Seurakuntaneuvoston päätöksen myötä neljä kuudesta kirkkoherrastamme on nyt naisia.
Yksi Joensuun alueen kuudesta seurakunnasta sai uuden kirkkoherran, kun Kati Nissi aloitti työt huhtikuun alussa Enon seurakunnassa. Enon seurakuntaneuvoston päätöksen myötä neljä kuudesta kirkkoherrastamme on nyt naisia. Myös muissa seurakuntiemme tehtävissä naiset ovat nykyään enemmistönä. Tähän on varmasti monenlaisia syitä. Itse näen arvokkaana asiana sen, että mahdollisuus kirkon johtotehtäviin on auki myös naisille.
Jos kirkon päätöksenteko isossa kuvassa onkin suhteellisen rauhallista, niin seurakunnissa arjen työskentelyyn liittyvät päätökset voivat olla hyvinkin ketteriä. Seurakunnan kirkkoherralla on suuri merkitys siihen, mitä asioita seurakunnassa painotetaan ja miten seurakunnassa toimitaan. Kirkkoherrojen työskentelyä sivusta seuranneena on käynyt selväksi, että tehtävänkuva on valtavan laaja.
Yhtäältä kirkkoherrat ovat kuin yritysten toimitusjohtajia, jotka selvittävät talouden kiemuroita ja luotsaavat laivaansa yhteistyössä vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden kanssa eteenpäin. Toisaalta kirkkoherrat ovat eri kokoisten työyhteisöjen esihenkilöitä, joilta vaaditaan muun muassa taitoa kuunnella, antaa ja ottaa vastaan palautetta, tehdä loogisia päätöksiä sekä toimia kiperissäkin tilanteissa rauhallisesti ja tasapainoisesti. Ja kaiken tämän lisäksi kirkkoherra on seurakunnan hengellinen johtaja ja hengellisen työn tekijä muiden joukossa.
Kirkkoherra-tittelin muuttamisesta paremmin tehtävää kuvaavaan muotoon on keskusteltu jo jonkin aikaa. Yksi esiin nostetuista vaihtoehdoista olisi kutsua kirkkoherroja seurakunnan johtajiksi. Samalla ratkeaisi sukupuolittuneen ammattinimikkeen ongelma. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten ja milloin asia etenee, päätös vaatii nimittäin kirkkolain muutoksen. Sitä ennen piispa Jari Jolkkonen saapuu Enoon asettamaan uuden Kati-kirkkoherran virkaansa. Kaikille avoin juhla järjestetään Enossa toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Kun Katri Vilén asetettiin elokuussa Joensuun seurakunnan kirkkoherran virkaan, kirkossa soi Happoradion Puhu äänellä, jonka kuulen. Loppiaisena 40 vuotta täyttävä Vilén näkee yhdeksi kirkkoherran tehtäväksi sanoittaa maailmaa edes vähän selkeämmäksi.
Kun Katri Vilén asetettiin elokuussa Joensuun seurakunnan kirkkoherran virkaan, kirkossa soi Happoradion Puhu äänellä, jonka kuulen. Loppiaisena 40 vuotta täyttävä Vilén näkee yhdeksi kirkkoherran tehtäväksi sanoittaa maailmaa edes vähän selkeämmäksi.
Joensuun Rantakylässä koulunsa käynyt ja aktiivisena seurakuntanuorena toiminut Katri Vilén on kokenut papin työssä kaikkein merkityksellisimmiksi ne tilanteet, joissa on saanut olla ihmisten rinnalla heidän vaikeissa hetkissään. – Toki merkityksellistä on ollut myös jakaa ihmisten iloa ja onnea. Kepeys, huumori ja nauraminen ovat tärkeitä juttuja nekin. Kuva: Virpi Hyvärinen
Jos Joensuun seurakunnan uudelta kirkkoherralta itseltään kysyy, kuka hän oikeastaan on, vastaus on selvä: äiti.
– Ajattelen itseäni ensisijaisesti äitiyden kautta. Oma perhe on tietyllä tavalla se kaikkein tärkein ympäristö. Sen jälkeen tulee työ. Ja sitten kaikki muu.
Vilén harmittelee olleensa viime vuosina ”hirveän huono ystävä”.
– Kun työ on sosiaalista ja perheessä oma rumbansa, vähät jäljelle jäävät hetket menevät siihen, että otan sen välttämättömän oman ajan. Käyn vaikka koiran kanssa metsässä. Ystäville on jäänyt aivan liian vähän aikaa.
”Haluan olla helposti lähestyttävä ja läsnäoleva johtaja”
Vaikka se kaikkein tärkein rooli Vilénille on äidin rooli, myös uusi työ Joensuun seurakunnan kirkkoherrana on vienyt mukanaan.
– On ollut työntäyteistä ja kivaa. Tämä ensimmäinen vuosi on varmasti paljolti uuden opettelua, kun monet asiat tulevat eteen ensimmäistä kertaa.
– Toisaalta se, että työyhteisö on ennestään tuttu, on ollut todella hyvä pohja. Kollegiaalinen tuki tulee läheltä, seurakuntayhtymän muilta kirkkoherroilta.
Kirkkoherran toimenkuva on mitä moninaisin. Kirkkoherra johtaa seurakuntaa yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa, ja kun seurakunta kuuluu seurakuntayhtymään, mukaan tulevat myös yhtymän johtoryhmätyöskentely sekä läsnäolo yhtymän yhteisessä kirkkoneuvostossa ja kirkkovaltuustossa.
– Lisäksi tähän kuuluu kaikenlaista henkilöstöhallinnosta yhteistyökuvioihin, edustustehtäviin, työvuorosuunnitteluun ja toimistohommiin. Paljon aikaa menee puhelimessa ja sähköpostin äärellä. Toki silloin tällöin yritän ehtiä myös papin perustöihin: toimituksiin, tilaisuuksiin ja messuihin.
Eniten Viléniä itseään kiinnostaa kirkkoherran tehtävässä esimiestyö. Hän haluaa olla helposti lähestyttävä ja läsnäoleva johtaja.
– Tietysti kaikki muukin on tärkeätä, mutta jos työyhteisö voi huonosti, vähän kaikki asiat ovat suuntaan ja toiseen huonosti.
– Myös yhteistyön kirkkoherran ja neuvoston välillä tulee olla toimivaa, jotta päätöksenteko hoituu sujuvasti.
”Uskoni ydin on siinä, että on joku, joka pitää huolta – vaikka tulisi mitä”
Kirkkoherran tehtäviin kuuluu myös koko seurakunnan hengellisenä johtajana toimiminen. Mikä Vilénille on kristinuskossa se juttu, joka on saanut hänet antautumaan asialle ihan ammattia ja työtä myöten?
– Kyllä se on luottamus. Että on joku, johon voi luottaa. Se on kantanut minua vaikeina aikoina.
Vilénille ei ole koskaan tullut oloa, että Jumala olisi hylännyt hänet. Pikemminkin hän on kokenut, että kaiken elämän keskellä Jumala kulkee mukana.
– Minun uskoni ydin on siinä, että on joku, joka pitää huolta, ohjaa ja rakastaa – vaikka olisi mitä, vaikka tulisi mitä. Eikä se rakkaus ole ihmisestä riippuvaista.
Luottamuksen äärelle Viléniä ovat vieneet etenkin oman perheen pikkulapsiaikaan osunut äidin sairastuminen vakavaan muistisairauteen sekä isän kuolema parisen vuotta sitten.
– Äidin sairastuminen on ollut ehkä se kaikkein vaikein asia. On raskasta käydä katsomassa ihmistä, joka ei muista eikä pysty puhumaan. Tietyllä tavalla se on vaikeampaa kuin se, että läheinen kuolee.
Vaikeina aikoina Vilén kävi työterveyspsykologin juttusilla. Psykologi kysyi Viléniltä, onko tämä vihainen Jumalalle äidin sairastumisesta.
– Mietin sitä ja huomasin, että en minä oikeastaan osaa olla Jumalallekaan vihainen, koska en ajattele, että Jumala antaa ihmisille vaikeuksia. En pysty ajattelemaan sitä niin, että Jumala tietoisesti ajattelisi: pistetäänpäs tuolle tuollaista.
– Se on vain meidän elämää, että kaikenlaisiin tilanteisiin saatetaan joutua. Se on biologiaa, että me saatamme sairastua. Jumalan rooli ei ole siinä se, että Hän antaa vaikeuksia, vaan se, että Hän auttaa kantamaan taakkoja.
”Jos haluamme päästä yhteisiin ilmastotavoitteisiin, se vaatii isoa muutosta”
Tärkeitä asioita Vilénille ovat kaikkien ihmisten tasavertaisuus ja yhteinen vastuu ympäristön tilasta.
Hän iloitsee siitä, että Joensuun seurakunnan sateenkaaritoiminnalle saatiin vast’ikään luotua tavoitteet ja periaatteet yhdessä piispa Jari Jolkkosen kanssa.
– Kirkon pitää olla se paikka, johon kaikki saavat tulla. Paikka, jossa kaikki hyväksytään aidosti omana itsenään.
Vilén haluaa ottaa vakavasti myös ilmastonmuutokseen liittyvän huolestuttavan viestin, joka tutkijoilta on tullut jo pitkän aikaa.
– Meidän täytyy oikeasti alkaa tehdä asioita, jotta emme ole kohta tosi isossa pulassa. Myös kirkkona.
– Kirkossa on jo hyvä ympäristödiplomijärjestelmä, mutta aina voimme tehdä enemmän. Meidän tulee pitää huolta siitä, että toimimme kestävästi, ja rohkaista ihmisiä muutokseen.
Vilén itse on lopettanut lihansyönnin jo 15 vuotta sitten, pitkälti ekologisista syistä.
– Jos me haluamme päästä yhteisiin ilmastotavoitteisiin, se vaatii isoa muutosta. Ei vain valtioilta, yrityksiltä ja kirkolta, vaan myös yksittäisiltä ihmisiltä.
”On hienoa saada olla juuri tässä kohtaa – ensimmäisenä naisena Joensuun kirkkoherrana”
Verrattain nuorena naisena kirkkoherran tehtävään valittu Vilén on saanut sekä iästään että sukupuolestaan kannustavaa palautetta. Moni on iloinnut siitä, että naisia ja nuoria valitaan johtaviin tehtäviin.
– Kyllä se kertoo toimintakulttuurin murroksesta. Nyt on sen aika. Nyt voidaan valita ja tulla valituiksi. Naisten kohdalla tämä on ollut pitkä tie kirkossa. Toki ilmiö näkyy yhteiskunnassa muutenkin, ajatellaanpa vaikka Suomen nykyistä hallitusta.
Vilén on Joensuun seurakunnan historiassa ensimmäinen nainen kirkkoherrana.
– Onhan se tavallaan hienoa, että saan juuri tässä kohdassa olla. Niin kuin edeltäjäni Petri Rask sanoi tullessaan minua valinnan jälkeen onnittelemaan: nyt saatiin tällainenkin lasikatto tästä rikki.
Mutta se Happoradio virkaanasettamismessussa. Se ei ehkä ollut se kaikkein tavanomaisin valinta kyseiseen tilaisuuteen, mikä sekin kertonee osaltaan Vilénin mainitsemasta toimintakulttuurin muutoksesta.
Tuore kirkkoherra kertoo kappaleen olevan hänelle tärkeä.
– Minusta se kertoo siitä, miten vaikea meidän on joskus ymmärtää toisiamme. On vaikea kuunnella ja vaikea sanoittaa sellaisia asioita, joita haluaisi toiselle kertoa. Myös Jumalalle.
– Me ihmiset ehkä haluaisimme ymmärtää toisiamme, mutta usein ajaudumme käsittämään väärin. Ehkä se on kirkkoherrankin tehtävä: sanoittaa maailmaa osaltaan vähän selkeämmäksi.
Kesäkuun alussa eläkkeelle jäävä kirkkoherra Petri Rask poimi kotialbumistaan viisi kuvaa, joihin tiivistyy jotakin olennaista menneistä vuosista kirkon palveluksessa.
Kesäkuun alussa eläkkeelle jäävä kirkkoherra Petri Rask poimi kotialbumistaan viisi kuvaa, joihin tiivistyy jotakin olennaista menneistä vuosista kirkon palveluksessa.
Kuva: Petri Raskin kotialbumi.
1. Päätin jo lukiota käydessäni, että minusta tulee kirkon työntekijä. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: opiskelisin joko teologiaa tai diakoniaa. Halusin käydä armeijan heti lukion jälkeen, ja kun teologian opintojen aloittamista pystyi sopivasti lykkäämään, päädyin yliopistolle. Oli perjantai, kun kotiuduin intistä. Maanantaina menin yliopistolle.
Tämä kuva on vuodelta 1978. Olen siinä 21-vuotias teologian opiskelija ja luen Raamatun kreikan Novum-tenttiin. Kuva on otettu joulun alla Tervossa vaimoni Ailan kotona. Olimme alkaneet seurustella. Kävin Ailan kotona ennen joulua, ja ajoin yöjunalla Helsinkiin ja kotiin Kirkkonummelle jouluaatoksi. Muistan, että juna oli aivan tyhjä. Matkustin juuri toiseen suuntaan kuin kaikki muut.
Tärkein syy siihen, miksi minusta tuli pappi, löytyy varmastikin rippikoulusta ja sen jälkeisistä vuosista seurakuntanuorena Kirkkonummella. Lapsuudenkotini ei ollut uskonnollinen, mutta seurakuntanuorissa syntyi halu tehdä töitä kirkon hyvän sanoman, hyvän asian eteen.
Opiskelut Helsingin yliopistossa kestivät 4,5 vuotta. Olin kiinnostunut dogmatiikasta, mutta kyllä eksegetiikan eli Raamatun tutkimuksen opiskelu aiheutti minulle merkittävimmän syntyprosessin. Syntykontekstin ymmärtäminen sai käsittämään, että kaikki ei ole Raamatussa niin kauhean mustavalkoista.
Tästä on hyvä esimerkki naisten pappeus: miten ne muutamat pappeuteen liittyvät Uuden Testamentin kohdat pitäisi tulkita. Viiden naispapin esimiehenä olen ollut ja hyvin on tultu toimeen. Siitä voi päätellä, mitä asiasta ajattelen.
Kuva: Petri Raskin kotialbumi
2. Vuonna 1981 olin kesätöissä Kuopiossa ja asuin Poukaman leirikeskuksessa. Olin raahannut sinne puvun ja kravatin, laitoin ne päälle ja kävin esittäytymässä piispalle. Pyysin pappisvihkimystä.
Kun tuli vihkimystä edeltävä ordinaatiokoulutus, kävi ilmi, että vihittäviä oli kaksi ja paikkoja neljä. Piispa sanoi: toinen voisi mennä Nurmekseen, toinen Suomussalmelle. Ja sinnehän me sitten Ailan kanssa mentiin, Suomussalmelle, heti pappisvihkimyksen jälkeisenä aamuna.
Tämä kuva on otettu pappisvihkimyksestä. Minä olen kulkueessa ensimmäisenä oikealla. Viimeisenä kuvassa näkyy piispa Jukka Malmivaara.
Nykyään papit saavat paljon paremman koulutuksen seurakuntaelämään kuin me aikanaan. Silloin töiden alku oli vähän kuin olisi laiturilta heitetty järveen. Tein paljon papin perustöitä. Suomussalmi oli silloin iso paikka. Ensimmäisen vuoden aikana syntyi 200 lasta, joista minä kastoin noin 80.
Olimme Suomussalmella joulukuuhun 1983 ja tuona aikana syntyi myös esikoisemme Antti. Suomussalmelta siirryin Kuopion Kallavedelle nuorisopapiksi, ja sieltä edelleen Viinijärvelle ja Liperiin 1980-luvun lopulla.
Yksi asia, joka on kulkenut mukana vihkimyksestä lähtien, on ammattiliitto. Olen ollut Suomen kirkon pappisliitossa mukana myös päättävissä elimissä. Työurani aikana papin työstä on korjattu kaksi tärkeää epäkohtaa. Lapsiperheen isälle oli helpotus, kun kuusipäiväinen työviikko muutettiin aikanaan viisipäiväiseksi ja viime vuonna papeillekin alettiin korvata arkipyhänä tehty työ lisävapaana.
Kuva: Petri Raskin kotialbumi
3. Lähtemättömän jäljen minuun on jättänyt aika rauhanturvaajana Libanonissa vuosina 1992–1993. Olin siellä vuoden ajan Viinijärven kappalaisen virasta käsin. Sitä ennen olin vuoden sotilaspappina Pohjois-Karjalassa.
Tämä kuva on Golanilta. Olen siinä lasteni Sallan ja Annin kanssa. Olen ollut käymässä Israelin puolella perheen luona. Tässä on se hetki, kun odotetaan, milloin on aika jättää jäähyväisiä.
Omalla tavallaan tuo aika oli raskasta, kun siinä vaiheessa oli kolme lasta, mutta päätös lähteä oli perheen yhteinen. Aila ja lapset asuivat syksyn Tiberiaksessa, jossa oli pieni suomalaisyhteisö. Rauhanturvaajien määrä oli tuolloin huipussaan.
Toimin pataljoonan pappina. Pidin jumalanpalveluksia ja kävin keskusteluja, diakonin kanssa pyöritimme lisäksi radioasemaa ja kirjastoa. Vedin rauhanturvaajille ja heidän läheisilleen matkoja Pohjois-Israeliin ja Jerusalemiin sekä sunnuntaisin Nahariaan uimaan. Kun Israelin miehittämällä vyöhykkeellä sijaitsevalle Hermonin vuorelle satoi lunta, kävimme siellä ryhmän kanssa laskettelemassa.
Tuona aikana minulla oli myös kiivain työjoulu ikinä: Kiersimme pataljoonan alueella kaikki paikat, joissa oli suomalaisia. Pidin varmaan 20 puhetta jouluaattona.
Vuosi Libanonissa on varmasti vaikuttanut koko loppuelämääni. Esimerkiksi veronmaksu ei ole sen jälkeen ollut kauhean raskas homma, kun on sikäläiset elämänolot nähnyt.
Olen jatkanut tätä puolta sittemmin paitsi kertausharjoituksissa, myös Rauhanturvaajaliiton vertaistukiprojektissa sekä toimimalla Pohjois-Karjalan prikaatissa sotilaspapin sijaisena vielä vuonna 2011.
Nämä vaiheet toivat mukanaan myös viranomaisyhteistyön ja moniammatillisen kriisiauttamisen osaksi työtäni pappina, kirkkoherrana ja seurakuntayhtymän valmiuspäällikkönä.
Kuva: Petri Raskin kotialbumi
4. Yksi juonne, joka on papin työssäni ollut koko ajan mukana, on liikkuminen. Alkuun rippileireillä pelattiin tosi paljon lentopalloa ja nuortenilloissa koripalloa.
Kuopiosta tehtiin nuorten kanssa retkiä Lappiin sekä kesällä että talvella, samoin Viinijärveltä. Yöttömän yön rippikoulu Sallassa juhannuksen jälkeen oli viimeisiä ripareita, joita Liperissä pidin. Huimaa oli se, kun Liperin nuorten kanssa soudettiin Karelia-soudussa monta päivää Nurmeksesta Liperiin.
Siirryin Liperistä Rantakylään papiksi vuonna 2001. Rantakylän aikana kävelin kesät talvet töihin keskustasta, siinä tuli kolmen talven aikana yli miljoona askelta työmatkakävelyä. Monta kirjaa kuuntelin matkalla. Rantakylän ajalta jäivät vahvoina kokemuksina mieleen isolla porukalla toteutetut uudistukset: jumalanpalvelusuudistus ja rippikoulu-uudistus.
Tästä kuvasta näkee sen, että olen tyypillinen mies: Heti kun alkaa jotakin tekemään, pitää saada oikeanlaiset välineet. Kuva on vuodelta 2017.
Kuva: Petri Raskin kotialbumi
5. Vuosien mittaan meille on vaimoni Ailan kanssa kehittynyt yhteinen jouluseimiharrastus. Olemme keränneet seimiä 1990-luvun alusta asti. Äitini toi Italian Rivieralta ensimmäisen, ja enimmillään matkoilta keräiltyjä seimiä oli kolmisenkymmentä. Tässä kuvassa on tirolilainen seimi.
Kun tulin Joensuun kirkkoherraksi tammikuussa 2015, aloitin ruutukaavalla vuosittaisen jouluseimipolun perinteen. Toivon, että seimipolkua jatketaan ja perinteestä tulee pysyvä. Lahjoitimme Ailan kanssa kokoelmamme suurimmat seimet Joensuun seurakunnan jouluseimipolulle.
Ajasta Joensuun kirkkoherrana voin sanoa, että olen onnellinen siitä, että sain tällaiset kuusi vuotta tehdä. Ne ovat olleet minulle tosi tärkeät vuodet. Olen löytänyt itsestäni johtajan ja saanut siitä myös hyvän palautteen. Kuuden vuoden aikana vahvistui myös käsitykseni siitä, mitkä ovat omat heikkouteni. Kirkkoherran tehtävä on vaativa. Myös viime vuosien työ lääninrovastina Pohjois-Karjalan alueella on ollut mielenkiintoista ja silmiä avaavaa.
Motokseni olen valinnut Raamatunkohdan ”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä”. Se summaa hyvin myös nyt taakse jäävät työvuoteni. Välillä on ollut raskasta, mutta enimmäkseen on ollut toisenlaisia päiviä. Olen saanut olla paljon tekemisissä mielenkiintoisten ihmisten kanssa hyvän asian merkeissä. Ja kotoa olen saanut aina työhöni hyvän tuen.
Ihailen sitä, miten moneen kirkkoherrat työssään taipuvat.
Kirkkotien ilmestymispäivänä saamme tietää, kenestä tulee Joensuun seurakunnan uusi kirkkoherra nykyisen jäädessä eläkkeelle ensi kesän kynnyksellä. Valintaa ovat puntaroineet viime viikot erityisesti Joensuun seurakuntaneuvoston jäsenet, joilla on äänioikeus vaalissa ja jotka edustavat kaikkia Joensuun seurakuntalaisia. Tammikuun vaalipaneelia seuratessani minusta tuntui, että kuka tahansa ehdokkaista tulee pärjäämään tehtävässä omalla tavallaan mainiosti.
Ennen kuin aloitin työt seurakuntayhtymässä, kokemukseni kirkkoherroista olivat kovin vähäisiä. Mielikuvani perustuivat vanhoihin suomalaisiin elokuviin, joissa kirkkoherrat on monesti kuvattu arvokkaina ja vakavamielisinä henkilöinä. Viimeisten kolmen kuukauden ajan olen tavannut Joensuun alueen kuuden seurakunnan kirkkoherroja viikoittain. Näin korona-aikana pidämme yhteyttä verkon välityksellä ja hyödynnämme Teams-kokouksia. Sukellus kirkkoherrojen joukkoon on ravistellut mielikuviani heti ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien.
Eniten minut yllätti se, miten mutkattomia ja sydämellisiä ihmisiä kirkkoherrat ovat. Jokainen on oma persoonansa erilaisine taustoineen ja ajatuksineen, mikä tuo yhteistyöhömme oman mausteensa. Ihailen sitä, miten moneen kirkkoherrat työssään taipuvat. Ja miten he ratkaisuissaan miettivät seurakuntalaisten ja työntekijöiden parasta.
Kirkkoherran tehtävä ei ole helppo normaalioloissakaan – saati sitten nykyisessä jatkuvien muutosten ja rajoitusten värittämässä tilanteessa. Sujuva yhteistyö kirkkoherrojen välillä nouseekin tällä hetkellä entistä tärkeämmäksi. Toivotan ilolla mukaan yhteistyöhön myös uuden Joensuun seurakunnan kirkkoherran, kunhan sen aika on.
27.1.2021 Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Joensuun seurakuntaneuvosto valitsee uuden kirkkoherran 27.1.2021. Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään kesäkuussa 2021.
Joensuun seurakuntaneuvosto valitsee uuden kirkkoherran 27.1.2021. Uusi kirkkoherra aloittaa tehtävässään kesäkuussa 2021.
Joensuun kirkkoherranvaalin ehdokkaina ovat Hyrynsalmen seurakunnan kirkkoherra Pirkko Hänninen (49 v), Kontiolahden seurakunnan kappalainen Jaakko Muhonen (47 v), Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka (55 v) sekä Joensuun seurakunnan kappalainen Katri Vilén (39 v).
Kirkkotie esittelee ehdokkaat tässä juttukokonaisuudessa aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan. Laajemmin ehdokkaiden ajatuksiin voi tutustua loppiaisen jälkeen avattavilla vaalisivuilla. Sivut löytyvät avauduttuaan osoitteesta www.joensuunseurakunnat.fi.
Pirkko Hänninen. Kuva: Kuvakeskus Hynninen Oy
Pirkko Hänninen
Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?
Työnkuva on kiinnostava. Se keskittyy johtamiseen, hallintoon ja toiminnan suunnitteluun. Erityisesti kirkko, joka on jumalanpalvelusten ja yhteiskunnallisten juhlapäivien keskus, mutta myös esittävän kirkkotaiteen sali, on minulle merkittävä. Seurakuntayhtymän asiantuntijaverkosto eli taloustoimisto, keskusrekisteri ja yhteiset työmuodot ovat tärkeitä: Yhdessä osaamme enemmän. Hyvä työyhteisö antaa aina esimiehelle voimaa ja intoa. Karjalaisuuteni kaipaa takaisin runon ja laulun maille. Minua myös pyydettiin hakemaan tätä virkaa.
Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?
Kaupungin asukaskehitys ja sen vaikutus seurakunnan jäsenistöön, toimintamuotoihin ja talouteen. Seurakunta voi erilaisilla hallintopäätöksillä sopeutua muutoksiin ja vaikuttaa siihen, että se palvelee kaikkia hyvin. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää, jotta eri-ikäiset seurakuntalaiset voivat kokea aitoa välittämistä.
Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?
Aivan pienenä minut kannettiin kirkkoon. Sitten pyhäkoulu, kerhotoiminta ja rippikoulu sekä lapsuuteni seurakuntayhtymän musiikkikasvatus loivat pohjaa syvemmälle ymmärrykselle uskosta. Opiskeluaikana tutustuin herännäisyyteen, minkä omaksuin työvuosieni myötä. Ajattelen, että Jumalan luomina kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja yhdessä olemme osa luontoa. Saamme pitää huolta toisistamme. Pyhä Henki rohkaisee meitä uskolla ja rakkaudella. Pelastus on kuitenkin mahdollista vain Kristuksen armosta.
Jaakko Muhonen. Kuva: Kuvamestari Ky
Jaakko Muhonen
Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?
Olen toiminut seurakunnassa kirkkoherran sijaisena, alaisena, pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Kirkkoherrana voin palvella parhaiten seurakuntaa.
Haluan Joensuun kirkkoherrana toimia niin, että seurakunta ja työyhteisö voivat hyvin. Tahdon mahdollistaa vapaaehtoisten toimintaa. Haluan onnistua siinä kysyen, kuunnellen, kannustaen ja yhteisen strategian mukaisesti toimien.
Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?
Joensuun seurakunnan taloudellinen liikkumavara kapenee ja on keskityttävä perustehtävän hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla.
Covid-19 pandemian jälkihoito vaikuttaa seurakuntatyöhön ja siksi on tärkeää ennakoida tulevaa. Diakoninen avuntarve lisääntyy ja ihmisten kohtaamishalu tulee huomioida seurakunnan toiminnassa.
Seurakunnan perustehtävän hoitaminen ja työn kehittäminen haastavat muutosten keskellä. Ihmisten tavoittamiseksi merkityksellisellä tavalla on kuunneltava, mitä ihmiset haluavat.
Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?
Pappina olen ollut mukana kirkkomme herätysliikkeiden tilaisuuksissa ja näen niiden rikastuttavan merkityksen. Taustani on seurakunnallinen.
Kaste on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Olen kristitty ja omalla nimellä Jumalan lapsi. Teologiset painotukseni elämässä avautuvat armon, rakkauden ja yhdenvertaisuuden kautta. Ehtoollisella koen anteeksiantamuksen ilon ja voiman. Usko hyvän tekemiseen on minulle arjen kristillisyyttä.
Anna-Riitta Pellikka. Kuva: KK-kuva.
Anna-Riitta Pellikka
Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?
En halua hakeutua töihin kauas kotoa. Sain Joensuusta työpaikan syksyllä 2016, jolloin oli tiedossa puolison työpaikan siirtyminen tänne. Hain kirkkoherran virkaa, koska olen kiinnostunut organisaatioista sekä siitä, miten kirkko toimii osana ympäristöään ja ihmisten elämää.
Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?
Elämme parhaillaan koronaepidemian kanssa muutosta, johon on pitänyt sopeutua nopeasti. Vaikka on asioita, joita voi ennakoida, kuten kirkon talous, siihen kuuluminen, väestön ikärakenne tai arvot, on niissäkin varauduttava kekseliäisyyteen ja yllätyksiin. Haaste on, miten kaikenlaisina aikoina elämme uskoa todeksi turvallisena ja kutsuvana yhteisönä Jumalan edessä. Tarvitaan kunnioittavaa vuoropuhelua ja seurakuntalaisten halua olla mukana elämässä todeksi kirkon sanomaa Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta.
Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi? Jumalanpalveluksiin olen osallistunut vähintään radion kuuntelijana lapsesta alkaen, lisäksi ovat vaikuttaneet herännäisyys, virret ja etenkin aikuisena kirkkomusiikki. Arki ja usko ovat lähde elämän merkitykselle ja levolle. Teologiani on sitä, miten kirkon usko Luojaan, Lunastajaan ja Pyhään Henkeen on kantanut vuosituhannet ja miten se ilmenee nyt. Mieluimmin lähtisin tutkimaan tätä kyselevässä rukouksessa jokapäiväisten tapahtumien, ihmissuhteiden, toiveiden ja pelkojen kautta.
Katri Vilén. Kuva: KK-kuva
Katri Vilén
Miksi haluat juuri Joensuun seurakunnan kirkkoherraksi?
Olen ollut Joensuun seurakunnassa pappina vähän yli 10 vuotta. Seurakunta on tuttu, ja viihdyn täällä erinomaisesti. Meillä on hienot työntekijät, vapaaehtoiset, seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja yhteistyökumppanit. Toimintaympäristö on monipuolinen ja ilmapiiri kannustava ja luova, ja se innostaa ja hyvällä tavalla haastaa esimiestä. Uskon, että minulla olisi paljon annettavaa, ja että minulla on niitä ominaisuuksia, joita tähän virkaan valittavalta tarvitaan.
Mitkä ovat mielestäsi Joensuun seurakunnan suurimmat haasteet lähivuosina?
Taloudelliset haasteet, ihmisten etääntyminen kirkosta ja ympäristöhaasteet. Meidän täytyy löytää uusia tapoja tehdä työtä ja tiivistää yhteistyötä. Ihmisten tavoittamiseen tarvitaan uusia ideoita, ja uskoa pitää osata sanoittaa uusilla tavoilla, tämän päivän ihmisille ymmärrettävästi. Koko maailma on suuren haasteen edessä ympäristöasioissa, ja siihen on myös kirkon tartuttava entistäkin vahvemmin.
Mikä on hengellinen taustasi, ja mitkä ovat teologiset painotuksesi?
Hengellinen taustani on joensuulainen luterilainen seurakunta. Olen kasvanut seurakunnan kerhojen, kuorojen ja nuorten toiminnan parissa. Teologiani on hyvin arjen- ja elämänläheistä. Jumala toimii siellä, missä ihminen tarvitsee apua. Siksi seurakuntia tarvitaan. Tuomaan apua, lohtua, toivoa ja iloa. Sanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille, ja siksi kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita seurakunnan toimintaan. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo on tärkeää kaikessa, mitä teemme.
Seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran
Joensuun kirkkoherranvaali käydään välillisenä vaalina. Äänioikeutettuja vaalissa ovat Joensuun seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenet. Uusi kirkkoherra valitaan seurakuntaneuvoston kokouksessa keskiviikkona 27.1.2021.
Seurakuntaneuvosto haastattelee ehdokkaat 17.1.2021. Ehdokkaille tehdään myös psykologinen soveltuvuustutkinta.
Vaalin valmistelijana toimii Leppävirran kirkkoherra, lääninrovasti Teppo Ritari. Valmisteluryhmään kuuluvat Joensuun seurakuntaneuvoston jäsenet Jaana Ihme (pj.), Iris Lehto ja Topi Linjama. Lisätietoja vaalista antavat: Jaana Ihme, jaana.ihme@edu.joensuu.fi, p. 050 366 4412 ja Teppo Ritari, teppo.ritari@evl.fi, 040 550 8200.
Joensuun seurakuntaneuvostoon kuuluvat seuraavat henkilöt:
Jessie Chen
Jaana Ihme
Jarkko Kemppi
Iiris Lehto
Iris Leppänen
Topi Linjama
Juho-Petteri Malinen
Jaana Minkkinen
Henrik Mäki
Irma Nygrén
Arja Puoskari
Janne Riiheläinen
Tiina Sotkasiira
Anja Tanskanen
kirkkoherra Petri Rask, puheenjohtaja
Joensuun seurakunta on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kuudesta seurakunnasta. Työntekijöitä seurakunnassa on kolmisenkymmentä ja jäseniä noin 15 500. Kirkkoherran virka avautuu 1.6.2021 nykyisen kirkkoherran Petri Raskin siirtyessä eläkkeelle.
Joensuun seurakunnan uusi kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla.
Joensuun seurakunnan avoimena olleeseen kirkkoherran virkaan tuli määräaikaan 19.10.2020 klo 15 mennessä neljä hakemusta. Virkaa hakivat Hyrynsalmen seurakunnan kirkkoherra Pirkko Hänninen, Kontiolahden seurakunnan 2. kappa-lainen Jaakko Muhonen, Joensuun perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Anna-Riitta Pellikka sekä Joensuun seurakunnan 2. kappalainen Katri Vilén.
Joensuun seurakunnan uusi kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla. Välillisessä vaalissa tuomiokapituli toteaa kelpoiset hakijat ja laatii heistä lausunnon seurakunnalle. Päätöksen kirkkoherran valinnasta tekee Joensuun seurakunnan seurakuntaneuvosto.
Vaalin aikataulu selviää myöhemmin. Kuopion tuomiokapituli nimeää vaalille valmistelijan. Joensuun seurakuntaneuvoston tehtäväksi jää nimetä mahdollinen vaalityöryhmä. Näiden tehtävänä on valmistella vaaliin liittyvät haastattelut, mahdollinen soveltuvuusarviointi ja viestintä.
Kirkkoherran virka avautuu 1.6.2021 nykyisen kirkkoherran Petri Raskin siirtyessä eläkkeelle.
Joensuun seurakunta on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kuudesta seurakunnasta. Työntekijöitä seurakunnassa on kolmisenkymmentä. Joensuun seurakuntaan kuuluu noin 15 500 jäsentä.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen on myöntänyt rovastin arvonimen Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikaiselle.
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen on myöntänyt rovastin arvonimen Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikaiselle 16.5.2019 Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin 80-vuotisjuhlaistunnossa.
Reinikainen asetettiin kirkkoherran virkaan joulukuussa 2017. Hän on työskennellyt aiemmin myös pappina Lauritsalan ja Pielisensuun seurakunnissa sekä oppilaitospappina Joensuussa. Lisäksi hän on tehnyt kansainvälistä maahanmuuttajatyötä Saksassa Suomen Lähetysseuran palveluksessa.
Hiippakunnan rajat muuttuvat
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous on täysistunnossaan 9.5.2019 päättänyt muuttaa hiippakuntarajoja vastaamaan maakuntarajoja. Hiippakuntarajojen tarkastuksella pyritään selkeyttämään viranomaisten välistä yhteistyötä ja varmistamaan seurakuntien ja kuntien yhteistyön edellytyksiä.
Muutos koskee myös Kuopion hiippakuntaa. Vuoden 2020 alusta Kuopion hiippakuntaan kuuluvat Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntiin kuuluvat seurakunnat.
Verrattain nuorena naisena kirkkoherran tehtävään valittu Vilén on saanut sekä iästään että sukupuolestaan kannustavaa palautetta. Moni on iloinnut siitä, että naisia ja nuoria valitaan johtaviin tehtäviin.
Kirkkotie 