkeen kustannusarvio nousi 210 000 euroon, jonka puitteissa hanke pystytään toteuttamaan, Mäki toteaa.
Yhteinen kirkkovaltuusto päätti lisämäärärahasta hankkeelle kokouksessaan 8.6.2020. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti 22.9.2020, että rakennusurakoitsijana hankkeessa toimii Rakennusliike Atlaspoint Oy, putki-, ilmanvaihto-, sähkö, ja rakennusautomaatiourakoitsijana Caverion Suomi Oy, kylmälaiteurakoitsijana Itä-Kylmä Oy ja kylmäelementtiurakoitsijana Hermetel Oy.
Piinallisia olivat lapsuudessa joulukuun alun hitaasti kuluvat päivät. Voisivatko lahjatoiveet toteutua? Utelemalla, jankuttamalla ja vanhempien sanattomia viestejä tulkitsemalla saattoi selvittää ainakin kohtuullisten toiveiden toteutumismahdollisuutta. Mutta voi, miten tuskallista se odottaminen olikaan.
Kirkkotie 