Kesän rippikoulut käydään erityisjärjestelyin

Rippikoulut ovat parhaillaan täydessä vauhdissa. Rippikoulut toteutetaan tänä kesänä erikoisjärjestelyin koronatilanteen vuoksi. Poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa myös konfirmaatioiden aikatauluihin.

Rippikoulut ovat parhaillaan täydessä vauhdissa. Rippikoulut toteutetaan tänä kesänä erikoisjärjestelyin koronatilanteen vuoksi. Poikkeuksellinen tilanne vaikuttaa myös konfirmaatioiden aikatauluihin.

Alisa Sillanpää ja Veera Nykyri seisovat koivujen keskellä. Kuva: Sari Jormanainen
Alisa Sillanpää (vas.) ja Veera Nykyri iloitsivat Pyhäselän seurakunnan vihreästä ja kesäisestä ympäristöstä. Leirin aikana myös aamupalat syötiin ulkona luonnon keskellä

Joensuun seurakuntien rippikouluihin on tänä vuonna ilmoittautunut yhteensä 530 nuorta. Joensuulaisten 15 vuotta täyttävien ikäluokka on noin 570. Kontiolahden seurakunnassa rippikouluun on ilmoittautunut 170 nuorta.

Rippikoululaisten määrä ei ole aivan suoraan verrattavissa 15-vuotiaisen ikäluokkaan, koska erilaisista syistä rippikoulun voi käydä myös vuotta aiemmin tai vuotta myöhemmin. Selkeän suunnan luvut kuitenkin antavat siitä, että valtaosa nuorista käy rippikoulun. Kirkon tilastojen mukaan vuonna 2019 joensuulaisista rippikoulun kävi hieman vajaat 90 prosenttia ikäluokasta ja Kontiolahdella osuus oli liki 95 prosenttia.

Rippikouluja järjestetään isommissa seurakunnissa useammassa ryhmässä. Kohtiolahdella 170 nuorta käyvät rippikoulun kahdeksassa ryhmässä. Joensuun, Pielisensuun, Rantakylän ja Pyhäselän seurakunnissa riparilaisia on myös yli sata, joten ripariryhmiä on seurakunnasta riippuen viisi tai kuusi. Enon ja Vaara-Karjalan seurakunnissa koko ikäluokan kolmisenkymmentä nuorta ovat yhdessä ryhmässä.

Poikkeusolo muutti suunnitelmat

Seurakuntien rippikoulut käynnistyivät normaaliin tapaan syksyllä 2019. Syksyn ja talven aikana järjestettiin yhteisiä tapaamisia, kunnes maaliskuussa koko maahan julistettu poikkeusolo muutti sekä toiminnan että tulevat suunnitelmat.

Koronavirustilanne toi epätietoisuutta. Maaliskuussa asetetut kokoontumisrajoitukset vaikuttivat välittömästi toimintaan. Kaikki kohtaamiset oli tapahduttava etänä.

– Samaan aikaan kun suunnittelimme kesän toteutusta rippikoulut pyörivät etänä. Meillä järjestettiin etätehtäviä ja nuorille suunnattuja hartauksia. Samalla pidimme yhteyttä rippikoululaisiin koko ajan. Ymmärrettävästi kysymyksiä rippikoulun järjestämisestä ja konfirmaatiosta tuli paljon, Pyhäselän seurakunnan pastori Erika Kyytsönen kuvailee kevään toimintaa.

Joensuun seurakunnat päättivät toukokuussa, että vuoden 2020 rippikoulut järjestetään päivärippikouluina. Pyhäselän seurakunnassa rippileirit on perinteisesti järjestetty Hietajärven leirikeskuksessa. Tänä kesänä kaikki ryhmät käyvät rippikoulun Pyhäselän seurakuntatalolla.

– Nuoret ja vanhemmat ovat olleet tosi ihanasti yhteistyössä mukana. Heiltä on tullut valtavan paljon ymmärrystä sekä kannustusta ja kiitosta siitä, että olemme huomioineet turvallisuuden näin hyvin. Leiriolosuhteisiin liittyvät riskit on ymmärretty hyvin, Kyytsönen kertoo.

”Erilaista, mutta kokemusrikasta aikaa”

Pyhäselän seurakunnan ensimmäinen rippikoulu seurakuntatalolla järjestettiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Alisa Sillanpää odotti leirille pääsyä, mutta riparielämyksiä on kertynyt myös ilman leiriä.

– Hieman kyllä petyin, kun kuulin, että leiriä ei ole. Siskoni kertoi minulle, että leirillä iltajutut olivat olleet kivoja, nyt ne jäivät pois. Tämäkin ripari on kuitenkin ollut tosi mukavaa. Riparilla on ollut hyvä yhteishenki ja yhdessä on ollut mukava tehdä kaikenlaista.

Myös ensimmäistä kertaa rippikouluisosena ollut Veera Nykyri kertoi riparin sujuneen todella hyvin.

– Syksyllä vielä ajateltiin, että olemme leirillä, joten suunnitelmiin on tullut muutoksia. Tämä viikko on ollut hyvin erilaista, mutta kokemusrikasta aikaa. Erittäin hyvin on mennyt kaikki.

Isoset ovat pyrkineet luomaan riparille mukavaa tunnelmaa ja yhteishenkeä monenlaisen toiminnan avulla.

– Me on järjestetty pelejä, lauluja ja leikkejä. Kaikki päivät ovat hyvin erilaisia. Olemme olleet paljon ulkona. Nyt on ollut hyvä sääkin, joten ulkona on voinut tehdä monenlaista. Aamupalakin on syöty pihalla, Nykyri kertoo viikon ohjelmasta.

–  Erityisesti minulle on jäänyt mieleen laulut ja raamikset. Isoset ovat olleet myös kivoja, Sillanpää kertoo kokemuksistaan ripariviikon viimeisenä päivänä.

Konfirmaatioista tietoa myöhemmin

Pyhäselän seurakunnan rippikoulujen konfirmaatiot pidetään elokuussa. Päivämäärät on jo päätetty, mutta luonnollisesti koronavirustilannetta seurataan läpi kesän.

– Tilannetta tarkkaillaan ihan elokuun alkuun saakka. Tämän vuoksi rippikoululaisille ja heidän perheilleen tiedotetaan konfirmaatioiden käytännöistä nyt ripareiden aikana sekä uudestaan vielä elokuulla, Kyytsönen toteaa.

Rippikoulujen ja konfirmaatioiden järjestämisessä on seurakuntakohtaisia eroja. Kaikissa Joensuun ja Kontiolahden seurakunnissa rippikouluun ja konfirmaatioihin liittyvistä asioista tiedotetaan suoraan rippikoululaisilleen ja heidän vanhemmilleen.

Sari Jormanainen

Pääkirjoitus: Muistoja jälkipolville

Kulunut kevät ja alkava kesä saavat oman lukunsa historian kirjoista. Koko maailma muuttui vuonna 2020.

avonainen kalenteri, jonka päällä on kynäKulunut kevät ja alkava kesä saavat oman lukunsa historian kirjoista. Koskaan aiemmin suomalaisten elämää ei ole rajoitettu näin voimakkaasti. Koko maailma muuttui vuonna 2020. Vielä emme tiedä, miten tämä tarina päättyy. Varmaa on kuitenkin se, että tämä vuosi on tuonut jokaiselle roimasti muistoja.

Muistot voivat olla kipeitä ja surullisia tai lämpöisiä ja kannustavia. Poikkeuksellinen aika on eristänyt meitä läheisistä, mutta toisaalta se on myös herättänyt uudenlaisia tapoja olla lähellä. Koronavirus on aiheuttanut paljon surua, huolta ja pelkoa. Toisaalta ilmassa on yhteenkuuluvuutta ja toivoa.

Historian kirjat antavat tulevaisuudessa yhdenlaisen kuvan tapahtuneesta. Tämän lisäksi tarvitsemme muistoja. Muistojen kautta jälkipolvet pääsevät kurkistamaan menneisyyden tunnelmaan ja tunteisiin. Millaista oli elämä koronakriisin keskellä juuri minun perheessäni? Tämä kysymys voi nousta vuosien päästä lastemme ja lastenlastemme huulille.

Samalla kun keräämme muistoja tästä erikoisesta ajasta, on meillä hyvä mahdollisuus muistella menneitä aikoja. Kirkkotie kysyi lukijoilta muistoja Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodeista. Tänä kesänä kesäkotien saunat eivät lämpiä, mutta toimitukseen saapuneiden muistojen kautta saamme kokea kesätunnelmaa vuosien takaa. Tarinoiden kautta voimme kuulla veden liplatuksen ja naurun, kun nuoriso viettää iltaa yhdessä.

Sanotaan, että aika kultaa muistot. Huomaan, että omilla korona-ajan muistoillani alkaa olla jo kultareunusta. Epätoivon ja epävarmuuden tunne on vaihtumassa iloon kesästä, jolloin voi liikkua vapaammin sekä tunteeseen siitä, miten opimme olemaan lähellä etänäkin. Mieli on ihmeellinen ja sopeutuvainen.

Muistorikasta kesää ja terveyttä kaikille!

Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Poikkeusolojen kokoontumisrajoituksia lievennetään – Jumalanpalvelukset jälleen yhdessä seurakunnan kanssa

Suomen hallitus linjasi toukokuun alussa, että koronavirustilanteen vuoksi asetettuja kokoontumisrajoituksia voidaan ryhtyä purkamaan vaiheittain. Päätös näkyy myös seurakuntien toiminnassa 1.6.2020 alkaen.

Suomen hallitus linjasi toukokuun alussa, että koronavirustilanteen vuoksi asetettuja kokoontumisrajoituksia voidaan ryhtyä purkamaan vaiheittain. Päätös näkyy myös seurakuntien toiminnassa 1.6.2020 alkaen.

Kirkkoherra Ari Autio seisoo ehtoollisvälineitä sisältävä kaapin edessä ehtoollismalja ja ehtoollileipäastia kädessään.
Ehtoollisvälineet saadaan pian jälleen ottaa esille seurakuntalaisia varten. Rantakylän kirkkoherra Ari Autio iloitsee, että seurakunta saa taas kokoontua Jumalan sanan kuuloon, ehtoollisen sakramentin osallisuuteen ja yhteyteen toistensa kanssa. Kuva: Sari Jormanainen

Kokoontumisrajoituksia lievennetään kesäkuun alusta alkaen. Aluehallintovirastot tekivät 19.5.2020 päätöksen, jonka mukaan alle 50 henkilön yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset ovat sallittuja 1.6.2020 alkaen.

Aluehallintovirasto päätti myös, että suurempien, 50-500 osallistujan, tilaisuuksien järjestäminen on mahdollista kesäkuun alusta alkaen erikoisjärjestelyin, eli niin, että ihmisten turvallisuus varmistetaan asiakasmäärien rajaamisella sekä turvaetäisyyksien ja hygieniaohjeistuksen avulla.

Seurakuntalaiset mukaan jumalanpalveluksiin kesäkuun alusta

Päätösten myötä jumalanpalvelukset on mahdollista toteuttaa läsnä olevan seurakunnan kanssa 1.6.2020 alkaen. Jumalanpalveluksissa kiinnitetään erityistä huomiota riittäviin turvaväleihin ja hyvään käsi- ja yskimishygieniaan.
– Piispojen ohjeen mukaan kirkkotilassa voi olla enemmänkin kuin 50 ihmistä, jos 1,5 metrin turvavälit voidaan pitää. Rantakylän kirkolla tämä tarkoittaa sitä, että selkeästi rajaamme osan penkeistä pois käytöstä ja jäljelle jäävillä penkkiriveillä jätetään tarvittava väli vierustoveriin. Saman perheen jäsenet toki voivat istua liki toisiaan, Rantakylän seurakunnan kirkkoherra Ari Autio kertoo tulevista käytänteistä.

Ehtoollista nautitaan pitkästä aikaa – hygienia ja etäisyydet huomioidaan

Jumalanpalveluksissa voidaan viettää myös ehtoollista. Jokainen seurakunta päättää itsenäisesti, milloin kirkossa pidetään sanajumalanpalvelus ja milloin messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Myös ehtoollisella ensiarvoisen tärkeää on pitää riittävä etäisyys toisiin.
– Ajatuksenani on teipata lattiaan alttarikaiteen eteen merkit, joiden kohdalle voi polvistua alttarille. Ehtoollisen jakajat huolehtivat käsihygieniasta ja välttävät koskemasta seurakuntalaisen käsiä ehtoollista jakaessaan. Käsihygieniaa varten alttarilla on käsidesiä, mutta kasvojen edessä ei käytetä suojamaskeja, Autio sanoo.

Ehtoollista on vietetty läsnä olevan seurakunnan kanssa Joensuun ja Kontiolahden kirkoissa viimeksi yli kaksi kuukautta sitten.
– Jumalanpalveluksen päämuoto on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Monet ovat kertoneet, että heillä on ikävä ehtoollista. Yhtä lailla pappien on ollut omituista toimittaa jumalanpalvelus ilman seurakuntaa. Kirkonkellot ovat tehneet tiettäväksi, että kirkossa on menot, mutta vain pappi ja kanttori ovat olleet läsnä.
– On riemullista palata normaaliin. Siihen tuttuun ja turvalliseen. Paljon on näinä aikoina puhuttu jostakin uudesta normaalista, mutta jumalanpalveluksilla on pitkä ja vakiintunut historia, jonka normaali ei helposti järky. On hienoa, että seurakunta saa taas kokoontua Jumalan sanan kuuloon, ehtoollisen sakramentin osallisuuteen ja yhteyteen toistensa kanssa, Autio iloitsee.

Jumalanpalvelukset välitetään verkon kautta jatkossakin Joensuussa ja Kontiolahhdella

Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta jatkavat jumalanpalvelusten välittämistä verkkoon myös kesän aikana. Joensuun seurakunnissa kesäkuun alusta alkaen jumalanpalvelusta on mahdollista kuunnella suorana lähetyksenä verkon välityksellä. Jumalanpalvelukset välitetään verkkoon kuunneltavaksi kesän ajan Rantakylän kirkosta.

Lähetys julkaistaan YouTubessa Joensuun seurakuntayhtymän Toivon tähden –kanavalla. Linkki lähetykseen löytyy myös verkkosivuilta http://www.joensuunseurakunnat.fi ja seurakuntien sosiaalisen median kanavista.

Kontiolahden seurakunta jatkaa jumalanpalvelusten välittämistä videon kautta. Seurakunnan suorat lähetykset julkaistaan YouTubessa (youtube.com) ja ne löytyvät hakusanalla Kontiolahden seurakunta.
– Seurakuntalaisia tiedotetaan kirkossa suoratoistosta. Kuvaamme pääsääntöisesti vain toimittajat ja avustajat. Seurakuntalaisia emme kuvaa, emmekä ehtoollisella kävijöitä. Kirkossa on myös merkitty selkeästi alueet, joihin kuvaus ei yllä, Kontiolahden seurakunnan kirkkoherra Jukka Reinikainen kertoo.

Rippikoulut toteutetaan päiväleireinä, Vaivio ja Hietajärvi pysyvät kiinni, seurakuntien tiloja voi vuokrata juhlakäyttöön

Jumalanpalvelusten lisäksi myös muu seurakuntien toiminta käynnistyy hiljalleen. Kesän ajan rippikoulut järjestetään Joensuun seurakunnissa turvallisuussyistä päiväleireinä. Yön yli kestäviä rippileirejä ei kesällä järjestetä, koska leiriolosuhteissa hallituksen suosittamien turvaetäisyyksien ja tilojen väljyyden toteuttaminen olisi vaikeaa. Rippikoulujen konfirmaatioista tiedote-taan rippikoululaisille ja heidän huoltajilleen.

Seurakuntayhtymän Vaivion kurssikeskuksessa ja Hietajärven leirikeskuksessa ei järjestetä touko-elokuussa lainkaan seurakuntien leirejä. Rippikoulujen lisäksi myös muut kesälle suunnitellut leirit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan päivätoimintana.

Kontiolahden seurakunnassa on päädytty myös päivärippikoulujen järjestämiseen kesällä. Rippikouluun kuuluu lähiopetusta Lehmon seurakuntatalolla ja muutamia leiripäiviä Hirvirannan leirikeskuksessa. Lisäksi rippikoululaisille järjestetään lokakuussa kolmen yön leiri. Konfirmaatiot pidetään loka-marraskuussa.

Hallituksen koronavirustilanteen vuoksi tehtyjen rajoitusten lieventäminen vaikuttaa myös seurakuntien tilojen käyttöön. Joensuun seurakuntien tiloja on mahdollista vuokrata 1.6.2020 alkaen mm. muisto-, juhla- ja perhetilaisuuksiin.
Tilojen käytössä tulee huomioida paikalla olevien ihmisten määrä. Pienissä tiloissa väkimäärää joudutaan rajaamaan alle 50 henkilöön.

Sari Jormanainen

Pappi on tavattavissa myös sairaalassa

Korona-aika on saanut sairaalapapit tekemään hätäehtoollispaketteja osastoille. Niitä voidaan tarvita tilanteissa, joissa papin paikalla olo on kielletty, ja hoitaja tarjoaa infektoituneelle potilaalle ehtoollisen.

Sairaalapapit Eja Majasaari ja Marja Liisa Liimatta seisovat Pohjois-Karjalan keskussairaalan päivystyksen ovella
Pastorit Eija Majasaari (vas.) ja Marja Liisa Liimatta toimivat sairaalapappeina koko Pohjois-Karjalan ja Heinäveden asukkaille. Heihin voi törmätä niin keskussairaalassa kuin Siilaisellakin. Kuva: Virpi Hyvärinen

Korona-aika on saanut sairaalapapit tekemään hätäehtoollispaketteja osastoille. Niitä voidaan tarvita tilanteissa, joissa papin paikalla olo on kielletty, ja hoitaja tarjoaa infektoituneelle potilaalle ehtoollisen.

Jos työt sujuisivat tänä päivänä niin kuin ne normaalisti sujuvat, sairaalapapit Marja Liisa Liimatta ja Eija Majasaari viettäisivät iltapäivänsä pitkälti Pohjois-Karjalan keskussairaalan ja Siilaisen kuntoutumiskes-kuksen osastoilla potilaita, omaisia ja henkilökuntaa tavaten.

Sitä tapahtuu nytkin, mutta eri tavalla. Osastoille ei voi mennä hengailemaan, vaan sinne mennään pyynnöstä, poikkeusolojen tuomien rajoitusten puitteissa.
– Olemme miettineet sitä, mitä työmme on nyt, kun rutiinit menevät uusiksi. Tämä työ kun on pitkälti kohtaamista, toteaa Eija Majasaari.

Pandemian osalta varaudutaan tukemaan niin potilaita kuin henkilökuntaa

Kohtaamiset jatkuvat toki edelleen. Etäyhteyksiä suositaan, mutta tilanteesta riippuen myös kasvokkain kohtaaminen on mahdollista.
– Nythän tämä on koronan suhteen enemmän valmistautumista ja varustautumista. Olemme tehneet esimerkiksi hätäehtoollispaketteja niitä tilanteita varten, joissa hoitaja joutuu ilman pappia jakamaan ehtoollisen infektoituneelle potilaalle. Se on apupaketti, joka sisältää ehtoollisvälineet ja kaavan, jonka mukaan toimia, kertoo Marja Liisa Liimatta.
– Lisäksi meillä on yhteistyötä sellaisten osastojen kanssa, joille odotetaan koronapotilaita. Olemme myös yksi psykososiaalisen tuen muodoista, joita koko henkilökunnalle tarjotaan, Liimatta jatkaa.

Tehtäviä niin teholla kuin psykiatriatalossa ja vuodeosastollakin

Sairaala on moni-ilmeinen paikka tehdä töitä ihan normaalioloissakin. Pappeja tarvitaan niin teho-osastolla, synnytysosastolla, syöpäpotilaiden parissa, vuodeosastoilla kuin psykiatriatalossa. Vastaan tulee monenlaisia tilanteita.
– Usein meitä pyydetään esimerkiksi kuolevan luokse ehtoollista jakamaan tai hartaushetkeä pitämään, tai ihan vain keskustelemaan mieltä painavasta asiasta, toteaa Majasaari.
– Ja sitten on ihan muuta sielunhoidollista keskustelua. Teemme myös kirkollisia toimituksia, etenkin siunaamisia keskussairaalan ja Siilaisen kappelissa. Ja kyllä me myös vihimme ja kastamme sairaalassa. Rippikouluakin voi täällä käydä, kertoo Liimatta.

Normaalioloissa sairaalapapeilla on myös esimerkiksi aamunavauksia sairaalakoulussa ja ryhmiä psykiatriatalossa. Pääsiäisenä ja pyhäinpäivänä sairaalapapit kiertävät osastoilla jakamassa ehtoollista. Myös omaisten tapaaminen on tärkeä osa työtä.
– Omaisia tapaan usein potilaan luona sekä saattohartauksissa ja siunaustilaisuuksissa.  Omaisten ja potilaan kesken voidaan keskustella siitä, mitä on tapahtunut, miten kotona pärjätään, onko tukiverkostoa. Toisinaan omaiset haluavat jatkaa keskustelua myös kahden kesken, Liimatta kertoo.
– Poikkeusoloissa omaisia on nähnyt tosi vähän, kun vain saattohoitopotilaiden omaiset ovat saaneet käydä sairaalassa, lisää Majasaari.

Evankeliointi ei kuulu asiaan – ihmistä tuetaan tänen tarpeistaan käsin

Sairaalapapin tehtävänä on tarjota paitsi potilaille, myös omaisille ja henkilökunnalle henkistä, hengellistä ja psykososiaalista tukea.
– Evankeliointia me emme tee, sen rajaa jo yhteistyösopimus, jossa lupaamme kunnioittaa jokaisen vakaumusta. Keskustelemme hengellisistä, henkisistä ja elämänkat-somuksellisista asioista silloin, kun se on ihmisen oma toive, hänen vakaumuksestaan riippumatta, Liimatta toteaa.
– Sairaalapapin olemassaolo liitetään helposti pelkästään uskoon. Meillä on kuitenkin myös esimerkiksi terapeuttista osaamista. Henkilökunnan parissa osallistumme esimerkiksi osastotunneille tukien työntekijöiden ammatillista vahvistumista, kertoo Liimatta, jonka työnkuvaan kuuluu myös työnohjaajana toimiminen.


Sairaalapappien palvelut Joensuussa

• Keskussairaalan osastot: sairaalapappi Marja Liisa Liimatta, p. 050 4353 883,
marja-liisa.liimatta@siunsote.fi
• Siilainen ja keskussairaalan psykiatria-talo: sairaalapappi Eija Majasaari, p. 050 4319 226, eija.majasaari@siunsote.fi
• Sairaalapapin palvelut potilaille, omaisille ja henkilökunnalle arkisin klo 7-17
• Keskusteluapu, sielunhoito, ehtoollisen viettäminen, kirkolliset toimitukset, rukoushetket, saattohartaudet, rippikoulu, osastotunnit, työnohjaus

Virpi Hyvärinen

5xmielessä: Eskariope kiittää ja kumartaa

Ensimmäistä kertaa eskariryhmää luotsannut varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala toivoo, että maailmalle lennähtävät lapset olisivat oppineet päiväkodissa ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja.

Ensimmäistä kertaa eskariryhmää luotsannut varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala toivoo, että maailmalle lennähtävät lapset olisivat oppineet päiväkodissa ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja.

Johanna Ojala seisoo päiväkodin pihalla lasten leikkitelineen luona hynyillen.
”Kaveruustaitoja on kovasti opeteltu vuoden aikana esiopetuksessa. Tämän ikäisillä näkyy jo mukavasti spontaania toisten auttamista ja sitä, että otetaan toinenkin huomioon paremmin kuin nuorempana. Se on tärkeä taito kouluun lähtijälle”, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. JUOLUKAT. Olen toiminut vajaat kymmenen vuotta varhaiskasvatuksen opettajana, suurimman osan ajasta Soutajanpuiston päiväkodilla Rantakylässä. Tähän asti olen tehnyt töitä pienempien lasten kanssa, tänä vuonna työskentelin ensi kertaa esiopetuksessa Juolukoiden pienryhmässä. Eskarilaiset ovat jo todella omatoimisia. Esiopetusikäisten lasten kanssa korostuu opettajan rooli kasvattajan ja hoivaajan rinnalla.

2. POIKKEUSOLOT. Tämä kevät on ollut yllätyksellinen kevät. Kun koulut siirtyivät etäopetukseen, myös meidän ryhmästä jäivät esioppilaat suureksi osaksi pois. Soutajanpuiston esiopetusikäiset lapset Juolukoista ja Mesimarjoista yhdistettiin yhteen ryhmään. Töitä on riittänyt etätehtävien laatimisen, kirjallisten töiden ja syksyn suunnittelun parissa. Kaikkiin lapsiin ollaan oltu myös kotiin yhteydessä, ja kyselty, miten etäeskari sujuu.

3. HYVÄSTIT. Suurin osa lapsista palasi lähiopetukseen 14.5. Se tuntuu tärkeältä siksikin, että on hyvä päästä kasvokkain toivottamaan lapsille mukavat kesät ja mukavaa taivalta kouluun. Monia lapsiahan jännittää se kouluun lähtö. Lapsiin myös kiintyy vuoden aikana, ja kyllä se tuntuisi, että jotakin jää kesken, jos ei enää nähtäisi. Perheetkin ovat tulleet tutuiksi, heitäkin on mukava vielä tavata.

4. KIITOKSET. Olen oppinut tämän vuoden aikana sekä lapsilta että työtovereilta monenlaista. Ryhmässämme on aivan loistavat lastenhoitajat, jotka ovat antaneet paljon, kun itse olen ollut ensimmäistä vuotta esiopetuksessa. Lapset ovat opettaneet minulle etenkin heittäytymistä. Heiltä tulee paljon omia ideoita, ja se on vaatinut minulta välillä omien suunnitelmien sivuun laittamista. Yhdessä innokkaiden ja kekseliäiden lasten kanssa toimiessa kaikesta on tullut paljon rikkaampaa.

5. MUISTOT. Toivon, että lapset olisivat oppineet täällä ennen kaikkea vuorovai-kutustaitoja. Sitä, että he osaisivat ottaa toisiakin huomioon. Lapsethan ovat innokkaita sanomaan mielipiteensä, ja siinä on opettelemista, kun elämässä on aina ne toisenkin toiveet siinä rinnalla. Sitä toivon myös, että lapsille jäisi mukava muisto tästä ajasta. Eskarilaisethan asuvat tässä lähistöllä. Olisi kiva, jos heille tulisi ohi kulkiessa mukavia muistoja mieleen!

Virpi Hyvärinen

Pääkirjoitus: Kohti normaalimpaa kesää

Nähtäväksi jää, onko tämä uusi normaali ja fyysisen etäisyyden pitäminen tullut jäädäkseen.

Onhan ollut kevät! Eipä vielä helmikuussa tiedetty, mitä oli tulossa. Merkkejä oli toki ilmassa, mutta miten helppo olikaan maaliskuun alussa ajatella, ettei virus tulisi juurikaan Suomeen vaikuttamaan. Toisin kävi. Nyt olemme eläneet yli kaksi kuukautta poikkeusolojen aikaa. Kaikesta huolimatta olemme menossa kohti kesää. Ilmassa alkaa olla lämpöä ja puut saavat vihreää väriä, kuten normaaliin alkukesään kuuluu. Luvassa on myös muuta ns. normaalia, joka tosin on alkanut poikkeusaikoina tuntua enemmänkin ylellisyydeltä.

Kokoontumisrajoitusten lievennykset palauttavat meille jotain, mitä menetimme pandemian vuoksi. Kesäkuun alusta alkaen voimme taas kokoontua. Seurakunnissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yli kahden kuukauden jälkeen seurakunta voi jälleen kokoontua kirkkoon jumalanpalvelukseen. Myös muuta toimintaa käynnistellään hiljalleen.

Paljon on puhuttu uudesta normaalista. Nähtäväksi jää, onko tämä tosiaan uusi normaali ja onko fyysisen etäisyyden pitäminen tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä ainakin turvaväleihin sekä käsi- ja yskimishygieniaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Koronavirusta ei ole vielä voitettu, vaikka nyt voimmekin hieman vapaammin olla.

Asiantuntijoiden antamissa ohjeissa suositellaan ulkona oloa, virus tarttuu ulkona huonommin. Ja mikä olisikaan sen mukavampaa kuin nauttia samalla kerralla ystävien seurasta ja kesään kääntyvästä Suomen luonnosta. Muistathan myös osallistua perjantaina 29.5. Suomen suven avauk-seen omalla parvekkeella tai pihalla laulamalla! Jos mietit, mistä tässä on kyse niin lue uutinen s. 5.

Hyvää alkavaa kesää!

27.5.2020
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi

Seurakuntayhtymä tukee perheiden selviytymistä poikkeusoloista

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.

Diakoni Katja Nuuhkarinen istuu keinussa Joensuun torin laidalla ja pastori Kaisa Puustinen nojailee hymyillen keinun selkämykseen.
Hiljattain käynnistyneessä hankkeessa työskentelevät diakoni Katja Nuuhkarinen (vas.) ja pappi Kaisa Puustinen etsivät tapoja tukea perheitä ja nuoria poikkeusoloista selviytymisessä. Kuva: Sari Jormainainen

Joensuun seurakuntayhtymässä käynnistettiin toukokuussa kahden työntekijän voimin Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella COVID-19 poikkeusoloista selviytymiseen -hanke. Hankkeen tavoitteena on tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia joko talouteen, parisuhteeseen tai muihin perheen sisäisiin suhteisiin.
– Poikkeusoloista johtuva sosiaalinen eristäytyminen muuttivat perheiden arkirutiinin täysin uudenlaiseksi. Yhtäkkiä pitikin pystyä olemaan ’ihan vain perheen kesken’ eristyksissä, mutta kuitenkin tavoitettavissa ja tavoitteellinen sekä koulu- että työmaailmassa samalla, kun työskentely- ja vapaa-aika sekoittuivat tai katosivat, hankepäällikkö, diakoni Katja Nuuhkarinen pohtii poikkeuksellisen kevään vaikutuksia.
– Monissa perheissä myös toimeentulotilanne on heikentynyt huomattavasti, mahdolliset päihde- ja mielenterveysongelmat ovat kärjistyneet ja lisäksi perheiden keskinäinen kommunikaatio on joutunut uuteen tilanteeseen. Mikäli muutos jää pysyväksi, on syrjäytymisen riski aiemmin koetusta hyvinvoinnista ja elämästä suurempi, hanketyöntekijä, pappi Kaisa Puustinen jatkaa.

Konkreettisen tuen lisäksi hankkeessa pyritään luomaan vertaistukiverkostoja, jotka voisivat edistää perheiden hyvinvointia myös poikkeusolojen jälkeen. Työtä tehdään yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
– Ihmisten kanssa tehtävä työ on lähtökohtaisesti sekä yksilö- että verkostotyötä. Kirkolla on oma erityinen osaamisensa, joka vahvistuu verkostojen myötä. Verkostoja on jo nyt olemassa kiitettävästi, vaikka katvealueitakin varmasti on. Aina löytyy uusia ja yllättäviäkin tahoja joiden kanssa tehdä yhteistyötä, Puustinen toteaa.

Nuuhkarinen toivoo, että yhteistyön avulla löydettäisiin juuri heidät, jotka tarvitsevat tukea päästäkseen eteenpäin. Myös kirkon tekemää tärkeää diakoniatyötä halutaan tehdä tutuksi hankkeen kautta.
– Hanke on diakoninen, ja toivon, että sen avulla ihmisille välittyy kirkon tekemän työn perusarvo: ihmisistä välittäminen ja auttamisen tärkeys tämän vuosikymmenen keinoin, Nuuhkarinen kertoo odotuksistaan työlle.

Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana hanke jatkuu Joensuun seurakuntayhtymässä vuoden 2020 loppuun.

Sari Jormanainen

Kolumni: Mustan joutsenen kevät

Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.

Kaija Majoisen henkilökuva
Kuva: KK-kuva.

Elämme juuri nyt vuoden kauneinta ja herkintä aikaa. Silmut avautuvat puiden oksissa, maahan kylvetyt siemenet alkavat versoa ja kevään ensi kukat avautuvat iloksemme. Lähimetsät ja puistot myös täällä kaupungissa täyttyvät lintujen liverryksestä. Luonto on täynnä elämää. Eräänä aamuna minulle tuotti erityistä iloa, kun näin kansallislintujemme, uljaiden valkojoutsenten lipuvan Pielisjokea pitkin.

Mutta minkä ihmeen mustan joutsenen nostin kolumnini otsikoksi? Eihän sellaisia ole, ehkä harvinaisuuksina joissakin eläintarhoissa. Kysymyksessä onkin käsite, jolla tulevaisuuden tutkijat kuvaavat yllättävää, odottamatonta sekä ennakoimatonta tapahtumaa tai tapahtumasarjaa. Näillä yllätyksillä on toteutuessaan laajoja vaikutuksia. Tutkimuskirjallisuudessa mustan joutsenen esimerkkeinä mainitaan vuoden 2001 syyskuussa tapahtunut terrori-isku New Yorkissa sekä Intian valtamerellä maanjäristyksen synnyttämä tsunami loppuvuodesta 2004. Nyt tähän esimerkkilistaan voidaan lisätä koronapandemia.

Eihän maailmanlaajuinen pandemia tullut täydellisenä yllätyksenä; olihan siitä mm. Maailman terveysjärjestö WHO varoittanut jo useita kertoja. Olimme kuulleet uutisia MERS-, SARS- tai ebola-viruksista, mutta nämä uutiset oli helppo ohittaa. Itsekin siirsin ne mielessäni takavasemmalle, eihän nämä voisi levitä Suomeen. Mutta tulihan se koronavirus, näkymätön vihollinen ja pani polvilleen meidät kaikki. Lomautukset ja irtisanomiset ovat tuoneet taloudellista ahdinkoa moneen perheeseen. Minulle surua on tuottanut se, että en voi tavata läheisiäni yli 70-vuotiaita muualla kuin ulkona. Onneksi olemme menossa kohti lämmintä vuodenaikaa!

Koronapandemia on muuttanut monen työpaikan toimintaa. Digitalisaatiossa olemme ottaneet lyhyessä ajassa huiman loikan eteenpäin. Monet toiminta- ja kokouskäytännöt ovat muuttumassa. Päätöksiä joudutaan tekemään epävarman tiedon varassa sekä etenemään kokeillen ja testaten erilaisia toimintamalleja. Ei haittaa, jos kaikki niistä eivät nouse jaloilleen. Yllättäen voi löytyä käytänteitä, jotka jäävät elämään myös pandemian jälkeisessä maailmassa. Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.

Parhaimmilaan pandemia kasvattaa meissä muutosjoustavuutta, resilienssiä. Samalla se opettaa, kuinka tärkeää on luopua kaikkivoipaisuuden harhasta. Itsekin muistan nyt aiempaa useammin lisätä omien suunnitelmieni perään sanat: Jos Luoja suo.

Kaija Majoinen
hallintotieteiden tohtori, dosentti
kaija.majoinen@outlook.com

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä ei tarvetta lomautuksiin

Aluehallintoviraston 19.5. tiedottaman päätöksen mukaan toimintaa voidaan 1.6. alkaen käynnistää seurakunnissa siinä määrin, että kokoontumisrajoituksista johtuva lomautustarve poistuu tällä erää kokonaan Joensuun seurakuntayhtymästä ja sen seurakunnista.

Joensuun seurakuntayhtymässä 29.4.2020 käynnistyneessä yhteistoimintamenettelyssä käsiteltiin COVID 19 -pandemiasta aiheutuvien kokoontumisrajoitusten vaikutuksia yhtymän ja sen seurakuntien työtilanteeseen. Työnantajan alustavan arvion mukaan osa- tai kokoaikainen lomautus olisi voinut vuoden 2020 aikana koskea jopa 60 työntekijää.

Seurakuntayhtymässä ja seurakunnissa on tehty useita uusia toimia, joiden kautta on voitu auttaa joensuulaisia ja pystytty tarjoamaan työtä työntekijöille, joiden työ on pandemian vuoksi vähentynyt tai loppunut. Työntekijöitä on mm. siirtynyt avustamaan diakoniatyötä ja hautaustoimea. Lisäksi esimerkiksi pandemian vuoksi perustetut keskustelu- ja asiointiavun palvelut ovat työllistäneet työntekijöitä uudenlaisiin tehtäviin. Poikkeuksellisen tilanteen vuoksi myös erilaiset digitaaliset palvelut sekä kirjeitse ja puhelimit-se tapahtuvat yhteydenotot ovat tuoneet työtä.

Aluehallintoviraston 19.5. tiedottaman päätöksen mukaan toimintaa voidaan 1.6. alkaen käynnistää seurakunnissa siinä määrin, että kokoontumisrajoituksista johtuva lomautustarve poistuu tällä erää kokonaan Joensuun seurakuntayhtymästä ja sen seurakunnista.

Parisuhde puntarissa – poikkeusolot nostavat pintaan ihmisten keinot selviytyä

”Poikkeusoloissa kaikkien perheenjäsenten kuormitus lisääntyy, ja turhautuminen nousee helposti pintaan. Olisi tärkeätä hyväksyä se, että tällaista tulee. Samalla tulisi pyrkiä estämään tilanteen kasvaminen yleiseksi katastrofiksi, jossa kaikki ovat kiukuissaan ja konflikti kasvaa liian suureksi”, sanoo Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka.

”Poikkeusoloissa kaikkien perheenjäsenten kuormitus lisääntyy, ja turhautuminen nousee helposti pintaan. Olisi tärkeätä hyväksyä se, että tällaista tulee. Samalla tulisi pyrkiä estämään tilanteen kasvaminen yleiseksi katastrofiksi, jossa kaikki ovat kiukuissaan ja konflikti kasvaa liian suureksi”, sanoo Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka.

Piirroskuvassa pariskunta selät vastakkain, päiden takana särkyvä sydän.
Kuva: iiStockMHJ

Viime viikkojen ajan ihmiset ovat viettäneet poikkeuksellisen paljon aikaa neljän seinän sisällä. Seinien läpi ei näe, mutta arvata saattaa, että useissa kodeissa elämä ei jatku ihan niin kuin ennen. Pandemia haastaa niin perheitä kuin parisuhteita.

Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikan mukaan poikkeusoloilla on monenlaisia seurauksia, ja seuraukset muuttuvat tilanteen pitkittyessä.
– Joissakin perheissä tilanne selätetään yhdessä, ja konkreettinen, hyvä, yhteinen aika kotona lisääntyy. Jos taas perheessä on riitaisuutta, lomautuksia, ongelmia alkoholin kanssa tai muita huolia, riski tilanteen kiristymiseen kasvaa.
– Vielä ei ole selvillä, mitä tilanne tuo mukanaan, jos se jatkuu pitkään. Jos sairaus tulee lähipiiriin, se on ihan oma kysymyksensä. Monesti sairaus ja suru saavat puhaltamaan yhteen hiileen, Pellikka toteaa.

Aluksi keskitytään selviytymiseen, sitten alkaa helposti turhauttaa ja uuvuttaa

Pellikan mukaan poikkeusolot nostavat pintaan ihmisten keinot selviytyä.
– Ensivaiheessa jotkut ovat alkaneet asettaa parisuhteen asioita suurempaan mittakaavaan ja ajatelleet, että eivät nämä meidän ongelmat niin suuria olekaan – nyt on tärkeämpää saada etäkoulut ja -työt käyntiin. Kun pahin myrskyn silmä on ohi, pari voi palata käsittelemään suhteen ongelmia.

Aluksi monissa perheissä on pinnalla tilanteen hyvät puolet ja selviytyminen, mutta sitten alkaa hermostuttaa ja uuvuttaa. Lasten tekisi mieli lähteä uimahalliin, äidin kuntosalille tai isän kavereiden kanssa ulos.
– On normaalia, että toisten perheenjäsenten naamat alkavat jossakin kohtaa kyllästyttää. Jokainen tarvitsee myös omaa tilaa, joku enemmän, joku vähemmän.
– Tärkeätä olisi kuitenkin se, että kuvio ei pääse lähtemään väärille urille – sellaisille, jossa tilannetta yritetään ratkaista vihaisena olemisella, sanoo Pellikka.

Turvaverkon oheneminen haasteena lapsiperheissä – myös työnjako kotona voi mennä uusiksi

Monien parien ja perheiden voimia vie Pellikan mukaan nyt etenkin se, että turvaverkko on ohentunut, kun isovanhempia ei välttämättä voi pyytää entiseen tapaan avuksi. Erityisesti tämä korostuu yksinhuoltajien perheissä.
– Uusperheissä puolestaan voi nousta esiin kysymys siitä, voivatko puolison lapset epidemian aikana tulla meille. Tässä tarvitaan myötätuntoista asennetta puolison lapsia ja puolisoa kohtaan. Keskiössä tulisi olla koko ajan lapsen paras – kysymys siitä, miten voidaan järjestää se, että lapset saavat kummankin vanhemman seuraa ja tukea.

– Perheissä voi syntyä myös poikkeuksellisia työnjakoja: toinen tekee pitkää päivää töitä, toinen hoitaa lapset ja kodin. On tärkeätä huomata, että kun tilanne palautuu normaaliksi, siihen lähdetään eri tilanteesta. On hyvä käydä yhdessä läpi, millainen kokemus tämä oli ja mitä siitä on opittu, sanoo Pellikka.

Väkivalta ei ole sallitumpaa poikkeusoloissa – humalaisen kanssa keskustelusta on harvoin apua

Pellikka korostaa, että poikkeusaika ei ole syy tehdä väkivaltaa, eikä syy olla hakematta siihen apua.
– Jos joutuu väkivallan takia lähtemään pakoon, niin se on paha juttu, vaikka olisi paikka minne mennä. Turvakoti on siinä kohtaa oikea osoite, ja yhteydenotto poliisiin. Jos väkivallasta tulee jälkiä, täytyy käydä terveydenhuollossa, vaikka tietäisi, että se on kuormittunut.
– Väkivalta satuttaa lapsia, vaikka se ei kohdistuisi lapsiin. Lastensuojeluun voi ottaa yhteyttä myös itse.
– Jos taas itseä pelottaa, että toimii väkivaltaisesti, niin silloin täytyy ottaa aikalisä, lähteä käymään roskiksella tai alkaa täyttämään pyykkikonetta, mitkä sitten ovat kenenkin keinot toimia. Ottaa itsensä kiinni, etsiä apua, kehottaa Pellikka.

Alkoholiongelmien ja muiden riippuvuuksien kohdalla puolison kannattaa syyttelyn sijasta huolehtia omasta hyvinvoinnista.
– Riippuvuus ei ratkea syyttelemällä. Jos toinen on humalassa, keskustelu ei yleensä auta. Tärkeintä on, että pystyy itselleen ja lapsilleen järjestämään mahdollisimman hyvät oltavat.
– Jos taas puoliso sanoo sinulle, että juot liikaa, niin asiaa kannattaa katsoa rehellisesti. Netissä on testejä alkoholinkäytöstä, joita kannattaa tehdä, ja miettiä, missä jamassa oma elämä on, toiminko niin kuin haluan. Ja hakea apua, sanoo Pellikka.

Jaksamiseen satsaaminen avainasemassa – vastuu arjesta ei saa jäädä vain toisen harteille

Tärkeätä Pellikan mukaan on suhteessa kuin suhteessa se, että perheen aikuiset huolehtivat omasta jaksamisestaan.
– Jos se jää, niin väsymys, ärtymys, neuvottomuus ja elämänpiirin kaventuminen alkavat helposti nousta esiin riitaisuutena.
– Kummankaan ei tulisi olla tarpeineen paitsioissa, vaan pieniä levähdyksen paikkoja tulisi järjestää arkeen, olipa se sitten vaikka hetken hengähdys kännykällä tai kävelyllä.
– Sekään ei ole hyvä, jos jompikumpi kokee, että hän saa kantaa kaiken vastuun. Vastuu on yhteinen, sanoo Pellikka.

Poikkeustila tarjoaa myös mahdollisuus parantaa parisuhdetta – nyt voi keskittyä välttämään totutut sudenkuopat ja toimia tietoisesti toisin

Pellikka näkee uudessa tilanteessa myös mahdollisuuksia parisuhteen vahvistamiselle, ja jo tutuiksi tulleiden sudenkuoppien välttämiselle.
– Moni kompastuu aina samaan asiaan ja toimii tietyllä tavalla, vaikka ei haluaisi. Esimerkiksi lapsiperheissä tyypillinen riidanaihe on ajankäyttö, ja riita etenee usein samalla kaavalla.
– Nyt olisi hyvä mahdollisuus tarkkailla omaa toimintaansa ja vähän yllättääkin itseään. Miten voisin toimia tilanteessa eri tavoin kuin aiemmin? Olisi hyvä tietoisesti ajatella, että ei lähdetä nyt siihen, mihin aina ennenkin, ja mennä tilanne kerrallaan.

Poikkeusoloissa ei ulkoisten syidenkään vuoksi voi toimia samalla tavalla kuin ennen. Tämä voi Pellikan mukaan nostaa ihmisistä esiin joustavuutta, elämänmyönteistä kykyä selvitä uusissa tilanteissa ja keksiä uusia ratkaisuja.
– Lapsethan ovat loistavia tässä – he keksivät leikit missä tahansa, hän sanoo.

Poikkeusoloista muistetaan se, millainen tunnelma kotona oli – kuuntele, huomaa, hyväksy

Vaikka poikkeusolot haastavatkin parisuhteita ja perheiden elämää, Pellikka toivoo, että suurin osa ihmisistä myös nauttii siitä, että on perhe ja ihmissuhteet. Hän korostaa myös armollisuuden tärkeyttä.
– En halua välittää sellaista viestiä, että tämän kaiken keskellä pitäisi olla vielä energiaa ja taitoa olla onnellisesti parisuhteessa. Sen sijaan toivon, että ihmiset löytäisivät sen, miten parisuhde voisi olla voimavara tilanteesta selviämiseen.
– Joku sanoi viisaasti, että se, mitä lapset – ja luulen että myös aikuiset – tästä ajasta muistavat, on se, millainen tunnelma kotona oli. Milloin tuntui, että toinen kuunteli minua, milloin tuntui, että aloin ymmärtää toista?
– Se, jos mikä on voimavara, kun saa tuntea itsensä hyväksytyksi ja huomatuksi, summaa Pellikka.


Joensuun perheasian neuvottelukeskus Penttilässä

• Maksutonta keskusteluapua parisuhteen ja perheen ongelmatilanteissa
• Ajanvaraus ma-to klo 9-11, p. 050 430 8472
• Poikkeusoloissa perheneuvonta toteutetaan etäyhteydellä

 

Virpi Hyvärinen