Kategoria: mielessä

5xmielessä: Musiikinopettaja elää luovuudesta ja yhteydestä

Enolaisella Maiju Ahlholmilla on pitkä kokemus musiikinopettajan työstä. Vapaa-ajallaan hän viihtyy luovien harrastusten parissa ja seurakunnan toiminnassa.

Enolaisella Maiju Ahlholmilla on pitkä kokemus musiikinopettajan työstä. Vapaa-ajallaan hän viihtyy luovien harrastusten parissa ja seurakunnan toiminnassa.

Pitkähiuksinen nainen kanteleen kanssa, takana seinällä kitaroita.
Maiju Ahlholm iloitsee siitä, että Veräjän toiminta yhdistää erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. – Huhtikuussa ensi-iltansa saa uusi musiikkinäytelmä, jonka käsikirjoitustyöpajassa olemme pohtineet rauhan teemoja yhdessä nuorten kanssa. Kuva: Tea Ikonen
  1. MUSIIKKI. Opetan musiikkia neljällä koululla Joensuun seudulla. Aloitin 30 vuotta sitten Enon ja Uimaharjun kouluissa, jotka ovat mukana edelleen. Minulla on onni työskennellä suhteellisen pienissä kouluissa. Oppilaani ovat pääasiassa yläastelaisia. Opettajan työssä on se etu, että tutustuu koko ikäluokkaan. Olen saanut hyviä ystäviä myös vanhemmista. Olen sosiaalinen ja nautin ihmisten seurasta.
  2. KOULUMAAILMA. Nuorten elinympäristö näiden 30 vuoden aikana on muuttunut, ja heillä voi olla aika raskasta. Monet oppilaat esimerkiksi ovat kiinni sosiaalisessa mediassa. Positiivista on, että tarjolla on tukea näkyvämmin kuin ennen. Tietyllä tavalla nuoret ovat samanlaisia: samalla tavalla he kaipaavat kontaktia ja arvostusta. Kait se ihminen on ollut aina samanlainen.
  3. VERÄJÄ. Yhteiskristillisen kulttuuriyhdistys Veräjän musiikkiryhmän vetäminen talkootyönä on tuntunut tosi ihanalta tavalta toteuttaa omaa luovuutta. Nyt olen alkanut siirtää vastuuta uusille vetäjille, jotta aikaa jää myös muihin mielekkäisiin asioihin. Innostun helposti, mutta ei makiaa mahan täydeltä! Veräjän toiminnassa on kaikenikäisiä pienistä lapsista ikäihmisiin.
  4. VAPAA-AIKA. Saviveisto on mukava harrastus, joka tarjoaa vastapainoa työlle. Savipiirissä pääsen itse oppilaaksi ja saan olla luomassa käsillä. Nautin luonnosta ja maaseutumiljööstä. Asun rauhallisella paikalla järven rannalla, se on suuri onni. Olen myös mukana seurakunnan pienryhmässä, joka kokoontuu kodeissa. Asioiden jakaminen ja yhdessä rukoileminen tuntuu hyvältä.
  5. TIE PÄÄTTÄJÄKSI. Olen toisella kaudella luottamushenkilönä Enon seurakuntaneuvostossa ja seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa. Seurakunnan sanoma ja rooli ihmisten ja yhteisöjen elämässä on minulle tärkeä, ja olen nuoresta lähtien ollut mukana seurakunnan toiminnassa. En koe yhtään olevani puhuja tai taitava politiikassa, mutta jos asia kerran on tärkeä, niin miksi sitten en minä? On kiva mennä uusia asioita kohti!

 

Hanna Pekkanen

5xmielessä: Sotaa muistellaan mutta ei ihannoida

Itsenäisyyspäivä on Petri Makkoselle yksi vuoden ohjelmallisimmista päivistä jouluaaton ohella. Olennainen osa sitä on osallistuminen seppelepartioon sankarihautausmaalla.

Itsenäisyyspäivä on Petri Makkoselle yksi vuoden ohjelmallisimmista päivistä jouluaaton ohella. Olennainen osa sitä on osallistuminen seppelepartioon sankarihautausmaalla.

Mies ulkona suuren patsaan äärellä.
Seppelepartio on kuulunut Petri Makkosen itsenäisyyspäivän ohjelmaan yli kymmenen vuotta. – Edustan seppelepartiossa Joensuun Eskadroonaa, joka on Joensuussa toimiva perinnekilta. Eskadroona on ratsuväen perusyksikkö, Makkonen kertoo. Kuva: Tea Ikonen

 

  1. SEPPELEPARTIO. Olen osallistunut yli kymmenen vuoden ajan itsenäisyyspäivänä seppelepartioon Ratsumieskillan Joensuun Eskadroonan edustajana. Rauhankappelin edessä ovat ensin lipunkantajat eri maanpuolustusjärjestöistä. Siitä siirrymme päämuistomerkille, jossa on puhe ja hartaus sekä soittokunta tai kuoro. Lopuksi seppelepartiot vievät seppeleet ennalta määrätyille muistomerkeille. Meidän seppeleemme lasketaan Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille.
  2. RATSUMIESKILTA. Liityin Joensuun Eskadroonaan, koska minua kiinnostavat sotahistoria, hevoset ja suomalainen ratsuväki. Järjestämme Ilomantsin taisteluiden muistopäiviä vuosittain heinä-elokuussa. Noissa taisteluissa Suomen joukot löivät neuvostoliittolaisten viimeisen suuren hyökkäyksen jatkosodan lopulla. Siellä oli mukana paljon ratsumiehiä eli rakuunoita jalkautuneina.
  3. PERINTEET. Seppelepartion lisäksi keskeinen osa itsenäisyyspäiväni viettoa on yli 25 vuoden ajan ollut karjalanpaistipäivällinen ystäväpariskunnan kanssa. Sen jälkeen katsomme yhdessä linnan juhlia. Äitini eläessä joimme kahvit minun vanhoista Lotta Svärd -kupeistani, nyt kahvittelemme ilman äitiä. Häntäkin sota kosketti, koti Suistamolla jäi rajan taakse. Tietysti liputamme ja poltamme kynttilöitä.
  4. SOTA. Sotien muisteleminen itsenäisyyspäivänä on tärkeää, sillä itsenäisyytemme on valitettavasti ollut silloin katkolla. Missään nimessä se ei tarkoita sodan ihannointia. Sodassa monen nuoren elämä päättyi, ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa. Kaatuneiden lisäksi sota on jättänyt monta kärsijää: sotainvalidit, -lesket ja -orvot sekä ne, jotka selvisivät hengissä, mutta eivät päässeet elämään kiinni. Tietysti ajatukset suuntautuvat elossa oleviin veteraaneihin ja sotiin osallistuneeseen edesmenneeseen isääni ja ukkeihini.
  5. ITSENÄISYYS. Kun katsoo maailman tapahtumia, olemme hyvässä asemassa. Jotkut sanovat, että EU on vienyt meiltä itsenäisyyden, mutta meillä on edelleen oma kieli, kansa, valtio ja rajat. Maailmassa on kansoja, jotka haluaisivat oman valtion ja itsenäisyyden mutta eivät saa. Tämän miettimiseen kannattaa itsenäisyyspäivänä jokaisen uhrata vähän aikaa. Ollaan itsenäisyydestämme iloisia ja kiitollisia.

 

Tea Ikonen

 

5x mielessä: Tavoitteena jätteiden hyötykäyttö

Kontiosuon jätekeskuksen ja Kontiokaaren itsepalveluaseman kautta kulkee vuosittain 40 000 tonnia jätettä. Käyttöpäällikkö Juho Mutanen vastaa kaikesta, mitä keskuksella tapahtuu.

Kontiosuon jätekeskuksen ja Kontiokaaren itsepalveluaseman kautta kulkee vuosittain 40 000 tonnia jätettä. Käyttöpäällikkö Juho Mutanen vastaa kaikesta, mitä keskuksella tapahtuu.

Mies kirkkaassa työtakissa seisoo karhupatsaan vierellä.
Kontiokaaren uudella itsepalveluasemalla on laajat palvelut. – Ihmisten asenne kierrätystä kohtaan on muuttunut paremmaksi. Kun tulin tänne töihin kuusi vuotta sitten, ajattelivat ihmiset enemmän, että kaikki menee samaan monttuun, mutta se asenne on muuttunut, toteaa jäteaseman käyttöpäällikkö Juho Mutanen. Kuva: Tea Ikonen
  1. KÄYTTÖPÄÄLLIKKÖ. Toimin käyttöpäällikkönä Puhas Oy:n Kontiosuon jätekeskuksella. Hakeuduin opiskelemaan ympäristöalaa, koska olen kiinnostunut ympäristöstä. Valmistuttuani kuusi vuotta sitten ammattikorkeakoulusta tulin suoraan tänne jätekeskukselle töihin. Aloitin palveluneuvojan tehtävissä ja nyt vastuullani ovat kaikki jätekeskuksen toiminnot.
  2. JÄTEKESKUS. Voimme ottaa vastaan lähes kaikki kotitalousjätteet, myös ne jätejakeet, joita kotona ei ole mahdollista lajitella. Kontiosuon jätekeskukselle toimitetaan Puhas Oy:n toimialueelta kerättävät poltettavat jätteet ja biojätteet sekä otetaan vastaan raskaan liikenteen kuormia. Kontiokaaren uudella itsepalveluasemalla otetaan vastaan yksityisten sekä yritysten lajiteltavaa jätettä kuten esimerkiksi lasia, metallia, rakennuspuujätettä ja haravointijätettä. Asemalla otetaan vastaan myös kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkaromua sekä vaarallista jätettä kuten maaleja ja kyllästettyä puuta.
  3. JÄTEMÄÄRÄ. Keskuksen läpi kulkee vuosittain 40 000 tonnia jätettä, ja meillä käy tuhansia asiakkaita vuodessa. Iso osa heistä asioi itsepalveluasemalla. Puolet sinne tuotavasta jätteestä on puutarhajätettä, puolet muuta lajiteltavaa jätettä. Itsepalveluaseman asioinnit vilkastuvat yleensä sulan maan aikaan. Yhdyskuntajätettä tuodaan tasaisemmin pitkin vuotta.
  4. LAJITTELU. Pyrimme välttämään kaatopaikkaamista viimeiseen asti, ja suurin osa tänne tulevasta jätteestä lähtee hyötykäyttöön kotimaisten yhteistyökumppaneiden kautta. Energiahyödynnettävillä jätejakeilla tuotetaan lämpöä ja sähköä. Materiaalit pyritään pitämään kuitenkin kierrossa mahdollisimman pitkään. Oikea bio- ja pakkausjätteiden lajittelu kotona on tärkeää, jotta materiaalit saadaan hyödynnettyä. Kotitalouksilla on merkittävä rooli kierrätystavoitteeseen pääsemisessä.
  5. KULUTUS. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kannattaisi jo kaupassa miettiä ostovalintojaan. Maailman ylikulutuspäivä, jolloin ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää laskennallisesti maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonepäästöjä, on syksyllä, mutta meillä suomalaisilla se on jo helmi-maaliskuussa. Onko meidän pakko kuluttaa niin paljon?

 

Tea Ikonen

 

5xmielessä: Taiteen tekeminen on loputonta leikkimistä

Ajomatka Lehmosta Helsinkiin ei tunnu Anneli Kurjesta koskaan pitkältä, kun samalla voi ihastella valoja ja varjoja. Taide on oiva keino päästää ulos se, mikä sisällä kuplii.

Ajomatka Lehmosta Helsinkiin ei tunnu Anneli Kurjesta koskaan pitkältä, kun samalla voi ihastella valoja ja varjoja. Taide on oiva keino päästää ulos se, mikä sisällä kuplii.

Silmälasipäinen nainen seisoo puuveistoksen vierellä.
Anneli Kurki on tehnyt veistoksia kaikenlaisista materiaaleista, mutta hänen suosikkimateriaalinsa on puu. Kurjen ja Toini Tiaisen töitä on esillä Kontiolahden seurakuntatalon yhteisötilassa. – Taide on suunnattoman suuri lääke mielenterveydelle, Kurki huomauttaa. Kuva: Tea Ikonen
  1. VEISTÄMINEN. Olen tehnyt veistoksia kaikenlaisesta materiaalista: kipsistä, savesta, lasista, sementistä ja puusta. Maalaan myös tauluja, mutta puu on suosikkimateriaalini. Yhdistän töissäni paljon puuta ja tiffanytekniikkaa. Usein veistosteni lähtökohtina ovat erilaiset tapahtumat. Esimerkiksi kouluampumisia käsittelin tekemällä työn, jossa lasta pidetään kädellä. Höytiäisen rannalla minulla on hirsitalo, jonka kaikki räystäät ja huonekalutkin olen itse veistänyt. Se on todellinen taidetalo.
  2. TAIDE. Taiteen tekeminen on ollut elinikäinen haaveeni. Lapsesta asti on kaikki lehtien reunatkin tullut piirreltyä, mutta opiskeluvuosien ja ruuhkavuosien aikana kuvien teko jäi vähemmälle. Vasta viisikymppisenä kävin aikuiskoulutuksena kuvanveistokoulutuksen, kun elämä alkoi olla väljempää. Kansalaisopiston kursseilla opiskelin lisäksi maalausta ja tiffanytöitä.
  3. NÄYTTELYT. Ensimmäinen oma näyttelyni oli Lehmon kirjastossa 2000-luvun alussa. Ennen sitä töitäni on ollut esillä Karjala-talolla, ja Puunsielu-taidekeskuksessa Tohmajärvellä minulla on ollut pysyväisnäyttely 15 vuoden ajan. Olen myös tehnyt monta näyttelyä kahdestaan Toini Tiaisen kanssa. Tällä hetkellä töitämme on esillä Kontiolahden seurakuntatalon yhteisötilassa.
  4. TYYTYVÄISYYS. Tein työurani kaupungin sosiaalipuolella. Olin nuorisopuolella ja päihdetarkkailijana viimeiset vuodet. Olen nähnyt elämän kurjan puolen, ja ymmärrän, mistä kaikesta pitää olla tyytyväinen. Koen tärkeäksi voida ilmaista käsillä tekemällä sen tunteen, mikä sisällä on. Taideporukassa se on helppoa.
  5. ELÄMÄ. Taide on suunnattoman suuri lääke mielenterveydelle. Miten ihana on päästää valloilleen se jokin sieltä sisältä eikä pelätä, että joku arvostelee. Minulle taide on koko elämä. Ajan usein Helsinkiin, eikä matka tunnu koskaan pitkältä, kun katselen valoja ja varjoja ja ihmettelen, miten ihana tämä Suomen maa on. Minulla on kokemusta muustakin, kun olen viettänyt talvia Espanjassa. Miten voi olla surullinen tai harmissaan, kun seuraa, mitä kaikkea meillä täällä on? Taiteen tekeminen on loputonta leikkimistä.

 

Tea Ikonen

 

5xmielessä: Minnan lampaat tuottavat iloa monelle

Kukkolan tilalla järjestetään aamupaimennuksia jo kolmatta kesää. Lampaat ovat opettaneet Minna Toloselle, että niitä kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla.

Kukkolan tilalla järjestetään aamupaimennuksia jo kolmatta kesää. Lampaat ovat opettaneet Minna Toloselle, että niitä kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla.

Nainen on pellolla lampaiden kanssa.
Minna Tolonen hankki viisi lammasta ensimmäisenä koronavuonna. Pian hän halusi kutsua muitakin kävelylle lampaiden kanssa, ja niin syntyivät yhteistyössä seurakuntien ja Piplia-seuran kanssa järjestettävät Agricolan aamupaimennukset. – Päätin, että nämä ovat seuralampaita. Ne tuottavat iloa ja villaa. Ajattelin, että Agricola-kävelyt voisivat tuottaa iloa muillekin kuin minulle. Kuva: Tea Ikonen
  1. LAMPAAT. Minulla on ollut lampaita Kukkolan tilalla ensimmäisestä koronakeväästä lähtien. Halusin kokeilla, vaikka olenkin ihan kaupunkilainen. Opiskelen teologiaa, ja Raamatussa on paljon vertauksia lampaista, joten niiden pitäminen kiinnosti siltäkin kannalta. Kukkolassa kävijöille lampaiden tervehtiminen on tärkeää. Nyt kesällä täällä on viisi lammasneitoa ja vuotta myöhemmin tulleet 12 ovat maisemanhoitotöissä Enossa. Saan lampaiden pitämiseen taustatukea, jota ilman tämä ei olisi mahdollista.
  2. MIETISKELY. Lampaiden kanssa oli ihana kävellä pitkin Kukkolan tilan puulajipuistoa, ja toisena koronakesänä päätin kutsua muitakin mukaan. Viime keväänä bongasin Piplia-seuran Agricola-kävelyt, joihin kuuluu mietiskelymateriaali. Ajattelin, että myös lampaiden kanssa kävellessä voisi peilata omaa elämäänsä. Olin itsekin laatinut mietiskelymateriaaleja, joita ajattelin voivani hyödyntää lampaiden kanssa.
  3. AAMUPAIMENNUS. Nyt pidän aamupaimennuksia kolmatta kesää, ja Agricola on mukana toistamiseen. Paimennukset alkavat lyhyellä hartaushetkellä Hiljaisuuden huoneessa ja jatkuvat sitten kävellen lampaiden kanssa puulajipuiston läpi kodalle, jossa on nokipannukahvit. Vapaaehtoisella kahvimaksulla voi tukea Afrikan naisten lukutaitokampanjaa Suomen Pipliaseuran kautta. Keräykseen voi lahjoittaa myös Facebookissa.
  4. ILO. Aamupaimennuksilla käy kaikenikäistä porukkaa. Alkuperäinen ajatukseni mietiskelystä on tosin ropissut, kun kaikki ovat niin innostuneita lampaista. On kuitenkin hauskaa, että voimme yhteisöllisesti kuljettaa niitä eteenpäin. Eläinten kanssa läsnäolo on sataprosenttista, ja ne tuottavat paljon iloa. Lammasretkien elämyksellisyys on poikinut nuotiokahveille monenlaisia, joskus pitkiäkin keskusteluja.
  5. OPPIMINEN. Lampaiden kanssa oppii koko ajan jotain uutta. Tänä kesänä olen opetellut heinän tekoa itse työnnettävällä niittokoneella ja koiran kanssa on opeteltu paimennusta. Yksi opetus on se, että lampaita kannattaa paimentaa mieluummin hyvällä kuin pahalla. Ne tunnistavat oman paimenensa jo hyvinkin kaukaa, niin kuin myös hänen autonsa äänen.

 

Tea Ikonen

 

5xmielessä: Moottoripajalla kukoistaa huumori ja porukkahenki

Joka keskiviikko ja torstai Kai Palviainen suuntaa töidensä jälkeen Joensuun Moottoripajalle, jos mitään estettä ei ole. Siellä hän opastaa vapaaehtoisena ohjaajana nuoria moottoriajoneuvoharrastajia.

Joka keskiviikko ja torstai Kai Palviainen suuntaa töidensä jälkeen Joensuun Moottoripajalle, jos mitään estettä ei ole. Siellä hän opastaa vapaaehtoisena ohjaajana nuoria moottoriajoneuvoharrastajia.

Silmälasipäinen mies nojaa autoon autopajalla.
Kai Palviainen pitää erityisesti Jukolankatu 20:ssä toimivan Joensuun Moottoripajan porukkahengestä. – Kävijäporukka on monenkirjava mutta hyvä, ja meillä on hyvä henki. Pajalle voi tulla, vaikka ei olisi omaa mopoa tai autoa. Ei myöskään tarvitse pelätä, ettei osaa, sillä pajalla autetaan ja neuvotaan. Kuva: Tea Ikonen
  1. OHJAAJA. Olin pari vuotta sitten esittelemässä ralliautoani River Meet -tapahtumassa Laululavan tuntumassa. Siellä tuli Joensuun Moottoripajan ohjaajien kanssa puheeksi pajojen väliset rallikisat. Tulin pajalle näyttämään omaa ralliautoani, ja aloin auttaa pajan ralliauton kasaamisessa. Minua pyydettiin ohjaajaksi pajalle, ja olen myös pikku hiljaa tullut mukaan Saapas-toimintaan.
  2. PAJALAISET. Pajaillat ovat keskiviikkoisin ja torstaisin. Pajalla pyörii tällä hetkellä kymmenkunta ohjaajaa sekä 5–20 nuorta tai nuorta aikuista. Ikähaarukka on suunnilleen 14–25 vuotta. Kävijöistä tyttöjä on välillä puolet, välillä vähän vähemmän. Kävijäporukka on monenkirjava mutta hyvä, ja meillä on hyvä henki. Jokainen uusi on päässyt joukkoon mukaan.
  3. TEKEMINEN. Osa touhuaa mopojen kanssa, osa korjaa autoja. Välillä vain jutellaan. Pajalle voi tulla, vaikka ei olisi omaa mopoa tai autoa. Tekemistä kyllä järjestetään. Illoissa rakennetaan pajan omaa ralliautoa, ja meiltä löytyy myös oma moottoripyörä. Jonkun äiti voi tuoda auton öljynvaihtoon, ja yhteen aikaan oli sesonkirenkaanvaihtoja. Ei myöskään tarvitse pelätä, ettei osaa, sillä pajalla autetaan ja neuvotaan.
  4. KISAMATKAT. Käymme pajojen välisissä kisoissa kolmesti vuodessa. Niitä on järjestetty muun muassa Akaassa, Pieksämäellä, Kajaanissa ja nyt toukokuussa Limingassa. Ensi syksyn kisat saatiin tänne Joensuuhun. Kisamatkat järjestetään yhteistyökumppaneiden kanssa ja sponsoreiden tuella niin, että ne ovat pajalaisille ilmaisia.
  5. PORUKKAHENKI. Ajattelen, että nuorille on iso merkitys sillä, että on tilat ja kokoontumispaikka, jossa on mahdollisuus harrastaa moottoriajoneuvoja, sekä joku, jolta kysyä apua ongelmatilanteessa. Itse olen tykännyt eniten pajan porukkahengestä. Näen näissä nuorissa paljon samaa, mitä itse olin nuorempana. Saman hintaluokan autoilla silloinkin ajettiin, niillä pärjättiin ja niillä popitettiin.

 

Tea Ikonen

 

5xmielessä: Katse taivaalle

Joensuulainen Antti Taskinen harrastaa taivaan ilmiöiden ja taivaankappaleiden tarkkailua. Pilvettöminä kesäpäivinä hyvä kuvauskohde on Aurinko.

Joensuulainen Antti Taskinen harrastaa taivaan ilmiöiden ja taivaankappaleiden tarkkailua. Pilvettöminä kesäpäivinä hyvä kuvauskohde on Aurinko.

Silmälasipäinen mies on metsässä linssikaukoputken kanssa.
Antti Taskinen hankki tänä keväänä linssikaukoputken, jonka avulla Auringosta erottuvat hyvin muun muassa auringonpilkut. – Kuvia ja niihin liittyviä havaintokertomuksia julkaisen Ursan Taivaanvahti-palvelussa. Se on verkkosivu, jonne kuka tahansa voi ilmoittaa tekemistään havainnoista ja liittää mukaan valokuvia, Taskinen kertoo. Kuva: Kirsi Taskinen.
  1. HARRASTUS. Kun olin pieni, isäni piti taloyhtiön lapsille tähtikerhoa. Siellä katseltiin taivaalle kaukoputkella ja opeteltiin tavallisimpia tähtikuvioita ja kirkkaimpien tähtien nimiä. Vuonna 2016 ostin ensimmäisen kaukoputkeni ja liityin Ursan jäseneksi. Sen jälkeen homma lähti lapasesta. Olen hakenut asioista tietoa kirjoista ja netistä. En halua rajoittua mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaan pidän siitä,
    että tiedän mahdollisimman monesta asiasta jotakin.
  2. KOHTEET. Nykyään pidän taivasta silmällä melkein kaikkialla missä liikun. Tarkkailen sekä päivä- että yötaivaan ilmiöitä. Kohteina voivat olla esimerkiksi haloilmiöt, valaisevat yöpilvet ja revontulet. Kaukoputkea käytän, kun tarkastelen taivaankappaleita ja tähtitaivasta yleisemminkin kaksoistähdistä tähtijoukkoihin, kaasusumuihin ja galakseihin.
  3. AVARUUS. Aurinko, Kuu ja planeetat näkyvät kaukoputkella hyvin myös kotipihaltani käsin. Syksyllä ja talvella tykkään lähteä mahdollisimman kauas kaupunkien valosaasteesta. Vaikuttavaa on ollut muun muassa Patvinsuon pimeän taivaan alla, missä Linnunrata näkyy hienosti. Silloin voi saada aavistuksen maailmankaikkeuden valtavista mittasuhteista.

    Auringonkuva pilkkuineen.
    Auringossa erottuu auringonpilkkuja. Kuva: Antti Taskinen.
  4. AURINKO. Hankin pari kuukautta sitten kaukoputken ja suotimen Auringon tarkkailuun. Aurinkoa ei saa koskaan katsoa suoraan paljain silmin eikä kaukoputken läpi ilman suodinta. Tällä hetkellä Aurinko on aktiivinen, joten auringonpilkkuja näkyy enemmän kuin vaikkapa pari kolme vuotta sitten. Päivätähtemme kiinnostaa, koska sen pinnalla tapahtuu koko ajan muutoksia. Oikeilla välineillä Auringossa pystyy näkemään myös hehkuvia kaasupilviä, jotka näyttävät tulenlieskoilta.
  5. VALOKUVAUS. Minulla on järjestelmäkamera ja planeettakamera, jotka voi yhdistää kaukoputkeen. Niillä taivaankappaleista pystyy ottamaan paljon yksityiskohtia sisältäviä lähikuvia. Esimerkiksi Kuusta otetuissa kuvissa on mahdollista erottaa kraattereita, joiden läpimitta on pienimmillään kilometrin luokkaa. Kaukaisimmat kuvaamani kohteet ovat olleet galakseja, jotka sijaitsevat noin 35 miljoonan valovuoden päässä Maasta.

 

Kirsi Taskinen

 

5xmielessä: Vastuu luomakunnasta on olennainen osa kristinuskoa

Kontiolahtelainen ekoteologi Pauliina Kainulainen etsii kristillisyyden syvistä vesistä hätkähdyttäviä näkökulmia havahduttaakseen ihmisiä huolehtimaan ympäristöstä.

Kontiolahtelainen ekoteologi Pauliina Kainulainen etsii kristillisyyden syvistä vesistä hätkähdyttäviä näkökulmia havahduttaakseen ihmisiä huolehtimaan ympäristöstä.

Hymyilevä nainen seisoo ulko-oven vierellä.
Pauliina Kainulainen viihtyy Kontiolahdella, jossa järvet ja metsä ovat lähellä mutta on mahdollisuuksia osallistua myös kansalaisjärjestötoimintaan. – Maalla on paremmat mahdollisuudet maanläheiseen elämänmuotoon, mutta toki myös kaupungissa luonto on lukemattomin tavoin mukana. Maalaisten ja kaupunkilaisten luontosuhde ei kuitenkaan välttämättä nykyään paljon poikkea toisistaan, jos eletään virtuaalimaailmassa, Kainulainen pohtii. Kuva: Tea Ikonen
  1. EKOTEOLOGI. Olen pappi, joka on asettunut asumaan tänne itäisten suurten järvien, Höytiäisen ja Pielisen tienoille. Tämä on oikein hienoa maisemaa tehdä ekoteologiaa, jossa koitan ammentaa kristillisyyden syvistä vesistä muutosta kohti sopusointuisempaa luontosuhdetta. Tällä hetkellä työskentelen keikkamuotoisesti seurakuntapappina Liperin seurakunnassa, mutta syksystä alkaen olen päätoiminen tietokirjailija.
  2. HENGELLISYYS. Teologia kiinnostaa minua tieteenä ja mahdollisuutena paneutua elämän suuriin kysymyksiin. Kiinnostuin ensin mystiikasta ja sitten köyhyyden ja oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Lopulta teologiaani yhdistyi ekologinen näkökulma. Pyrin myös siihen, että teologiassani olisi mukana syvä hengellinen ulottuvuus. Toivon siinä olevan muutosvoimaa ihmissydämelle, sillä maailmankatsomus vaikuttaa kaikkiin arjen valintoihin.
  3. LUONTO. Yhteys luontoon on olennaisen tärkeä asia minulle. Leikin lapsena paljon yksin metsässä ja rannoilla, ja varmaan sieltä kehkeytyi kiinteä yhteyden tunne muuhun luontoon. Elämässäni kulkee myös kansalaisaktivismi. Kuulun kohtuullista elämäntapaa peräänkuuluttavaan Kohtuus vaarassa -liikkeeseen. Se on minulle käytännön teologiaa, vaikka liikkeen toiminta on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta.
  4. KIRKKO. Se, että seurakunnat hankkivat ympäristödiplomin, tarkoittaa että ympäristöasioihin kiinnitetään huomiota, mutta paljon on vielä tehtävää. Esimerkiksi suhtautumisessa metsiin seurakunnat voisivat tehdä enemmänkin. Monet seurakunnat ovat suuria metsänomistajia. Olisi hieno teko tuleville sukupolville, että vanhoja metsiä suojeltaisiin enemmän tai siirryttäisiin avohakkuista pehmeämpiin menetelmiin.
  5. PELASTUS. Vaikka kirkossa puhutaan, että tehtävämme on viljellä ja varjella, se ei tunnu muuttavan toimintaamme riittävästi. Siksi etsin uusiakin näkökulmia, että ihmiset havahtuisivat. Ajattelen, että luomakuntavastuu ei ole kehällinen asia vaan osa laajaa ymmärrystä siitä, mitä pelastus tarkoittaa. Pelastus on myös luomakunnan eheyden vaalimista. Elämän yksinkertaistaminen voi olla tie merkityksellisempään elämään.

 

Tea Ikonen

 

5xmielessä: Duka auttaa kehittyvien maiden naisia yrittämään

Joensuun seurakuntakeskuksella sijaitseva Paremman maailman puoti Duka myy tuotteita, joiden tuotolla parannetaan kehittyvien maiden naisten asemaa. Yksi Dukaa pyörittävistä vapaaehtoisista on Aira Santanen, joka iloitsee siitä, että voi auttaa vähempiosaisia ja kuunnella ihmisiä.

Joensuun seurakuntakeskuksella sijaitseva Paremman maailman puoti Duka myy tuotteita, joiden tuotolla parannetaan kehittyvien maiden naisten asemaa. Yksi Dukaa pyörittävistä vapaaehtoisista on Aira Santanen, joka iloitsee siitä, että voi auttaa vähempiosaisia ja kuunnella ihmisiä.

Duka-puodin vapaaehtoinen myyjä seisoo vaatetelineen äärellä.
Aira Santasen voi tavata Joensuun seurakuntakeskuksen ala-aulassa sijaitsevassa Duka-puodissa joka torstai. Tammikuussa Dukassa tehtiin remontti, jossa puodin seinät maalattiin ja sisustusta uusittiin. – Seurakuntakeskuksella on lähetysmyyjäiset 1.4., ja silloin on Dukakin poikkeuksellisesti lauantaina auki. Tervetuloa silloin Dukaan. Kerromme mielellämme lisää, Aira Santanen toteaa. Kuva: Tea Ikonen
  1. VAPAAEHTOINEN. Olen vapaaehtoisena myyjänä Dukassa kahdeksatta vuotta. Luin Kirkkotiestä aikoinaan, että tällainen puoti on avattu, ja tulin seuraavana päivänä tutustumaan. En ollut silloin vielä eläkkeellä, mutta tein lyhennettyä työviikkoa, ja ajattelin, että pitäisi saada viikkoon jotain täydennystä. Täällä oli sinä päivänä koulutus ja seuraavana päivänä vapaa vuoro. Se sattui olemaan minulla vapaapäivä, ja tulin tänne töihin. Siitä asti olen ollut Dukassa joka torstai. Vain sairaus, matka tai kesätauko on estänyt tulemasta.
  2. PIENI KAUPPA. Duka on swahilin kieltä ja tarkoittaa suomeksi pientä kauppaa. Dukassa myydään joensuulaisten vapaaehtoisten tekemiä käsitöitä kuten villasukkia, kierrätysmateriaaleista tehtyjä pesurättejä, adresseja ja kynttilöitä. Myynnissä on myös kirjoja, kortteja, tansanialaisia kankaita ja mekkoja sekä Reilun kaupan tuotteita, joista suosituimpia ovat suklaa, tee ja kahvi. Puoti on auki arkena kello 11–15.
  3. NAISTEN PANKKI. Dukan tuotto menee Joensuun seurakunnan kansainvälisen työn kohteisiin. Tuotoilla tuetaan muun muassa kehittyvien maiden naisten yrittäjyyttä Kirkon Ulkomaanavun ja Naisten Pankin kautta. Naisten Pankki myöntää naisille mikrolainoja, joiden avulla he voivat ostaa esimerkiksi kanoja, ompelukoneen, vuohen tai hiustenleikkuutarvikkeet, jotka auttavat alkuun yrittäjyydessä. Naisten Pankki toimii aktiivisesti Joensuussa. Kirkon Ulkomaanapu auttaa kohdemaiden etsinnässä ja toimittaa rahat kohteisiin.
  4. YSTÄVÄT. Paremman maailman puoti Dukassa on erittäin iloinen joukko naisia. Meillä on tosi kiva, noin 15 hengen porukka. Kokoonnumme pari kertaa vuodessa yhteiseen palaveriin vaihtamaan ajatuksia ja keksimään uutta. Naisten Pankin ja Dukan kautta olen saanut hyviä ystäviä toisista vapaaehtoisista.
  5. KUUNTELU. Koen, että antaessaan saa. Meillä on Dukassa nojatuoli, johon monet istahtavat purkamaan elämänsä iloja, suruja, huolia ja murheita. Kuulemme täällä mitä uskomattomampia elämäntarinoita. Ihan ilolla Dukaan aina tulen ja täältä lähden: on voinut tehdä jotain vähäosaisten hyväksi ja kuunnella ihmisiä.

 

Tea Ikonen

 

5xmielessä: Mobiilisovellus auttaa Annea saamaan apua

Itsekseen vuokrayksiössä asuva Anne Sormunen tarvitsee apua monissa asioissa. Hän kokee, että kaupungissa avun pyytäminen ja antaminen ei ole kovin luontevaa, mutta tilannetta on helpottanut netistä löytynyt naapuriapusovellus.

Itsekseen vuokrayksiössä asuva Anne Sormunen tarvitsee apua monissa asioissa. Hän kokee, että kaupungissa avun pyytäminen ja antaminen ei ole kovin luontevaa, mutta tilannetta on helpottanut netistä löytynyt naapuriapusovellus.

Silmälasipäinen, ruskeatukkainen nainen istuu sohvalla.
Anne Sormunen ei uskaltaisi tai kehtaisi pyytää apua vieraalta ihmiseltä, mutta mobiilisovelluksen kautta hän voi pyytää sitä turvallisesti. – On ihanaa, että on hyväsydämisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Se helpottaa avun tarvitsijoita, ja luulisi, että auttajillekin tulee hyvä mieli, Anne toteaa. Kuva: Tea Ikonen
  1. AVUNTARVE. Asun itsekseni vuokrayksiössä Joensuun keskustassa. Tarvitsen apua monissa asioissa, ja luonani käy henkilökohtainen avustaja 2–3 päivänä viikossa. Hän auttaa minua muun muassa kotitöissä, asioiden hoitamisessa ja uimahallissa käymisessä.
  2. COMMU. Jokunen vuosi sitten huomasin netissä mainoksen Commu-sovelluksesta. Se on maksuton mobiilisovellus, jonka kautta voi pyytää ja saada naapuriapua lähialueella. Minua kiinnostaa kaikki uusi ja erikoinen, ja tartuin siihen heti. Olin jo vuosia toivonut, että jotakin sen kaltaista tulisi. Yksinään asuva ihminen, jolla ei ole ketään, keneltä pyytää apua, saa apua sovelluksen kautta. En uskaltaisi tai kehtaisi pyytää vieraalta ihmiseltä apua, mutta sovelluksen kautta sitä voi pyytää turvallisesti.
  3. ILO. Olen saanut paljon apua muilta. Esimerkiksi yksi nuori mies kävi korjaamassa kiikkutuolini. Yksi rouva kävi auttamassa minua kerran siivouksessa, kun minulla ei ollut sillä hetkellä avustajaa. On ihanaa, että on hyväsydämisiä ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Se helpottaa avun tarvitsijoita, ja luulisi, että auttajillekin tulee hyvä mieli.
  4. AVUNANTO. Pyrin mahdollisuuksien mukaan antamaan pienimuotoista apua muillekin. Olin esimerkiksi hiljattain messussa, jossa autoin erään mummon istuimesta ylös, kun lähdettiin ehtoolliselle. Kerran eräs brasilialaisnainen halusi Commussa keskusteluapua suomalaiselta, ja vastasin siihen. Voisin kertoa mielelläni ulkomaalaisille Suomesta, mutta en osaa vieraita kieliä. Jos toinen osaisi edes vähän suomea, voisi käyttää apuna Google-kääntäjää. Se on kyllä hyvä apu.
  5. NAAPURIAPU. Koen, että täällä kaupungissa ei ole kovin luontevaa antaa ja saada naapuriapua, vaikka ihmiset auttavat nykyään toisiaan enemmän kuin aikaisemmin. Sitä pitää vähän etsiä. Paljon on esimerkiksi sellaisia, jotka tarvitsisivat kyytiä. Jos joku on menossa johonkin tilaisuuteen, olisi hienoa, että hän voisi ilmoittaa, jos kyytiin sopisi muitakin.

 

Tea Ikonen