Tutun virren 954 sanat kuvaavat, kuinka kristinuskossa jakaminen ja lähimmäisyys ovat tärkeitä asioita. Monet Jeesuksen vertaukset tai opetukset liittyvät lähimmäisyyteen. Paavali kirjoittaa kuinka rakkaus toteuttaa koko lain (Room. 13:10), ja aiheeseen liittyy myös tuttu Rakkauden kaksoiskäsky: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.
Antaminen liittyy välittämiseen. Perheenjäsenille, ystäville, sukulaisille ja tärkeille asioille annetaan aikaa. Saatamme lahjoittaa rahaa joihinkin tärkeinä pitämiimme asioihin. Raamatussa kertomus lesken rovosta (Mark. 12:41–44) on kiistelty esimerkki rahan antamisesta. Siinä köyhä leski antaa viimeisen omaisuutensa yhteiseksi lahjaksi. Kohtaa on tulkittu ainakin kahdella tavalla. Leski voi olla malli pyyteettömästä lahjoittajasta, josta meidän kaikkien tulisi ottaa oppia. Toisaalta hän voi olla riistävän järjestelmän uhri, joka joutuu antamaan kaikkensa, vaikka tarvitsisi itsekin apua.
Antaminen ja lähimmäisenrakkaus tuntuvat liittyvän sekä yksilön omiin valintoihin, että ympäröivään yhteiskuntaan. Tuntuu hyvältä antaa, vaikka pienikin summa, maailman köyhimpien auttamiseen. Mutta emmekö anna keskimäärin joka kuukausi melkoisesti hyvän tekemiseen: sairaiden hoitamiseen, pienituloisten toimeentulon tukemiseen, maailman huono-osaisten auttamiseen ja niin edelleen? Voisiko verojen maksamisesta ja yhteiskunnan tekemästä auttamisesta puhua rakenteellisena auttamisena?
Mutta entä kun on iloinen verojenmaksaja, niin tarvitseeko silloin huolehtia henkilökohtaisesta lahjoittamisesta? Tai riittäisikö henkilökohtainen auttaminen, jolloin voitaisiin jättää verot vähemmälle? Molempia tarvitaan. Usein pelkkä henkilökohtainen auttaminen jättää liikaa sattuman ja ihmisen hyväntahtoisuuden varaan, eikä riitä. Tätä on historian saatossa kokeiltu paljon. Toisaalta hyvinvointivaltiokaan ei pysty auttamaan kaikkia niin hyvin kuin pitäisi.
Voimme seurata Jeesuksen esimerkkiä. Hän auttaa meitä sekä henkilökohtaisesti että rakenteellisesti. Jeesus kohtaa meidät yksilöinä, juuri sinuna ja minuna. Hän tarjoaa apua siihen tilanteeseen missä olemme. Samaan aikaan hän on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan mahdollistanut meille kaikille ikuisen elämän Jumalan luona.
Antti Kyytsönen
kappalainen
Pielisensuun seurakunta