Karttapalvelu ohjaa sinut etsimäsi haudan luo

Uusi hautakarttapalvelu auttaa löytämään tietyn haudan Joensuun hautausmailta. Palvelusta voi etsiä haudan paikkaa vainajan nimen perusteella ja paikantaa sen esimerkiksi kännykän avulla.

Uusi hautakarttapalvelu auttaa löytämään tietyn haudan Joensuun hautausmailta. Palvelusta voi etsiä haudan paikkaa vainajan nimen perusteella ja paikantaa sen esimerkiksi kännykän avulla.

Kännykkä kädessä hautausmaalla. — Joensuun hautausmailta voit etsiä nyt netin kautta minkä tahansa haudan sijainnin. Kun puhelimessa on paikannus päällä, näet kartalla myös sen, missä itse menet. Kuva: Tiina Partanen

Joensuun seurakuntien hautausmaiden hautoja voi nyt etsiä hautakarttapalvelusta, joka toimii tietokoneella ja mobiililaitteella. Hakupalvelu kattaa Enon, Hoilolan, Joensuun, Kettuvaaran, Kiihtelysvaaran, Pyhäselän, Tuupovaaran ja Utran hautausmaat, joskaan Hepokankaan hautausmaan laajennus Enossa ei vielä näy palvelussa.

Seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo, että uusi hautojen hakupalvelu on monelle suuri helpotus. Se auttaa omaisia ja sukututkijoita löytämään etsimänsä hautapaikat vaivattomasti.

Karttapalvelu on aina auki, eikä haudan etsijän tarvitse enää soittaa tai käydä hautausmaan toimistossa kysymässä hautapaikan sijaintia. Haudoilla vierailee eniten väkeä pyhäinpäivänä ja juhlapyhinä. Kesäisin ihmiset käyvät kauempaakin sukulaisten haudoilla ja saattavat tarvita apua haudan löytämiseen.

Haudan sijaintia haetaan vainajan nimen perusteella

Hautakarttapalvelun käyttö ei vaadi rekisteröitymistä tai erillisen sovelluksen lataamista. Se toimii suoraan nettiselaimessa.

Palvelusta voi hakea haudan paikkaa vainajan koko nimen tai pelkän sukunimen perusteella, jolloin palvelu näyttää kaikki hakua vastaavat vainajat sekä heidän syntymä- ja kuolinvuotensa ja hautausmaan. Hakutulokset voi järjestää esimerkiksi kuolinvuoden mukaiseen järjestykseen.

Kun valitsee listalta oikean nimen, karttapalvelu näyttää kyseisen hautapaikan. Hautaa voi etsiä myös valitsemalla ensin haluttu hautausmaa ja sen jälkeen syöttämällä vainajan etu- ja sukunimet.

Paikan päällä hautausmaalla oma sijainti näkyy puhelimella kartalla.

Hautakivi on helppo paikantaa huoltoa varten

Myös kiviliikkeille ja muistomerkkifirmoille on hyötyä siitä, että haudan sijainnin voi tarkistaa verkosta.

Yrittäjä Kimmo Kinnunen Joensuun Muistomerkkihuolto Oy:stä on toiminut hautakarttapalvelun koekäyttäjänä muutaman kuukauden ajan. Saman tyyppinen hautahaku on hänelle tuttu myös Kuopiosta.

– Karttapalvelu helpottaa aika paljon meidän työtä, Kinnunen kertoo.

Kun omaiset tilaavat hautakiven pesun, lisänimen kaiverruksen tai esimerkiksi uudelleenkultauksen, hänen on ensi töikseen etsittävä oikea hautapaikka. Aikaisemmin hautojen sijaintia oli kysyttävä hautausmaan toimistosta, ja haudat etsittiin manuaaliselta lohkokartalta. Nyt karttapalvelusta näkee suoraan, missä hauta ja hautakivi ovat.

Karttapalvelusta löytyy tuhansittain hautoja

Hautakarttapalvelussa on mukana suurin osa seurakuntayhtymän 35 000 haudasta. Uudet haudat eivät välttämättä näy palvelussa heti. Tiedot palveluun päivittyvät kerran kuukaudessa. Vainajatietoja ei myöskään löydy, jos haudalla ei ole hallinta-aikaa tai hauta on palautunut seurakunnalle hallinta-ajan päättymisen jälkeen. Lisäksi omaiset voivat halutessaan kieltää haudan näkymisen palvelussa.

Hautausmaiden työntekijöiden käytössä on kattavampi versio hautakarttapalvelusta. Työntekijät näkevät omasta sovelluksestaan muun muassa vainajatiedot, haudan hallinta-ajan ja haudan hoitoon liittyvät asiat.

Hanna Pekkanen

Hautakarttapalvelu

verkossa: hautakartta.fi/joensuunseurakunnat
kattaa Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaat
vastaava palvelu käytössä Jyväskylässä ja Turussa
tekninen toteutus: Geometrix Oy

Elämyspolut kutsuvat hautausmaalle pyhäinpäivän aikaan

Hautausmaan tunnelma on pyhäinpäivänä ihan omanlaisensa, kun sadat ihmiset käyvät muistelemassa rakkaitaan ja sytyttämässä kynttilän. Tänä vuonna pyhäinpäivää vietetään lauantaina 4. marraskuuta.

Piirretty kuva ihmistä hautausmaalla. — Pyhäinpäivän polulla on katsottavaa ja koettavaa kaikenikäisille. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu

Pyhäinpäivän kristilliseen perinteeseen voi tutustua elämyspoluilla Joensuun ja Enon hautausmailla. Polun varrella olevat erilaiset rastit tarjoavat perheille luontevan tavan ottaa kuolemaan, pelkoon ja lohdutukseen liittyvät asiat puheeksi lasten kanssa. Pyhäinpäivän polulla on katsottavaa ja koettavaa kaikenikäisille.

Enon seurakunnan Pyhäinpäivän polku on avoinna Enon hautausmaalla keskiviikosta sunnuntaihin 1.–5.11. Polun voi vapaasti kiertää itselle sopivana aikana, hiljentyen kuvien ja tekstien äärellä.

Pyhäinpäivän polku Joensuun hautausmaalla on avoinna 4. marraskuuta kello 16–18. Polun varrella on mahdollisuus esimerkiksi tehdä voimaposeeraus enkelin kanssa, lähettää taivaspostia ja viettää hetki hiljaisuudessa. Ristinkappelin aulassa on tarjolla lämmintä mehua. Tapahtuman järjestävät Joensuun, Rantakylän ja Pielisensuun seurakunnat.

Joensuun hautausmaan alueella on poikkeavat liikennejärjestelyt sekä rakennustyömaa. Kävijöitä pyydetään olemaan tarkkaavaisia ja seuraamaan opasteita.

Hanna Pekkanen

Pyhäinpäivän polku ke–su 1.–5.11. Enon hautausmaalla. Lähtöpiste on siunauskappelin edustalla.

Pyhäinpäivän polku la 4.11.2023 klo 16–18 Joensuun hautausmaalla. Lähtöpaikka on Ristinkappelin edessä, ja polulle voi myös hypätä miltä tahansa rastilta. Ota mukaan oma taskulamppu ja hautakynttilä, jos haluat sellaisen koristella ja sytyttää hautausmaalle. Lisätietoja Joensuun hautausmaan polusta osoitteessa www.joensuunseurakunnat.fi/pyhainpaivanpolku.

Pyhäinpäivänä muistellaan vainajia – Miten puhua kuolemasta lasten kanssa

Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.

Seurakunnat järjestävät Joensuun hautausmaalla lapsiperheille suunnatun rastiradan, joka tekee tutuksi pyhäinpäivän perinteitä. Hautausmaalla kulkiessa kuoleman voi ottaa luontevasti puheeksi.

Kaksi lasta kyykistyneenä kynttilän ääreen yhdessä lastenohjaajan kanssa hautausmaan muistelupaikalla. — Pyhäinpäivän rastiradalla tutustutaan muun muassa siihen, miten hautausmaalla toimitaan. Joensuun seurakunnan iltapäiväkerholaiset kävivät tutustumassa Joensuun hautausmaan muistelupaikkaan jo lokakuussa. Kuvassa Roosa Turtiainen, Stella Pakarinen ja lastenohjaaja Jaana Pulkkinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Miten puhua lapselle kuolemasta?

Siinäpä kysymys, jonka eteen moni vanhempi päätyy viimeistään silloin, kun lapselta kuolee mummi, ukki tai muu läheinen.

Tänä pyhäinpäivänä teeman käsittelyyn voi saada tukea Joensuun ev.lut. seurakuntien järjestämästä pyhäinpäivän rastiradasta. Tapahtuman tarkoitus on tehdä pyhäinpäivän perinnettä tutuksi lapsiperheille ja rohkaista perheitä puhumaan kuolemasta. Vastaavaa tapahtumaa ei ole aiemmin Joensuussa järjestetty.

Joensuun hautausmaalle on suunniteltu reitti, jonka varrella on pyhäinpäivään liittyviä tehtäväpisteitä. Reitillä voi muun muassa tavata enkelin, etsiä eläimiä ja heijastavia kohteita omalla taskulampulla ja kirjoittaa kirjeen ikävöidylle rakkaalle.
– Reittiä voi kiertää lauantaina 6.11. klo 15–17 välisenä aikana. Maksuton kierros alkaa Ristinkappelilta, josta saa kartan mukaan kiertämisen avuksi, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen Pielisensuun seurakunnasta.

Tärkeintä on säilyttää turvallisuuden tunne

Mälkönen rohkaisee perheitä paitsi tulemaan rastiradalle, myös muutoinkin puhumaan kuolemasta lasten kanssa. Tärkeintä aihetta käsitellessä on säilyttää turvallisuus.
– Oma vanhempi on luonnollisesti läheisin ihminen kertomaan asiasta. Jos suru ei ole juuri ajankohtainen perheessä, asiaa voi käsitellä lasten kirjallisuuden kautta.

Surusta, kaipauksesta ja hautajaisista onkin Mälkösen mukaan olemassa hyviä kuvakirjoja.
– Kirjat auttavat myös silloin, kun kuolema koskettaa läheltä. Aikuisen kannattaa kuitenkin itse lukaista kirja läpi ennen lapselle lukemista, ettei tule yllätyksiä.

Hyvä lähtökohta keskustelulle syntyy lapsen kysymyksistä.
– En kuitenkaan puhuisi kuolemasta illalla nukkumaan mennessä ainakaan kovin syvällisesti, etteivät asiat jää pyörimään uneen ja alitajuntaan.

Kuolemasta tulee puhua sen oikealla nimellä

Mälkönen ymmärtää vanhempia, jotka kokevat kuolemasta puhumisen vaikeaksi. Aihe voi tuntua ahdistavalta ja pelottavalta etenkin, jos siihen liittyy aikuisen omaa käsittelemätöntä surua.
– Kuolema on asia, josta meillä kenelläkään ei ole tosiasiallista tietoa, mitä siinä tapahtuu, miltä kuoleminen tuntuu ja mihin kuollut menee.

Kuolemasta puhuminen lapselle on tärkeää etenkin silloin, kun lapsen lähipiirissä tapahtuu kuolemantapaus, sillä lapsi vaistoaa aikuisen surun, huolen ja ahdistuksen.
– Ellei lapselle kerrota, mistä on kyse, hän täyttää tiedon puutteen omalla mielikuvituksellaan ja saattaa ajatella, että vanhemman suru on hänen syytään.

Mälkösen mukaan lapselle kannattaakin kertoa heti alkuun olennaiset asiat rehellisesti ja selkeästi, lapsen kehitystason mukaisella kielellä.
– Perheenjäsenen kuollessa lapsen turvallisuuden tunne järkkyy ja hänellä saattaa olla lisääntynyt läheisyyden ja kontaktin tarve. Lapsi saattaa pelätä, että muillekin perheessä tapahtuu jotain ja hän jää yksin. Kannattaa kertoa, että tapahtui mitä tahansa, lapsesta pidetään huolta.

Kuolemasta tulisi myös puhua sen oikealla nimellä.
– Esimerkiksi pois nukkumisesta puhuminen voi aiheuttaa sen, että lapsi alkaa pelätä nukkumaan menemistä.

Hautajaiset ovat tärkeä riitti myös lapselle

Mälkösen mielestä lapset kannattaisi ottaa mukaan myös hautajaisiin.
– Hautajaiset ovat merkittävä riitti kuoleman ja surun käsittelemisessä. Jos oma vanhempi on kovin surun murtama, lapselle voi pyytää mukaan syliksi ja huolehtijaksi vaikka kummin tai jonkun muun läheisen.

Lapselle voi etukäteen kertoa, mitä hautajaisissa tapahtuu ja kannattaa myös mainita, että aikuisia saattaa itkettää tilaisuudessa.
– Jos suvussa on tapana katsoa vainajaa, antaisin isomman lapsen valita itse, haluaako sen tehdä. Pientä lasta en välttämättä veisi avoimen arkun ääreen.

Jos perheessä uskotaan taivaaseen ja jälleen näkemisen toivoon, sitä voi välittää myös lapselle.
– Kuolemaan liittyvistä tavoista voi myös kertoa: Hautajaiset pidetään, kun joku kuolee. Hautausmaalla voi käydä muistelemassa rakastaan joko haudalla tai muistelupaikalla. Muistaminen voi olla kukkien tai kynttilöiden viemistä. Kuollutta omaista voidaan muistaa arjen keskellä ja jakaa muistoja hänestä.

Virpi Hyvärinen

Pyhäinpäivän tapahtumia

Oi muistatko vielä -konsertti Ristinkappelissa klo 13, konservatorion laulunopiskelijat. Vapaa pääsy, ohjelma 7 €.
Pyhäinpäivän rastirata lapsiperheille klo 15–17, lähtö Ristinkappelilta.
Papit päivystävät Ristinkappelissa klo 15–18, tarjolla lämmintä mehua.
Huomaa myös mm. pyhäinpäivän musiikkitilaisuudet (s. 11), Noljakan Kynttilämäki (s.12) ja kirkkohetket seurakunnissa (s.12–14) Kirkkotien näköislehdessä.

Pyhäinpäivä on valon juhla

Pyhäinpäivänä vietetään vainajien ja edesmenneitten pyhien muistopäivää. Tällöin hautausmaita koristavat kynttilämeret. Kynttilöiden sytytys on perimmiltään symboli iankaikkisuuden toivosta ja uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Suomessa tapa viedä muistokynttilä palamaan omaisen haudalle yleistyi sotien jälkeen. Lähde: evl.fi

Sana: Selkeän syksyn riemu ja suru

Syksy voi kuitenkin olla myös lohduttavaa aikaa. Jumala opettaa meitä joka vuosi, että kuolema kuuluu tämän maailman kiertokulkuun. Elämä syntyy, se kukoistaa aikansa ja sitten se kuihtuu pois.

Runoilija Eino Leino kirjoittaa syksystä kauniisti Väinämöisen laulu -runossa:

Ei iloja monta ihmislapselle suotu:
Yks kevään riemu
ja toinen kesän
ja kolmansi korkean, selkeän syksyn riemu.
Kyntää, kylvää,
korjata kokoon,
levätä vihdoin rauhassa raatamisestaan.

Monille syksy on vuoden parasta aikaa. On aikaa ulkoiluun, marjastukseen ja sienestykseen. Loppusyksyssä on jo tulevan talven tuntua. Kirpeä syyspäivä kutsuu hakeutumaan luontoon ja nauttimaan luonnon selkeydestä. Syksy on runon tavoin selkeä.

Ihminen kokee riemua luonnossa ollessaan. Verenpaine laskee, mielen murheet kaikkoavat ja stressi laukeaa. Pohjoiskarjalainen ihminen löytää luonnon läheltä. Silmiä hivelevä vaaramaisema, jylhä mäntykangas ja nyt jo ruskan väreistä luopuva koivikko ovat vertaansa vailla olevia luontokohteita. Elämme keskellä luontoparatiisia!

Luonto kutsuu meitä paitsi iloitsemaan myös kohtaamaan elämämme suurimmat surut.

Ei suruja monta ihmislapselle suotu:
Yks sydämen suru,
elon huoli toinen
ja kolmansi korkean, ankaran kuoleman suru.
Ystävä pettää,
elämä jättää,
taika on ainoa sankarin työ sekä tarmo.

Marraskuun pyhäinpäivä on surun aikaa. Monelle tämän vuoden pyhäinpäivä on ensimmäinen ilman omaa aviopuolisoa, rakasta sukulaista, omaa lasta tai läheistä ystävää. Mennyt vuosi on ollut luopumisen aikaa.

Psalminkirjoittaja kirjoittaa tästä luonnon kiertokulusta:

Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen. – Ps. 90

Me jäämme iloinemme ja suruinemme sinun käsiisi Jumala.
Paranna minut jälleen iloitsemaan, auta minua suremaan ja itkemään.
Luojani, anna minun jälleen kokea selkeän syksyn ilo.

Jukka Reinikainen
Kontiolahden kirkkoherra
(virkavapaalla)

Ei hyvästi, vaan näkemiin

Kun läheinen kuolee, omaiset tapaavat papin ennen hautajaisia. ”Joskus itketään, joskus nauretaan, ja joskus tehdään molempia”, sanoo pappi Katriina Puustinen.

Kun läheinen kuolee, omaiset tapaavat papin ennen hautajaisia. ”Joskus itketään, joskus nauretaan, ja joskus tehdään molempia”, sanoo pappi Katriina Puustinen.

Pappi Katriina Puustinen istuu pöydän ääressä kädet pöydällä ja katsoo ikkunasta ulos. Pöydällä on kynttilä ja virsikirja, taustalla kirjahylly. — Hautaan siunaamista edeltävä keskustelu voidaan käydä kotona omaisten luona tai seurakunnan tiloissa.
Korona-aikana keskusteluja on käyty enemmän myös puhelimitse ja sähköpostilla. – Kotona käydyt keskustelut ovat siinä mielessä hyviä, että niissä pappi saa vainajan elämästä konkreettisemman kuvan. Papin käynnistä ei tarvitse ottaa paineita. Meitä varten ei tarvitse siivota eikä meille tarvitse tarjota mitään. Tärkeintä on se, mitä yhdessä voidaan puhua, sanoo pastori Katriina Puustinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän seurakunnan pappi Katriina Puustinen on työvuosiensa mittaan siunannut hautaan lukuisia vainajia. Kutakin siunaamistilaisuutta edeltää vainajan omaisten tapaaminen, jos poisnukkuneella sellaisia on. Yleensä on.

Tapaamisessa keskustellaan vainajasta ja hänen elämästään sekä hautajaisiin liittyvistä toiveista: sovitaan virsistä, musiikista ja esimerkiksi siitä, missä kohti tilaisuutta lasketaan kukat.
– Monesti puhutaan myös vainajan elämän viimeisistä vaiheista ja kuolemasta, käydään niitäkin läpi, kertoo Puustinen.

Tapaaminen on tärkeä puolin ja toisin: omaiset saavat etukäteen tutustua siunaavaan pappiin ja pappi omaisiin.
– Pappina toivon, että saisin tapaamisessa jonkinlaisen käsityksen vainajasta ja hänen elämästään, jotta osaisin siunauspuheessa sanoa jotakin sellaista, mikä olisi vainajan näköistä ja totta omaisille.
– Juttelemme siitä, mikä vainajan elämässä on ollut tärkeää, mikä hyvää ja mikä kenties vaikeampaa, kertoo Puustinen.

Kuoleman äärellä liikkuu monenlaisia tunteita

Keskusteluissa on Puustisen mukaan läsnä monenlaisia tunteita. Joskus itketään, joskus nauretaan, ja joskus tehdään molempia.
– Ihmisiä saattaa jännittääkin hautajaisten järjestämiseen liittyvät asiat. Etenkin heillä, jotka eivät ole koskaan aiemmin järjestäneet hautajaisia, saattaa olla hyvinkin yksityiskohtaisia kysymyksiä tilaisuuden kulusta, kertoo Puustinen.

Vainajan elämän muistelun ja käytännön asioiden lisäksi tapaamisessa on aina tilaa myös kuoleman tematiikan käsittelylle. Usein se tarkoittaa vainajan viimeisten vaiheiden läpikäyntiä.
– Ihmisten kertomukset viimeisissä hetkissä mukana olemisesta ovat pääsääntöisesti hyviä. Kipuja on useimmiten pystytty hoitamaan niin, että kuolevan ei ole viimeisinä hetkinä tarvinnut kärsiä, vaikka kärsimystä on voinut sairauspolun varrella olla paljonkin, kertoo Puustinen.

Joskus kuolemaan liittyy jotakin traumaattista. Silloin aiheen käsittely on Puustisen mukaan erityisen tärkeätä.
– Ja vaikka kuolema ei olisi tullut yllättäen, niin ei siihen ole voinut tunteen tasolla valmistautua. Järjellä voi ehkä ajatella, että omainen on hiipunut jo vuosia, mutta sitten kun hän kuolee, tunteiden konkretia on sellaista, johon ei voi etukäteen valmistautua, sanoo Puustinen.

”Kuolema on kotiin pääsy”

Omaisten tapaaminen, kuolemasta ja hautajaisista keskusteleminen ei ole niitä keveimpiä työtehtäviä hautajaisiin tottuneelle papillekaan. Kuoleman äärellä työtä tehdessä Puustista kantaa papin ammattitaito ja ennen kaikkea toivo.
– Joku on hienosti sanonut, että kuolema on kaksoispiste: Me ei nähdä, mitä siellä toisella puolella on, mutta kristityn toivo on siinä, että vaikka elämä maan päällä loppuu, elämä kokonaisuudessaan ei, sanoo Puustinen.

Kuolema näyttäytyy Puustiselle kotiin pääsynä. Koti on paikka, jossa on hyvä olla. Jos ajallinen elämä on oman paikan ja kodin etsimistä, niin kuoleman jälkeen se koti on taivaan koti Jumalan luona.
– Me siunaamme nämä ihmiset jälleennäkemisen ja ylösnousemuksen toivossa. Minun tehtäväni pappina on pitää esillä toivoa ja sitä, että elämä on merkityksellistä. Jokainen elämä on merkityksellinen sen pituudesta riippumatta, sanoo Puus-tinen.

Hautaan siunaaminen on viimeinen palvelus ihmiselle – kaikki ei ole tässä

Mutta mistä hautaansiunaamisessa oikeastaan on kyse? Mitä siunaaminen tarkoittaa?
– Ajattelen, että se on viimeinen toimitus ja palvelus tälle ihmiselle. Me olemme siinä hetkessä yhdessä saattamassa häntä ajan rajan yli. Me itse emme pääse kuoleman rajan ylitse, mutta me jätämme hänet Jumalan käsiin, jonka valta ylittyy sen rajan ylitse, sanoo Puustinen.

Puustisen mukaan siunaus on siihen turvautumista, että kaikki ei ole tässä.
– Vainajan siunaaminen on jotakin sellaista, että me emme sano siinä hyvästi, vaan me sanomme näkemiin. Samalla hautaan siunaamisessa sulkeutuu se Jumalan huolenpidon ympyrä, jonka varaan me ollaan kasteessa jättäydytty. Ajallisen elämän kaari tulee täyteen, sanoo Puustinen.

Virpi Hyvärinen

Sana: Taivaassa, ratki taivaassa, on autuus määrätön – Virsi 617:1

Ehkä meillä kristityillä olisi syytä julistaa enemmän myös sitä, mikä odottaa kerran kristittyä kuoleman jälkeen: loppumaton ilo, rauha, riemu ja turva Jumalan kasvojen edessä.

Onkohan taivaassa ratki riemukasta? Väkevän virren 617 sanat ovat jääneet usein soimaan mieleeni. Taivaasta kerrotaan virressä niin riemullisella tavalla. Riemu ratkeaa, ilo täyttää koko olemuksen. Perille päässeet saavat viimein heittäytyä koko olemuksellaan Jumalan lasten vapauteen. Taivaassa, ratki taivaassa, on autuus määrätön.

Pyhäinpäivänä suuntaamme mielemme niin hautojen hiljaisuuteen kuin myös taivaan ihanuuteen. Kolealla hautausmaalla kulkiessa on vaikea uskoa ruumiin ylösnousemukseen. Olemme lokakuussa jalat syvällä loassa. Marras vie meitä koko ajan kohti pimeämpiä aikoja. Kuitenkin juuri pyhäinpäivä antaa meille luvan sytyttää kynttilän. Pieni liekki uhmaa syysmyrskyä. Vaikka liekki sammuisikin, sen voi aina sytyttää uudelleen.

Hautausmaalla voi juhlapyhinä olla ruuhkaista. On tärkeää muistaa rakkaimpia ja heidän muistoaan. Onkohan kuoleman jälkeen vielä elämää? Missä rakkaamme ovat nyt? Rukous vainajien puolesta on suotavaa. Rukoilemme hautajaisissa usein siunattua iäisyysmatkaa vainajille. Läheisen kuolema herättää myös oman uskonnollisuutemme. Missä minä vietän iäisyyteni? Mitä tietä itse kuljen täällä vaivojen ja vaarojen korpimaassa?

Jeesus puhuu kapeasta ja laveasta tiestä. ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7:13-14)

Miten valitettavan totta tämä Jeesuksen sana onkaan. Taivaan tiellä ei tänä päivänä ole suurta ruuhkaa. Monia ei kiinnosta taivaan tiellä kulkeminen. Kuljetko sinäkin laveaa tietä, jonka suunta on poispäin Jumalasta? Jumalan valmistama pelastus ei kiinnosta. Ihmisen rakkaus Jumalaan on vaisua tai olematonta. Ihminen erkaantuu elämän lähteestä.

Tänään on kuitenkin jälleen uusi päivä. On jälleen mahdollisuus tarkistaa oman elämänsä suuntaa. Taivas on Jumalan valmistava todellisuus. Elämä siellä jatkaa jo täällä ajassa syntyvää rakkautta ja yhteyttä Jeesukseen. Ehkä meillä kristityillä olisi syytä julistaa enemmän myös sitä, mikä odottaa kerran kristittyä kuoleman jälkeen: loppumaton ilo, rauha, riemu ja turva Jumalan kasvojen edessä. Tätä palkintoa kohti kannattaa kulkea. ”Taivaassa, ratki taivaassa, Jumala hallitsee ja kunnialla suurella pyhänsä palkitsee.”

Jukka Reinikainen
Kontiolahden kirkkoherra

Papit tarjoavat keskusteluapua Ristinkappelilla pyhäinpäivänä

Ristinkappelissa järjestetään perinteinen konservatorion laulajien konsertti. Haudoilla kävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota kynttilöiden ympäristöystävällisyyteen.

Ristinkappelissa järjestetään perinteinen konservatorion laulajien konsertti. Haudoilla kävijöitä pyydetään kiinnittämään huomiota kynttilöiden ympäristöystävällisyyteen.

Yleisö istuu Ristinkappelin penkeillä. Nainen soittaa viulua yleisön edessä. — Konservatorion laulunopiskelijoiden pyhäinpäivän konsertti Ristinkappelissa on jo perinne. Kuva konsertista vuodelta 2016. Kuva: Anneli Hynninen

Lokakuun taittuessa marraskuuksi vuodenkierrossa on vastassa pyhäinpäivä, jolloin suomalaisilla on tapana muistaa poisnukkuneita läheisiään. Monen askeleet kulkevat pyhäinpäivänä hautausmaalle hiljentymään.

Joensuun hautausmaalla pyhäinpäivä on joulun jälkeen vilkkain haudoilla käymisen päivä. Joensuun seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi arvioi, että eniten väkeä on pyhäinpäivänä 2.11. liikkeellä puolenpäivän jälkeen ja alkuillasta.

– Toisin kuin jouluna, pyhäinpäivänä ei ole hautausmaalla erityisiä liikennejärjestelyitä, koska joulun kaltaista ruuhkaa parkkipaikoilla ei ole. Kävijöitä on kuitenkin paljon, joten maltti on valttia, hän toteaa.

Varovaisuutta kynttilöiden kanssa

Kiviniemi toivoo haudoilla kävijöiden kiinnittävän huomiota myös turvallisuuteen, niin omaan kuin toisten. Tämä korostuu erityisesti Ristinkappelin läheisyydessä sijaitsevalla muistelupaikalla, jolla on erittäin paljon kävijöitä. Kynttilöitä kertyy paikalle valtava määrä.

– Kynttilöitä ei tule asetella liian lähelle toisiaan, koska siitä syntyy allaspalon vaara. Roihuja ei saa tuoda muistelupaikalle lainkaan, muistuttaa Kiviniemi.

Läheisen muistaminen on kunkin henkilökohtainen asia. Sen voi tehdä haluamallaan tavalla, kunhan huomioi, ettei haudalle tuotava koristelu häiritse naapureita eikä loukkaa hautausmaan arvokkuutta. Valintoja voidaan tehdä myös ympäristöä huomioiden.

– Tavallinen kilokynttilä on hyvä valinta, siitä jää vähän jätettä ja se palaa noin 1,5 vuorokautta. Leikkokukkakimppu tai havuseppele voidaan kokonaan kompostoida. Ja vaikka pyhäinpäivänä ihaillaan kynttilöiden paljoutta, yksikin kynttilä valaisee haudan.

– Toivomme, että haudoilla kävijät muistavat lajitella roskat energia-, komposti-, metalli-, lasi- ja ser-jätteeseen. Led-kynttilät ovat yleistyneet hautakynttilöinä. Ne kierrätetään laittamalla kynttilät ser-jäteastiaan tai ostopaikkaan palauttamalla, toteaa Kiviniemi.

Musiikkia ja keskustelua

Haudoilla kävijöillä on mahdollisuus poiketa pyhäinpäivänä Ristinkappelin sisätiloihin niin kuuntelemaan musiikkia kuin hiljentymään, lämmittelemään tai keskustelemaan papin kanssa. Papit päivystävät kappelilla klo 15-18, ja klo 16 kappelissa pidetään pieni hartaushetki.

– Papin kanssa voi tulla keskustelemaan lyhyemmin tai pidemmin niin surusta ja kuolemasta kuin elämästäkin. Mukana on pappeja Joensuun, Pielisensuun ja Rantakylän seurakunnista. Paikalle voi tulla myös ihan vain hetkeksi lämpimään istumaan, hiljentymään tai rukoilemaan, kertoo Rantakylän seurakunnan pastori Katriina Puustinen.

Musiikki on monelle tärkeä keino käsitellä tunteikkaita ja herkkiä tapahtumia elämässä. Pyhäinpäivänä konservatorion laulunopiskelijat tarjoavat tähän mahdollisuuden konsertillaan Ristinkappelissa klo 13.

Konsertissa on mukana tunnetuimpia hengellisiä lauluja ja muita kaipauksesta ja ikävästä syntyneitä lauluja, kuten Niin kaunis on maa, Tuonne, tuonne kaipaan, Panis Angelicus ja Agnus Dei. Konsertin nimikkokappale Oi muistatko vielä sen virren lauletaan yhteislauluna.

Laulajia säestää Jaroslava Kotorova. Konserttiin on vapaa pääsy; käsiohjelmamaksu 7€ menee opiskelijoiden stipendirahastoon.

Virpi Hyvärinen

* Hautainhoitorahaston ylläpitämä kukkamyymälä Joensuun hautausmaalla Rauhankappelin läheisyydessä on avoinna pyhäinpäivänä 2.11. klo 9-14. Myymälästä on saatavana syyskukkia, havuseppeleitä, leikkokukkia, valmiita kimppuja sekä kynttilöitä.