Neljä ehdokasta Joensuun kirkkoherraksi

Joensuun seurakuntaneuvosto valitsee uuden kirkkoherran 27.1.2021. Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään kesäkuussa 2021.

Joensuun seurakuntaneuvosto valitsee uuden kirkkoherran 27.1.2021. Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään kesäkuussa 2021.

Joensuun kirkkoherranvaalin ehdokkaina ovat Hyrynsalmen seurakunnan kirkkoherra Pirkko Hänninen (49 v), Kontiolahden seurakunnan kappalainen Jaakko Muhonen (47 v), Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka (55 v) sekä Joensuun seurakunnan kappalainen Katri Vilén (39 v).

Kirkkotie esittelee ehdokkaat tässä juttukokonaisuudessa aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan. Laajemmin ehdokkaiden ajatuksiin voi tutustua loppiaisen jälkeen avattavilla vaalisivuilla. Sivut löytyvät avauduttuaan osoitteesta www.joensuunseurakunnat.fi.

Henkilökuva Pirkko Hännisestä. — Pirkko Hänninen. Kuva: Kuvakeskus Hynninen Oy

Pirkko Hänninen

Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?

Työnkuva on kiinnostava. Se keskittyy johtamiseen, hallintoon ja toiminnan suunnitteluun. Erityisesti kirkko, joka on jumalanpalvelusten ja yhteiskunnallisten juhlapäivien keskus, mutta myös esittävän kirkkotaiteen sali, on minulle merkittävä. Seurakuntayhtymän asiantuntijaverkosto eli taloustoimisto, keskusrekisteri ja yhteiset työmuodot ovat tärkeitä: Yhdessä osaamme enemmän. Hyvä työyhteisö antaa aina esimiehelle voimaa ja intoa. Karjalaisuuteni kaipaa takaisin runon ja laulun maille. Minua myös pyydettiin hakemaan tätä virkaa.

Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?

Kaupungin asukaskehitys ja sen vaikutus seurakunnan jäsenistöön, toimintamuotoihin ja talouteen. Seurakunta voi erilaisilla hallintopäätöksillä sopeutua muutoksiin ja vaikuttaa siihen, että se palvelee kaikkia hyvin. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää, jotta eri-ikäiset seurakuntalaiset voivat kokea aitoa välittämistä.

Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?

Aivan pienenä minut kannettiin kirkkoon. Sitten pyhäkoulu, kerhotoiminta ja rippikoulu sekä lapsuuteni seurakuntayhtymän musiikkikasvatus loivat pohjaa syvemmälle ymmärrykselle uskosta. Opiskeluaikana tutustuin herännäisyyteen, minkä omaksuin työvuosieni myötä. Ajattelen, että Jumalan luomina kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja yhdessä olemme osa luontoa. Saamme pitää huolta toisistamme. Pyhä Henki rohkaisee meitä uskolla ja rakkaudella. Pelastus on kuitenkin mahdollista vain Kristuksen armosta.

Jaakko Muhosen henkilökuva. — Jaakko Muhonen. Kuva: Kuvamestari Ky

Jaakko Muhonen

Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?

Olen toiminut seurakunnassa kirkkoherran sijaisena, alaisena, pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Kirkkoherrana voin palvella parhaiten seurakuntaa.

Haluan Joensuun kirkkoherrana toimia niin, että seurakunta ja työyhteisö voivat hyvin. Tahdon mahdollistaa vapaaehtoisten toimintaa. Haluan onnistua siinä kysyen, kuunnellen, kannustaen ja yhteisen strategian mukaisesti toimien.

Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?

Joensuun seurakunnan taloudellinen liikkumavara kapenee ja on keskityttävä perustehtävän hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla.

Covid-19 pandemian jälkihoito vaikuttaa seurakuntatyöhön ja siksi on tärkeää ennakoida tulevaa. Diakoninen avuntarve lisääntyy ja ihmisten kohtaamishalu tulee huomioida seurakunnan toiminnassa.

Seurakunnan perustehtävän hoitaminen ja työn kehittäminen haastavat muutosten keskellä. Ihmisten tavoittamiseksi merkityksellisellä tavalla on kuunneltava, mitä ihmiset haluavat.

Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?

Pappina olen ollut mukana kirkkomme herätysliikkeiden tilaisuuksissa ja näen niiden rikastuttavan merkityksen. Taustani on seurakunnallinen.

Kaste on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Olen kristitty ja omalla nimellä Jumalan lapsi. Teologiset painotukseni elämässä avautuvat armon, rakkauden ja yhdenvertaisuuden kautta. Ehtoollisella koen anteeksiantamuksen ilon ja voiman. Usko hyvän tekemiseen on minulle arjen kristillisyyttä.

Anna-Riitta Pellikan henkilökuva. — Anna-Riitta Pellikka. Kuva: KK-kuva.

Anna-Riitta Pellikka

Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?

En halua hakeutua töihin kauas kotoa. Sain Joensuusta työpaikan syksyllä 2016, jolloin oli tiedossa puolison työpaikan siirtyminen tänne. Hain kirkkoherran virkaa, koska olen kiinnostunut organisaatioista sekä siitä, miten kirkko toimii osana ympäristöään ja ihmisten elämää.

Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?

Elämme parhaillaan koronaepidemian kanssa muutosta, johon on pitänyt sopeutua nopeasti. Vaikka on asioita, joita voi ennakoida, kuten kirkon talous, siihen kuuluminen, väestön ikärakenne tai arvot, on niissäkin varauduttava kekseliäisyyteen ja yllätyksiin. Haaste on, miten kaikenlaisina aikoina elämme uskoa todeksi turvallisena ja kutsuvana yhteisönä Jumalan edessä. Tarvitaan kunnioittavaa vuoropuhelua ja seurakuntalaisten halua olla mukana elämässä todeksi kirkon sanomaa Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta.

Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?
Jumalanpalveluksiin olen osallistunut vähintään radion kuuntelijana lapsesta alkaen, lisäksi ovat vaikuttaneet herännäisyys, virret ja etenkin aikuisena kirkkomusiikki. Arki ja usko ovat lähde elämän merkitykselle ja levolle. Teologiani on sitä, miten kirkon usko Luojaan, Lunastajaan ja Pyhään Henkeen on kantanut vuosituhannet ja miten se ilmenee nyt. Mieluimmin lähtisin tutkimaan tätä kyselevässä rukouksessa jokapäiväisten tapahtumien, ihmissuhteiden, toiveiden ja pelkojen kautta.

Katri Vilén

Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?

Olen ollut Joensuun seurakunnassa pappina vähän yli 10 vuotta. Seurakunta on tuttu, ja viihdyn täällä erinomaisesti. Meillä on hienot työntekijät, vapaaehtoiset, seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja yhteistyökumppanit. Toimintaympäristö on monipuolinen ja ilmapiiri kannustava ja luova, ja se innostaa ja hyvällä tavalla haastaa esimiestä. Uskon, että minulla olisi paljon annettavaa, ja että minulla on niitä ominaisuuksia, joita tähän virkaan valittavalta tarvitaan.

Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?

Taloudelliset haasteet, ihmisten etääntyminen kirkosta ja ympäristöhaasteet. Meidän täytyy löytää uusia tapoja tehdä työtä ja tiivistää yhteistyötä. Ihmisten tavoittamiseen tarvitaan uusia ideoita, ja uskoa pitää osata sanoittaa uusilla tavoilla, tämän päivän ihmisille ymmärrettävästi. Koko maailma on suuren haasteen edessä ympäristöasioissa, ja siihen on myös kirkon tartuttava entistäkin vahvemmin.

Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?

Hengellinen taustani on joensuulainen luterilainen seurakunta. Olen kasvanut seurakunnan kerhojen, kuorojen ja nuorten toiminnan parissa. Teologiani on hyvin arjen- ja elämänläheistä. Jumala toimii siellä, missä ihminen tarvitsee apua. Siksi seurakuntia tarvitaan. Tuomaan apua, lohtua, toivoa ja iloa. Sanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille, ja siksi kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita seurakunnan toimintaan. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on tärkeää kaikessa, mitä teemme.

Seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran

Joensuun kirkkoherranvaali käydään välillisenä vaalina. Äänioikeutettuja vaalissa ovat Joensuun seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenet. Uusi kirkkoherra valitaan seurakuntaneuvoston kokouksessa keskiviikkona 27.1.2021.

Seurakuntaneuvosto haastattelee ehdokkaat 17.1.2021. Ehdokkaille tehdään myös psykologinen soveltuvuustutkinta.

Vaalin valmistelijana toimii Leppävirran kirkkoherra, lääninrovasti Teppo Ritari. Valmisteluryhmään kuuluvat Joensuun seurakuntaneuvoston jäsenet Jaana Ihme (pj.), Iris Lehto ja Topi Linjama. Lisätietoja vaalista antavat: Jaana Ihme, jaana.ihme@edu.joensuu.fi, p. 050 366 4412 ja Teppo Ritari, teppo.ritari@evl.fi, 040 550 8200.

Joensuun seurakuntaneuvostoon kuuluvat seuraavat henkilöt:

Jessie Chen
Jaana Ihme
Jarkko Kemppi
Iiris Lehto
Iris Leppänen
Topi Linjama
Juho-Petteri Malinen
Jaana Minkkinen
Henrik Mäki
Irma Nygrén
Arja Puoskari
Janne Riiheläinen
Tiina Sotkasiira
Anja Tanskanen
kirkkoherra Petri Rask, puheenjohtaja

Joensuun seurakunta on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kuudesta seurakunnasta. Työntekijöitä seurakunnassa on kolmisenkymmentä ja jäseniä noin 15 500. Kirkkoherran virka avautuu 1.6.2021 nykyisen kirkkoherran Petri Raskin siirtyessä eläkkeelle.

Virpi Hyvärinen

Talouslukujen takana piilee paljon toimintaa

Kirkollisverot mahdollistavat seurakuntien monipuoliset palvelut. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten lisäksi seurakuntien työhön kuuluu muun muassa lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten, työttömien, syrjäytyneiden ja muiden apua tarvitsevien tukeminen. Tänä vuonna palveluihin on kehitetty uusia toimintatapoja kokoontumisrajoitusten vuoksi.

Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen ja Joensuun seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäki istuvat tietokoneiden ääressä ja tutkivat papereita. Molemmilla on maskit kasvoillaan. — Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän ensi vuoden taloussuunnitelmat hyväksyttiin yhteisen kirkkovaltuuston kokouksessa 14.12.2020 Rantakylän kirkossa. Kuvassa Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja Tiina Reinikainen sekä seurakuntayhtymän hallintojohtaja Tommi Mäki. Kuva: Kirsi Taskinen.

Puheenjohtajan nuija kopahti joulukuun puolivälissä pöytään ensi vuoden taloussuunnitelmien hyväksymisen merkiksi. Sama toimenpide toistuu joka vuosi, kun Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto saa tutkittavaksi talouden luvut ja suunnitelmat seuraavan vuoden painopisteistä ja kehittämiskohteista.

Viimeiset kahdeksan vuotta seurakuntayhtymän talousasiat on valmistellut valtuuston hyväksyttäväksi hallintojohtaja Tommi Mäki. Suunnittelu on ollut Mäen mukaan selkeää, sillä kirkon ja seurakuntien talouden kehitystä on voinut ennustaa helposti. Haastetta ovat aiheuttaneet niukentuvat resurssit, ja oman mausteensa tulevaisuuden suunnitteluun tuo meneillään oleva koronapandemia.

– Tilanteeseen on pyritty varautumaan talousarviossa ja toimintasuunnitelmissa. Tässä vaiheessa koronapandemian talousvaikutusten kesto, laajuus ja syvyys ovat kuitenkin isossa kuvassakin vielä arvailujen varassa ja aika tulee näyttämään, miten ne tulevat heijastumaan seurakuntayhtymän talouteen, Mäki miettii.

Tulot hyötykäyttöön

Seurakuntayhtymä saa tuloja kirkollisverotuottojen lisäksi valtion rahoituksesta ja seurakuntien toiminnasta. Joensuussa kirkollisverojen osuus on yli 75 %. Valtion rahoitus ja seurakuntien toimintatuotot muodostavat kumpikin reilun 10 % osuuden tuloista.

– Valtion rahoitusta seurakuntataloudet saavat hautaustoimeen, väestökirjanpitoon ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnossapitoon. Seurakuntayhtymän toimintatuotot voivat olla esimerkiksi tilavuokria, hautausmaksuja tai seurakuntien järjestämien leirien tai kerhojen osallistumismaksuja, Mäki kertoo.

Tulojen avulla seurakunnat huolehtivat jumalanpalvelusten pitämisestä sekä kasteista, avioliittoon vihkimisistä ja muista kirkollisista toimituksista. Tärkeitä seurakuntien tehtäviä ovat myös kristillinen kasvatus ja opetus, sielunhoito, diakonia ja lähetystyö. Seurakuntayhtymä huolehtii puolestaan niistä yhteisistä toiminnoista, jotka tukevat seurakuntien perustehtäviä. Näitä ovat esimerkiksi talous ja hallinto, kiinteistötoimi, hautaustoimi ja viestintä.

Työ on ihmisten kohtaamista

Asiaan perehtymättömälle saattaa tulla seurakuntien toimintaa ajatellessa mieleen ainoastaan papit, jotka toimittavat jumalanpalveluksia, vihkivät avioliittoon, kastavat syntyneitä ja huolehtivat hautaan siunaamisesta. Todellisuus on kuitenkin jotain paljon enemmän, sillä seurakuntayhtymän henkilöstöstä vain noin 15 % kuuluu papistoon. Prosentuaalisesti eniten työntekijöitä toimii varhaiskasvatuksessa pitämässä huolta lapsista ja tukemassa näin perheitä.

Talouden näkökulmasta merkittävä osa seurakuntayhtymän kustannuksista muodostuu henkilöstökuluista. Se ei ole ihme, kun tutustuu tarkemmin seurakuntien monipuolisiin tehtäviin mm. lasten, nuorten, perheiden, yksinäisten, työttömien, syrjäytyneiden ja muiden tuentarvitsijoiden parissa.

– Kirkossa ja seurakunnissa työntekijät työskentelevät palveluammateissa. Työ on ihmisten kohtaamista arjessa ja juhlassa, vahvistaa hallintojohtaja Tommi Mäki.

Uusia toimintoja korona-aikana

Koronapandemian myötä seurakunnat ovat sopeuttaneet toimintaansa aina voimassa olevien rajoitusten mukaisesti. Kirkon digiloikka on toteutunut monellakin eri tavalla.

– Jumalanpalveluksia on videoitu ja lähetetty verkossa ja virtuaaliset kirkkokahvimme ovat houkutelleet mukaan muutamia osallistujia ulkomailta saakka, iloitsee Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen.

Pielisensuun seurakunnassa sosiaalisen median kanavat ovat olleet ahkerassa käytössä nuorisotyössä ja myös rippikoulut siirtyivät osittain verkkoon. Varhaiskasvatuksen työntekijät valmistivat lapsiperheille askartelupaketteja ja videotervehdyksiä sekä tarjosivat perheille ulkoiluapua.

– Myös diakoniatyössä korona on haastanut arjen monella tavalla. Kotikäyntejä olemme tehneet mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi olemme avanneet uusia kanavia ihmisten tavoittamiseksi ja tukeneet apua tarvitsevia keskustelun lisäksi apteekki- ja kauppa-asioiden hoitamisessa, Reinikainen kertoo.

Diakonien verkostoja on hyödynnetty keväällä käynnistetyssä Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa hankkeessa, joka tukee perheitä ja nuoria saamaan kiinni mahdollisimman hyvästä arjesta ja osallisuudesta poikkeusaikana. Iäkkäämpiä seurakuntalaisia on tänä vuonna muistettu kirjeitse ja puhelimitse.

– Olemme halunneet välittää seurakuntalaisille tietoa siitä, että olemme olemassa heitä varten. Meille on ollut tärkeää säilyttää yhteys ja tuoda toivoa kaiken keskelle sekä auttaa ja tukea siinä, missä voimme. Ja on ollut myös hyvä päästä vaihtamaan ajatuksia puolin ja toisin siitä, mitä on tapahtunut, Reinikainen toteaa.

Kontiolahden seurakunnan talous on pysynyt vakaana

Kontiolahden seurakunnan kirkkovaltuusto hyväksyi tulevan vuoden taloussuunnitelman joulukuun alussa. Kirkollisverokertymä on pysynyt viime vuosina suunnilleen samoissa lukemissa 2,4 miljoonassa eurossa. Vs. talouspäällikkö Rauni Ikonen näkee Kontiolahden taloudellisen tilanteen tällä hetkellä melko hyvänä, mutta talouden muutoksia on hänen mukaansa seurattava tulevan vuoden aikana.

– Kirkkohallituksen kirkollisveroennusteen mukaan kirkollisverotulomme kasvavat hieman vuonna 2021, mutta sen jälkeen tulot kääntyvät mahdollisesti laskuun. Talouden ennustettavuus on tällä hetkellä kuitenkin epävarmaa koronaviruspandemian vuoksi, Ikonen toteaa.

Kontiolahden seurakunnan palvelut ovat monipuolisia. Papiston lisäksi tehtäviä hoitavat kanttorit, diakoniatyöntekijät, nuorisotyöntekijät, perhetyönohjaajat, lastenohjaajat, kiinteistötyöntekijät sekä hallinnon työntekijät. Osa palveluista tuotetaan yhteistyössä Joensuun seurakuntayhtymän kanssa.

– Ostamme seurakuntayhtymältä ammattikasvatustyön ja perheneuvonnan palvelut. Sairaalasielunhoidon palveluista maksamme jäsenmääräperusteisesti, Ikonen kertoo.

Kontiolahden seurakunnan tulevan vuoden investoinnit ovat pieniä. Muutoksia on tulossa kirkon palohälytysjärjestelmään, lukitukseen ja lämmitysjärjestelmään.

Kirsi Taskinen

Seurakunnat auttoivat perheitä korona-arjessa

Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.

Yli 50 perhettä sai kesän ja syksyn aikana seurakunnilta apua taloudellisiin ja henkisiin haasteisiin sekä lastenhoitoon, tietoteknisiin ongelmiin ja työnhankintaan.

Kolme lasta istuu pöydän ääressä syömässä paahtoleipää. Äiti Niina Väätäinen kattaa pöytää ja katsoo kameraan. — Joensuulainen viiden lapsen äiti Niina Väätäinen sai hankkeesta tukea mökkireissun järjestämiseen. Lisäksi yhdelle lapselle saatiin hankittua käytetty polkupyörä hankkeen tuella. ”Meillä on ollut tavoitteena, että pystyisimme joka kesä tekemään mökkireissun, ja olemme säästäneet sitä varten. Tänä vuonna pääsimme mökille elokuussa hankkeen tukemana. Reissu oli ihana. Olin siellä neljän lapseni kanssa ja lasten kaveritkin tulivat käymään”, Väätäinen iloitsee. Kuvassa myös lapset Viola, Jenny ja Alisa. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun seurakuntayhtymä käynnisti toukokuussa 2020 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hankkeen, jonka tarkoituksena oli tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia. Kaksi työntekijää työllistänyt hanke päättyy vuoden 2020 lopussa.

Hankepäällikkö Katja Nuuhkarisen ja hanketyöntekijä Kaisa Puustisen mukaan korona on vaikuttanut perheisiin monella eri tavalla. Kevään rajoitukset ja poikkeustila aiheuttivat monille tulojen menetyksiä. Myös terveys, koulunkäynti, opiskelun jatkuminen sekä yleinen toivottomuus aiheuttivat haasteita.
– Monissa asiakasperheissämme on erityislapsia, joiden etäopetusaika söi perheiden ja parisuhteiden voimavaroja huomattavan paljon. Yksi suurimmista esiin tulleista peloista tänä syksynä onkin ollut se, että joudumme uudelleen sulkemaan koko yhteiskunnan ja perusopetuksen, Nuuhkarinen ja Puustinen kertovat.

Eniten kaivattiin taloudellista apua – apu räätälöitiin asiakaskohtaisesti

Hankkeella tuettiin yli 50 joensuulaisperhettä. Avun tarve osoittautui työntekijöiden mukaan kirjavaksi, ja apu räätälöitiin asiakkaiden tarpeista käsin.

Yleisin hankkeen puitteissa kaivattu ja tarjottu apu on ollut taloudellisiin kysymyksiin vastaaminen. Lisäksi asiakkaita on avustettu työnhankinnassa, tietoteknisissä ongelmissa ja lastenhoidon pulmissa.
– Olemme ohjanneet ihmisiä jatkoavun äärelle tunnistettuamme tarvetta sellaiseen. Tässä olemme käyttäneet apuna verkostoja ja tuntemustamme kaupungin eri palveluista, kuten talous- ja velkaneuvonnasta ja sosiaali- ja terveyspalveluista.

Perheiden elämänlaatua on pyritty parantamaan tukemalla taloudellisesti esimerkiksi pieniä lomareissuja. Myös kodin viihtyvyyden ja toimivuuden parantamiseen on annettu tukea muun muassa kodinkoneiden hankinnan muodossa.
– Lisäksi olemme hankkineet muun muassa harrastusvälineitä ja nuorten kulkuvälineitä. Aika monet avun tarvitsijoista ovat olleet tiukilla jo ennen koronaa, ja korona on ennestään pahentanut vallitsevaa tilannetta. Jos ei muuten, niin henkinen jaksaminen on heikentynyt.

Yhteistyötä talous- ja velkaneuvonnan sekä urheiluseurojen kanssa

Nuuhkarinen ja Puustinen kiittävät hankkeeseen osallistuneita perheitä ja yhteistyötahoja ja iloitsevat eri toimijoiden, kuten talous- ja velkaneuvonnan sekä JoMan, Jipon ja Katajan kanssa löydetystä yhteydestä.
– Viimeksi mainittujen seurojen kanssa seurakuntayhtymän yhteistyö jatkuu hankkeen jälkeenkin lasten ja nuorten urheiluharrastamisen tukemisena, Nuuhkarinen toteaa.
– Kaikkia avuntarvitsijoita emme tietenkään ole tavoittaneet tähänkään mennessä. Onneksi Pohjois-Karjalaan on tulossa vastaavia tukihankkeita, joten perheet eivät jää apua vaille, Puustinen lisää.

Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella Covid-19 poikkeusoloista selviytymiseen on Euroopan sosiaalirahaston tukema hanke ajalla 11.5.2020–31.12.2020.

Virpi Hyvärinen

Yhteisen pöydän ääreen

Kontiolahden uuden seurakuntakeskuksen keittiöstä tehtiin tarkoituksella tilava, jotta kokkaamaan mahtuisi isompikin porukka. Myös pöydän antimista nauttijoita on seurakuntakeskuksessa riittänyt.

Joukko naisia tekee karjalanpiirakoita kokoontuneena yhden ison pöydän ääreen. — Piirakkatalkoot ovat yksi toimintamuoto, jossa uuden keittiön isommista tiloista on iloa. Kuva viime vuoden Yhteisvastuu-piirakoiden paistamisesta. Keskellä lähetyssihteeri Eija Romppanen. Kuva: Sanna Mutikainen

Vaikka korona on rajoittanut seurakuntien toimintaa kuluneena vuonna välillä rajustikin, monenlaista on myös pystytty seurakunnissa toteuttamaan. Kontiolahden uusi seurakuntakeskus vihittiin käyttöön vuosi sitten lokakuussa. Toiveissa tuolloin oli, että uudet tilat mahdollistaisivat entistä paremmin yhteisöllisyyden rakentumisen etenkin ruoanlaiton ja yhteisten aterioiden merkeissä.

Uusia avauksia seurakuntakeskuksella ehdittiinkin koronan varjosta huolimatta tehdä. Tilavassa keittiössä käynnistyivät esimerkiksi kirkkoherra Jukka Reinikaisen vetämät sushi-kurssit ja perinnetaitojen ylläpitämiseen tähtäävät piirakkapajat. Molemmissa toimintamuodoissa yhdistettiin kokkaustaitojen opettelu ja herkuttelu hyväntekeväisyyteen: mukanaolija sai nauttia kokkailun tuloksista ja maksoi lystistä materiaalimaksun Naisten Pankin hyväksi.

Lapsiperheille Lauantaibrunsseja ja perheiltoja

Myös lapsiperheet ovat saaneet osansa uuden seurakuntakeskuksen luomista mahdollisuuksista. Perheille on uutena toimintamuotona järjestetty kahteen otteeseen Lauantaibrunssi, joka on perhetyönohjaaja Virpi Malvalehdon mukaan ollut menestys ja tuonut uusia perheitä mukaan toimintaan.
– Perheet ovat pitäneet siitä, että pääsee välillä valmiille ruoalle ja touhuamaan lasten kanssa, ilman kiirettä kattiloiden ääreen. Tarkoitus on jatkaa perinnettä ja tuoda rinnalle myös messujen yhteyteen liitettyjä ruokailuja perheille.

Uutena toimintamuotona käynnistyivät myös perheiden illat, jotka ovat saaneet liikkeelle niin uusia kuin entisten kerholaisten perheitä. Myös paljolti ikäihmisiä keräävän Ystävänkammarin ja lapsiryhmien yhteen tuomista on mietitty paljon viimeisen vuoden aikana.
– Korona laittoi sen toistaiseksi jäihin, mutta vanhempia on ohjattu jäämään kahvittelemaan lasten hakutilanteessa, jos vain aikaa löytyy. Ajatuksena on, että saisimme eri ikäluokkia yhdistettyä ja tuotua yhteisöllisyyttä enemmän tietoisuuteen. Mummuissa ja papoissa tuntui löytyvän kiinnostusta myös lukumummona tai -pappana toimimiseen, Malvalehto kertoo.

Seurakuntaruokailut halutaan jokaviikkoisiksi

Pöydän antimista on jo ennen uutta seurakuntakeskustakin nautittu suosituissa seurakuntaruokailuissa. Ruokailu on tarkoitus muuttaa tammikuusta alkaen viikoittaiseksi, mikäli koronatilanne kokoontumiset ylipäänsä sallii. Aiemmin yhteiseen pöytään on kokoonnuttu joka toinen viikko.
– Seurakuntaruokailu on ollut hyvä tapaamispaikka, ja ruokailijoita on käynyt lähes 50 joka kerta, kertoo ruokailujen toteuttamisesta vastaava diakoniatyöntekijä Sanna Mutikainen.

Mutikaisen mukaan vapaaehtoisten rooli ruokailujen toteuttamisessa on suuri.
– Ruokailuja ei olisi ilman vapaaehtoisia. Mukana on joka kerta 3–6 vapaaehtoista. Keittiötyöt ovat varsinkin naisille mieluisia. He kokevat, että siellä on helppo toteuttaa vapaaehtoistyötä. Ruokana on ollut keitto tai laatikkoruoka lisukkeineen, ja ruoalla on vapaaehtoinen 2 euron maksu. Ruokailun yhteydessä pidetään pieni hartaus.

Ruoan äärelle tullaan mielellään yhteen

Mutikainen kokee, että nimenomaan ruoan ääreen kutsuminen on matalan kynnyksen toimintaa, ja haluaa kehittää sitä edelleen seurakunnassa.
– Yhdessä syöminen kokoaa porukkaa paljon ja helposti. Tänä syksynä aloitimme uutena toimintamuotona myös kuntouttavan työtoiminnan kokkikerhon, joka kokoontuu kerran kuussa. Sitä on tarkoitus jatkaa ensi vuonnakin, hän sanoo.

Kontiolahden seurakunnan pappi Kati Nissi odottaa muiden tavoin koronatilanteen väistymistä ja paluuta normaaliin arkeen seurakunnan toiminnassa.
– Kokemus siitä, että kuuluu johonkin joukkoon, on ihmiselle perustavanlaatuinen tarve. On hienoa, jos seurakunta voi olla osaltaan luomassa ihmisille kokemusta siitä, että tähän joukkoon saat kuulua ja täällä voit kohdata toisia ihmisiä samanvertaisena. Kyllä me vielä tästä koronastakin selvitään, Nissi sanoo.

Virpi Hyvärinen

Seurakuntayhtymä ja urheiluseurat tukevat lasten ja nuorten liikuntaa

Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille. Sopimuksen mukaan seurakuntayhtymään perustetaan urheiluseurarahasto, jonka varoilla tuetaan lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.

Seurakuntayhtymän urheiluseurarahasto tulee vastaanottamaan rahalahjoituksia urheiluseurojen yhteiseltä SeeMe-hankkeelta. Lahjoitettuja varoja käytetään lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseen kaikissa kolmessa seurassa. Avustuksella voidaan kattaa kausi- ja välinemaksuja. Avustusten jakamista koordinoivat ev.lut. seurakuntien diakoniatyöntekijät, jotka kartoittavat avustusta kysyvien perheiden taloustilanteen ja tekevät ratkaisun diakonisin perustein.

Kirsi Taskinen

Yksinäisyyttä on monta lajia

On yksinäisyyttä, johon kaipaa lohdutusta. Ja on yksinoloa, johon ei ikävöi toista ihmistä tai mitään muutakaan.

On yksinäisyyttä, johon kaipaa lohdutusta. Ja on yksinoloa, johon ei ikävöi toista ihmistä tai mitään muutakaan.

Mies kävelee lumisella tiellä puiden keskellä yksin selkä kuvaajaan päin. — Kuva: iStock.

Muista tämä, sanoin itselleni muutama vuosikymmen sitten. Oli lapsuudenkodin jouluaaton ilta. Kotikylässä valkea hanki säihkyi tuhansin lumitimantein, yötaivas oli tumma – kuin syvä violetti ja sininen ja musta, tähdet loistivat ja säkenöivät kirkkaina. Pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta, oli kylmää ja hiljaista. Lähdin ulos kävelemään, ensi kertaa kuin aikuisen askelin: jätin sisarukset ja vanhemmat joulun viettoon, kävelin lyhyen kotitien, kunnes kylmyys pakotti taas sisälle. Oli kaunista ja olin yksin. Ymmärsin, että tätä yksinäisyyttä en voi jakaa kenenkään kanssa, en tätä talven kauneutta, en tätä tunnetta. Muista tämä, sanoin itselleni, ja yhä muistan sen.

Yksinoloa ja yksinäisyyttä on monta lajia. Mikään niistä ei ole itsessään hyvä tai paha asia, vaan jotakin, mikä kuuluu elämään samoin kuin ilo tai suru, rakkaus tai suuttumus tai mikä tahansa tunne ja elämänvaihe.

Kaupunkeihin muutti syksyllä satoja uusia opiskelijoita oppimaan ammattia tai elämää. Monet heistä jäivät hyvin yksin, koska oman paikan löytäminen oli vaikeaa erilaisten rajoitusten vuoksi. Opetusvälineenä oli useimmiten kone, uusilla tuttavuuksilla oli maski kasvojen edessä, vapaa-ajan harrastukset ja tapaamispaikat olivat tyhjiä.

Sama tilanne oli ja on monella muullakin: se mikä on tavallista, on väistynyt, ja täytyy opetella jotakin muuta tapaa olla. On kuin uudenlainen olotila olisi vallannut elämän.

On yksinäisyyttä, johon liittyy ikävöiminen: koti-ikävä, menneiden aikojen ikävä, toisten ihmisten ikävä. On syvältä sisimmästä kumpuavaa yksinäisyyttä, johon ei mikään auta: ehkä siihen on kasvettu ja opetettu jo lapsena, että yksin on pärjättävä. Joskus kovat elämänkokemukset ovat rakentaneet ihmisen ympärille yksinäisyyden muurin. On hengellistä yksinäisyyttä: Jumala tuntuu olevan kaukana ja lapsuudessa opitut rukoukset eivät enää toimi.

On myös itse valittua yksinäisyyttä – ehkä sitä voisi kutsua yksinoloksi. Silloin viihtyy itsekseen. Sitä puuhailee kaikenlaista ja tuntee olonsa hyväksi sen elämän kanssa, mitä suostuu elämään ja mikä on mahdollista juuri nyt elää. Taiteilijan yksinäisyys saattaa olla tällaista: syvältä sisimmästä kumpuaa jotakin, mikä saa musiikin, taulun, veistoksen, liikkeen tai sanallisen muodon. Yksinolosta nousee jotakin, mikä rikastuttaa elämää aivan toisella tasolla kuin raha tai omaisuus.

Sairaus sitoo monen yksinäisyyteen. Joku saattaa myös vaatia itseltään paljon, ja se ajaa ihmisen tekojen ja suorittamisen aiheuttamaan väsyttävään yksinäisyyteen. Ei vaan enää jaksa eikä tahdo tavata ketään, vaikka kaipaisikin toista ihmistä.

Yksinäisyyttä on monta lajia. Jos on mahdollista tunnistaa itsessään, millainen on minun yksinäisyyteni, voi sen muuri murtua ja jotakin uutta avautua, mikä auttaa ja lohduttaa. Usein omien asioiden jakaminen toisten kanssa auttaa – ja yhtä lailla se, että vastavuoroisesti lähtee itse auttamaan ja kuuntelemaan.

On toisia, jotka kokevat samanlaista yksinäisyyttä kuin minä, ja heidän kanssaan löydän tavan tulla toimeen oman oloni kanssa silloin kun ahdistaa. Ja toisaalta – ei ole ketään, joka tuntee samanlaista yksinäisyyttä kuin minä, mutta itse tunnen sen ja elän siinä. Siihen osaan yksinäisyyttä – omaani tai toisten – johon voin vaikuttaa ja johon haluan muutosta, siitä voin kantaa vastuun.

Tähtikirkkaan taivaan alla on hyvä kulkea: on kuin Luojamme varjelus säteilisi jokaisesta tähdestä valoa ja toivoa jokaiselle ihmiselle. Sen nähdäkseen on katsottava taivaaseen päin. Muista, sanoin itselleni silloin nuorena kotikylän jouluaaton pimeässä illassa: tähdet loistavat aina, vaikket näe niitä.

Tiina Belov
oppilaitospastori

Diakonialle 336 joulukassia ja lukuisia muita lahjoituksia

Keräys toteutettiin 25.11.–11.12.2020 välisenä aikana.

Joensuun ev.lut. seurakuntien joulukassikeräys tuotti tänä vuonna yhteensä 336 joulukassia jaettavaksi diakoniatyön kautta apua tarvitseville. Yhden joulukassin arvo on 25 euroa, ja se sisältää pääasiassa jouluista ruoka-apua.

Keräykseen osallistuivat Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan seurakunnat. Joensuun seurakuntaan saatiin kerätyksi 127 kassia, Pielisensuuhun 40 kassia, Rantakylään 74 kassia, Pyhäselkään 50 kassia ja Vaara-Karjalan seurakuntaan 45 kassia. Keräys toteutettiin 25.11.–11.12.2020 välisenä aikana.

Perinteisen joulukassikeräyksen lisäksi Enon seurakunta järjesti tänä vuonna oman, hieman muista poikkeavan joulukassien keräyksen. Keräys tuotti yhteensä 110 kassia Enon seurakunnan alueella jaettavaksi.

Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniatyö sai joulukassikeräyksen lisäksi lukuisia muita lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja paikallisilta yrityksiltä sekä yhdistyksiltä vähävaraisten joulumuistamiseksi. Seurakuntien diakoniatyö kiittää lämpimästi kaikkia lahjoittajia.

Kirsi Taskinen

Kiihtelysvaaraan haetaan uuden kirkon arkkitehtia

Kilpailutuksen ensimmäinen vaihe päättyy 5.1.2020. Lopullinen tieto kirkon suunnittelijasta selviää maaliskuun aikana.

Kiihtelysvaaraan haetaan uuden kirkon suunnittelijaa kaksivaiheisen kilpailutuksen avulla. Ensimmäisessä vaiheessa pyydetään kirkon suunnittelusta kiinnostuneita arkkitehteja ilmoittautumaan mukaan kilpailutukseen. Toisessa vaiheessa Kiihtelysvaaran kirkon rakennustoimikunta valitsee ilmoittautuneista seitsemän parasta kilpailutuksen kriteerit täyttävää osallistujaa. Valituilta osallistujilta pyydetään hintatarjoukset kirkon suunnittelusta. Kilpailutuksen ensimmäinen vaihe päättyy 5.1.2020. Lopullinen tieto kirkon suunnittelijasta selviää maaliskuun aikana.

Kiihtelysvaaran uudesta kirkosta halutaan luoda yhteisön keskus, joka on samalla sekä pyhä että kodikas. Tavoitteena on, että rakennettava kirkko parantaa kaiken ikäisten osallisuutta, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja hyödyntää nykyaikaista tekniikkaa. ”Saman katon alle” -ajatuksen mukaisesti kirkko tulee olemaan muunneltavissa moneen eri tarkoitukseen. Uuden kirkon myötä nykyiset seurakuntatalon toiminnot siirtyvät kirkkoon.

Kirsi Taskinen

Arkunkantajista puodinpitäjiin

Vapaaehtoistoiminta on monelle mieluinen tapa osallistua seurakunnan toimintaan. Joensuun seurakunnilla onkin tarjolla mitä moninaisimpia tehtäviä lähimmäispalvelusta messuavustajiin, tapahtumien järjestelytehtävistä arkunkantajiin ja Duka-puodin asiakaspalvelusta Kirkon keskusteluavun tehtäviin.

Paremman maailman puodin myyjä esittelee kuvassa tarjotinta, jossa on esillä myynnissä olevia tuotteita. — Aira Santanen toimii vapaaehtoisena asiakaspalvelijana Paremman maailman puoti Dukassa Joensuun seurakuntakeskuksella. Puodissa myydään Reilun kaupan ja Naisten Pankin tuotteita sekä pieniä lahjatavaroita ympäri maailmaa. Kuvassa taustalla myös vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

– Jokainen vapaaehtoistehtävä on erityinen ja tärkeä, ja vapaaehtoiseksi saa tulla kuka vain, sanoo seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya.

Korona-arjessa monet tehtävät ovat olleet Mgayan mukaan tauolla, ja joitakin tehtäviä on voitu toteuttaa toisella tavalla.

– Arkunkantaminen ja Kirkon keskusteluapu ovat tehtäviä, jotka ovat toteutuneet tavalliseen tapaan myös tiukimpana korona-aikana. Myös lähimmäispalvelun ulkoilukaveri-toimintaa on voitu jonkin verran toteuttaa, kertoo Mgaya.

Sopivaa tehtävää voi katsella itselleen vapaaehtoistyo.fi-sivustolla verkossa tai soittamalla seurakunnan työntekijälle tai vapaaehtoistoimintaa koordinoivalle Mgayalle.

– Vapaaehtoistyo.fi-nettisivusto uusiutui valtakunnallisesti syksyn 2020 aikana. Nyt opettelemme uuden sivuston käyttöä ja mahdollisuuksien mukaan avataan sivustolle tehtäviä. Jos Joensuun seurakunnissa ei ole sivustolla avoinna useita tehtäviä, aina voi ilmoittautua avoimeen tehtävään, joka koskee kaikkia seurakuntia. Jos ilmoittautuu siihen, otamme yhteyttä ja voimme jutella siitä, minkälaiset tehtävät kiinnostavat ja miten voisi edetä, kertoo Mgaya.

Joensuun seurakuntayhtymässä on käynnissä Vapaaehtoisuus voimavarana -hanke, jonka puitteissa toteutettiin loppuvuodesta 2020 kysely vapaaehtoisten ja työntekijöiden parissa. Vastauksia saatiin vapaaehtoisilta 120 ja työntekijöiltä 31.

– Vapaaehtoisten kyselyssä oli mahdollisuus osallistua arvontaan. Arvonta on suoritettu, ja Duka-puodin lahjakortit toimitettu voittajille. Hankkeen raportointia tehdään tammikuun aikana ja tuloksista kerrotaan helmikuussa, kertoo Mgaya.

Virpi Hyvärinen

Rohkeasti kohti uusia haasteita – Luottamushenkilöt puolivälin pysäkillä

Vaalikausi on ehtinyt jo puoliväliin. Kaksi vuotta sitten marraskuussa valittiin sekä ensikertalaisia että konkareita päättämään seurakuntien asioista. Miten alkukausi on sujunut ja mitä odotuksia vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä on loppukaudeksi?

Mies ja nainen seisovat bussipysäkillä. — Seurakuntien luottamushenkilöt Petri Karvinen ja Kaija Majoinen ovat nähneet koronapandemian vaikutukset seurakuntien päätöksentekoon. Vaalikauden toiseen puoliskoon he suhtautuvat avoimen myönteisesti. Kuva: Kirsi Taskinen

Ensikertalainen Petri Karvinen lähti mukaan seurakuntien päätöksentekoon kaksi vuotta sitten avoimin mielin. Sisäänajovaihe sujui nopeasti ja ongelmitta, vaikka ensimmäisenä vuotena olikin paljon uutta opittavaa. Karvinen otettiin positiivisesti vastaan Rantakylän seurakuntaneuvostossa.

– Uudet kasvot olivat selvästi tervetulleita konkareiden joukkoon, hän muistelee.

Pyhäselän seurakuntaneuvoston luottamushenkilö Mari Kärki-Puustinen on ollut mukana seurakuntien päätöksenteossa jo 14 vuoden ajan, vaikka väliin mahtuu tauko viime vaalikaudella. Kokemuksensa myötä Kärki-Puustisella oli jo vaalikauden alussa hyvä kuva siitä, mitä luottamushenkilön tehtävä tuo tullessaan. Tärkeintä on mahdollistaa seurakuntien toiminta. Lisäksi hän nostaa esiin hengellisen ulottuvuuden.

– Yksi tehtävämme on rukous, rukoilla itse ja kertoa seurakuntalaisille, että me kaikki rukoilisimme oman ja muiden seurakuntien puolesta.

Talous ja korona puhuttaneet

Jokaisessa Joensuun alueen seurakunnassa toimii oma vaaleilla valittu seurakuntaneuvosto. Seurakuntien päätöksenteko jakautuu monelle eri tasolle ja juuri seurakuntaneuvostot ovat lähimpänä seurakuntien arkea. Ne päättävät mm. varojen käytöstä ja laativat suunnitelmat seurakuntien käytännön toiminnasta. Viimeisen kahden vuoden aikana asialistat ovat olleet monipuolisia.

– Meillä on puhuttanut eniten talous, mutta sekaan on mahtunut keskustelua kaikenlaisista asioista, Petri Karvinen kertoo.

– Vuosittain toistuvan perustyön lisäksi meillä on käsitelty korona-ajan uusia haasteita ja esimerkiksi sitä, miten työntekijät voivat kohdata tässä ajassa seurakuntalaisia, Mari Kärki-Puustinen jatkaa.

Mieleenpainuvinta alkukauden aikana on ollut molemmille korona ja sen vaikutukset. Kun tapahtumia on peruttu ja toimintaa rajoitettu, seurakunnat ovat joutuneet pohtimaan omaa tehtäväänsä uudella tavalla.

Kokouksissa avoin ilmapiiri

Kaikki Joensuun seurakunnat pääsevät ääneen seurakuntayhtymän yhteisissä päätöksentekoelimissä: yhteisessä kirkkovaltuustossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa. Valtuustossa on vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä kaikista yhtymän seurakunnista. Yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet taas valitsee valtuusto keskuudestaan.

Tällä kaudella paikallistason päätöksiä tekee myös Pielisensuun seurakunnan Kaija Majoinen, joka valittiin vaaleilla valtuustoon ja sitä kautta neuvoston jäseneksi. Majoinen on motivoitunut erityisesti kuukausittain kokoontuvan yhteisen kirkkoneuvoston työskentelyyn.

– Olen iloinnut siitä, miten vankalla ammattitaidolla johtavat viranhaltijat ovat valmistelleet päätettäväksi tulevia asioita. Valtuusto kokoontuu harvemmin, joten kokousten yhteydessä pidettävät iltakoulut ja infot ovat tervetulleita.

Yhteinen kirkkoneuvosto muun muassa valmistelee yhteisen kirkkovaltuuston kokoukset ja panee toimeen sen päätökset. Vaativasta tehtävästä huolimatta kokouksissa on lämminhenkinen tunnelma.

– Puheenjohtajamme on onnistunut luomaan kerran kuukaudessa pidettäviin kokouksiin avoimen, keskustelevan ja arvostavan ilmapiirin. Jo kokouksen alut itsessään ovat mieleenpainuvia, alkavathan ne alkuhartaudella. Näin ajatukset suuntautuvat seurakunnan perustehtävään ja siihen, miksi olemme koolla, Majoinen miettii.

Vaalikausi jatkuu

Vaalikauden toiseen puoliskoon Petri Karvinen, Mari Kärki-Puustinen ja Kaija Majoinen suhtautuvat avoimen myönteisesti.

– Odotan, että voimme suuntautua entistä enemmän tulevaisuuden tekemiseen käynnistyvän strategiatyön myötä. Kirkolle avautuu tässä epävarmuuksien ajassa paljon mahdollisuuksia, kun vain rohkeasti tartumme niihin. Kun on Jumalan siunaus matkassa ja yhteistyö toimii, voimme saada paljon aikaan vähälläkin rahalla. Talousnäkymät itsessään toki tiukkenevat, mutta kehittämishankkeisiin on saatavilla myös ulkopuolista rahoitusta, Majoinen kertoo.

– Itse joudun loppukautena pohtimaan, kuinka paljon olen valmis käyttämään omaa aikaani tehtävässä. Luottamushenkilön tehtävä on niin mielenkiintoinen ja imee helposti mukaansa kokonaan, Kärki-Puustinen pohtii.

– Vaikka pandemia ehkä painuukin taka-alalle ennen kauden loppua, niin sen talousvaikutuksia päästään varmasti käsittelemään monen monta kertaa. Joten pää pystyssä kohti niitä haasteita, Karvinen rohkaisee.

Talous on tuttu aihe yhteisessä kirkkoneuvostossa

Yhteinen kirkkoneuvosto käsitteli marraskuun kokouksessaan mm. koko seurakuntayhtymän ensi vuoden talouslukemia ja suunnitelmia. Luottamushenkilöt kuulivat, mitä vaikutuksia koronalla on ollut seurakuntayhtymän talouteen tänä vuonna ja miten yhtymä varautuu koronapandemian todennäköiseen jatkumiseen vuodenvaihteen jälkeen.

Kokouspuheenvuoroissa vilahtelevien taloustermien ymmärtäminen ei ole välttämättä helppoa luottamushenkilöille. Yhteisen kirkkovaltuuston ja -neuvoston edustajaa Kaija Majoista auttaa se, että talouden käsitteet ovat hänelle osittain ennestään tuttuja.

– Hallintotieteen opinnot ja työkokemus auttavat talousasioissa, mutta onhan seurakuntayhtymän taloudessa toki uutta opittavaa, esimerkiksi lukuisiin kiinteistöihin liittyvät talousasiat ns. korjausvelkoineen.

Kirsi Taskinen