Marraskuun lopulla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tämänvuotinen teema on lapsen oikeus hyvinvointiin. Teema on esillä myös Kato mua -tapahtumassa 25. marraskuuta.
Marraskuun lopulla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tämänvuotinen teema on lapsen oikeus hyvinvointiin. Teema on esillä myös Kato mua -tapahtumassa 25. marraskuuta.
Lapsen oikeuksien viikolla kiinnitetään huomiota erityisesti lasten ja nuorten mielen hyvinvointiin. Mielenterveyden kannalta merkittävä asia on, että joku huomaa ja välittää. Kuva: Lapsen oikeuksien viikko
Kato mua -tapahtuman ohjelmassa on kirkkohetki Joensuun kirkossa sekä non-stop-periaatteella pyöriviä toimintapisteitä yhteiskoulun lukiolla. Alakoululaisille ja heidän perheilleen suunnatun tapahtuman pääesiintyjä on vatsastapuhuja Sari Aalto, jolla on päivän aikana kaksi esitystä. Esitysten jälkeen on mahdollisuus tavata Aalto ja hänen nukkensa sekä ottaa yhteiskuvia.
– Ajatus on, että lapsi ja aikuinen voisivat osallistua toimintapisteisiin yhdessä ja lapsi saisi tulla nähdyksi ja kuulluksi. Toteutuisi se, että lapsi pystyy sanomaan aikuiselle: kato mua, kun osaan tämän hienosti, kertoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen Joensuun seurakunnasta.
Tapahtuman teema on lapsen oikeus hyvinvointiin, erityisesti mielen hyvinvointiin. Se näkyy tapahtumassa esimerkiksi yhdessäolona ja kiinnittämällä huomiota turvaverkkoihin. Perhe tai joku lähellä oleva aikuinen, kaverit ja muut lapsen ja nuoren ympärillä olevat ihmiset ovat mielenterveyden kannalta tärkeitä.
Jos lapsista ei pidetä huolta, ei yhteiskuntakaan ole kestävällä tasolla
Lapsen oikeus hyvinvointiin on myös valtakunnallisen Lapsen oikeuksien viikon (20.–26.11.) teema. Viikon tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Sama teema on myös Lastensuojelun Keskusliiton koordinoiman lapsen oikeuksien viestintäverkoston tämän vuoden teema.
– Haluamme nostaa erityisesti mielen hyvinvointia, koska se on ollut paitsiossa viime vuodet, toteaa viestinnän asiantuntija Maria Talvitie Lastensuojelun Keskusliitosta.
Myös nuoret itse ovat pitäneet mielenterveysteemaa esillä. Erityisasiantuntija Ira Custódio Lastensuojelun Keskusliitosta kertoo, että kouluterveyskyselyiden mukaan nuorten ahdistus koronan jälkeen ei ole vähentynyt Suomessa. Erityisesti tytöillä se on yleistä.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota muun muassa palvelujen resursointiin Suomessa ja siihen, että mielenterveyden näkökulmasta huomioitaisiin eri lapsiryhmien erilaiset tarpeet. Komitean tuoreiden suositusten mukaan Suomessa tulisi entistä vahvemmin ottaa lapset ja nuoret mukaan pohtimaan, miten mielenterveysongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä.
Esimerkiksi perheiden köyhyys kuormittaa lapsiakin, ja heikko taloustilanne tarkoittaa helposti kaveripiirin ulkopuolelle jäämistä. Myös syrjintä tai pelkkä syrjinnän pelko kuormittaa vähemmistöihin kuuluvien lasten mieltä.
Aikuisten tehtävä on rakentaa maailma, jossa lapset voivat hyvin.
– Jos lapsista ei pidetä huolta, ei yhteiskuntakaan ole kestävällä tasolla, Custódio toteaa.
Mielenterveyden kannalta on tärkeää, että joku välittää
Joensuun seurakuntien kasvatustyö tukee lasten ja nuorten hyvinvointia järjestämällä pitkin vuotta maksutonta, avointa ja turvallista toimintaa, jota vetävät koulutetut työntekijät tai vapaaehtoiset. Lisäksi seurakuntien nuorisotyöntekijät käyvät kouluilla pitämässä oppitunteja ja pidempiäkin kursseja kaveritaidoista.
– Kysykää, mitä kuuluu ja miten menee. Mielenterveydelle on merkittävää, että joku huomaa ja välittää, Noora Kähkönen vinkkaa meille kaikille.
Tea Ikonen
Kato mua la 25.11.2023
Lapsen oikeuksien tapahtuma, teemana lapsen oikeus mielen hyvinvointiin
Alkaa lasten kirkkohetkellä klo 12 Joensuun kirkossa (Papinkatu 1b)
Toimintapisteet klo 13 alkaen yhteiskoulun lukiolla (Papinkatu 3)
Järjestäjät: Joensuun ev.lut. seurakunnat yhteistyössä lapsiperhepalveluja tuottavien järjestöjen kanssa
Samalla kun poikien hyvinvointi on säilynyt jokseenkin ennallaan, yhä useammalla tytöllä on haasteita hyvinvointinsa kanssa.
Viime vuosien kouluterveyskyselyt ovat tuoneet esiin huolestuttavia tuloksia tyttöjen hyvinvoinnissa. Yli puolet tytöistä on ollut huolissaan mielialastaan, lähes joka neljäs tyttö koki itsensä yksinäiseksi ja lähes joka kolmas koki kohtalaista tai keskivaikeaa ahdistusta. Osuudet ovat selvästi kasvaneet viime vuosien aikana ja ovat huomattavasti korkeampia kuin vastaavan ikäisillä pojilla.
Sama näkyy rippikouluun osallistuvilla nuorilla. Olemme yhteistyössä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa keränneet vuosina 2018–2022 mittavan tutkimusaineiston rippikouluihin osallistuvilta nuorilta. Viiden vuoden aikana lähes 70 000 rippikoululaista on vastannut kyselyyn, jossa on seurattu rippikouluun liittyviä kokemuksia. Kokemukset ovat olleet vuodesta toiseen hyviä. Jokaisena kyselyn vuonna sekä tytöt että pojat ovat antaneet rippikoululleen keskimäärin arvosanan 9-.
Samalla tyttöjen hyvinvoinnissa on tapahtunut huolestuttava muutos. Samalla kun poikien hyvinvointi on säilynyt jokseenkin ennallaan, yhä useammalla tytöllä on haasteita hyvinvointinsa kanssa. Vuonna 2018 rippikoululaistytöistä 45 prosenttia ja pojista 55 prosenttia oli kyselyn mukaan erittäin hyvinvoivia ja elämästään vahvasti iloitsevia.
Viime vuonna kerätyssä aineistossa elämästään vahvasti iloitsevien tyttöjen osuus oli pudonnut 33 prosenttiin samalla kun poikien osuus oli lähes ennallaan (50 %). Samalla joka kolmas (31 %) tyttö kertoi, että henkinen hyvinvointi ei ollut hyvä, pojista vain 15 prosenttia. Myös muunsukupuolisten nuorten hyvinvointi on erityisen haastavaa.
Korona-ajan tuomien haasteiden keskellä nuorten hyvinvoinnin ongelmat olisi helppo laittaa pandemia-ajan tuomien muutosten piikkiin. Poikkeusaika oli nuorille erityisen haastavaa. Kuitenkin nimenomaan tyttöjen hyvinvoinnin heikentyminen haastaa etsimään selityksiä myös muualta.
Viime vuosien aikana on voimakkaasti painotettu nuoren oikeutta turvalliseen tilaan. Tämän puheen painopiste on suomalaisessa keskustelussa kuitenkin ollut vahvasti sukupuolivähemmistöjen näkökulmissa. Painopiste on tärkeä, muunsukupuolisten nuorten hyvinvointi on erityisen haastettu. Mutta olemmeko samalla unohtaneet tytöt?
Miten voisimme tukea tyttöjen hyvinvointia paremmin? Pieni, mutta merkityksellinen teko voi olla jo se, jos edes kysyisimme kohtaamiltamme ja lähellämme olevilta tytöiltä, miten sinä voit. Ja haluaisimme myös kuulla. Tyttöni, sinä olet ihme, suuri ihme.
Kati Tervo-Niemelä käytännöllisen teologian professori
Itä-Suomen yliopisto
kati.tervo-niemela@uef.fi
Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivosen mukaan hyvinvointialueen käynnistyminen ei tuottanut isoja ongelmia, olihan asiaa valmisteltu pari vuotta ja lisäksi Pohjois-Karjalassa on järjestetty sote-palveluita maakunnallisella mallilla jo kuusi vuotta. – Uutta on se, että haluamme panostaa kumppanuuteen ja tehdä yhteistyötä laaja-alaisemmin kuin kuntayhtymän aikaan, Leivonen toteaa. Kuva: Tea Ikonen
AUTTAMISHALU. Ihmisten auttaminen on kiinnostanut minua lukiosta lähtien. Alkuperäiseltä ammatiltani olen kätilö, ja siinä ammatissa työskentelin pitkään Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Sittemmin minua alkoi kiinnostaa johtaminen. Kouluttauduin ensin terveystieteiden maisteriksi, ja pari vuotta sitten valmistuin terveystieteiden tohtoriksi. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtajana aloitin elokuussa.
HYVINVOINTI. Hyvinvointialueen toiminnan painopistettä halutaan siirtää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Tavoittelemme fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja hengellistä hyvinvointia. On tärkeää, ettei ihmisten palvelutarvetta arvioida vain sairauden näkökulmasta. Ihmisten elämä on moninaista, ja siihen täytyy palveluiden vastata. Meidän on tehtävä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi juuri sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
YKSINÄISYYS. Tässä ajassa kenties merkittävin hyvinvointiongelma on yksinäisyys. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä mutta erityisesti ikäihmisiä. Seurakunnilla on iso rooli olla ennaltaehkäisemässä yksinäisyyttä muun muassa ystäväpalvelun, harrastustoiminnan tai perhe- ja parisuhdeneuvonnan keinoin ja antamassa sellaista matalan kynnyksen tukea, jota ihmiset tarvitsevat.
SAIRAALASIELUNHOITO. Erikoissairaanhoidossa työurani tehneenä minulla on kokemusta myös siitä, kuinka sairaalasielunhoito on tärkeä osa sairaalan toimintaa. Sairaalapapit toimivat työnohjauksellisena tukena, jonka puoleen henkilökunta saattoi kääntyä, jos vaikka lapsipotilas tai työkaveri menehtyi. Myös pelastustoimen henkilökunta kohtaa työssään järkyttäviä tilanteita, joita voidaan käydä papin kanssa läpi.
YHDESSÄ. Olemme perustamassa alueellisia kumppanuusryhmiä, joihin kutsumme edustajia järjestöistä, seurakunnista, elinkeinoelämästä ja yrityksistä. Kumppanuusryhmien kautta saamme asiakkaiden ääntä kuuluviin siitä, mitä palveluita tarvitaan ja miten ne tulisi järjestää. Päämäärämme ovat vaikuttavimmat palvelut, jotka toteutetaan yhdessä.
Kun elämässä on vaikeaa, apua kannattaa hakea heti. Yksin ei tarvitse pärjätä, kriisityöntekijä Kimmo Räty korostaa.
Kun elämässä on vaikeaa, apua kannattaa hakea heti. Yksin ei tarvitse pärjätä, kriisityöntekijä Kimmo Räty korostaa.
Kriisityöntekijä Kimmo Räty muistuttaa, että omasta hyvinvoinnista on lupa pitää huolta silloinkin, kun elämässä on huolta ja stressiä. – Mitä enemmän kuormitusta, sen tärkeämpää olisi varata tietoisesti aikaa, että saa nollattua, hän perustelee. Kuva: Tiina Partanen
Kevät on tulvillaan valoa, ja luonnossa näkyy elämän elpymisen merkkejä. Samaan aikaan moni ihminen tuntee olonsa uupuneeksi ja mieleen voi nousta ahdistavia ajatuksia.
Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen toiminnanjohtaja, kriisityöntekijä Kimmo Räty tunnistaa ilmiön. Kun pitkä pimeä talviaika on sinnitelty, keväällä voimat saattavat olla vähissä. Silloin on aika tehdä asioita, jotka palauttavat energiaa. On otettava aikaa palautumiseen.
– Kevät on talven aikana vähentyneiden voimavarojen keräämiskautta, Räty toteaa.
Hän jatkaa, että tänä keväänä kuormitusta lisää se, että takana on kaksi koronavuotta. Taustalla on paljon eristäytymistä ja huolta omasta ja läheisten voinnista. Venäjän sotatoimet Ukrainassa ovat aiheuttaneet hätää. Moni kokee lisäksi ahdistusta ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta.
Tämän kaltaiset yhteisesti koetut asiat tulevat lisätaakaksi kunkin oman elämän huolenaiheiden päälle. Räty kertoo, että Ukrainan tilanne on näkynyt varsinkin MIELI ry:n valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tulevissa yhteydenotoissa ja nuorille suunnatussa Sekasin-chatissa.
Keskusteluapu auttaa eteenpäin
Kriisikeskuksesta saa muutaman päivän sisällä ajan keskusteluapuun. Tapaamiset ovat maksuttomia. Asiakkaaksi voi hakeutua joko yksin tai puolison tai perheen kanssa. Lähetettä ei tarvita.
Räty kertoo, että suurimmat tulosyyt ovat parisuhteen ja perheen ongelmat. Muita tavallisia syitä hakea apua ovat läheisen kuolema, ahdistus tai masennus sekä arjessa selviytymisen haasteet. Lähisuhdeväkivalta näkyy muun muassa siinä, että ihmiset ovat huolissaan omasta hermojen hallinnastaan.
Synkästä tilanteesta selviytymiseen auttaa Rädyn mukaan jo se, että pääsee ääneen miettimään ja pukemaan tilannetta sanoiksi. Se auttaa hahmottamaan tilannetta ja asioiden mittasuhteita. Keskustelut ovat luottamuksellisia.
– Ei valmiita ratkaisuja ole olemassa kenellekään. Yhdessä mietitään, eteenpäin vievien kysymysten kautta. Jos tilanne ei ole vielä pitkittynyt, niin usein lyhyellä keskusteluavulla pääsee eteenpäin, Räty sanoo.
Mistä sen sitten tietää, milloin asiakas on saanut avun? Jokainen tarina on omanlaisensa, ja kokenut kriisityöntekijä kohtaa asiakkaansa yksilönä.
– Yhdessä asiakkaan kanssa arvioidaan, että joko rupeaa elämä kantamaan. Suuntaviivat selkiytyvät, ja pystyy jatkamaan normaalia elämää, Räty kuvailee.
Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin
Jokainen kohtaa raskaita ajanjaksoja elämässään. Räty kutsuu niitä elämän kuoppakohdiksi.
– Jos elämän kuoppakohdassa on pyöritty pitkään, niin voimat ovat vähissä. Palautuminen ja kuntoutuminen ottavat aikaa.
Räty painottaa, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Omin voimin sinnittely on haitallista, sillä se kuluttaa voimavaroja. Yhdessä pärjääminen on se, mitä tarvitaan.
– Perisuomalaiseen sisuun liitetty yksin pärjäämisen ihannointi vain yleensä vaikeuttaa tilannetta.
Räty rohkaisee hakemaan apua viivyttelemättä, kun vähänkin tuntuu siltä. Avun hakemiselle ei pidä pitää liian isoa kynnystä. Mitä aikaisemmin apua saa, sen nopeammin kuopasta noustaan.
– Jos löytyy läheisiä ihmisiä tai apua se auttaa ja nopeuttaa. Sen takia asioista kannattaa puhua. Yksinään ei tarvitse pärjätä.
On lupa pitää huolta itsestä
Elämän kriiseihin on mahdollista varautua siten, että huolehtii omasta hyvinvoinnistaan. Yksinkertaisia, ymmärrettävällä tavalla esitettyjä vinkkejä mielenterveyden ylläpitoon on runsaasti tarjolla verkossa ja somessa, myös Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen Facebook-sivuilla.
Tiedosta ei ole pulaa, mutta osaammeko soveltaa sitä omassa elämässämme?
Räty näkee suomalaisten ongelmana sen, että huolten ja stressin alla unohdamme pitää huolta itsestämme. Ihmisiä pitää muistutella lisäämään elämäänsä mukavia, kevyitäkin asioita, jotka tuovat vastapainoa kaikelle sille, mikä kuluttaa voimia.
– Mitä enemmän kuormitusta, sen tärkeämpää olisi varata tietoisesti aikaa, että saa nollattua. Pysähdy miettimään, mihin tulee omaa aikaa käytettyä, Räty kehottaa.
Rädyllä itselläänkin on tapana varata aikaa rauhoittumiseen. Puhumista ja keskusteluja sisältävän työn vastapainoksi hän on vapaa-ajalla paljon itsekseen ja perheensä parissa sekä liikkuu luonnossa koiriensa kanssa.
Apua kannattaa hakea ajoissa
Omaa hyvinvointia voi lisätä yksinkertaisilla valinnoilla, mutta samalla on syytä muistaa, että kaikista tilanteista ei suinkaan ole tarkoitus selviytyä omin voimin. Räty korostaa, että apua kannattaa hakea heti kun siltä tuntuu. Ahdistuksen tai masennusoireiden ei pidä antaa pitkittyä.
– Jos oma hyvinvointi rupeaa mietityttämään, käänny ammattilaisen puoleen.
Kriisikeskus ei tarjoa pitkää hoitosuhdetta. Keskimäärin alle kolme käyntikertaa riittää. Tarvittaessa asiakas ohjataan eteenpäin mielenterveyspalvelujen pariin. Räty kertoo, että jatkohoitoa tarvitsee alle viisi prosenttia asiakkaista.
– Tässä yksi ratkaisevista tekijöistä on, että meille pääsee nopeasti, kun kriisi on päällä.
Pohjois-Karjalan kriisikeskus on osa valtakunnallista kriisikeskusverkostoa. Kattojärjestönä toimii MIELI – Suomen mielenterveys ry. Asiakastyötä tekevät Rädyn lisäksi Mervi Rytkönen ja Markus Lampinen. Tiina Mehtonen hoitaa ajanvarauksia sekä koordinoi vapaaehtoistoimintaa. Kriisipuhelinpäivystyksen ringissä on Pohjois-Karjalasta mukana noin 30 vapaaehtoista. Seuraava koulutus alkaa huhtikuun puolivälissä.
Hanna Pekkanen
Kuka Kimmo Räty?
Ammatti: Pohjois-Karjalan kriisikeskuksen toiminnanjohtaja, kriisityöntekijä
Ikä: 51 vuotta
Asuinpaikka: Kontiolahti
Perhe: vaimo, kaksi lasta ja kaksi koiraa
Harrastukset: luonnossa liikkuminen, kalastus, metsästys, laskettelu
Koulutus: sairaanhoitaja AMK, ratkaisukeskeisen psykoterapian koulutus
Hanna Pekkanen
Uskon merkitys kriiseissä
Vakaumus tai elämän merkityksellisyyden kokemus vahvistaa selviytymiskykyä, mutta usko ei suojaa kriisien tapahtumiselta tai niiden kokemiselta. Kriisin läpi käyminen muovaa jokaisen kuvaa itsestä, toisista ja maailmasta – niin näkyvästä kuin näkymättömästä. Kriisi vie syvempiin vesiin sekä siinä, mitä minulle voi tapahtua, että miten siihen reagoin. Yllättää voi sekin, kun toinen vieressä kokee saman kriisin ihan eri tavoin.
Kriiseihin voi liittyä useammin hengellisiä kokemuksia kuin arvaamme, koska olemme kankeita sanoittamaan tunteiden lisäksi hengellistä kokemusta. Vaikka usko, rukous ja suhde Jumalaan koettaisiin vakaana, rauhoittavana ja vaikuttavana, sitä on hankala saattaa sanoiksi, koska silloin paljastaa itsestään jotain valtavan alastonta. Omassa perheessäni on sanonta: ”Asioilla on tapana järjestyä.” Ainakin minulle se merkitsee, että Jumala järjestää asiat. Yleensä kuitenkin eri tavoin kuin olen pelännyt tai toivonut.
Pääsiäinen on monta kriisikertomusta: yksi kavereista pettää, opettaja ja esikuva vangitaan, valehdellaan ja piiloudutaan, ettei itselle käy huonosti, äiti ja ystävät seuraavat läheisen surkeaa kuolemaa, ympäristö ivaa ja maakin järisee. Toivon luja ydin ja usko ylösnousemukseen näkyy, kun rohkeus palaa tuohon joukkoon ja he lähtevät kertomaan kokemastaan kaunistelematta. Kaaoksen jälkeen syntyy uutta.
Kriisi jättää kokijaansa jäljen ja saattaa synnyttää myötäelämisen kykyä. Kun ajattelen kirkkoa yhteisönä, sen ei tule kavahtaa kriisejä vaan kuunnella niitä ja niissä olevia. Kärsimys ja lohdutus kuuluvat yhteen. Vaikka ne kohdataan henkilökohtaisina, ne luovat meitä yhteisönä uudeksi.
Anna-Riitta Pellikka
Pielisensuun vs. kappalainen,
psykoterapeutti ja työnohjaaja
Pandemian vaikutukset nuorten hyvinvointiin näkyvät myös Joensuussa, sanoo Joensuun yhteiskoulun lukion terveydenhoitaja Tiina-Riitta Korhonen.
Pandemian vaikutukset nuorten hyvinvointiin näkyvät myös Joensuussa, sanoo Joensuun yhteiskoulun lukion terveydenhoitaja Tiina-Riitta Korhonen.
Kouluterveydenhoitaja Tiina-Riitta Korhonen painottaa ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. ”Nuoret elävät hetkessä. Olisi tärkeää, että silloin kun nuorella on se hetki, että nyt haluan puhua, siihen pystyttäisiin tarttumaan”, sanoo Korhonen. Kuva: Virpi Hyvärinen
HUOLI. Kouluterveyskysely 2021 osoitti, että pandemialla on ollut heikentäviä vaikutuksia nuorten hyvinvointiin. Tulokset huolestuttavat ja harmittavat, mutta eivät yllättäneet. Kyselyssä nousivat esiin erityisesti yksinäisyys, kaverisuhteiden puuttuminen ja väheneminen sekä etenkin tyttöjen sosiaalinen ahdistuneisuus. Nämä näkyvät myös vastaanotollani.
PAINEET. Nuorilla on nykyisin paljon paineita, ja he ovat usein myös todella vaativia itseään kohtaan. Koulussa tavoitellaan kympin arvosanoja ja sosiaalinen media ruokkii muutenkin vahvoja ulkonäköpaineita. Meillä Jykissä osa nuorista tavoittelee huippumenestystä myös urheilijoina. Osa nuorista jännittää sosiaalisia tilanteita, tunneilla esiintymistä ja ruokailuja, ja kouluun palaaminen on ollut osalle heistä pandemian jälkeen entistä vaikeampaa.
ENNALTAEHKÄISY. Nuorten kohdalla tulisi ehdottomasti satsata ennaltaehkäiseviin palveluihin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tavoitamme oireilevat nuoret, sitä lyhytaikaisempaa hoitoa tarvitaan. On harmillista, että kouluterveydenhoitajia siirrettiin pandemiatyöhön, kun nuoret siirtyivät etäopintoihin. Tuttu terkkari on monille nuorille tärkeä.
TUKI. Kouluilla nuorten tukena on terveydenhoitaja, psykologi ja kuraattori sekä koko oppilashuollon tiimi. Teemme yhteistyötä myös esimerkiksi Nuorten tiimin, kaupungin nuorisotyön ja toisinaan seurakunnankin kanssa. Iloitsen siitä, että Siun sote on kouluttanut viime aikoina meitä kouluterveydenhoitajia IPC-menetelmän käyttöön. Menetelmä on tarkoitettu lievästi ja keskivaikeasti masentuneiden nuorten hoitoon, ja se vähentää tutkitusti erikoissairaanhoidon tarvetta.
ARMOLLISUUS. Kunpa jokainen nuori näkisi itsessään hyviä asioita, oppisi arvostamaan itseään ja ymmärtäisi, että jokainen on arvokas sellaisena kuin on. Nuoret tarvitsevat nyt armollisuutta itseään kohtaan. Me ammattilaiset olemme täällä ja haluamme auttaa, kun nuori vain ilmaisee halunsa ja ottaa apua vastaan. Suurimmat ilon hetket liittyvät siihen, kun nuori on saanut avun ja tulee siitä jälkeenpäin kiittämään.
Pielisensuun kirkolla kokoontuu joka toinen perjantai seniori-ikäisten hyvinvointiryhmä. Ryhmää vetävät aktiiviset seurakuntalaiset.
Pielisensuun kirkolla kokoontuu joka toinen perjantai seniori-ikäisten hyvinvointiryhmä. Ryhmää vetävät aktiiviset seurakuntalaiset.
– Parasta tilaisuuksissa on yhdessäolo ja se, että joka kerta saa lisää tietoa jostain asiasta, kertoo Kaija Ruokolainen (vas.). – Eläkeläiselle ja yksinasuvalle keskustelutilaisuudet ovat tärkeitä, lisää Rauno Heinonen. Joulukuun tapaamisessa olivat mukana myös Sinikka Huurinainen sekä ryhmän vetäjä Pirjo Ketonen. Kuva: Kirsi Taskinen
Pari vuotta sitten Pielisensuun seurakunnan aikuistyön vastuuryhmässä pohdittiin, millaiselle aikuistyölle seurakunnassa olisi tarvetta. Ikäihmiset olivat toivoneet kokoavaa toimintaa, yhteistä ruokailua ja tukea arkiseen elämiseen ja olemiseen.
Kaksi luottamushenkilöä, Pirjo Ketonen ja Päivi Eteläpää, ideoivat hyvinvointiryhmän, jonka tarkoituksena on tarjota seniori-ikäisille sosiaalista kanssakäymistä ja vertaistukea sekä edistää heidän psyykkistä hyvinvointiaan. Hyvinvoinnin teema oli molemmille tuttu, sillä Eteläpää on koulutukseltaan fysioterapeutti ja Ketonen ravitsemusterapeutti.
Koronapandemia lykkäsi toiminnan aloittamista, mutta vihdoin syksyllä 2021 ryhmä saatiin pyörimään. Korona myös lisäsi tarvetta tämänkaltaiselle toiminnalle.
– Pitkittynyt korona-aika pahensi ikääntyneiden yksinäisyyttä, kun pandemian alussa seniori-ikäisiä kehotettiin turvallisuussyistä välttämään kontakteja, Ketonen sanoo.
Tapaamisia järjestetään nimenomaan siksi, ettei kukaan jäisi tahtomattaan yksin.
Syksyllä tapaamisia oli neljä. Geriatri Mika Elon puheenvuoroa tuli kuuntelemaan lähes sata senioria, mutta yleensä osallistujia on ollut reilut kolmisenkymmentä.
Kevätkaudella ryhmä kokoontuu joka toinen perjantai klo 10–12. Ohjelmallinen osuus kestää puolitoista tuntia, minkä jälkeen aterioidaan yhdessä.
Monipuolista ohjelmaa
Tapaamiset etenevät aina samaan tapaan. Aluksi jutellaan päivän kuulumiset. Sitten kuullaan asiantuntijaluento, jonka teema liittyy senioreiden elämää koskettaviin asioihin. Syksyllä puhuttiin elämänkaaren vaiheista, ikääntymisen haasteista, aktiivisesta arjesta ja hyvästä ruoasta. Kevätpuolen teemoja ovat esimerkiksi usko, lepo ja mielen hyvinvointi.
Luentoa ja keskustelua seuraa Päivi Eteläpään vetämä tuolijumppa.
– Jumpan jälkeen muistutellaan mieliin myönteisiä elämän kokemuksia arjen iloksi ja voimavaraksi. Kokemusten jakaminen auttaa meitä ymmärtämään omaa elämäämme ja itseämme, Ketonen kuvailee.
Ohjelmallisen osuuden päätteeksi lauletaan virsi ja hiljennytään rukoukseen. Tapaamiset päättyvät yhteiseen ruokailuun. Aterian äärellä on luontevaa jatkaa keskustelua oman pöytäkunnan kesken.
– Jokainen saa olla osallinen kokoontumisissa omalla panoksellaan ja itselle luontaisella tavallaan, Ketonen painottaa.
Kohti mahdollistamisen kulttuuria
Pielisensuun aikuistyöstä vastaava pappi Antti Kyytsönen on hyvin innostunut toiminnasta, joka on seurausta seurakuntalaisten aktiivisuudesta.
– Monessa tilanteessa olen hehkuttanut ja tulen hehkuttamaan näitä tilaisuuksia, Kyytsönen sanoo.
Suomessa seurakunta nähdään usein työntekijälähtöisenä palveluiden järjestäjänä ja tarjoajana. Tällainen seurakunta hiipuu sitä mukaa kuin sen verotulot vähenevät. Jos toiminta nojaa enemmän seurakuntalaisten aktiivisuuteen, seurakunta pysyy elinvoimaisempana. Tästä on kysymys senioriryhmän tapauksessa.
Aktiiviset seurakuntalaiset vastaavat senioriryhmän sisällöistä ja pitkälti myös markkinoinnista. Seurakunnan työntekijöiden rooli liittyy mahdollistamiseen, kannustamiseen ja innostamiseen. Antti Kyytsönen toimii yhteyshenkilönä viestintään ja tukee tarvittaessa, seurakuntasihteeri hoitaa tilavaraukset ja tilastoinnin ja emäntä ruokailun.
Kyytsösen mukaan seurakunnan toimintakulttuuria tulisi viedä sinnikkäästi mahdollistamisen suuntaan. Tie on pitkä, sillä työntekijälähtöisyydellä on pitkä historia.
– Koulutusta tulisi tarjota sekä työntekijöille että vapaaehtoisille ja hyviä käytäntöjä ja kokemuksia tulisi jakaa. Aktiivisilta seurakuntalaisilta tulisi säännöllisesti kysyä uusia ideoita ja luopua tarvittaessa vanhasta toiminnasta, jotta uudelle tulee voimavaroja, Kyytsönen hahmottelee.
Hän muistuttaa, ettei kaikkien asioiden hallinnan tarvitse olla työntekijöiden käsissä. Vastuuta voi antaa myös seurakuntalaisille, mutta samalla on huolehdittava, etteivät vastuut kasaannu liiaksi muutamien harteille.
Palaute ilahduttaa
Pirjo Ketonen haluaa antaa panoksensa seurakunnan kautta tapahtuvaan toimintaan, koska hänelle usko on elämän voimavara.
Kuinka hän rohkaisisi muita lähtemään mukaan?
– Ehkä tarttuisin hihasta ja pyytäisin ystävällisesti mukaan. Seurakuntalaiset odottavat ja arvostavat sitä, että työntekijä kysyy heitä mukaan toimintaan. Kun sitten vapaaehtoisia saadaan mukaan tavalla tai toisella, on tärkeää, että mukanaolosta annetaan myönteistä palautetta ja rohkaistaan jatkamaan, Ketonen kertoo.
Kokoontumisten sisältörungon kokoaminen on ollut kohtuullisen helppoa, sillä sekä Ketosella että Eteläpäällä on aiempaa kokemusta hyvinvointiryhmien vetämisestä. Hyvät verkostot ovat auttaneet luennoitsijoiden löytämisessä.
Pielisensuun ryhmää on pidetty tarpeellisena ja kokoontumisista on tullut runsaasti myönteistä palautetta.
– Tapahtumia suunnitellessa emme osanneet odottaa näin hienoa vastaanottoa, Ketonen sanoo.
Topi Linjama
Yhdessä iloa arkeen Pielisensuun kirkolla
Luentojen (klo 10–11.30) päätteeksi keittolounas (5 €):
7.1. Usko elämän voimavarana (PERUTTU)
21.1. Arjen turvallisuus
4.2. Lepo ja rentoutuminen
18.2. Perhe, suku ja ystävät
4.3. Mielen hyvinvointi
18.3. Mitä tehdä yhdessä?
1.4. Kulttuurista hyvinvointia
22.4. Luopuminen osana elämää
Faktalaatikko korjattu 10.1.2022. Lisätty kokoontumisten päivämäärät.
Toista ihmistä kohtaan on helpompi olla myötätuntoinen kuin itseä kohtaan.
En ole kova tekemään uudenvuodenlupauksia, mutta tarkastelen mielelläni päälinjoja omasta elämästä ja pohdin, mistä on hyvä pitää kiinni, mitä olisi kannattanut tehdä toisin.
Keskeisin huomioni kuluneesta vuodesta on etätyön armottomuus. Tästä tutkimuksellista tietoa on tuottanut professori Anne Birgitta Pessi yhdessä tutkimusryhmän kanssa (Helsingin yliopisto). He ovat osoittaneet, että myötätunnon ilmaiseminen on etätyössä vaikeutunut: Ruutujen kautta välittyy vain osa siitä, mitä haluamme toisillemme viestiä. Inhimillisyyden välittyminen on haasteellista. Tämän lisäksi ihmiset ovat itselleen ankarampia kuin aikaisemmin: Itsemyötätunto osana työntekoa on vähentynyt. Ankaruus, tiukkuus ja säälimättömyys omaa itseä kohtaan arjessa on lisääntynyt.
Itsemyötätunto on tunnetaito, jota jokaisen on mahdollista harjoitella ja kohentaa. Itsemyötätunto ei ole itsekeskeisyyttä vaan omasta itsestä ja hyvinvoinnista huolehtimista. Kristin Neffin mukaan ystävällisyys itseä kohtaan, lisääntynyt yhteyden kokemus muihin ihmisiin sekä havainnot siitä, mitä itselle kuuluu ovat kaikki itsemyötätunnon elementtejä. Tutkimuksellisesti itsemyötätunto ei ole mitään kevyttä höpsötystä: Tutkimukset osoittavat, että itsemyötätunnon vahvistuminen auttaa positiivisen kannustamisen kautta ihmistä selviytymään erilaisista haasteista ja ongelmatilanteista. Itsemyötätuntotaitojen ollessa ohuemmat negatiivinen puhe itselle lukkiuttaa ajatuksia ja vaikeuttaa haasteiden selvittämistä.
Omien tunteiden tiedostaminen ja niiden äärelle pysähtyminen arjen kiireessä voi olla haastavaa: Jos koet stressiä tai riittämättömyyttä, osaatko silloin pysähtyä? Millaisia ajatuksia sinulla on silloin mielessä?
Keväällä huomasin, että oma sisäinen ääneni oli salakavalasti muuttunut ankarammaksi. Sisäinen dialogi jää helposti huomaamattomaksi: jos kuitenkin pysähtyy omien ajatusten äärelle, voi kuulla, miten puhuu itse itselleen. Lempeää sisäistä puhetta on mahdollista lisätä, jos havaitsee mielen tuottavan sättivää dialogia arjessa. Ajatus siitä, miten puhuisin toiselle samankaltaisessa tilanteessa voi auttaa, sillä toista ihmistä kohtaan on helpompi olla myötätuntoinen kuin itseä kohtaan. Sisäisen dialogin tiedostamisen kautta myös itsemyötätunto kasvaa.
Vahvistusta sisäisen dialogin, itsemyötätunnon ja armollisuuden äärellä toivon meille kaikille vuodelle 2021!
Miltä tuntuisi hetki pysähtymiselle, jossa keho, mieli ja sielu hakevat hiljaista, läsnä olevaa yhteyttä toisiinsa – ja samalla Jumalaan? Kristilliset joogaharjoitukset tarjoavat kaikkea tätä.
Miltä tuntuisi hetki pysähtymiselle, jossa keho, mieli ja sielu hakevat hiljaista, läsnä olevaa yhteyttä toisiinsa – ja samalla Jumalaan? Kristilliset joogaharjoitukset tarjoavat kaikkea tätä.
Jooga tekee hyvää paitsi keholle, myös mielelle. Sen avulla mieltä pyritään kohdistamaan: rauhoitu, ole läsnä, sanoo Kati Kemppainen. Piirroskuvat: Suvi-Tuuli Reittu
Joensuulainen teologian tohtori ja pappi Kati Kemppainen löysi joogan osaksi elämäänsä asuessaan Tansaniassa 2000-luvun alkupuolella. Kemppainen työskenteli yhdessä puolisonsa Jyrin kanssa Tansanian ev.lut. kirkon yliopistossa Iringa Universityssä, Kati teologisten aineiden luennoitsijana ja Jyri IT-tehtävissä.
Tansaniassa Kemppainen joutui tarkastelemaan uusin silmin omaa ajatusmaailmaansa ja tapojansa niin teologisesti, hengellisesti kuin kulttuurisestikin. Oli paljon toimimatonta, ja Kemppainen koki, että tilalle oli saatava jotakin elävää, uutta ja toisenlaista.
– Lempipaikakseni löytyi pieni kristillinen kirjakauppa Dar Es Salaamissa. Kaupassa oli kaikki kristillisen kirjallisuuden klassikot tarjolla parilla eurolla, ja sieltä avautui minulle kristillisen mietiskelyn perinne. Olin ihan, että tällaistako voi olla!
Yksi tärkeimmistä löydöistä kirjakaupan hyllyiltä Kemppaiselle oli Lectio Divina, ikivanha Raamatun lukemiseen ja rukoukseen perustuva mietiskelyperinne, jota hän alkoi Tansaniassa harjoittaa.
Jooga avasi tien rukoukseen – sisäinen lukko murtui
Sitten löytyi jooga. Sen harjoittaminen kasvoi luontevasti kristillisen mietiskelyn päälle.
– Aloin tehdä joogaharjoituksia käsiini osuneen videon ja kirjan johdattamana. Se oli astangaa – olin silloin nuorempi ja kehoni pystyi tekemään siihen kuuluvia vaativampia liikkeitä.
– Kuuntelin sitä, miten kehoni liikkeet, keskittyminen ja hengittäminen vaikuttivat minuun. Huomasin, että harjoitusten jälkeen minulle tuli olo, että nythän minä voisin rukoilla.
Jokin sisäinen lukko oli murtunut.
– Mieleni oli niin tyyni, että minulle tuli olo: Jumala, voitaisiinko puhua vähän, kertoo Kemppainen.
Nyt noista ajoista on jo yli vuosikymmen aikaa. Jooga on pysynyt osana Kemppaisen elämää myös Suomeen ja Joensuuhun muuton jälkeen. Ja kun Suomen ev.lut. kirkon koulutuskalenterista löytyi pari vuotta sitten kristillisen joogan koulutus, Kemppainen tiesi tilaisuutensa tulleen. Tänä vuonna hän valmistuu Hiljaisuuden joogan ohjaajaksi.
”Kun me olemme vähän enemmän hiljaa, Jumalan ääni voi ehkä kuulua paremmin”
Hiljaisuuden jooga® on sairaalapappi, joogaopettaja Heli Harjunpään kehittämä kristillisen joogan muoto, jossa yhdistyvät lempeä kehollinen harjoitus, mielen rauhoittuminen ja hengellisyys. Siinä kuljetaan ulkoisesta maailmasta kokemuksellisuuteen, monimutkaisuudesta yksinkertaisuuteen ja mielen hälinästä sisäiseen hiljaisuuteen. Keskeistä on armollisuus ja Jumalan rakkaus.
Kemppaisen mukaan hiljaisuus-sana tämän joogamuodon nimessä ei kuvaa puhumattomuutta, vaan sitä rukouksen ja mielen tilaa, jota kohti joogatessa kuljetaan – sielun sisäistä huonetta, rukouksen kammiota.
– Tämä kulkeminen on luonteeltaan hidasta ja viipyilevää. Se on oikeastaan hengellinen tila tai asenne. Kun me olemme vähän enemmän hiljaa, Jumalan ääni voi ehkä kuulua paremmin, kuvailee Kemppainen.
Yksi tämänkin joogamuodon keskeisistä elementeistä on ihmiskeho.
– Tässä on tärkeätä armollisuus. Se näkyy siinä, että tähän joogaan voi tulla, vaikka olisi mikä rautakanki. Keho on se mikä on, sitä ei arvostella.
– Keho on Jumalan luoma. Onko meillä oikeutta olla armoton sitä kohtaan? Harjoitukset auttavat huomaamaan oman kehon ihmeellisyyden ja sen, mihin se pystyy. Se myös muistuttaa meille omista rajoistamme.
– Kehollisuuden kautta me olemme myös osa luomakuntaa, ei sen yläpuolella. Tähän liittyy ajatus elämäntapojen kohtuullisuudesta omassa kulutuksessa – syömisessä, juomisessa ja huvituksissa. Kun elämäntavat ovat kohtuulliset, asioista nauttii eri tavalla, sanoo Kemppainen.
”Hengitys sitoo meidät tähän hetkeen, koska me emme voi hengittää eilistä emmekä huomista hengitystä”
Jooga tekee hyvää paitsi keholle, myös mielelle. Sen avulla mieltä pyritään kohdistamaan: rauhoitu, ole läsnä.
– Ihmisen mieli on levoton, sehän sanotaan jo Raamatussa. Se on toisaalta luonnollista, eikä siihen pidä suhtautua vihamieleisesti, mutta sitä voi lähteä tutkailemaan. Mielen levottomuus yrittää kertoa jotakin – sen takana on joku syy.
– Hiljentyminen voi olla hyvin yllätyksellistä. Se voi olla lepoa, tai sieltä voi nousta esiin mielen mutaa, joka ei muuten tulisi esille. Sitäkään ei tarvitse pelätä. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan valossa.
Kemppaisen ohjaamassa joogassa ajatellaan, että hengitys kulkee harjoitusten aikana niin kuin se kulkee, luonnollisesti. Hengitys on tärkeä, sillä se on sarana mielen ja kehon välillä.
– Hengitys sitoo meidät tähän hetkeen, koska me emme voi hengittää eilistä emmekä huomista hengitystä. Se on oiva keino harjoitella läsnäoloa.
– Lisäksi meillä on vakaumus, että luomisessa Jumala puhalsi oman elämän henkensä meihin. Meissä virtaa Jumalan henki, meidät on luotu Jumalan kuvaksi.
– Eihän tällaista uskaltaisi sanoa, jos tämä ei olisi Raamatussa. Tämän ajattelun kautta arkinen hengitys muuttuu pyhäksi, sanoo Kemppainen.
Monta tapaa harjoittaa joogaa – sopii myös kristitylle
Kemppainen on hyvin tietoinen siitä, että osa kristityistä vierastaa joogaa ja pitää sitä vahingollisena – tai vain idän uskontoihin kuuluvana.
– Tiedän, että joillakin on vahvojakin pelkoja. Ymmärrän etenkin heitä, joilla on voimakkaita, kielteisiä kokemuksia esimerkiksi New Age -piireistä.
– Joogan historia on kuitenkin hyvin monimuotoinen, eikä sitä voi kukaan omistaa. Kun jooga tuli Suomeen, sitä opettava guru totesi, että te olette kristittyjä, ottakaa mietiskelytekstit Raamatusta.
Kemppainen kertoo, että katolisessa kirkossa on tehty 1960-luvulta lähtien joogakirjoja.
– Kaikista niistä löytyy se sama ajatus, että keholle ja mielelle pitää antaa mahdollisuus kokea ja ilmaista hengellisyyttä. Hengellisyys ei ole vain puhetta ja pään tietoa.
– Maailmalla on erilaisia kristillisen joogan muotoja, joista yksi esimerkki on Holy Yoga. Se on hyvin fyysistä, astanga-pohjaista joogaa, jota rytmitetään rukouksella.
Kuntosaleilla ja työväenopistoissa harrastettavasta joogasta on Kemppaisen mukaan puolestaan hengellisyys riisuttu kokonaan pois.
– Se on kehonhuoltomenetelmä, joka voi olla myös hyvin atleettista. Kun ihmiset ajattelevat, että tällaisessa joogassa tehdään jotakin tosi vanhaa, niin todellisuudessa se on varsin nuorta. Alkuperäinen jooga on ollut enemmänkin sitä istumista ja mietiskelyä.
”Kun tästä palaan arkeeni, tienviittani ovat totuus ja hyvyys”
Kemppainen itse on sitä mieltä, että jooga itsessään on neutraali asia.
– Se on väline samaan tapaan kuin vaikkapa auto. Sillä, joka ajaa autoa, on päämäärä. Kun minä pappina ohjaan joogaa, niin se jooga johtaa kohti Kristusta.
Kemppaisen ohjaama jooga lähteekin liikkeelle vahvasti rukouksesta. Raamatunkohdat kuljettavat joogaajan mieltä pitkin harjoitusta. Loppurentoutuksessa kudotaan yhteen kehon kokemus, mielen tyyneys ja Jumalan sana.
– Ja vaikka tässä käännytään sisäänpäin ja Jumalan kohtaamiseen, niin tämä ei ole vain ”minun juttuni”. Lopussa käännytään aina maailmaa kohti: Kun tästä palaan arkeeni, tienviittani ovat totuus ja hyvyys.
– Filippiläiskirjeen mukaan: tahdon ajatella totta ja hyvää, puhua totta ja hyvää, ja elää totuudessa ja hyvässä, summaa Kemppainen.
* Juttua päivitetty lisäämällä alla olevat harjoitukset juttuun 27.5.2020 klo 16.27.
* Alla ohjeet neljän pieneen joogaharjoitukseen. Ohjeet harjoituksiin on saatu Kati Kemppaiselta. Kuvitus: Suvi-Tuuli Reittu.
Vuori. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu.
VUORI. Seiso perusasennossa paino molemmilla jaloillasi. Etsi neutraali tasapaino. Voit liikutella vähän jalkojasi, pitää polvet pehmeinä. Lantion ja selän kaaret ovat luonnollisesti siten kuin ovat, kädet roikkuvat vapaasti sivuilla, päälaki on kehon korkein kohta.
Tässä asennossa voit miettiä, mikä on ihmisen kokoinen paikka maailmassa. Mikä on sinun kokoisesi paikka? Oletko täyttänyt sen kokonaan, oletko kutistunut? Missä menevät kehosi rajat, missä menevät mielesi rajat?
Voit miettiä, kuinka Jumalan henki ylittää kaikki rajat. Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Huojuva puu. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu
HUOJUVA PUU. Lähde tekemään tasapainoharjoitusta Huojuva puu. Siirrä paino oikealle jalalle, nosta vasen jalkaterä oikean jalan pohjetta vasten. Liitä kämmenesi yhteen rinnan korkeudella kiitollisuuden asentoon. Tästä kädet lähtevät avautumaanylös ja sivuille, kasvamaan ja leviämään kuin puun oksat ja lehdet.
Voit ajatella: Me olemme ottaneet Kristuksen vastaan ja juurrumme häneen joka päivä.
Jos huojuttaa, se ei haittaa, koska näin se elämässä on: välillä huojuttaa. Toista sama oikealle puolelle. Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Timantti-istunta. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu
TIMANTTI-ISTUNTA. Mene polvillesi maahan ja istu jalkojesi päälle timantti-istuntaan. Keskity hengitykseen. Mieti, miten hengityksesi kulkee.
Hengityksen tahtiin voit rukoilla ikivanhaa Jeesuksen rukousta: Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä.
Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Lapsen lepoasento. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu.
LAPSEN LEPOASENTO. Asetu lattialle nelinkontin ja levitä polvesi leveälle. Laske lantio taakse kantapäiden tuntumaan, anna keskivartalon vaipua maahan asti. Kurota käsivarret eteen. Tässä voi levätä.
Mieti psalmia 139: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Viime vuosien kouluterveyskyselyt ovat tuoneet esiin huolestuttavia tuloksia tyttöjen hyvinvoinnissa. Yli puolet tytöistä on ollut huolissaan mielialastaan, lähes joka neljäs tyttö koki itsensä yksinäiseksi ja lähes joka kolmas koki kohtalaista tai keskivaikeaa ahdistusta. Osuudet ovat selvästi kasvaneet viime vuosien aikana ja ovat huomattavasti korkeampia kuin vastaavan ikäisillä pojilla.
En ole kova tekemään uudenvuodenlupauksia, mutta tarkastelen mielelläni päälinjoja omasta elämästä ja pohdin, mistä on hyvä pitää kiinni, mitä olisi kannattanut tehdä toisin.
Kirkkotie 