5xmielessä: Laatua yöuniin avannosta

Avantoon pulahtaminen tekee hyvää keholle ja mielelle, sanoo Joensuun Jääkarhujen talonmies-isännöitsijä Pasi Mikkonen.

Avantoon pulahtaminen tekee hyvää keholle ja mielelle, sanoo Joensuun Jääkarhujen talonmies-isännöitsijä Pasi Mikkonen.

Mies nousemassa portailla avannosta. — Joensuun Uimaseurassa aiemmin kilpaa uinut Pasi Mikkonen on ollut pitkään mukana Joensuun Jääkarhuissa, ensin hallinnossa, nyt myös työntekijänä.
– Oma talviuinti on jäänyt viime vuosina vähemmälle. Aikoinaan kävin avannossa joka ilta, ja jossakin vaiheessa treenasin kylmänsietoa niin, että pystyin uimaan kisoissa 450 metrin matkan, kertoo Mikkonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

1 JÄÄKARHUT. Joensuun Jääkarhut on yksi Suomen suurimmista talviuintiseuroista. Kiivaimpina aikoina meillä on ollut 165 000 käyntiä vuodessa, tällä hetkellä kävijöitä on noin 500 päivässä. Nykyiset tilat rakennettiin viitisentoista vuotta sitten Vehkalahteen Pyhäselän rannalle. Paikka on pitkään ollut avoinna kesät talvet klo 8–23. Tilat ovat kovalla käytöllä, mutta jäsenistö pitää omastaan hyvää huolta.

2 AVANTO. Talviuinti on ollut jo pitkään nosteessa Suomessa. Perustavaa laatua oleva juttu talviuinnissa on kylmäaltistus, joka tekee hyvää niin kropalle kuin mielellekin. Tämän ovat ihmiset huomanneet. Itse jäin aikanaan koukkuun talviuintiin niin, että ensimmäisenä talvena piti joka ilta päästä uimaan. Keho tottui kylmään ja alkoi tarvita sitä. Erityisesti unen laatu parani avannossa käynnin jälkeen.

3 SAUNA. Monelle tärkeä osa avantouintia on sen sosiaalinen puoli. Saunassa ei tarvitse koskaan olla yksin. Jollekin tämä voi olla ainoa paikka, jossa pääsee juttelemaan ihmisten kanssa. Täällä käy monenlaista väkeä: suomalaisia ja ulkomaalaisia, vanhoja ja nuoria. Lauteilla kaikki ovat samalla viivalla, ansiomerkit on riisuttu pois. Se on hieno piirre suomalaisessa saunassa.

4 TALKOOHENKI. Jääkarhuille on ominaista yhteisöllisyys ja talkoohenki. Etenkin rakennusaikana talkootyöllä oli suuri merkitys. Otimme suut ja silmät täyteen velkaa, mutta töitä hoidettiin paljon myös talkoilla. Tänä päivänä seura on velaton. Osin talkoiden vuoksi olemme pystyneet pitämään seuran jäsenmaksun edullisena niin, ettei harrastuksen tarvitsisi jäädä rahasta kiinni. Kunnostamme yhä talkoovoimin esimerkiksi saunojen lauteet joka kesä.

5 JOULU. Joulu on Jääkarhuilla vuoden vilkkainta aikaa. Ihmiset ovat tulleet kotiseudulleen viettämään joulua ja tulevat sitten tänne saunomaan, uimaan ja tapaamaan tuttuja. Joillakin näyttää olevan myös tapana tulla joulupukin käynnin jälkeen, jouluyönä, avannolle. Joulu- ja uudenvuodenyönä meillä onkin pidennetyt aukioloajat, Rento-sauna on auki klo 2 saakka yöllä. Itse vietän joulun perhepiirissä, mutta saatan hyvinkin pistäytyä myös täällä saunomassa.

Virpi Hyvärinen

Takarivejä: Tahatonta vai tahallista?

Kesän puheenaiheita helteiden ja olympialaisten lisäksi olivat koronarikkurit.

Kesän puheenaiheita helteiden ja olympialaisten lisäksi olivat koronarikkurit. Yhteiskunnan päättäjät ovat viime aikoina olleet vaikean tehtävän edessä yrittäessään hallita kansalaisia tässä yksilönvapautta painottavassa nykymaailmassa. Yhteisöllisyys ja yhteisvastuu ovat kauniita sanoja, mutta useimmiten me ihmiset ajattelemme ensisijaisesti vain omaa tai omaistemme parasta. Terve itsekkyys onkin selviytymisen ja jaksamisen edellytys, mutta milloin oman edun tavoittelu menee niin pitkälle, että se alkaa ärsyttää muita ihmisiä?

Kun toiset tunnollisesti noudattavat jokaista mahdollista sääntöä ja toiset puolestaan viis veisaavat, ei ristiriidoilta voida välttyä. Onko edes mahdollista löytää kompromissia kahden vastakkaisen näkemyksen välille vai jääkö jompikumpi elämänasenne pakostakin häviölle? Mitä jos yhteiskunta muuttuu kovin tiukkojen sääntöjen säätelemäksi ja rikkureiden kyttäämisestä tulee uusi normaali? Tai entä jos kukaan ei enää välitä tekojensa seurauksista, velvollisuudet hautautuvat oikeuksien alle ja empatiakyvyttömyydestä tulee uusi kansantauti? Kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta kovin houkuttelevalta.

Yhdessä elämisen monimutkaisimpia kysymyksiä on erilaisten mielipiteiden yhteensovittaminen. On turha edes haaveilla siitä, että kaikki muut olisivat aina kanssani samaa mieltä. Jos siis haluaa säilyttää edes jonkinlaisen mielenrauhan, pitäisi oppia luovimaan monenlaisten arvojen ja toimintatapojen viidakossa. Raamattu on hieno kirja siinäkin mielessä, että sieltä löytyy valtava määrä osuvia ohjeita ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Mm. apostoli Paavali kirjoittaa meille näin: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta” (Kol.3:13).

Sopuisa yhteiselo vaatii kykyä ymmärtää toisten ja omia puutteita, mutta edellyttää se myös oikeudenmukaisuutta. Jossain kulkee se raja, jonka yli kulkeminen aiheuttaa kohtuutonta haittaa kanssakulkijoille ja silloin ovat ymmärrys ja anteeksianto koetuksella. Yksi oleellinen ero on siinä, onko yhteisten pelisääntöjen rikkominen tahatonta vai tahallista. Kuka tahansa saattaa joutua tilanteeseen, jossa ei osaa oikein arvioida tekojensa seurauksia, mutta miten parantaa niitä haavoja, jotka ajavat ihmisiä tarkoituksella vahingoittamaan toisia ja rikkomaan sopua?

Sari Korhonen
diakonissa
Enon seurakunta

Takarivejä on Joensuun seurakuntayhtymän yhteiskuntatyön tiimin palsta. Takarivejä julkaistaan neljä kertaa vuodessa.

Uudet tilat käyttöön Enossa

Enon seurakuntatalon rakennustyöt ovat viimeistelyvaiheessa. Tilojen odotetaan tuovan uusia tuulia ja yhteisöllisyyttä seurakuntaan ja koko kylälle.

Enon seurakuntatalon rakennustyöt ovat viimeistelyvaiheessa. Tilojen odotetaan tuovan uusia tuulia ja yhteisöllisyyttä seurakuntaan ja koko kylälle.

Mies ja nainen seisovat puurakenteisen talon edessä. — Vt. kirkkoherra Markku Koistisen mieleen uusista tiloista ovat tutustumiskäynneillä jääneet etenkin valoisa sali ja ikkunanäkymä salista kirkkoon. Seurakuntayhtymän taidetyöryhmä vaikuttaa tilojen tuleviin taidehankintoihin. Kuvassa myös seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Maiju Ahlholm. Kuva: Virpi Hyvärinen

Enon uusi seurakuntatalo on valmistumassa kesäkuun loppuun mennessä. Seurakunnan työntekijät ja toiminnot muuttavat kirkon vieressä sijaitseviin uusiin tiloihin kesän aikana. Avoimien ovien päiviä vietetään 21.–22.8.2021 ja piispa Jari Jolkkonen vihkii tilat käyttöön 19.9.2021.

Puhtaat ja monikäyttöiset tilat käyttöön toiveikkain mielin

Seurakunnan työntekijät odottavat uusiin tiloihin pääsyä iloisin ja toiveikkain mielin.

– Tulevat tilat ovat terveet, mutta vähän pienemmät kuin aikaisemmin. Muutoksia on myös seurakuntamme työntekijöissä, sillä tulemme jatkossa toimimaan kahdella papilla entisen kolmen sijaan. Uutta toimintaa käynnistellään tunnustellen, kertoo Enon seurakunnan vt. kirkkoherra Markku Koistinen.

Puurakenteisen seurakuntatalon kerrosala on 648 neliötä. Talosta löytyvät niin kerho- ja neuvottelutilat kuin tilat lasten ja nuorten toimintaan, väliseinällä kahteen osaan jaettavissa oleva seurakuntasali, toimistotilat työntekijöille sekä uusi, nykyaikainen keittiö.

– Piha-alue liittyy kirkkopihaan ja samalla kirkon ja seurakuntatalon pysäköintipaikat yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi. Piha-alueelle tulee aidattu leikkipaikka, kertoo hankkeen suunnittelua ohjannut seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen.

Suunnittelussa kuultu seurakunnan toiveita ja mietitty ympäristövaikutuksia

Työntekijöiden kanssa on pidetty hankkeen aikana suunnittelupalavereita, joissa on voinut tuoda esille toiveitaan. Toiveita kalustuksesta on kysytty myös seurakuntalaisilta. Lasten ja nuorten toiveista ovat toteutumassa ainakin kerhotilan kiipeilyseinä, biljardi- ja pingispöytä sekä iso, mukava sohva.

Taloa suunniteltaessa kiinnitettiin huomiota myös ympäristövaikutuksiin. Talon katolle on asennettu aurinkopaneeleita, joiden teho on noin 22 kW. Tällä saadaan aikaan merkittäviä säästöjä rakennuksen energiakustannuksissa.

– Järjestelmän myötä kiinteistön laskennallinen hiilidioksidipäästöjen vähennys on 3036 kg hiilidioksidia vuodessa. Tiloihin tulee nykyaikaiset, laadukkaat led-valaisimet, jotka ovat energiatehokkaita. Valaisimet ovat käytännössä huoltovapaita ja niiden elinajanodote on pitkä, kertoo Nevalainen.

Seurakunta on tärkeä paikallisidentiteetin rakentaja

Jos työntekijät iloitsevat uusista tiloista, tärkeät ja odotetut ne ovat ennen kaikkea seurakuntalaisille. Enon seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Maiju Ahlholmin mukaan uusi seurakuntatalo on enolaisille erityisen tärkeä jo paikallisidentiteetin kannalta.

– Seurakunta on entisen Enon kunnan asukkaille tärkeä yhdistävä tekijä. Kun meillä ei ole enää kuntaa, seurakunta on se, mikä meillä vielä on. Se on sellainen, mihin me kuulutaan.

Ahlholm iloitsee myös siitä, että uudet tilat mahdollistavat aivan uuden, virkistävän aloituksen yhteiselle seurakunnalliselle toiminnalle.

– On tärkeää kuulla seurakuntalaisten toiveita. Meillä on nyt hyvät mahdollisuudet tarjota monenlaista toimintaa kaikenikäisille. Myös yhteistyö eri toimijoiden välillä on Enossa mieluisaa ja luontevaa.

Uusi rakennus vastaa nykyisiä tarpeita, vanhan korjaus olisi tullut lähes yhtä kalliiksi

Enoon päädyttiin rakentamaan uusi seurakuntatalo, kun vanhan seurakuntatalon sisäilmaongelmien korjaamisen arvioitiin tulevan lähes yhtä kalliiksi kuin uuden, nykyaikaisen ja nykyisiin tarpeisiin paremmin soveltuvan seurakuntatalon rakentamisen.

Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi seurakuntatalon hankesuunnitelman 4.12.2018 sekä rakennussuunnitelmat ja kustannusarvion 22.10.2019. Rakentaminen aloitettiin kesäkuussa 2020. Rakennuksen pääsuunnittelijana on toiminut arkkitehti Ilkka Kärnä Arcadia Oy:stä.

Virpi Hyvärinen

Avoimien ovien päivät
Enon seurakuntatalolla

La 21.8. klo 12–15 vapaamuotoista tutustumista taloon, musiikkia, ohjelmaa lapsille, kahvit, makkaraa. Klo 18–22 nuorten ilta.
Su 22.8. klo 10 messu kirkossa, minkä jälkeen kirkkokahvit, ohjelmaa ja tiloihin tutustumista seurakuntatalolla.

Yhteisen pöydän ääreen

Kontiolahden uuden seurakuntakeskuksen keittiöstä tehtiin tarkoituksella tilava, jotta kokkaamaan mahtuisi isompikin porukka. Myös pöydän antimista nauttijoita on seurakuntakeskuksessa riittänyt.

Joukko naisia tekee karjalanpiirakoita kokoontuneena yhden ison pöydän ääreen. — Piirakkatalkoot ovat yksi toimintamuoto, jossa uuden keittiön isommista tiloista on iloa. Kuva viime vuoden Yhteisvastuu-piirakoiden paistamisesta. Keskellä lähetyssihteeri Eija Romppanen. Kuva: Sanna Mutikainen

Vaikka korona on rajoittanut seurakuntien toimintaa kuluneena vuonna välillä rajustikin, monenlaista on myös pystytty seurakunnissa toteuttamaan. Kontiolahden uusi seurakuntakeskus vihittiin käyttöön vuosi sitten lokakuussa. Toiveissa tuolloin oli, että uudet tilat mahdollistaisivat entistä paremmin yhteisöllisyyden rakentumisen etenkin ruoanlaiton ja yhteisten aterioiden merkeissä.

Uusia avauksia seurakuntakeskuksella ehdittiinkin koronan varjosta huolimatta tehdä. Tilavassa keittiössä käynnistyivät esimerkiksi kirkkoherra Jukka Reinikaisen vetämät sushi-kurssit ja perinnetaitojen ylläpitämiseen tähtäävät piirakkapajat. Molemmissa toimintamuodoissa yhdistettiin kokkaustaitojen opettelu ja herkuttelu hyväntekeväisyyteen: mukanaolija sai nauttia kokkailun tuloksista ja maksoi lystistä materiaalimaksun Naisten Pankin hyväksi.

Lapsiperheille Lauantaibrunsseja ja perheiltoja

Myös lapsiperheet ovat saaneet osansa uuden seurakuntakeskuksen luomista mahdollisuuksista. Perheille on uutena toimintamuotona järjestetty kahteen otteeseen Lauantaibrunssi, joka on perhetyönohjaaja Virpi Malvalehdon mukaan ollut menestys ja tuonut uusia perheitä mukaan toimintaan.
– Perheet ovat pitäneet siitä, että pääsee välillä valmiille ruoalle ja touhuamaan lasten kanssa, ilman kiirettä kattiloiden ääreen. Tarkoitus on jatkaa perinnettä ja tuoda rinnalle myös messujen yhteyteen liitettyjä ruokailuja perheille.

Uutena toimintamuotona käynnistyivät myös perheiden illat, jotka ovat saaneet liikkeelle niin uusia kuin entisten kerholaisten perheitä. Myös paljolti ikäihmisiä keräävän Ystävänkammarin ja lapsiryhmien yhteen tuomista on mietitty paljon viimeisen vuoden aikana.
– Korona laittoi sen toistaiseksi jäihin, mutta vanhempia on ohjattu jäämään kahvittelemaan lasten hakutilanteessa, jos vain aikaa löytyy. Ajatuksena on, että saisimme eri ikäluokkia yhdistettyä ja tuotua yhteisöllisyyttä enemmän tietoisuuteen. Mummuissa ja papoissa tuntui löytyvän kiinnostusta myös lukumummona tai -pappana toimimiseen, Malvalehto kertoo.

Seurakuntaruokailut halutaan jokaviikkoisiksi

Pöydän antimista on jo ennen uutta seurakuntakeskustakin nautittu suosituissa seurakuntaruokailuissa. Ruokailu on tarkoitus muuttaa tammikuusta alkaen viikoittaiseksi, mikäli koronatilanne kokoontumiset ylipäänsä sallii. Aiemmin yhteiseen pöytään on kokoonnuttu joka toinen viikko.
– Seurakuntaruokailu on ollut hyvä tapaamispaikka, ja ruokailijoita on käynyt lähes 50 joka kerta, kertoo ruokailujen toteuttamisesta vastaava diakoniatyöntekijä Sanna Mutikainen.

Mutikaisen mukaan vapaaehtoisten rooli ruokailujen toteuttamisessa on suuri.
– Ruokailuja ei olisi ilman vapaaehtoisia. Mukana on joka kerta 3–6 vapaaehtoista. Keittiötyöt ovat varsinkin naisille mieluisia. He kokevat, että siellä on helppo toteuttaa vapaaehtoistyötä. Ruokana on ollut keitto tai laatikkoruoka lisukkeineen, ja ruoalla on vapaaehtoinen 2 euron maksu. Ruokailun yhteydessä pidetään pieni hartaus.

Ruoan äärelle tullaan mielellään yhteen

Mutikainen kokee, että nimenomaan ruoan ääreen kutsuminen on matalan kynnyksen toimintaa, ja haluaa kehittää sitä edelleen seurakunnassa.
– Yhdessä syöminen kokoaa porukkaa paljon ja helposti. Tänä syksynä aloitimme uutena toimintamuotona myös kuntouttavan työtoiminnan kokkikerhon, joka kokoontuu kerran kuussa. Sitä on tarkoitus jatkaa ensi vuonnakin, hän sanoo.

Kontiolahden seurakunnan pappi Kati Nissi odottaa muiden tavoin koronatilanteen väistymistä ja paluuta normaaliin arkeen seurakunnan toiminnassa.
– Kokemus siitä, että kuuluu johonkin joukkoon, on ihmiselle perustavanlaatuinen tarve. On hienoa, jos seurakunta voi olla osaltaan luomassa ihmisille kokemusta siitä, että tähän joukkoon saat kuulua ja täällä voit kohdata toisia ihmisiä samanvertaisena. Kyllä me vielä tästä koronastakin selvitään, Nissi sanoo.

Virpi Hyvärinen

Ettei kukaan jäisi yksin – toimintapäiviä Marjalaan

Noljakka-Marjala -alueen diakoniatyön toiveena on saada Marjalan asukkaat kohtaamaan ja tekemään yhdessä. Toiveenamme on järjestää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa toimintapäiviä, jotka vastaisivat siihen kysymykseen, mitä yksinäisyydelle voi tehdä, Diakoni Risto Määttänen kertoo.

Risto Määttänen ja Mari Ahjokari oleskelevat Marjalan Nurkan ovella. — Seurakunta haluaa päästä tekemään yhteistyötä kaikkien Marjalan alueen toimijoiden kanssa. Jokaisen panos on ollut ja tulee olemaan tärkeä, diakoni Risto Määttänen ja yhteisötyöntekijä Mari Ahjokari muistuttavat. Kuva: Jonna Nupponen

Joensuun seurakunnan Noljakka-Marjala -alueen diakoniatyöllä on ollut vuoden alusta kahtena päivänä viikossa käytettävissään Marjalan asukasyhdistyksen hallinnoima Nurkka entisen Marjalan kioskin tiloissa. Maanantaisin diakoniatyö on pitänyt Nurkassa avointa kahvilaa, joka on tarjonnut alueen ihmisille mahdollisuuden tutustua, vaihtaa kuulumisia ja tuoda esille aluetta koskevat kehitysideansa. Keskiviikkoisin Nurkassa on kokoontunut Naisten hemmotteluryhmä.

Diakoni Risto Määttänen ja yhteisötyöntekijä Mari Ahjokari tiedostavat tarpeen alueen kehittämiselle ja ihmisten kohtaamiselle.

– Myös seurakunnassa on havaittu Marjalan kasvu ja lisätoiminnan tarve. Toiveenamme on järjestää yhteistyössä eri toimijoiden kanssa toimintapäiviä, jotka vastaisivat siihen kysymykseen, mitä yksinäisyydelle voi tehdä, Määttänen kertoo.

Tekemisen ja yhdessäolon mahdollisuudet alueella ovat Määttäsen mukaan olleet toistaiseksi rajalliset.

– Toivoisin, että yhteistyötä voitaisiin tiivistää ja ihmisissä syntyisi halu lähteä ja tehdä alueen eteen yhdessä. Siitä alkaa kehitys.

”Juuri nyt on hyvä aika aloittaa”

Toimintakulttuuri yhdessä tekemiselle on Marjalassa vielä nuori, mutta sille nähdään kaikki mahdollisuudet.

– Toivoisin ihmisille viestiä, että juuri nyt on hyvä aika aloittaa. Puolesta emme voi tehdä, mutta yhdessä saamme paljon hyvää aikaan, Ahjokari muistuttaa.

Marjalaan suunnitteilla olevista toimintapäivistä saatiin hyvää esimakua kevättalvella, kun seurakunta järjesti yhteistyössä yhteisötyön ja taiteen koulutus- ja kehittämisyksikkö Com Art Labin kanssa alueella kolme luistelutapahtumaa.

– Kaikki työ perustuu voimallisesti Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan strategialinjauksen ajatukseen siitä, ettei kukaan jäisi yksin, Määttänen sanoo.

Matalan kynnyksen toimintaa

Kohtaamispaikkatyyppinen, matalan kynnyksen ryhmätoiminta jatkuu kesätauon jälkeen porrastetusti Marjalan ohella myös Noljakassa. Toiminnassa toteutetaan kunnioittavan yhteisön periaatteita.

– Ryhmätoimintojen suunnittelu lähtee ihmisten erilaisista tarpeista. Toimintojen kautta arjen sietäminen voi muuttua mah- dollisuudeksi, Määttänen kuvaa.

Perustavoitteena on yksinäisyyden torjunta ja yhteisöllisyyden vahvistaminen.

– Toiminnan kautta halutaan tukea ihmisten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia ympäristössään, Ahjokari sanoo.

Tiistaisin Noljakan kirkolla kokoontuvat ryhmätoiminnoista Ystävän tupa ja Nou hätä. Uudet jäsenet ovat tervetulleita eikä pääsyvaatimuksia ole, mutta tiettyjä pelisääntöjä tulee kunnioittaa. Tällä halutaan varmistaa, että jokainen voi olla oma itsensä ja kokea olonsa turvalliseksi. Toimintakauden ohjelma suunnitellaan ryhmäläisten toiveiden pohjalta. Keskeistä on yhdessäolo: yhdessä kahvitellaan, tehdään käsitöitä, lauletaan, kutsutaan vieraita ja tehdään retkiä.

Pappi paikalla

Tiistaisin Noljakan kirkolla päivystää myös pappi, jonka kanssa voi kuka tahansa tulla juttelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä.

– Mikään aihe ei ole vieras. Elämän ilot ja surut, ihmissuhteet, hengelliset ja uskon asiat ovat monesti puheissa, pappi Salla Romo kertoo.

Hän on kokenut pappipäivystyksen merkityksellisenä.

– Ihmiset ovat hienosti tulleet juttelemaan. Usein elämän solmut aukeavat helpommin, kun niistä puhuu jonkun kanssa. Kaikki käytävät keskustelut ovat vaitiolovelvollisuuden piirissä.

Noljakan kirkon kokoavaa toimintaa on torstaisin järjestettävä aulakahvio. Ahjokari kiittelee matalan kynnyksen palvelua.

– Ihmisillä on lupa tulla kohtaamaan toisiaan kahvikupin ääressä ilman velvoitteita tai tarvetta sitoutua mihinkään.

Jonna Nupponen

Lue matkakertomus Nou hätä -ryhmän reissusta Latviaan.

Kohtaamispaikkojen kesä Noljakka-Marjala -alueella

Noljakan kirkko:

Pappi paikalla –päivystys, ti klo 12-13, kesätauko vko 23–34.
Nou hätä –ryhmä, ti klo 10-11.45, kesätauko vko 21–25.
Aulakahvio, to klo 11-13, kesätauko vko 24–26.
Ystävän tupa, ti klo 13-14.30, kesätauko vko 23-35.

Marjalan Nurkka (Aurinkokatu 35):

Avoin kahvila, ma klo 12-14, kesätauko vko 23–28.
Naisten hemmotteluryhmä, ke klo 14.30-16.30, kesätauko vko 24-25.