Pohjois-Karjalassa on lukuisia kirkkotaiteen teoksia, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen tarinansa. Enon uuden seurakuntatalon seinää koristaa Eino Härkösen teos, joka päätyi seurakunnalle lahjoituksena.
Paaterin kirkko. Kuvanveistäjä Eva Ryynänen suunnitteli kirkon ja veisti sen sisustuksen yhdessä miehensä Paavon kanssa. Varsinaisesta rakennustyöstä vastasivat Lieksan kaupungin palkkaamat kirvesmiehet. Kuva: Pielisen museo
Viime kesänä muuan mies kutsui Enon vt. kirkkoherra Markku Koistisen luokseen. Koistinen arveli, että kyse oli tavanomaisesta käynnistä, mutta miehen mielessä olikin erityinen asia.
– Hän vei minut olohuoneeseen, näytti seinällä olevaa taulua ja sanoi, että tiedät varmaan, mikä tämä on, Koistinen kertoo.
Koistinen tunnisti taulun tekijän. Härkönenhän siinä oli, ja tarkemmin sanottuna yksi versio taiteilijan suosimasta kalatulilla-teemasta. Enolainen taiteilija Eino Härkönen tunnetaan maakunnan kirkollisissa piireissä useista alttaritauluistaan.
Koistisen luokseen kutsunut Kaarlo Riikonen oli ostanut teoksen kolmisenkymmentä vuotta sitten eteläsuomalaisesta huutokaupasta. Hän ei halunnut taulun lähtevän enää maailmalle. Niinpä hän kysyi Koistiselta, ottaisiko Enon seurakunta teoksen vastaan.
Taidetyöryhmän suosittelema teos
Kaarlo Riikonen (oik.) lahjoitti Enon seurakunnalle Eino Härkösen teoksen, jossa ollaan Pielisjoen rannalla ruoan ääressä. Vt. kirkkoherra Markku Koistinen iloitsee uuteen seurakuntataloon sijoitetusta maalauksesta. Kuva: Merja-Leena Määttälä
Seurakuntayhtymän taidetyöryhmä kävi katsomassa ja kuvaamassa teosta. Toimikunnan asiantuntija, taidemuseo Onnin eläkkeellä oleva intendentti Ulla Pennanen, selvitti teoksen taustoja.
– Väriskaala, ilmaisukieli, käsiala, aihepiiri, sommittelu ja henkilöiden kuvaus on kyseisessä teoksessa Eino Härköselle ominaista. Ainoastaan signeeraus ei vaikuta hänen tekemältään, vaan myöhemmin lisätyltä, Pennanen kertoo.
Teos voi olla luonnos jotakin toista teosta varten, arvioi Pennanen. Härkönen jätti toisinaan signeeraamatta teokset, joita hän ei pitänyt lopullisina.
– Joensuun kaupungin kokoelmissa on hieman suurempi kalatulilla-aihe, jossa on samantyyppinen vasemmanpuoleinen henkilö, Pennanen analysoi.
Teos on maalattu vuoden 1911 tienoilla. Jossain vaiheessa sitä on puhdistettu ja sen värit ovat heleät. Pennanen suositteli seurakuntaa ottamaan lahjoituksen vastaan.
Härkösen teoksessa ollaan Pielisjoen rannalla ruoan ääressä. Taulu on sekä teemaltaan että väreiltään mitä sopivin Enon uuden seurakuntatalon ruokailutilaan.
Joensuun kirkon kattomaalaukset
Joensuun kirkon kattoa ja seiniä koristavat lukuisat kasviaiheet. Arkkitehdin suunnittelemat koristemaalaukset toteutti joensuulainen maalarimestari August Grönroos. Kirkko valmistui vuonna 1903. Kuva: Joensuun seurakuntayhtymän kuva-arkisto.
Vuonna 1903 valmistunut Joensuun evankelisluterilainen kirkko edustaa uusgoottilaista tyyliä. Sen suunnitteli Suomen tuotteliain kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck (1854–1929). Hänen suunnitelmiensa mukaan rakennettiin vuosina 1891–1928 kaikkiaan 35 kirkkoa.
Erityistä Joensuun kirkossa on sen kattoholviston maalatut keveän hengittävät kasviaiheet. Arkkitehdin suunnittelemat koristemaalaukset toteutti joensuulainen maalarimestari August Grönroos. Ne on maalattu secco-tekniikalla kuivalle kalkkirappauspinnalle.
Kirkon keskilaivan kattoon on maalattu koivu, pihlaja ja tammi. Sivulaivoissa on kuusi-, mänty- ja kataja-aiheet. Eteishallista, portaikoista ja urkuparvilta löytyvät syreeni, tuomi, raita ja leppä tai haapa, kertoo Katariina Melvas taidehistorian pro gradu -työssään Paratiisista pyhään lehtoon – Josef Stenbäckin suunnitteleman Joensuun evankelis-luterilaisen kirkon kattomaalausten symboliikka.
Holvikaarista voi löytää esimerkiksi liekokasvin, ohdakkeen ja mesiangervon. Kotoiset lehti- ja havupuut on kuvattu yleensä kukkivina.
Ainoa ei-kotoperäinen laji, viiniköynnös, on kuvattu elonkorjuun asussa. Viiniköynnös koristaa kirkon kuorin kattoa. Se viittaa ehtoollisen sakramenttiin ja Kristukseen, totiseen viinipuuhun.
Muiden kasvien symboliikassa on enemmän tulkinnanvaraa.
Koristeaiheiden tausta on jugendin tyyli-ihanteissa, vaikka niiden naturalistinen toteutus poikkeaakin jugendista. Niissä voi nähdä viittauksen paratiisin puutarhaan, jossa ”Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita”. Kasviaiheet on saatettu omana aikanaan yhdistää itsenäisyysaatteeseen, arvelee Melvas.
Eino Härkösen alttaritaulut
Enon kirkon alttaritaulun on maalannut Eino Härkönen, joka suosi realistista tyyliä. Taulun naisten mallina Härkönen käytti omaa Alli-vaimoaan, Jeesuksen mallina toimi Antti Heiskanen. Kuva: Merja-Leena Määttälä.
Enon kirkon alttaritaulu kuvaa Jeesusta ristillä. Ristin ympärillä on Maria ja muita naisia, Johannes sekä roomalainen sotilas. Jeesus on kallistanut päänsä vasenta olkaansa vasten.
Alttaritaulu on Enon oman pojan, Eino Härkösen (1886–1944), vuonna 1930 maalaama. Härkönen maalasi vuosien 1914 ja 1942 välillä alttaritaulut Enon lisäksi Outokummun Kuusjärven, Rääkkylän, Valtimon ja Tuupovaaran kirkkoihin.
Härkönen sai oppinsa Helsingissä ja Pariisissa, mutta palasi opintojen jälkeen takaisin synnyinseuduilleen. Rudolf Koivu ja muut taiteilijaystävät houkuttelivat Härköstä Helsingin sykkeeseen, mutta tämä eleli mieluummin luontaistaloudessa Kaltimojärven rannalla.
Härkönen suosi realistista tyyliä ja malleina olivat tavalliset ihmiset. Enon kirkon alttaritaulun naisten mallina toimi Härkösen vaimo Alli. Johanneksena oli Heikki Kekäläinen ja sotilaana Timo Ristiniemi.
Jeesuksen mallina oli Antti Heiskanen, joka oli mallina myös Rääkkylän alttaritaulun Jeesukselle. Kerrotaan, että Heiskanen oli avioitumassa ja morsian olisi halunnut tämän ajavan partansa. Härkönen joutui maksamaan ylimääräistä saadakseen mallinsa pitämään partansa.
Henkilöhahmojen tunnistettavuutta saatettiin pitää tunnelmaa häiritsevänä tekijänä. Mutta juuri heidän yksilöllisyytensä ja persoonallisuutensa antavat Härkösen alttaritauluille elämänläheistä omaleimaisuutta, sanoo Ervo Vesterinen Härkösestä kertovassa kirjassaan Kalatulilla Pohjois-Karjalassa.
Paateri, puun valtakunta
Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen (1915–2001) viidestäsadasta työstä mittavin oli kirkko, jonka hän rakensi miehensä kanssa Paateriin, Lieksan Vuonislahteen. Vuonna 1991 valmistuneessa kirkossa pidetään kesäisin jumalanpalveluksia, häitä, konsertteja ja muita tilaisuuksia.
Aloite kirkkoon tuli paikalliselta isännältä, joka kiinnitti huomiota pihalla olleisiin komeisiin honkiin. Näistähän tekisi vaikka kokonaisen kirkon, tämä tuumi. Idea sai vastakaikua.
Eva Ryynänen suunnitteli kirkon ja veisti sen sisustuksen yhdessä miehensä Paavon kanssa. Varsinaisesta rakennustyöstä vastasivat Lieksan kaupungin palkkaamat kirvesmiehet.
Kirkon seinät, lattia ja penkit ovat venäläistä 300–500 vuotta vanhaa punahonkaa. Leveät ovet on veistetty kanadalaisesta jättiläistuijasta.
Alttariveistoksena on valtava kuusen juurakko. Ruokolahdella kasvanut puu oli aikanaan yksi Suomen suurimmista. Se oli kaadettava, kun salama iski siihen 1976. Juurakko tarjottiin Ryynästen käyttöön.
Paateri oli Eva ja Paavo Ryynäsen koti ja heidän elämäntyönsä muistomerkki. Tilalla sijaitsee kirkon lisäksi ateljee, kahvila, Ryynästen asuintalo sekä saunamökki, jossa pariskunta asui ensimmäiset vuotensa.
Paateri on myös puun valtakunta: kaikki rakennukset ovat puisia, puut hallitsevat maisemaa, puuta on valtaosa Paaterin veistoksista ja huonekaluista.
Ryynäset testamenttasivat tilan Lieksan kaupungille. Nykyisin se on osa Pielisen museota.
Topi Linjama