Piia Nurhonen. Kuva: KK-kuva.
Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Itku pitkästä ilosta. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Kuvittele, että kesken iloisten syntymäpäiväjuhlien kajarista alkaa musiikin sijaan kuulua toistona edeltäviä sananlaskuja. Tunnelma on pilalla.
Mitä sinun sisäisestä kajaristasi kajahtaa silloin, kun olet onnellinen ja nautit elämästä? Toivon, että myötätunnon, lempeyden ja rohkaisun säveliä.
Osa vanhoista suomalaisista sananlaskuista on kyllä melkoisia pessimismin ja armottomuuden rumpukapuloita. Monien sananlaskujen taustalla lienee edeltävien sukupolvien kovia kokemuksia elämästä. Pettymyksiä, menetyksiä, traumoja ja surua, joiden työstäminen ei ole ollut mahdollista.
Kovat kokemukset voivat muuttaa ihmistä sisäisesti kielteiseen suuntaan. Tällöin silmälasit maailman, muiden ja oman itsen katseluun muuttuvat synkemmiksi. Ja silloin kajarista totisesti kajahtaa.
Vaikeat kokemukset voivat johtaa myös myönteisiin sisäisiin muutoksiin, henkiseen kasvuun. Kasvu on seurausta kokemusten rakentavasta työstämisestä. Kasvun seurauksena syntyy esimerkiksi suurempaa arvostusta elämää kohtaan, syvempiä ihmissuhteita ja henkilökohtaista vahvistumisen kokemusta.
Kun lukee tämän päivän somemaailman vaikuttajien runoja, ajatelmia ja pohdintoja, puhuvat ne paljolti juuri henkisestä kasvusta. Toki myös vanhojen sananlaskujen joukossa on kasvun ja viisauden helmiä.
Kirjoittaminen on parhaimmillaan hyvä apukeino työstää vaikeiden kokemusten herättämiä ajatuksia ja tunteita.
Heitänkin pienen haasteen. Valitse halutessasi kaksi suomalaista sananlaskua, joita et halua kuunnella liikaa. Kokeile kirjoittaa ne uudelleen, omaan suuhusi sopivimmiksi.
Annoin itse jo sokkihoitoa kahdelle sananlaskulle. Äänestäisitkö ne jatkoon?
”Mikään hyvä ei pääty aikanaan.” Me kannamme sitä mukanamme, syvällä sisällämme. Koetun hyvän varassa on riittävän turvallista surra ja iloita, luopua ja löytää, laskea irti ja kurottaa kohti.
Ylpeyden vaihtoehtoinen edelläkävijä on erehtyväisyys. Entä, jos lankeemuksen edellä käy ylpeyden sijaan ihmisyyteen kuuluva erehtyväisyys. Ja jäljessä kulkevat rakkaus, armollisuus ja tasavertaisuus ihmisyydessä. Ethän seiso edessä?
Piia Nurhonen
perheneuvoja, psykoterapeutti
Joensuun perheasiain neuvottelukeskus
piia.nurhonen@evl.fi