Venäjän hyökättyä Ukrainaan piispa Jari Jolkkosen mielen on täyttänyt myötätunto ja huoli sodasta kärsivistä ukrainalaisista. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta, piispa toteaa.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan piispa Jari Jolkkosen mielen on täyttänyt myötätunto ja huoli sodasta kärsivistä ukrainalaisista. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta, piispa toteaa.
– Rukous ei ole vain korulause. Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneessä stressissä rukous vahvistaa ihmisen kriisinsietokykyä, sanoo Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Kuva: Kirkon kuvapankki / Tuija Hyttinen
TUSKA. Aivan alusta lähtien sota on herättänyt tuskaa. Kun ajattelen sodasta kärsiviä ukrainalaisia, tuskaani yhdistyy huoli ja myötätunto. Kun ajattelen Venäjän rikollista hyökkäystä, typeriä perusteluja ja raakalaismaista tulenkäyttöä, tuskaani liittyy syvä epäreiluuden kokemus.
AUTTAMINEN. Ukrainalaiset tarvitsevat humanitaarista apua. Pitkään. Parasta on lahjoittaa rahaa luotettaville avustusjärjestöille. Niihin kuuluu myös Kirkon ulkomaanapu. Tiedän sen, koska johdan kirkon lähetys- ja avustusjärjestöjen valvontaa. Talvisodassa me jäimme yksin. Ankara totuus on, että Ukraina tarvitsee myös aseapua. Ukrainan häviäminen rohkaisisi Venäjää jatkamaan militaristista imperialismia. Ukraina taistelee myös Suomen puolesta.
RAJAYHTEISTYÖ. Venäjän valtiojohtoa pitää iskeä talouspakotteilla lujaa. Toisaalta tavalliset venäläiset ovat syyttömiä sotaan. Itäraja tulee olemaan vieressämme tuhat vuotta. Siksi kestävän rauhan takia meidän pitäisi yrittää jatkaa vuorovaikutusta ruohonjuuritasolla. Eikö luottamuksen rakentaminen tavallisiin venäläisiin, kansalaisjärjestöihin ja ystävyysseurakuntiin voisi olla juuri meidän itärajalla elävien tehtävä?
PUOLUSTUS. Venäjän hyökkäys paljasti, että sen valtionjohto ymmärtää lopulta vain voiman ja vallan kieltä. Siksi meidän on jatkossakin pidettävä puolustusvoimat suorituskykyisenä. Entisenä aktiivireserviläisenä ja maanpuolustuskursseja kuluttaneena tiedän, että Suomen armeija on hyvässä kunnossa. Meillä on vahva tykistö ja maailmanluokan hävittäjät. Maastomme suosii puolustajaa, olemme ”suluttamisen suurvalta”. Tämä tuo tiettyä levollisuutta. En pelkää hyökkäystä Suomeen. Mutta samalla Suomen pitää olla myös rauhanturvaamisen ja diplomatian suurvalta.
RUKOUS. Sodan sytyttyä järjestettiin piispojen toivomuksesta rauhan rukous ja kellojen soitto kaikissa seurakunnissa. Rukous on oikeasti tärkeä, ei vain korulause. Siinä tuomme kärsivien hädän sekä Jumalan korviin että omalle sydämellemme. Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneessä stressissä rukous vahvistaa ihmisen kriisinsietokykyä.
Kun elämässä on vaikeaa, apua kannattaa hakea heti. Yksin ei tarvitse pärjätä, kriisityöntekijä Kimmo Räty korostaa.
Kun elämässä on vaikeaa, apua kannattaa hakea heti. Yksin ei tarvitse pärjätä, kriisityöntekijä Kimmo Räty korostaa.
Kriisityöntekijä Kimmo Räty muistuttaa, että omasta hyvinvoinnista on lupa pitää huolta silloinkin, kun elämässä on huolta ja stressiä. – Mitä enemmän kuormitusta, sen tärkeämpää olisi varata tietoisesti aikaa, että saa nollattua, hän perustelee. Kuva: Tiina Partanen
Kevät on tulvillaan valoa, ja luonnossa näkyy elämän elpymisen merkkejä. Samaan aikaan moni ihminen tuntee olonsa uupuneeksi ja mieleen voi nousta ahdistavia ajatuksia.
Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen toiminnanjohtaja, kriisityöntekijä Kimmo Räty tunnistaa ilmiön. Kun pitkä pimeä talviaika on sinnitelty, keväällä voimat saattavat olla vähissä. Silloin on aika tehdä asioita, jotka palauttavat energiaa. On otettava aikaa palautumiseen.
– Kevät on talven aikana vähentyneiden voimavarojen keräämiskautta, Räty toteaa.
Hän jatkaa, että tänä keväänä kuormitusta lisää se, että takana on kaksi koronavuotta. Taustalla on paljon eristäytymistä ja huolta omasta ja läheisten voinnista. Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat aiheuttaneet hätää. Moni kokee lisäksi ahdistusta ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta.
Tämän kaltaiset yhteisesti koetut asiat tulevat lisätaakaksi kunkin oman elämän huolenaiheiden päälle. Räty kertoo, että Ukrainan tilanne on näkynyt varsinkin MIELI ry:n valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tulevissa yhteydenotoissa ja nuorille suunnatussa Sekasin-chatissa.
Keskusteluapu auttaa eteenpäin
Kriisikeskuksesta saa muutaman päivän sisällä ajan keskusteluapuun. Tapaamiset ovat maksuttomia. Asiakkaaksi voi hakeutua joko yksin tai puolison tai perheen kanssa. Lähetettä ei tarvita.
Räty kertoo, että suurimmat tulosyyt ovat parisuhteen ja perheen ongelmat. Muita tavallisia syitä hakea apua ovat läheisen kuolema, ahdistus tai masennus sekä arjessa selviytymisen haasteet. Lähisuhdeväkivalta näkyy muun muassa siinä, että ihmiset ovat huolissaan omasta hermojen hallinnastaan.
Synkästä tilanteesta selviytymiseen auttaa Rädyn mukaan jo se, että pääsee ääneen miettimään ja pukemaan tilannetta sanoiksi. Se auttaa hahmottamaan tilannetta ja asioiden mittasuhteita. Keskustelut ovat luottamuksellisia.
– Ei valmiita ratkaisuja ole olemassa kenellekään. Yhdessä mietitään, eteenpäin vievien kysymysten kautta. Jos tilanne ei ole vielä pitkittynyt, niin usein lyhyellä keskusteluavulla pääsee eteenpäin, Räty sanoo.
Mistä sen sitten tietää, milloin asiakas on saanut avun? Jokainen tarina on omanlaisensa, ja kokenut kriisityöntekijä kohtaa asiakkaansa yksilönä.
– Yhdessä asiakkaan kanssa arvioidaan, että joko rupeaa elämä kantamaan. Suuntaviivat selkiytyvät, ja pystyy jatkamaan normaalia elämää, Räty kuvailee.
Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin
Jokainen kohtaa raskaita ajanjaksoja elämässään. Räty kutsuu niitä elämän kuoppakohdiksi.
– Jos elämän kuoppakohdassa on pyöritty pitkään, niin voimat ovat vähissä. Palautuminen ja kuntoutuminen ottavat aikaa.
Räty painottaa, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Omin voimin sinnittely on haitallista, sillä se kuluttaa voimavaroja. Yhdessä pärjääminen on se, mitä tarvitaan.
– Perisuomalaiseen sisuun liitetty yksin pärjäämisen ihannointi vain yleensä vaikeuttaa tilannetta.
Räty rohkaisee hakemaan apua viivyttelemättä, kun vähänkin tuntuu siltä. Avun hakemiselle ei pidä pitää liian isoa kynnystä. Mitä aikaisemmin apua saa, sen nopeammin kuopasta noustaan.
– Jos löytyy läheisiä ihmisiä tai apua se auttaa ja nopeuttaa. Sen takia asioista kannattaa puhua. Yksinään ei tarvitse pärjätä.
On lupa pitää huolta itsestä
Elämän kriiseihin on mahdollista varautua siten, että huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Yksinkertaisia, ymmärrettävällä tavalla esitettyjä vinkkejä mielenterveyden ylläpitoon on runsaasti tarjolla verkossa ja somessa, myös Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen Facebook-sivuilla.
Tiedosta ei ole pulaa, mutta osaammeko soveltaa sitä omassa elämässämme?
Räty näkee suomalaisten ongelmana sen, että huolten ja stressin alla unohdamme pitää huolta itsestämme. Ihmisiä pitää muistutella lisäämään elämäänsä mukavia, kevyitäkin asioita, jotka tuovat vastapainoa kaikelle sille, mikä kuluttaa voimia.
– Mitä enemmän kuormitusta, sen tärkeämpää olisi varata tietoisesti aikaa, että saa nollattua. Pysähdy miettimään, mihin tulee omaa aikaa käytettyä, Räty kehottaa.
Rädyllä itselläänkin on tapana varata aikaa rauhoittumiseen. Puhumista ja keskusteluja sisältävän työn vastapainoksi hän on vapaa-ajalla paljon itsekseen ja perheensä parissa sekä liikkuu luonnossa koiriensa kanssa.
Apua kannattaa hakea ajoissa
Omaa hyvinvointia voi lisätä yksinkertaisilla valinnoilla, mutta samalla on syytä muistaa, että kaikista tilanteista ei suinkaan ole tarkoitus selviytyä omin voimin. Räty korostaa, että apua kannattaa hakea heti kun siltä tuntuu. Ahdistuksen tai masennusoireiden ei pidä antaa pitkittyä.
– Jos oma hyvinvointi rupeaa mietityttämään, käänny ammattilaisen puoleen.
Kriisikeskus ei tarjoa pitkää hoitosuhdetta. Keskimäärin alle kolme käyntikertaa riittää. Tarvittaessa asiakas ohjataan eteenpäin mielenterveyspalvelujen pariin. Räty kertoo, että jatkohoitoa tarvitsee alle viisi prosenttia asiakkaista.
– Tässä yksi ratkaisevista tekijöistä on, että meille pääsee nopeasti, kun kriisi on päällä.
Pohjois-Karjalan kriisikeskus on osa valtakunnallista kriisikeskusverkostoa. Kattojärjestönä toimii MIELI – Suomen mielenterveys ry. Asiakastyötä tekevät Rädyn lisäksi Mervi Rytkönen ja Markus Lampinen. Tiina Mehtonen hoitaa ajanvarauksia sekä koordinoi vapaaehtoistoimintaa. Kriisipuhelinpäivystyksen ringissä on Pohjois-Karjalasta mukana noin 30 vapaaehtoista. Seuraava koulutus alkaa huhtikuun puolivälissä.
Hanna Pekkanen
Kuka Kimmo Räty?
Ammatti: Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen toiminnanjohtaja, kriisityöntekijä
Ikä: 51 vuotta
Asuinpaikka: Kontiolahti
Perhe: vaimo, kaksi lasta ja kaksi koiraa
Harrastukset: luonnossa liikkuminen, kalastus, metsästys, laskettelu
Koulutus: sairaanhoitaja AMK, ratkaisukeskeisen psykoterapian koulutus
Hanna Pekkanen
Uskon merkitys kriiseissä
Vakaumus tai elämän merkityksellisyyden kokemus vahvistaa selviytymiskykyä, mutta usko ei suojaa kriisien tapahtumiselta tai niiden kokemiselta. Kriisin läpi käyminen muovaa jokaisen kuvaa itsestä, toisista ja maailmasta – niin näkyvästä kuin näkymättömästä. Kriisi vie syvempiin vesiin sekä siinä, mitä minulle voi tapahtua, että miten siihen reagoin. Yllättää voi sekin, kun toinen vieressä kokee saman kriisin ihan eri tavoin.
Kriiseihin voi liittyä useammin hengellisiä kokemuksia kuin arvaamme, koska olemme kankeita sanoittamaan tunteiden lisäksi hengellistä kokemusta. Vaikka usko, rukous ja suhde Jumalaan koettaisiin vakaana, rauhoittavana ja vaikuttavana, sitä on hankala saattaa sanoiksi, koska silloin paljastaa itsestään jotain valtavan alastonta. Omassa perheessäni on sanonta: ”Asioilla on tapana järjestyä.” Ainakin minulle se merkitsee, että Jumala järjestää asiat. Yleensä kuitenkin eri tavoin kuin olen pelännyt tai toivonut.
Pääsiäinen on monta kriisikertomusta: yksi kavereista pettää, opettaja ja esikuva vangitaan, valehdellaan ja piiloudutaan, ettei itselle käy huonosti, äiti ja ystävät seuraavat läheisen surkeaa kuolemaa, ympäristö ivaa ja maakin järisee. Toivon luja ydin ja usko ylösnousemukseen näkyy, kun rohkeus palaa tuohon joukkoon ja he lähtevät kertomaan kokemastaan kaunistelematta. Kaaoksen jälkeen syntyy uutta.
Kriisi jättää kokijaansa jäljen ja saattaa synnyttää myötäelämisen kykyä. Kun ajattelen kirkkoa yhteisönä, sen ei tule kavahtaa kriisejä vaan kuunnella niitä ja niissä olevia. Kärsimys ja lohdutus kuuluvat yhteen. Vaikka ne kohdataan henkilökohtaisina, ne luovat meitä yhteisönä uudeksi.
Anna-Riitta Pellikka
Pielisensuun vs. kappalainen,
psykoterapeutti ja työnohjaaja
Pääsiäinen on täynnä symboliikkaa. Lasten askartelut, kodin koristeet ja pääsiäisen ruoat kantavat mukanaan vahvaa kristillistä sanomaa.
Pääsiäinen on täynnä symboliikkaa. Lasten askartelut, kodin koristeet ja pääsiäisen ruoat kantavat mukanaan vahvaa kristillistä sanomaa.
Kuva: Pixabay.
Pääsiäisemunien maalaaminen – tai ainakin suklaamunien syöminen – kuuluu monien pääsiäiseen.
Pääsiäismuna on ylösnousemuksen vertauskuva. Se muistuttaa Jeesuksen haudasta, joka näyttää päältä kuolleelta, mutta jonka sisällä onkin uuden elämän alku. Niin kuin tipu murtautuu ulos munankuoresta, Kristus murtautui ulos haudasta.
Myös suklaamunilla on sama merkitys. Sen sisällä oleva yllätys kertoo ensimmäisen pääsiäisen iloisesta yllätyksestä: hauta onkin tyhjä, Jeesus on noussut kuolleista.
Legendan mukaan Maria Magdalena vei ylösnousemuksen mahdollisuutta epäilleelle Rooman keisari Tiberiukselle lahjaksi ensimmäisen punaiseksi värjätyn pääsiäismunan ja kertoi Jeesuksen nousseen kuolleista. Punainen väri symboloi Jeesuksen verta. Ortodoksit värjäävät pääsiäismunansa edelleen usein punaisiksi.
Virpojien pukeutuminen noidiksi kertoo itäisen ja läntisen perinteen sekoittumisesta
Kuva: Pixabay.
Virpominen liittyy palmusunnuntaihin. Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja häntä tervehdittiin palmunoksia heiluttaen. Meillä palmunoksat on korvattu pajunoksilla, jotka koristellaan paperikukilla ja höyhenillä.
Virpomisen tarkoitus on siunata eli toivottaa virvottavalle kaikkea hyvää, mitä Jumala voi antaa. Virpomiseen voidaan liittää erilaisia virpomaloruja ja -siunauksia, ja virpojalle on tapana antaa pieni palkka: suklaamuna, rahaa tai makeisia.
Tapa virpoa on peräisin Venäjältä ja itäisestä Suomesta, ortodokseilta. Alun perin virpomaan lähdettiin parhaissa juhlavaatteissa, mutta Karjalan evakoiden asetuttua eri puolille Suomea virpomiseen yhdistyi läntinen trulliperinne ja lapset alkoivat virpoa noidiksi pukeutuneina. Tavassa on tiettyä epäloogisuutta: virpojat toivottavat siunausta, noidat taas tuovat vanhan uskomuksen mukaan pahaa. Palmusunnuntain virpojanoidat ovatkin esimerkki perinteiden sulautumisesta tilanteessa, jossa tapojen alkuperäisiä merkityksiä ei tunneta.
Miten muniva jänis liittyy protestantteihin?
Kuva: Pixabay.
Pääsiäispupu on tuttu aihe niin pääsiäiskorteista kuin -suklaistakin. Miten jänis liittyy pääsiäiseen?
Pääsiäispupun historia liittyy pääsiäismunan tapaan esikristilliseen aikaan ja sen merkityskin on samansuuntainen: nopean ja runsaan lisääntymisen takia jänis on hedelmällisyyden ja uuden elämän vertauskuva.
Protestantit leimasivat 1400-luvun Saksassa munien siunaamisen ja antamisen katoliseksi tavaksi, mutta pitivät sen osana pääsiäisperinnettään keksimällä sille uuden, uskonnosta irrallisen selityksen. Sen mukaan munat lahjoitti lasten uskomuksiin sopien muniva jänis.
Vanhan uskomuksen mukaan jänis nukkuu silmät auki tai ei nuku lainkaan. Siksi jänistä on pidetty vertauskuvana ylösnousseesta Vapahtajasta, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.
Lammaspaisti pääsiäisateriana periytyi kristityille juutalaisilta, mutta sai uuden merkityksen
Kuva: Pixabay.
Lammas ilmestyy joihinkin suomalaisiinkin koteihin pääsiäisenä juhla-aterian muodossa. Pääsiäisenä voidaan tarjota pääruokana lampaanpaistia, joissakin maissa myös leivonnaiset valmistetaan pääsiäisenä lampaan muotoon.
Juutalaiset viettivät pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen kunniaksi. Juhlan kokokohta oli pääsiäislampaan syöminen. Jeesus halusi elämänsä viimeisenä iltana noudattaa vanhaa perinnettä, mutta antoi sille uuden sisällön. Kun juutalaisten pääsiäislammas vei ajatukset historiaan, Jeesus katsoi eteenpäin. Hän oli itse uhrikaritsa, joka kuoli ihmisten syntien vuoksi.
Kristityille pääsiäislammas symboloikin juutalaisista poiketen Kristusta uhrikaritsana. Kirkkotaiteessa tämä teema nähdään usein voitonlippua kantavan karitsan muodossa.
Virpi Hyvärinen
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat (Kirjapaja 2000) sekä Reinikainen, Satu: Ihme pääsiäinen (Lasten Keskus 2012)
Pääsiäisen sanomaan kuuluu toivo ja siirtymä lohduttomasta surusta suureen iloon. Toivo on juuri sitä, mitä tarvitsemme tällä hetkellä.
Ukrainan tilanne järkyttää. Sota ei ole tullut vuosikymmeniin näin lähelle meitä. On ymmärrettävää, että reaktiomme vaihtelevat: toiset vetäytyvät, toiset toimivat. On järjestetty mielenosoituksia, osallistuttu keräyksiin, haettu pakolaisia Suomeen, osoitettu tukea Ukrainalle sinikeltaisella värillä.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on sodan syttymisestä lähtien etsitty keinoja auttaa ja tukea ihmisiä sekä sodan keskellä että kotimaassa. Jo sodan syttymisen iltana soivat kirkkojen rauhankellot ympäri maata. Kirkoissa on voinut hiljentyä ja keskustella työntekijöiden kanssa. Kirkon keskusteluavun kanavat verkossa, chatissa ja puhelimessa ovat tarjonneet lohtua ja henkistä tukea niitä tarvitseville.
Monet seurakunnat ovat lahjoittaneet rahaa ukrainalaisten tukemiseksi avustusjärjestöjen kautta. Yksi järjestöistä on Kirkon Ulkomaanapu, joka tukee mm. hätäavun toimittamista konfliktista kärsiville ihmisille. Hätäapu on käytännössä ruoka-apua, lämmikkeitä ja muita perustarvikkeita. Ihmisten auttamishalu on ollut poikkeuksellista: jo ensimmäisen kahden viikon aikana keräys tuotti noin 3 miljoonaa euroa.
Pakolaisten määrä on valtava. Kirkko toimii tiiviissä yhteistyössä viranomaisten, kuntien ja kaupunkien kanssa, jotta myös seurakunnat voivat taata Suomeen saapuville ukrainalaisille mahdollisimman kattavan avun pakolaistilanteessa.
Kaiken tämän keskellä vietämme pian pääsiäistä, joka on kristityille ympäri maailmaa vuoden tärkein juhla. Pääsiäisen sanomaan kuuluu toivo ja siirtymä lohduttomasta surusta suureen iloon. Toivo on juuri sitä, mitä tarvitsemme tällä hetkellä. Joensuun seurakuntien tunnus Toivon tähden on jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Kristuksen kärsimyksestä kertova Ristintie-näytelmä esitetään taas kahden vuoden koronatauon jälkeen Joensuun torilla.
Kristuksen kärsimyksestä kertova Ristintie-näytelmä esitetään taas kahden vuoden koronatauon jälkeen Joensuun torilla.
Ristintie-näytelmä levittäytyy Joensuun torin koko alueelle. Tomi Laurikainen nähtiin Jeesuksen roolissa myös vuonna 2019. Tuolloin näytelmää oli seuraamassa noin 600 ihmistä. Kuva: Cecilia Riikonen
Aasin kavioiden kopse, riemuitseva väkijoukko, viimeinen ateria, petos, tuomio ja pilkka, läheisten hätä. Muun muassa tällaisia tunnelmia on luvassa Joensuun torilla pitkäperjantaina, kun joensuulaisen Janne Hyytiäisen ohjaama ja käsikirjoittama Ristintie-vaellusnäytelmä esitetään yleisölle.
Edellisen kerran Ristintie nähtiin vuonna 2019. Seuraavana keväänä yllätti koronapandemia. Kaikki oli valmiina, aasin kuljetukset hommattu, harjoitukset sovittu alkavaksi.
– Sitten jouduttiin pikaisesti perumaan toteutus, tuotantopäällikkö Cecilia Riikonen muistelee kevään 2020 tapahtumia. Myös viime keväänä Ristintie oli tauolla koronatilanteen vuoksi.
Esitys kasaan kahdessa kuukaudessa
Tänä vuonna päätös näytelmän toteuttamisesta tehtiin vasta helmikuun puolivälissä. Niinpä Ristintien tekemiseen on käytettävissä paljon lyhyempi aika kuin aikaisempina vuosina.
– Harjoituksia on ennen koronaa ollut 13 kertaa, nyt viisi tai kuusi kertaa, Riikonen laskee. Hän on innoissaan, että harjoitukset päästiin nyt aloittamaan. Riikonen on toiminut Ristintien tuotantopäällikkönä vuodesta 2018.
Mukaan on kutsuttu uusia vapaaehtoisia näyttelijöitä. Työryhmässä on myös monta konkaria, kuten puvustaja Johanna Nupponen, tekniikasta vastaava Tatu Vuori ja näytelmässä Jeesusta esittävä Tomi Laurikainen.
Kuudetta kertaa Jeesuksen roolissa
Jeesuksen roolissa nähdään jo kuudetta kertaa outokumpulainen tanssija Tomi Laurikainen. Hän odottaa Ristintietä jännityksellä. Korona-aika on tuonut epävarmuutta kulttuurialan töihin, ja esimerkiksi mahdollisiin sairastumisiin varautuminen on paljon mielessä.
Kärsivän Kristuksen esittäminen on ollut Laurikaiselle iso kokemus ja vaikuttava osa omaakin elämää. Hän kertoo, ettei Jeesuksen rooli ole tuntunut ahdistavalta. Vuorovaikutus yleisön kanssa on vahvistanut positiivista kokemusta.
– Se on minulle enemmänkin kuin normaali näyttelijän rooli, se vie syvemmälle hahmoon ja henkilöön, Laurikainen kokee.
Laurikainen toivoo, että Ristintie toisi lämpöä ja rakkautta ihmisten elämään.
– Tarinalla on paikkansa tässä ajassa, kun on ollut surua ja murhetta, Laurikainen sanoo.
Ukrainan tapahtumat mielessä
Näytelmän ohjaaja, Riverian näyttelijäntyön koulutuksen lehtori Janne Hyytiäinen kertoo olevansa juuri nyt erittäin surullinen ja järkyttynyt maailman tilanteen vuoksi.
– Ristintie-näytelmä osuu aikaan, jolloin Jeesuksen kärsimys puhuu kaiken kärsimyksen puolesta, jota maailma ja Ukraina yhdessä kokevat tänä päivänä, Hyytiäinen sanoo.
Näytelmä loppuu murheellisissa tunnelmissa, kun Jeesus ristiinnaulitaan. Kertomus ei kuitenkaan pääty tähän. Hyytiäisen mukaan Ristintie-näytelmä on jumalanpalveluksen prologi. Prologi tarkoittaa esinäytöstä.
Esityksen päätteeksi Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi pääsiäiskirkkoon kuulemaan ilosanoman: Kristus on ylösnoussut.
Hanna Pekkanen
Ristintie-näytelmä
Esitys pe 15.4. klo 17 Joensuun torilla. Tapahtuman järjestävät Joensuun ev.lut. seurakunnat. Vapaa pääsy.
Liikkuva näytelmä, jossa yleisö liikkuu mukana. Järjestyksenvalvojat ohjeistavat. Anna näyttelijöille työrauha.
Näytelmää ei suositella perheen pienimmille väkivallan kuvauksen vuoksi (esityksessä esim. käytetään tekoverta).
Tule vain terveenä. Käytä maskia. Pidä turvavälit.
Joensuun seurakuntien pääsiäisen tilaisuudet kootusti verkossa: hoosianna.fi.
Diakonian vastaanotto on ruohonjuuritason näköalapaikka paikalliseen vähävaraisuuteen. Millaista on joensuulainen ja kontiolahtelainen köyhyys? Mikä diakoniatyöntekijöitä erityisesti huolestuttaa?
Diakonian vastaanotto on ruohonjuuritason näköalapaikka paikalliseen vähävaraisuuteen. Millaista on joensuulainen ja kontiolahtelainen köyhyys? Mikä diakoniatyöntekijöitä erityisesti huolestuttaa?
Asumisen kalleus on yksi taloudellista ahdinkoa aiheuttava tekijä. – Asumiskustannukset ovat usein tuloihin nähden liian korkeat. Talous ei kestä esimerkiksi kodinkoneiden rikkoontumista tai auton käyttökuluja, sanoo diakoniatyöntekijä Saila Musikka. Kuva: iStock/Karl-Hendrik Tittel
Diakonian perusajatus on, että diakonia auttaa siellä, mihin muu apu ei ulotu. Talousvaikeuksien kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että diakoniatyöntekijän pakeille hakeudutaan usein siinä kohdassa, kun yhteiskunnan tuet on jo haettu, mutta rahat eivät riitä ja jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.
Joensuun seurakuntayhtymän kuudessa seurakunnassa käytettiin vuonna 2021 yhteensä n. 192 150 euroa diakonian myöntämään taloudelliseen tukeen. Kontiolahden seurakunnassa taloudellisten avustusten euromäärä oli samana vuonna n. 23 000 euroa. *
Mitä näiden lukujen takaa löytyy?
Eniten taloudellista apua diakoniasta hakevat pitkäaikaistyöttömät ja lapsiperheet
Pielisensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Saila Musikan mukaan vähävaraisuus näyttäytyy diakonian vastaanotolla monin kasvoin ja monin ilmentymin.
– Toisilla se on pitkäaikaista köyhyyttä, toisilla kriisin tai elämäntilanteen tuomaa vähävaraisuutta. Siinä, missä yksi ihminen lähtee etsimään keinoja selviytyäkseen, toinen saattaa väsyä nopeasti hankalaan tilanteeseen ja kokea lähes pohjatonta toivottomuutta ja syyllisyyttä.
Eniten taloudellista tukea Pielisensuun seurakunnan diakoniasta hakevat Musikan mukaan yksin asuvat pitkäaikaistyöttömät ja vähävaraiset lapsiperheet. Samat ryhmät ovat eniten edustettuina myös Rantakylässä, Enossa ja Kontiolahdella, joista Kirkkotie tiedusteli asiaa.
Esimerkiksi Kontiolahden seurakunnassa tämä tarkoittaa konkreettisina lukemina sitä, että vuonna 2021 taloudellista tukea haki diakoniasta noin 240 yksinelävää, 106 perhettä ja 63 pariskuntaa.
– Yksinelävien ryhmässä korostuvat pitkäaikaistyöttömät, asiakkaina on varsin paljon päihdetaustaisia nuoria miehiä. Toisaalta ryhmässä on eläkeläisiä, jotka ovat taloudellisessa ahdingossa, kertoo diakoniatyöntekijä Sanna Mutikainen.
Lapsiperheiden taloudellisiin vaikeuksiin liittyy usein vanhempien työttömyyttä tai sairautta; myös yksinhuoltajia on taloudellisen tuen hakijoiden joukossa.
– Nämä perheet joutuvat säästämään kaikessa, lasten harrastuksissa, lomissa ja niin edelleen, kertovat Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijät Olli Humalajärvi ja Auli Pehkonen.
Musikkaa huolestuttaa tällä hetkellä erityisesti hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen: Osa ihmisistä voi hyvin ja heidän hyvinvointinsa jatkuu ja kehittyy edelleen. Osalle ihmisistä elämä ja tulevaisuus näyttäytyvät jatkuvana kamppailuna peruselämän edellytysten saavuttamisessa.
Musikan mukaan yhteiskunnan tuet on rakennettu tilanteessa, jossa elämänmuutokset olivat selkeämpiä ja paremmin hallittavissa.
– Työttömyysturva tunnistaa työttömyyden, mutta ei kovinkaan ketterästi taivu pätkätöiden tuomaan tulojen ja työpäivien epävakauteen. Toimeentulotuki on tarkoitettu tilapäiseksi peruselämän turvaksi, mutta on monille muodostunut jopa vuosia kestäväksi tulonlähteeksi.
Asumiskustannukset vievät monen talouden tiukille – talous ei kestä normaalielämään kuuluvia kuluja
Yksi konkreettinen asia, joka laittaa Joensuussa ihmisten taloutta tiukille, on asumisen kalleus.
– Asumiskustannukset ovat usein tuloihin nähden liian korkeat, jolloin kuukausittainen talouden tasapainottaminen on vaikeaa eikä talous kestä normaaliin elämään kuuluvia riskejä, kuten kodinkoneiden rikkoontumista tai auton käyttökuluja, kertoo Musikka.
Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska liian suuret asumiskustannukset voivat vaikuttaa tukien maksamiseen.
– Muutto ei kuitenkaan onnistu, sillä Kelan kriteerien mukaisia asuntoja ei ole kaupunkialueella tarjolla.
Diakoniatyöntekijät toivovat Kelalta ymmärtämystä tilanteeseen ja peräänkuuluttavat kohtuuhintaisia asuntoja Joensuuhun.
– Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa usein vuokrien korotukseen. Jotta tuesta olisi todellista apua, se pitäisi ohjata muuhun kuin asumistukeen.
Vähävaraiset muuttavat maalle edullisten asuntojen perässä – vähävaraisten palvelut taas muuttavat kaupunkiin
Kaupunkialueella asumisen kalleuden kääntöpuoli näkyy Enon seurakunnan diakoniatyöntekijä Sari Korhosen mukaan syrjäisemmillä alueilla.
– Enossa vähävaraisuus on jatkuvasti kasvava ilmiö, joka koskettaa monia talouksia. Kaupunkien syrjäalueille on syntymässä erikoinen jännite, kun vähävaraisten palvelut karkaavat keskustoihin, mutta eniten palveluja tarvitsevat henkilöt siirtyvät asumaan syrjäseuduille edullisempien asuntojen perässä.
Korhosen mukaan viime vuoden puolella taloudellista apua haki Enon seurakunnasta noin 150 taloutta ja kolmasosa heistä jäi vaille apua.
– Ei siksi, etteivät olisi olleet vähävaraisia ja avun tarpeessa, vaan siksi, etteivät seurakunnan avustusvarat riitä vastaamaan kaikkiin pyyntöihin. Asiakasmäärien kasvu on ollut niin suurta vuodesta toiseen ja korona-aika on lisännyt avunpyyntöjä entisestään.
Sähköiset palvelut eivät toimi kaikille – internetin käyttöön ei välttämättä ole varaa eikä osaamista
Korhonen nostaa esiin myös haasteet, jotka liittyvät useiden palveluiden siirtymiseen nettiin tai puhelimella hoidettavaksi. Kaikilla ei ole varaa ladata puhe- tai nettiaikaa, ja vielä on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan avanneet tietokonetta tai älypuhelinta – eikä kyse ole pelkästään ikäihmisistä.
Suuri muutos tapahtui Korhosen mukaan siinä, kun toimeentulotukipäätökset siirtyivät Kelan vastuulle.
– Sosiaalityön kokonaisvaltainen näkemys asiakkaiden elämäntilanteista kutistui vaikeaselkoisten lomakkeiden täyttämiseksi. Monet ihmiset sinnittelevät ilman heille kuuluvaa apua vain siksi, että kokevat avun hakemisen liian monimutkaiseksi.
Humalajärvi on huolissaan myös terveydenhuollossa tehtyjen muutosten vaikutuksista vähävaraisiin.
– Siun sote on siirtänyt terveyskeskuksissa toimineita henkilöitä hallinnollisesti erikoissairaanhoidon uuteen yksikköön ja hinnoitellut sairaanhoitaja- ja lääkärivastaanotot sen mukaisesti. Tämä on vaikeuttanut vähävaraisten avunsaantia. Kun päätöksiä tehdään raha edellä, niin muutokset ovat tällaisia. Uusien maakuntavaltuutettujen on syytä miettiä, kenelle palvelut on luotu.
Toivoa paremmasta on, ja se asuu yhteistyössä
Vaikka haasteita vähävaraisuuden parissa riittää, näkevät diakoniatyöntekijät tilanteessa myös toivoa, joka liittyy ennen kaikkea eri tahojen yhteistyöhön.
– On pohdittava yhteistyön mahdollisuuksia käytännön tuen saamiseksi erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille sekä lapsiperheille. Julkinen sektori, seurakunnat, järjestöt ja yritykset eivät ole toistensa kilpailijoita, vaan yhteistyökumppaneita, sanoo Musikka.
– Yhteistyö vaatii muutakin kuin kokouksia ja kannanottoja. Se on käytännön toimintaa olosuhteiden parantamiseksi ja ihmisten oman aktiivisuuden mahdollistamiseksi.
Virpi Hyvärinen
* Joensuun seurakuntayhtymän lukemaan sisältyy 61 650 euron edestä valtion myöntämää koronatukea. Kokonaislukema on näin ollen huomattavasti keskimääräistä vuotta suurempi.
—
Korjaus 30.3.2022 klo 21.33 diakoniatyöntekijöiden kommenttiin liittyen asumistuen korottamiseen: ”Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa usein vuokrien korotukseen.”
Aiemmin kommentissa luki näin: ”Asumistuen korottaminen ei auta, sillä se johtaa vuokrien yhtä suureen korotukseen.”
Korjaus 20.4.2022 liittyen asumisen kustannuksiin ja yhteiskunnalta saataviin tukiin: ”Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska liian suuret asumiskustannukset voivat vaikuttaa tukien maksamiseen.”
Aiemmin tekstissä luki näin: ”Humalajärven ja Pehkosen mukaan moni vähävarainen haluaisi muuttaa pienempään ja halvempaan vuokra-asuntoon, koska Kela uhkaa lopettaa asumistuen maksamisen liian suurten asumiskustannusten takia.”
Jumalamme on rauhan Jumala. Pääsiäisenä Kristus teki rauhan ihmisen ja Jumalan välille.
Elämä ei aina ole juhlaa. Maailman meno on ollut viime aikoina melkoista… Pikkuhiljaa yksi maailmanlaajuinen kriisi alkaa jäädä taka-alalle. Eipä kerennyt henkäistäkään, kun jo seuraava kriisi on ympärillämme. Tänään saamme olla kiitollisia, että meillä on rauha maassa. Toisaalla, hyvinkin lähellä, rauhattomuus ja sota ovat todellisuutta. Rukouksemme ja myötätuntomme on kaikkien Ukrainan sodasta kärsivien puolella.
Elämän epävarmuudesta huolimatta hyvät asiat, kuten kirkolliset juhlat, seuraavat toisiaan. Ne muistuttavat meitä Jumalan hyvyydestä ja elämän suuremmasta merkityksestä. Ehkäpä niiden sanoman äärellä sydän voi hetkeksi rauhoittua ja muistaa, että kaikki apu tulee ylhäältä. Myös pääsiäinen saapuu taas, ja tänäkin keväänä sillä on meille kerrottavana tärkein viesti.
Pääsiäispäivän evankeliumi tiivistää meille koko kristillisen ilosanoman. ”Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Haudalle tulleet naiset todistivat: hauta on tyhjä, kuolema on voitettu.
Myöhemmin Jeesus ilmestyy seuraajilleen useissa yhteyksissä. Jeesus esimerkiksi kohtaa opetuslapsensa, kun he peloissaan lukittautuvat piiloon juutalaisilta. Jeesuksen sanat rohkaisevat epävarmoja opetuslapsia: ”Rauha teille.” Jeesuksen näkemisen ja rohkaisun myötä ilo valtasi opetuslapset. Jeesuksen seuraajat näkevät omin silmin: Jeesus elää. Surun, pelon ja epätoivon keskeltä hekin syttyvät uuteen elämään.
Keväällä koko luonto herää uudestaan eloon. Syksyn ja talven pimeys on ohi, kevään valo täyttää elämämme. Epävarmuuden ja rauhattomuuden keskellä luomakunta julistaa pääsiäisen ilosanomaa ja toivoa. Kirkoissa kaikuu viesti: Kuolema on voitettu, Kristus on ylösnoussut.
Tänä keväänä minua puhuttelee erityisesti ajatus siitä, että pääsiäinen on ennen kaikkea rauhan juhla. Kristinuskon todellisuuteen liittyy syvällinen ajatus ja tavoite rauhasta. Jumalamme on rauhan Jumala. Pääsiäisenä Kristus teki rauhan ihmisen ja Jumalan välille. Jumalan rakkaus tavoitti ihmisen nähdyllä ja kosketetulla tavalla, kun itse Rauhanruhtinas eli keskellämme ja kärsi meidän puolestamme. Vielä tänäänkin hän kohtaa meidät. Hänen viestinsä on täynnä toivoa ja lohtua niin meille kuin koko maailmalle: Rauha teille!
Hyvä luottamushenkilö ajattelee asioista laajasti ja uskaltaa kertoa mielipiteensä, mutta ei ole jääräpää. Mukaan toivon kaikenikäisiä, ja etenkin nuorten osallistuminen olisi hienoa.
Nyt on hyvä hetki miettiä, millainen on seurakuntavaalien sloganissa mainittu uskottu, toivottu ja rakastettu. Samalla kannattaa miettiä, mitä voisi itse tehdä, että seurakunnassa jokainen olisi aidosti kaikkea noista kolmesta. Oiva paikka päästä vaikuttamaan asioiden kulkuun on juuri nyt, kun ensi syksyn seurakuntavaalien ehdokaslistoja on alettu keräämään.
Toivon, että mahdollisimman moni seurakuntalainen lähtee ehdolle ja tuo oman osaamisensa vaikuttamiseen. Tärkeää on, että valituksi tulisi monipuolisesti seurakuntien jäsenistöä. Mitään ”kirkossakäymismäärämittaristoa” ei ehdokkaille ole, vaan täysivaltaisuus, 18 vuoden ikä ja seurakunnan jäsenyys riittävät. Hyvä luottamushenkilö ajattelee asioista laajasti ja uskaltaa kertoa mielipiteensä, mutta ei ole jääräpää. Mukaan toivon kaikenikäisiä, ja etenkin nuorten osallistuminen olisi hienoa.
Seurakuntavaaleissa valitaan henkilöt päättämään oman seurakunnan ja meillä Joensuussa myös seurakuntayhtymän asioista. Eri tehtävissä pääsee vaikuttamaan esimerkiksi oman seurakunnan työntekijöiden valintaan, kirkollisveron määrään, kiinteistöihin, toiminnan painottamiseen ja moneen muuhun käytännön asiaan.
Seurakuntien päätöksentekojärjestelmä on kieltämättä moninainen ja vaikeasti hahmotettava. Kontiolahdella valitaan yhdessä vaalissa kirkkovaltuusto, Joensuussa kahdella äänestyslipulla erikseen seurakuntiin seurakuntaneuvostot sekä Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto. Seurakuntaneuvostot vaikuttavat oman lähiseurakunnan toiminnassa, esimerkiksi Enossa. Isot yhteiset asiat päättää valtuusto. Keskeisin vaikuttamispaikka on valtuustolle asiat valmisteleva kirkkoneuvosto, jonka jäsenet luottamushenkilöt valitsevat seurakuntakohtaisesti.
Koko Suomen ev.lut. kirkkoa koskevat oppiasiat päätetään kirkolliskokouksessa. Seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt valitsevat maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen. Siellä sitten päätetään esimerkiksi samaa sukupuolta olevien vihkioikeuksista ja muista isoista asioista.
Työskentely seurakuntien toimielimissä on käytännössä hyvin yhteisymmärryshakuista. Puoluekuria vastaavaa käytäntöä ei ole, vaan asioista keskustellaan ja koetetaan löytää yhteinen näkemys. Eräs seurakuntavaalien erinomainen piirre on, että äänestysoikeus on myös 16 vuotta täyttäneillä.
Nyt on hyvä hetki miettiä, millainen on seurakuntavaalien sloganissa mainittu uskottu, toivottu ja rakastettu. Samalla kannattaa miettiä, mitä voisi itse tehdä, että seurakunnassa jokainen olisi aidosti kaikkea noista kolmesta. Oiva paikka päästä vaikuttamaan asioiden kulkuun on juuri nyt, kun ensi syksyn seurakuntavaalien ehdokaslistoja on alettu keräämään.
Kirkkotie 