nuoret – Kirkkotie

Aikuisten tehtävä on rakentaa lapsille hyvää maailmaa

Marraskuun lopulla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tämänvuotinen teema on lapsen oikeus hyvinvointiin. Teema on esillä myös Kato mua -tapahtumassa 25. marraskuuta.

Marraskuun lopulla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tämänvuotinen teema on lapsen oikeus hyvinvointiin. Teema on esillä myös Kato mua -tapahtumassa 25. marraskuuta.

Kahden lapsen jalat, joissa tennarit. — Lapsen oikeuksien viikolla kiinnitetään huomiota erityisesti lasten ja nuorten mielen hyvinvointiin. Mielenterveyden kannalta merkittävä asia on, että joku huomaa ja välittää. Kuva: Lapsen oikeuksien viikko

Kato mua -tapahtuman ohjelmassa on kirkkohetki Joensuun kirkossa sekä non-stop-periaatteella pyöriviä toimintapisteitä yhteiskoulun lukiolla. Alakoululaisille ja heidän perheilleen suunnatun tapahtuman pääesiintyjä on vatsastapuhuja Sari Aalto, jolla on päivän aikana kaksi esitystä. Esitysten jälkeen on mahdollisuus tavata Aalto ja hänen nukkensa sekä ottaa yhteiskuvia.

– Ajatus on, että lapsi ja aikuinen voisivat osallistua toimintapisteisiin yhdessä ja lapsi saisi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Toteutuisi se, että lapsi pystyy sanomaan aikuiselle: kato mua, kun osaan tämän hienosti, kertoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen Joensuun seurakunnasta.

Tapahtuman teema on lapsen oikeus hyvinvointiin, erityisesti mielen hyvinvointiin. Se näkyy tapahtumassa esimerkiksi yhdessäolona ja kiinnittämällä huomiota turvaverkkoihin. Perhe tai joku lähellä oleva aikuinen, kaverit ja muut lapsen ja nuoren ympärillä olevat ihmiset ovat mielenterveyden kannalta tärkeitä.

Jos lapsista ei pidetä huolta, ei yhteiskuntakaan ole kestävällä tasolla

Lapsen oikeus hyvinvointiin on myös valtakunnallisen Lapsen oikeuksien viikon (20.–26.11.) teema. Viikon tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Sama teema on myös Lastensuojelun Keskusliiton koordinoiman lapsen oikeuksien viestintäverkoston tämän vuoden teema.

– Haluamme nostaa erityisesti mielen hyvinvointia, koska se on ollut paitsiossa viime vuodet, toteaa viestinnän asiantuntija Maria Talvitie Lastensuojelun Keskusliitosta.

Myös nuoret itse ovat pitäneet mielenterveysteemaa esillä. Erityisasiantuntija Ira Custódio Lastensuojelun Keskusliitosta kertoo, että kouluterveyskyselyiden mukaan nuorten ahdistus koronan jälkeen ei ole vähentynyt Suomessa. Erityisesti tytöillä se on yleistä.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota muun muassa palvelujen resursointiin Suomessa ja siihen, että mielenterveyden näkökulmasta huomioitaisiin eri lapsiryhmien erilaiset tarpeet. Komitean tuoreiden suositusten mukaan Suomessa tulisi entistä vahvemmin ottaa lapset ja nuoret mukaan pohtimaan, miten mielenterveysongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä.

Esimerkiksi perheiden köyhyys kuormittaa lapsiakin, ja heikko taloustilanne tarkoittaa helposti kaveripiirin ulkopuolelle jäämistä. Myös syrjintä tai pelkkä syrjinnän pelko kuormittaa vähemmistöihin kuuluvien lasten mieltä.

Aikuisten tehtävä on rakentaa maailma, jossa lapset voivat hyvin.

– Jos lapsista ei pidetä huolta, ei yhteiskuntakaan ole kestävällä tasolla, Custódio toteaa.

Mielenterveyden kannalta on tärkeää, että joku välittää

Joensuun seurakuntien kasvatustyö tukee lasten ja nuorten hyvinvointia järjestämällä pitkin vuotta maksutonta, avointa ja turvallista toimintaa, jota vetävät koulutetut työntekijät tai vapaaehtoiset. Lisäksi seurakuntien nuorisotyöntekijät käyvät kouluilla pitämässä oppitunteja ja pidempiäkin kursseja kaveritaidoista.

– Kysykää, mitä kuuluu ja miten menee. Mielenterveydelle on merkittävää, että joku huomaa ja välittää, Noora Kähkönen vinkkaa meille kaikille.

Tea Ikonen

Kato mua la 25.11.2023

Lapsen oikeuksien tapahtuma, teemana lapsen oikeus mielen hyvinvointiin
Alkaa lasten kirkkohetkellä klo 12 Joensuun kirkossa (Papinkatu 1b)
Toimintapisteet klo 13 alkaen yhteiskoulun lukiolla (Papinkatu 3)
Järjestäjät: Joensuun ev.lut. seurakunnat yhteistyössä lapsiperhepalveluja tuottavien järjestöjen kanssa

Holylaneilla pelataan yhdessä ja pidetään hauskaa

Lani-isoset suunnittelevat Holylaneja, yhteisöllisiä pelitapahtumia nuorille. Heidän tehtävänsä on myös vetää pelejä ja olla pelikaverina kaikille.

Lani-isoset suunnittelevat Holylaneja, yhteisöllisiä pelitapahtumia nuorille. Heidän tehtävänsä on myös vetää pelejä ja olla pelikaverina kaikille.

Pelitapahtumassa neljä nuorta ihmistä pelipöytien keskellä. — Holylanien pelipaikkojen rakentaminen kuuluu lani-isosten tehtäviin. Lopuksi lanit puretaan ja siivotaan. Kuva: Delila Myyry

Neljä kertaa vuodessa joukko nuoria kokoontuu Joensuun seurakuntakeskukselle pelaamaan tietokone- ja konsolipelejä yön yli. Seurakuntayhtymän järjestämät Holylan-tapahtumat ovat avoimia kaikille 13–20-vuotiaille nuorille.

– Holylaneissa kyse on siitä, että pidetään hauskaa ja pelataan yhdessä. Se on myös tapa saada uusia kavereita ja tutustua uusiin peleihin, sanoo lani-isosena toimiva 15-vuotias Elias Tanskanen Joensuun seurakunnasta.

Osallistujat tuovat mukanaan oman tietokoneen tai pelikonsolin, joka kytketään lähiverkkoon. Seurakunnalla on myös Nintendo Switch ja Playstation 4 sekä virtuaalilasipaikkoja kaikkien käyttöön. Laneilla on tilaa noin 25–30 hengelle.

– Pelejä saa pelata yhdessä tai erikseen, ihan miten haluaa. Lautapelejäkin löytyy, kertoo Joensuun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Delila Myyry.

Pelit vaihtelevat turnauksista rentoon yhdessäoloon

– Yhteisölliset pelit ovat suosituimpia laneilla, kertoo 16-vuotias Sampo Laukkanen Rantakylän seurakunnasta.

Laukkanen pitää tapahtuman tunnelmasta: monet ovat keskittyneet pelaamiseen ruutujensa ääressä samalla kun osa porukasta liikkuu Just Dance -tanssipelin tahtiin.

Holylanit aloitetaan alkuhartaudella. Tapahtuma alkaa perjantaina iltapäivällä ja päättyy lauantaina kello 12. Nukkumiseen on mahdollisuus, mutta jos haluaa voi pelata läpi yön. Kaupungilla saa käydä ostamassa ruokaa. Talo tarjoaa kahvia, teetä ja kaakaota.

– Lanien yksi parhaista puolista on omasta mielestäni peliturnaukset, koska siinä tulee pelattua muidenkin kuin omien kavereiden kanssa, sanoo Elias Tanskanen.

Peliturnauksia järjestetään suosituista ammuntapeleistä kuten Counter-Strike: Global Offensive ja Overwatch 2. Nuorten Holylaneilla ei pelata K18-pelejä.

Ohjelmassa on myös hauska taukokisa. Pelikavereiden kesken kommunikoidaan Holylanien omalla keskustelukanavalla Discord-palvelimella.

Isoset ja vapaaehtoiset pyörittävät laneja yhdessä

Lani-isoset hoitavat käytännön järjestelyitä yhdessä täysi-ikäisten ohjaajien kanssa. He suunnittelevat Holylaneja ja hypettävät eli hehkuttavat tapahtumaa etukäteen.

Laneilla isoset ja ohjaajat vetävät pelejä ja järjestävät kisoja. He huomioivat myös ne osallistujat, jotka ovat tulleet tapahtumaan ilman omaa kaveria.

– Olen aina ollut kiinnostunut pelitoiminnasta, joten kun sain kuulla, että on mahdollista toimia lani-isosena, niin olin heti kiinnostunut, kertoo Sampo Laukkanen.

Myös Elias Tanskaselle lani-isoseksi ryhtyminen oli luontevaa, koska hän viihtyy laneilla ja tykkää muutenkin pelata.

Tehtävään koulutetaan kaikki kiinnostuneet. Mukaan tarvitaan myös aikuisia vapaaehtoisia, jotka haluavat viettää aikaa nuorten kanssa yhdessä pelaten.

Hanna Pekkanen

Nuorten Holylanit 13–20-vuotiaille

Pe–la 8.–9.12. Joensuun seurakuntakeskuksella, Kirkkokatu 28. Pelaajamaksu 5 €. Ilmoittautuminen on auki 6.10.–29.11. osoitteessa www.janoa.fi.
Laneille saa ilmoittautua vain yli 13-vuotias. Tapahtumassa sallittujen pelien ikärajat ovat S, 7, 12 ja 16.

Pääkirjoitus: Hyvät ja huonot uutiset

Haluamme kertoa ruohonjuuritason toiminnasta seurakunnissa, sillä se jää helposti piiloon, jos seuraa ainoastaan valtamedioita.

Huonot uutiset leviävät tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa hyviä paremmin. Aivomme ovat rakentuneet niin, että huonot uutiset kiinnostavat meitä eniten. Ne tarjoavat jotain dramaattista ja kiinnostavaa ja herättävät voimakkaita tunteita. Huonoista uutisista on helppo vaihtaa mielipiteitä toisten kanssa.

Kun maailma on täynnä epäkohtia ja uutisointi keskittyy enimmäkseen ongelmiin, koen että Kirkkotie-lehden tehtävänä on tuoda esiin jotain muuta. Haluamme kertoa ruohonjuuritason toiminnasta seurakunnissa, sillä se jää helposti piiloon, jos seuraa ainoastaan valtamedioita. Perinteisissä viestintäkanavissa yksi erityisen piiloon jäävä ryhmä ovat 13–20-vuotiaat nuoret.

Pääsimme tutustumaan pelitapahtumaan, jossa nuoret pelaavat tietokone- ja pelikonsolipelejä läpi yön. Nukkuakin voi, ja välillä syödään evästä, mutta pääasiana on kokoontuminen yhteisen mielenkiinnon äärelle, kavereiden tapaaminen ja uusien löytäminen. Paikalla on koko ajan seurakunnan työntekijöitä ja isosia, jotka tietysti pelaavat nuorten kanssa.

Pelitilaisuudet eivät ole ainoita seurakuntien tapahtumia, joissa nuoret ovat mukana tekemässä ja suunnittelemassa. Syksyyn mahtuu esimerkiksi nuorteniltoja, leirejä, retkiä ja kahviloita. Marraskuussa diskoillaan Joensuun kirkossa kirkkorakennuksen 120-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kyseessä on ns. Silent Disco, jossa osallistujat kuulevat saman musiikin kuulokkeiden kautta ja tanssivat yhdessä.

Kun seurakuntiin tutustuu tarkemmin, huomaa, että niissä on tekemisen meininki. Tärkeimpänä on ihminen, joka huomioidaan ja joka otetaan mukaan tekemään. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille. Tämä on asia, jonka soisi näkyvän laajemminkin kaikkien niiden uutisten joukossa, joita selaamme päivittäin.

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

Kolumni: Tyttöni, miten sinä voit?

Samalla kun poikien hyvinvointi on säilynyt jokseenkin ennallaan, yhä useammalla tytöllä on haasteita hyvinvointinsa kanssa.

Hymyilevä, silmälasipäinen nainen katsoo kameraan Viime vuosien kouluterveyskyselyt ovat tuoneet esiin huolestuttavia tuloksia tyttöjen hyvinvoinnissa. Yli puolet tytöistä on ollut huolissaan mielialastaan, lähes joka neljäs tyttö koki itsensä yksinäiseksi ja lähes joka kolmas koki kohtalaista tai keskivaikeaa ahdistusta. Osuudet ovat selvästi kasvaneet viime vuosien aikana ja ovat huomattavasti korkeampia kuin vastaavan ikäisillä pojilla.

Sama näkyy rippikouluun osallistuvilla nuorilla. Olemme yhteistyössä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa keränneet vuosina 2018–2022 mittavan tutkimusaineiston rippikouluihin osallistuvilta nuorilta. Viiden vuoden aikana lähes 70 000 rippikoululaista on vastannut kyselyyn, jossa on seurattu rippikouluun liittyviä kokemuksia. Kokemukset ovat olleet vuodesta toiseen hyviä. Jokaisena kyselyn vuonna sekä tytöt että pojat ovat antaneet rippikoululleen keskimäärin arvosanan 9-.

Samalla tyttöjen hyvinvoinnissa on tapahtunut huolestuttava muutos. Samalla kun poikien hyvinvointi on säilynyt jokseenkin ennallaan, yhä useammalla tytöllä on haasteita hyvinvointinsa kanssa. Vuonna 2018 rippikoululaistytöistä 45 prosenttia ja pojista 55 prosenttia oli kyselyn mukaan erittäin hyvinvoivia ja elämästään vahvasti iloitsevia.

Viime vuonna kerätyssä aineistossa elämästään vahvasti iloitsevien tyttöjen osuus oli pudonnut 33 prosenttiin samalla kun poikien osuus oli lähes ennallaan (50 %). Samalla joka kolmas (31 %) tyttö kertoi, että henkinen hyvinvointi ei ollut hyvä, pojista vain 15 prosenttia. Myös muunsukupuolisten nuorten hyvinvointi on erityisen haastavaa.

Korona-ajan tuomien haasteiden keskellä nuorten hyvinvoinnin ongelmat olisi helppo laittaa pandemia-ajan tuomien muutosten piikkiin. Poikkeusaika oli nuorille erityisen haastavaa. Kuitenkin nimenomaan tyttöjen hyvinvoinnin heikentyminen haastaa etsimään selityksiä myös muualta.

Viime vuosien aikana on voimakkaasti painotettu nuoren oikeutta turvalliseen tilaan. Tämän puheen painopiste on suomalaisessa keskustelussa kuitenkin ollut vahvasti sukupuolivähemmistöjen näkökulmissa. Painopiste on tärkeä, muunsukupuolisten nuorten hyvinvointi on erityisen haastettu. Mutta olemmeko samalla unohtaneet tytöt?

Miten voisimme tukea tyttöjen hyvinvointia paremmin? Pieni, mutta merkityksellinen teko voi olla jo se, jos edes kysyisimme kohtaamiltamme ja lähellämme olevilta tytöiltä, miten sinä voit. Ja haluaisimme myös kuulla. Tyttöni, sinä olet ihme, suuri ihme.

Kati Tervo-Niemelä
käytännöllisen teologian professori
Itä-Suomen yliopisto
kati.tervo-niemela@uef.fi

Tärkeintä on nuoren kohtaaminen

Kohtaaminen, rohkaisu ja toivon näkökulma. Nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan näistä kolmesta lähtee kaikki muukin seurakunnan nuorisotyössä.

Kohtaaminen, rohkaisu ja toivon näkökulma. Nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan näistä kolmesta lähtee kaikki muukin seurakunnan nuorisotyössä.

Tummapukuinen mies ja punainen mopo seurakuntatalon edessä. — Rantakylän nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen kulkee pappatunturillaan kesät, talvet. Parasta työssä on miehen mielestä elämänilo: kun nuori, jolla ei mene hyvin, innostuu jostain, voittaa pelkonsa ja saa kavereita. Kähkönen pohtii, että nuorten perustarpeet lienevät aina samat: olisi kavereita, tulisi hyväksytyksi ja syntyisi onnistumisen kokemuksia. Kuva: Tea Ikonen

– Jos lapselle syntyy nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunne, silloin ohjaaja on jollakin tavalla onnistunut tehtävässään, arvioi nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen.

Miehellä on takanaan 22 vuotta työskentelyä lasten ja nuorten parissa Rantakylän seurakunnassa. Viime syksynä hänelle myönnettiin Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin tunnustuspalkinto pitkästä ja sitoutuneesta työstä kouluikäisten ja heidän perheidensä kanssa Rantakylän seurakunnassa ja Joensuun seurakuntayhtymässä. Palkintoehdotuksen takana olleet työkaverit perustelivat palkintoa myös muun muassa sillä, että Kähkönen on pitänyt yllä hyviä suhteita alueen kouluihin sekä verkostoitunut ansiokkaasti muidenkin lasten ja nuorten parissa työskentelevien kanssa.

Palkinto lämmittää Kähkösen mieltä, koska se on muiden ehdottama.

– Palkinnon arvoa nostaa se, että palkinnon saajaa täytyy esittää, ja Lasten ja nuorten Itä-Suomen piirin hallitus käsittelee ehdokkaat, joita tulee hiippakunnallisesti.

Mukana kasvupolulla eskarista nuoreksi aikuiseksi

Ensimmäisinä työvuosina Kähkösen toimenkuva painottui alakouluikäisiin. Sittemmin Rantakylän seurakunnassa on omaksuttu kasvatuksen polkuajattelu eskarista nuoriin aikuisiin. Sen mukaan työntekijätiimin jäsenet voivat toimia polun eri kohdissa sen mukaan, mitkä tehtävät itselle sopivat ja missä tarvitaan milloinkin resursseja.

– Olen välillä mukana eskariretkillä, alakoululaisten leireillä tai kerhoissa. Työhöni kuuluvat myös rippikoulu, nuorisotyö ja isoskoulutus.

Vuosien varrella moni asia on muuttunut. Maailma on käynyt nopeatempoisemmaksi ja vaativammaksi. Entistä nuoremmilla on älypuhelimet ja sen myötä taskussaan koko maailma hyvine ja huonoine puolineen. Kähkönen pohtii, että nuorten perustarpeet lienevät tänä päivänä kuitenkin samat kuin 20 vuotta sitten: olisi kavereita, tulisi hyväksytyksi ja syntyisi onnistumisen kokemuksia.

Miten tuoda toivon viestiä?

Kähkösen mielestä työssä parasta onkin se, kun nuori innostuu jostain ja elämänilo voittaa.

– On hienoa huomata, kun nuori, joka ei voi hyvin, voittaa jännityksen, saa rohkeutta tai löytää kaverin meidän jutuissa.

Kähkönen toivoo myös, että uskonasiat jäisivät osaksi nuoren elämää. Niiden esillä pitäminen tuoreella ja merkityksellisellä tavalla on haasteellista.

– Mistä löytää sen nuoria puhuttelevan tuoreen tavan tuoda vanhaa viestiä, että Jumala rakastaa ihmisiä ja on sen takia tullut aikanaan maailmaan?

Tämä on tärkeä kysymys seurakuntien tulevaisuudenkin kannalta yhteiskunnassa, jossa kaikki eivät enää kuulu kirkkoon.

– Kyllähän me olemme isojen haasteiden ääressä: miten tuoda toivon viestiä niin, että nuori kokee olevansa merkityksellinen ihminen? Miten voimme suorituspaineita luovassa maailmassa tuoda sellaista näkökulmaa, että ihan tavallinenkin on hyvää ja arvokasta?

Tea Ikonen

Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin tunnustuspalkinto

Voidaan myöntää Kuopion hiippakunnan alueella toimivalle työntekijälle, henkilölle tai ryhmälle, joka on sitoutuneesti ja innostavasti tehnyt työtä lasten ja nuorten parissa.
Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin hallitus valitsee palkinnon saajan ehdokkaiden joukosta.
Vuoden 2022 palkinto myönnettiin Rantakylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Kähköselle.

”Merkityksellisintä oli avoimuus”

Pielisensuun seurakunnan nuoret matkustivat lokakuussa Taizén yhteisöön. Matka toteutettiin jo neljättä kertaa.

Pielisensuun seurakunnan nuoret matkustivat lokakuussa Taizén yhteisöön. Matka toteutettiin jo neljättä kertaa.

Kuuden kuvan kollaasi nuorista ryhmämatkalaisista. — Joensuulaisnuoret kokivat pyhiä ja mukavia hetkiä Ranskan-matkallaan. Kuvissa ovat Marjaana Pulkkinen, Eevi Junttila, Arttu Termälä, Juuso Nikula, Jarkko Pulkkinen, Ilia Bodikov, Veera Ahonkivi, Tatu Vilman ja penkkihippasilla saksalaisten ryhmä. Lisää kuvia ja kertomuksia matkasta Pielisensuun kirkon iltateellä su 15.1. klo 18 alkavan Taizé-messun jälkeen. Kuvat: Tiina Korhonen, Niina Riihimäki, Roope Turunen, Ilto Metsäranta

Syysloman kynnyksellä lastattiin linja-auto täyteen nuoria pyhiinvaeltajia ja heidän rinkkojaan. Auton edessä valotaulussa hohti kirkkain kirjaimin Joensuu–Taizé. Matka kauniille ylänköalueelle, lounaisen Ranskan maaseudulle alkoi!

Matka kulki bussilla Helsinkiin, laivalla Travemundeen ja yön yli autossa aamupalalle pienen kaupungin, Chalon-sur-Saônen, kuppilaan. Siitä ei ollutkaan enää pitkää taivalta määränpäähämme.

– Tähän mennessä paras reissu elämässäni. Bussimatkat olivat aivan best, sanoo Roope Turunen.

Pyhiinvaelluksella matkattiin silmät ja sydän auki

Pyhiinvaelluksella matkataan hitaasti ja samalla pidetään silmät auki, koetaan hetket hetkien perään ja kuunnellaan toisia tovereita. Matkan aikana ryhmämme tiivistyi tiimiksi, jalostui joukkueeksi.

Perillä jokainen sai paikan omassa kansainvälisessä ryhmässään, jossa jaettiin päivän kysymykset, oman arjen asiat, suosituimmat laululeikit ja tehtiin pieniä käytännön tehtäviä kuten siivousta ja tiskausta.

– Päivisin pääsi syventymään omiin ajatuksiinsa ja rauhoittumaan arjen stressistä. Illalla pääsi sitten vastakkaiseen fiilikseen, kun kokoonnuttiin tuttujen kanssa juttelemaan, laulamaan ja nauttimaan illasta ja Taizén yhteisöllisyydestä, kuvailee Anni Korppinen kokemuksiaan.

– Illalla lauloimme piirissä Taizé-lauluja. Tunne oli samaan aikaan hiukan surullinen ja oudon levollinen. Ei malttanut lähteä nukkumaan, kun laulaminen tuntui niin hyvältä, kertoo Joona Vepsäläinen.

Ilto Metsäranta kiteyttää omat ajatuksensa matkan jälkeen näin:

– Taizéhen reissaaminen muutti minua paljon. Minusta tuli rohkeampi ja sosiaalisempi. Kokemus oli korvaamaton, en vaihtaisi muistoja tai uusia ystäviä mihinkään.

Eri taustoista tulleet kohtasivat

Monet nuoret tulivat Taizéhen ensimmäistä kertaa. Niin myös Jarkko Pulkkinen.

– Parasta olivat rauhalliset rukoushetket ja yhteinen veisuu: satojen nuorten yhteislaulu oli uskomattoman vaikuttavaa! Eri maista ja taustoista tulleiden jututtaminen ja heihin tutustuminen oli antoisaa. Lisäksi matkailu lämminhenkisen porukan kanssa oli ihanaa!

Jere Parkkonen kirjoitti päivittäin omaan muistikirjaansa ajatuksiaan:

– Merkityksellisintä oli avoimuus ja ymmärrys. Ihmiset eri kulttuureista voivat puhua omasta uskostaan ja kokemuksistaan ilman pelkoa. Taizéhen palaan vielä varmasti. Siellä ymmärsin sen, mikä elämässä on tärkeintä ja mikä todella tekee minut iloiseksi.

Tiina Korhonen
Kirjoittaja on Pielisensuun seurakunnan kanttori ja Taizé-matkojen konkari.

Taizé

Ekumeeninen veljesyhteisö Ranskassa Taizén kylässä. Pyhiinvaelluskohde, jossa osallistutaan yhteisöelämän rytmiin vierailun ajan.
Taizé-hymnit ovat yksinkertaisia laulettuja meditatiivisia rukouksia. Suomen ev.lut. kirkossa taizé-hymnejä on laulettu erityisesti tuomasmessuissa.
Suomessa Taizéa on tehnyt tunnetuksi muun muassa kirjailija Anna-Maija Raittila (1928–2012), jonka lapsuuden kotitalo sijaitsi lähellä Pielisensuun kirkkoa.
Lisätiedot: Tiina Korhonen, p. 050 367 5172, tiina.a.korhonen@evl.fi

Juttua muokattu 3.1.2023: Korjattu Tiina Korhosen sähköpostiosoite.

Yksinäisyys ei ole lapsen tai nuoren oma vika

Yksinäisyys on mittava ongelma, jota voi olla vaikea tunnistaa. Nuoren yksinäisyys voi oireilla muun muassa häiriökäyttäytymisenä.

Yksinäisyys on mittava ongelma, jota voi olla vaikea tunnistaa. Nuoren yksinäisyys voi oireilla muun muassa häiriökäyttäytymisenä.

Nuori istuu maassa peittäen kasvonsa polviin. — Yksinäisyys näkyy aivoissa samalla tavalla kuin fyysinen kipu. Yksinäinen alkaa helposti miettiä, mikä itsessä on vikana. Miksi minä olen yksin? Kuva: Pixabay

Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila on tutkinut yksinäisyyttä sekä lasten ja nuorten hyvinvointia. Lokakuussa ilmestyy Junttilan kolmas tietokirja Yksinäisyyden monet kasvot (Tammi).

– Jokainen kokee joskus yksinäisyyttä. Se saa meidät hakeutumaan muiden seuraan. Jos yksinäisyys jää päälle, siitä tulee ongelma, Junttila kertoo.

Sosiaalisesta yksinäisyydestä kärsivällä ei ole pintapuolista kaveriporukkaa. Emotionaalisesti yksinäiseltä taas puuttuu hyvä ystävä. Joiltakin puuttuvat nämä molemmat.

Lapsen ja nuoren yksinäisyyden huomaaminen vaatii aikaa

Yksinäisyyden jatkuessa ihminen voi kokea olevansa näkymätön. Hänestä voi tuntua, että vaikka hän häviäisi pois, sillä ei olisi mitään merkitystä.

– Tarve kuulua yhteen on yhtä perustavanlaatuinen tarve kuin nälkä tai jano. Kun yksinäisyys jatkuu, merkityksellisyyden kokemus häviää ja sen seurauksena saatetaan jäädä kokonaan pois sosiaalisista tilanteista, Junttila sanoo.

Lapsen tai nuoren yksinäisyyden huomaaminen vaatii aikaa.

– Lapset ja nuoret ajattelevat helposti, että yksinäisyys on heidän oma vikansa, eivätkä he halua huolestuttaa asialla vanhempiaan tai opettajaa, Junttila kertoo.

Hän on ehdottanut kouluihin kuunteluvälitunteja, jolloin opettajalla olisi aikaa kuunnella oppilasta kahden kesken. Luokassa voisi myös olla laatikko, jonne lapsi voisi kirjoittaa opettajalle viestin mieltään painavista asioista.

Kotona ongelma ei ratkea helposti istumalla keittiönpöydän ääreen ja kysymällä lapselta: ”Oletko yksinäinen?” Kiireessä esitettyyn tiukkaan kysymykseen saa lapselta usein kieltävän vastauksen. Yksinäinen voi suojautumiskeinonaan ilmoittaa, ettei edes kaipaa muiden seuraa. Lapset ja nuoret kyllä kertovat yksinäisyydestään itse, jos heille annetaan mahdollisuus. Siihen tarvitaan turvallinen ja luottamuksellinen suhde aikuiseen, jolla on aikaa kuunnella.

Yksinäisyyden kova hinta

Yksinäisyys on suuri mutta vaikeasti mitattava ongelma. Kouluterveyskyselyiden mukaan yksinäisyys on kasvussa. Paras henkilö määrittelemään lapsen yksinäisyyden kokemusta on lapsi itse.

Kun Suomessa tutkittiin 8–18-vuotiaiden poikien psyykkistä hyvinvointia, kävi ilmi, että muun muassa masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiviä, itsetuhoisia ja rötösteleviä nuoria miehiä yhdisti se, että he olivat 8-vuotiaina itse kertoneet kokevansa yksinäisyyttä.

Mainitun oireilun lisäksi nuorten yksinäisyys voi ilmetä uupumuksena, itsensä satuttamisena, häiriökäyttäytymisenä, ääriryhmiin liittymisenä tai yksinäisyyden aiheuttaman sosiaalisen kivun turruttamisena päihteillä.

Yksinäisyys vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen turvallisuuteen. Kansainvälisten tutkimusten mukaan koulu- ja joukkosurmien suunnittelun ja toteutusten takana on nähtävissä pitkään jatkunutta tahallista tai tahatonta henkilön ulkopuolelle sulkemista, näkemättä, kuulematta ja huomaamatta jättämistä.

Yksikin ystävä voi riittää

Lapsen komentaminen jäähylle on tehokas mutta vahingollinen rangaistus. Kiukutteleva ja huutava lapsi tarvitsee aikuisen huomiota ja nähdyksi tulemista, ei muista eristämistä.

– Jo pieni vauva kokeilee ensin kaikki hyvät keinot saadakseen huomiota. Jos ne eivät tehoa, lapsi alkaa hakea huomiota huonolla ja aggressiivisella käytöksellä, Junttila sanoo.

Kännykän ruutuun keskittyvä vanhempi tulee helposti sulkeneeksi lapsen ulkopuolelle.

– Näkymättömäksi jäävä voi kokea olevansa turha ja ylimääräinen eikä uskalla puhua asioistaan muille, Junttila kertoo.

Lapsen yksinäisyyttä ehkäisevät varhain opitut sosiaaliset taidot eli esimerkiksi se, miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten toisille jutellaan. Kaveritaidot kehittyvät niin varhaiskasvatuksessa, kerhoissa kuin harrastuksissakin.

Oman näköinen sosiaalisuus on hyvä tavoite. Joku nauttii sosiaalisista tilanteista vain pieninä annoksina ja tarvitsee paljon aikaa yksinoloon. Muutama läheinen kaveri on hyvä olla, toiselle voi riittää yksikin ystävä. Netti, pelit ja some auttavat sosiaaliseen yksinäisyyteen, mutta myös kasvokkain tavattavia ystäviä tarvitaan.

Aikuisten tulee kantaa vastuunsa

Yksinäisyyden selättämiseen tarvitaan Junttilan mukaan useita eri toimia. Varhain opitut sosiaaliset taidot ovat yksi keino. Lisäksi tarvittaisiin yleistä asennemuutosta siihen, miten kohtaamme muita ihmisiä. Tervehtiminen ja toisten huomaaminen ovat tärkeitä arjen keinoja yksinäisyyden lievittämiseen.

Tarvitaan myös koulutusta, moniammatillista yhteistyötä, yhteistyötä kodin ja koulun välillä sekä toisinaan terapiaa. On tärkeää osata tunnistaa ongelma ja muistaa, että yksinäisyys ei ole koskaan lapsen tai nuoren oma vika.

Yksinäisyyden tiedetään kroonistuvan puolessa vuodessa. Koronapandemian pitkään jatkuneet rajoitustoimet iskivät lujasti erityisesti lapsiin ja nuoriin.

– Lapset ja nuoret ovat kantaneet todella ison vastuun siitä, että aikuiset säilyivät terveinä. Nyt on aikuisten vuoro antaa takaisin ja lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia, Junttila sanoo.

Soili Pohjalainen

Juttu on julkaistu alun perin Nurmijärven Seurakuntaviestissä.

Kohtaamisen esteitä purkamassa

Pastori Sanna Kauppinen kohtaa työssään yksinäisyydestä kärsiviä.

– Yksinäisyys on tärkeää tunnistaa, ottaa todesta ja tarpeeksi vakavasti ajoissa, Kauppinen sanoo.

Joensuun seurakunnan pappina hän on muun muassa ohjannut diakoni Pauliina Keikon kanssa vertaisryhmää, jossa yksinäisyyden kipua käsiteltiin yhdessä muiden kanssa. Seuraava ryhmä on alkamassa keväällä 2023.

Kauppinen korostaa, että jokaisen ihmisen on tärkeää tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään, Luojan luomana.

– Jokaisessa meissä on esteitä toisen ihmisen kohtaamiselle – ne esteet voivat olla meissä hyvästä syystä. Luoja siunatkoon meitä yksilöinä ja yhteisönä niin, että saamme purkaa noita esteitä itsessämme ja toisissa. Etsiä ne vielä paremmat syyt kohdata rohkeasti toisemme.

Joensuun ev.lut. seurakunnat tekevät yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten opiskelijahuollon kanssa.

– Koulu- ja oppilaitospäivystyksissä seurakunnat ovat kuulolla ja herkällä korvalla ottamassa koppia yksinäisyyden uhan alla olevista nuorista, Kauppinen kertoo.

Seurakuntien apu on koulujen ja oppilaitosten käytettävissä niillä pelisäännöillä, jotka on kunkin oppilaitoksen kanssa sovittu. Rehtorit, opot, kuraattorit ja psykologit sekä kouluterveydenhoitajat ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Hanna Pekkanen

Seurakuntien päätöksenteossa on tilaa myös nuorille

Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI pyrkii vahvistamaan nuorten ja nuorten aikuisten osallisuutta kirkossa. Yksi merkittävimmistä vaikuttamisen paikoista on tämän vuoden marraskuussa käytävät seurakuntavaalit.

Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI pyrkii vahvistamaan nuorten ja nuorten aikuisten osallisuutta Suomen ev.lut. kirkossa. Yksi merkittävimmistä vaikuttamisen paikoista on tämän vuoden marraskuussa käytävät seurakuntavaalit, jolloin seurakuntiin valitaan uudet päättäjät.

Nuori mies istuu tuolilla esite kädessään. — Itsekin seurakunnan luottamushenkilönä toiminut NAVI:n puheenjohtaja Jussi Luoma työskentelee nykyisin pappina Tampereella Messukylän seurakunnassa. Kuva: Jussi Luoma.

Vuoden 2022 alussa NAVI:n puheenjohtajana aloittanut Jussi Luoma kertoo, että nuorten ehdolle asettuminen seurakuntavaaleissa on erityisen tärkeää.

– Nuoria on valtavasti mukana rippikouluissa, nuorisotyössä ja nuorten aikuistenkin toiminnassa, joten olisi luontevaa, että heitä olisi mukana myös päätöksenteossa, Luoma toteaa.

Nykyisten luottamushenkilöiden keski-ikä on Luoman mukaan noin 54 vuotta.

– Seurakuntaneuvostoissa ja kirkkovaltuustoissa tehdään isoja päätöksiä esimerkiksi seurakunnan tiloista ja henkilöstöstä sekä siitä, mihin käytetään rahaa. Lähes kaikki päätökset vaikuttavat vähintään välillisesti nuoriin, Luoma huomauttaa.

”Seurakuntavaalit ovat hyvä paikka opetella muodostamaan näkemyksiä erilaisista asioista”

Jo ehdolle asettumalla oppii taitoja, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa esimerkiksi työelämässä.

– Seurakuntavaalit ovat matalan kynnyksen vaalit asettua ehdolle ja hyvä paikka päästä harjoittelemaan oman vaalikampanjan tekemistä sekä opetella muodostamaan näkemyksiä erilaisista asioista, Luoma kertoo.

Luottamushenkilönä puolestaan oppii toimimaan erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa. Lisäksi kokouskäytänteet tulevat tutuksi.

”Vaikka kauden joutuisikin jättämään kesken, kannustaisin silti lähtemään rohkeasti ehdolle”

Kirkon luottamushenkilöt valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Luoma tunnistaa sen, että neljä vuotta voi tuntua pitkältä ajalta nuoren elämässä. Hän on itsekin toiminut seurakunnan luottamushenkilönä Helsingissä, mutta joutui luopumaan pestistä muuttaessaan muualle.

– Vaikka kauden joutuisikin jättämään kesken esimerkiksi muuton takia, niin kannustaisin silti lähtemään rohkeasti ehdolle. Sillä vaikka olisit mukana vain vuoden tai kaksi, niin siinäkin ajassa on jo mahdollista saada omaa ja nuorten ääntä kuuluviin, Luoma huomauttaa.

”Nuoret ovat täysivaltaisia toimijoita vaikuttavuudessaan ja seurakuntalaisuudessaan”

Mistä lähteä liikkeelle, jos seurakuntavaaliehdokkuus kiinnostaa?

– Vinkkejä voi saada esimerkiksi seurakunnan nuorisotyöntekijältä tai nuorisopapilta, Luoma neuvoo.

Lisäksi seurakuntien ja NAVI:n verkkosivuilta löytyy paljon tietoa ehdokkuudesta. NAVI on tuottanut myös laajan ehdokkaan oppaan, josta löytää vinkkejä niin ehdokkaaksi asettumiseen ja vaalikampanjointiin kuin luottamushenkilönä toimimiseen.

– Nuoret eivät ole pelkästään tulevaisuuden seurakuntalaisia, eivätkä he ole keskeneräisiä aikuisia tai keskeneräisiä kristittyjä, vaan täysivaltaisia toimijoita vaikuttavuudessaan ja seurakuntalaisuudessaan, Luoma muistuttaa.

Onkin demokratian periaatteiden mukaista, että myös nuoret ovat mukana neuvostoissa ja valtuustoissa tekemässä päätöksiä.

Anni Tuuva

Voit asettua ehdolle seurakuntavaaleissa, jos olet

konfirmoitu
vähintään 18-vuotias viimeistään 20.11.2022
viimeistään 15.9.2022 jäsen siinä seurakunnassa, jossa aiot asettua ehdolle.

Kirkolliskokoukselta 500 000 euron avustus ukrainalaisille

Ukrainan tilanne sekä talous- ja ympäristöasiat olivat esillä kevään kirkolliskokouksessa.

Ukrainan tilanne oli esillä Kirkolliskokouksessa Turussa toukokuun ensimmäisellä viikolla.

– Kirkko osoitti oikeaa asennetta päättäessään puolen miljoonan euron avustuksesta sodasta kärsiville ukrainalaisille alijäämäisestä talousarviosta huolimatta, toteaa joensuulainen edustaja Matti Ketonen.

Talouden lisäksi kirkolliskokouksen käsiteltävänä oli muun muassa ilmastoon liittyviä asioita. Kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi kehittää ympäristövaikutusten mittaamista.

– Kirkon energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on, että kirkko on hiilineutraali vuonna 2030, Ketonen kertoo.

– Kirkon ympäristötyössä riittää työsarkaa ja asialla on kiire. Yksi iso haaste on öljylämmitteisten kiinteistöjen suuri määrä, kontiolahtelainen edustaja Ruut Hurtig toteaa.

Pyhiinvaellukset ja luontohengellisyys hengellisyyden muotoina

Muita teemoja viikon mittaan olivat muun muassa seksuaalisen häirinnän vastaiset toimet, kirkon toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma sekä samaa sukupuolta olevien avioliitto. Avioliittokysymys säilyy kirkkopoliittisessa keskustelussa, seuraavaksi piispainkokouksen käsittelyssä.

– Käsikirjavaliokunnassa saimme valmiiksi massiivisen mietinnön evankelioimisaloitteesta. Sen myötä kirkkohallitus sai tehtäväksi laatia evankelioimistyön toimintalinjauksen, Hurtig sanoo.

Valiokunnan työ jatkuu seuraavaksi uuden aloitteen parissa. Aloitteella halutaan tukea moninaistuvaa hengellisyyttä.

– Esimerkkejä tällaisesta nousevasta hengellisyydestä ovat esimerkiksi erilaiset hiljaisuuden viljelyn muodot, pyhiinvaellukset ja muu luontohengellisyys, Hurtig kertoo.

Keskustelut lasten ja nuorten kanssa ilahduttivat

Ketonen näkee tärkeänä edistysaskeleena kirkkolain kokonaisuudistuksen eteenpäinmenon.

– Lobbaamisen kirkon tunnustuksen pysymisestä kirkkolaissa mahdollisti eduskunnan hallintovaliokunnan vierailu kirkolliskokouksessa.

Ilahduttavaa molempien edustajien mielestä oli lasten, nuorten sekä nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVIn edustajien tapaaminen kirkolliskokouksen yhteydessä.

– Keskustelimme mm. hyvästä elämästä sekä heidän näkemyksistään ja toiveistaan kirkon tulevaisuuteen liittyen. Toivottavasti nuorten ääni pääsee kuuluviin myös syksyn seurakuntavaaleissa.

Kirsi Taskinen

Kolumni: Hyvän ja turvallisen elämän ainekset

Voisinko tehdä jonkun toisen elämästä parempaa ja helpompaa?

Onko maailma hyvä ja turvallinen paikka elää vain, jos et tee virheitä? Millaista on hyvä elämä?

Mitkä asiat ovat tärkeitä hyvän elämän toteutumiselle? Entä, jos tulee rajoituksia, kuten vammautumista, yksinäisyyttä, varattomuutta tai sairautta, pätevätkö hyvän elämän ohjeet myös silloin? Mitä asioita elämässä voi valita? Miten elämä voi muuttua suunnitelmista ja unelmista huolimatta? Miksi myös ihmisen omat suunnitelmat voivat muuttua?

Tässä yhdet ohjeet hyvään ja turvalliseen elämään: Älä sairastu. Älä vanhene. Älä ole heikko. Älä menetä kotiasi. Älä jää yksin.

Niinpä; vaikeaa, mahdotontakin toteuttaa. Niin moni asia riippuu toisista ihmisistä. Niin moni asia on sellainen, johon en voi itse vaikuttaa.

Vai voinko? Usein mietin tätä. Oikeasti – olenko olemassa vain itseäni varten? Voisinko tehdä jonkun toisen elämästä parempaa ja helpompaa? Olenko itsekäs ja etsin vain omaa etuani?

Siksikö on niin paljon pahaa, väärää ja turvatonta? Siksikö juuri minua ja sinua tarvitaan – auttamaan toisiamme mahdollisimman hyvään elämään. Meillä on merkittävä tehtävä: olla hyvä lähimmäinen toiselle. Kun olet hyvä toisille, autat ja kannustat, tuet ja lohdutat, huomaat, että se on ihmisyyden tärkeimpiä ulottuvuuksia, ellei tärkein.

Olen toiminut jo aika kauan nuorten kanssa, nuorten maailmassa. Liian usein kuulen: ”ne nuoret” tai ”nuoret ovat sellaisia” – enkä kovin positiiviseen sävyyn.

Voidaanko nuoria kuitenkaan niputtaa yhdeksi joukoksi? Nuoret ovat aina olleet aikuisten mielestä huonoja, väärin toimivia, laiskureita ja niin edelleen. Kuka olisi nuoren puolella?

Tunnustan, että ainakin haluan olla. Miksi? Jos nuori juo, käyttää päihteitä, varastelee tai tappelee, onko se puolustamisen arvoista?

Jokainen nuori on aito ihminen. Jokainen ihminen pitää hyväksyä omana itsenään, myös nuori. On eri asia hyväksyä ihminen kuin hänen tekonsa, jotka eivät aina ole viisaasti tehtyjä.

Nämä viimeiset pari vuotta ovat olleet nuorille, toki monelle muullekin, rankkoja. Jatkuvaa pelossa ja ahdistuksessa elämistä, masennusta, tulevaisuuden toivon ja näköalan hukkaamista. Minun tehtäväni on kuulla nuorta, tehdä hänet näkyväksi, tukea elämän haasteissa ja auttaa löytämään vähän kadoksissa oleva polku onnelliseen ja hyvään elämään. Voisiko se olla jokaisen tehtävä? Sinunkin?

Nauti, elä ja auta. Se riittää tälle päivälle.

Matti Nevalainen
erityisnuorisotyönohjaaja
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
matti.nevalainen@evl.fi