Joona ja Helene Toivanen ovat olleet lähetystyössä Kaakkois-Aasiassa vuodesta 2019. He asuivat Myanmarissa noin kaksi vuotta ja sen jälkeen he ovat tehneet työtä Thaimaassa.
Joona ja Helene Toivanen ovat olleet lähetystyössä Kaakkois-Aasiassa vuodesta 2019. He asuivat Myanmarissa noin kaksi vuotta ja sen jälkeen he ovat tehneet työtä Thaimaassa.
”Yhteistyökirkollamme on kaksi lastenkotia. Veimme keväällä yhden lastenkodin lapset vesipuistoon. Se oli melkein kaikille ensimmäinen kerta”, Myanmarin-lähetit Helene ja Joona Toivanen kirjoittavat. Kuva: Martin Lalthangliana.
Myanmarissa on viisi pientä luterilaista kirkkoa, ja tähän mennessä olemme tehneet yhteistyötä pääasiassa yhden kanssa. Työn alkuvaiheessa keskityimme pääosin teologisen koulutuksen kehittämiseen Yangonissa sekä pohjoisessa maaseudun seurakunnissa. Koronapandemian alkaessa koulutustoiminta keskeytyi, ja sen sekä vallankaappauksen myötä kirkkojen tarpeet ovat muuttuneet.
Avun tarve on tällä hetkellä yksinkertaista, mutta psykologisen tuen tarve tulee kasvamaan. Vuosikymmeniä kestäneen sisällissodan trauma vaikuttaa myanmarilaisten identiteettiin ja henkiseen hyvinvointiin. Siksi kriisineuvonnan ja eräänlaisen surutyön läpikäymisen apu tulee olemaan tärkeää koko kansakunnalle.
Myanmarin tilanne tänään
Siviilit ovat jääneet hallitsevan armeijan ja kapinallisten kamppailun keskelle, ja poliittisesti aktiivisia henkilöitä on pidätetty. Osa siviileistä on värvätty pakolla armeijaan. Riisin ja öljyn eli jokapäiväisen leivän hinnat ovat nousseet paikoin kolminkertaiseksi sisällissotaa edeltävään aikaan verrattuna. Maaseudulla ihmiset elävät jatkuvassa pelossa, että heidän kyläänsä hyökätään tai että se poltetaan.
Tulevaisuuden suunnitelmia
Matkustamme joulukuussa Myanmariin tapaamaan yhteistyökumppaneita ja ystäviä. Vaikka asummekin Thaimaassa, pyrimme jatkuvasti löytämään uusia mahdollisuuksia tukea ja auttaa kaikkia luterilaisia yhteisöjä Myanmarissa. Alustavasti suunnittelimme aloittavamme taas työn teologisessa instituutissa vuoden 2023 keväällä, vaikka emme ole varmoja onko kirkossa uusia halukkaita teologian opiskelijoita. Rahan arvo on nimittäin laskenut neljännekseen siitä, mitä se oli kaksi vuotta sitten ja siksi nuorison täytyy tilanteen pakosta keskittyä työhön ja toimeentulon hankkimiseen.
Pandemian ja sisällissodan runtelema Myanmar tarvitsee paljon esirukousta. Kiitos teille esirukouksesta ja tuesta!
Helene ja Joona Toivanen Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Myanmar
Joona ja Helene Toivanen ovat olleet lähetystyössä Kaakkois-Aasiassa vuodesta 2019.
Toivasten työtä voi seurata Instagramissa: toivasetmissio.
Pielisensuun seurakunta tukee Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen työtä Myanmarissa nimikkosopimuksella.
Millaista on nykyaikainen lähetystyö? Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams ovat aloittaneet Suomen Lähetysseuran työntekijöinä Senegalissa.
Millaista on nykyaikainen lähetystyö? Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams ovat aloittaneet Suomen Lähetysseuran työntekijöinä Senegalissa.
Hannele Tulkki-Williams ja Folkers Williams aloittavat tämän syksyn aikana lähetystyön Senegalissa. Edessä on paljon uutta, koska kumpikaan ei ole aiemmin käynyt Senegalissa eikä tehnyt lähetystyötä. Kuva: Tiina Hautamäki
Hannele Tulkki-Williams, 28, ja Folkers Williams, 28, pitävät seikkailuista. Häämatkanaan 2017–18 pariskunta vaelsi Uuden-Seelannin halki. Matkaa kertyi noin kolmetuhatta kilometriä. Elämysten lisäksi he keräsivät varoja Naisten Pankille. Heinäkuussa 2019 he vaelsivat Islannin halki.
Myös syksyllä Senegalissa alkava lähetystyö merkitsee pariskunnalle seikkailua, sillä kummallakaan ei ole kokemusta Senegalissa asumisesta eikä lähetystyöstä. Valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Hannele on ollut YK:n pakolaisjärjestön palveluksessa Etelä-Afrikassa. Työssään nuorten, naisten ja pakolaisten parissa hän tutustui eteläafikkalaiseen Folkersiin, joka on opiskellut Stellenboschissa johtamista ja työpsykologiaa.
– Tämä on harvoja töitä, joissa voi lähteä toiselle puolelle maailmaa tietäen, että ihmiset muistavat meitä, Hannele sanoo.
Joensuun ja Pielisensuun seurakunnat tukevat kumpikin 5000 eurolla Hannelen ja Folkersin työtä. Näiden lisäksi muutamat muut suomalaiset seurakunnat tukevat Suomen Lähetysseuran lähettejä.
Senegalin haasteet
Senegalissa on yli 14 miljoonaa asukasta. Tärkein elinkeino on maatalous, mutta sadot ja karja kärsivät ilmastonmuutoksen pahentamasta kuivuudesta.
Suomen Lähetysseura on mukana hankkeissa, joiden tavoitteena on parantaa maan ruokaturvaa. Esimerkiksi kokeilupuutarhoissa on testattu erilaisia viljelytekniikoita ja uusia, kestävämpiä kasvilajeja, sanoo kehitysyhteistyökoordinaattori Salla-Riina Hokkanen Suomen Lähetysseurasta.
Yhtenä työn painopisteenä on äidinkielinen lukutaito-opetus. Vain noin 55 % senegalilaisista osaa lukea ja virallinen koulujärjestelmä on ranskankielinen. Lukutaitoa kehitetään antamalla serere-kielivähemmistön lapsille esiopetusta heidän omalla äidinkielellään. Tutkimusten mukaan lapsi oppii parhaiten lukemaan omalla äidinkielellään. Hankkeessa tehdään myös serere-ranska-sanakirjaa, Hokkanen kertoo.
Identiteetin vahvistusta
Suomen Lähetysseura pyrkii vahvistamaan seurakuntien itsenäisyyttä ja hyvää hallintoa. Hannelen työ Senegalissa liittyy pitkälti erilaisten kirkollisen työn projektien hallinnointiin ja raportointiin. Folkersin työtä on kapasiteetin ja johtajuuden vahvistaminen.
– Monet haasteet Afrikassa liittyvät johtamiseen. Nuoret opiskelevat yliopistossa ja lähtevät sen jälkeen ulkomaille töihin, vaikka juuri heitä tarvittaisiin heidän kotimaissaan, Folkers sanoo.
Kysymys on myös identiteetin vahvistamisesta. Orjuuden ja siirtomaavallan taakka painaa monen afrikkalaisnuoren hartioita. Nuorilla ei välttämättä ole näkyä siitä, mitä elämässä kannattaisi tehdä.
Kun kotona puhutaan omaa kieltä ja koulussa vaikkapa ranskaa, nuori ei tiedä, mihin hän kuuluu. Folkers rohkaisee senegalilaisnuoria olemaan senegalilaisia, kehittämään kotimaataan ja etsimään oikeaa tapaa elää.
Yhteistyötä ja kumppanuutta
Lähetysseuran periaatteisiin kuuluu, että kohteisiin mennään vain paikallistasolta tulevasta kutsusta. Lähetystyöntekijöitä kutsutaan kumppaniksi, apuvoimaksi ja yhteistyöhön silloin, kun tarvetta ilmenee. Työtä ei tehdä itse, vaan koulutetaan paikallisia ihmisiä tekemään asioita.
Joensuun seurakunnan aiempi Lähetysseuran nimikkolähetti oli teologian maisteri Ulla Rissanen. Hän opetti kaksi vuotta sielunhoitoa ja diakoniaa Nyakaton raamattukoululla Mwanzan kaupungissa Tansaniassa. Tällä hetkellä Ulla työskentelee Joensuun seurakunnassa kansainvälisen työn ohjaajana.
Tansaniassa pyritään auttamaan syrjittyjä ihmisryhmiä kuten albiinoja ja prostituoituja. Monet raamattukoulun opiskelijoista tulevat itsekin syrjityistä heimoista.
Ullan mieleen ovat jääneet diakoniantunnit, jotka pidettiin kaupungilla. Hän jäi autoon odottamaan, kun opiskelijat jalkautuivat muutamaksi tunniksi Mwanzan kaduille tapaamaan kodittomia ja muita vähempiosaisia.
– Opiskelijat pohtivat kurssin aikana paljon sitä, miksi heidän yhteiskunnassaan on tapana ohittaa tietyt ihmisryhmät. Miksi edes kristillinen rakkaus ei meinaa yltää heidän luokseen? Tämä sai myös minut miettimään, kenen ohi omassa yhteiskunnassani kävelen. Tunnustanko sen, että Kristus kutsuu minuakin ylittämään oman ajatteluni rajoja, Ulla pohtii.
Uskonnot rinta rinnan
Senegalin väestöstä 95 % on muslimeita. Kristittyjä on vain muutama prosentti, ja maan luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 7500 jäsentä. Senegal nojaa demokratiaan ja on yksi Afrikan vakaimmista valtioista. Eri uskonnot elävät rauhassa toistensa kanssa.
– Senegalissa ihminen voi avoimesti kertoa olevansa kristitty tai muslimi. Ihmiset ottavat osaa toisen uskontokunnan juhliin, Hannele kuvailee.
Myös Tansaniassa uskonnot elävät sopuisasti, sanoo Ulla Rissanen. Tansanian väestö jakaantuu melko tasan kristittyihin, muslimeihin ja luonnonuskontojen edustajiin.
– Bussissa rupatellessa kysytään usein, että missä kirkossa sinä rukoilet. Uskontorajat ylittäviä seka-avioliittoja on paljon, Ulla kertoo.
Folkersia kiinnostaa, miksi ihmiset juuri Senegalissa luottavat demokratiaan. Voisiko hyviä käytäntöjä ehkä viedä muihinkin Afrikan maihin, hän pohtii.
Kuuntelemista ja oppimista
Lähetystyön pohja on lähetyskäskyssä (Matt. 28:19–20). ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, sanoo Jeesus. Ulla Rissanen näkee käskyssä kaksi puolta.
– Viesti Jumalan kahleita murtavasta työstä on se, jota viedään. Mutta ihmisten perustarpeet pitää huomioida ensin. Ja jos jokin asia on selvää, niin se, että minä olen oppijan paikalla, sanoo Ulla.
Samaa sanoo Hannele, joka oppi Etelä-Afrikassa, ettei hän pohjoismaisena naisena voi koskaan täysin ymmärtää, mitä sikäläisen kulttuurin naiset ovat käyneet ja käyvät läpi.
– Tajusin, että mikä minä olen neuvomaan ihmisiä, Hannele toteaa.
Folkersin mukaan työ on kuuntelemista ja oppimista, jota ohjaa lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus ja vähäosaisten mukaanottaminen. Kirkko voi kasvaa siellä, missä ihmiset kokevat kirkon välittävän heistä, Folkers ja Hannele sanovat.
Meillä hyvinvointivaltio hoitaa monia kirkolle kuuluneita tehtäviä. Afrikassa usko ja elämä nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Etelä-Afrikassa on tavallista, että rukoillaan vaikkapa ennen kuin lähdetään autolla liikenteeseen, sanoo Hannele.
Ulla kertoo, että raamattukoulun opiskelijoiden näkemys oli selvä: Jumala on kaikessa läsnä ja kaiken elämän ehto.
Monilla lähetyspiireillä on vuosikymmenten mittainen historia ja iäkäs kävijäkunta. Piireissä kävijöille lähetystyö on sydämen asia.
Monilla lähetyspiireillä on vuosikymmenten mittainen historia ja iäkäs kävijäkunta. Piireissä kävijöille lähetystyö on sydämen asia.
Niinivaaran lähetyspiiriin otetaan mielellään vierailijoita. Kansanlähetyksen kautta Etiopiassa lähetteinä olleet Mika ja Tania Lehtinen kävivät lokakuussa piirissä kertomassa Etiopian vuosistaan ja työstään sikäläisessä hiv-projektissa. Kuvassa etualalla Mika Lehtisen (vas.) lisäksi lähetyssihteeri Arja Ryynänen ja pastori Timo-Ilkka Antikainen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Miten voivat Kirkkotien levikkialueen seurakunnissa perinteiset lähetyspiirit? Kohtuullisesti voivat – piirejä on etenkin maaseudulla vielä varsin runsaasti, mutta kävijäkunta on kovasti ikääntyvää. Kaupunkialueilla useat perinteikkäät piirit ovatkin rivien harvetessa jääneet tyystin historiaan.
Heille, jotka piireissä käyvät, kokoontumiset ovat kuitenkin Pielisensuun seurakunnan lähetyssihteeri Arja Ryynäsen mukaan varsinainen henkireikä.
– Piiriläisten silmistä oikein loistaa auttamisenhalu. He haluavat antaa omastaan, pienistä eläkeläisten tuloistaan heikompiosaisten hyväksi.
– Monet ovat olleet mukana pitkään, ja jatkavat niin kauan kuin jaksavat. On meillä Niinivaaran lähetyspiirissä ollut satavuotiaitakin mukana, kertoo Ryynänen.
Omat nimikkölähetit tutuiksi
Perinteisen lähetyspiirin ideana on tutustua oman seurakunnan nimikkolähetteihin ja lähetyskohteisiin, rukoilla lähettien ja kohteiden puolesta sekä kerätä lähetykselle varoja. Juuri tällainen Niinivaaran lähetyspiirikin on.
– Kyllä me Raamattuakin tutkitaan yhdessä, ja laitetaan viestiä läheteille, että me muistetaan heitä. Kirjoitetaan kortti ja laitetaan kaikkien nimet alle, kertoo Ryynänen.
Läheteiltä takaisin päin tulevat kirjeet ovat piiriläisille tärkeitä.
– Kaikilla vanhuksilla ei ole tietokoneita. Lähettien kirjeitä jaetaan piireissä. Katsomme myös videoita ja valokuvia lähetyskohteista. Joskus käy vierailijoitakin.
– Sitten meillä on näitä käytännön tekijöitä, jotka häärivät lähetysmyyjäisissä neljästi vuodessa. Suunnittelemme yhdessä tarjoilut ja mitä leivotaan, kertoo Ryynänen.
Hyvin samantyylistä lähetyspiiritoiminta on myös Kontiolahdella, jossa piirejä on vielä erityisen runsaasti toiminnassa.
– Esimerkiksi Kulhon seudulla kodeissa kokoontuvassa diakonialähetyspiirissä on hienoa se, että piiriläiset huolehtivat, että iäkkäämmätkin saavat kyydin piiriin, kertoo lähetyssihteeri Eija Romppanen.
– Toivoa naisille -lähetyspiirissä puolestaan kerätään varoja Sanansaattajien kautta tehtävään medialähetystyöhön Intiaan. Yhdellä kokoontumiskerralla saamme
usein kasaan 140 euroa, jolla saa maksettua yhden tamilinkielisen radio-ohjelman. Ohjelmilla tarjotaan tietoutta muun muassa naisten aseman parantamiseksi. Vasta oli aiheena esimerkiksi naisiin kohdistuva väkivalta.
Lähetystyö muuttuu
Lähetyspiiriläisten ikäjakauma painottuu Kontiolahdellakin sinne iäkkäämpään päähän. Totuus on Romppasen mukaan se, että lähetysaktiiveja pitäisi syntyä uusia, jotta piirit jatkuisivat tulevaisuudessakin. Toisaalta lähetystyön tulee saada uusia muotoja ja perinteisten piirien tilalle tulisi syntyä uudenlaista toimintaa, joka kiinnostaisi nuorempaa ikäpolvea.
Joensuun ja Rantakylän seurakunnissa lähetyspiirien määrä on vähentynyt takavuosista jo selvästi. Kansainvälisen työn ohjaajat Ulla Rissanen ja Topi Nieminen nostavat esiin koko lähetysajattelun muuttumisen vaikutuksen piirien vähenemiseen.
– Missiologinen ajattelu on muuttunut niin, ettei lähetystyötä nähdä enää pohjoisesta etelään suuntautuvana, vaan kaikkialta kaikkialle tapahtuvana, toteaa Nieminen.
Virpi Hyvärinen
Lähetyspiirejä seurakunnissa
• Niinivaaran lähetyspiiri to 17.10., 31.10., 14.11. ja 28.11. klo 13 Pielisensuun kirkolla.
• Medialähetyspiiri Niinivaaralla kerran/kk, Tiaisenkatu 16 A 4.
• Vakkapiiri joka toinen to klo 18 Rantakylän kirkolla 12.12. saakka.
• Tölpän lähetyspiiri Pyhäselässä joka kk:n 1. ma klo 15, Tölpäntie 61.
• Savikko-Niittylahden lähetyspiiri Pyhäselässä kodeissa n. kerran/kk.
• Lähetyspiiri pe 11.10. ja 8.11. klo 14 Hyvänmielen Tuvalla Enossa.
• Lähetyspiiri joka to klo 13 Uimaharjussa, Keskustie 5.
• Aseman lähetyspiiri Kontiolahden srk-keskuksella ma 28.10., 11.11., 25.11. ja 9.12. klo 15.
• Toivoa naisille -medialähetyspiiri ti 19.11. klo 13 Lehmon srk-kodilla.
• Rukous-raamattu-lähetyspiiri Paiholassa (Ukkosentie 6) parillisten viikkojen to klo 18.
• Kulho-Iiksi-Kotalahti-lähetyspiiri kodeissa, lisät. Maria Ratilainen, p. 050 495 6616.
• Miesten toimintapiiri Kontiolahdella, lisät. Pentti Puustinen p. 050 351 4356
Tuhansia kävelijöitä ympäri maailman liikkeelle houkutteleva Kävele naiselle ammatti –tapahtuma viettää kymmenvuotisjuhlavuottaan 6.-15.9. välisenä aikana. Tapahtuman avulla kerätyillä lahjoituksilla tuetaan kehitysmaiden naisten koulutusta, yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa.
Tuhansia kävelijöitä ympäri maailman liikkeelle houkutteleva Kävele naiselle ammatti –tapahtuma viettää kymmenvuotisjuhlavuottaan 6.-15.9. välisenä aikana. Tapahtuman avulla kerätyillä lahjoituksilla tuetaan kehitysmaiden naisten koulutusta, yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa.
Varat kerätään yhtä ammattia vastaavina 30 euron ilmoittautumislahjoituksina ja kohdennetaan Naisten Pankin työhön Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-Idässä. Naisten työllistymisellä on merkittäviä vai-kutuksia koko perheen hyvinvoinnille: ravitsemus- ja terveystilanne parantuu, lasten koulunkäynti li-sääntyy ja asuinolot kohentuvat.
Naisille kävellään syyskuussa ammatteja myös Joensuussa ja Kontiolahdessa. Joensuussa kävelytapahtuma järjestetään su 15.9. klo 13. Tapahtumassa kävellään Joensuun ev.lut. kirkolta ortodoksiselle kirkolle. Kontiolahden kävelytapahtuma järjestetään uudella seurakuntakeskuksella la 7.9. klo 11.
Ennen kävelytapahtumia sekä Joensuussa että Kontiolahdessa järjestetään kaikille avoimet infotilaisuudet. Joensuun infotilaisuus järjestetään ke 11.9. klo 18 seurakuntakeskuksen isossa salissa. Iltaa emännöivät Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen ja Leila Kontkanen. Kontiolahdessa tilaisuus pidetään to 5.9. klo 18 uudessa seurakuntakeskuksessa.
Infotilaisuuksissa ovat puhumassa Naisten pankin Nepalin yksiköstä Liisa Kapanen Joensuussa ja Reetta Meriläinen Kontiolahdessa, Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen ja naistenpankkilainen Joensuun paikallisryhmästä. Tilaisuuksissa on kahvitarjoilu ja musiikkiohjelmaa.
Kirkkotie 