Joensuun ev.lut. seurakun-tayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi kokouksessaan 8.6.2020 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnitelman.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi kokouksessaan 8.6.2020 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnitelman. Tulipalossa syksyllä 2018 tuhoutuneen kirkon paikalle rakennetaan uusi kirkko, jonka hyötypinta-ala on suunni-telmien mukaan noin 510 m². Perustilanteessa kirkossa olisi 100-125 istumapaikkaa. Tarvittaessa istumapaikkoja olisi mahdollista järjestää 225 henkilölle.
Hyväksytyn hankesuunnitelman mukaan kirkon arvonlisäverolliset (24 %) rakennuskustannukset ovat noin neljä miljoonaa euroa. Kustannuksiin ei sisälly urkujen/soittimen hankintaa.
Rakentamisen lähtökohtana on, että uuteen kirkkoon sijoitetaan kaikki Kiihtelysvaaran seurakuntapiirin toiminnan tarvitsemat tilat ja nykyisestä seurakuntatalosta luovutaan.
Kirkon rakennussuunnittelu käynnistetään syksyllä 2021. Rakennussuunnittelun on arvioitu kestävän 12-18 kuukautta.
Yhteinen kirkkovaltuusto vahvisti kokouksessaan myös tuloveroprosentin vuodelle 2021 sekä hyväksyi toimintakertomuksen ja vahvisti tilinpäätöksen vuodelta 2019. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän tuloveroprosentti pysyy nykyisellään 1,55 prosentissa vuonna 2021.
Vartiaisen Reseptioppi kertoo #-merkin synnystä tavalla, joka saa vanhan papin hymyilemään lempeästi jokaisen vastaantulevan hashtagin kohdalla, kirjoittaa kirkkoherra Ari Autio kolumnissaan.
Lähes puoli vuosisataa sitten olin apteekissa kesäjuoksupoikana. Toimitin asioita ja kuljetin lähetyksiä lääkevarastolta apteekkiin.
Amerikkalainen unelma ei toteutunut. Juoksupojasta ei tullut apteekkaria. Mukavia muistoja kuitenkin jäi ja mielenkiintoni latinan kieleen ja kasvien tieteellisiin nimiin syttyi.
Opin, että folium uvae ursi tarkoitti sianpuolukan lehtiä, joista saa avun virtsatievaivoihin. Menthae piperitae herba, piparminttuyrtti, auttoi samaan vaivaan kuin sianpuolukkakin. Vanhentuneesta mintusta henkilökunta keitti iltapäiväteetä. Yrttien myyntiaika oli viisi vuotta. Sitten ne poistettiin, koska lääkkeen kanssa piti olla tarkka.
Juoksupoikakesien muistojen innoittamana ostin 1980-luvulla alennusmyynnistä professori Armas Vartiaisen kirjan Reseptioppi helppoon 60 markan hintaan. Pitihän näin hieno kirja ja oppi olla omassa hyllyssä.
Apteekkikesien jälkeen menin töihin raveihin. Aika oli manuaalis-museaalinen. Elektroniikkaa oli vain vähän ihmisen apuna. Nauhallisella laskukoneella laskettiin ravipelien voittajakertoimet.
Törmäsin merkkiin #, risuaitaan, jota käytettiin kappalelukumäärämerkkinä lomakkeissa. Laskukoneessakin oli #-nappula, jolla nauhalle sai laskutoimituksen tekijöiden lukumäärän. Jos piti laskea 18 kassan myynnit yhteen, nauhan #18 antoi turvallisuuden tunteen. Kaikki on mukana, jopa virhelyöntien mahdollisuus.
Viimeiset 25 vuotta on mennyt kirkon töissä. # on saanut uusia tehtäviä. En ole lämmennyt sosiaaliselle medialle ja siksi meni jokunen tovi, että ymmärsin mitä #toivon tähden tai #kirkko tarkoittavat. Risuaidasta, #, on tullut aihetunniste, joka auttaa netissä kaiken kivan lähteille. Hyvä, että # ei ole jäänyt pölyttymään, vaan on saanut uusia tehtäviä.
Vartiaisen Reseptioppi kertoo #-merkin synnystä tavalla, joka saa vanhan papin hymyilemään lempeästi jokaisen vastaantulevan hashtagin kohdalla. Professori Vartiaisen mukaan resepti alkoi muinoin invocatiolla eli jumalolentojen avuksi kutsumisella.
Antiikin roomalaiset käyttivät Juppiterin merkkiä. Kristityt korvasivat sen ristillä tai käyttivät merkintää: I.I. (Iuvante Iesu) eli Jeesuksen avulla. Klassinen latina ei tuntenut J-kirjainta. Myöhäislatina otti käyttöön J:n varustamalla I-kirjaimen poikkiviivalla ja näin kahdesta J:stä muodostui #. Siis huudahdus: Jeesuksen avulla! Tätä eivät kaikki #-merkkien käyttäjät mahda tietää.
Kulunut kevät ja alkava kesä saavat oman lukunsa historian kirjoista. Koko maailma muuttui vuonna 2020.
Kulunut kevät ja alkava kesä saavat oman lukunsa historian kirjoista. Koskaan aiemmin suomalaisten elämää ei ole rajoitettu näin voimakkaasti. Koko maailma muuttui vuonna 2020. Vielä emme tiedä, miten tämä tarina päättyy. Varmaa on kuitenkin se, että tämä vuosi on tuonut jokaiselle roimasti muistoja.
Muistot voivat olla kipeitä ja surullisia tai lämpöisiä ja kannustavia. Poikkeuksellinen aika on eristänyt meitä läheisistä, mutta toisaalta se on myös herättänyt uudenlaisia tapoja olla lähellä. Koronavirus on aiheuttanut paljon surua, huolta ja pelkoa. Toisaalta ilmassa on yhteenkuuluvuutta ja toivoa.
Historian kirjat antavat tulevaisuudessa yhdenlaisen kuvan tapahtuneesta. Tämän lisäksi tarvitsemme muistoja. Muistojen kautta jälkipolvet pääsevät kurkistamaan menneisyyden tunnelmaan ja tunteisiin. Millaista oli elämä koronakriisin keskellä juuri minun perheessäni? Tämä kysymys voi nousta vuosien päästä lastemme ja lastenlastemme huulille.
Samalla kun keräämme muistoja tästä erikoisesta ajasta, on meillä hyvä mahdollisuus muistella menneitä aikoja. Kirkkotie kysyi lukijoilta muistoja Männikköniemen ja Sulkulan kesäkodeista. Tänä kesänä kesäkotien saunat eivät lämpiä, mutta toimitukseen saapuneiden muistojen kautta saamme kokea kesätunnelmaa vuosien takaa. Tarinoiden kautta voimme kuulla veden liplatuksen ja naurun, kun nuoriso viettää iltaa yhdessä.
Sanotaan, että aika kultaa muistot. Huomaan, että omilla korona-ajan muistoillani alkaa olla jo kultareunusta. Epätoivon ja epävarmuuden tunne on vaihtumassa iloon kesästä, jolloin voi liikkua vapaammin sekä tunteeseen siitä, miten opimme olemaan lähellä etänäkin. Mieli on ihmeellinen ja sopeutuvainen.
Muistorikasta kesää ja terveyttä kaikille!
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi
Suomen hallitus linjasi toukokuun alussa, että koronavirustilanteen vuoksi asetettuja kokoontumisrajoituksia voidaan ryhtyä purkamaan vaiheittain. Päätös näkyy myös seurakuntien toiminnassa 1.6.2020 alkaen.
Suomen hallitus linjasi toukokuun alussa, että koronavirustilanteen vuoksi asetettuja kokoontumisrajoituksia voidaan ryhtyä purkamaan vaiheittain. Päätös näkyy myös seurakuntien toiminnassa 1.6.2020 alkaen.
Ehtoollisvälineet saadaan pian jälleen ottaa esille seurakuntalaisia varten. Rantakylän kirkkoherra Ari Autio iloitsee, että seurakunta saa taas kokoontua Jumalan sanan kuuloon, ehtoollisen sakramentin osallisuuteen ja yhteyteen toistensa kanssa. Kuva: Sari Jormanainen
Kokoontumisrajoituksia lievennetään kesäkuun alusta alkaen. Aluehallintovirastot tekivät 19.5.2020 päätöksen, jonka mukaan alle 50 henkilön yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset ovat sallittuja 1.6.2020 alkaen.
Aluehallintovirasto päätti myös, että suurempien, 50-500 osallistujan, tilaisuuksien järjestäminen on mahdollista kesäkuun alusta alkaen erikoisjärjestelyin, eli niin, että ihmisten turvallisuus varmistetaan asiakasmäärien rajaamisella sekä turvaetäisyyksien ja hygieniaohjeistuksen avulla.
Seurakuntalaiset mukaan jumalanpalveluksiin kesäkuun alusta
Päätösten myötä jumalanpalvelukset on mahdollista toteuttaa läsnä olevan seurakunnan kanssa 1.6.2020 alkaen. Jumalanpalveluksissa kiinnitetään erityistä huomiota riittäviin turvaväleihin ja hyvään käsi- ja yskimishygieniaan.
– Piispojen ohjeen mukaan kirkkotilassa voi olla enemmänkin kuin 50 ihmistä, jos 1,5 metrin turvavälit voidaan pitää. Rantakylän kirkolla tämä tarkoittaa sitä, että selkeästi rajaamme osan penkeistä pois käytöstä ja jäljelle jäävillä penkkiriveillä jätetään tarvittava väli vierustoveriin. Saman perheen jäsenet toki voivat istua liki toisiaan, Rantakylän seurakunnan kirkkoherra Ari Autio kertoo tulevista käytänteistä.
Ehtoollista nautitaan pitkästä aikaa – hygienia ja etäisyydet huomioidaan
Jumalanpalveluksissa voidaan viettää myös ehtoollista. Jokainen seurakunta päättää itsenäisesti, milloin kirkossa pidetään sanajumalanpalvelus ja milloin messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Myös ehtoollisella ensiarvoisen tärkeää on pitää riittävä etäisyys toisiin.
– Ajatuksenani on teipata lattiaan alttarikaiteen eteen merkit, joiden kohdalle voi polvistua alttarille. Ehtoollisen jakajat huolehtivat käsihygieniasta ja välttävät koskemasta seurakuntalaisen käsiä ehtoollista jakaessaan. Käsihygieniaa varten alttarilla on käsidesiä, mutta kasvojen edessä ei käytetä suojamaskeja, Autio sanoo.
Ehtoollista on vietetty läsnä olevan seurakunnan kanssa Joensuun ja Kontiolahden kirkoissa viimeksi yli kaksi kuukautta sitten.
– Jumalanpalveluksen päämuoto on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Monet ovat kertoneet, että heillä on ikävä ehtoollista. Yhtä lailla pappien on ollut omituista toimittaa jumalanpalvelus ilman seurakuntaa. Kirkonkellot ovat tehneet tiettäväksi, että kirkossa on menot, mutta vain pappi ja kanttori ovat olleet läsnä.
– On riemullista palata normaaliin. Siihen tuttuun ja turvalliseen. Paljon on näinä aikoina puhuttu jostakin uudesta normaalista, mutta jumalanpalveluksilla on pitkä ja vakiintunut historia, jonka normaali ei helposti järky. On hienoa, että seurakunta saa taas kokoontua Jumalan sanan kuuloon, ehtoollisen sakramentin osallisuuteen ja yhteyteen toistensa kanssa, Autio iloitsee.
Jumalanpalvelukset välitetään verkon kautta jatkossakin Joensuussa ja Kontiolahhdella
Joensuun seurakunnat ja Kontiolahden seurakunta jatkavat jumalanpalvelusten välittämistä verkkoon myös kesän aikana. Joensuun seurakunnissa kesäkuun alusta alkaen jumalanpalvelusta on mahdollista kuunnella suorana lähetyksenä verkon välityksellä. Jumalanpalvelukset välitetään verkkoon kuunneltavaksi kesän ajan Rantakylän kirkosta.
Lähetys julkaistaan YouTubessa Joensuun seurakuntayhtymän Toivon tähden –kanavalla. Linkki lähetykseen löytyy myös verkkosivuilta http://www.joensuunseurakunnat.fi ja seurakuntien sosiaalisen median kanavista.
Kontiolahden seurakunta jatkaa jumalanpalvelusten välittämistä videon kautta. Seurakunnan suorat lähetykset julkaistaan YouTubessa (youtube.com) ja ne löytyvät hakusanalla Kontiolahden seurakunta.
– Seurakuntalaisia tiedotetaan kirkossa suoratoistosta. Kuvaamme pääsääntöisesti vain toimittajat ja avustajat. Seurakuntalaisia emme kuvaa, emmekä ehtoollisella kävijöitä. Kirkossa on myös merkitty selkeästi alueet, joihin kuvaus ei yllä, Kontiolahden seurakunnan kirkkoherra Jukka Reinikainen kertoo.
Rippikoulut toteutetaan päiväleireinä, Vaivio ja Hietajärvi pysyvät kiinni, seurakuntien tiloja voi vuokrata juhlakäyttöön
Jumalanpalvelusten lisäksi myös muu seurakuntien toiminta käynnistyy hiljalleen. Kesän ajan rippikoulut järjestetään Joensuun seurakunnissa turvallisuussyistä päiväleireinä. Yön yli kestäviä rippileirejä ei kesällä järjestetä, koska leiriolosuhteissa hallituksen suosittamien turvaetäisyyksien ja tilojen väljyyden toteuttaminen olisi vaikeaa. Rippikoulujen konfirmaatioista tiedote-taan rippikoululaisille ja heidän huoltajilleen.
Seurakuntayhtymän Vaivion kurssikeskuksessa ja Hietajärven leirikeskuksessa ei järjestetä touko-elokuussa lainkaan seurakuntien leirejä. Rippikoulujen lisäksi myös muut kesälle suunnitellut leirit toteutetaan mahdollisuuksien mukaan päivätoimintana.
Kontiolahden seurakunnassa on päädytty myös päivärippikoulujen järjestämiseen kesällä. Rippikouluun kuuluu lähiopetusta Lehmon seurakuntatalolla ja muutamia leiripäiviä Hirvirannan leirikeskuksessa. Lisäksi rippikoululaisille järjestetään lokakuussa kolmen yön leiri. Konfirmaatiot pidetään loka-marraskuussa.
Hallituksen koronavirustilanteen vuoksi tehtyjen rajoitusten lieventäminen vaikuttaa myös seurakuntien tilojen käyttöön. Joensuun seurakuntien tiloja on mahdollista vuokrata 1.6.2020 alkaen mm. muisto-, juhla- ja perhetilaisuuksiin.
Tilojen käytössä tulee huomioida paikalla olevien ihmisten määrä. Pienissä tiloissa väkimäärää joudutaan rajaamaan alle 50 henkilöön.
Miltä tuntuisi hetki pysähtymiselle, jossa keho, mieli ja sielu hakevat hiljaista, läsnä olevaa yhteyttä toisiinsa – ja samalla Jumalaan? Kristilliset joogaharjoitukset tarjoavat kaikkea tätä.
Miltä tuntuisi hetki pysähtymiselle, jossa keho, mieli ja sielu hakevat hiljaista, läsnä olevaa yhteyttä toisiinsa – ja samalla Jumalaan? Kristilliset joogaharjoitukset tarjoavat kaikkea tätä.
Jooga tekee hyvää paitsi keholle, myös mielelle. Sen avulla mieltä pyritään kohdistamaan: rauhoitu, ole läsnä, sanoo Kati Kemppainen. Piirroskuvat: Suvi-Tuuli Reittu
Joensuulainen teologian tohtori ja pappi Kati Kemppainen löysi joogan osaksi elämäänsä asuessaan Tansaniassa 2000-luvun alkupuolella. Kemppainen työskenteli yhdessä puolisonsa Jyrin kanssa Tansanian ev.lut. kirkon yliopistossa Iringa Universityssä, Kati teologisten aineiden luennoitsijana ja Jyri IT-tehtävissä.
Tansaniassa Kemppainen joutui tarkastelemaan uusin silmin omaa ajatusmaailmaansa ja tapojansa niin teologisesti, hengellisesti kuin kulttuurisestikin. Oli paljon toimimatonta, ja Kemppainen koki, että tilalle oli saatava jotakin elävää, uutta ja toisenlaista.
– Lempipaikakseni löytyi pieni kristillinen kirjakauppa Dar Es Salaamissa. Kaupassa oli kaikki kristillisen kirjallisuuden klassikot tarjolla parilla eurolla, ja sieltä avautui minulle kristillisen mietiskelyn perinne. Olin ihan, että tällaistako voi olla!
Yksi tärkeimmistä löydöistä kirjakaupan hyllyiltä Kemppaiselle oli Lectio Divina, ikivanha Raamatun lukemiseen ja rukoukseen perustuva mietiskelyperinne, jota hän alkoi Tansaniassa harjoittaa.
Jooga avasi tien rukoukseen – sisäinen lukko murtui
Sitten löytyi jooga. Sen harjoittaminen kasvoi luontevasti kristillisen mietiskelyn päälle.
– Aloin tehdä joogaharjoituksia käsiini osuneen videon ja kirjan johdattamana. Se oli astangaa – olin silloin nuorempi ja kehoni pystyi tekemään siihen kuuluvia vaativampia liikkeitä.
– Kuuntelin sitä, miten kehoni liikkeet, keskittyminen ja hengittäminen vaikuttivat minuun. Huomasin, että harjoitusten jälkeen minulle tuli olo, että nythän minä voisin rukoilla.
Jokin sisäinen lukko oli murtunut.
– Mieleni oli niin tyyni, että minulle tuli olo: Jumala, voitaisiinko puhua vähän, kertoo Kemppainen.
Nyt noista ajoista on jo yli vuosikymmen aikaa. Jooga on pysynyt osana Kemppaisen elämää myös Suomeen ja Joensuuhun muuton jälkeen. Ja kun Suomen ev.lut. kirkon koulutuskalenterista löytyi pari vuotta sitten kristillisen joogan koulutus, Kemppainen tiesi tilaisuutensa tulleen. Tänä vuonna hän valmistuu Hiljaisuuden joogan ohjaajaksi.
”Kun me olemme vähän enemmän hiljaa, Jumalan ääni voi ehkä kuulua paremmin”
Hiljaisuuden jooga® on sairaalapappi, joogaopettaja Heli Harjunpään kehittämä kristillisen joogan muoto, jossa yhdistyvät lempeä kehollinen harjoitus, mielen rauhoittuminen ja hengellisyys. Siinä kuljetaan ulkoisesta maailmasta kokemuksellisuuteen, monimutkaisuudesta yksinkertaisuuteen ja mielen hälinästä sisäiseen hiljaisuuteen. Keskeistä on armollisuus ja Jumalan rakkaus.
Kemppaisen mukaan hiljaisuus-sana tämän joogamuodon nimessä ei kuvaa puhumattomuutta, vaan sitä rukouksen ja mielen tilaa, jota kohti joogatessa kuljetaan – sielun sisäistä huonetta, rukouksen kammiota.
– Tämä kulkeminen on luonteeltaan hidasta ja viipyilevää. Se on oikeastaan hengellinen tila tai asenne. Kun me olemme vähän enemmän hiljaa, Jumalan ääni voi ehkä kuulua paremmin, kuvailee Kemppainen.
Yksi tämänkin joogamuodon keskeisistä elementeistä on ihmiskeho.
– Tässä on tärkeätä armollisuus. Se näkyy siinä, että tähän joogaan voi tulla, vaikka olisi mikä rautakanki. Keho on se mikä on, sitä ei arvostella.
– Keho on Jumalan luoma. Onko meillä oikeutta olla armoton sitä kohtaan? Harjoitukset auttavat huomaamaan oman kehon ihmeellisyyden ja sen, mihin se pystyy. Se myös muistuttaa meille omista rajoistamme.
– Kehollisuuden kautta me olemme myös osa luomakuntaa, ei sen yläpuolella. Tähän liittyy ajatus elämäntapojen kohtuullisuudesta omassa kulutuksessa – syömisessä, juomisessa ja huvituksissa. Kun elämäntavat ovat kohtuulliset, asioista nauttii eri tavalla, sanoo Kemppainen.
”Hengitys sitoo meidät tähän hetkeen, koska me emme voi hengittää eilistä emmekä huomista hengitystä”
Jooga tekee hyvää paitsi keholle, myös mielelle. Sen avulla mieltä pyritään kohdistamaan: rauhoitu, ole läsnä.
– Ihmisen mieli on levoton, sehän sanotaan jo Raamatussa. Se on toisaalta luonnollista, eikä siihen pidä suhtautua vihamieleisesti, mutta sitä voi lähteä tutkailemaan. Mielen levottomuus yrittää kertoa jotakin – sen takana on joku syy.
– Hiljentyminen voi olla hyvin yllätyksellistä. Se voi olla lepoa, tai sieltä voi nousta esiin mielen mutaa, joka ei muuten tulisi esille. Sitäkään ei tarvitse pelätä. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan valossa.
Kemppaisen ohjaamassa joogassa ajatellaan, että hengitys kulkee harjoitusten aikana niin kuin se kulkee, luonnollisesti. Hengitys on tärkeä, sillä se on sarana mielen ja kehon välillä.
– Hengitys sitoo meidät tähän hetkeen, koska me emme voi hengittää eilistä emmekä huomista hengitystä. Se on oiva keino harjoitella läsnäoloa.
– Lisäksi meillä on vakaumus, että luomisessa Jumala puhalsi oman elämän henkensä meihin. Meissä virtaa Jumalan henki, meidät on luotu Jumalan kuvaksi.
– Eihän tällaista uskaltaisi sanoa, jos tämä ei olisi Raamatussa. Tämän ajattelun kautta arkinen hengitys muuttuu pyhäksi, sanoo Kemppainen.
Monta tapaa harjoittaa joogaa – sopii myös kristitylle
Kemppainen on hyvin tietoinen siitä, että osa kristityistä vierastaa joogaa ja pitää sitä vahingollisena – tai vain idän uskontoihin kuuluvana.
– Tiedän, että joillakin on vahvojakin pelkoja. Ymmärrän etenkin heitä, joilla on voimakkaita, kielteisiä kokemuksia esimerkiksi New Age -piireistä.
– Joogan historia on kuitenkin hyvin monimuotoinen, eikä sitä voi kukaan omistaa. Kun jooga tuli Suomeen, sitä opettava guru totesi, että te olette kristittyjä, ottakaa mietiskelytekstit Raamatusta.
Kemppainen kertoo, että katolisessa kirkossa on tehty 1960-luvulta lähtien joogakirjoja.
– Kaikista niistä löytyy se sama ajatus, että keholle ja mielelle pitää antaa mahdollisuus kokea ja ilmaista hengellisyyttä. Hengellisyys ei ole vain puhetta ja pään tietoa.
– Maailmalla on erilaisia kristillisen joogan muotoja, joista yksi esimerkki on Holy Yoga. Se on hyvin fyysistä, astanga-pohjaista joogaa, jota rytmitetään rukouksella.
Kuntosaleilla ja työväenopistoissa harrastettavasta joogasta on Kemppaisen mukaan puolestaan hengellisyys riisuttu kokonaan pois.
– Se on kehonhuoltomenetelmä, joka voi olla myös hyvin atleettista. Kun ihmiset ajattelevat, että tällaisessa joogassa tehdään jotakin tosi vanhaa, niin todellisuudessa se on varsin nuorta. Alkuperäinen jooga on ollut enemmänkin sitä istumista ja mietiskelyä.
”Kun tästä palaan arkeeni, tienviittani ovat totuus ja hyvyys”
Kemppainen itse on sitä mieltä, että jooga itsessään on neutraali asia.
– Se on väline samaan tapaan kuin vaikkapa auto. Sillä, joka ajaa autoa, on päämäärä. Kun minä pappina ohjaan joogaa, niin se jooga johtaa kohti Kristusta.
Kemppaisen ohjaama jooga lähteekin liikkeelle vahvasti rukouksesta. Raamatunkohdat kuljettavat joogaajan mieltä pitkin harjoitusta. Loppurentoutuksessa kudotaan yhteen kehon kokemus, mielen tyyneys ja Jumalan sana.
– Ja vaikka tässä käännytään sisäänpäin ja Jumalan kohtaamiseen, niin tämä ei ole vain ”minun juttuni”. Lopussa käännytään aina maailmaa kohti: Kun tästä palaan arkeeni, tienviittani ovat totuus ja hyvyys.
– Filippiläiskirjeen mukaan: tahdon ajatella totta ja hyvää, puhua totta ja hyvää, ja elää totuudessa ja hyvässä, summaa Kemppainen.
* Juttua päivitetty lisäämällä alla olevat harjoitukset juttuun 27.5.2020 klo 16.27.
* Alla ohjeet neljän pieneen joogaharjoitukseen. Ohjeet harjoituksiin on saatu Kati Kemppaiselta. Kuvitus: Suvi-Tuuli Reittu.
Vuori. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu.
VUORI. Seiso perusasennossa paino molemmilla jaloillasi. Etsi neutraali tasapaino. Voit liikutella vähän jalkojasi, pitää polvet pehmeinä. Lantion ja selän kaaret ovat luonnollisesti siten kuin ovat, kädet roikkuvat vapaasti sivuilla, päälaki on kehon korkein kohta.
Tässä asennossa voit miettiä, mikä on ihmisen kokoinen paikka maailmassa. Mikä on sinun kokoisesi paikka? Oletko täyttänyt sen kokonaan, oletko kutistunut? Missä menevät kehosi rajat, missä menevät mielesi rajat?
Voit miettiä, kuinka Jumalan henki ylittää kaikki rajat. Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Huojuva puu. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu
HUOJUVA PUU. Lähde tekemään tasapainoharjoitusta Huojuva puu. Siirrä paino oikealle jalalle, nosta vasen jalkaterä oikean jalan pohjetta vasten. Liitä kämmenesi yhteen rinnan korkeudella kiitollisuuden asentoon. Tästä kädet lähtevät avautumaanylös ja sivuille, kasvamaan ja leviämään kuin puun oksat ja lehdet.
Voit ajatella: Me olemme ottaneet Kristuksen vastaan ja juurrumme häneen joka päivä.
Jos huojuttaa, se ei haittaa, koska näin se elämässä on: välillä huojuttaa. Toista sama oikealle puolelle. Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Timantti-istunta. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu
TIMANTTI-ISTUNTA. Mene polvillesi maahan ja istu jalkojesi päälle timantti-istuntaan. Keskity hengitykseen. Mieti, miten hengityksesi kulkee.
Hengityksen tahtiin voit rukoilla ikivanhaa Jeesuksen rukousta: Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä.
Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Lapsen lepoasento. Kuva: Suvi-Tuuli Reittu.
LAPSEN LEPOASENTO. Asetu lattialle nelinkontin ja levitä polvesi leveälle. Laske lantio taakse kantapäiden tuntumaan, anna keskivartalon vaipua maahan asti. Kurota käsivarret eteen. Tässä voi levätä.
Mieti psalmia 139: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.”Viivy asennossa 2-4 minuuttia.
Korona-aika on saanut sairaalapapit tekemään hätäehtoollispaketteja osastoille. Niitä voidaan tarvita tilanteissa, joissa papin paikalla olo on kielletty, ja hoitaja tarjoaa infektoituneelle potilaalle ehtoollisen.
Pastorit Eija Majasaari (vas.) ja Marja Liisa Liimatta toimivat sairaalapappeina koko Pohjois-Karjalan ja Heinäveden asukkaille. Heihin voi törmätä niin keskussairaalassa kuin Siilaisellakin. Kuva: Virpi Hyvärinen
Korona-aika on saanut sairaalapapit tekemään hätäehtoollispaketteja osastoille. Niitä voidaan tarvita tilanteissa, joissa papin paikalla olo on kielletty, ja hoitaja tarjoaa infektoituneelle potilaalle ehtoollisen.
Jos työt sujuisivat tänä päivänä niin kuin ne normaalisti sujuvat, sairaalapapit Marja Liisa Liimatta ja Eija Majasaari viettäisivät iltapäivänsä pitkälti Pohjois-Karjalan keskussairaalan ja Siilaisen kuntoutumiskes-kuksen osastoilla potilaita, omaisia ja henkilökuntaa tavaten.
Sitä tapahtuu nytkin, mutta eri tavalla. Osastoille ei voi mennä hengailemaan, vaan sinne mennään pyynnöstä, poikkeusolojen tuomien rajoitusten puitteissa.
– Olemme miettineet sitä, mitä työmme on nyt, kun rutiinit menevät uusiksi. Tämä työ kun on pitkälti kohtaamista, toteaa Eija Majasaari.
Pandemian osalta varaudutaan tukemaan niin potilaita kuin henkilökuntaa
Kohtaamiset jatkuvat toki edelleen. Etäyhteyksiä suositaan, mutta tilanteesta riippuen myös kasvokkain kohtaaminen on mahdollista.
– Nythän tämä on koronan suhteen enemmän valmistautumista ja varustautumista. Olemme tehneet esimerkiksi hätäehtoollispaketteja niitä tilanteita varten, joissa hoitaja joutuu ilman pappia jakamaan ehtoollisen infektoituneelle potilaalle. Se on apupaketti, joka sisältää ehtoollisvälineet ja kaavan, jonka mukaan toimia, kertoo Marja Liisa Liimatta.
– Lisäksi meillä on yhteistyötä sellaisten osastojen kanssa, joille odotetaan koronapotilaita. Olemme myös yksi psykososiaalisen tuen muodoista, joita koko henkilökunnalle tarjotaan, Liimatta jatkaa.
Tehtäviä niin teholla kuin psykiatriatalossa ja vuodeosastollakin
Sairaala on moni-ilmeinen paikka tehdä töitä ihan normaalioloissakin. Pappeja tarvitaan niin teho-osastolla, synnytysosastolla, syöpäpotilaiden parissa, vuodeosastoilla kuin psykiatriatalossa. Vastaan tulee monenlaisia tilanteita.
– Usein meitä pyydetään esimerkiksi kuolevan luokse ehtoollista jakamaan tai hartaushetkeä pitämään, tai ihan vain keskustelemaan mieltä painavasta asiasta, toteaa Majasaari.
– Ja sitten on ihan muuta sielunhoidollista keskustelua. Teemme myös kirkollisia toimituksia, etenkin siunaamisia keskussairaalan ja Siilaisen kappelissa. Ja kyllä me myös vihimme ja kastamme sairaalassa. Rippikouluakin voi täällä käydä, kertoo Liimatta.
Normaalioloissa sairaalapapeilla on myös esimerkiksi aamunavauksia sairaalakoulussa ja ryhmiä psykiatriatalossa. Pääsiäisenä ja pyhäinpäivänä sairaalapapit kiertävät osastoilla jakamassa ehtoollista. Myös omaisten tapaaminen on tärkeä osa työtä.
– Omaisia tapaan usein potilaan luona sekä saattohartauksissa ja siunaustilaisuuksissa. Omaisten ja potilaan kesken voidaan keskustella siitä, mitä on tapahtunut, miten kotona pärjätään, onko tukiverkostoa. Toisinaan omaiset haluavat jatkaa keskustelua myös kahden kesken, Liimatta kertoo.
– Poikkeusoloissa omaisia on nähnyt tosi vähän, kun vain saattohoitopotilaiden omaiset ovat saaneet käydä sairaalassa, lisää Majasaari.
Evankeliointi ei kuulu asiaan – ihmistä tuetaan tänen tarpeistaan käsin
Sairaalapapin tehtävänä on tarjota paitsi potilaille, myös omaisille ja henkilökunnalle henkistä, hengellistä ja psykososiaalista tukea.
– Evankeliointia me emme tee, sen rajaa jo yhteistyösopimus, jossa lupaamme kunnioittaa jokaisen vakaumusta. Keskustelemme hengellisistä, henkisistä ja elämänkat-somuksellisista asioista silloin, kun se on ihmisen oma toive, hänen vakaumuksestaan riippumatta, Liimatta toteaa.
– Sairaalapapin olemassaolo liitetään helposti pelkästään uskoon. Meillä on kuitenkin myös esimerkiksi terapeuttista osaamista. Henkilökunnan parissa osallistumme esimerkiksi osastotunneille tukien työntekijöiden ammatillista vahvistumista, kertoo Liimatta, jonka työnkuvaan kuuluu myös työnohjaajana toimiminen.
Sairaalapappien palvelut Joensuussa
• Keskussairaalan osastot: sairaalapappi Marja Liisa Liimatta, p. 050 4353 883,
marja-liisa.liimatta@siunsote.fi
• Siilainen ja keskussairaalan psykiatria-talo: sairaalapappi Eija Majasaari, p. 050 4319 226, eija.majasaari@siunsote.fi
• Sairaalapapin palvelut potilaille, omaisille ja henkilökunnalle arkisin klo 7-17
• Keskusteluapu, sielunhoito, ehtoollisen viettäminen, kirkolliset toimitukset, rukoushetket, saattohartaudet, rippikoulu, osastotunnit, työnohjaus
Ensimmäistä kertaa eskariryhmää luotsannut varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala toivoo, että maailmalle lennähtävät lapset olisivat oppineet päiväkodissa ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja.
Ensimmäistä kertaa eskariryhmää luotsannut varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala toivoo, että maailmalle lennähtävät lapset olisivat oppineet päiväkodissa ennen kaikkea vuorovaikutustaitoja.
”Kaveruustaitoja on kovasti opeteltu vuoden aikana esiopetuksessa. Tämän ikäisillä näkyy jo mukavasti spontaania toisten auttamista ja sitä, että otetaan toinenkin huomioon paremmin kuin nuorempana. Se on tärkeä taito kouluun lähtijälle”, sanoo varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Ojala. Kuva: Virpi Hyvärinen
1. JUOLUKAT. Olen toiminut vajaat kymmenen vuotta varhaiskasvatuksen opettajana, suurimman osan ajasta Soutajanpuiston päiväkodilla Rantakylässä. Tähän asti olen tehnyt töitä pienempien lasten kanssa, tänä vuonna työskentelin ensi kertaa esiopetuksessa Juolukoiden pienryhmässä. Eskarilaiset ovat jo todella omatoimisia. Esiopetusikäisten lasten kanssa korostuu opettajan rooli kasvattajan ja hoivaajan rinnalla.
2. POIKKEUSOLOT. Tämä kevät on ollut yllätyksellinen kevät. Kun koulut siirtyivät etäopetukseen, myös meidän ryhmästä jäivät esioppilaat suureksi osaksi pois. Soutajanpuiston esiopetusikäiset lapset Juolukoista ja Mesimarjoista yhdistettiin yhteen ryhmään. Töitä on riittänyt etätehtävien laatimisen, kirjallisten töiden ja syksyn suunnittelun parissa. Kaikkiin lapsiin ollaan oltu myös kotiin yhteydessä, ja kyselty, miten etäeskari sujuu.
3. HYVÄSTIT. Suurin osa lapsista palasi lähiopetukseen 14.5. Se tuntuu tärkeältä siksikin, että on hyvä päästä kasvokkain toivottamaan lapsille mukavat kesät ja mukavaa taivalta kouluun. Monia lapsiahan jännittää se kouluun lähtö. Lapsiin myös kiintyy vuoden aikana, ja kyllä se tuntuisi, että jotakin jää kesken, jos ei enää nähtäisi. Perheetkin ovat tulleet tutuiksi, heitäkin on mukava vielä tavata.
4. KIITOKSET. Olen oppinut tämän vuoden aikana sekä lapsilta että työtovereilta monenlaista. Ryhmässämme on aivan loistavat lastenhoitajat, jotka ovat antaneet paljon, kun itse olen ollut ensimmäistä vuotta esiopetuksessa. Lapset ovat opettaneet minulle etenkin heittäytymistä. Heiltä tulee paljon omia ideoita, ja se on vaatinut minulta välillä omien suunnitelmien sivuun laittamista. Yhdessä innokkaiden ja kekseliäiden lasten kanssa toimiessa kaikesta on tullut paljon rikkaampaa.
5. MUISTOT. Toivon, että lapset olisivat oppineet täällä ennen kaikkea vuorovai-kutustaitoja. Sitä, että he osaisivat ottaa toisiakin huomioon. Lapsethan ovat innokkaita sanomaan mielipiteensä, ja siinä on opettelemista, kun elämässä on aina ne toisenkin toiveet siinä rinnalla. Sitä toivon myös, että lapsille jäisi mukava muisto tästä ajasta. Eskarilaisethan asuvat tässä lähistöllä. Olisi kiva, jos heille tulisi ohi kulkiessa mukavia muistoja mieleen!
Nähtäväksi jää, onko tämä uusi normaali ja fyysisen etäisyyden pitäminen tullut jäädäkseen.
Onhan ollut kevät! Eipä vielä helmikuussa tiedetty, mitä oli tulossa. Merkkejä oli toki ilmassa, mutta miten helppo olikaan maaliskuun alussa ajatella, ettei virus tulisi juurikaan Suomeen vaikuttamaan. Toisin kävi. Nyt olemme eläneet yli kaksi kuukautta poikkeusolojen aikaa. Kaikesta huolimatta olemme menossa kohti kesää. Ilmassa alkaa olla lämpöä ja puut saavat vihreää väriä, kuten normaaliin alkukesään kuuluu. Luvassa on myös muuta ns. normaalia, joka tosin on alkanut poikkeusaikoina tuntua enemmänkin ylellisyydeltä.
Kokoontumisrajoitusten lievennykset palauttavat meille jotain, mitä menetimme pandemian vuoksi. Kesäkuun alusta alkaen voimme taas kokoontua. Seurakunnissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yli kahden kuukauden jälkeen seurakunta voi jälleen kokoontua kirkkoon jumalanpalvelukseen. Myös muuta toimintaa käynnistellään hiljalleen.
Paljon on puhuttu uudesta normaalista. Nähtäväksi jää, onko tämä tosiaan uusi normaali ja onko fyysisen etäisyyden pitäminen tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä ainakin turvaväleihin sekä käsi- ja yskimishygieniaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Koronavirusta ei ole vielä voitettu, vaikka nyt voimmekin hieman vapaammin olla.
Asiantuntijoiden antamissa ohjeissa suositellaan ulkona oloa, virus tarttuu ulkona huonommin. Ja mikä olisikaan sen mukavampaa kuin nauttia samalla kerralla ystävien seurasta ja kesään kääntyvästä Suomen luonnosta. Muistathan myös osallistua perjantaina 29.5. Suomen suven avauk-seen omalla parvekkeella tai pihalla laulamalla! Jos mietit, mistä tässä on kyse niin lue uutinen s. 5.
Hyvää alkavaa kesää!
27.5.2020 Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
sari.jormanainen@evl.fi
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä on käynnistynyt Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana hanke, jolla tuetaan perheiden selviytymistä poikkeusoloista.
Hiljattain käynnistyneessä hankkeessa työskentelevät diakoni Katja Nuuhkarinen (vas.) ja pappi Kaisa Puustinen etsivät tapoja tukea perheitä ja nuoria poikkeusoloista selviytymisessä. Kuva: Sari Jormainainen
Joensuun seurakuntayhtymässä käynnistettiin toukokuussa kahden työntekijän voimin Tukea perheille ja nuorille Joensuun alueella COVID-19 poikkeusoloista selviytymiseen -hanke. Hankkeen tavoitteena on tukea nuoria ja perheitä, joille korona on aiheuttanut ylitsepääsemättömältä tuntuvia vaikeuksia joko talouteen, parisuhteeseen tai muihin perheen sisäisiin suhteisiin.
– Poikkeusoloista johtuva sosiaalinen eristäytyminen muuttivat perheiden arkirutiinin täysin uudenlaiseksi. Yhtäkkiä pitikin pystyä olemaan ’ihan vain perheen kesken’ eristyksissä, mutta kuitenkin tavoitettavissa ja tavoitteellinen sekä koulu- että työmaailmassa samalla, kun työskentely- ja vapaa-aika sekoittuivat tai katosivat, hankepäällikkö, diakoni Katja Nuuhkarinen pohtii poikkeuksellisen kevään vaikutuksia.
– Monissa perheissä myös toimeentulotilanne on heikentynyt huomattavasti, mahdolliset päihde- ja mielenterveysongelmat ovat kärjistyneet ja lisäksi perheiden keskinäinen kommunikaatio on joutunut uuteen tilanteeseen. Mikäli muutos jää pysyväksi, on syrjäytymisen riski aiemmin koetusta hyvinvoinnista ja elämästä suurempi, hanketyöntekijä, pappi Kaisa Puustinen jatkaa.
Konkreettisen tuen lisäksi hankkeessa pyritään luomaan vertaistukiverkostoja, jotka voisivat edistää perheiden hyvinvointia myös poikkeusolojen jälkeen. Työtä tehdään yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
– Ihmisten kanssa tehtävä työ on lähtökohtaisesti sekä yksilö- että verkostotyötä. Kirkolla on oma erityinen osaamisensa, joka vahvistuu verkostojen myötä. Verkostoja on jo nyt olemassa kiitettävästi, vaikka katvealueitakin varmasti on. Aina löytyy uusia ja yllättäviäkin tahoja joiden kanssa tehdä yhteistyötä, Puustinen toteaa.
Nuuhkarinen toivoo, että yhteistyön avulla löydettäisiin juuri heidät, jotka tarvitsevat tukea päästäkseen eteenpäin. Myös kirkon tekemää tärkeää diakoniatyötä halutaan tehdä tutuksi hankkeen kautta.
– Hanke on diakoninen, ja toivon, että sen avulla ihmisille välittyy kirkon tekemän työn perusarvo: ihmisistä välittäminen ja auttamisen tärkeys tämän vuosikymmenen keinoin, Nuuhkarinen kertoo odotuksistaan työlle.
Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana hanke jatkuu Joensuun seurakuntayhtymässä vuoden 2020 loppuun.
Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.
Kuva: KK-kuva.
Elämme juuri nyt vuoden kauneinta ja herkintä aikaa. Silmut avautuvat puiden oksissa, maahan kylvetyt siemenet alkavat versoa ja kevään ensi kukat avautuvat iloksemme. Lähimetsät ja puistot myös täällä kaupungissa täyttyvät lintujen liverryksestä. Luonto on täynnä elämää. Eräänä aamuna minulle tuotti erityistä iloa, kun näin kansallislintujemme, uljaiden valkojoutsenten lipuvan Pielisjokea pitkin.
Mutta minkä ihmeen mustan joutsenen nostin kolumnini otsikoksi? Eihän sellaisia ole, ehkä harvinaisuuksina joissakin eläintarhoissa. Kysymyksessä onkin käsite, jolla tulevaisuuden tutkijat kuvaavat yllättävää, odottamatonta sekä ennakoimatonta tapahtumaa tai tapahtumasarjaa. Näillä yllätyksillä on toteutuessaan laajoja vaikutuksia. Tutkimuskirjallisuudessa mustan joutsenen esimerkkeinä mainitaan vuoden 2001 syyskuussa tapahtunut terrori-isku New Yorkissa sekä Intian valtamerellä maanjäristyksen synnyttämä tsunami loppuvuodesta 2004. Nyt tähän esimerkkilistaan voidaan lisätä koronapandemia.
Eihän maailmanlaajuinen pandemia tullut täydellisenä yllätyksenä; olihan siitä mm. Maailman terveysjärjestö WHO varoittanut jo useita kertoja. Olimme kuulleet uutisia MERS-, SARS- tai ebola-viruksista, mutta nämä uutiset oli helppo ohittaa. Itsekin siirsin ne mielessäni takavasemmalle, eihän nämä voisi levitä Suomeen. Mutta tulihan se koronavirus, näkymätön vihollinen ja pani polvilleen meidät kaikki. Lomautukset ja irtisanomiset ovat tuoneet taloudellista ahdinkoa moneen perheeseen. Minulle surua on tuottanut se, että en voi tavata läheisiäni yli 70-vuotiaita muualla kuin ulkona. Onneksi olemme menossa kohti lämmintä vuodenaikaa!
Koronapandemia on muuttanut monen työpaikan toimintaa. Digitalisaatiossa olemme ottaneet lyhyessä ajassa huiman loikan eteenpäin. Monet toiminta- ja kokouskäytännöt ovat muuttumassa. Päätöksiä joudutaan tekemään epävarman tiedon varassa sekä etenemään kokeillen ja testaten erilaisia toimintamalleja. Ei haittaa, jos kaikki niistä eivät nouse jaloilleen. Yllättäen voi löytyä käytänteitä, jotka jäävät elämään myös pandemian jälkeisessä maailmassa. Olemme konkreettisesti siirtyneet kokeilukulttuurin aikaan.
Parhaimmilaan pandemia kasvattaa meissä muutosjoustavuutta, resilienssiä. Samalla se opettaa, kuinka tärkeää on luopua kaikkivoipaisuuden harhasta. Itsekin muistan nyt aiempaa useammin lisätä omien suunnitelmieni perään sanat: Jos Luoja suo.
Lähes puoli vuosisataa sitten olin apteekissa kesäjuoksupoikana. Toimitin asioita ja kuljetin lähetyksiä lääkevarastolta apteekkiin.
Kulunut kevät ja alkava kesä saavat oman lukunsa historian kirjoista. Koskaan aiemmin suomalaisten elämää ei ole rajoitettu näin voimakkaasti. Koko maailma muuttui vuonna 2020. Vielä emme tiedä, miten tämä tarina päättyy. Varmaa on kuitenkin se, että tämä vuosi on tuonut jokaiselle roimasti muistoja.
Kirkkotie 