Vihaviestit menevät ihon alle

Rap-artisti Palefacen mukaan sananvapauden takia täytyy suvaita ”urpoakin läppää”, mutta uhkauksissa ja rasistisessa vihapuheessa tulee raja vastaan. Kaikilla ihmisillä on jakamattomat ihmisoikeudet, joita kukaan ei saa rajoittaa ja loukata.

Rap-artisti Palefacen mukaan sananvapauden takia täytyy suvaita ”urpoakin läppää”, mutta uhkauksissa ja rasistisessa vihapuheessa tulee raja vastaan. Kaikilla ihmisillä on jakamattomat ihmisoikeudet, joita kukaan ei saa rajoittaa ja loukata.

Karri Miettinen eli Paleface kuvattuna sivuprofiilista mietteliään näköisenä.
Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, kokee Kristuksen hahmon olevan mielenkiintoinen yhteiskunnalliseltakin kannalta.– Mua puhuttelee ajatus Kristuksesta syrjittyjen ja unohdettujen puolustajana ja suoran toiminnan miehenä, vähän provokaattorinakin. Nasaretin mies oli vastarintamies. Kuva: Jani Laukkanen

Yhtenä aamuyönä Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, palasi keikkareissulta kotiinsa Helsinkiin. Yhtäkkiä Instagram-tilille iskeytyi käsittämätön solvaus.
– Hengitin syvään ja vastasin sille tyypille, että ”mikä ikinä sua kalvaa, toivon että se menee nopeasti ohi ja sun olo alkaa helpottaa”. Vähän ajan kuluttua tuli vastaus: ”Kiitos.”
Vasemmistolaista väriä lauluissaan ja lausunnoissaan tunnustava, tyyliltään ronski ja rouhea aktivisti-taiteilija on tottunut rajuihin kommentteihin.
– Ymmärrän, että kun omat mielipiteet ovat välillä kärkeviä ja hieman provokatorisesti muotoiltuja, palaute voi olla kovaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mutta toisinaan palaute pysäyttää törkeydellään.
– Vihaviestit menevät joskus ihon alle ja jäävät vaivaamaan. Jälkikäteen saattaa tulee anteeksipyyntö, useimmiten lisää törkyä.

Stop someraivolle

Suorat tappouhkaukset, jotka ovat ”aika rajua settiä”, taiteilija ilmoittaa aina poliisille.
Hän tietää monien julkisuudessa esillä olevien naisten saavan huomattavasti inhottavampia ja vahingoittavampia vihaviestejä.
– Piispa Irja Askola, jota arvostan tosi korkealle ja jonka kanssa olin paljon tekemisissä Suomi 100 -jutuissa, sai paljon enemmän ja törkeämpiä viestejä kuin minä.
Räppärin havaintojen mukaan reilu kymmenen vuotta sitten vihapuhe yleistyi. Sen sietäminen kuuluu julkiseen ammattiin. Paleface koettaa olla käyttämättä energiaa ikävän palautteen märehtimiseen.
– On tärkeämpiäkin asioita. Kuten oman käyttäytymisensä tarkkailu ja itsensä kehittäminen. Mulle on ollut yksi elämän suuria opetuksia ymmärtää olla jatkuvasti etsimättä vikoja toisista ihmisistä ja katsoa välillä peiliin.

Usko asialliseen keskusteluun

Paleface huokaa hieman surullisesti sanoessaan, että hänen vanhempi tyttärensä voi jo googlailla isään liittyviä ikäviä kommentteja netistä.
– Mun pitää valmistella lapsia niihin.
Keskustelukulttuurin tason romahtaminen ala-arvoiseksi on syy, miksi mies lähti mukaan Erätauko-säätiön ja Ylen viisivuotiseen Hyvin sanottu -hankkeeseen.
– Mielipiteeni ovat vahvoja, mutta viestin mielestäni yleensä aika asiallisesti. Olen saanut jo äidinmaidossa mallin, että puhutaan järkevästi ja antaudutaan keskusteluun eri tavalla ajattelevien kanssa.
Vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien ääntä tulisi vahvistaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Näiden tulisi saada puhua itse omasta puolestaan, eikä niin, että muut puhuvat heidän päidensä yli, Paleface painottaa.
Hän kiinnittää huomiota myös sukupuolittuneeseen kieleen. Enää ei ole esimerkiksi tarpeellista puhua ammattinimenä pelkästään ”palomiehistä”, sillä alalla on naispuolisiakin työntekijöitä.

Jyrkkyys ärsyttää kirkossakin

Provokaatioita tuotetaan kristillisissäkin piireissä.
– Mustavalkoisimmat kannanotot ärsyttävät. Vaikka kirkossa on jo tehty paljon, on paljon vielä tekemistäkin näiden vanhanaikaista ajattelua edustavien ihmisten kanssa, jotka nostavat monilla karvat pystyyn.
Valitettavasti äärimmäiset kannat saavat niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin suhteellisesti eniten huomiota, Paleface arvioi.
– Uutisvirrasta ja somesta jaetaan ja klikataan mieluummin provosoivia ajatuksia ja huonoja uutisia, joista me kimpaannutaan. Ne ruokkivat närkästymistä. Harmillisesti myös kirkollisista keskusteluista ja teologisista ristiriidoista nousevat esiin nämä ärsyttävimmät ajatukset.
– Näen kuitenkin, että kirkolla voisi olla ihan relevantti paikka tässä ajassa myös yhteiskunnallisena keskustelijana.
Kirkko näyttäytyi vastapainoksi hyvässä valossa pakolaiskriisin keskellä.
– Työ pakolaisten auttamiseksi on osoitus lähimmäisenrakkaudesta ja solidaarisuudesta, jotka kuuluvat kristillisiin arvoihin. Myös kirkon globaaliin omatuntoon liittyvä pyrkimys auttaa heikompiosaisia puhuttelee.

Musiikin parantava voima

Hyvää kehitystä Paleface on havainnut kirkossa esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoistumisen vastaisessa työssä ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon etenemisessä.
– Olen osallistunut tilaisuuksiin, jotka leikkaavat kirkon ja yhteiskunnan hitsauspistettä, ja seurannut mielenkiinnolla tervehdyttävää prosessia, jossa kirkko hakee omaa paikkaansa.
Kirkko kokonaisuudessaan on siirtynyt Palefacen mielestä paljon entistä monimuotoisemmalle, kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia korostavalle linjalle.
Hengellistä antia taiteilija on ammentanut musiikin kautta.
– Mulla on paljon gospel-levyjä. Koen musiikissa mielettömän parantavan voiman, ylentävän ja kohottavan fyysisen fiiliksen, on se tunnustuksellista tai ei. Joku toinen puhuu Pyhästä Hengestä.
– Ylistyslauluissa on maaginen taso. Kun Higher Ground -kuoro vetää sen jutun, siinä on veret seisauttava energia ja valtava lataus. Musiikilla on syvällisempiä tarkoituksia ja korkeampi tehtävä kuin kappaleiden myynti. Spirituaalinen ulottuvuus on mulle musassa relevantti.

Vastarintamies valon puolella

Kristuksen hahmo on Palefacen mielestä erittäin mielenkiintoinen yhteiskunnalliseltakin kannalta.
– Mua puhuttelee ajatus Kristuksesta syrjittyjen ja unohdettujen puolustajana ja suoran toiminnan miehenä, vähän provokaattorinakin. Nasaretin mies oli vastarintamies.
– Jeesus oli avoimessa kapinassa aikansa mätiä valtarakenteita vastaan ja kritisoi niitä rajusti.
Nyky-yhteiskunnassa vastenmielisin vihapuhe kohdistuu Palefacen mielestä maahanmuuttajiin. Äärimmäisen paradoksaalista on, että monet jyrkimmistä rasisti- ja nationalistipiireistä väittävät puolustavansa ”kristillistä valkoista kulttuuria”.
Muusikko muistuttaa Nasaretin miehen etnisestä taustasta. Vaikka eurooppalaisessa kirkkotaiteessa Jeesusta ryhdyttiin kuvaamaan valkoisena ja sinisilmäisenä miehenä, tämä oli todennäköisesti fyysiseltä olemukseltaan Lähi-idän ihminen – kuten useimmat muutkin Raamatun hahmot.
– Valkoista Kristusta käytettiin valkoisen ylivallan välineenä kolonialismin aikana. Tässä on kirkolla historiallista taakkaa.
Kristinuskon parhaissa perinteissä tuosta taakasta on koetettu vapautua. Paleface siteeraa Martin Luther Kingiä: ”Viha halvaannuttaa, rakkaus vapauttaa. Viha hämmentää, rakkaus harmonisoi. Viha pimentää, rakkaus valaisee.”
– Täytyy yrittää pysyä valon puolella, vaikka se on joskus vaikeaa.

Janne Villa

Seurakunnat kouluttavat vapaaehtoisia Siilaisille

Sairaalaystävät tuovat kuntoutusosastoille tuulahduksen elämästä sairaalan seinien ulkopuolella.

Sairaalaystävät tuovat kuntoutusosastoille tuulahduksen elämästä sairaalan seinien ulkopuolella.

Mikko Raudaskoski, Leena Mgaya ja Eija Majasaari seisovat Siilaisen sairaalan ovella juttelemassa keskenään.
Sairaalaystävän olisi hyvä olla sosiaalinen, aito, kuunteleva, rohkea ja avoin monenlaisille asioille. – Elämänkokemuksesta on tehtävässä hyötyä ja sairaalaystäviksi tarvitaan niin miehiä kuin naisiakin, kertoo sairaalapappi Eija Majasaari (oik.). Kuvassa myös asiantuntijahoitaja Mikko Raudaskoski ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä käynnistyy lokakuussa uusi vapaaehtoistoiminnan koulutus. Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää vapaaehtoisia sairaalaystäviä Siilaisen sairaalan kuntoutusosastoille ja palliatiiviselle osastolle. Toiminta osastoilla käynnistyy loppusyksystä, mikäli koronatilanne sen sallii.

Sairaalaystävän tehtäviin kuuluu potilaan toiveista ja vapaaehtoisen vahvuuksista riippuen esimerkiksi lautapelien pelaamista, musisointia, ääneen lukemista, ulkoilua, ajatusten vaihtoa ja elämästä keskustelua.
– Sairaalaystävänä oleminen on tavallista yhdessä oloa ja tekemistä. Tuulahdus elämästä sairaalan seinien ulkopuolelta voi virkistää potilasta ja viedä ajatuksia toviksi sairauden maailmasta pois, toteaa Joensuun seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya.

Tarve vapaaehtoisille tuli sairaalan puolelta

Idea sairaalaystävätoiminnasta syntyi Siilaisen sairaalan vapaaehtoistoiminnan kehittämisryhmässä.
– Vapaaehtoisten koulutus on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa ja nyt päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Tarve vapaaehtoisille tuli sairaalan puolelta, ja toiminta toteutetaan sairaalan ja seurakuntien yhteistyönä, kertoo sairaalapastori Eija Majasaari.

Toiminnan ideoinnissa mukana ollut palliatiivisen keskuksen asiantuntijahoitaja Mikko Raudaskoski vahvistaa, että sairaalaystäville on Siilaisilla tilausta.
– Kiire verottaa aika ajoin osastoilla hoitajien tärkeänä kokemaa rauhaisaa läsnäoloa potilaiden kanssa. Keskustelulle ja aktiviteeteille jää tuolloin liian vähän aikaa. Tähän vapaaehtoistoiminta toisi kaivattua tukea potilaita ajatellen.
– Osa potilaista kokee yksinäisyyttä ja kaipaa vierelleen ihmistä. Aina eivät läheiset tai hoitohenkilökunta riitä täyttämään tätä tarvetta.

Siilaisilla pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa

Siilaisen sairaalalla on Majasaaren mukaan pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa, ja seurakuntien sairaalaystävätoiminta asettuu osaksi tätä kokonaisuutta.
– Syöpäyhdistys kouluttaa saattotukihenkilöitä ja aivoverenkiertohäiriöihin liittyvältä AVH-yhdistykseltä käy säännöllisesti vapaaehtoisia tukihenkilöitä neurologisella kuntoutumisosastolla. Aiemmin mukana on ollut myös muita toimijoita, kertoo Majasaari.

Raudaskoski on nähnyt työssään palliatiivisella osastolla Syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden olevan toivottuja vieraita. Kirkon hän näkee olevan yhteistyökumppanina yleisesti luotettavana pidetty toimija, jolla on pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa.
– Toivoisin, että mahdollisimman moni kysyisi itseltään, voisinko minä antaa pienen hetken ajastani ystävää tarvitsevalle. Rohkea ja avoin mieli riittää. Oman elämäntilanteen toki pitää olla järjestyksessä, jotta jaksaa kohdata ihmisiä monenlaisine elämäntilanteineen. Sairaalaystävää ei jätetä yksin, vaan toimintaan mukaan lähteneitä tuetaan jaksamaan tehtävässä kaikin tavoin.


Sairaalaystäväkoulutus Joensuussa

  • Koulutuksen ajat ja paikat: ti 12.10. klo 17.30, Noljakan kirkko, ti 2.11. klo 17.30, Siilaisen terveysasema, ti 9.11. klo 17.30, Siilaisen terveysasema
  • Ilmoittautuminen 25.8.–19.9.2021: http://www.joensuunseurakunnat.fi/ilmoittaudu. Ilmoittautumisen jälkeen tulee kutsu haastatteluun.
  • Yhteistyössä: Luterilainen kirkko Joensuussa ja Siun sote

Virpi Hyvärinen

Messy Church saapuu Joensuuhun – Iloa, luovuutta ja maukasta ruokaa toiminnallisissa illoissa

Kaikille avoimissa Messy Church -illoissa kokoonnutaan syömään, juhlimaan ja tutkimaan Raamattua luovin keinoin näytellen, leipoen, laulaen, piirtäen tai pelaten. Messy Church korvaa Noljakan sunnuntaimessun kerran kuussa syyskuun lopusta alkaen.

Kaikille avoimissa Messy Church -illoissa kokoonnutaan syömään, juhlimaan ja tutkimaan Raamattua luovin keinoin näytellen, leipoen, laulaen, piirtäen tai pelaten. Messy Church korvaa Noljakan sunnuntaimessun kerran kuussa syyskuun lopusta alkaen.

Joensuun seurakunnan työntekijäjoukko iloisissa tunnelmissa Noljakan kirkon edessä.
Noljakan kirkolla kokoontuu syyskuun lopulta lähtien ”sekalainen seurakunta” Messy Church -iltoihin kerran kuussa. Mukaan voi tulla kokemaan, tekemään tai vain olemaan ja kuuntelemaan. Iltoja suunniteltiin kesällä Joensuun seurakunnan työntekijöiden voimin (kuvassa vas. Heidi Väyrynen, Nonna-Omena Helojoki, Delila Myyry, Sanna Kauppinen, Noora Kähkönen, Topi Nieminen ja Elina Vitri). Kuva: Kirsi Taskinen

Hyvänmielen sekalainen seurakunta kokoontuu Noljakan kirkolla syyskuun lopusta lähtien kerran kuussa. Kolmituntiset Messy Church -illat kutsuvat kaikki mukaan juhlahetkeen viettämään aikaa yhdessä. Jokaiseen iltaan kuuluu oma teemansa, Raamatun kertomus, jonka ympärille on mietitty erilaista luovaa toimintaa.
– Musiikkia on tarjolla joka kerta ja sen lisäksi voi olla erilaisia kädentaitoja, liikunnallisia ja kehollisia juttuja, leikkejä ja pelejä, teatteria ja leivontaa. Mukaan voi tulla myös vain seuraamaan, olemaan ja juttelemaan kahvi- tai teekupin äärellä, kuvailee uudenlaista toimintaa Joensuun seurakunnan johtava nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.
Juhlahetkessä vietetään ehtoollista, soitetaan ja lauletaan, rukoillaan ja käsitellään valittua Raamatun kohtaa eri tavoin.
– Yhteinen ruokailu juhlan jälkeen kuuluu vahvasti Messy Church -iltaan. Tarjolla on hodarikioskia ja tortillabaaria.

Rento mahdollisuus tutustua kirkon toimintaan

Messy Church -iltoihin ovat tervetulleita kaikki – ikään, kansallisuuteen ja aiempaan seurakuntakokemukseen katsomatta.
– Kutsumme mukaan nuoria aikuisia, lapsiperheitä ja ikäihmisiä. Erityisesti kaikkia niitä, jotka eivät ehkä ole vielä koskaan käyneet kirkossa tai käynnistä on jo pitkä aika, Kähkönen sanoo.
Iltojen tavoitteena on tarjota uudenlainen mahdollisuus osallistua kirkon toimintaan.
– Haluamme antaa kokemuksen iloisesta, toiminnallisesta ja osallistavasta jumalanpalvelusyhteisöstä. Haluamme löytää uusia keinoja ja tapoja kertoa rakastavasta Jumalasta musiikin, kädentaitojen ja yhdessä olemisen kautta.

Uusi konsepti Suomessa

Maailmanlaajuiseksi kristittyjen yhteisöksi levinnyt Messy Church on saanut alkunsa Englannista. Sen arvoja ovat Kristuskeskeisyys, vieraanvaraisuus ja luovuus. Englanninkielinen nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna sotkuista, sekalaista kirkkoa.
– Nimen taustalla on tärkeä ajatus siitä, että tähän yhteisöön ja toimintaan kutsutaan kaikenlaiset ihmiset. He voivat olla eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia. Kristinusko voi olla heille tuttu ja rakas tai vielä lähes tuntematon asia. Nimi kuvaa myös kokoontumisten sisällön monipuolisuutta, niiden toiminnallista ja luovaa puolta, Kähkönen kertoo.
Suomessa Messy Church on vielä melko uusi konsepti. Iltoja järjestetään Turussa Martin seurakunnassa ja Helsingissä Malmin seurakunnassa.

Seurakuntalaisille vastuuta järjestelyistä

Joensuussa ideoinnin iltojen järjestämisestä aloittivat Noljakan kirkon työntekijät, ja pian ideasta tuli koko Joensuun seurakunnan yhteinen juttu.
– Koronavuoden ja kaiken eristäytymisen jälkeen halusimme lähteä kokeilemaan jotain raikasta ja uutta, Kähkönen sanoo.
Vinkkejä saatiin Turusta pastori Liisa Kuuselalta, joka on tuonut Messy Church -toiminnan Englannista Suomeen.
– Olimme työntekijäporukalla kuulleet tällaisesta toiminnasta joskus aiemmin, mutta nyt lähdimme tutustumaan siihen vielä tarkemmin ja innostuimme. Tämä tuntui sopivan erittäin hyvin juuri Noljakan kirkkoon.
Jokaisessa illassa on aina kahdesta neljään seurakunnan työntekijää paikalla.
– Aluksi me työntekijät kannamme vetovastuun, mutta tavoitteena on, että seurakuntalaiset tulevat toteuttamaan iltoja kanssamme ja ottavat tulevaisuudessa enemmän vastuuta, Kähkönen kertoo.

Kirsi Taskinen


Messy Church -illat

• Noljakan kirkolla su 26.9., 31.10., 21.11. ja 19.12. klo 16–19
• Kaikille avoimia toiminnallisia iltoja
• Illoissa näytellään, leivotaan, lauletaan, piirretään, pelataan
• Teemana Raamatun kertomukset
• Yhteinen ruokailu tärkeä osa iltaa
• Messy Church korvaa kyseisen päivän klo 12 messun

5xmielessä: Enon äiti Camillo

Elokuun lopussa eläkkeelle siirtyvä Enon kirkkoherra Armi Rautavuori aikoo jatkossa nauttia lastenlasten seurasta ja suunnata veljensä kanssa muikkuverkoille Rääkkylään.

Elokuun lopussa eläkkeelle siirtyvä Enon kirkkoherra Armi Rautavuori aikoo jatkossa nauttia lastenlasten seurasta ja suunnata veljensä kanssa muikkuverkoille Rääkkylään.

Iloinen henkilökuva Armi Rautavuoresta papin virkapuvussa.
Eläkkeelle siirtyvän Armi Rautavuoren toive on, että entisen Enon seurakuntatalon tontille tulisi jatkossa parkkipaikka ja kirkkopuutarha, jonka ympärille voisi luoda yhteisöllisyyttä.
– Siellä voisi olla hedelmäpuita ja marjapensaita, jonka antimia harrastuspiirit ja kokkikerhot voisivat käyttää toiminnassaan. Kuva: Virpi Hyvärinen

1 LÄSNÄOLO. Olen halunnut olla kirkkoherrana työntekijöiden ja seurakuntalaisten käytettävissä, vaikka jotkut sanovat, että aina ei saisi olla. En ole halunnut olla kuin se sanonnan pappi, joka on kuusi päivää saavuttamaton ja yhden päivän käsittämätön. Toivon, että työntekijöille on jäänyt tunne, että minulta on voinut kysyä, ja seurakuntalaisille kokemus, että olen halunnut olla läsnä heidän ilossaan ja surussaan.

2 HALLINTO. Henkilöstöhallinto on tänä päivänä vaativa tehtävä. Olen iloinnut siitä, että yhtymään saatiin henkilöstöpäällikkö. Enon seurakunnassa ilonani ovat olleet vuosien ajan hyvät, työtä tukevat ja rakentavat luottamushenkilöt. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet tiiviitä Enon seurakuntatalon rakennushankkeen takia. Iloitsen siitä, että uudet, puhtaat työtilat valmistuivat työtovereille. Heillä on mahdollisuus aloittaa entisen, hyvän toiminnan lisäksi myös aivan uudenlaista toimintaa.

3 TYÖAIKA. Sähköistyvä maailma vie nykyään todella paljon työaikaa. Vaikka se osin helpottaa työtä, tekee se myös sen, että olemme aina tavoitettavissa. Omalla kohdallani tämä liittyy toki siihen, että olen tällainen äiti Camillo -tyyppinen ihminen, enkä ole erottanut työ- ja yksityiselämää tarkasti toisistaan. Olen elänyt keskellä seurakuntaa myös perheeni kanssa siten, että jos mieheni ei ole ollut kirkossa mukana, on joku heti ollut kysymässä, mihin Kari on jäänyt. Myös kotini ovet ovat tarvittaessa olleet avoimet seurakuntalaisille.

4 ARMO. Kristinuskon ydin on minulle siinä, että kaikesta huolimatta Jumala on rakkaus. Kristinuskon lunastus ja pelastus on sitä, että meillä on joka päivä uudestaan alkamisen armo, vaikka se välillä meinaa unohtua. Me ihmiset emme tarvitse enempää syyllisyyttä tai syyllistämistä – elämä itse sen taatusti meille kullekin tavallaan antaa. Siksi haluan korostaa sitä, että taakkoja ei tarvitse kantaa, kun ne voi jättää poiskin. Se on kristinuskon ydin: ilosanoma.

5 VAPAUS. Eläkkeelle jäädessä tunnelmani on vapautunut, on kuin harteiltani riisuttaisiin valjaat. Pappisvihkimyksessä papin harteille asetetaan stola, joka on Kristuksen ies. Se on raskas kantaa, mutta toisaalta kevyt, kun tietää, ettei sitä tarvitse tehdä yksin. Koen vahvasti, että pappisvihkimyksessä annettu siunaus on kantanut. Iloitsen siitä, että nyt minulla on aikaa perheelle ja suvulle sekä harrastuksilleni puutarhalle, kalastukselle, käsitöille ja kirjoittamiselle.

Virpi Hyvärinen

Kuulumisia kirkolliskokouksesta: Vilkasta keskustelua kirkon tulevaisuudesta

Kirkolliskokous kokoontui 3.–6.8. Turun kristillisellä opistolla. Kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua kirkon tulevaisuudesta.

Kirkolliskokous kokoontui 3.–6.8. Turun kristillisellä opistolla. Pohjoiskarjalaisten edustajiemme Ruut Hurtigin ja Matti Ketosen mukaan eniten keskustelua herätti pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta. Äänestyksen jälkeen pyyntö päätettiin lähettää perustevaliokunnan käsiteltäväksi.
– Toinen keskustelua herättänyt teema oli pitkään työn alla ollut kirkkohallituksen valmistelutyö, jossa etsittiin ratkaisuja kirkon kehittämistyön parantamiseksi. Kirkon tutkimuskeskus ja koulutuskeskus päätettiin yhdistää vastoin hallintovaliokunnan enemmistön tahtoa. Tästä yksiköstä on tarkoitus saada kirkon kehittämistyön väline, edustajamme kertovat

Talous edellyttää sopeutustoimia

Ketosen ja Hurtigin mukaan tiukat keskustelut kirkon taloudesta tekivät selväksi, että edessä on isoja sopeutustoimia. Kirkkohallituksen edellytetään löytävän ratkaisuja, joilla talous saadaan tasapainoon vuoteen 2023 mennessä.
Nelivuotiskertomuksesta nousi kokouksessa esiin erityisesti kolme teemaa.
– Diakonian saralla tulee vahvistaa seurakuntalaisten roolia sekä mahdollistaa erilaisia auttamistapoja. Toiseksi jumalanpalvelusten tulee olla kutsuvia ja yhteisöllisyyttä tukevia. Rinnalla tarvitaan monipuolisia mahdollisuuksia rukouksen ja hengellisen elämän syventämiseksi. Kolmanneksi on ryhdyttävä määrätietoisesti rakentamaan yhteyttä nuoriin aikuisiin. Milleniaalien ja sitä nuorempien sukupolvien tavoittaminen vaatii kirkolta toimintatapojen muutosta.

Kirkon jäsenten rooli kaipaa vahvistamista

Hurtig kokee erityisen tärkeäksi laajaa kannatusta saaneen aloitteen rukouselämän vahvistamisesta kirkossa.
– Korona-aika on herättänyt uudenlaista kaipausta ja seurakunnissa on löydetty monia uusia tapoja hiljentymiseen ja rukoukseen. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua. Odotan mielenkiinnolla, miten piispainkokous vastaa tässä aloitteessa saamaansa pyyntöön. Tarvitaan myös konkreettisia päätöksiä, jotta rukoukselle löytyy aikaa ja paikkoja kirkon elämässä.
Ketonen korostaa uusien tapojen löytämisen tärkeyttä jäsenten roolin vahvistamiseksi seurakunnassa.
– Usko eletään todeksi lähimmäisen rakkautta toteuttamalla. Joudumme aidosti kysymään, millä tavoin voimme saavuttaa nuorten ja nuorten aikuisten kiinnostuksen. Keskiössä on, että mahdollisimman moni voisi kokea kirkon hengelliseksi kodikseen ja antaa oman panoksensa toimijana niin halutessaan. Kristityn identiteetti syntyy yhä Kristuksen kärsimystien, sovituksen ja ylösnousemuksen todeksi elämisestä.

Kirsi Taskinen

Pääkirjoitus: Virkeyttä syksyyn seurakuntien ryhmistä

Seurakunnat kutsuvat kaikki mukaan toimintaansa – ryhmiin voi osallistua yli seurakuntarajojen ja mukaan pääsee, vaikka ei kuuluisi kirkkoon.

Viime aikoina olemme saaneet kuulla useita ikäviä ja kauhistuttavia uutisia maailmalta. Kotimaassakin jatkuu edelleen koronaepidemia, joka aiheuttaa hankaluuksia ja tuo epävarmuutta monen elämään. Meillä syksy on kuitenkin toivoa täynnä, sillä kuljemme hyvin todennäköisesti kohti normaalimpaa elämää.

Toivon tähden julkaisemme tämän lehden välissä syysliitteen, jossa kerrotaan seurakuntien ja järjestöjen säännöllisesti kokoontuvista pienryhmistä. Seurakunnat kutsuvat kaikki mukaan toimintaansa – ryhmiin voi osallistua yli seurakuntarajojen ja mukaan pääsee, vaikka ei kuuluisi kirkkoon. Valtaosa ryhmistä on täysin maksuttomia, vain muutamissa peritään esimerkiksi pieni materiaali- tai ruokamaksu. Haluamme tarjota mahdollisimman monelle tilaisuuden osallistua, löytää kiinnostavaa tekemistä ja hyvää seuraa.

Syysliitteestä löytyy mm. perheille, taaperoille, koululaisille, opiskelijoille, aikuisille, ikäihmisille ja erityisryhmille suunnattua toimintaa. Sisältökin yllättää monipuolisuudellaan: tarjolla on monenlaista soitto- ja lauluryhmää, käsityökerhoja, kahvittelua, kansainvälistä toimintaa, lastenkerhoja, leirejä ja retkiä, keskustelua, yhteistä rukousta ja raamattupiirejä, tuolijumppaa sekä ulkoilua. Tärkeää on löytää juuri itselle sopiva ryhmä, jossa on hyvä olla ja harrastaa.

Ryhmät ovat pieniä ja niissä huomioidaan voimassa olevat koronasuositukset. Toinen toisistamme huolta pitäen toivomme voivamme aloittaa ryhmien toiminnan syyskuussa suunnitelmien mukaan. Muutoksia aikatauluihin saattaa edelleen tulla, joten ajantasainen tieto kannattaa tarkistaa aina ryhmän vetäjältä tai verkkosivuiltamme. Toivotan kaikille hyvää mieltä ja mielekästä tekemistä syksyyn!

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä

Kolumni: Arkikaverit

Arkisissa puuhissa minulla on vakiokavereita, jotka syystä tai toisesta tulevat mieleeni aina askaretta tehdessäni.

Keravan kirkkoherranviraston komeasta anopinkielestä katkesi viisi vuotta sitten lehti. Palastelin sen tikkuaskin mittaisiksi pistokkaiksi, jotka työnsin puolittain multaan. Reilun vuoden kuluttua lehtipistokkaiden juurista nousi pienet alut, jotka ovat nyt puolimetrisiä. Kasvu on ollut hidasta, mutta varmaa. Jokaisella kastelukerralla palaan mielessäni kasvin alkukotiin kirkkoherranvirastoon ja muistelen aikaani Keravalla.

Arkisissa puuhissa minulla on vakiokavereita, jotka syystä tai toisesta tulevat mieleeni aina askaretta tehdessäni. Vuodetta sijatessani ajattelen Leppävaaran pastoria, joka kirjoitti kolme vuotta sitten Kotimaa-lehden kolumnissa: ”Petaaminen on minulle rukousta, minuutin meditaatio. Se on hetki, jossa tuon Jumalalle koko elämäni ja jätän alkavan päivän itseäni isompiin käsiin.” Hieno ajatus, johon on hyvä liittyä.

Samainen pappi antoi viidennesvuosisata sitten minulle napakan ojennuksen, kun olin tytötellyt kurssitovereitani. Viisi vuotta sitten tapasimme saarnakurssilla. Muistelin menneitä. Hän naurahti ja totesi liukuneensa isoäitikastiin, jossa tytöttely tai mummottelu eivät laukaise kommentointikynnystä.

Suihkun jälkeen kuivaan seinät ja lattian lastalla kalkin keräytymisen eliminoimiseksi. Tässä puuhassa on ajatuksissani Keravan pastori. Olimme kehitysvammaisten rippileirillä kaksikymmentä vuotta sitten. Huoneemme olivat vierekkäin, ja hän kertoi lastankäytön pontevan äänen kuuluvan hänen huoneeseensa. Näin yhdistyi päässäni ihminen ja tekeminen.

Keittiössäkään en ole yksin. Kun poistan tomaatista vihreän kannan, on mielessäni vaimoni entinen esimies Haagasta. Leivän paahtaminen vie minut Helsingin yliopiston dosentin keittiöön. Sosekeittoa teen Heponiemen hiljaisuuden keskuksen keittäjän kanssa. Ruisleipätaikinan notkeutta arvioi kanssani Nurmijärven johtava diakoni. Vehnätaikinan teossa on mukanani hotelli Hesperian keittiöpäällikkö.

Huhtikuussa olin Kuortaneen urheiluopistolla Kirkkohallituksen järjestämässä kuntoutuksessa. Tiukan sportin ja ravintoneuvonnan välissä jäi aikaa vapaaseen keskusteluun. Kerroin näistä arkikavereistani ja huomasin, että en ole kokemukseni kanssa yksin. Jostain syystä ihmisiä nousee toistuvasti ajatuksiin. Jollakin tavoin he ovat olleet merkittäviä vuosien saatossa. Päivittäin omistan kohdatessamme arkikavereilleni lämpimän ajatuksen ja pienen rukouksen.

Ari Autio
kirkkoherra
Rantakylän seurakunta

Sana: ”Opeta, oi Herra, meitä omastamme jakamaan” – Virsi 954

Antaminen ja lähimmäisenrakkaus tuntuvat liittyvän sekä yksilön omiin valintoihin, että ympäröivään yhteiskuntaan. Tuntuu hyvältä antaa, vaikka pienikin summa, maailman köyhimpien auttamiseen.

Tutun virren 954 sanat kuvaavat, kuinka kristinuskossa jakaminen ja lähimmäisyys ovat tärkeitä asioita. Monet Jeesuksen vertaukset tai opetukset liittyvät lähimmäisyyteen. Paavali kirjoittaa kuinka rakkaus toteuttaa koko lain (Room. 13:10), ja aiheeseen liittyy myös tuttu Rakkauden kaksoiskäsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

Antaminen liittyy välittämiseen. Perheenjäsenille, ystäville, sukulaisille ja tärkeille asioille annetaan aikaa. Saatamme lahjoittaa rahaa joihinkin tärkeinä pitämiimme asioihin. Raamatussa kertomus lesken rovosta (Mark. 12:41–44) on kiistelty esimerkki rahan antamisesta. Siinä köyhä leski antaa viimeisen omaisuutensa yhteiseksi lahjaksi. Kohtaa on tulkittu ainakin kahdella tavalla. Leski voi olla malli pyyteettömästä lahjoittajasta, josta meidän kaikkien tulisi ottaa oppia. Toisaalta hän voi olla riistävän järjestelmän uhri, joka joutuu antamaan kaikkensa, vaikka tarvitsisi itsekin apua.

Antaminen ja lähimmäisenrakkaus tuntuvat liittyvän sekä yksilön omiin valintoihin, että ympäröivään yhteiskuntaan. Tuntuu hyvältä antaa, vaikka pienikin summa, maailman köyhimpien auttamiseen. Mutta emmekö anna keskimäärin joka kuukausi melkoisesti hyvän tekemiseen: sairaiden hoitamiseen, pienituloisten toimeentulon tukemiseen, maailman huono-osaisten auttamiseen ja niin edelleen? Voisiko verojen maksamisesta ja yhteiskunnan tekemästä auttamisesta puhua rakenteellisena auttamisena?

Mutta entä kun on iloinen verojenmaksaja, niin tarvitseeko silloin huolehtia henkilökohtaisesta lahjoittamisesta? Tai riittäisikö henkilökohtainen auttaminen, jolloin voitaisiin jättää verot vähemmälle? Molempia tarvitaan. Usein pelkkä henkilökohtainen auttaminen jättää liikaa sattuman ja ihmisen hyväntahtoisuuden varaan, eikä riitä. Tätä on historian saatossa kokeiltu paljon. Toisaalta hyvinvointivaltiokaan ei pysty auttamaan kaikkia niin hyvin kuin pitäisi.

Voimme seurata Jeesuksen esimerkkiä. Hän auttaa meitä sekä henkilökohtaisesti että rakenteellisesti. Jeesus kohtaa meidät yksilöinä, juuri sinuna ja minuna. Hän tarjoaa apua siihen tilanteeseen missä olemme. Samaan aikaan hän on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan mahdollistanut meille kaikille ikuisen elämän Jumalan luona.

Antti Kyytsönen
kappalainen
Pielisensuun seurakunta

Enon uusi seurakuntatalo avattiin viikonloppuna

Vt. kirkkoherra Markku Koistisen mukaan tilojen monikäyttöisyydestä on tullut joka päivä uusia oivalluksia ja talo tuntuu aina vain paremmalta.

Markku Koistinen nojaa isoon Avoimet ovet -kylttiin Enon seurakuntatalon edessä avajaispäivänä.
Vt. kirkkoherra Markku Koistinen Enon seurakuntatalon avajaisissa. Kuva: Kirsi Taskinen.

Viime viikonloppuna vietettiin avajaisia ja avoimien ovien päiviä Enon uudella seurakuntatalolla kirkon vieressä. Kahden päivän aikana taloon tutustui lähes 300 kävijää, jotka ihastelivat uusia valoisia tiloja. Heillä oli myös mahdollisuus esittää toiveita talon käytöstä.

Enon seurakunnan työntekijät ovat kotiutuneet uusiin tiloihin hyvin. Vt. kirkkoherra Markku Koistisen mukaan tilojen monikäyttöisyydestä on tullut joka päivä uusia oivalluksia ja talo tuntuu aina vain paremmalta.

Juhlallisuudet jatkuvat Enossa 19.9., kun piispa Jari Jolkkonen saapuu vihkimään seurakuntatalon käyttöön Enon kirkossa järjestettävän messun jälkeen.

Kirsi Taskinen

Takarivejä: Tahatonta vai tahallista?

Kesän puheenaiheita helteiden ja olympialaisten lisäksi olivat koronarikkurit.

Kesän puheenaiheita helteiden ja olympialaisten lisäksi olivat koronarikkurit. Yhteiskunnan päättäjät ovat viime aikoina olleet vaikean tehtävän edessä yrittäessään hallita kansalaisia tässä yksilönvapautta painottavassa nykymaailmassa. Yhteisöllisyys ja yhteisvastuu ovat kauniita sanoja, mutta useimmiten me ihmiset ajattelemme ensisijaisesti vain omaa tai omaistemme parasta. Terve itsekkyys onkin selviytymisen ja jaksamisen edellytys, mutta milloin oman edun tavoittelu menee niin pitkälle, että se alkaa ärsyttää muita ihmisiä?

Kun toiset tunnollisesti noudattavat jokaista mahdollista sääntöä ja toiset puolestaan viis veisaavat, ei ristiriidoilta voida välttyä. Onko edes mahdollista löytää kompromissia kahden vastakkaisen näkemyksen välille vai jääkö jompikumpi elämänasenne pakostakin häviölle? Mitä jos yhteiskunta muuttuu kovin tiukkojen sääntöjen säätelemäksi ja rikkureiden kyttäämisestä tulee uusi normaali? Tai entä jos kukaan ei enää välitä tekojensa seurauksista, velvollisuudet hautautuvat oikeuksien alle ja empatiakyvyttömyydestä tulee uusi kansantauti? Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Yhdessä elämisen monimutkaisimpia kysymyksiä on erilaisten mielipiteiden yhteensovittaminen. On turha edes haaveilla siitä, että kaikki muut olisivat aina kanssani samaa mieltä. Jos siis haluaa säilyttää edes jonkinlaisen mielenrauhan, pitäisi oppia luovimaan monenlaisten arvojen ja toimintatapojen viidakossa. Raamattu on hieno kirja siinäkin mielessä, että sieltä löytyy valtava määrä osuvia ohjeita ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Mm. apostoli Paavali kirjoittaa meille näin: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta” (Kol.3:13).

Sopuisa yhteiselo vaatii kykyä ymmärtää toisten ja omia puutteita, mutta edellyttää se myös oikeudenmukaisuutta. Jossain kulkee se raja, jonka yli kulkeminen aiheuttaa kohtuutonta haittaa kanssakulkijoille ja silloin ovat ymmärrys ja anteeksianto koetuksella. Yksi oleellinen ero on siinä, onko yhteisten pelisääntöjen rikkominen tahatonta vai tahallista. Kuka tahansa saattaa joutua tilanteeseen, jossa ei osaa oikein arvioida tekojensa seurauksia, mutta miten parantaa niitä haavoja, jotka ajavat ihmisiä tarkoituksella vahingoittamaan toisia ja rikkomaan sopua?

Sari Korhonen
diakonissa
Enon seurakunta

Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.