Kun ylittää kirkon kynnyksen, voi jättää maalliset murheet taakseen ja sulkea ulkomaailman mielestään.
Millaisia tapoja sinulla on valmistautua jouluun? Siivoatko kodin lattiasta kattoon ja pistät kaapitkin ojennukseen? Hankitko joululahjat hyvissä ajoin vai viime tipassa ennen jouluaattoa? Tai ehkä valmistat ruokaa myyjäisiin tai leivot pakastimen täyteen erilaisia herkkuja, joista voi nauttia juhlapyhinä.
Monesti tuntuu, että pian alkava adventin aika on kovin kiireistä ja täynnä erilaisia askareita. Jouluvalmistelujen lisäksi ajatuksissa pyörivät hämmentävät kyberhyökkäykset ja sotien uhrit ympäri maailmaa. Uutisia tulvii joka tuutista. Meille kerrotaan esimerkiksi, mikä on tällä kertaa keikauttanut presidentin vaalien kannatusprosentteja uuteen asentoon. Mitä kaikkea meidän pitäisi ehtiä seurata ja tehdä?
Olen oppinut, että kiireen tunnun saa selätettyä yhdellä varmalla keinolla – astumalla kirkkoon. Kirkoissa on jotain aivan erityislaatuista tunnelmaa. Kun ylittää kynnyksen, voi jättää maalliset murheet taakseen ja sulkea ulkomaailman mielestään. Jo kirkkorakennuksissa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa. Ja näin joulun alla kirkoissa on tarjolla valtavasti erilaisia tilaisuuksia ja tunnelmallista sisältöä.
Mieleenpainuvimpiin kokemuksiini kirkoista yhdistyy musiikki. Kirkkojen äänimaailma on omaa luokkaansa. En voisi kuvitella adventin aikaa, johon ei kuuluisi kirkkokonsertti tai kauneimpien joululaulujen laulaminen. Musiikki saa pään sisäisen hyörinän hetkeksi pysähtymään ja tuo kokonaisvaltaisen hyvän olon. Kirkossa hyvä olo vielä kertautuu, kun ympäristö on arvokas, katto on korkealla ja on tilaa hengittää.
Joulu on pian ja jokaisella meistä on erilaisia perinteitä, jotka tuovat meille turvaa, iloa, toivoa ja lohtua. Mikä ikinä oma jouluperinteesi onkaan, toivon sen tuovan sinulle levollisuutta sekä adventin aikaan että jouluun.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi
Pohjois-Karjalassa on lukuisia kirkkotaiteen teoksia, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa. Enon uuden seurakuntatalon seinää koristaa Eino Härkösen teos, joka päätyi seurakunnalle lahjoituksena.
Pohjois-Karjalassa on lukuisia kirkkotaiteen teoksia, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa. Enon uuden seurakuntatalon seinää koristaa Eino Härkösen teos, joka päätyi seurakunnalle lahjoituksena.
Paaterin kirkko. Kuvanveistäjä Eva Ryynänen suunnitteli kirkon ja veisti sen sisustuksen yhdessä miehensä Paavon kanssa. Varsinaisesta rakennustyöstä vastasivat Lieksan kaupungin palkkaamat kirvesmiehet. Kuva: Pielisen museo
Viime kesänä muuan mies kutsui Enon vt. kirkkoherra Markku Koistisen luokseen. Koistinen arveli, että kyse oli tavanomaisesta käynnistä, mutta miehen mielessä olikin erityinen asia.
– Hän vei minut olohuoneeseen, näytti seinällä olevaa taulua ja sanoi, että tiedät varmaan, mikä tämä on, Koistinen kertoo.
Koistinen tunnisti taulun tekijän. Härkönenhän siinä oli, ja tarkemmin sanottuna yksi versio taiteilijan suosimasta kalatulilla-teemasta. Enolainen taiteilija Eino Härkönen tunnetaan maakunnan kirkollisissa piireissä useista alttaritauluistaan.
Koistisen luokseen kutsunut Kaarlo Riikonen oli ostanut teoksen kolmisenkymmentä vuotta sitten eteläsuomalaisesta huutokaupasta. Hän ei halunnut taulun lähtevän enää maailmalle. Niinpä hän kysyi Koistiselta, ottaisiko Enon seurakunta teoksen vastaan.
Taidetyöryhmän suosittelema teos
Kaarlo Riikonen (oik.) lahjoitti Enon seurakunnalle Eino Härkösen teoksen, jossa ollaan Pielisjoen rannalla ruoan ääressä. Vt. kirkkoherra Markku Koistinen iloitsee uuteen seurakuntataloon sijoitetusta maalauksesta. Kuva: Merja-Leena Määttälä
Seurakuntayhtymän taidetyöryhmä kävi katsomassa ja kuvaamassa teosta. Toimikunnan asiantuntija, taidemuseo Onnin eläkkeellä oleva intendentti Ulla Pennanen, selvitti teoksen taustoja.
– Väriskaala, ilmaisukieli, käsiala, aihepiiri, sommittelu ja henkilöiden kuvaus on kyseisessä teoksessa Eino Härköselle ominaista. Ainoastaan signeeraus ei vaikuta hänen tekemältään, vaan myöhemmin lisätyltä, Pennanen kertoo.
Teos voi olla luonnos jotakin toista teosta varten, arvioi Pennanen. Härkönen jätti toisinaan signeeraamatta teokset, joita hän ei pitänyt lopullisina.
– Joensuun kaupungin kokoelmissa on hieman suurempi kalatulilla-aihe, jossa on samantyyppinen vasemmanpuoleinen henkilö, Pennanen analysoi.
Teos on maalattu vuoden 1911 tienoilla. Jossain vaiheessa sitä on puhdistettu ja sen värit ovat heleät. Pennanen suositteli seurakuntaa ottamaan lahjoituksen vastaan.
Härkösen teoksessa ollaan Pielisjoen rannalla ruoan ääressä. Taulu on sekä teemaltaan että väreiltään mitä sopivin Enon uuden seurakuntatalon ruokailutilaan.
Joensuun kirkon kattomaalaukset
Joensuun kirkon kattoa ja seiniä koristavat lukuisat kasviaiheet. Arkkitehdin suunnittelemat koristemaalaukset toteutti joensuulainen maalarimestari August Grönroos. Kirkko valmistui vuonna 1903. Kuva: Joensuun seurakuntayhtymän kuva-arkisto.
Vuonna 1903 valmistunut Joensuun evankelisluterilainen kirkko edustaa uusgoottilaista tyyliä. Sen suunnitteli Suomen tuotteliain kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck (1854–1929). Hänen suunnitelmiensa mukaan rakennettiin vuosina 1891–1928 kaikkiaan 35 kirkkoa.
Erityistä Joensuun kirkossa on sen kattoholviston maalatut keveän hengittävät kasviaiheet. Arkkitehdin suunnittelemat koristemaalaukset toteutti joensuulainen maalarimestari August Grönroos. Ne on maalattu secco-tekniikalla kuivalle kalkkirappauspinnalle.
Kirkon keskilaivan kattoon on maalattu koivu, pihlaja ja tammi. Sivulaivoissa on kuusi-, mänty- ja kataja-aiheet. Eteishallista, portaikoista ja urkuparvilta löytyvät syreeni, tuomi, raita ja leppä tai haapa, kertoo Katariina Melvas taidehistorian pro gradu -työssään Paratiisista pyhään lehtoon – Josef Stenbäckin suunnitteleman Joensuun evankelis-luterilaisen kirkon kattomaalausten symboliikka.
Holvikaarista voi löytää esimerkiksi liekokasvin, ohdakkeen ja mesiangervon. Kotoiset lehti- ja havupuut on kuvattu yleensä kukkivina.
Ainoa ei-kotoperäinen laji, viiniköynnös, on kuvattu elonkorjuun asussa. Viiniköynnös koristaa kirkon kuorin kattoa. Se viittaa ehtoollisen sakramenttiin ja Kristukseen, totiseen viinipuuhun.
Muiden kasvien symboliikassa on enemmän tulkinnanvaraa.
Koristeaiheiden tausta on jugendin tyyli-ihanteissa, vaikka niiden naturalistinen toteutus poikkeaakin jugendista. Niissä voi nähdä viittauksen paratiisin puutarhaan, jossa ”Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita”. Kasviaiheet on saatettu omana aikanaan yhdistää itsenäisyysaatteeseen, arvelee Melvas.
Eino Härkösen alttaritaulut
Enon kirkon alttaritaulun on maalannut Eino Härkönen, joka suosi realistista tyyliä. Taulun naisten mallina Härkönen käytti omaa Alli-vaimoaan, Jeesuksen mallina toimi Antti Heiskanen. Kuva: Merja-Leena Määttälä.
Enon kirkon alttaritaulu kuvaa Jeesusta ristillä. Ristin ympärillä on Maria ja muita naisia, Johannes sekä roomalainen sotilas. Jeesus on kallistanut päänsä vasenta olkaansa vasten.
Alttaritaulu on Enon oman pojan, Eino Härkösen (1886–1944), vuonna 1930 maalaama. Härkönen maalasi vuosien 1914 ja 1942 välillä alttaritaulut Enon lisäksi Outokummun Kuusjärven, Rääkkylän, Valtimon ja Tuupovaaran kirkkoihin.
Härkönen sai oppinsa Helsingissä ja Pariisissa, mutta palasi opintojen jälkeen takaisin synnyinseuduilleen. Rudolf Koivu ja muut taiteilijaystävät houkuttelivat Härköstä Helsingin sykkeeseen, mutta tämä eleli mieluummin luontaistaloudessa Kaltimojärven rannalla.
Härkönen suosi realistista tyyliä ja malleina olivat tavalliset ihmiset. Enon kirkon alttaritaulun naisten mallina toimi Härkösen vaimo Alli. Johanneksena oli Heikki Kekäläinen ja sotilaana Timo Ristiniemi.
Jeesuksen mallina oli Antti Heiskanen, joka oli mallina myös Rääkkylän alttaritaulun Jeesukselle. Kerrotaan, että Heiskanen oli avioitumassa ja morsian olisi halunnut tämän ajavan partansa. Härkönen joutui maksamaan ylimääräistä saadakseen mallinsa pitämään partansa.
Henkilöhahmojen tunnistettavuutta saatettiin pitää tunnelmaa häiritsevänä tekijänä. Mutta juuri heidän yksilöllisyytensä ja persoonallisuutensa antavat Härkösen alttaritauluille elämänläheistä omaleimaisuutta, sanoo Ervo Vesterinen Härkösestä kertovassa kirjassaan Kalatulilla Pohjois-Karjalassa.
Paateri, puun valtakunta
Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen (1915–2001) viidestäsadasta työstä mittavin oli kirkko, jonka hän rakensi miehensä kanssa Paateriin, Lieksan Vuonislahteen. Vuonna 1991 valmistuneessa kirkossa pidetään kesäisin jumalanpalveluksia, häitä, konsertteja ja muita tilaisuuksia.
Aloite kirkkoon tuli paikalliselta isännältä, joka kiinnitti huomiota pihalla olleisiin komeisiin honkiin. Näistähän tekisi vaikka kokonaisen kirkon, tämä tuumi. Idea sai vastakaikua.
Eva Ryynänen suunnitteli kirkon ja veisti sen sisustuksen yhdessä miehensä Paavon kanssa. Varsinaisesta rakennustyöstä vastasivat Lieksan kaupungin palkkaamat kirvesmiehet.
Kirkon seinät, lattia ja penkit ovat venäläistä 300–500 vuotta vanhaa punahonkaa. Leveät ovet on veistetty kanadalaisesta jättiläistuijasta.
Alttariveistoksena on valtava kuusen juurakko. Ruokolahdella kasvanut puu oli aikanaan yksi Suomen suurimmista. Se oli kaadettava, kun salama iski siihen 1976. Juurakko tarjottiin Ryynästen käyttöön.
Paateri oli Eva ja Paavo Ryynäsen koti ja heidän elämäntyönsä muistomerkki. Tilalla sijaitsee kirkon lisäksi ateljee, kahvila, Ryynästen asuintalo sekä saunamökki, jossa pariskunta asui ensimmäiset vuotensa.
Paateri on myös puun valtakunta: kaikki rakennukset ovat puisia, puut hallitsevat maisemaa, puuta on valtaosa Paaterin veistoksista ja huonekaluista.
Ryynäset testamenttasivat tilan Lieksan kaupungille. Nykyisin se on osa Pielisen museota.
Kiihtelysvaaran uuden kirkon suunnitelmat ovat edenneet jälleen aimo harppauksen.
Kiihtelysvaaran uuden kirkon suunnitelmat ovat edenneet jälleen aimo harppauksen. Joensuun seurakuntien päättäjistä muodostuva yhteinen kirkkoneuvosto kokoontui tällä viikolla valitsemaan arkkitehdin suunnittelemista kolmesta alustavasta luonnoksesta parhaimman jatkoon.
Ei ole ihme, että Kiihtelysvaaran kirkon tarina on herättänyt paljon huomiota ja kiinnostusta myös Pohjois-Karjalan ulkopuolella. Oman kylän kirkon menettäminen tuhopolton seurauksena oli järkyttävä tapaus, jota kukaan ei osannut odottaa. Eivätkä paloillan tapahtumiin liittyvät sankariteot arvokkaiden esineiden pelastamiseksi suinkaan vähennä kiinnostusta. Yhteisvoimin kirkonmäelle rakennetussa rauniokirkossa on vieraillut paljon väkeä muistelemassa menneitä, tutkimassa vaikuttavaa hiiltynyttä ristiä ja aistimassa vaarojen keskellä sijaitsevan kirkonmäen tunnelmaa.
Uuden kirkon rakentaminen on pitkä projekti ja vaatii lukuisien ihmisten työpanosta. On perustettu rakennustoimikunta, valittu kilpailutuksen avulla paras arkkitehti ja kysytty mielipiteitä seurakuntalaisilta. Lisäksi on tehty yhteistyötä museoviraston kanssa, jotta kaikki kirkkolaissa suojellut alueet otetaan varmasti projektissa huomioon. Hallinnollinen menettely ja päätöksenteko vievät oman aikansa, kun sanansa sanottavana on usealla taholla. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa.
Seuraavassa vaiheessa arkkitehti ryhtyy tarkentamaan kirkon alustavan luonnoksen suunnitelmia ja hiomaan sisätilojen yksityiskohtia. Rakennustöihin päästään näillä näkymin ensi vuoden aikana. Moni muukin odottaa varmasti jännityksellä sitä, millaisen kirkon saamme Kiihtelysvaaraan. Uskon itse, että uusi kirkko tulee olemaan hyvällä tavalla vanhaa kunnioittava ja silti uudenlaisia ratkaisuja mahdollistava. Uskon, että kirkko on palaamassa takaisin – entistä ehompana.
Kirsi Taskinen viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
Kilpailutuksen ensimmäinen vaihe päättyy 5.1.2020. Lopullinen tieto kirkon suunnittelijasta selviää maaliskuun aikana.
Kiihtelysvaaraan haetaan uuden kirkon suunnittelijaa kaksivaiheisen kilpailutuksen avulla. Ensimmäisessä vaiheessa pyydetään kirkon suunnittelusta kiinnostuneita arkkitehteja ilmoittautumaan mukaan kilpailutukseen. Toisessa vaiheessa Kiihtelysvaaran kirkon rakennustoimikunta valitsee ilmoittautuneista seitsemän parasta kilpailutuksen kriteerit täyttävää osallistujaa. Valituilta osallistujilta pyydetään hintatarjoukset kirkon suunnittelusta. Kilpailutuksen ensimmäinen vaihe päättyy 5.1.2020. Lopullinen tieto kirkon suunnittelijasta selviää maaliskuun aikana.
Kiihtelysvaaran uudesta kirkosta halutaan luoda yhteisön keskus, joka on samalla sekä pyhä että kodikas. Tavoitteena on, että rakennettava kirkko parantaa kaiken ikäisten osallisuutta, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja hyödyntää nykyaikaista tekniikkaa. ”Saman katon alle” -ajatuksen mukaisesti kirkko tulee olemaan muunneltavissa moneen eri tarkoitukseen. Uuden kirkon myötä nykyiset seurakuntatalon toiminnot siirtyvät kirkkoon.
Vuonna 1902 rakennetun kirkon katon maalausurakka aloitettiin kesäkuun puolivälissä. Työn arvioidaan kestävän noin 1,5 kuukautta säästä riippuen.
Tuupovaaran kirkon katto saa uuden maalipinnan. Vuonna 1902 rakennetun kirkon katon maalausurakka aloitettiin kesäkuun puolivälissä. Työn arvioidaan kestävän noin 1,5 kuukautta säästä riippuen.
Kunnostustöiden aluksi kirkon katto pestiin ja vanha maali poistettiin. Samalla kattoa korjattiin niiltä osin kun siihen oli tarvetta. Lopuksi katto maalataan kauttaaltaan.
Suojellun kirkon kunnostustöihin tarvitaan aina lausunto museovirastolta. Maalausurakka ei muuta kirkon ulkonäköä, vaan katto maaltaan samalla ruskealla sävyllä kuin aiemminkin.
Tuupovaaran kirkon maalausurakka on yksi Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän tämän vuoden suurimmista investoinneista. Urakan kustannusarvio on noin 100 000 euroa.
Tämän kesän aikana yhtymä uusii myös Joensuun keskustassa sijaitsevan Vuokra-Louhelan ker-rostalojen A-osan vesikatteen.
Utran kirkosta laaditaan parhaillaan uusia rakennuspiirustuksia. Alkuperäisiä piirustuksia ei tiettävästi ole olemassa. Uudet piirustukset tehdään niin sanotun laserkeilauksen avulla.
Utran kirkosta laaditaan parhaillaan uusia rakennuspiirustuksia. Alkuperäisiä piirustuksia ei tiettävästi ole olemassa. Uudet piirustukset tehdään niin sanotun laserkeilauksen avulla.
Laserkeilauksella kirkosta pystytään luomaan kolmiulotteinen pistepilvi, joka mahdollistaa rakennuspiirustusten tekemisen. Kuva: Antti Tuhkanen / Suomen GPS-Mittaus Oy
Utran kirkon julkisivun maalausurakka on edessä lähivuosina. Urakkaan oman haasteensa tuo se, että vuonna 1895 rakennetusta harvinaisesta pystyhirsikirkosta ei ole arkistoituna yhtään rakennuspiirustusta.
– Piirustusten kohtalosta ei ole selvyyttä. Arkistoituja kappaleita ei tiettävästi ole koskaan ollutkaan. Tiedustelimme piirustuksia myös museovirastolta, mutta sieltäkään niitä ei löytynyt, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen kertoo.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä on teettänyt kirkosta maaliselvityksen, jonka avulla kirkon alkuperäinen väri on pystytty selvittämään. Selvityksen mukaan kirkko on maalattu historiansa aikana viisi kertaa. Alkuperäiseltä väriltään Utran kirkko on ollut harmaa.
– Kirkko on ollut täysin harmaa, myös nurkkalaudat ovat olleet harmaat. Maalaustyö tulee palauttamaan kirkon sävyn lähemmäs sen alkuperäistä sävyä. Muutos kirkon ulkonäössä on merkittävä, ja tämän johdosta maalaustyö tulee myös vaatimaan monivaiheisen lupaprosessin, Nevalainen sanoo.
Tarkkoja mittaustuloksia laserkeilauksella
Utran kirkon rakennuspiirustuksia varten kirkon julkisivua mitattiin laserkeilaimella (kuvan alalaidassa) huhtikuussa. Kuva: Antti Tuhkanen / Suomen GPS-Mittaus Oy
Koska Utran vanhasta puukirkosta ei ole löytynyt yhtään alkuperäistä rakennuspiirustusta, on piirustukset täytynyt tehdä jälkikäteen. Kevään aikana Utran kirkon rakenteiden muodot on mitattu niin sanotulla laserkeilauksella. Menetelmässä kohdetta ikään kuin kuvataan lasersäteiden avulla. Tavallisen valokuvan sijaan laserkeilaus välittää miljoonia pieniä pisteitä rakennuksen pintoja mukaillen.
– Kirkon keilaukseen meni paikan päällä noin yksi työpäivä. Aineiston eli pistepilven editoinnissa on yleensä huomattavasti enemmän työtä. Keilaus tehtiin Joensuun kaupungin käyttämään koordinaatistoon sekä korkeusjärjestelmään eli keilausaineisto on kartalla oikeassa paikassa ja korkeusasemassa suhteessa ympäristöön mikä helpottaa myös tarvittaessa jatkosuunnittelua ympäristöön. Lähtöpisteet keilaukseen mitattiin GPS-laitteiston avulla senttimetrin tarkkuudella, aluepäällikkö Antti Tuhkanen Suomen GPS-Mittaus Oy:stä kertoo.
Tavallisen katsojan silmään laserkeilauksella saatava, pienistä pisteistä koostuva kuva eli niin sanottu pistepilvi näyttää sumealta negatiivikuvalta. Pistepilveä onkin työstettävä vielä siihen tarkoitetulla ohjelmalla, jotta kuvasta saadaan käyttökelpoinen työkalu esimerkiksi Utran kirkon maalausurakkaan. Tämä jälkityö tehdään seurakuntayhtymässä.
– Pistepilvi muodostaa kolmiulotteisin pinnan. Muodostunut pilvi muutetaan rakennuspiirustusmuotoon cad-ohjelmiston avulla. Tässä tapauksessa tavoitteena on saada aikaan kirkon julkisivun pääpiirustukset, Nevalainen toteaa.
Laserkeilaus sopii monenlaiseen mittaukseen
Vastaava menetelmä voi mahdollisesti auttaa myös pääsiäisen aikaan tulipalossa tuhoutuneen Pariisin Notre Damen jälleen rakentamisesta. Tivi-lehti kertoi uutisessaan 16.4.2019, että Notre Damen katedraalista on olemassa laserskannauksella saatu pistepilviaineisto, jota voidaan käyttää apuna jälleenrakennuksessa. Laserkeilausta käytetään rakennusten lisäksi myös mm. maaston korkeuskartoituksessa, puuston kartoituksessa, arkeologiassa ja siltatöissä.
– Keilauksella saadaan kohteesta tarkka kolmiulotteinen malli, tarvittaessa myös sisäpuolelta, josta voidaan irrottaa suunnitteluun tarvittavia kohteita. Keilauksessa mitattava pistetiheys kohteesta mahdollistaa sen, että kaikki tarkimmatkin yksityiskohdat tallentuvat ja mukana aineistossa on myös keilaimen ottamat valokuvat kohteesta, Antti Tuhkanen kertoo.
Utran kirkosta on tällä hetkellä siis selvillä alkuperäinen väri ja aikoinaan kadonneet rakennuspiirustukset saadaan korvattua uudella teknologialla hankituilla piirustuksilla. Vanhan kirkon värisävyn palauttaminen ennalleen vaatii kuitenkin vielä monivaiheisen lupakäsittelyn.
– Koska maalaustyö muuttaa olennaisesti Utran kirkon nykyistä ulkoasua, on muutostyöhön haettava lupa Joensuun kaupungin rakennusvalvonnasta, museovirastosta ja kirkkohallituksesta. Lupaprosessi vie noin 6-8 kuukautta, kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen arvioi.
Maalausurakan kustannusarvio tulee Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston käsittelyyn syksyllä 2019. Varsinainen maalausurakka päästäneen aloittamaan vuonna 2020.
Hautausmaiden kevättyöt alkavat vapulta. Ensimmäinen urakka lumien sulettua on hautausmaiden haravointi. Kukkia hautausmaalle ryhdytään istuttamaan kesäkuun alkupuolella.
Hautausmaiden kevättyöt alkavat vapulta. Ensimmäinen urakka lumien sulettua on hautausmaiden haravointi. Kukkia hautausmaalle ryhdytään istuttamaan kesäkuun alkupuolella.
Virpi Kiviniemi (oik.) auttoi Ella Erosta viemään narsissiruukun lumen peittämälle haudalle ennen pääsiäistä. Samalla Eronen otti talven ajan haudalla olleen lyhdyn kesäksi pois. Kuva: Sari Jormanainen
Joensuun seurakuntayhtymän hautausmailla käynnistellään parhaillaan kevättöitä. Kulkuväyliltä on jo poistettu hiekoitushiekkaa. Runsasluminen talvi ja puihin kertynyt tykkylumi katkoivat runsaasti puiden oksia haudoille. Lumen sulaminen on puolestaan paljastanut runsaan määrän talvella hautoja valaisseita kynttilöitä. Näiden siivoaminen hautausmailla käynnistyy vapun jälkeen. Yhden isoimman urakan kimppuun päästään, kun lumet ovat kauttaaltaan sulaneet.
– Kausityöntekijät aloittavat työnsä vapulta. Poistamme kaikilta haudoilta talven aikana tuodut havut, kanervat, krassit ja kynttilät. LED-kyntilät ja lasiset kynttilät jätämme paikoilleen. Toivomme omaisten poistavan hautalyhdyt kesän ajaksi, Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo.
– Heti näiden töiden jälkeen haravoimme hautausmaat. Joensuun hautausmaalla urakassa on mukana reilut 20 työntekijää. Haravointi Joensuussa saadaan tehtyä noin viikossa, Kiviniemi jatkaa.
Joensuun hautausmaa on yhtymän alueella olevista kahdeksasta hautausmaasta suurin. Käytössä on yhteensä 18 hehtaaria maata. Hautapaikkoja on kymmeniä tuhansia.
Yli 25 000 taimea tilattu hautausmaille Joensuussa
Hautapaikkojen hoidosta vastaa hautapaikan haltija. Hautapaikkaa voi hoitaa joko haudan haltija itse tai hän voi tehdä sopimuksen seurakuntayhtymän hallinnoiman Hautainhoitorahaston kanssa. Joensuun seurakuntayhtymällä on tällä hetkellä noin 4000 haudanhoitosopimusta. Sopimus tarkoittaa käytännössä sitä, että yhtymän hautaustoimi vastaa haudan kukkaistutuksista ja niiden hoitamisesta. Ilman hoitosopimusta kukkaistutukset ovat haudan haltijan vastuulla.
– Jos haudanhoitosopimus seurakuntayhtymän kanssa on tehty, niin näille haudoille ei ole lupa istuttaa omia kasveja. Olemme suunnitelleet kasvien kukkatilan niin, että esimerkiksi lannoitteet riittävät juuri istuttamillemme kasveille. Jos maahan istutetaan lisää kasveja, ei lannoite riitä koko kasvukaudeksi ja se alkaa näkyä kasveissa. Leikkokukkia sen sijaan voi tuoda myös haudoille, joiden hoidosta on tehty sopimus, hautaustoiminen päällikkö Virpi Kiviniemi sanoo.
Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaille ja vapun jälkeen avautuvaan kukkamyymälään on tilattu kaikkiaan reilut 25 000 taimea. Näistä liki puolet on mukulabegonioita, jotka ovat suosituimpia kukkia haudoilla.
– Haudanhoitosopimuksessa voi valita kukat kesäksi kuudesta vaihtoehdosta. Valittavana on vaihtoehtoisesti myös monivuotinen perennaistutus. Haudanhoitosopimukset tehdään 1, 5 tai 10 vuodeksi. Tulevan kesän hautahoitosopimukset on pitänyt tehdä huhtikuun loppuun mennessä. Nyt jos vielä tulee mieleen, että sopimus on tekemättä, niin pikaisesti kun ottaa yhteyttä Joensuun seurakuntayhtymän hautausmaantoimistoon, niin kukat on mahdollista saada haudalle vielä tänä kesänä, ainakin pian juhannuksen jälkeen.
Istutustöissä odotettava pakkasöiden loppumista
Auringon lämmittäessä ja lumien sulaessa moni alkaa jo miettiä kukkien istuttamista haudoille. Yksi yleisimmistä hautausmaantoimistoon keväällä tulevista kysymyksistä onkin, että milloin kukat istutetaan haudoille, joiden hoitamisesta seurakuntayhtymä vastaa. Maltti on kuitenkin valttia istutustöissä.
– Kukkien istuttaminen käynnistyy pääsääntöisesti 10. kesäkuuta, jonka jälkeen ei enää oleteta tulevan pakkasöitä. Se riski on olemassa, että kesäkuun alkupäivinä pakkanen vielä puraisee. Toisinaan omaiset istuttavat haudoille keväällä ja äitienpäiväksi esimerkiksi orvokkeja, jotka kestävät pikkupakkasta. Hoitamiltamme haudoilta joudumme nämä kuitenkin poistamaan sopimuksen mukaisia kukkaistutuksia varten, Kiviniemi sanoo.
Ennen kukkien istuttamista kukkatilat käännetään, vaihdetaan mullat ja lannoitetaan kestolannoitteella. Taimien istutus tehdään hautausmailla lohkoittain. Haudoille, joiden hoitosopimukset on tehty määräaikaan mennessä, kukat saadaan istutettua juhannukseen mennessä. Näin ollen istutustöihin on aikaa reilu viikko.
Kukkien istutusaikataulusta tulee toisinaan palautetta, koska aina jollekin alueelle kukat joudutaan istuttamaan viimeisenä. Odottavan aika on tunnetusti pitkä.
– Pyrimme vaihtelemaan istutusjärjestystä vuosittain, jotta aina samalle haudalle ei tulisi kukat ensimmäisenä tai viimeisenä. Myös kukkien erikoisempia värejä pyrimme vaihtelemaan eri lohkoilla eri vuosina. Punainen on selkeästi suosituin väri hautakukissa ja se voi toistua samalla haudalla useampana vuonna peräkkäin, mutta esimerkiksi keltaisia ja valkoisia kukkia kierrätämme eri alueilla, Virpi Kiviniemi kertoo.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto nimesi kokouksessaan 23.4.2019 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmän, jonka tehtävänä on laatia uuden kirkon rakentamisen hankesuunnitelma.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto nimesi kokouksessaan 23.4.2019 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmän. Työryhmän tehtävänä on laatia uuden kirkon rakentamisen hankesuunnitelma.
Suunnitelmassa esitetään mm. seurakunnan jäsenmäärän kehityksen ennuste, kirkon käyttöasteen ennuste sekä hankkeen mitoitus, rahoitus, rakennuspaikka ja toteutustapa. Hankesuunnitelma on määrä valmistua tammikuussa 2020.
Hankesuunnittelun työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin kiinteistötoimikunnan jäsen Heimo Karhapää ja jäseniksi Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo, kiinteistömestari Jouni Heiskanen, kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen, hallintojohtaja Tommi Mäki sekä Juhani Rouvinen Vaara-Karjalan seurakunnasta. Lisäksi kiinteistötoimikunnan puheenjohtaja Pauli Tahvanaisella on kokouksissa puhe- ja läsnäolo-oikeus.
Tuupovaaran kirkon katto saa uuden maalipinnan. Vuonna 1902 rakennetun kirkon katon maalausurakka aloitettiin kesäkuun puolivälissä. Työn arvioidaan kestävän noin 1,5 kuukautta säästä riippuen.
Kirkkotie 