Pandemian vaikutukset nuorten hyvinvointiin näkyvät myös Joensuussa, sanoo Joensuun yhteiskoulun lukion terveydenhoitaja Tiina-Riitta Korhonen.
Pandemian vaikutukset nuorten hyvinvointiin näkyvät myös Joensuussa, sanoo Joensuun yhteiskoulun lukion terveydenhoitaja Tiina-Riitta Korhonen.
Kouluterveydenhoitaja Tiina-Riitta Korhonen painottaa ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. ”Nuoret elävät hetkessä. Olisi tärkeää, että silloin kun nuorella on se hetki, että nyt haluan puhua, siihen pystyttäisiin tarttumaan”, sanoo Korhonen. Kuva: Virpi Hyvärinen
HUOLI. Kouluterveyskysely 2021 osoitti, että pandemialla on ollut heikentäviä vaikutuksia nuorten hyvinvointiin. Tulokset huolestuttavat ja harmittavat, mutta eivät yllättäneet. Kyselyssä nousivat esiin erityisesti yksinäisyys, kaverisuhteiden puuttuminen ja väheneminen sekä etenkin tyttöjen sosiaalinen ahdistuneisuus. Nämä näkyvät myös vastaanotollani.
PAINEET. Nuorilla on nykyisin paljon paineita, ja he ovat usein myös todella vaativia itseään kohtaan. Koulussa tavoitellaan kympin arvosanoja ja sosiaalinen media ruokkii muutenkin vahvoja ulkonäköpaineita. Meillä Jykissä osa nuorista tavoittelee huippumenestystä myös urheilijoina. Osa nuorista jännittää sosiaalisia tilanteita, tunneilla esiintymistä ja ruokailuja, ja kouluun palaaminen on ollut osalle heistä pandemian jälkeen entistä vaikeampaa.
ENNALTAEHKÄISY. Nuorten kohdalla tulisi ehdottomasti satsata ennaltaehkäiseviin palveluihin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tavoitamme oireilevat nuoret, sitä lyhytaikaisempaa hoitoa tarvitaan. On harmillista, että kouluterveydenhoitajia siirrettiin pandemiatyöhön, kun nuoret siirtyivät etäopintoihin. Tuttu terkkari on monille nuorille tärkeä.
TUKI. Kouluilla nuorten tukena on terveydenhoitaja, psykologi ja kuraattori sekä koko oppilashuollon tiimi. Teemme yhteistyötä myös esimerkiksi Nuorten tiimin, kaupungin nuorisotyön ja toisinaan seurakunnankin kanssa. Iloitsen siitä, että Siun sote on kouluttanut viime aikoina meitä kouluterveydenhoitajia IPC-menetelmän käyttöön. Menetelmä on tarkoitettu lievästi ja keskivaikeasti masentuneiden nuorten hoitoon, ja se vähentää tutkitusti erikoissairaanhoidon tarvetta.
ARMOLLISUUS. Kunpa jokainen nuori näkisi itsessään hyviä asioita, oppisi arvostamaan itseään ja ymmärtäisi, että jokainen on arvokas sellaisena kuin on. Nuoret tarvitsevat nyt armollisuutta itseään kohtaan. Me ammattilaiset olemme täällä ja haluamme auttaa, kun nuori vain ilmaisee halunsa ja ottaa apua vastaan. Suurimmat ilon hetket liittyvät siihen, kun nuori on saanut avun ja tulee siitä jälkeenpäin kiittämään.
Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.
Palveluoperaatio Saappaan vapaaehtoiset juttelevat nuorten kanssa kadulla ja netissä. Motiivina on halu auttaa.
Erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen toimii Joensuun Saapas-toiminnan vetäjänä. Perjantai-iltaisin Saappaan porukka jalkautuu Joensuun keskustaan. – Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo. Kuva: Topi Linjama
Korona osuu nuoriin kovaa.
Paljon aiempaa useammat nuoret kärsivät sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja yksinäisyydestä, kertoo kouluterveyskysely. Suomessa olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta nuorten yksinäisyys ja kokemus ulkopuolisuudesta ja näkymättömyydestä vähenisi.
Kirkossa nuorten avun tarpeeseen vastataan osaltaan Saapas-toiminnan kautta. Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria nuorten omilla ehdoilla siellä, missä he ovat: kadulla viikonloppuisin, festareilla ja netissä. Toimintaa on parillakymmenellä paikkakunnalla.
Joensuun keskustaan jalkaudutaan joka perjantai
Perinteisin työmuoto, kadulle jalkautuva Saapas, on toiminut pian puoli vuosisataa. Joensuussa kadulle pyritään jalkautumaan joka viikonloppu.
– Perjantai-iltaisin kokoonnutaan vapaaehtoisten kanssa, lähdetään ensin Joensuun keskustaan ja sitten ehkä autolla etäämmäksi, kertoo erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen, joka vastaa Joensuun alueen Saapas-toiminnasta.
Kadulla Saappaan vapaaehtoiset kohtaavat nuoria, juttelevat heidän kanssaan ja auttavat tarvittaessa.
– Monelle nuorelle on iso juttu, että joku aikuinen kuuntelee ja on aidosti kiinnostunut hänestä, Nevalainen sanoo.
Saappaan vapaaehtoisia näkee myös Ilosaarirockin kaltaisilla festareilla, mutta korona-aikana festareita ei juurikaan ole järjestetty.
NettiSaapas tukee nuoria netissä
NettiSaappaassa vapaaehtoiset kohtaavat nuoria netissä. Keskustelua käydään YouTubessa, Instagramissa ja TikTokissa. Chat-keskusteluita käydään etenkin Tukinetissä.
Joensuussa Saappaassa toimii tällä hetkellä kuutisentoista vapaaehtoista, joista noin kymmenen päivystää NettiSaappaassa. Joensuulaiset Katariina ja Samu ovat NettiSaappaan vapaaehtoisina kolmatta vuotta.
Koronapandemian alussa päivystyksiä oli tiuhaan. Nyt he päivystävät noin kerran kuussa tunnin tai kaksi.
– Toivottavasti voimme taas jatkossa päivystää enemmän, he sanovat sähköpostiviestissä.
Juttelua arjen asioista ja pintaa syvemmältä
Katariina ja Samu kehuvat Saappaan ryhmähenkeä erinomaiseksi. Työn parasta antia on keskustelu chatissa erilaisten ihmisten kanssa eri aiheista.
– Toisinaan keskustelemme arkipäivän asioista kuten ruoanlaitosta ja harrastuksista, mutta välillä keskustelemme myös syvällisemmistä aiheista kuten mielenterveydestä, hyvinvoinnista ja jaksamisesta.
Nuorten asia on lähellä Katariinan ja Samun sydäntä. He olivat miettineet johonkin vapaaehtoistyöhön ryhtymistä, kun he huomasivat Saappaan mainoksen lehdessä.
Heitä motivoi työhön ajatus siitä, että jonkun nuoren päivä tai viikko voi kohtaamisen ansiosta muuttua paremmaksi.
– Jokainen kiitos on merkityksellinen ja kertoo siitä, että olemme voineet olla tukena.
Saappaaseen luotetaan
Kiitosta toiminnasta myös tulee.
”Kiitos Provinssi 2019, kun huolehditte musta, kun oma kunto ei siihen pystynyt”, kirjoittaa eräs nuori palautteessaan.
Lasten ja nuorten keskuksen kokoaman palautteen perusteella Saappaan työtä pidetään merkityksellisenä. Saappaaseen luotetaan ja saapaslaisia pidetään turvallisina aikuisina, jotka eivät tuomitse nuoria.
Kadulla nuoria auttavat saapaslaiset saavat kannustusta aikuisilta, sanoo Nevalainen. Mutta tietenkään kaikki nuoret eivät halua jutella Saappaan aikuisten kanssa.
”Olette ihan kivoja, mutta jos joku ei halua jutella, niin älkää tulko”, opastettiin eräässä palautteessa.
Kuka tahansa voi alkaa vapaaehtoiseksi
Saappaan vapaaehtoiseksi pääsee kuka tahansa täysi-ikäinen, joka on käynyt tehtävään valmentavan koulutuksen. Kestoltaan kahden viikonlopun ja kolmen harjoituspäivystyksen mittaisia koulutuksia järjestetään vähintään kerran vuodessa.
Nevalaisen mukaan Saappaan vapaaehtoiset tulevat mukaan toimintaan erilaisilla motiiveilla ja monenlaisista taustoista. Osa lähestyy toimintaa humanismi edellä, toisilla on selvemmin seurakunnallinen tausta. Kaikkia yhdistää halu auttaa nuoria.
Saapas-toiminnan teologinen pohja tulee lähelle diakoniaa. Saappaan teologia on tekojen ja läsnäolon, kuuntelun ja auttamisen, kohtaamisen ja yhdessä kulkemisen teologiaa.
Topi Linjama
Yhteisvastuukeräyksellä apua nuorille
Suomen evankelisluterilaisen kirkon Yhteisvastuu 2022 -keräyksen tuotoilla autetaan koronapandemian seurauksista kärsiviä lapsia ja nuoria Suomessa ja maailmalla. Keräys alkaa sunnuntaina 6.2.
Tämän vuoden kampanjassa halutaan nostaa esiin erityisesti 15–19-vuotiaat nuoret. Tässä ikäryhmässä monet ovat kärsineet etäopiskelun ja eristäytymisen haasteista ja he kokevat yksinäisyyttä, ahdistusta ja toivottomuutta.
”Koronan lieveilmiöitä kohdanneet nuoret tarvitsevat nyt tukea ja turvallisia aikuisia arkeensa”, sanotaan Yhteisvastuun tiedotteessa.
Yhteisvastuun kotimainen kumppani on Lasten ja nuorten keskus, joka vastaa Saapas-toiminnasta. Keräyksen varoilla muun muassa kehitetään ja laajennetaan Saapas-toimintaa kaduilta, festareilta ja netistä kouluihin.
Kehittyvissä maissa koulunkäynti on koronan vuoksi keskeytynyt monin paikoin kokonaan, koska etäopetukseen ei ole ollut valmiuksia eikä välineitä. Sisällissodan riepottelemassa Etelä-Sudanissa monet nuoret ovat joutuneet naimisiin tai töihin alaikäisinä, jotta perheet selviytyisivät jokapäiväisestä elämästään.
Yhteisvastuun varoilla Kirkon Ulkomaanapu tukee nuorten koulunkäyntiä Etelä-Sudanissa muun muassa kunnostamalla kouluja ja parantamalla perheiden ruokaturvaa.
Osa yhteisvastuukeräyksen tuotosta ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon. Rahaston varoilla tuetaan kehittyviä maita humanitaarisissa katastrofeissa, jotka aiheutuvat useimmiten luonnononnettomuuksista, poliittisista selkkauksista tai äkillisistä onnettomuuksista.
Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat kasvaneet hälyttävästi.
Lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat kasvaneet hälyttävästi. Kirkon kasvatuksen päivillä vuoden alussa yksinäisyystutkija, kasvatuspsykologian ja kasvatustieteen professori, opetusneuvos Niina Junttila esitteli tutkimusaineistoa, joka oli karua kuultavaa. Nuorten henkinen kunto on heikompi kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi sosiaalista ahdistuneisuutta kokee Junttilan aineiston mukaan yli kolmasosa yläkoulunuorista ja jopa 37 prosenttia lukiolaisista.
Nuorten kokemukset erityisesti ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä ovat lisääntyneet. Voi vain arvailla, mikä on koronapandemian vaikutus tilanteeseen. Niina Junttilan tutkimuksen mukaan yksi taustalla vaikuttavista tekijöistä on ulkopuolelle sulkeminen. Siinä nuori jätetään joko tahallisesti tai tahattomasti näkemättä, kuulematta tai kokonaan huomaamatta.
Kirkon kasvatuksen päivillä haettiin työkaluja siihen, ettei kukaan jäisi yksin. Lasten ja nuorten hätään tartutaan myös evankelisluterilaisen kirkon tämänvuotisessa Yhteisvastuukeräyksessä. Suurkeräys alkaa sunnuntaina 6.2.2022 ja tulee näkymään myös Joensuun seurakunnissa. Keräyksen avulla halutaan tukea erityisesti nuorten korona-ajan heikentämää henkistä hyvinvointia ja lisätä turvallisia aikuisia nuorten elämään.
Yhteisvastuun kotimaisena kumppanina on Lasten ja nuorten keskus, jossa kehitetään ja laajennetaan meille joensuulaisillekin tuttua etsivän nuorisotyön Saapas-toimintaa. Uudenlaisessa KouluSaappaassa on tarkoitus tuoda koulun arkeen ja välitunneille turvallisia aikuisia lisäkorviksi ja kannustajiksi. NettiSaapas taas tavoittaa nuoret verkossa, kun vapaaehtoiset aikuiset etsivät kuuntelijaa kaipaavia nuoria sosiaalisen median eri alustoilla keskustellen, auttaen ja tukien. Nuoret kaipaavat apuamme nyt enemmän kuin koskaan.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Moottoripajan projektiauto alkaa olla jo hyvällä mallilla. Autoa laittelemassa Nico Ryhänen ja Onni Puoliväli (autossa), mukana myös vapaaehtoiset ohjaajat Tero Humaloja (vas.) ja Hannu Lemmetyinen (oik). Kuva: Virpi Hyvärinen.
Joensuun Moottoripajan toiminta on lyhyessä ajassa laajentunut. Paja toimii nykyisin Jukolankadulla.
Siitä on reilut kaksi vuotta aikaa, kun Joensuun seurakuntayhtymä käynnisti Moottoripajatoiminnan Kuurnankadulla. Toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin, kävijöiden ja vapaaehtoisten ohjaajien määrä on kasvanut ja aukioloaikoja lisätty yhdestä illasta kahteen iltaan viikossa.
Moottoripaja muutti kesäkuussa 2020 Kuurnankadulta paremmin julkisella liikenteellä tavoitettavissa oleviin tiloihin Jukolankadulle. Nuoria pajalla kävijöitä on ollut viimeisen vuoden aikana kolmisenkymmentä, vapaaehtoisia ohjaajia seitsemän.
– Normaali-iltana paikalla käy 8–12 nuorta, kertoo Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönojaaja Matti Nevalainen.
Kulkupelien kunnostusta omaan ja yhteiseen käyttöön
Vaikka kävijämäärä on kasvanut, perusasiat ovat pysyneet samoina.
– Pajalla kävijät voivat kunnostella omia kulkupelejään tai sitten rakennetaan yhteisiä projekteja. Meillä on tällä hetkellä työn alla kaksi autoa, joista toinen laitetaan tieliikennekäyttöön ja toisesta tulee pajan ”kisa-auto”, jolla voidaan käydä kisailemassa valtakunnallisissa moottoripajojen ajotapahtumissa, kertoo Nevalainen.
Pajalla on kunnostettu myös esimerkiksi mopoja, moottoripyöriä, mönkijä ja ruohonleikkureita.
Keskusteluja turvallisten aikuisten kanssa
Moottoripajatoiminnan tavoitteena on tarjota nuorille harrastuspaikka, jossa moottoreiden kanssa puuhailun lisäksi on saatavilla tuttu ja turvallinen aikuinen, jonka kanssa käydä läpi elämässä mahdollisesti vastaan tulevia haasteita.
Nevalaisen mukaan paja onkin monelle nuorelle nuorisotalo, jossa käydään harrastamassa ja tapaamassa kavereita.
– Paljon on nuorten kanssa käyty myös merkittäviä keskusteluja ja käydään jatkossakin. Näissä keskusteluissa pohditaan usein opiskeluun liittyviä asioita ja sitä, miten elämä ylipäätään sujuu. Pyrimme tukemaan nuoria kaikenlaisissa elämään liittyvissä asioissa.
Toimintaa tukemassa joukko yhteistyökumppaneita
Moottoripajan toiminta saa perusrahoituksensa Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymältä.
– Se ei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi merkittävää tukea on saatu sekä rahallisesti että tavaran ja muun tuen muodossa erilaisilta säätiöiltä, yrityksiltä ja muilta yhteistyökumppaneilta. Myös yhteistyö Riverian kanssa on ollut tärkeää, kertoo Nevalainen.
Rahoituskokonaisuuden hallinnoimiseksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi Moottoripajalle on perustettu vuonna 2019 taustayhdistys Joensuun Moottoripajan tuki ry.
Voit halutessasi tukea Moottoripajan toimintaa tekemällä lahjoituksen Moottoripajan tuki ry:n keräystilille FI9657700520550069 viestillä ”lahjoitus” tai keräyslippaisiin K-Supermarket Rantakylässä, Siilaisen hyvinvointiaseman kahvilassa tai Joensuun seurakuntakeskuksella. Pienkeräyslupa on voimassa 30.11.2021 saakka. Keräystunnus on RA/2021/1071.
Virpi Hyvärinen
Joensuun Moottoripaja
toiminta osoitteessa Jukolankatu 20
avoinna ke klo 16–20 ja to klo 17–20
tarkoitettu kaikille 14–24-vuotiaille asuinpaikasta riippumatta
harrastuspaikka, jossa mahdollista jutella turvallisen aikuisen kanssa kaikista elämään liittyvistä asioista
Joensuun seurakuntayhtymä palkkasi tänäkin vuonna kymmeniä nuoria kesätöihin.
Joensuun seurakuntayhtymä palkkasi tänäkin vuonna kymmeniä nuoria kesätöihin.
Maria Kokkinen (vas.), Katariina Kinnunen ja Susa Koljonen pääsivät kesätöihin Joensuun hautausmaalle. Tehtävinä on ollut muun muassa kukkien kastelua, haravointia ja ruohonleikkuuta. – Olen helpottunut, että sain kesätöitä. Tänä vuonna moni nuori ei ole koronan vuoksi niitä saanut. Kesästäni olisi tullut taloudellisesti tiukka, jos en olisi päässyt töihin, toteaa rakennustekniikkaa Karelia-ammattikorkeakoulussa opiskeleva Koljonen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun seurakuntayhtymä on perinteisesti pestannut runsain määrin nuoria kesätöihin etenkin hautausmaille ja kirkkojen oppaiksi. Tämä kesä ei ole poikkeus: hautausmaiden kukkaistutuksia ja viheralueita hoitamaan otettiin tänä vuonna kolmekymmentä 18–30-vuotiasta nuorta ja opiskelijaa, ja kirkkojen oppaiksi palkattiin kahdeksan nuorta.
Lisäksi nuoria työllistettiin moninaisiin tehtäviin seurakuntiin ja yhtymän yhteisiin palveluihin. Esimerkiksi kiinteistöpuolelle otettiin kolme nuorta suntion sijaisiksi ja Vaivion kurssikeskukseen viisi nuorta kiinteistönhoidon, ravitsemispalveluiden ja puhtaanapidon tehtäviin.
Kesätyösetelipaikat tämän vuoden uutuus – viisitoista nuorta sai kahden viikon kesäpestin
Uutta tänä vuonna ovat kesätyösetelit, joiden avulla seurakunnat ovat pystyneet tarjoamaan vielä 15 ”viime tingan” kesäpestiä nuorille. Kahden viikon mittaiset kesätyösetelipaikat tulivat hakuun toukokuun lopulla ja moni nuori pääsi aloittamaan työt heti kesäkuussa.
Kesätyöseteleillä pestattiin nuoria esimerkiksi leiriohjaajiksi, kesäsomettajaksi sekä alakouluikäisten kesäkavereiksi. Kesäkaverin tehtävään pääsivät kahden muun nuoren lisäksi 17-vuotias Stina Kinnunen ja 20-vuotias Elina Hukkala, jotka aloittelivat kahden viikon pestiään kesäkuun puolivälissä.
– Käytännössä työmme on sitä, että kuljemme pyörillä keskustan, Noljakan ja Marjalan leikkipuistoissa ja rannoilla kohtaamassa lapsia. Järjestämme erilaisia pelejä ja leikkejä etenkin alakouluikäisille. Meillä on mukana palloja ja saippuakuplia, hyppynaruja, katuliituja ja muuta mukavaa, kertoo varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskeleva Hukkala.
Kesätöistä ja isosuudesta arvokasta meriittiä työnhakuun
Kesätyöseteliläisten töitä Joensuun seurakunnassa koordinoiva nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen iloitsee siitä, että seurakunnalla on mahdollisuus kantaa yhteiskuntavastuuta tarjoamalla nuorille kesätöitä.
– Kesätyöt tuovat nuorille tärkeätä kokemusta, jonka voi jatkossa kirjata työhakemukseen. Lisäksi itse työ, jota nuoret kesätyöläiset tekevät – eli lasten ja nuorten kohtaaminen – on arvokasta.
– Hyviä hakemuksia tuli paljon, mutta paikkoja oli rajallinen määrä. Kannustan nuoria hakeutumaan meille myös kerhonohjaajiksi ja isosiksi. Ne ovat toki vapaaehtoistehtäviä, joista saa vain pienen kulukorvauksen, mutta sitäkin enemmän arvokasta kokemusta, josta voi olla apua työnhaussa jatkossa, sanoo Kähkönen.
Virpi Hyvärinen
Kesätyösetelipaikat mahdollisti Opetus- ja kulttuuriministeriön Kirkkohallitukselle myöntämä 460 000 euron erityisavustus, joka jaettiin seurakuntiin hakemusten perusteella. Avustus on osa hallituksen toimenpidekokonaisuutta, jolla pyritään lieventämään koronatilanteen lapsille ja nuorille aiheuttamia haittoja.
Koronan vaikutukset näkyvät joensuulaisnuorten parissa lisääntyneenä ahdistuneisuutena ja väsymisenä. Kasvatus- ja perheneuvolan sosiaaliohjaaja Tanja Ikonen kehottaa nuoria ja vanhempia armollisuuteen: Tee se, minkä jaksat. Se riittää.
Koronan vaikutukset näkyvät joensuulaisnuorten parissa lisääntyneenä ahdistuneisuutena ja väsymisenä. Kasvatus- ja perheneuvolan sosiaaliohjaaja Tanja Ikonen kehottaa nuoria ja vanhempia armollisuuteen: Tee se, minkä jaksat. Se riittää.
Siun soten perheneuvolassa työskentelevän Tanja Ikosen mukaan nuoria kuormittaa korona-aikana erityisesti arjen vaihtuvuus. – Välillä ollaan etänä, välillä läsnä, harrastukset ovat välillä auki ja välillä kiinni. Se on aikuisillekin raskasta, jos ei pysty ennakoimaan, millaista arki parin viikon päästä on, Ikonen sanoo. Kuva: Virpi Hyvärinen.
1 OIREILU. Nuorten tiimin palvelujen tarve on koronan myötä kasvanut Joensuussa. Myös muilta nuoria auttavilta tahoilta kuuluu viestiä ruuhkautumisesta. Monen asiakkaan psyykkinen oireilu on muuttunut entistä vakavammaksi. Jos aiemmin oli haasteita opiskeluissa tai vaikkapa sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ne ovat koronan aikana voineet pahentua esimerkiksi syömishäiriöksi tai itsetuhoisuudeksi.
2 HUOLI. Nyt kun koronan kanssa on eletty vuosi, meille tulee selkeästi lisää uusia asiakkaita, jotka kärsivät yleisestä ahdistuneisuudesta ja väsymyksestä. Erityisesti minua huolettaa se, että uupumus koskettaa yhä useammin koko perhettä. Nuorten uupumuksessa näkyy negatiivisten uutisten paino: on ilmastonmuutos, on korona, Suomesta loppuu raha, ei ole töitä, mitä me tehdään aikuisena. Uutispaasto on monelle nuorelle tarpeen.
3 KEINOT. Koronarajoitusten takia monet tunnehallinnan keinot kuten harrastukset ja kavereiden tapaaminen eivät toimi normaalisti. Olemme miettineet nuorten kanssa, miten itseään voi hemmotella kotona: käydä lämpimissä suihkuissa, laittaa naamioita, katsoa leffaa yhdessä perheenjäsenten kanssa. Moni on löytänyt ulkoilun ja sen, miten ihanaa onkaan, kun on aikaa miettiä asioita. Kun pitää kiinni unesta, ruokailuista ja lähimmistä sosiaalisista suhteista, se on jo paljon.
4 TUKI. Nuoret tarvitsevat vanhemmilta ennen kaikkea aikaa, ymmärrystä ja myötätuntoa. Nuorelle tulisi tavalla tai toisella viestiä sitä, että hänestä välitetään. Jos nuori ei halua jutella, vanhempi voi laittaa vaikka tekstarin keskellä päivää ja viestittää: olet rakas. Rento yhdessä oleminen tekee hyvää, ei niinkään jatkuvat kyselyt ja terapiaistunnot kotona.
5 TOIVO. Yritän aina tsempata nuoria sanomalla, että heillä on elämän parhaat hetket edessäpäin. Heidän voi olla vaikea sitä uskoa, mutta minun se on helppo nähdä. Aikuisille sanoisin, että aina kun pakka alkaa levitä, kannattaa keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa: omiin valintoihin, oman perheen ytimeen. Kannattaa listata asioita, jotka ovat hyvin. Ja jos omat keinot eivät riitä, kannattaa pyytää apua muualta. Se on vahvaa vanhemmuutta, että kun huomaa tarvitsevansa apua, pyytää sitä.
Lapsivaikutusten arviointi tuo esiin päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sanoo Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen.
Lapsivaikutusten arviointi tuo esiin päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sanoo Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen.
Lasten mielipiteiden kuuleminen on olennaista lapsivaikutuksia arvioitaessa. Fiona Wilson (vas.) ja Lilja Puttonen tykkäävät iltapäiväkerhossa eniten puhelinajasta. Kerhossa on vartin mittainen tuokio, jolloin lapset saavat olla puhelimilla, jolloin niitä ei tarvitse kenenkään salassa vilkuilla. Kuvassa myös lapsiasiahenkilö Noora Kähkönen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Seurakuntien päätöksenteossa tulee kirkkojärjestyksen mukaan ottaa huomioon päätösten vaikutukset lapsiin. Tätä varten on kehitetty työkalu nimeltä LAVA (lapsivaikutusten arviointi). Se tarjoaa käytännön menetelmiä arvioinnin tekemiseen.
Useisiin seurakuntiin on nimetty erikseen lapsiasiahenkilöitä, jotka voivat olla apuna arvioinnin tekemisessä. Joensuun seurakuntayhtymän seurakunnista Enossa, Joensuussa, Pielisensuussa ja Rantakylässä on tällä hetkellä nimetyt lapsiasiahenkilöt, samoin Kontiolahden seurakunnassa.
Lapsiasiahenkilöitä on kussakin seurakunnassa kaksi: toinen on työntekijä ja toinen vaaleilla valittu luottamushenkilö.
”Lapsivaikutusten arvioinnin tulisi olla itsestään selvää”
Joensuun seurakunnan lapsiasiahenkilö, nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen pitää upeana sitä, että lapset ja nuoret halutaan nostaa keskiöön.
– Olisi tärkeää, että arvioinnin tekeminen olisi itsestään selvää ja saisimme innostettua tästä asiasta kaikki päätöksiä tekevät luottamushenkilöt. Toivon, että kirkko voisi olla oikeasti edelläkävijä ja esimerkin näyttäjä tässä asiassa.
Kähkönen uskoo, että yhtymän seurakuntien päättäjät ja henkilökunta pitävät tärkeänä kuulla lapsia ja nuoria tehdessään heitä koskevia päätöksiä.
– Pieniä asioita on jo tehty, mutta tässä asiassa pitää nyt ehdottomasti siirtyä tilanteeseen, jossa LAVA on tuttu kaikille, ja se otetaan käyttöön saumattomasti ja järjestelmällisesti, sanoo Kähkönen.
Lasten ja nuorten ääntä on kuultu esimerkiksi rekrytoinneissa
Kähkösen mukaan lasten ja nuorten ääntä on tähän mennessä kuultu esimerkiksi joissakin rekrytoinneissa siten, että lapset ja nuoret ovat saaneet esittää kysymyksiä hakijoille ja joskus olla myös mukana haastatteluissa.
– Lasten ja nuorten mielipiteitä on kuultu myös tilakysymyksissä, esimerkiksi Noljakan kirkon ryhmätilaa ja Enon uutta seurakuntataloa suunnitellessa.
– Toiminnan suhteen lasten ja nuorten toiveita kysytään koko kasvatustyön kentällä aika hyvin jo nyt, samoin palautetta, mutta tätäkin voi vielä kehittää huomattavasti, sanoo Kähkönen.
Lapsivaikutusten arviointi tullee jatkossa Joensuun seurakuntien päätöksenteossa esille etenkin lasten ja nuorten toimintaan liittyvissä päätöksissä sekä asioissa, jotka vaikuttavat heidän mahdollisuuteensa osallistua ja vaikuttaa.
– Tähän liittyvät erottamattomasti toimintamäärärahat sekä työntekijä- ja tilaresurssit. Minkäänlaista toimintaa ei voi olla, jos nämä asiat eivät ole kunnossa, toteaa Kähkönen.
Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille.
Seurakuntayhtymä ja joensuulaiset urheiluseurat Joensuun Maila, Joensuun Jippo ja Joensuun Kataja Basket ovat solmineet yhteistyösopimuksen organisaatioissa käynnissä olevien koronahankkeiden välille. Sopimuksen mukaan seurakuntayhtymään perustetaan urheiluseurarahasto, jonka varoilla tuetaan lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.
Seurakuntayhtymän urheiluseurarahasto tulee vastaanottamaan rahalahjoituksia urheiluseurojen yhteiseltä SeeMe-hankkeelta. Lahjoitettuja varoja käytetään lasten ja nuorten liikuntaharrastusten tukemiseen kaikissa kolmessa seurassa. Avustuksella voidaan kattaa kausi- ja välinemaksuja. Avustusten jakamista koordinoivat ev.lut. seurakuntien diakoniatyöntekijät, jotka kartoittavat avustusta kysyvien perheiden taloustilanteen ja tekevät ratkaisun diakonisin perustein.
Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.
Nuoria vetää paikalle musiikista nauttiminen, yhdessäolo ja hauskanpito.
Sini Suvikunnas, Janita Dahlström ja Rosa Frimodig pläräävät Nuoren seurakunnan veisukirjaa, jonka lauluja nuorten porukka bändikämpällä treenaa. Taustalla Elmo Kononen, Veeti Lahtinen ja Samuel Jufa. Kuva: Virpi Hyvärinen
Rantakylän kirkolla on tänä syksynä virinnyt aiempaa suurempaa aktiivisuutta nuorten bänditoiminnassa. Joukko 15–18 -vuotiaita nuoria käy kaksi kertaa viikossa treenailemassa Nuoren seurakunnan veisuja bändikämpällä. Aktiiviporukkaan kuuluu kymmenkunta nuorta.
Ilmiön ovat laittaneet ilolla merkille niin nuorisopappi Heikki Mujunen kuin kanttori Pasi Karjalainenkin.
– Tämä on ollut tosi hieno, uusi asia tänä syksynä Rantakylässä, iloitsee Karjalainen.
– Annamme heille mahdollisimman vapaat kädet treenaamiseen, ja tarkoitus on, että he voisivat olla mukana soittamassa nuortenmessuissa ja nuorten illoissa Rantakylässä, kertoo Mujunen.
Ihan hiljaista bändikämpällä ei toki aiemminkaan ole ollut. Viime aikoina siellä on pidetty musakerhoa 5.–7.-luokkalaisille. Nuorten omaehtoinen treenailu on kuitenkin uutta.
Aloite lähti nuorista itsestään – nuorisotyönohjaajilta vihreätä valoa
Bänditoiminnan primus motoriksi paljastuu Rantakylän seurakunnan isosena toimiva 18-vuotias Janita Dahlström, joka huomasi viime kaudella, että musaisosia oli tullut seurakunnan toimintaan tavallista enemmän.
– Ajattelin, että olisi kiva, jos olisi enemmän bänditoimintaa ja kysäisin, voisiko sellaista olla. Kun nuorisotyönohjaajat näyttivät vihreätä valoa, lähdimme isosporukalla käymään bändikämpällä kaksi kertaa viikossa, Dahlström kertoo.
Osalle nuorista jonkin instrumentin soittaminen on entuudestaan tuttua.
– Olen soittanut yhdeksän vuotta viulua, mutta yhdessä soittamisessa meininki on se tärkein. Ei sillä ole väliä, jos soittaa vähän väärin, sanoo Rosa Frimodig.
Janita Dahlström puolestaan innostui ukulelen soitosta vasta seurakunnan nuorten toiminnassa.
– Meillä oli pari vuotta sitten vain yksi musaisonen, ja pakotin itseni kahdessa kuukaudessa oppimaan ukulelen soiton säestystasolla. Panostin tosi paljon, ja sillä taidolla olen musaisoseksi päässyt, kertoo Dahlström.
Ja jos ei omaa instrumenttia tarvitse, aina voi laulaa. Sitä taitaa bändissä tehdä koko porukka.
”Tärkeintä on pitää hauskaa”
Mutta mikä nuoria vetää musisoimisen pariin? Rumpuja soittavan Samuel Jufan mukaan isostoiminta on kivaa ja musiikin soittaminen ryhmässä erittäin hauskaa.
– Ei meillä mitään ihmeempiä suunnitelmia ole. Otamme Punaisesta kirjasta biise-jä ja koitamme parhaamme mukaan niitä coveroida. Ja kun on tullut pyyntöjä tulla nuorten messuun, niin siellä ollaan sitten soiteltu, kertoo Jufa.
– Tärkeintä on pitää hauskaa. Kaikki, jotka täällä käyvät, nauttivat musiikista ja yhdessäolosta. Täällä on vain niin kivaa, että mukavuuden takia tänne tulee, lisää Sini Suvikunnas.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.
Hiljattain käynnistyneessä hankkeessa työskentelevät diakoni Katja Nuuhkarinen (vas.) ja pappi Kaisa Puustinen etsivät tapoja tukea perheitä ja nuoria poikkeusoloista selviytymisessä. Kuva: Sari Jormainainen
Joensuun seurakuntayhtymässä käynnistettiin toukokuussa kahden työntekijän voimin Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella COVID-19 poikkeusoloista selviytymiseen -hanke. Hankkeen tavoitteena on tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia joko talouteen, parisuhteeseen tai muihin perheen sisäisiin suhteisiin.
– Poikkeusoloista johtuva sosiaalinen eristäytyminen muuttivat perheiden arkirutiinin täysin uudenlaiseksi. Yhtäkkiä pitikin pystyä olemaan ’ihan vain perheen kesken’ eristyksissä, mutta kuitenkin tavoitettavissa ja tavoitteellinen sekä koulu- että työmaailmassa samalla, kun työskentely- ja vapaa-aika sekoittuivat tai katosivat, hankepäällikkö, diakoni Katja Nuuhkarinen pohtii poikkeuksellisen kevään vaikutuksia.
– Monissa perheissä myös toimeentulotilanne on heikentynyt huomattavasti, mahdolliset päihde- ja mielenterveysongelmat ovat kärjistyneet ja lisäksi perheiden keskinäinen kommunikaatio on joutunut uuteen tilanteeseen. Mikäli muutos jää pysyväksi, on syrjäytymisen riski aiemmin koetusta hyvinvoinnista ja elämästä suurempi, hanketyöntekijä, pappi Kaisa Puustinen jatkaa.
Konkreettisen tuen lisäksi hankkeessa pyritään luomaan vertaistukiverkostoja, jotka voisivat edistää perheiden hyvinvointia myös poikkeusolojen jälkeen. Työtä tehdään yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
– Ihmisten kanssa tehtävä työ on lähtökohtaisesti sekä yksilö- että verkostotyötä. Kirkolla on oma erityinen osaamisensa, joka vahvistuu verkostojen myötä. Verkostoja on jo nyt olemassa kiitettävästi, vaikka katvealueitakin varmasti on. Aina löytyy uusia ja yllättäviäkin tahoja joiden kanssa tehdä yhteistyötä, Puustinen toteaa.
Nuuhkarinen toivoo, että yhteistyön avulla löydettäisiin juuri heidät, jotka tarvitsevat tukea päästäkseen eteenpäin. Myös kirkon tekemää tärkeää diakoniatyötä halutaan tehdä tutuksi hankkeen kautta.
– Hanke on diakoninen, ja toivon, että sen avulla ihmisille välittyy kirkon tekemän työn perusarvo: ihmisistä välittäminen ja auttamisen tärkeys tämän vuosikymmenen keinoin, Nuuhkarinen kertoo odotuksistaan työlle.
Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana hanke jatkuu Joensuun seurakuntayhtymässä vuoden 2020 loppuun.
Kirkkotie 