Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta.
Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta. Keskustelu kulki näin:
Tytär: Oliko se lehti se Jeesuksen ystävien lehti?
Minä: Joo, voi sen niinkin sanoa.
Tytär: No sitten kirjoita rukouksesta, kun se liittyy Jumalaan ja kirkkoon.
Minä: Hyvä aihe. Mitä mä siitä rukouksesta kirjoittaisin?
Tytär: No kirjoita, että jos on jotakin pelkoja, niin silloin voi rukouksella kertoa sen Jumalalle.
Minä: Tuokin on tärkeä ajatus. Milloin itse rukoilet?
Tytär: No aina, kun minua pelottaa tai jos en pysty pitämään jotain asiaa sisällä. Että jos on vaikkapa salaisuus, jota ei saisi kertoa muille kavereille, niin sen voin kertoa aina Jumalalle.
Minä: Miltä tuntuu, kun rukoilee?
Tytär: Siltä, että Jumala kuuntelee. Ja että se on tosi viisas. Ja itsellekin tulee sellainen olo, että on viisaampi.
Minä: Onko koskaan ollut sellaista oloa, että Jumala ei kuule?
Tytär: No ei. Mutta kerran pienenä, kun rukoilin, että voisiko Jumala lähettää bussin nopeasti tulemaan, kun olin niin väsynyt ja halusin päästä kotiin. Niin silloin Jumala vastasi, että ei voi kiiruhtaa bussia, mutta voi lähettää minulle malttamista, että jaksan odottaa.
Minä: Mikä on sinulle mieluisin rukous?
Tytär: Isän rukous (eli Isä meidän -rukous), se on kiva ja erityisesti se leipäkohta.
Minä: Ai, mikä siitä leivästä tekee kivan?
Tytär: Kun siitä tulee mieleen se, kun Jeesus antoi sille vihamiehellekin leipää (hän muistelee kertomusta viimeisestä illallisesta, jolloin Jeesus jakoi leipää myös Juudakselle).
Tytär: Oikeastaan ristinmerkin tekeminen on kaikkein kivoin ja samalla voi sanoa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja sitten teen sen heti uudestaan ja sanon: siunaa ajatukset, tunteet ja kätten työt. Se on kiva.
Tytär: Ja hei sitten mulla olisi vielä yksi juttu. Jos on ristikaulakoru, niin siitä voi joskus olla kiva pitää kiinni, kun rukoilee, tai painaa se rintaan samalla kun rukoilee. Joskus helpottaa, kun kätkee ristin kämmenen sisään, kun rukoilee.
Tytär: Äiti, haittaako, että nää on vaan mun juttuja ja ajatuksia? Että mä vaan kerron, miltä musta tuntuu ja mitä ajattelen.
Minä: Ei haittaa, ei haittaa ollenkaan. Kiitos, kun kerroit. Ja kiva, kun tehtiin tämä yhdessä.
Koko elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Oli sitten kyse liikenneonnettomuudesta, sairauskohtauksesta tai jostain muusta pysäyttävästä tapahtumasta, mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Muutosta on hyvin hankala kuvitella etukäteen.
Tänä keväänä suorittamani ensiapukurssi opetti minut elvyttämään oikein myös korona-aikana. Muutakin jäi kurssilta lähtemättömästi mieleen. Erityisen vaikutuksen teki kurssin vetäjän esittämä kuvallinen materiaali erilaisista onnettomuustilanteista. Miten avuton ihminen onkaan silloin, kun häneen kohdistuu valtavia ulkopuolisia voimia.
Koko elämä voi muuttua silmänräpäyksessä. Oli sitten kyse liikenneonnettomuudesta, sairauskohtauksesta tai jostain muusta pysäyttävästä tapahtumasta, mikään ei ole sen jälkeen ennallaan. Muutosta on hyvin hankala kuvitella etukäteen. Meidän on vaikea uskoa, että tilanne voisi tulla eteen juuri itselle.
Olen miettinyt, miltä muutos tuntuu. Jos on onnekas ja pääsee ajoissa hoitoon, saattaa herätä sairaalassa leikattuna, tikattuna, puudutettuna ja paikattuna. Mistä löytyy voimaa käsitellä tuota muutosta, jonka on kokenut niin yhtäkkiä ja yllättäen? Miten nopeasti ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen?
Parhaimmillaan ja ajan myötä muutoksesta voi seurata myös hyvää. Se saattaa muuttaa ihmisen elämän suunnan niin, että löytyy jotain aivan uutta. Se saattaa ohjata jopa päinvastaiseen suuntaan verrattuna siihen, mihin on ennen tapahtunutta kulkenut. Arki, arvot, toiveet ja tavoitteet – kaikki punnitaan uudelleen.
Yksi esimerkki siitä, miten ihminen voi selvitä vaikeasta tilanteesta, löytyy tämän lehden keskiaukeamalta. Liikenneonnettomuus muutti koko perheen elämän, kun tytär vammautui ja äidistä tuli omaishoitaja. Kaiken jälkeen perheen tarina on ennen kaikkea tarina selviytymisestä, voimasta ja vahvuudesta, joka tulee esiin, kun sitä eniten tarvitaan.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Hautaus- ja puistotoimeen tuli määräaikaan mennessä yhteensä 602 hakemusta.
Seurakuntayhtymän kesä- ja kausityöpaikat kiinnostivat jälleen monia. Hautaus- ja puistotoimeen tuli määräaikaan mennessä yhteensä 602 hakemusta. Hakijoista palkataan yhteensä 65 henkilöä Joensuun, Enon, Pyhäselän, Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran hautausmaille.
Joensuun ja Utran tiekirkkoihin haettiin kesäksi oppaita. Hakemuksia saatiin 96, ja paikkoja on kahdeksalle henkilölle. Myös Vaivion kurssikeskukseen haettiin täksi kesäksi tuuraajia kiinteistö- ja keittiötehtäviin. Erilaisia tehtäviä oli tarjolla neljä, hakijoita oli yhteensä kolmekymmentä.
Uusi hedelmä, sato ja kasvu syntyvät liikkeelle lähtemisen seurauksena. Uusi kasvu tarvitseekin aina vaivannäköä ja liikkeelle lähtöä.
Iloiset leskenlehdet ja valko- ja sinivuokot ovat ilmestyneet sulaneille pihoille ja tienvarsille. Vappuna on vielä karu ja paljas maa, mutta siellä täällä elämä alkaa taas virkoamaan eloon. Kevättä ilmassa ja rinnassa!
Uuden satokauden eteen ahkerat viherpeukalot ovat tehneet jo kuukausien esityön. Taimia on kasvateltu ikkunalaudoilla ja kohta viime syksynä istutetut kukkasipulit ja taimet virkoavat uuteen elämään. On lupa odottaa uutta satoa ja kasvatustyön hedelmää.
Toukokuun ensimmäisen sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, miten liikkeelle lähteminen, vaivannäkö ja hedelmän tuottaminen liittyvät yhteen. ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy” (Joh 15).
Uusi hedelmä, sato ja kasvu syntyvät liikkeelle lähtemisen seurauksena. Uusi kasvu tarvitseekin aina vaivannäköä ja liikkeelle lähtöä. Kylvämättömät siemenet eivät tuota satoa jäädessään komeron hyllylle. Maahan istuttamatta jääneet kukkasipulit joko kuivuvat tai märäntyvät kellarin nurkkaan. Maasta irrotetut siirtotaimet tulee laittaa hyvään ja kosteaan maaperään. Uusi kasvu vaatii vaivannäköä. Lähde sinäkin uudelleen liikkeelle Jumalan pelloille ja hedelmätarhoille. Sinun työpanostasi nimittäin tarvitaan!
Raamatussa puhutaan paljon siitä, että vain Jumala saa aikaan uutta elämää. Jopa niin, ettei ihmiselle jätetä paljon tehtävää uuden luomisen synnyssä. Kuitenkin rohkaisevaa on Jumalan sanaa lukiessa, että ihmistäkin tarvitaan Jumalan valtakunnan taimitarhoilla.
Paavali, Jumalan innokas hengellinen puutarhuri, nimittäin kirjoitti kokemuksistaan: ”Minä istutin ja Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun” (1. Kor. 3:6). Tähän Jumalan sanaan olen useasti tukeutunut. Voin istuttaa, voin kylvää, voin kastella ja jopa suojella taimia kuumuudelta tai hallaöiltä, mutta itse kasvun antaa Jumala.
Lohdullista on kuulla, että Jumala antaa kasvun. Myös minun hengellisen elämäni kasvun, oman opetuslapsena tehtävän työni kasvun ja Jeesuksen tuntemisen kasvun.
Jumalan puutarhoissa on aina kevään riemua ja iloa. Sinäkin saat kasvaa yli omien mittojen ja ihmisten asettamien rajojen. Keväällä Jumalan taivas on korkeimmillaan. Saat kasvaa!
Jukka Reinikainen kirkkoherra
Kontiolahden seurakunta
Ruut Hurtigin pääsiäiseen kuuluvat lestadiolainen verimystiikka, Perämeren aurinko ja Setumaan mummojen rahkajuusto. Sekä Kristus, joka kärsii Koskelan surmatun nuoren rinnalla ja tulee luoksemme kuin tuntematon ystävä.
Ruut Hurtigin pääsiäiseen kuuluvat lestadiolainen verimystiikka, Perämeren aurinko ja Setumaan mummojen rahkajuusto. Sekä Kristus, joka kärsii Koskelan surmatun nuoren rinnalla ja tulee luoksemme kuin tuntematon ystävä.
Pääsiäisen aika antaa Ruut Hurtigin mukaan hyvän mallin ekologiselle elämäntavalle. – Paastoajan yksinkertaistaminen ja pääsiäisen juhla on ekologista ajattelua. Ympäristön kannalta olisi hyvä, että perusarjessa elettäisiin yksinkertaisesti, mutta juhla saisi olla juhla. Silloin juhlasta myös nauttii enemmän, kun se nousee arjen yläpuolelle. Kuva: Virpi Hyvärinen
Pohjoisen väkevä valo.
Se on asia, jonka Kontiolahden seurakunnan pappi Ruut Hurtig nostaa esiin, kun aletaan puhua pääsiäiseen liittyvistä muistoista.
Torniossa varttuneen Hurtigin kotipihasta pääsi metsän läpi hiihtämällä merelle, ja niinpä nuoruuden pääsiäisiin liittyi erottamattomasti hiihtäminen yksin tai perheen kanssa Perämeren keväisellä jäällä.
Kokemus oli riemukas, täynnä nuoruuden voimaa. Ympärillä luonto: keväthanget, jää, niin kirkas aurinko. Ja korvissa riipivän kauniit Matteus-passion ja Pääsiäisoratorion sävelet.
Laulut aavistavat enemmän kuin järkiperäiset sanat
Myös lestadiolaisten Siionin laulujen poljentoon Hurtig kasvoi lapsuudenkodissaan. Kun huumaavaan pohjoisen kevätvaloon yhdistyivät ristillä riippuvasta Jeesuksesta kertovat voimalliset laulut, ei niiden jättämä jälki ihmisestä helpolla lähde.
Eikä Hurtig sitä haluakaan. Päinvastoin. Vaikka tie on vienyt pastoria etäämmälle lapsuuden hengellisestä maisemasta, hän on varta vasten halunnut siirtää jotakin perinteestä lapsilleen.
Tuo jokin on nimenomaan laulut, jotka saavat aavistamaan asioiden suuruutta ja syvyyttä enemmän kuin yksikään saarna tai järkiperäiset sanat. Niinpä Hurtigin lapset Tuulikki, 7, ja Leino, 4, ovat jo pieninä saaneet pääsiäisiinsä annoksen lestadiolaista mystiikkaa.
Pelikaaniemo, joka ruokkii poikasiaan sydänverellään
Tämän pääsiäisen alla Hurtigilla on soinut mielessä etenkin Siionin laulu Nouse jo pilvi verinen. Jo laulun alkusäe kuulostaa tottumattoman korvaan erikoiselta, mutta lapsesta asti symboliseen kieleen tottuneelle Hurtigille laulu on rakas.
– Se kertoo vahvoin kielikuvin sekä ilosta ja toivosta että koti-ikävästä. Siinä on sekä verinen pilvi että verenpunainen aurinko.
– Laulu kertoo kaipauksesta, että Jumalan rakkaus ja syntien anteeksiantaminen sytyttäisivät sydämessä uutta elämää: uskoa, toivoa ja rakkautta: ”Suo sätees meitä sulattaa, kun mailman kylmyys uuvuttaa.”
Lapsuuden lestadiolaisessa pääsiäisessä korostui vahvasti ajatus siitä, että Jeesus sovitti ihmisten synnit ristillä. Mystiset kielikuvat verestä liittyvät tiiviisti tähän ajatukseen.
– Sanoma syntien anteeksiantamisesta on herätysliikkeessä keskeinen ja synninpäästö julistetaan aina ”Jeesuksen nimessä ja veressä”. Ajatus Jeesuksen haavoista ja puhdistavasta verestä toistuu seurasaarnoissa ja Siionin lauluissa usein.
Tornion Rauhanyhdistyksellä, eli Hurtigin lapsuuden lestadiolaisella seurapaikalla, on puhujanpöydän takana ikkunassa suuri lasiteos, jossa pelikaaniemo ruokkii poikasiaan omalla sydänverellään.
– Symboli on siihen tottumattomalle rujo, mutta pohjimmiltaan se kuvaa Jumalan itsensä antavaa rakkautta luotujaan kohtaan.
Rairuohon voi nostaa esille, jos on jaksanut kasvattaa
Nyt luterilaisen kirkon pappina ja suhteellisen tuoreena perheenäitinä Hurtig elää pääsiäisen alusaikaa melko lailla arkisen pyörityksen keskellä. Kotona pienet lapset tarvitsevat vielä paljon syliä ja konkreettista apua.
– Tässä kohtaa sitä miettii, millä tavalla lasten kanssa pääsiäistä eletään. Heille on tärkeää kaikki konkreettinen: virpomavitsat, pääsiäismunat, tiput ja puput. Ajattelen, että lapsiperheessä riittää, kun jonkun pöydänkulman raivaa ja rakentaa siihen juhlan: ikonin, kynttilän ja vaikka sen rairuohon, jos on jaksanut kasvattaa.
Lukuisten sanojen ja arkisen tahkoamisen keskellä Hurtigin mieli hakeutuu symboleihin ja rituaaleihin.
– Kirkon riisuminen kiirastorstain iltamessun päätteeksi ja alttarin pukeminen mustaan on minulle aina vaikuttava kokemus. Kynttilät sammutetaan ja alttarille tuodaan viisi punaista ruusua Jeesuksen haavojen merkiksi. Pitkäperjantaina kirkossa on hiljaista, soittimet vaikenevat, palvelus on koruton.
– Ehkä näissä on jotakin samaa kuin Siionin lauluissa. Symbolien kielellä voi aavistaa jotakin syvemmin kuin rationaalisella selittämisellä.
Ruut Hurtig hiihti lapsena Perämeren jäällä, nyt Hurtigin omien lasten pääsiäisiin kuuluvat Paalasmaan saaristo ja hiihtäminen Pielisen jäällä. Kuvassa Ruutin lisäksi lapset Leino (oik.) ja Tuulikki. Kuva: Virpi Hyvärinen.
Toukokuinen Setumaa ja mummojen yölliset pidot
Symbolien kieltä Hurtig toisi mielellään entistäkin enemmän luterilaiseen kirkkoon. Mallia voisi ottaa vaikkapa siitä ortodoksisesta pääsiäisyön palveluksesta Viron Setumaalla vuosia sitten, johon Hurtig osallistui yhdessä japanilaisen opiskelijatoverinsa kanssa.
Kokemus oli voimakas. Pieni kirkko oli pakkautunut täyteen ihmisiä, jotka seisoivat tuohukset kädessä. Puheista ja lauluista Hurtig ei ymmärtänyt muuta kuin ”Kristus nousi kuolleista”. Ympärillä levittäytyi pimeä, toukokuinen, huumaava Viron maaseutu.
– Palvelus kesti monta tuntia, ja kun se aamukolmelta oli ohi, kaikki halukkaat saivat mennä soittamaan kirkonkelloja. Ja kun tulimme alas kirkkosaliin, vanhat naiset olivat kantaneet pöydät täyteen ruokaa.
Tuon pitopöydän Hurtig mielellään näkisi yhä useammin myös luterilaisissa kirkkosaleissa pääsiäisyönä.
– Me ollaan oltu vahvasti sanan kirkko. Pikkuhiljaa meillä aletaan tajuta yhä enemmän sitä, että viestiä voi kertoa muutenkin kuin sanoilla. On hienoa, että myös meidän liturginen perinteemme on rikastunut.
Uskallanko katsoa itsessäni ihmisyyden varjoa?
Luterilaisuutta on toisinaan syytetty myös liiasta juuttumisesta pitkäperjantain synkkyyteen pääsiäisen riemun sijaan. Syytös voi olla osin aiheellinen, mutta Hurtigin mielestä mustallakin on tarinassa paikkansa. Ei valo näy valoa vasten, vaan varjoa.
– Sillä on arvonsa, että jossakin kohtaa vuotta voidaan syvällä tavalla kohdata myös se kärsimys, mitä me itse aiheutamme. Pääsiäinen antaa tälle hyvän mahdollisuuden ja puitteet.
Oman syyllisyyden, henkilökohtaisen pitkäperjantain, uskaltaa ehkä kohdata, kun siihen liittyy tieto pääsiäisestä. Siitä, että Jumala ei hylkää sen takia, että täällä ollaan huonoja ja epäonnistuneita. Armo tulee merkitykselliseksi juuri siinä.
– Anna-Maija Raittila sanoi jotenkin niin, että ristiltä Jumalan rakkaus loisti kirkkaammin ja selvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Sitä rakkautta vasten uskaltaa katsoa omaa syyllisyyttä, ihmisyyden varjoa.
Ympäristön tilassa näkyy yhteisöllinen synti
Jos lapsuuden lestadiolaisuudessa painottui yksilön syyllisyys ja siitä vapautuminen Jeesuksen ristinkuoleman kautta, nykyisin Hurtigin pitkäperjantaissa painottuvat sen rinnalla yhteisöllisen syyllisyyden ja rakenteellisen synnin näkökulmat.
– Onhan se ihmisen syntisyys niin hirveän kouriintuntuvaa esimerkiksi ympäristön tilassa ja siinä kaikessa kahtiajakautumisessa, minkä keskellä tänä päivänä elämme.
Hurtig on huolestunut kokemusmaailmojen jakautumisesta, mikä tulee nopeasti vastaan, kun avaa vaikkapa sosiaalisen median.
– On pelottavaa huomata, että se, mikä on aikaisemmin otettu yhteisesti jaettuna, kuten tieteellisen tiedon luotettavuus, ei olekaan enää kaikille perustavanlaatuinen lähtökohta. Tämä näkyy esimerkiksi koronakeskusteluissa.
Jumala onkin siellä, mistä vähiten luulisi löytävän
Ja jos aiemmin ristin äärellä korostui oma syyllisyys Jeesuksen kärsimyksiin ja kuolemaan, nyt tärkeäksi on noussut ajatus siitä, että Jeesuksen kärsimyksessä Jumala liittyy ihmisen kärsimykseen ja jakaa sen.
– Korona-aika on tuonut monen elämään kärsimystä. Ajattelen erityisesti heitä, jotka ovat joutuneet kuolemaan yksin, ja heitä, jotka ovat menettäneet läheisensä ilman, että olisi päässyt jättämään edes hyvästejä. He eivät ole olleet kärsimyksessään yksin.
Viime kuukausina suomalaisia on järkyttänyt myös sietämättömän pahalta tuntuva nuoren surma Helsingin Koskelassa.
– Hän kuoli häväistynä, ystäviensä pettämänä. Siinä on hirveän paljon samaa kuin pitkäperjantain tapahtumissa.
– Ei se poista tapahtuneen kauheutta ja pahuutta, että käsittämättömällä, salatulla tavalla Kristus on ollut siinä läsnä, nimenomaan sen nuoren kanssa. Ja myös kuoleman jälkeen.
Silti Hurtig löytää lohtua ajatuksesta. Siitä, että nuori ei ole ollut kärsimyksessään lopulta kokonaan yksin.
– Sitä se ristin teologia on, että Jumala on siellä, mistä Hänet kaikkein vähiten odottaa löytävänsä.
Jakamisesta kristityt pitäisi tunnistaa
Hiljaisen viikon ja pääsiäisen sanomassa on niin valtavasti tasoja, että joka vuodelle riittää uutta löydettävää.
Tänä vuonna Hurtig tuntee erityistä läheisyyttä Raamatun lehdiltä löydettäviin Emmauksen tien kulkijoihin. Opetuslapsiin, jotka kolmen päivän päästä Jeesuksen kuolemasta kävelevät kahden tunnin matkaa Jerusalemista Emmaukseen keskustellen hämmentyneinä kaikesta, mitä oli tapahtunut.
– Siinä on kaksi ystävää kävelyllä. He ovat menettäneet ystävänsä. Siihen on helppo samaistua.
– Tänä pääsiäisenä moni meistä käy ystävänsä kanssa kävelyllä ja juttelee siitä, mikä tämä kulunut koronavuosi oikein oli. Monella vuoteen liittyy isoja menetyksiä.
Emmauksen tien kulkijoiden seuraan liittyy mies, jota he eivät tunnista, ennen kuin pysähtyvät tauolle. Silloin mies ottaa leivän, kiittää, murtaa ja jakaa sen.
– Tässä on taas tämä: Jumala ei ilmesty meille sillä tavalla kuin me odotamme.
– Jeesus tunnistetaan tavasta, jolla hän murtaa leipää ja jakaa sitä. Siitä jakamisesta meidät kristitytkin pitäisi tunnistaa.
Risti ei ole kuoleman, vaan toivon merkki
Papin työssä pääsiäinen ei jää kevääseen, vaan kulkee Hurtigin mukana ympäri vuoden. Erityisesti se on läsnä hautajaisissa. Läheisen kuoltua moni kysyy, onko toivoa jälleennäkemisestä. Päättyikö kaikki tähän?
– Se on tilanne, jossa ollaan aika avoimia ajatukselle ylösnousemuksesta. Monesti puhun hautajaisissa rististä – siitä, että se ei ole kuoleman merkki, vaan se on toivon merkki.
Hautajaisissa ovat läsnä yllättävän usein, kuin vaivihkaa, myös Emmauksen tien kulkijat. Ensimmäisenä pääsiäisenä, kuljettuaan tovin matkaa tuntemattoman seurassa, ystävykset pyysivät miestä jäämään luokseen, koska ”päivä on jo kääntymässä iltaan”.
Samaa pyytää moni saattoväki hautajaisissa laulamalla menetyksen äärellä virttä Oi Herra luoksein jää, jo ilta on. Siinä virressä on Emmauksen tien, ensimmäisen pääsiäisen kaiku.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
– Virsi 555: 4
Kuka Ruut Hurtig?
– Kontiolahden seurakunnan pappi
– Kirkolliskokousedustaja ja Hiljaisuuden ystävät ry:n hallituksen jäsen
– Naimisissa, uusperheeseen kuuluu kahden yhteisen lapsen lisäksi puolison kaksi aikuista lasta
– Harrastukset: hyötyliikunta, kasvun ihmettely, mökkeily
Muuttuva hengellisyys, seurakuntien ympäristövastuu, vähäosaisista huolehtiminen, seurakuntalaisten osallistaminen. Muun muassa näitä teemoja käsiteltiin maaliskuisessa verkkoseminaarissa, joka käynnisti seurakuntayhtymän tulevaisuustyöskentelyn.
Muuttuva hengellisyys, seurakuntien ympäristövastuu, vähäosaisista huolehtiminen, seurakuntalaisten osallistaminen. Muun muassa näitä teemoja käsiteltiin maaliskuisessa verkkoseminaarissa, joka käynnisti seurakuntayhtymän tulevaisuustyöskentelyn.
Joensuun seurakuntaneuvoston jäsen Tiina Sotkasiira toivottaa kaikki kiinnostuneet tervetulleiksi pohtimaan seurakuntien tulevaisuutta yhdessä seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Kuva: Kirsi Taskinen.
Millainen seurakuntayhtymä haluamme olla? Mitkä ovat toiminnan painopisteet? Näihin kysymyksiin pureuduttiin Joensuun alueen seurakuntien luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kesken tulevaisuusverstaassa, joka kokosi pari viikkoa sitten verkkoyhteyden ääreen reilut kuusikymmentä osallistujaa. Tilaisuuden tunnelma oli toiveikas, lämminhenkinen ja innostunut.
Pohdittavana oli isoja asioita: Kun hengellisyys ja yhteiskunta muuttuvat, mistä kirkon on tärkeä pitää kiinni ja mitä asioita on muutettava. Mikä on kirkon anti ympäristökriisissä? Miten autamme vähäosaisia ja luomme toivoa toivottomuuden keskelle?
Teemoja käsiteltiin videoalustuksissa, osallistujien muodostamissa pienemmissä ryhmissä sekä paneelikeskustelussa. Paneelikeskusteluun ottivat osaa maakuntajohtaja Markus Hirvonen, Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtaja Elina Pajula, teologian tohtori Heikki Salomaa sekä seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäki.
Tiivistä yhteistyötä ja vastuuta ympäristöstä
Kirkon rooli ihmisten keskellä ja sen perussanoma ovat keskustelujen perusteella jatkossakin tärkeitä. Yhä enemmän kaivataan tiivistä ja vastavuoroista yhteistyötä seurakuntalaisten kanssa, joustavuutta, ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista. Erilaisilla verkostoilla ja yhteistyökumppaneilla on suuri merkitys seurakuntien työssä.
Kirkon halu ottaa vastuuta ympäristöstä on vahva. Kirkon strategian mukaisesti tavoitteena on hiilineutraali kirkko vuoteen 2030 mennessä. Seurakunnat haluavat näyttää esimerkkiä ja muun muassa Reilun kaupan seurakuntiamme halutaan tuoda entistä enemmän esiin.
Seurakunnat haluavat myös kaataa raja-aitoja, jotta jokainen voi osallistua toimintaan omana itsenään ja tuntea olevansa osa jotakin suurempaa. Erittäin tärkeänä koettiin ihmisten pariin meneminen ja arjen kokeminen yhdessä heidän kanssaan. Entistä enemmän halutaan tuoda ihmisten tietoisuuteen kaikkea sitä hyvää työtä, jota kirkko tälläkin hetkellä tekee.
Kaikki mukaan tulevaisuuden pohdintoihin
Idea tulevaisuustyöskentelystä syntyi alun perin Joensuun seurakuntaneuvoston kokouksessa. Ajatus laajeni nopeasti koko seurakuntayhtymää koskevaksi.
– Tulevaisuutta on suunniteltava yhtymän tasolla, koska on todennäköistä, että jatkossa yhteistyötä tehdään nykyistäkin enemmän, toteaa Joensuun seurakuntaneuvoston jäsen ja seminaaria valmistelleen työryhmän puheenjohtaja Tiina Sotkasiira.
Sotkasiiran lisäksi tulevaisuusverstaan työryhmään kuuluivat Pekka Auvinen, Petri Hämäläinen, Antti Kyytsönen, Iiris Lehto ja Kaija Majoinen. Linkkinä työryhmän ja kirkkoneuvoston välillä toimi yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen.
Työryhmän vetäjälle jäi tilaisuudesta hyvä mieli.
– Käsittelimme monipuolisesti eri teemoja, ja keskusteluista välittyi toivo ja usko tulevaan. Konkreettisia päätöksiä emme tehneet, mutta hahmottelimme yhdessä tärkeitä tulevaisuuden kysymyksiä jatkotyöskentelyä varten, Sotkasiira kertoo.
– Osallisuuden ja yhdessä tekemisen teema nousi vahvasti esiin. Seurakuntien sisällä on intoa ja halua pohtia näitä kysymyksiä laajemminkin myös niiden kanssa, jotka eivät tällä hetkellä ole aktiivisia seurakunnan toiminnassa.
Tulevaisuusverstas oli vasta lähtölaukaus pitkäjänteiselle tulevaisuustyölle, joka kytkeytyy strategiatyöhön. Tulevaisuuden suunnitelmia tullaan hiomaan Joensuussa sekä seurakuntien että yhtymän tasolla.
– On tärkeää, että pohdiskelu siirtyy seuraavaksi seurakuntien tasolle, jotta joensuulaiset pääsevät sanomaan sanansa siitä, mitä he kirkolta ja seurakunnilta odottavat, Sotkasiira toteaa.
Koronan vaikutukset näkyvät joensuulaisnuorten parissa lisääntyneenä ahdistuneisuutena ja väsymisenä. Kasvatus- ja perheneuvolan sosiaaliohjaaja Tanja Ikonen kehottaa nuoria ja vanhempia armollisuuteen: Tee se, minkä jaksat. Se riittää.
Koronan vaikutukset näkyvät joensuulaisnuorten parissa lisääntyneenä ahdistuneisuutena ja väsymisenä. Kasvatus- ja perheneuvolan sosiaaliohjaaja Tanja Ikonen kehottaa nuoria ja vanhempia armollisuuteen: Tee se, minkä jaksat. Se riittää.
Siun soten perheneuvolassa työskentelevän Tanja Ikosen mukaan nuoria kuormittaa korona-aikana erityisesti arjen vaihtuvuus. – Välillä ollaan etänä, välillä läsnä, harrastukset ovat välillä auki ja välillä kiinni. Se on aikuisillekin raskasta, jos ei pysty ennakoimaan, millaista arki parin viikon päästä on, Ikonen sanoo. Kuva: Virpi Hyvärinen.
1 OIREILU. Nuorten tiimin palvelujen tarve on koronan myötä kasvanut Joensuussa. Myös muilta nuoria auttavilta tahoilta kuuluu viestiä ruuhkautumisesta. Monen asiakkaan psyykkinen oireilu on muuttunut entistä vakavammaksi. Jos aiemmin oli haasteita opiskeluissa tai vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ne ovat koronan aikana voineet pahentua esimerkiksi syömishäiriöksi tai itsetuhoisuudeksi.
2 HUOLI. Nyt kun koronan kanssa on eletty vuosi, meille tulee selkeästi lisää uusia asiakkaita, jotka kärsivät yleisestä ahdistuneisuudesta ja väsymyksestä. Erityisesti minua huolettaa se, että uupumus koskettaa yhä useammin koko perhettä. Nuorten uupumuksessa näkyy negatiivisten uutisten paino: on ilmastonmuutos, on korona, Suomesta loppuu raha, ei ole töitä, mitä me tehdään aikuisena. Uutispaasto on monelle nuorelle tarpeen.
3 KEINOT. Koronarajoitusten takia monet tunnehallinnan keinot kuten harrastukset ja kavereiden tapaaminen eivät toimi normaalisti. Olemme miettineet nuorten kanssa, miten itseään voi hemmotella kotona: käydä lämpimissä suihkuissa, laittaa naamioita, katsoa leffaa yhdessä perheenjäsenten kanssa. Moni on löytänyt ulkoilun ja sen, miten ihanaa onkaan, kun on aikaa miettiä asioita. Kun pitää kiinni unesta, ruokailuista ja lähimmistä sosiaalisista suhteista, se on jo paljon.
4 TUKI. Nuoret tarvitsevat vanhemmilta ennen kaikkea aikaa, ymmärrystä ja myötätuntoa. Nuorelle tulisi tavalla tai toisella viestiä sitä, että hänestä välitetään. Jos nuori ei halua jutella, vanhempi voi laittaa vaikka tekstarin keskellä päivää ja viestittää: olet rakas. Rento yhdessä oleminen tekee hyvää, ei niinkään jatkuvat kyselyt ja terapiaistunnot kotona.
5 TOIVO. Yritän aina tsempata nuoria sanomalla, että heillä on elämän parhaat hetket edessäpäin. Heidän voi olla vaikea sitä uskoa, mutta minun se on helppo nähdä. Aikuisille sanoisin, että aina kun pakka alkaa levitä, kannattaa keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa: omiin valintoihin, oman perheen ytimeen. Kannattaa listata asioita, jotka ovat hyvin. Ja jos omat keinot eivät riitä, kannattaa pyytää apua muualta. Se on vahvaa vanhemmuutta, että kun huomaa tarvitsevansa apua, pyytää sitä.
Haudan pitäminen siistinä on yksi tapa muistaa ja kunnioittaa edesmenneitä läheisiä. Haudan hoitamisen voi halutessaan antaa seurakuntayhtymän hauta- ja puistopalveluiden huolehdittavaksi.
Haudan pitäminen siistinä on yksi tapa muistaa ja kunnioittaa edesmenneitä läheisiä. Haudan hoitamisen voi halutessaan antaa seurakuntayhtymän hauta- ja puistopalveluiden huolehdittavaksi.
Joensuun hautausmaalla hautamuistomerkit kurkistelevat vielä lumen alta, mutta pian on kevät ja hautojen hoitokausi alkaa. ”Haudanhoitopaketteihin kuuluu koko hauta hautamuistomerkkiä lukuun ottamatta”, puistopuutarhuri Eeva Laurikainen muistuttaa. Kuva: Kirsi Taskinen.
Valon määrä lisääntyy kovaa vauhtia ja kevät on tuloillaan. Nyt on oikea aika kääntää katseet kohti tulevaa ja varmistaa, että edesmenneiden omaisten haudat ovat siistejä ja kauniita myös ensi kesänä. Joensuun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä tarjoaa haudanhoitopalveluja kaikilla hautausmaillaan.
Haudalle voi valita monenlaisia hoitovaihtoehtoja nurmikosta perennoihin ja kesäkukkiin oman mieltymyksen mukaan. Hoitotilauksen kestoksi voi valita yhden, viisi tai kymmenen vuotta. Hoidosta sopiminen on helppoa ja yhteyttä voi ottaa kaikkien hautausmaiden asioissa suoraan Joensuun hauta- ja puistopalveluihin. Pyhäselässä, Vaara-Karjalassa ja Enossa haudanhoitoasioissa apua saa myös seurakuntasihteereiltä.
– Kun asiakas ottaa meihin yhteyttä, käymme läpi eri vaihtoehdot ja asiakkaan toiveet hoidon suhteen. Tämän jälkeen lähetämme tarjouksen, jonka maksamalla hoitosopimus tulee voimaan, kertoo hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi tilauskäytännöistä.
Hoitopaketin sisältö vaikuttaa hintaan
Tulevan kesän haudanhoitopaketteihin kuuluvat kesäkukat on tilattava huhtikuun loppuun ja perennat toukokuun loppuun mennessä.
– Hoitopakettien hinta määräytyy haudan tyypin ja koon sekä valitun hoitoajan mukaan. Myös valitut kukat vaikuttavat hoidon hintaan, sillä perennahoito on jonkin verran edullisempi kuin kesäkukkahoito, Kiviniemi kertoo.
Seurakunnan hautausmailla työskentelevät puutarhurit ovat alansa ammattilaisia ja huomaavat oikeat tavat reagoida esimerkiksi sään muutoksiin. Perennahoidoissa puutarhurit osaavat valita kullekin haudalle juuri sillä paikalla menestyvät kasvit.
Haudanhoitopalvelut helpottavat arkea
Haudanhoitopalveluille voi tulla tarvetta monessa eri elämäntilanteessa.
– Elämä voi kuljettaa ihmisiä eri suuntiin, ja omaiset saattavat asua kaukana läheistensä haudoista. Tai ehkä oma terveys tai aikataulu ei anna myöten käydä haudalla säännöllisesti hoitamassa istutuksia ja kitkemässä ylimääräistä kasvustoa, Kiviniemi toteaa.
– Tieto siitä, että hauta pidetään siistinä ja istutukset hyvinvoivina, lohduttaa sekä helpottaa arkea.
Edesmenneiden omaisten haudalla käyminen on perinteinen ja kaunis tapa. Haudalle tullaan muistelemaan menneitä aikoja ja rakkaita lähimmäisiä.
– Haudan pitäminen siistinä on yksi tapa muistaa ja kunnioittaa kuolleita sekä työstää omaa surua ja käsitellä nykyhetkeä.
Kukkaloistosta huolehtii puistopuutarhuri työntekijöineen
Joensuun alueen hautausmailla kukkivat kesäisin kesäkukat. Seurakuntayhtymän haudanhoitopaketeista suosituin on ns. kesäkukkahoito, jossa asiakas voi tilata kukat ja määritellä itse myös kukkien kappalemäärän.
– Kesäkukista ylivoimaisesti suosituin on mukulabegonia ja perennoista suosittuja ovat erilaiset kuunliljat, kertoo puistopuutarhuri Eeva Laurikainen.
– Asiakkaat toivovat yleensä kukkien kukkivan koko kesän, joten kesäkukat ovat suosittuja. Myös valikoimamme perennoilla on koristeellinen lehdistö, jotta ne olisivat mahdollisimman näyttäviä koko kesän.
Kausityöntekijät apuna hautausmailla
Puistopuutarhurin apuna hautausmaiden hoidossa toimivat keväästä syksyyn kausityöntekijät, joista ensimmäiset aloittavat jo huhtikuun puolivälin jälkeen.
– Meillä on hyvin ammattitaitoiset ja motivoituneet kausityöntekijät, jotka palaavat joka vuosi takaisin töihin. Työvoimaa on eniten keväällä ja alkukesästä, jolloin on kiireisintä ja eniten töitä. Väkimäärä vähenee syksyä kohden, Laurikainen kertoo.
Hautojen hoitotöihin osallistuvat kesän aikana myös vakinaiset kenttätyöntekijät sekä nuoret kesätyöntekijät. Enimmillään hautausmailla työskentelee kesällä 60 kausi- ja kesätyöntekijää.
Hoitokausi kesäkuusta syyskuuhun
Virallinen hoitokausi kestää kesäkuun alusta syyskuun loppuun, mutta työt aloitetaan jo toukokuun puolella. Aluksi haravoidaan hautausmaa ja lajitellaan talven jäljiltä kierrätykseen hautojen kynttilät, havut ja kanervat. Kesäkukat istutetaan kesäkuussa, kun yöpakkaset ovat ohi.
Seurakuntayhtymän hoidettavina olevat haudat käydään läpi viikoittain useaan kertaan. Koko hauta hautamuistomerkkiä lukuun ottamatta kuuluu palvelun piiriin.
– Kukat siistitään ja kastellaan, kasvintuhoojat ruiskutetaan tarvittaessa ja huonoksi menneet kukat vaihdetaan. Myös nurmikot leikataan ja reunat siistitään trimmerillä, Laurikainen kuvailee kesän työsarkaa.
– Kesäkukat poistetaan hoitohaudoilta viimeistään syyskuun lopussa. Tilalle istutetaan callunat niille haudoille, joiden sopimuksiin syyskukat kuuluvat.
Lisätiedot:
Joensuun hauta- ja puistopalvelut, p. 013 263 5573, hautauspalvelut.joensuu@evl.fi
joensuunseurakunnat.fi > Info ja asiointi > Hautaus ja hautojen hoito
Raamattuihin on aina tehty muistiinpanoja ja alleviivauksia tärkeistä kohdista. Bible Journaling vie raamatuntutkistelun entistä luovempaan ja visuaalisempaan suuntaan.
Raamattuihin on aina tehty muistiinpanoja ja alleviivauksia tärkeistä kohdista. Bible Journaling vie raamatuntutkistelun entistä luovempaan ja visuaalisempaan suuntaan.
Bible Journaling -ryhmässä kukin keskittyy omaan tekemiseensä, mutta lopuksi töitä myös jaetaan. – Minulla harrastukseen liittyy vahvasti myös valokuvaus ja sosiaalinen media. Omia ideoita on kiva jakaa toisille myös somessa, sanoo Sanna Maunu (oik.). Kuvassa myös ryhmän ohjaaja Riitta Mälkönen. Kuva. Virpi Hyvärinen
Pielisensuun kirkolla on jo viiden vuoden ajan kokoontunut pieni, mutta sitäkin innokkaampi Bible Journaling -ryhmä. Edes korona ei ole tätä ryhmää pysäyttänyt – sen toiminta siirtyi viime keväänä Skypeen ja jatkuu verkossa yhä.
Ryhmässä sukelletaan Raamatun teksteihin luomalla niihin henkilökohtainen suhde visuaalisen työskentelyn avulla. Käsien työstäessä kuvaksi sitä, mitä mieli ja sydän miettii, yksittäinen raamatunjae voi kasvaa työstäjälleen tärkeäksi voimalauseeksi.
Yksi kuvittaa Raamatun lehtiä, toinen tekstaa paperille
Ryhmän kokoontumiset alkavat yhteisellä tutustumisella päivän tekstiin, ja toisten kanssa keskustellessa kukin saa ideoita ja näkökulmia työskentelyynsä. Osa ryhmäläisistä tekee kuvituksia suoraan Raamatun lehdille, osa erillisille papereille tai alustoille.
– Toiset ovat enemmän askartelijoita: he leikkaavat, liimaavat, leimaavat, ja heillä kertyy kerroksia töihin. Toiset taas maalaavat tai tekevät piirroksia värikynillä. Jokaisella on oma tyylinsä, kertoo Pielisensuun seurakunnan ryhmää ohjaava Riitta Mälkönen.
Tuunaukseen sopivat niin pahvilaatikot kuin partavaahtokin
Seurakuntaan on hankittu paljon materiaaleja työskentelyä varten: papereita, maaleja, teippejä, leimailuvälineitä, tarroja ja muita askartelutarvikkeita. Mukaan tulija tarvitsee vain oman Raamatun.
– Bible Journaling -harrastajille valmistetaan myös ihan omanlaisiaan Raamattuja, jossa on usein leveät marginaalit tai tyhjiä välilehtiä, joille raamatunlauseita voi työstää, kertoo Mälkönen, joka itse tykkää työstää kuvia nimenomaan Raamatun sivuille.
Ryhmässä jo vuodesta 2017 asti mukana ollut teologianopiskelija Sanna Maunu puolestaan tekee kuvitukset aina erillisille papereille, koska Raamatun sivut tuntuvat liian pieneltä tilalta hänen helposti isoiksi paisuville töilleen.
– Olemme kokeilleet monenlaisia työtapoja, kuten esimerkiksi pahvilaatikoista kolmiulotteisten mallien rakentamista ja partavaahdolla painamista – jälkimmäisestä jää hauskat kuviot paperiin. Konstit ovat monet, eikä tekeminen meidän ryhmässä jää pelkästään Raamatun sivuille, Maunu kertoo.
Intensiivistä rukouksen tilassa olemista
Mälkösen mukaan Amerikasta Suomeen 2010-luvulla rantautunut Bible Journaling on ennen kaikkea hiljaista aikaa Jumalan kanssa.
– Juttu ei ole taiteellisen teoksen hienoudessa tai lopputuloksessa, vaan siinä, että työskennellessä ollaan yhteydessä Jumalaan. Itselleni se on aina virkistävä, hengellinen kokemus, intensiivistä rukouksen tilassa olemista.
Tuunaa Raamattusi!
Bible Journaling ryhmä joka toinen ma klo 18 Skypessä, alk. 12.4.
Jos uskaltautuu unelmoimaan koronan jälkeisestä ajasta, voi huomata verkkoon siirtymisessä myös hyviä puolia.
Vuosi sitten elimme koronan alkuvaiheita. Tilanne oli uusi ja herätti monenlaisia tunteita ihmetyksestä ja epäuskosta huoleen ja pelkoon. Paljon on tapahtunut, ja vuoden jälkeen olemme jo jollain lailla turtuneet koronaan. Muutoksiin varautuminen ja uusien ohjeistusten täytäntöönpano on arkipäivää monelle – myös meillä Joensuun alueen seurakunnissa.
Kirkon tutkimuskeskus selvitti vastikään, mitä vaikutuksia pitkittyneellä poikkeustilalla on ollut seurakuntatyöhön. Selvitys tehtiin, koska poikkeusoloissa toimiminen on vaatinut seurakuntien työntekijöiltä ylimääräisiä voimavaroja ja luovuutta. Pitkittynyt tilanne on koetellut monin tavoin seurakuntien kriisinkestävyyttä. Tutkimuskeskuksen tekemät huomiot kuulostavat varsin tutuilta.
Verkko on vallannut alaa koronapandemian aikana. Seurakunnista riippuen erilaisia toimintoja jumalanpalveluksista lasten pyhäkouluihin ja lukupiireihin on siirretty verkkoon. Selvityksen mukaan verkkovälitteinen toiminta tavoittaa seurakuntalaisia, mutta se ei voi korvata jumalanpalvelus- ja hartausyhteyttä. Jos uskaltautuu unelmoimaan koronan jälkeisestä ajasta, voi huomata verkkoon siirtymisessä myös hyviä puolia. Useampi työntekijä on löytänyt uusia digitaalisia työtapoja ja menetelmiä, joita haluaa hyödyntää täydentävinä elementteinä myös pandemian jälkeen.
Monen jaksaminen on ollut koetuksella viimeisen vuoden aikana, mutta Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan työntekijät kuitenkin luottavat pääosin omiin voimavaroihinsa kohdata muutoksia ja haasteita työssä. Osalta korona on vähentänyt perinteisiä töitä ja pakottanut muuttamaan toimintamalleja, ja osan kalenterit se on täyttänyt äärimmilleen. Tilanne ei ole ollut helppo kenellekään ja kiitos kärsivällisyydestä kuuluu jokaiselle tasapuolisesti. Yhdessä jaksamme – päivä kerrallaan. Hyvää ja turvallista pääsiäisen aikaa!
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Mietin iltasella, mistä aiheesta kirjoittaisin kolumnin Kirkkotie-lehteen. Inspiraatio lähti liikkeelle, kun kysyin neuvoa perheemme eskarilaiselta, joka täytti juuri 7 vuotta. Keskustelu kulki näin:
Kirkkotie 