Kuukausi: marraskuu 2022

Uudet päättäjät valittu

Seurakuntavaaleissa valittiin päättäjät eli seurakuntien luottamushenkilöt paikallisiin seurakuntaneuvostoihin. Lisäksi vaaleissa valittiin paikallisten seurakuntien edustajat Joensuun seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon.

Seurakuntavaaleissa valittiin päättäjät eli seurakuntien luottamushenkilöt paikallisiin seurakuntaneuvostoihin sekä Joensuun seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon. Luottamushenkilöt päättävät vuosina 2023–2026 muun muassa siitä, keitä valitaan seurakuntien työntekijöiksi, miten rahat jaetaan, minkälaisia kerhoja pidetään ja keitä autetaan.

Joensuun seurakunta

Joensuun seurakunnassa valittiin 14 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 14 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Pielisensuun seurakunta

Pielisensuun seurakunnassa valittiin 14 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 12 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Rantakylän seurakunta

Rantakylän seurakunnassa valittiin 12 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 10 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Pyhäselän seurakunta

Pyhäselän seurakunnassa valittiin 12 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 6 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Enon seurakunta

Enon seurakunnassa valittiin 10 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 5 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Vaara-Karjalan seurakunta

Vaara-Karjalan seurakunnassa valittiin 10 jäsentä seurakuntaneuvostoon ja 4 jäsentä yhteiseen kirkkovaltuustoon. Tutustu valittuihin luottamushenkilöihin seurakuntavaalien tulossivuilla.

Tiesitkö, että

  • Yli puolet seurakuntaneuvostoihin valituista on uusia.
  • Uusien päättäjien keski-ikä on 56,8 vuotta.
  • Eniten ääniä keräsivät Topi Linjama (Joensuu, 221 ääntä) ja Jaana Minkkinen (Joensuu, 215). Kolmanneksi suurimman äänisaaliin sai Helena Hulmi (Rantakylä, 203).
  • Puolet Joensuun seurakunnan päättäjistä valittiin Tapakristittyjen ehdokaslistalta.
  • Äänestysprosentti nousi edellisistä vaaleista Enon seurakunnassa.
  • Joensuun alueen seurakuntien äänestysprosentit vaihtelivat välillä 7,1–15,1. Ahkerimmin äänestettiin Vaara-Karjalan seurakunnassa.

 

Kenestä Enon kirkkoherra?

Enon seurakunnan kirkkoherran virkaa tavoittelevat vt. kirkkoherra Markku Koistinen, Kontiolahden seurakunnan I kappalainen Kati Nissi sekä Leppävaaran seurakunnan III kappalainen Jukka Raunu.

Enon seurakunnan avoinna olevaa kirkkoherran virkaa tavoittelevat vt. kirkkoherra Markku Koistinen, Kontiolahden seurakunnan I kappalainen Kati Nissi sekä Leppävaaran seurakunnan III kappalainen Jukka Raunu.

Kolme pastoria kuvassa, taustalla Enon kirkko.
Enon seurakunnan kirkkoherranvaaliehdokkaat Markku Koistinen, Kati Nissi ja Jukka Raunu. Kuvat: Kuvamestari Joensuu ky, KK-kuva, Kätlin Kask Photography

Kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla, jossa lopullisen päätöksen tekee ti 20.12. Enon seurakunnan seurakuntaneuvosto. Ennen päätöstä ehdokkaat esittäytyvät myös seurakuntalaisille.

Kysyimme jokaiselta ehdokkaalta, miksi he haluavat Enon kirkkoherran virkaan, millaisista hengellisistä taustoista he ponnistavat ja minkälaisia teologisia painotuksia heillä on.

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löydät vastaukset sivustolta joensuunseurakunnat.fi/kirkkoherranvaali.

Tutustu ehdokkaisiin

5xmielessä: Kohtaamisen Kahvila yhdistää eri taustoista tulevia

Joensuun jouluseimipolku on kuljettavissa tänä vuonna kahdeksatta kertaa. Yksi seimipolun kohteista on Kohtaamisen Kahvila. Leena Kokkonen on kahvilan vapaaehtoistyöntekijä.

Yksi Joensuun seurakunnan kokoaman jouluseimipolun kohteista on tänä vuonna Kohtaamisen Kahvila. Leena Kokkonen on kahvilan vapaaehtoistyöntekijä.

Vaalea nainen istuu seimiasetelman luona.
Kohtaamisen Kahvila on tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana seimipolussa. Joulu näkyy ja kuuluu kahvilassa myös muutamien joululaulutuokioiden muodossa. Joulun pyhät ja välipäivät Kohtaamisen Kahvila on kiinni, muutoin ovet ovat auki arki-iltapäivisin. – Kahvilassa on matala kynnys, eikä kävijöiltä udella heidän taustoistaan, Leena Kokkonen kertoo. Kuva: Tea Ikonen

 

  1. TOIMINTA. Tarkoituksemme on kohdata ihmisiä ja tarjota heille hengellisiä ja henkisiä virikkeitä. Yksi tavoitteistamme on myös syrjäytymisen estäminen. Kahvila on auki iltapäivisin, ja täällä on säännöllisesti muun muassa keskustelupiirejä, raamattupiirejä ja musiikkiesityksiä sekä mahdollisuus tavata joku seurakunnan työntekijä. Alakerrassa on kirpputori ja kahvilan yhteydessä on myös Joensuun ainoa kristillinen kirjakauppa, Joelin kirja.
  2. VAPAAEHTOISUUS. Olen mukana Kohtaamisen Kahvilan toiminnassa vapaaehtoisena. Haluan näin välittää Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Teen muun muassa keittiöhommia, lattian luuttuamista ja vessojen pesua. On myös antoisaa tavata ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan. Koko kahvila toimiikin pääasiassa vapaaehtoisten voimin. Laskin, että työvuorolistoillamme on yhteensä noin 20 nimeä.
  3. KÄVIJÄT. Meillä käy päivittäin yleensä noin 40–50 henkeä, mutta on meillä parhaimmillaan ollut 120 kävijää yhtenä päivänä. Kohtaamisen Kahvilassa on matala kynnys, eikä kävijöiltä udella heidän taustoistaan. Täällä käy myös laitapuolen kulkijoita, mutta sellainen ehto on asetettu, ettei päihtyneenä saa tulla. Kävijöissämme ovatkin kaikki ikä- ja yhteiskuntaluokat edustettuina.
  4. LAHJOITUKSET. Kohtaamisen Kahvilan tuotteista voi maksaa vapaaehtoisen kahvirahan. Sillä hankimme kahvia ja leipien päälle voita, juustoa, kinkkua ja muuta päälle laitettavaa. Leivät ja pullat saamme lahjoituksina muun muassa leipomoista. Taloudellisesti toimintaamme tukevat Pielisensuun ev.lut. seurakunta, Joensuun Vapaaseurakunta, Joensuun helluntaiseurakunta sekä Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.
  5. YHTEISTYÖ. Yhteiskristillisyys eli kirkkokuntien rajat ylittävä kristittyjen yhteistyö on tärkeä juonne toiminnassamme. Kahvilatoiminnan taustalla on yhteiskristillinen yhdistys, Joensuun kristityt yhdessä ry. Käytännön työ yhdistääkin hyvin eri seurakuntataustoista tulevia ihmisiä. Meillä on todella kiva työyhteys.

Tea Ikonen

Lapsella on asiaa

Eroperheen lapsi voi kärsiä kahden kodin ikävästä hyvinkin pitkään. Lapsella on asiaa -vertaisryhmässä eron aiheuttamia tunteita käsitellään lapsen tasoisilla toiminnallisilla menetelmillä.

Eroperheen lapsi voi kärsiä kahden kodin ikävästä hyvinkin pitkään. Lapsella on asiaa -vertaisryhmässä eron aiheuttamia tunteita käsitellään lapsen tasoisilla toiminnallisilla menetelmillä.

Kaksi naista istuvat hymyillen pöydän ääressä.
Lähiötalon ohjaaja ja kehittäjä Malla Luodelahti ja Rantakylän seurakunnan lastenohjaaja Anu Hynninen liputtavat vertaistuen puolesta. Vertaistuen avulla vaikeat asiat normalisoituvat, ja toisilta vanhempien eron kokeneilta lapsilta voi saada vinkkejä esimerkiksi siihen, mikä helpottaa ikävää toisen vanhemman luo. Kuva: Tea Ikonen

Rantakylän seurakunta ja Lähiötalo aloittavat tammikuussa 7–9-vuotiaille eroperheiden lapsille suunnatun Lapsella on asiaa -vertaisryhmän, jossa lapset voivat käsitellä vanhempiensa eroon liittyviä ajatuksia ja tunteita turvallisessa ympäristössä.

– Sekin riittää, että ero on vasta tulossa, siitä on keskusteltu lapsen kanssa ja uudet asumisjärjestelyt ovat vireillä, kertoo ohjaaja ja kehittäjä Malla Luodelahti ViaDia Joensuu ry:n ylläpitämästä Lähiötalosta.

Vanhempien erosta voi olla kulunut myös pidempi aika.

– Lapsi voi kantaa eroon liittyviä tunteita kauan. Esimerkiksi toisen vanhemman ikävä voi kestää hyvinkin pitkään, monia vuosia, toteaa lastenohjaaja Anu Hynninen Rantakylän seurakunnasta.

Juuri kahden kodin ikävää Luodelahti ja Hynninen pitävät merkittävimpänä eroperheen lapsen tuntemuksena. Lisäksi lapset voivat kokea lojaliteettiristiriitaa: voiko vanhemmalle kertoa toisen vanhemman luona tehdyistä kivoista asioista ilman, että vanhemmalle tulee paha mieli? Ristiriita voi olla siinäkin, että eri kodeissa on eri säännöt. Myös vanhemman uusi kumppani ja tämän lapset herättävät tunteita.

Erosta kannattaa puhua avoimesti

Lapselle kannattaa kertoa erosta rehellisesti lapsen ikätason mukaisesti syyllistämättä toista vanhempaa tai lasta itseään. Myös päiväkodin, koulun ja harrastusten vetäjien olisi hyvä olla tietoisia siitä, että vanhemmat ovat eroamassa. Näin heidän on helpompi ymmärtää lasta ja olla tukena, jos tämä oireilee eron vuoksi.

Jos lapsi ei oireile näkyvästi, ei se tarkoita sitä, etteikö vanhempien ero herättäisi hänessä tunteita.

– Lapsi voi yrittää suojella vanhemman tunteita. Se on kuitenkin aikamoinen taakka kannettavaksi lapselle. Kyllä se jossain vaiheessa purkautuu jollain tavalla, Luodelahti sanoo.

Vertaistuki normalisoi eroon liittyviä asioita

Lapsella on asiaa -vertaisryhmässä eron aiheuttamia tunteita käsitellään toiminnallisilla menetelmillä kuten piirtämisen, satujen, leikkien ja pelien kautta.

– Eroon liittyvät asiat normalisoituvat, kun on vertaistukea. Ryhmästä voi myös saada vinkkejä, miten joku toinen helpottaa omaa ikäväänsä, Luodelahti toteaa.

Ryhmä kokoontuu viisi kertaa Lähiötalolla. Lisäksi ennen ryhmän aloittamista ja sen jälkeen järjestetään perhekeskustelu vanhempien kanssa.

Eroperheessä ei tarvitse olla isoja ongelmia, jotta lapsi voi tulla ryhmään. Tärkeää on, että molemmat vanhemmat ovat antaneet luvan lapsen osallistumiselle.

– Ajattelen, että tämä on arvokas kokemus kaikille lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet ja joilla on kaksi kotia. Suosittelen tällaista ryhmää hyvin varhaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevästi, Luodelahti sanoo.

Tea Ikonen

Lapsella on asiaa

  • Vertaisryhmä 7–9-vuotiaille lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet tai eroamassa
  • Viisi tapaamiskertaa kerran viikossa tiistaisin 24.1.­–21.2. klo 17–18.30 Rantakylän Lähiötalolla (Riihisärkänkatu 6 c 16)
  • Ohjaajina toimivat Anu Hynninen Rantakylän seurakunnasta ja Malla Luodelahti Lähiötalolta
  • Ilmoittautuminen 15.1. mennessä joensuunseurakunnat.fi/ilmoittaudu

Kevyemmän musiikin tuomasmessussa soi iskelmä

Rantakylän seurakunnassa vietetään joulukuun alussa kevyemmän musiikin Tuomasmessua, jossa virsien tai gospelmusiikin sijaan soi iskelmä ja pop. Miten tällainen musiikki soveltuu messuun?

Rantakylän seurakunnassa vietetään joulukuun alussa kevyemmän musiikin tuomasmessua, jossa virsien tai gospelmusiikin sijaan soi iskelmä ja pop. Miten tällainen musiikki soveltuu messuun?

Musiikkiryhmä alttarilla flyygelin äärellä.
Arepa musisoi usein Rantakylän tuomasmessuissa. Kuvassa flyygelin takana istuva kanttori Janne Piipponen yllättyi positiivisesti iskelmämusiikin toimivuudesta messussa. Kuva: Veikko Luomi.

Kevyemmän musiikin tuomasmessuja on järjestetty Rantakylän kirkossa kerran vuodessa kolmen vuoden ajan. Ne otettiin seurakunnan ohjelmaan seurakuntalaisten toiveesta.

– Esimerkiksi Tampereelta tehtiin aikoinaan iskelmämessua. Lisäksi Suomessa on tehty messuja Junnu Vainion ja Kari Tapion lauluista, ja tuli kyselyä, miksi meillä ei tällaisia messuja ole, kertoo Rantakylän seurakunnan kanttori Janne Piipponen.

Rantakylässä päätettiin kokeilla asiaa, ja yhdestä vuoden tuomasmessusta tehtiin kevyemmän musiikin tuomasmessu. Ideaan hieman skeptisesti suhtautunut Piipponen yllättyi positiivisesti laulujen toimivuudesta.

– Pitää toki miettiä, millainen biisi laitetaan vaikkapa kiitoksen tai esirukouksen yhteyteen.

Lisäksi messuun valittavien kappaleiden on toimittava yhteislauluina. Piipponen huomauttaa, että messu on osallistava eikä esittävä. Konsertti on eri juttu.

Alttaripöydällä messutarvikkeita.

Tuomasmessuun voi tulla epäilevänä

Tuomasmessuja Rantakylässä on vietetty perinteisesti jo kauan ennen kevyemmän musiikin tuomasmessua. Myös tavallisessa tuomasmessussa kirkossa on bändi, joka soittaa rytmikkäämpää musiikkia kuin perusmessussa. Tuomasmessun musiikki koostuu kuitenkin virsistä ja muista hengellisistä lauluista.

Merkittävä ero perusmessuun verrattuna on myös se, että tuomasmessussa rukoukselle on annettu enemmän tilaa: on rukousalttareita eikä messussa lueta valmiita kirkkorukouksia.

– Tuomasmessu-nimi tulee varmaan siitä, että Tuomas on epäilijä. Messuun voi tulla epäilevänä seurailemaan, mitä tapahtuu, Piipponen pohtii.

Populaarimusiikissa on syvyyttä

Piipponen painottaa, ettei kevyemmän musiikin tuomasmessussa ole tarkoitus viihteellistää messua, vaan ennemminkin tutkia sitä, mitä kaikkea messussa voi olla. Hän kertoo, ettei arvota musiikkia sen perusteella, onko se hengellistä musiikkia vai ei.

– Jos ihminen kuuntelee Satumaa-tangoa ja miettii rakkaitaan, niin vaikea on mennä neuvomaan, eikö sinulla ole hengellisempiä lauluja. Olen vaikuttunut siitä, miten syvällisiä biisejä populaarimusiikin puolella on. Minulle moni niin sanottu maallinen biisi on näyttäytynyt hengellisempänä kuin moni niin sanottu hengellinen biisi.

Seuraavassa kevyemmän musiikin tuomasmessussa Rantakylän kirkossa sunnuntaina 4.12. on luvassa sinivalkoisia sävelmiä. Seurakuntalaiset ovat voineet äänestää etukäteen toivebiisiä laulettavaksi Rantakylän seurakunnan Facebook-sivuilla.

 

Tea Ikonen

 

Pääkirjoitus: Rauhaa ja hyvää

Epävarmojen aikojen ja huonojen uutisten keskellä on arvokasta kuulla hyviä asioita. Siksi joulun sanoma rauhasta ja hyvästä tahdosta tuntuu tänä vuonna erityisen merkitykselliseltä.

Kun kahtena edellisenä vuonna olemme viettäneet joulua, niitä on kutsuttu poikkeuksellisiksi. Niiden jälkeen moni on odottanut tavallista ja tasaisempaa elämää. Mutta maailma ei ole enää entisensä. Monenlaiset huolenaiheet varjostavat alkanutta talvea.

Epävarmojen aikojen ja huonojen uutisten keskellä on arvokasta kuulla hyviä asioita. Siksi joulun sanoma rauhasta ja hyvästä tahdosta tuntuu tänä vuonna erityisen merkitykselliseltä. Mitä muuta kuohuva maailma ja levoton sydän voisi toivoa kuin rauhaa ja hyvää. Viestiä siitä, että yhdessä me tästä selviämme.

Kun Suomi nousi aikoinaan sodan jaloista, oma hätä ja puute olivat tuoreessa muistissa. Ihmiset halusivat auttaa heti, kun kynnelle kykenivät. Jokainen kantoi kortensa kekoon, ja hyvällä tahdolla ja kekseliäisyydellä mentiin eteenpäin.

Toisen ihmisen muistaminen kuuluu jouluun. Joulukeräykseen laitetulla lantilla, pienellä puhelinsoitolla tai piipahduksella on usein itse tekoa suurempi merkitys. Se voi joskus jopa kääntää toisen ihmisen elämän suuntaa. Omastaan antaminen avartaa myös omaa sydäntä. Lahjaan kuuluu sekin, että voi ottaa vastaan, vaikka itsellä ei olisi annettavaa.

Joulun vietto alkaa tänäkin vuonna joulurauhan julistamisella. Se on vanha tapa, jonka kristityt aloittivat keskiajalla muistutukseksi ikuisesta rauhasta. Samalla itse kukin voi olla rakentamassa sitä omasta lähipiiristä alkaen.

”Rauhaa ja hyvää” on toivotus, joka on peräisin tuhat vuotta sitten eläneeltä Franciscus Assisilaiselta. Rauhallista ja hyvää joulunaikaa!

P.S. Lämpimät onnittelut kaikille vastavalituille luottamushenkilöille. Kiitos kaikille teille, jotka asetuitte ehdokkaiksi. Laitoitte itsenne likoon ja alttiiksi yhteisten asioiden puolesta.

 

Tiina Reinikainen
Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja
tiina.reinikainen@evl.fi

 

Sana: ”Kristus, kirkkauden toivo” – Kol. 1:27

Adventin aikaan liittyy koko kristikuntaa yhdistävä asia, nimittäin toivo. Toivo on enemmän kuin odottaminen. Se on myös enemmän kuin yksittäiset toiveet. Toivo suuntaa pidemmälle ja syvempään. Se on jotain, jota odotamme hartaasti. Toivon varassa jaksamme suunnata huomiseen.

Adventti on joulun odotuksen aikaa. Erityisesti lapsena olin kärsimätön joulun odottaja. Suklaakalenterin luukkujen tyhjennys hoitui minulta helposti hieman etukäteen. Odotuksen haasteet kiteytyivät erityisesti jouluaattona lahjojen odottamiseen. Katse oli kiinni ikkunassa, ja pieni mies mietti ja kyseli, milloin ihmeessä se joulupukki tulee. Nyt odottaminen on muuttunut helpommaksi. Usein on niin kiire, ettei kerkeä edes odottamaan.

Adventin aikaan on kohdallani aina liittynyt odotuksen lisäksi toiveita. Enää ei tule kirjoitettua joulupukille. Lapsuuden ja nuoruuden joululahjatoiveet ovat kohdallani muuttuneet nykyisin arkisempaan ja syvällisempään suuntaan. Sukkia tarvitsee aina, astioistakin on hyötyä. Vielä vahvemmin toiveena on, että jouluna olisi aikaa rauhoittua. Kunpa itsellä ja läheisillä olisi levollinen joulu. Samaa toivoo myös kaikille muille. Kunpa erityisesti niillä, joilla on hätää ja puutetta, olisi asiat tänä jouluna paremmin.

Adventin aikaan liittyy myös koko kristikuntaa yhdistävä asia, nimittäin toivo. Toivo on enemmän kuin odottaminen. Se on myös enemmän kuin yksittäiset toiveet. Toivo suuntaa pidemmälle ja syvempään. Se on jotain, jota odotamme hartaasti. Toivon varassa jaksamme suunnata huomiseen.

Kristinuskossa toivo on yksi perusarvoistamme. Näin on, vaikka siitä ei aina erikseen puhuta. Se on sitä siitäkin huolimatta, että kristityn elämä saattaa välillä tuntua hyvinkin toivottomalta. Raamattu on täynnä sanomaa toivosta. Tuo sanoma rohkaisee meitä elämän riittämättömyyden keskellä. Toivo avaa meille iankaikkisuuden näköalan. Parhaimmillaan toivon sanoma tuo myös Jumalan armon ja lupaukset hieman lähemmäksi tässä ajassa.

Kirkollinen elämä joulun alla kuvastaa toivoa. Seurakunnassa laulamme kauneimpia joululauluja, kokoonnumme adventtimessuihin ja vietämme nuorten joulujuhlaa… Valmistaudumme Jeesuksen syntymäjuhlaan. Ensimmäisenä jouluna Jumala tuli ihmiseksi. Toivo laskeutui toivottomuuden keskelle.

Toisen adventin evankeliumiteksti ja teema ohjaavat meitä entistä suurempaan toivoon. Kristikuntaa on halki vuosisatojen rohkaissut usko siihen, että kerran Kristus tulee takaisin kunniassaan. Kerran ihmisten ja koko luomakunnan odotus, toiveet ja toivo täyttyvät kokonaan. Toivo muuttuu odotuksesta todeksi.

Heikki Mujunen
seurakuntapastori
Rantakylän seurakunta

Kolumni: Uskonnon yksityisyys luo uskonnottomuusharhan

Kun ystävä tai työkaveri ei puhu uskonnosta, olemme taipuvaisia ajattelemaan, ettei uskonto olisi hänelle erityisen tärkeä. Kuitenkin monelle uskonnosta vaikenevalle uskonto on tärkeä.

Hymyilevä, silmälasipäinen nainen katsoo kameraanSuomalaisille uskonto on yksityisasia. Se on lause, joka suomalaisten uskonnollisuudesta puhuttaessa nostetaan kyllästymiseen asti esille. Valitettavasti lause on monessa mielessä totta.

Kansainvälisessä tutkimushankkeessa olemme selvittäneet perheiden arvokasvatusta ja uskonnollista perinteensiirtoa ja niihin liittyen uskonnollisuuden muutosta. Halusimme tai emme, eri maiden vertailu todellakin osoittaa, että suomalaisille uskonto on yksityisasia, monessakin mielessä. Muiden ihmisten roolia uskonnollisuudessa ei korosteta. Sen sijaan monet haluavat korostaa sitä, ettei vanhemmilla tai kenelläkään muullakaan ole varsinaisesti ollut vaikutusta siihen, miten uskoo.

Uskonnon yksityisyys liittyy tutkimuksen tulosten perusteella osin suomalaisissa perheissä vallitsevaan puhumattomuuden kulttuuriin ja perheen ihmissuhteisiin, jotka ovat jonkin verran etäisempiä kuin muissa tutkimukseen osallistuneissa maissa. Vaikka suomalaisten avoimuus on lisääntynyt, elämän syvien kysymysten äärellä monet vaikenevat. Uskonnosta ei välttämättä puhuta silloinkaan, vaikka se olisi itselle tärkeää.

Tämän seurauksena nuorempi sukupolvi ei välttämättä tunnista vanhempiensa uskonnollisuutta. Suomessa jokainen sukupolvi arvioi omat vanhempansa keskimäärin vähemmän uskonnolliseksi kuin vanhemmat todellisuudessa ovat olleet. Tämä näkyy niin nuorten kuin yli 70-vuotiaiden kohdalla. Nimitämme tätä uskonnottomuusharhaksi. Uskonnosta vaikeneva vanhempi todennäköisemmin ajatellaan uskonnottomaksi kuin ihmiseksi, jolle uskonto olisi tärkeä. Vastaavaa ei näy muissa tutkimuksemme maissa.

Ilmiö on todennäköisesti laajempikin kuin vain perhepiiriin rajoittuva. Kun ystävä tai työkaveri ei puhu uskonnosta, olemme taipuvaisia ajattelemaan, ettei uskonto olisi hänelle erityisen tärkeä. Kuitenkin monelle uskonnosta vaikenevalle uskonto on tärkeä.

On selvää, että uskonnon yksityisyydestä syntyvä uskonnottomuusharha haastaa uskonnollista perinteensiirtoa suomalaisissa perheissä ja laajemminkin Suomessa. Uskonto tarvitsee tuekseen uskottavuusrakennelmia; sitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka uskovat samoin ja kokemusta, ettei ihminen ole uskonsa kanssa yksin. Uskonnosta vaikeneminen luo kuitenkin helposti harhan, että ihminen on ainoa, jolle usko olisi tärkeä. Tosiasiassa uskonnosta puhuminen vain tuntuu monesta muustakin yhtä vaikealta kuin itsestä.

Kati Tervo-Niemelä
käytännöllisen teologian professori
Itä-Suomen yliopisto
kati.tervo-niemela@uef.fi

Lyhyesti: ”Siunauksen signaalit” puhutti kirkolliskokouksessa

Marraskuun kirkolliskokouksessa käytettiin lähes 60 puheenvuoroa kirkon tulevaisuusselonteosta, jossa käsitellään ns. ”siunauksen signaaleja”.

Marraskuun kirkolliskokouksessa keskusteltiin vilkkaasti kirkon neljännestä tulevaisuusselonteosta Siunauksen signaalit – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko 2022. Lähetekeskustelussa käytettiin lähes 60 puheenvuoroa.

Selonteko poikkeaa kirkon aiemmista tulevaisuusselonteoista: se ei esitä johtopäätöksiä eikä tilastoja, vaan pyrkii ennakoimaan kirkon tulevaisuutta ihmisiä kuuntelemalla. Siunauksen signaalit ovat hiljaisia signaaleja ja ajan merkkejä, joita kuuntelemalla kirkko voisi ylläpitää merkityksellisen yhteyden suomalaisiin.

Aineisto kerättiin yhdessä seurakuntien kanssa, ja se perustuu kuunteluun ja vuoropuheluun ihmisten kanssa. Signaalien keruun ja tulevan pohdinnan on tarkoitus jatkua seurakunnissa.

Lähde: Kirkon viestintä

Lue lisää aiheesta täältä.