Äidinkielinen opetus on ratkaisu oppimisen kriisiin

Yli 600 miljoonaa lasta ja nuorta ei osaa lukea ja laskea. Yllättävää on, että suurin osa heistä on kuitenkin käynyt koulua. Kimmo Kosonen ratkoo lukutaito-ongelmaa maailmalla.

Yli 600 miljoonaa lasta ja nuorta ei osaa lukea ja laskea. Yllättävää on, että suurin osa heistä on kuitenkin käynyt koulua.

Simälasipäinen, ruskeatukkainen mies katsoo kameraa kohti.
Kimmo Kosonen on työskennellyt pitkään maailmalla monikielisen koulutuksen parissa. Kososen työtä lukutaitotyön lähettiläänä tukevat mm. Joensuun, Rantakylän ja Kontiolahden seurakunnat. Kuva: Eriikka Käyhkö / Suomen Pipliaseura

– Tämä oli shokki, sanoo monikielisen koulutuksen parissa pitkään työskennellyt Kimmo Kosonen ja viittaa YK:n kasvatusjärjestö Unescon raporttiin, jonka mukaan jopa 617 miljoonalla lapsella ja nuorella maailmassa ei ole edes perustason taitoja lukemisessa ja laskemisessa – vaikka he ovat käyneet koulua.

– Yksi syy osaamattomuuteen on, että alkeisopetuksessa käytetään kieltä, jota lapset eivät puhu kotonaan, Kosonen jatkaa.

Kososen mukaan isossa osassa kehittyviä maita opetuskieli kouluissa on muu kuin lasten äidinkieli. Esimerkiksi Afrikassa entiset siirtomaakielet, kuten ranska ja englanti, ovat virallisia kieliä. Aasiassa eurooppalaisilla kielillä on pienempi rooli, mutta monissa näissä maissa on yksi valtakieli, jota maan eliitti puhuu ja joka on koulutusjärjestelmän kieli.

– Puhutaan sadoista miljoonista lapsista kehittyvissä maissa, lapsista, jotka menevät kouluun eivätkä välttämättä ymmärrä, mitä siellä tapahtuu, Kosonen sanoo.

Poliittiset syyt usein esteenä

Kimmo Kososella on ongelmaan ratkaisu: monikielinen koulutus. Monikielisessä koulutuksessa lapsi oppii ensin lukemaan omalla äidinkielellään. Sen jälkeen hän opiskelee ensimmäiset luokat eri oppiaineita omalla äidinkielellään ja voi opiskella maan valtakieltä vieraana kielenä.

Noin 5.–6. luokalla osaa oppiaineista aletaan opettaa tällä vieraalla kielellä. Jos esikoulussa ja alakoulussa on luotu hyvä perusta äidinkielessä ja vieraassa kielessä, lapsi pystyy yläkoulusta alkaen opiskelemaan kummallakin osaamallaan kielellä.

Kososen mukaan on runsaasti tutkimuksia, jotka puoltavat monikielisen koulutuksen käyttöä.

– Lapsi oppii nopeammin lukemaan, kun hän ymmärtää lukemaansa, eikä hänen tarvitse samalla opetella uutta kieltä. Vanhemmat ja sisarukset voivat tukea oppimista, kun käytetään kieltä, jota he puhuvat.

Esteet monikielisen opetuksen tarjoamiselle ovat poliittisia. Kosonen kertoo, että kun maailman maat päättivät vuonna 2015 kaikkia maita koskevista kestävän kehityksen tavoitteista, maininta äidinkielisestä opetuksesta poistettiin viime hetkellä koulutusta koskevasta tavoitteesta. Tämä harmittaa Kososta, joka oli tehnyt kansalaisjärjestörintamassa vaikuttamistyötä aiheen puolesta.

– Muutaman maan edustajat sanoivat, ettei se sovellu tänne ja että se on poliittisesti arkaluontoista ja jakaa maita.

Edistysaskelia Kambodžassa

Tummaihoinen tyttö punaisissa vaatteissa katsoo kameraan.
Senegalissa Suomen Lähetysseuran tukemat esikoulut auttavat lapsia oppimaan paremmin, kun he saavat tutustua koulumaailmaan äidinkielellään. 6-vuotias Awa käy luterilaisen kirkon sereerinkielistä esikoulua ja osaa jo kirjoittaa oman nimensä. Kuva: Hannele Tulkki-Williams

Monikielisiä koulutusjärjestelmiä on jo maailmalla. Kosonen nostaa kehittyvistä maista esimerkkeinä muun muassa Filippiinit, Etiopian, Kambodžan ja Thaimaan.

Suomen Lähetysseura on tehnyt Kambodžassa työtä pitkään ICC-järjestön kautta, joka edistää alkuperäiskansojen kielillä tapahtuvaa opetusta. Työtä on tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. Alkuperäiskansoja on Kambodžassa noin prosentti väestöstä, mutta joillain alueilla, kuten Ratanakirissa, heitä on enemmistö.

Lukutaitoluokkien kautta on pystytty näyttämään valtiolle ja opetusviranomaisille, että kun lapset opiskelevat ensin äidinkielellään, he oppivat jatkossa paremmin myös pääkieli khmerillä.

Työssä riittää kuitenkin haasteita, sillä kaikissa kylissä ei edelleenkään ole kouluja. Koska alkuperäiskansojen parissa koulutustaso on heikko, opettajien joukossa on vain vähän ihmisiä, jotka puhuvat vähemmistökieliä äidinkielenään.

– Tässä siirtymässä on iso työ opettajien koulutuksessa, koulutusmateriaalin tekemisessä ja siinä, että saadaan kyläyhteisöissä vanhemmat ymmärtämään koulutuksen tärkeys. Toisaalta nämä ovat kaikki ongelmia, joihin äidinkielinen opetus auttaa, hankkeessa työskennellyt Lähetysseuran asiantuntija Emma Holmström sanoo.

Opetusmateriaaleissa näkyy oma kulttuuri

Monikielisessä opetuksessa opetusmateriaaleja on työstettävä sopimaan eri kielille.

– Ei olisi järkeä, jos otettaisiin kaupunkilaisille tehty kirja ja opetussuunnitelma ja se vain käännettäisiin toiselle kielelle ja kulttuurille. Materiaalin ja oppisisältöjen tulee huomioida konteksti ja yhteisö, jossa vähemmistölapset elävät, Kimmo Kosonen sanoo.

Holmström kertoo esimerkin Kambodžasta.

– Jotkut opetusmateriaaleista ovat alkuperäiskansojen omia satuja, tarinoita ja legendoja. Kuvituksissa näkyy alkuperäiskansojen perinteisiä asuja. Matematiikan opetuksessa saatetaan käyttää esimerkkinä esineitä, jotka ovat lasten omasta ympäristöstä tuttuja. Ei käytetä viittä omenaa, jos he eivät ole omenoita koskaan nähneet.

Minna Havunen

Juttu on julkaistu aiemmin Suomen Lähetysseuran verkkosivuilla.

 


Lukutaitotyön lähettiläänä maailmalla

Rantakylän ja Kontiolahden seurakunnat ovat tukeneet Kimmo Kososen ja hänen Tuula-vaimonsa työtä maailmalla Suomen lähetysseuran kautta vuodesta 1997. Tämän vuoden alusta myös Joensuun seurakunta tukee Kososen työtä Suomen Pipliaseuran kautta, jonka palvelukseen Kosonen siirtyi tammikuun alussa.

Kosonen toimii lukutaitotyön johtajana ja johtaa samalla Yhtyneiden Raamattuseurojen sopimuksen mukaisesti kansainvälistä Pipliaseurojen lukutaitotyötä maailmanlaajuisessa yhteistyöverkostossa. Kosonen asuu Thaimaassa, mutta Suomen koti on Joensuun Rantakylässä.

Kososten työtä tukemalla seurakunnat ovat mukana maailmanlaajuisessa lähetystyössä ja antavat panoksensa erityisesti kielenkehitys- ja raamatunkäännöstyöhön.

– Oma roolini on keskittynyt suotuisien olosuhteiden luomiseen eri puolilla Aasiaa. Olen kouluttanut ihmisiä eri maissa ja tehnyt vaikuttamistyötä äidinkielisen opetuksen ja monikielisen koulutuksen edistämiseksi, Kosonen kertoo.

Kosonen kokee olevansa linkki suomalaisten ja muunmaalaisten kristittyjen välillä.

– Työssä olen saanut oppia monia uusia tapoja toimia ja ajatella. Elämä eri kulttuureissa on ollut hyvin rikasta ja antoisaa.

Kosonen on joutunut huomaamaan, että maailma ei ole aina oikeudenmukainen.

– Elämä on monessa köyhässä maassa hyvin arvaamatonta ja turvatonta, ja taloudellinen ja muu eriarvoisuus tuntuu usein pahalta. Korona on antanut meille Suomessa pienen välähdyksen siitä, kuinka vaikeaa elämä voi olla, kun kaikki suunnitelmat menevät uusiksi jatkuvasti ja epävarmuus on päällimmäinen tunne. Tällainen on jokapäiväistä monessa maassa.

Kirsi Taskinen

 

 

Saapas kohtaa nuoria sekä kadulla että netissä

Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.

Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.

Mies seisoo ulkona tumman pakettiauton vieressä.
Erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen toimii Joensuun Saapas-toiminnan vetäjänä. Perjantai-iltaisin Saappaan porukka jalkautuu Joensuun keskustaan. – Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo. Kuva: Topi Linjama

Korona osuu nuoriin kovaa.

Paljon aiempaa useammat nuoret kärsivät sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja yksinäisyydestä, kertoo kouluterveyskysely. Suomessa olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta nuorten yksinäisyys ja kokemus ulkopuolisuudesta ja näkymättömyydestä vähenisi.

Kirkossa nuorten avun tarpeeseen vastataan osaltaan Saapas-toiminnan kautta. Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria nuorten omilla ehdoilla siellä, missä he ovat: kadulla viikonloppuisin, festareilla ja netissä. Toimintaa on parillakymmenellä paikkakunnalla.

Joensuun keskustaan jalkaudutaan joka perjantai

Perinteisin työmuoto, kadulle jalkautuva Saapas, on toiminut pian puoli vuosisataa. Joensuussa kadulle pyritään jalkautumaan joka viikonloppu.

– Perjantai-iltaisin kokoonnutaan vapaaehtoisten kanssa, lähdetään ensin Joensuun keskustaan ja sitten ehkä autolla etäämmäksi, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen, joka vastaa Joensuun alueen Saapas-toiminnasta.

Kadulla Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria, juttelevat heidän kanssaan ja auttavat tarvittaessa.

– Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo.

Saappaan vapaaehtoisia näkee myös Ilosaarirockin kaltaisilla festareilla, mutta korona-aikana festareita ei juurikaan ole järjestetty.

NettiSaapas tukee nuoria netissä

NettiSaappaassa vapaaehtoiset kohtaavat nuoria netissä. Keskustelua käydään YouTubessa, Instagramissa ja TikTokissa. Chat-keskusteluita käydään etenkin Tukinetissä.

Joensuussa Saappaassa toimii tällä hetkellä kuutisentoista vapaaehtoista, joista noin kymmenen päivystää NettiSaappaassa. Joensuulaiset Katariina ja Samu ovat NettiSaappaan vapaaehtoisina kolmatta vuotta.

Koronapandemian alussa päivystyksiä oli tiuhaan. Nyt he päivystävät noin kerran kuussa tunnin tai kaksi.

– Toivottavasti voimme taas jatkossa päivystää enemmän, he sanovat sähköpostiviestissä.

Juttelua arjen asioista ja pintaa syvemmältä

Katariina ja Samu kehuvat Saappaan ryhmähenkeä erinomaiseksi. Työn parasta antia on keskustelu chatissa erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista.

– Toisinaan keskustelemme arkipäivän asioista kuten ruoanlaitosta ja harrastuksista, mutta välillä keskustelemme myös syvällisemmistä aiheista kuten mielenterveydestä, hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Nuorten asia on lähellä Katariinan ja Samun sydäntä. He olivat miettineet johonkin vapaaehtoistyöhön ryhtymistä, kun he huomasivat Saappaan mainoksen lehdessä.

Heitä motivoi työhön ajatus siitä, että jonkun nuoren päivä tai viikko voi kohtaamisen ansiosta muuttua paremmaksi.

– Jokainen kiitos on merkityksellinen ja kertoo siitä, että olemme voineet olla tukena.

Saappaaseen luotetaan

Kiitosta toiminnasta myös tulee.

”Kiitos Provinssi 2019, kun huolehditte musta, kun oma kunto ei siihen pystynyt”, kirjoittaa eräs nuori palautteessaan.

Lasten ja nuorten keskuksen kokoaman palautteen perusteella Saappaan työtä pidetään merkityksellisenä. Saappaaseen luotetaan ja saapaslaisia pidetään turvallisina aikuisina, jotka eivät tuomitse nuoria.

Kadulla nuoria auttavat saapaslaiset saavat kannustusta aikuisilta, sanoo Nevalainen. Mutta tietenkään kaikki nuoret eivät halua jutella Saappaan aikuisten kanssa.

”Olette ihan kivoja, mutta jos joku ei halua jutella, niin älkää tulko”, opastettiin eräässä palautteessa.

Kuka tahansa voi alkaa vapaaehtoiseksi

Saappaan vapaaehtoiseksi pääsee kuka tahansa täysi-ikäinen, joka on käynyt tehtävään valmentavan koulutuksen. Kestoltaan kahden viikonlopun ja kolmen harjoituspäivystyksen mittaisia koulutuksia järjestetään vähintään kerran vuodessa.

Nevalaisen mukaan Saappaan vapaaehtoiset tulevat mukaan toimintaan erilaisilla motiiveilla ja monenlaisista taustoista. Osa lähestyy toimintaa humanismi edellä, toisilla on selvemmin seurakunnallinen tausta. Kaikkia yhdistää halu auttaa nuoria.

Saapas-toiminnan teologinen pohja tulee lähelle diakoniaa. Saappaan teologia on tekojen ja läsnäolon, kuuntelun ja auttamisen, kohtaamisen ja yhdessä kulkemisen teologiaa.

Topi Linjama

 


Yhteisvastuukeräyksellä apua nuorille

Suomen evankelisluterilaisen kirkon Yhteisvastuu 2022 -keräyksen tuotoilla autetaan koronapandemian seurauksista kärsiviä lapsia ja nuoria Suomessa ja maailmalla. Keräys alkaa sunnuntaina 6.2.

Tämän vuoden kampanjassa halutaan nostaa esiin erityisesti 15–19-vuotiaat nuoret. Tässä ikäryhmässä monet ovat kärsineet etäopiskelun ja eristäytymisen haasteista ja he kokevat yksinäisyyttä, ahdistusta ja toivottomuutta.

”Koronan lieveilmiöitä kohdanneet nuoret tarvitsevat nyt tukea ja turvallisia aikuisia arkeensa”, sanotaan Yhteisvastuun tiedotteessa.

Yhteisvastuun kotimainen kumppani on Lasten ja nuorten keskus, joka vastaa Saapas-toiminnasta. Keräyksen varoilla muun muassa kehitetään ja laajennetaan Saapas-toimintaa kaduilta, festareilta ja netistä kouluihin.

Kehittyvissä maissa koulunkäynti on koronan vuoksi keskeytynyt monin paikoin kokonaan, koska etäopetukseen ei ole ollut valmiuksia eikä välineitä. Sisällissodan riepottelemassa Etelä-Sudanissa monet nuoret ovat joutuneet naimisiin tai töihin alaikäisinä, jotta perheet selviytyisivät jokapäiväisestä elämästään.

Yhteisvastuun varoilla Kirkon Ulkomaanapu tukee nuorten koulunkäyntiä Etelä-Sudanissa muun muassa kunnostamalla kouluja ja parantamalla perheiden ruokaturvaa.

Osa yhteisvastuukeräyksen tuotosta ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon. Rahaston varoilla tuetaan kehittyviä maita humanitaarisissa katastrofeissa, jotka aiheutuvat useimmiten luonnononnettomuuksista, poliittisista selkkauksista tai äkillisistä onnettomuuksista.

Topi Linjama

 

 

Iltarukous osaksi iltarutiineja

Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan hyvä iltarukous on lyhyt, samana toistuva, tuttu ja turvallinen. Se on päivän puhallus, jolla saadaan olo rauhoittumaan.

Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan hyvä iltarukous on lyhyt, samana toistuva, tuttu ja turvallinen. Se on päivän puhallus, jolla saadaan olo rauhoittumaan.

Tummapaitainen nainen istuu päydän äärellä kirja kädessään.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissisen mukaan moni palaa elämän vaikeina hetkinä johonkin turvalliseen lapsuuden muistoon, lauluun tai rukoukseen. – Kun rukous on kerran opittu, siihen on aina mahdollista palata. Se ei kysy, onko vuosikortti voimassa, vaikka olisi ollut unohduksissa vuosikymmenet. Rukous on ja pysyy. Kuva: Virpi Hyvärinen

Iltavilli on tuttu ilmiö monessa lapsiperheessä. Kierrokset nousevat kodeissa väsymyksen kanssa samaa tahtia niin lapsilla kuin aikuisilla.

Rutiinit tuovat turvaa ja auttavat lasta rauhoittumaan. Joensuun seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Kristiina Nissinen rohkaisee perheitä ottamaan iltarukouksen osaksi iltarutiineja, sillä se tekee hyvää sekä lapselle että vanhemmalle.

– Iltarukous on lapselle tilanne, jossa saa olla hetken kiireettömästi tärkeän aikuisen kanssa. Monta kertaa iltarukouksen yhteydessä tulee esiin asioita, joita lapsi ei ole päivän huiskeessa kertonut: mikä on päivän aikana jäänyt vaivaamaan mieltä, mitä kivaa on tapahtunut.

– Näistä voidaan sitten yhdessä jutella ja huokaista: Hyvää yötä, nyt saadaan rauhassa nukkua, meistä pidetään huolta.

Iltarukous on paras mahdollinen vakuutus lapselle elämää varten”

Iltarukous tukee myös vanhemman jaksamista.

– Monta kertaa illalla väsyneenä tulee mieleen kaikki syyllisyydet ja epäonnistumiset. Iltarukous voi toimia aikuisellekin puhalluksena. Tässä me ollaan: näe meidät, kuule meidät.

Nissinen on huomannut, että moni vanhempi arastelee nykyään iltarukouksen ottamista osaksi perheen arkea. Osa ajattelee, että lapsi saa itse valita, uskooko Jumalaan vai ei, osa taas kokee, että ei osaa rukoilla lapsen kanssa.

– Minusta iltarukous on paras mahdollinen vakuutus lapselle elämää varten. Siinä vanhempi luo lapselle turvassa olemisen tunnetta ja luottamusta Jumalaan. Lapsi voi sitten aikuisena valita, tarvitseeko ja käyttääkö hän rukousta vai ei.

– Rukouksen ei tarvitse olla tietynlainen eikä varsinkaan suoritus. Se on yhteinen hetki lapsen kanssa, joka voi olla myös luonnollista päivän asioiden kertomista ja juttelua Taivaan Isälle.

Hyvä iltarukous on sellainen, jonka sanat lapsikin ymmärtää

Jos valmista rukousta haluaa käyttää, Nissinen pitää hyvinä rukouksia, joiden sanat lapsi pystyy ymmärtämään. Jos rukouksessa on kielikuvia, lapsi täydentää ne omalla mielikuvituksellaan.

– Minäkin muistan miettineeni lapsena sian selästä nousemista, kun iltarukouksessani rukoiltiin ”jos sijaltain en nousisi”. Mutta eihän tuokaan toisaalta vahinkoa tehnyt. Tärkeintä oli, että siinä oli tuttu ja turvallinen aikuinen rukousta lukemassa.

– Kannustan tutustumaan myös uudempiin rukouksiin. Esimerkiksi Anna-Mari Kaskisen kirjasta Pienen iltarukous löytyy lyhyitä ja yksinkertaisia rukouksia kuten vaikkapa ”Suojassasi nukahdan, herään huomiseen. Tule päivän leikkeihin, kaikkeen mitä teen.”

Virpi Hyvärinen

 

 

5xmielessä: Työttömän tukena

Työttömien neuvojana työskentelevä Taina BenDaoud lähtee tarvittaessa asiakkaan tueksi esimerkiksi virastokäynnille. BenDaoud tietää, että isona esteenä työllistymiselle voi olla velkaantuminen.

Työttömien neuvojana työskentelevä Taina BenDaoud lähtee tarvittaessa asiakkaan tueksi esimerkiksi virastokäynnille. BenDaoud tietää, että isona esteenä työllistymiselle voi olla velkaantuminen.

Silmälasipäinen vaalea nainen hymyilee kameralle.
Taina BenDaoud iloitsee kun asiakkaan kanssa saadaan asiat selviteltyä. – Neuvonnan ja kannustuksen aikaansaama asiakkaan voimaantuminen omien asioidensa itsenäiseen hoitamiseen on työssäni parasta. Kuva: Anu Lehikoinen

1 TYYNE. Työskentelen Työttömien neuvontapalvelu TYYNEssä nyt kuudetta vuotta. Neuvon työttömiä elämänhallinnan ja toimeentulon kysymyksissä ja ohjaan heitä oikeiden palvelujen piiriin. Lähden myös mukaan virastokäynnille tukihenkilöksi. Tähän työhön päädyin halusta auttaa työttömiä ja antaa heille toivoa asioiden järjestymisestä. Olen itsekin ollut pitkäaikaistyöttömänä yrittäjyyden jälkeen ja päässyt takaisin työelämään palkkatukityön kautta.

2 ASIAKKAAT. Jokaisella asiakkaallani on oma elämäntilanteensa, eikä tyypillistä asiakasta ole. Yhdistävänä tekijänä voi kuitenkin pitää pitkäaikaistyöttömyyttä ja siitä aiheutuvaa ongelmien kertautumista. Erityisesti asiakkaat tarvitsevat tukea velkojen selvittelyyn, hakemusten tekoon ja viranomaispäätösten tulkkaukseen. Apua tarvitaan myös viranomaispäätösten oikaisuvaatimusten kirjoittamisessa.

3 VELAT. Olen kokenut, että erityisen hankalaa työttömälle voi olla oman velkatilanteen selvittäminen. Talous- ja velkaneuvonnasta saa toki apua, mutta velkatiedot ja -saldot on selvitettävä omatoimisesti perintätoimistoista ja ulosotosta. Yhtenäistä rekisteriä veloista ei ole olemassa. Jos työtön haluaa hakeutua velkajärjestelyyn, on hänen itse koottava asiakirjat ja kirjoitettava velkaantumishistoria. Juuri velkaantuminen voi olla suuri este työllistymiselle.

4 TYÖELÄMÄ. Työmarkkinoilla on tällä hetkellä samaan aikaan pula osaavasta työvoimasta ja paljon työttömiä työnhakijoita. Työelämän vaatimukset tulevat tulevaisuudessa kovenemaan entisestään, jolloin työntekijöiden muutosvalmiuden tarve korostuu. Työttömällä olisi oltava voimavaroja ja halua päivittää osaamistaan työelämään päästäkseen ja työssä jaksaakseen.

5 PANDEMIA. Koronapandemia on vaikuttanut myös TYYNEn toimintaan. Infotuokioita on peruttu, eikä asiakkaita ole tavattu kasvokkain. Onneksi olen voinut jatkaa neuvontapalvelun tarjoamista ajanvarauksella esimerkiksi puhelimitse ja sähköpostitse. Asiakasmäärä on ehkä hieman pienentynyt. Osa asiakkaista on siirtänyt asioidensa selvittelyä myöhemmäksi ja osa on sulkeutunut täysin kotikaranteeniin.

Anu Lehikoinen

 

 

Apua rahahuoliin diakoniasta

Seurakunnasta voi hakea niin konkreettista taloudellista tukea kuin luottamuksellista keskusteluapua taloustilanteen selvittämiseen.

Seurakunnasta voi hakea niin konkreettista taloudellista tukea kuin luottamuksellista keskusteluapua taloustilanteen selvittämiseen.

Silmälasipäinen vaalea nainen hymyilee kameralle.
Kontiolahden seurakunnan diakonissa Sanna Mutikaisen mukaan kukaan ei tule diakonian vastanotolle huvikseen apua hakemaan. – Erityisesti minua huolestuttaa ikääntyvät ihmiset, jotka sinnittelevät viimeiseen asti. Liian usein törmää siihen, että mietitään, ostanko sydänlääkkeet vai leipää, sanoo Mutikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Kun henkilökohtainen rahatilanne sakkaa, seurakuntien diakonia on yksi osoite, josta voi lähteä hakemaan apua tilanteeseen.

Lähtökohtana taloudellisen tuen saamiselle seurakunnasta on, että yhteiskunnan tarjoamat tukimuodot on haettu ensin. Diakonia auttaa, jos yhteiskunnan tarjoama tuki ei riitä. Tuen tarve kartoitetaan yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa ja todennetaan tarvittavin tosittein.

Tavallinen tukimuoto maksusitoumus ruokakauppaan

Seurakunnilta saatavan taloudellisen tuen muodot, määrät ja käytänteet vaihtelevat hieman seurakunnittain. Esimerkiksi Pielisensuun seurakunnassa konkreettiset avustussummat vaihtelevat muutaman kymmenen euron maksusitoumuksesta muutaman sadan euron laskujen maksuun.

– Tavoitteena on tukeminen muutokseen: edullisemman asunnon saamiseen, talouden tasapainottamiseen tai muuhun henkilön omaan tavoitteeseen esimerkiksi työllistymisen kautta. Jatkuvaa toimeentulotuen kaltaista tukea ei diakoniatyön kautta ole mahdollista saada, kertoo Pielisensuun seurakunnan johtava diakoni Saila Musikka.

Enon seurakunnassa diakoniatyön taloudellinen tuki on lähinnä ruoka-apua.

– Seurakunta järjestää yhteistyössä Uimaharjun ruokakauppojen kanssa hävikkiruokajakoja Uimaharjussa. Diakoniatoimistosta on myös mahdollista anoa lahjakorttia ruokakauppaan, kertoo diakonissa Sari Korhonen.

Myös Kontiolahdella yleisin tuen muoto on ruoka-apu, mikä tarkoittaa käytännössä kauppoihin myönnettäviä muutaman kymmenen euron maksusitoumuksia.

– Summa vaihtelee sen mukaan, monenko hengen taloudesta on kyse, sanoo diakonissa Sanna Mutikainen.

Isompia avustuksia voi saada Tukikummeilta ja Kirkon diakoniarahastosta

Seurakunnan omien, talousarviossa määriteltyjen avustusmäärärahojen lisäksi diakoniatyön kautta on mahdollista hakea tukea myös esimerkiksi Tukikummit-säätiöltä tai Kirkon diakoniarahastosta.

Näitä reittejä pitkin apua voidaan hakea johonkin isompaan, kertaluonteiseen kohteeseen, kuten vaikkapa lasten harrastusmenoihin.

– Nämä prosessit ovat ajalliselta kestoltaan hitaampia ja hakemus täytetään aina huolella miettien yhdessä diakoniatyöntekijän kanssa, kertoo Mutikainen.

Uutena tuen muotona Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnissa on yhteistyö urheiluseurojen kanssa.

– Muutamat alueen seurat ovat lähteneet mukaan toimintaan, jolla lasten harrastusmaksuja voidaan tukea seurojen ja diakoniatyön yhteistyöllä. Seurat myös myöntävät satunnaisesti vapaalippuja otteluihin ja tapahtumiin henkilöille ja perheille, joilla ei ole mahdollisuutta itse niitä hankkia, kertoo Saila Musikka.

Keskusteluapu auttaa eteenpäin tiukassa tilanteessa

Useissa seurakunnissa on viime aikoina hyödynnetty verkossa toimivaa hyväntekeväisyyspalvelua kotimaanapu.fi, johon on avattu harkinnan mukaan keräyksiä konkreettiseen taloudelliseen tarpeeseen. Keräysten kautta voidaan hankkia esimerkiksi lapselle talvikengät, yksinhuoltajalle pesukone tai tukea vähävaraisen perheen nuorten harrastuksia.

Diakoniatyöntekijän pakeille voi tulla myös vain juttelemaan taloudellisen tilanteen aiheuttamista paineista tai hakemaan apua raha- ja velkatilanteensa kartoittamiseen sekä asiantuntija-avun etsimiseen. Diakoniatyöntekijä voi tarvittaessa tukea yhteydenpidossa sosiaalitoimeen, Kelaan ja velkojiin sekä auttaa lomakkeiden täyttämisessä.

 


Seurakunnan myöntämä taloudellinen tuki

Seurakunnan myöntämä taloudellinen tuki

  • tarkoitettu seurakunnan alueella asuville vähävaraisille, ei edellytä kirkon jäsenyyttä
  • tilapäistä, kertaluonteista ja viimesijaista, yhteiskunnan tuet haettava ensin
  • edellyttää henkilökohtaista tapaamista diakoniatyöntekijän kanssa tilanteen kartoittamiseksi
  • perustuu todelliseen, tosittein tai muutoin totuudellisesti osoitettavaan tarpeeseen
  • avustusta ei makseta suoraan hakijan tilille, vaan avustus toteutetaan esim. maksusitoumuksena

Virpi Hyvärinen

 

 

Kolumni: Mikään hyvä ei pääty aikanaan

”Mitä sinun sisäisestä kajaristasi kajahtaa silloin, kun olet onnellinen ja nautit elämästä?”

Vaalea pitkähiuksinen nainen katsoo kameraan.
Piia Nurhonen. Kuva: KK-kuva.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Itku pitkästä ilosta. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Kuvittele, että kesken iloisten syntymäpäiväjuhlien kajarista alkaa musiikin sijaan kuulua toistona edeltäviä sananlaskuja. Tunnelma on pilalla.

Mitä sinun sisäisestä kajaristasi kajahtaa silloin, kun olet onnellinen ja nautit elämästä? Toivon, että myötätunnon, lempeyden ja rohkaisun säveliä.

Osa vanhoista suomalaisista sananlaskuista on kyllä melkoisia pessimismin ja armottomuuden rumpukapuloita. Monien sananlaskujen taustalla lienee edeltävien sukupolvien kovia kokemuksia elämästä. Pettymyksiä, menetyksiä, traumoja ja surua, joiden työstäminen ei ole ollut mahdollista.

Kovat kokemukset voivat muuttaa ihmistä sisäisesti kielteiseen suuntaan. Tällöin silmälasit maailman, muiden ja oman itsen katseluun muuttuvat synkemmiksi. Ja silloin kajarista totisesti kajahtaa.

Vaikeat kokemukset voivat johtaa myös myönteisiin sisäisiin muutoksiin, henkiseen kasvuun. Kasvu on seurausta kokemusten rakentavasta työstämisestä. Kasvun seurauksena syntyy esimerkiksi suurempaa arvostusta elämää kohtaan, syvempiä ihmissuhteita ja henkilökohtaista vahvistumisen kokemusta.

Kun lukee tämän päivän somemaailman vaikuttajien runoja, ajatelmia ja pohdintoja, puhuvat ne paljolti juuri henkisestä kasvusta. Toki myös vanhojen sananlaskujen joukossa on kasvun ja viisauden helmiä.

Kirjoittaminen on parhaimmillaan hyvä apukeino työstää vaikeiden kokemusten herättämiä ajatuksia ja tunteita.

Heitänkin pienen haasteen. Valitse halutessasi kaksi suomalaista sananlaskua, joita et halua kuunnella liikaa. Kokeile kirjoittaa ne uudelleen, omaan suuhusi sopivimmiksi.

Annoin itse jo sokkihoitoa kahdelle sananlaskulle. Äänestäisitkö ne jatkoon?

”Mikään hyvä ei pääty aikanaan.” Me kannamme sitä mukanamme, syvällä sisällämme. Koetun hyvän varassa on riittävän turvallista surra ja iloita, luopua ja löytää, laskea irti ja kurottaa kohti.

Ylpeyden vaihtoehtoinen edelläkävijä on erehtyväisyys. Entä, jos lankeemuksen edellä käy ylpeyden sijaan ihmisyyteen kuuluva erehtyväisyys. Ja jäljessä kulkevat rakkaus, armollisuus ja tasavertaisuus ihmisyydessä. Ethän seiso edessä?

Piia Nurhonen
perheneuvoja, psykoterapeutti
Joensuun perheasiain neuvottelukeskus
piia.nurhonen@evl.fi

 

 

Pääkirjoitus: Nuorilla on hätä

Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat kasvaneet hälyttävästi.

Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat kasvaneet hälyttävästi. Kirkon kasvatuksen päivillä vuoden alussa yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian ja kasvatustieteen professori, opetusneuvos Niina Junttila esitteli tutkimusaineistoa, joka oli karua kuultavaa. Nuorten henkinen kunto on heikompi kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi sosiaalista ahdistuneisuutta kokee Junttilan aineiston mukaan yli kolmasosa yläkoulunuorista ja jopa 37 prosenttia lukiolaisista.

Nuorten kokemukset erityisesti ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä ovat lisääntyneet. Voi vain arvailla, mikä on koronapandemian vaikutus tilanteeseen. Niina Junttilan tutkimuksen mukaan yksi taustalla vaikuttavista tekijöistä on ulkopuolelle sulkeminen. Siinä nuori jätetään joko tahallisesti tai tahattomasti näkemättä, kuulematta tai kokonaan huomaamatta.

Kirkon kasvatuksen päivillä haettiin työkaluja siihen, ettei kukaan jäisi yksin. Lasten ja nuorten hätään tartutaan myös evankelisluterilaisen kirkon tämänvuotisessa Yhteisvastuukeräyksessä. Suurkeräys alkaa sunnuntaina 6.2.2022 ja tulee näkymään myös Joensuun seurakunnissa. Keräyksen avulla halutaan tukea erityisesti nuorten korona-ajan heikentämää henkistä hyvinvointia ja lisätä turvallisia aikuisia nuorten elämään.

Yhteisvastuun kotimaisena kumppanina on Lasten ja nuorten keskus, jossa kehitetään ja laajennetaan meille joensuulaisillekin tuttua etsivän nuorisotyön Saapas-toimintaa. Uudenlaisessa KouluSaappaassa on tarkoitus tuoda koulun arkeen ja välitunneille turvallisia aikuisia lisäkorviksi ja kannustajiksi. NettiSaapas taas tavoittaa nuoret verkossa, kun vapaaehtoiset aikuiset etsivät kuuntelijaa kaipaavia nuoria sosiaalisen median eri alustoilla keskustellen, auttaen ja tukien. Nuoret kaipaavat apuamme nyt enemmän kuin koskaan.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

 

Kiihtelysvaaran kirkon suunnittelu loppusuoralla

Kiihtelysvaaran uuden kirkon suunnittelu on jo pitkällä ja luonnosten on tarkoitus valmistua vielä tämän kevään aikana. Vanhan kirkon paikalle saadaan ainutlaatuinen monitoimikirkko, joka on yhdistelmä uutta ja vanhaa.

Kiihtelysvaaran uuden kirkon suunnittelu on jo pitkällä ja luonnosten on tarkoitus valmistua vielä tämän kevään aikana. Vanhan kirkon paikalle saadaan ainutlaatuinen monitoimikirkko, joka on yhdistelmä uutta ja vanhaa.

Vaalea, tummakattoinen kirkko kuusien vierellä.
Havainnekuva Kiihtelysvaaran tulevasta kirkosta. Kuva: Luo arkkitehdit Oy

Kiihtelysvaaran uuden kirkon suunnittelu on jo pitkällä ja luonnosten on tarkoitus valmistua vielä tämän kevään aikana. Tammikuussa kerättiin seurakuntalaisilta ideoita ja ehdotuksia jatkosuunnittelua varten. Vastauksia tuli määräaikaan mennessä noin 60 kappaletta. Kirkon rakennustoimikunta käy arkkitehdin kanssa saadut ehdotukset läpi ja huomioi ne suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan.

Kirkkohallitus seuraa hanketta mielenkiinnolla

Tuleva monitoimikirkko toteutetaan suoraan vanhan paikalle, keskelle historiallista kirkkomaata. Kaikki seurakunnan toiminnot jumalanpalveluksista kerhoihin ja ruuanlaittoon tapahtuvat samassa rakennuksessa.

Kirkon sijoittumista tontille määrittelevät vanhat haudat sekä vanhan kirkon säilynyt viinikellari. Koko hankkeen ajan onkin huomioitu Museoviraston näkemys. Myös Kirkkohallituksen yliarkkitehti Edla Mäkelä on pidetty ajan tasalla, sillä hankkeella on oltava Kirkkohallituksen hyväksyntä. Mäkelä on osallistunut rakennustoimikunnan kokouksiin ja käynyt paikan päällä Kiihtelysvaarassa.

– Olen seurannut projektia mielenkiinnolla. Hanke on ainutlaatuinen, sillä kirkkojen rakentaminen on nykyään harvinaista. Monitoimikirkko, jossa saman katon alla on monenlaista toimintaa, on varmasti oikein hyvä ratkaisu Kiihtelysvaaraan, Mäkelä toteaa.

Kiitollisuus uudesta kirkosta kantava voima

Seurakuntalaisten toiveita on kysytty aiemminkin hankkeen aikana. Puinen ristikirkko on ollut alusta asti monen mielessä.

– Osa seurakuntalaisista kaipaa ymmärrettävästi entisenlaista kirkkoa. Kirkkoa, joka on ollut se ainoa kirkko monien sukupolvien ajan. Suurella kaipauksella katson itsekin menetetyn kirkon kuvia työhuoneessani päivittäin, kertoo Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo.

– Suurena ihmeenä pidän edelleen sitä, että uuden kirkon rakentaminen mahdollistui Kiihtelysvaarassa. Se ei ollut itsestäänselvyys, sillä pienessä seurakunnassa on kuitenkin kaksi kirkkoa. Kiitollisuus uudesta kirkosta on ollut kantava voima rakennusprosessissa.

Menetetyn kirkon muisto säilyy

Menetettyä kirkkoa emme saa takaisin, mutta sen muisto säilyy.

– Tämä lähtökohta on vapauttanut minut katsomaan uusin silmin tulevaa uutta kirkkoamme. Uusi kirkko ja kirkkopiha tulee olemaan seuraaville sukupolville se kirkko, joka on rakkain ja läheisin kirkko elämän varrella, Angervo kertoo.

Kirkon suunnittelusta vastaa puurakentamisen osaajien joukosta kilpailutuksella valittu arkkitehti Riikka Kuittinen.

– Hän on hienolla tavalla yhdistänyt vanhaa perinnettä uuteen ”kirkko saman katon alle” -lähtökohdan mukaan. Kirkosta tulee seurakunnan elämän keskus, koti kaikenikäisille seurakuntalaisille, meille eri tavoin ajatteleville ja kaipaaville, Angervo toteaa.

Kirsi Taskinen

 


Millainen kirkko Kiihtelysvaaraan on tulossa?

Kiihtelysvaaran kirkon suunnitelmat ovat edenneet jo pitkälle ja tammikuussa julkaistiin luonnosten lisäksi myös kirkon suunnittelijaksi valitun Luo arkkitehdit Oy:n kuvaus suunnitelmista.

Kiihtelysvaaran uusi monitoimikirkko toteutetaan suoraan vanhan paikalle, keskelle historiallista kirkkomaata. ”Saman katon alle”-periaatteen mukaisesti kaikki seurakunnan toiminnot jumalanpalveluksista kerhoihin ja ruuanlaittoon tapahtuvat samassa rakennuksessa.

Uudenlainen toiminta vanhalla paikalla näkyy myös rakennuksen arkkitehtuurissa, joka on yhdistelmä uutta ja vanhaa. Yhtäältä rakennus jatkaa pitkää suomalaista ristikirkkoperinnettä, ja se toteutetaan hirrestä. Toisaalta ulkohahmo ja sisätilat ovat selkeästi omaehtoisen uudenlaiset, hirsirakenne on painumatonta lamellihirttä ja talotekniikka nykyaikaista. Arkkitehtuuri ammentaa perinteestä, olematta kuitenkaan vanhan kopio. Uutta rakennusta on suunnittelun aikana verrattu vanhaan, ja tavoitteena on ollut, että uusi sakraalirakennus hallitsisi kyläkuvaa suunnilleen yhtä korkeana. Kirkon tavoiteltu käyttöikä on 200 vuotta.

Keskellä sijaitsevaan kirkkosaliin on suora, seremoniallinen käynti länsi-itäsuuntaan. Kattolyhty valaisee salia ylhäältä päin, ja kuorin erityisyyttä korostetaan epäsuoralla pohjoisvalolla. Keskiosan sakraalius näkyy myös rakennuksen ulkohahmossa katon korkeutena, joka laskee sivujen arkisempaa käyttöä kattamaan.

Toiminnallisesti erityisen tärkeää on, että kirkkosali, kerhotila ja kahvitila palvelevat käyttöä hyvin sekä erikseen että toisiinsa yhdistettyinä. Sekä kahvitilan että lasten kappelin läpi avautuu kauniita näkymiä ympäröivään luontoon ja kirkkomaahan.

Kirkon sijoittumista tontille määrittelevät vanhat haudat sekä vanhan kirkon säilynyt viinikellari. Vanha viinikellari pyritään säilyttämään ikään kuin suojakuoren sisässä, kahvitilan terassin alla. Pieneen kellariin voi päästä kurkistamaan säilynyttä kiviporrasta pitkin. Näin kellari muodostaisi osan vanhan kirkon muistomerkkiä.

Myös vanhan kirkon portaat pyritään säilyttämään paikallaan esimerkiksi jalustana lahjoitettavalle muistopatsaalle. Lisäksi rauniokirkon hiiltynyt risti ja talkoilla tehtyjä penkkejä sijoitetaan edelleen kirkkomaalle.

Rakennustoimikunta keskusteli perusteellisesti uuden kirkon toteuttamisesta paanukattoisena. Kustannusten vuoksi paanukattoon sekä sen tiheisiin uusintakäsittelyihin olisi jouduttu tekemään talkootyötä. Lisäksi kävi ilmi, että laadukkaan tervan saatavuus on hyvin heikkoa ja myös terva olisi mahdollisesti jouduttu tuottamaan talkoilla. Rakennustoimikunta totesi, että vaikka paanukatto onkin kaunis, työmäärä olisi liian hurja. Suunnittelua jatketaan tällä hetkellä kuparikaton pohjalta.

Rakennuksen muut materiaalivalinnat ja sisätilojen sekä kuorin kalustus tarkentuvat jatkosuunnittelussa.

Lähde: Luo arkkitehdit Oy

Katso lisää kuvia kirkkohankkeen verkkosivuilta

 

 

Takarivejä: Mitä jätkä?

”Turvaamme arkeasi” on yksi pelastuslaitoksen slogan. Kuka turvaa arjen turvaajan arjen? Mistä rauha sisimpään, jos mieli jää kytemään palon jo sammuttua?

Tämä oli tervehdys, kun erään kerran avasin Siilaisen paloaseman oven. Työpaikkapappi tuli taloon, olemaan ihminen ihmiselle hetkeksi aikaa keskelle työpaikan arkea, haistelemaan fiiliksiä, haahuilemaan käytävillä, kyselemään kuulumisia ja istumaan alas kahvikupin äärelle. Maski tiukasti kasvoilla ja kädet desinfioituina, oireettomana ja mahdollisuuksien mukaan turvavälit säilyttäen – kulloisiakin rajoituksia kunnioittaen. Välillä kohtaaminen on ollut mahdollista vain ruudun takaa, uskoa, toivoa ja rakkautta toinen toisiimme luoden, niitä toisissamme vahvistaen – mikäli ja missä se vain on mahdollista.

Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen ja tämän aseman arki rullaa omia ratojaan, muutoksiin sopeudutaan ja toimintoja sopeutetaan, kun ei muutakaan voida. Kahvihuoneita on monia, tunnelmia ja tunneilmastoja vielä moninaisempia, ihmisiä – meitä on joka lähtöön. Kaikki tärkeitä, jokainen arvokas ja ainutlaatuinen. Jokaisella tärkeä tarina kerrottavanaan, jokaiselta opittavaa.

Halli on täynnä kenkiä ambulanssien ja paloautojen vierellä. Varusteita huolletaan, kahvia keitetään, eväitä lämmitetään, hurtti huumori lentää. Työyhteisöstä ajan rajan toiselle puolelle poistuneet ovat kuvissa kahvihuoneiden hyllyn päällä – mukana aseman arjessa hekin, muistettuina, osana perhettä. Myös heidät esitellään työpaikkapapille, tarinat kerrotaan. Kyyneleet nousevat silmäkulmaan monesti kunnioituksesta, kun mietin, että täältä lähdetään lujaa ja täällä ollaan valmiudessa, jos minulle tai minunkin läheiselleni tapahtuu jotain äkillistä ja järkyttävää.

”Turvaamme arkeasi” on yksi pelastuslaitoksen slogan. Ja niin nämä arjen sankarit tekevät. Kuka turvaa arjen turvaajan arjen? Mistä rauha sisimpään, jos mieli jää kytemään palon jo sammuttua? Miten hän, joka työssään näkee paljon inhimillistä kärsimystä, ottaa oikeuden päästä itse ehjänä kotiin – palvellakseen taas seuraavassa vuorossa? Keinot ovat moninaiset – omalle palveluspaikalleen kutsuttu työpaikkapappi on yksi pelastuslaitoksen psykososiaalisen tuen antaja. Miten se tapahtuu, mitä tehtävästäni runsaan vuoden kokemuksella ymmärrän?

– Tarjolla vaan ei tyrkyllä, opasti seuraajaansa yhdessä tärkeässä kirkon selektiivityössä, kisapappina pitkään palvellut ja nyt jo edesmennyt Göran Hellberg. Menet sinne ja olet ihminen ihmiselle, löydät tiesi kyllä sinne minne pitää, ohjeisti Pirkanmaan pelastuslaitoksen työpaikkapappi Antero Niemi. Suomen palopäällystöliiton järjestämässä koulutuksessa opin, että pyrkimyksen ymmärtää tulee olla suurempaa kuin pyrkimyksen auttaa. Yksi iso voimavara löytyy omista käsistä. Ristiin liitetyt kädet antavat taustatukea etulinjassa työskenteleville – hälytysajoneuvon sireenien ääni on nykyään minulle ja monelle muullekin kanssakristitylle rukouskutsu.

Mitä jätkä? En tiedä oliko tämä Jeesuksen tapa lähestyä ihmisiä, olisi voinut olla. Muutamalla arkisella sanalla sydämeen ja sieluun asti käyvä ilmaisu: sinä kuulut porukkaan, olen kiinnostunut siitä, miten sinä voit – olet tänne tervetullut. Pappi oppi siinä ovenkahvassa roikkuessa uutta elämästä ja taas ilmaantuivat silmäkulmaan kunnioituksen kyyneleet.

Godspeed kaikki sotealan ammattilaiset etulinjassa, voimaa ja valoa! Kiitos Siun sote, Pohjois-Karjalan pelastuslaitos, on iso kunnia saada palvella juuri tällä asemapaikalla.

Sanna Kauppinen
seurakuntapastori
Joensuun seurakunta

Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.

 

 

Sana: Jeesus nukkui

Elämän heitellessä oma usko tippuu tehokkaasti aaltojen sekaan. Vähäuskoisena ei jaksa nähdä edes sitä nukkuvaa Jeesusta, mutta se vähäinen usko kuitenkin luottaa: tässä hän jossain on, pelonkin keskellä.

Meri oli Israelissa melko tuntematon ja pelottava elementti. Vanhan Testamenttinsa lukeneiden mielenmaisemassa häilyi alkumeri, jonka päällä liikkui Jumalan henki: se oli kaaosta, tuntemattomien hirviöiden ja voimien paikka, joista Jumala järjesti maailman.

Genesaretinjärvi sinänsä oli hieman vaarattomampi, mutta sen rannalla asuvat ja varsinkin kalastajat olivat tottuneet yllättäen nouseviin myrskyihin ja yhtä yllättäviin myrskyn loppumisiin silti sen keskelle joutuneet pelkäsivät kirjaimellisesti henkensä edestä.

Kuva myrskyssä keikkuvasta veneestä ja opetuslapsista kertoo jotain pelon syvimmästä olemuksesta: Tilanteessa, jota ei voi omin toimin tai voimin hallita eikä käsitellä, joutuu ajelehtimaan voimattomana. Voi vain arvailla, mitä tuleva tuo mukanaan: Miten tämä päättyy, miten minulle käy?

Vakavan sairauden iskiessä, onnettomuuteen joutuessa, ihmiskunnan koettaessa selvitä pandemiasta ja monissa muissa elämän käänteissä oppii, että kaikkea ei voi hallita.

Joku opetuslapsista luultavasti turhautuneena tokaisi: ”Ja Jeesus sen kun nukkuu.” Aika usein elämän heitellessä pelottavasti tuntuu siltä, että Jeesus sen kun nukkuu. Miten nyt on Raamatun ”Älkää pelätkö” -ilmausten kanssa? Uskoa ei jaksa, rukoilla ei osaa; kenelle huutaa apua, kun ainut auttaja kuorsaa myrskyn keskellä?

Jeesus ravisteltiin hereille ja kaikki päättyi hyvin. Tosin opetuslasten usko ja luottamus havaittiin kovin köykäisiksi. ”Miksi te noin pelkäätte, te vähäuskoiset”, ihmetteli Jeesus. Veneestä ei löytynyt yhtään uskonsankaria.

Elämän heitellessä oma usko tippuu tehokkaasti aaltojen sekaan. Vähäuskoisena ei jaksa nähdä edes sitä nukkuvaa Jeesusta, mutta se vähäinen usko kuitenkin luottaa: tässä hän jossain on, pelonkin keskellä.

Televisiossa haastateltiin syöpään sairastunutta kristittyä. Hän pohti, miksi Jumala salli tämän. Hoitojen keskellä, elämän supistuessa päiväksi kerrallaan hän kertoi oivaltaneensa, että juuri tässä surkeuden pohjalla on Jumalakin. Ihan lähellä. Hän tietää tulevan. Se riittää.

Kaija Santti
seurakuntapastori
Joensuun seurakunta