Kontiolahdella ihasteltiin viime viikolla uutta kokoontumispaikkaa, kun seurakuntakeskuksen takapihan uusi kota avattiin käyttöön.
Kontiolahden seurakuntakeskuksen uuden kodan siunasi viime viikon avajaisissa kirkkoherra Jukka Reinikainen. – Kirkossa on kautta aikojen siunattu kirkolliset tilat ja esineet. Siunaus vahvistaa käsitystä, että kaikki luotu ja myös näkyvä saa olla Jumalan käytössä, Reinikainen kuvailee siunauksen merkitystä. Kuva: Ari Hevonkoski
Kontiolahdella ihasteltiin viime viikolla uutta kokoontumispaikkaa, kun seurakuntakeskuksen takapihan uusi kota avattiin käyttöön. Avajaisissa vieraili viitisenkymmentä seurakuntalaista sekä seurakunnan vapaaehtoisia tutustumassa kotaan, nauttimassa virvokkeita ja laulamassa nuotiolauluja.
Kontiolahden seurakunnan omistama kota on tarkoitettu kaikkien seurakuntalaisten käyttöön ympärivuotisesti.
– Kota on koko seurakunnan yhteinen ja sinne ovat tervetulleita ihan kaikki, kertoo Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen, joka siunasi kodan avajaistilaisuudessa.
Uusi kota monipuolistaa seurakunnan viikkotoimintaa.
– Varhaiskasvatuksen toimitilat ja lasten leikkipaikka ovat sen vieressä. Partiolaiset sekä seurakunnan piirit ja ryhmät voivat käyttää sitä omassa toiminnassaan. Tarkoitus on myös vuokrata kotaa edulliseen hintaan muidenkin yhteisöjen käyttöön, Reinikainen sanoo.
Valoisa kota kutsuu mukaan
Uuden kodan on suunnitellut arkkitehti Ilkka Kärnä, jonka käsialaa on myös Kontiolahden seurakuntakeskus. Suunnittelu alkoi toukokuussa, ja kota valmistui jo kesäkuun loppuun mennessä.
– Rakentamisvaihe hoidettiin seurakunnan omana työnä luottopuuseppämme Jorma Immosen johdolla, Reinikainen kertoo.
Valoisaan ja asutuksen keskellä helposti saavutettavissa olevaan kotaan ollaan Kontiolahdella erittäin tyytyväisiä.
– Uskon, että kota on monelle alueen asukkaalle tuttu ja turvallinen paikka. Se voi olla joillekin askel tulla mukaan muuhunkin seurakunnan toimintaan ja erilaisiin tapahtumiin, Reinikainen toteaa.
Millä tavalla tämän ajan ihminen kohtaa Pyhän? Lankeaako hän polvilleen ja nöyrtyy?
Mikkelinpäivän raamatunkohdat kertovat Jumalan ja ihmisen kohtaamisista. Jumala puhuu näissä kertomuksissa ihmisille sanansaattajan kautta.
Jumalan pyhä läsnäolo näyttäytyy Joosuan ja Herran sotajoukon päällikön kohtaamisessa. Päällikkö käskee Joosuaa riisumaan kengät, koska hän seisoo pyhällä maalla.
Pietari puolestaan on vankeudessa ja Herran enkeli käy pelastamassa hänet ihmeellisellä tavalla. Pietari ymmärsi tapahtuneen, kun enkeli hävisi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.”
Evankeliumitekstissä opetuslapset kysyvät Jeesukselta, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.
Mietin näitä tekstejä ja sitä, millä tavoin Pyhä voi meitä koskettaa. Joosua ymmärsi heti puhuteltuaan sotilasta, että nyt ollaan tekemisissä Jumalan voiman kanssa, hän polvistui, kumartui ja kysyi, mitä hänen odotetaan tekevän.
Pietari totteli unenpöpperössä enkelin ohjeita ja ymmärsi jälkeenpäin, miten Jumala oli häntä auttanut.
Opetuslapset olivat Jeesuksen seurassa ja olivat kiinnostuneita siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Heitä siis kiinnosti Pyhän valta-asetelmat. Nöyrtyminen ja lapsenkaltaisuus oli vastaus tähän kysymykseen.
Millä tavalla tämän ajan ihminen kohtaa Pyhän? Lankeaako hän polvilleen ja nöyrtyy? Huomaako hän Jumalan läsnäolon ja avun vasta jälkeenpäin? Vai kiinnostaako häntä enemmän oma asema pyhyyden valtaistuimella?
Jumalalla on meille asiaa tänäänkin, ja hän viestii monin tavoin sanansaattajien välityksellä. Hän lyö meidät välillä polvilleen, toisinaan taas auttaa vaikean vaiheen yli unenomaisella, ihmeellisellä tavalla. Meidän tehtävämme ei ole huolehtia siitä, kuka on suurin siinä todellisuudessa, josta emme taida paljonkaan ymmärtää.
”Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran, pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata. Paina pääsi, maa jolla seisot on Herran, Hän itse puhuu ja kuulee, koskettaa meitä kuin viljaa, sillä Jumalan pelloilla tuulee. Joskus ajaton kohtaa ajan, Silloin Jumalan aavistaa. Joskus rajaton kohtaa rajan, silloin Pyhä koskettaa.” (Pekka Simojoki, Pyhän kosketus)
Eija Majasaari sairaalapastori
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
Seurakuntalaisille aluekeskusrekisteriin siirtyminen näkyy ennen kaikkea virkatodistuksia ja sukuselvityksiä tilattaessa.
Kontiolahden seurakunta liittyy Kuopion aluekeskusrekisteriin 1.10.2021 alkaen. Seurakuntalaisille aluekeskusrekisteriin siirtyminen näkyy ennen kaikkea virkatodistuksia ja sukuselvityksiä tilattaessa. Niiden tilaukset tehdään jatkossa oman seurakunnan sijaan suoraan aluekeskusrekisteriin. Myös avioliiton esteiden tutkinnat hoidetaan aluekeskusrekisterissä.
Asiointi ei edellytä matkustamista paikan päälle, vaan asiakkaita palvellaan myös puhelimitse ja sähköpostin välityksellä. Virkatodistus- ja sukuselvitystilauksissa käytössä on myös nettilomake, ja avioliiton esteiden tutkinnankin voi laittaa vireille sähköisessä palvelussa. Tarjolla on myös opastusta kastetta, avioliiton esteiden tutkintaa, lapsen nimen valintaa, puolisoiden sukunimen valintaa ja kirkkoon liittymistä koskevissa kysymyksissä.
Muutoksen tavoitteena on mm. parantaa seurakuntalaisten saamaa palvelua. Selkeimmin muutos näkyy sukuselvityksiä tilattaessa. Aiemmin sukuselvitykset piti tilata erikseen kaikista seurakunnista, mutta jatkossa kaikki keskusrekisteriin kuuluvan seurakunnan jäsentä koskevat todistukset saa yhdellä tilauksella aluekeskusrekisteristä.
Aluekeskusrekisterien perustaminen liittyy valtakunnalliseen hankkeeseen, jossa kirkonkirjojenpidon tehtäviä pyritään keskittämään suurempiin yksiköihin. Kun ns. tukitoiminnot hoidetaan suuremmissa yksiköissä, seurakunnat voivat paremmin keskittyä varsinaiseen seurakunnalliseen toimintaansa.
Uutta löytötavarapalvelua kokeillaan kaikissa Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvissa seurakunnissa vähintään tammikuun loppuun saakka.
Joensuun seurakuntayhtymän tilojen ja hautausmaiden löytötavarat syötetään jatkossa verkkopohjaiseen eOmistaja-palveluun. Palvelun kautta omistajat voivat etsiä kadottamiaan tavaroita helposti verkossa.
Palvelu toimii osoitteessa eomistaja.fi/loyto/. Uutta löytötavarapalvelua kokeillaan kaikissa Joensuun seurakuntayhtymään kuuluvissa seurakunnissa vähintään tammikuun loppuun saakka.
Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen jää virkavapaalle 5. lokakuuta alkaen ja siirtyy turistipapiksi Gran Canarialle.
Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen jää virkavapaalle 5. lokakuuta alkaen ja siirtyy turistipapiksi Gran Canarialle. Virkavapaa kestää 4. huhtikuuta 2022 saakka.
Kontiolahden kirkkoherran virkavapaan ajan sijaisena toimii Salla Romo, joka työskentelee tällä hetkellä Joensuun seurakunnan I kappalaisena.
Rap-artisti Palefacen mukaan sananvapauden takia täytyy suvaita ”urpoakin läppää”, mutta uhkauksissa ja rasistisessa vihapuheessa tulee raja vastaan. Kaikilla ihmisillä on jakamattomat ihmisoikeudet, joita kukaan ei saa rajoittaa ja loukata.
Rap-artisti Palefacen mukaan sananvapauden takia täytyy suvaita ”urpoakin läppää”, mutta uhkauksissa ja rasistisessa vihapuheessa tulee raja vastaan. Kaikilla ihmisillä on jakamattomat ihmisoikeudet, joita kukaan ei saa rajoittaa ja loukata.
Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, kokee Kristuksen hahmon olevan mielenkiintoinen yhteiskunnalliseltakin kannalta.– Mua puhuttelee ajatus Kristuksesta syrjittyjen ja unohdettujen puolustajana ja suoran toiminnan miehenä, vähän provokaattorinakin. Nasaretin mies oli vastarintamies. Kuva: Jani Laukkanen
Yhtenä aamuyönä Karri Miettinen, taiteilijanimeltään Paleface, palasi keikkareissulta kotiinsa Helsinkiin. Yhtäkkiä Instagram-tilille iskeytyi käsittämätön solvaus.
– Hengitin syvään ja vastasin sille tyypille, että ”mikä ikinä sua kalvaa, toivon että se menee nopeasti ohi ja sun olo alkaa helpottaa”. Vähän ajan kuluttua tuli vastaus: ”Kiitos.”
Vasemmistolaista väriä lauluissaan ja lausunnoissaan tunnustava, tyyliltään ronski ja rouhea aktivisti-taiteilija on tottunut rajuihin kommentteihin.
– Ymmärrän, että kun omat mielipiteet ovat välillä kärkeviä ja hieman provokatorisesti muotoiltuja, palaute voi olla kovaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mutta toisinaan palaute pysäyttää törkeydellään.
– Vihaviestit menevät joskus ihon alle ja jäävät vaivaamaan. Jälkikäteen saattaa tulee anteeksipyyntö, useimmiten lisää törkyä.
Stop someraivolle
Suorat tappouhkaukset, jotka ovat ”aika rajua settiä”, taiteilija ilmoittaa aina poliisille.
Hän tietää monien julkisuudessa esillä olevien naisten saavan huomattavasti inhottavampia ja vahingoittavampia vihaviestejä.
– Piispa Irja Askola, jota arvostan tosi korkealle ja jonka kanssa olin paljon tekemisissä Suomi 100 -jutuissa, sai paljon enemmän ja törkeämpiä viestejä kuin minä.
Räppärin havaintojen mukaan reilu kymmenen vuotta sitten vihapuhe yleistyi. Sen sietäminen kuuluu julkiseen ammattiin. Paleface koettaa olla käyttämättä energiaa ikävän palautteen märehtimiseen.
– On tärkeämpiäkin asioita. Kuten oman käyttäytymisensä tarkkailu ja itsensä kehittäminen. Mulle on ollut yksi elämän suuria opetuksia ymmärtää olla jatkuvasti etsimättä vikoja toisista ihmisistä ja katsoa välillä peiliin.
Usko asialliseen keskusteluun
Paleface huokaa hieman surullisesti sanoessaan, että hänen vanhempi tyttärensä voi jo googlailla isään liittyviä ikäviä kommentteja netistä.
– Mun pitää valmistella lapsia niihin.
Keskustelukulttuurin tason romahtaminen ala-arvoiseksi on syy, miksi mies lähti mukaan Erätauko-säätiön ja Ylen viisivuotiseen Hyvin sanottu -hankkeeseen.
– Mielipiteeni ovat vahvoja, mutta viestin mielestäni yleensä aika asiallisesti. Olen saanut jo äidinmaidossa mallin, että puhutaan järkevästi ja antaudutaan keskusteluun eri tavalla ajattelevien kanssa.
Vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien ääntä tulisi vahvistaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Näiden tulisi saada puhua itse omasta puolestaan, eikä niin, että muut puhuvat heidän päidensä yli, Paleface painottaa.
Hän kiinnittää huomiota myös sukupuolittuneeseen kieleen. Enää ei ole esimerkiksi tarpeellista puhua ammattinimenä pelkästään ”palomiehistä”, sillä alalla on naispuolisiakin työntekijöitä.
Jyrkkyys ärsyttää kirkossakin
Provokaatioita tuotetaan kristillisissäkin piireissä.
– Mustavalkoisimmat kannanotot ärsyttävät. Vaikka kirkossa on jo tehty paljon, on paljon vielä tekemistäkin näiden vanhanaikaista ajattelua edustavien ihmisten kanssa, jotka nostavat monilla karvat pystyyn.
Valitettavasti äärimmäiset kannat saavat niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin suhteellisesti eniten huomiota, Paleface arvioi.
– Uutisvirrasta ja somesta jaetaan ja klikataan mieluummin provosoivia ajatuksia ja huonoja uutisia, joista me kimpaannutaan. Ne ruokkivat närkästymistä. Harmillisesti myös kirkollisista keskusteluista ja teologisista ristiriidoista nousevat esiin nämä ärsyttävimmät ajatukset.
– Näen kuitenkin, että kirkolla voisi olla ihan relevantti paikka tässä ajassa myös yhteiskunnallisena keskustelijana.
Kirkko näyttäytyi vastapainoksi hyvässä valossa pakolaiskriisin keskellä.
– Työ pakolaisten auttamiseksi on osoitus lähimmäisenrakkaudesta ja solidaarisuudesta, jotka kuuluvat kristillisiin arvoihin. Myös kirkon globaaliin omatuntoon liittyvä pyrkimys auttaa heikompiosaisia puhuttelee.
Musiikin parantava voima
Hyvää kehitystä Paleface on havainnut kirkossa esimerkiksi yhteiskunnallisen eriarvoistumisen vastaisessa työssä ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon etenemisessä.
– Olen osallistunut tilaisuuksiin, jotka leikkaavat kirkon ja yhteiskunnan hitsauspistettä, ja seurannut mielenkiinnolla tervehdyttävää prosessia, jossa kirkko hakee omaa paikkaansa.
Kirkko kokonaisuudessaan on siirtynyt Palefacen mielestä paljon entistä monimuotoisemmalle, kaikkien ihmisten yhtäläisiä oikeuksia korostavalle linjalle.
Hengellistä antia taiteilija on ammentanut musiikin kautta.
– Mulla on paljon gospel-levyjä. Koen musiikissa mielettömän parantavan voiman, ylentävän ja kohottavan fyysisen fiiliksen, on se tunnustuksellista tai ei. Joku toinen puhuu Pyhästä Hengestä.
– Ylistyslauluissa on maaginen taso. Kun Higher Ground -kuoro vetää sen jutun, siinä on veret seisauttava energia ja valtava lataus. Musiikilla on syvällisempiä tarkoituksia ja korkeampi tehtävä kuin kappaleiden myynti. Spirituaalinen ulottuvuus on mulle musassa relevantti.
Vastarintamies valon puolella
Kristuksen hahmo on Palefacen mielestä erittäin mielenkiintoinen yhteiskunnalliseltakin kannalta.
– Mua puhuttelee ajatus Kristuksesta syrjittyjen ja unohdettujen puolustajana ja suoran toiminnan miehenä, vähän provokaattorinakin. Nasaretin mies oli vastarintamies.
– Jeesus oli avoimessa kapinassa aikansa mätiä valtarakenteita vastaan ja kritisoi niitä rajusti.
Nyky-yhteiskunnassa vastenmielisin vihapuhe kohdistuu Palefacen mielestä maahanmuuttajiin. Äärimmäisen paradoksaalista on, että monet jyrkimmistä rasisti- ja nationalistipiireistä väittävät puolustavansa ”kristillistä valkoista kulttuuria”.
Muusikko muistuttaa Nasaretin miehen etnisestä taustasta. Vaikka eurooppalaisessa kirkkotaiteessa Jeesusta ryhdyttiin kuvaamaan valkoisena ja sinisilmäisenä miehenä, tämä oli todennäköisesti fyysiseltä olemukseltaan Lähi-idän ihminen – kuten useimmat muutkin Raamatun hahmot.
– Valkoista Kristusta käytettiin valkoisen ylivallan välineenä kolonialismin aikana. Tässä on kirkolla historiallista taakkaa.
Kristinuskon parhaissa perinteissä tuosta taakasta on koetettu vapautua. Paleface siteeraa Martin Luther Kingiä: ”Viha halvaannuttaa, rakkaus vapauttaa. Viha hämmentää, rakkaus harmonisoi. Viha pimentää, rakkaus valaisee.”
– Täytyy yrittää pysyä valon puolella, vaikka se on joskus vaikeaa.
Sairaalaystävät tuovat kuntoutusosastoille tuulahduksen elämästä sairaalan seinien ulkopuolella.
Sairaalaystävät tuovat kuntoutusosastoille tuulahduksen elämästä sairaalan seinien ulkopuolella.
Sairaalaystävän olisi hyvä olla sosiaalinen, aito, kuunteleva, rohkea ja avoin monenlaisille asioille. – Elämänkokemuksesta on tehtävässä hyötyä ja sairaalaystäviksi tarvitaan niin miehiä kuin naisiakin, kertoo sairaalapappi Eija Majasaari (oik.). Kuvassa myös asiantuntijahoitaja Mikko Raudaskoski ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymässä käynnistyy lokakuussa uusi vapaaehtoistoiminnan koulutus. Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää vapaaehtoisia sairaalaystäviä Siilaisen sairaalan kuntoutusosastoille ja palliatiiviselle osastolle. Toiminta osastoilla käynnistyy loppusyksystä, mikäli koronatilanne sen sallii.
Sairaalaystävän tehtäviin kuuluu potilaan toiveista ja vapaaehtoisen vahvuuksista riippuen esimerkiksi lautapelien pelaamista, musisointia, ääneen lukemista, ulkoilua, ajatusten vaihtoa ja elämästä keskustelua.
– Sairaalaystävänä oleminen on tavallista yhdessä oloa ja tekemistä. Tuulahdus elämästä sairaalan seinien ulkopuolelta voi virkistää potilasta ja viedä ajatuksia toviksi sairauden maailmasta pois, toteaa Joensuun seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Leena Mgaya.
Tarve vapaaehtoisille tuli sairaalan puolelta
Idea sairaalaystävätoiminnasta syntyi Siilaisen sairaalan vapaaehtoistoiminnan kehittämisryhmässä.
– Vapaaehtoisten koulutus on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa ja nyt päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Tarve vapaaehtoisille tuli sairaalan puolelta, ja toiminta toteutetaan sairaalan ja seurakuntien yhteistyönä, kertoo sairaalapastori Eija Majasaari.
Toiminnan ideoinnissa mukana ollut palliatiivisen keskuksen asiantuntijahoitaja Mikko Raudaskoski vahvistaa, että sairaalaystäville on Siilaisilla tilausta.
– Kiire verottaa aika ajoin osastoilla hoitajien tärkeänä kokemaa rauhaisaa läsnäoloa potilaiden kanssa. Keskustelulle ja aktiviteeteille jää tuolloin liian vähän aikaa. Tähän vapaaehtoistoiminta toisi kaivattua tukea potilaita ajatellen.
– Osa potilaista kokee yksinäisyyttä ja kaipaa vierelleen ihmistä. Aina eivät läheiset tai hoitohenkilökunta riitä täyttämään tätä tarvetta.
Siilaisilla pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa
Siilaisen sairaalalla on Majasaaren mukaan pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa, ja seurakuntien sairaalaystävätoiminta asettuu osaksi tätä kokonaisuutta.
– Syöpäyhdistys kouluttaa saattotukihenkilöitä ja aivoverenkiertohäiriöihin liittyvältä AVH-yhdistykseltä käy säännöllisesti vapaaehtoisia tukihenkilöitä neurologisella kuntoutumisosastolla. Aiemmin mukana on ollut myös muita toimijoita, kertoo Majasaari.
Raudaskoski on nähnyt työssään palliatiivisella osastolla Syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden olevan toivottuja vieraita. Kirkon hän näkee olevan yhteistyökumppanina yleisesti luotettavana pidetty toimija, jolla on pitkät perinteet vapaaehtoistoiminnassa.
– Toivoisin, että mahdollisimman moni kysyisi itseltään, voisinko minä antaa pienen hetken ajastani ystävää tarvitsevalle. Rohkea ja avoin mieli riittää. Oman elämäntilanteen toki pitää olla järjestyksessä, jotta jaksaa kohdata ihmisiä monenlaisine elämäntilanteineen. Sairaalaystävää ei jätetä yksin, vaan toimintaan mukaan lähteneitä tuetaan jaksamaan tehtävässä kaikin tavoin.
Sairaalaystäväkoulutus Joensuussa
Koulutuksen ajat ja paikat: ti 12.10. klo 17.30, Noljakan kirkko, ti 2.11. klo 17.30, Siilaisen terveysasema, ti 9.11. klo 17.30, Siilaisen terveysasema
Kaikille avoimissa Messy Church -illoissa kokoonnutaan syömään, juhlimaan ja tutkimaan Raamattua luovin keinoin näytellen, leipoen, laulaen, piirtäen tai pelaten. Messy Church korvaa Noljakan sunnuntaimessun kerran kuussa syyskuun lopusta alkaen.
Kaikille avoimissa Messy Church -illoissa kokoonnutaan syömään, juhlimaan ja tutkimaan Raamattua luovin keinoin näytellen, leipoen, laulaen, piirtäen tai pelaten. Messy Church korvaa Noljakan sunnuntaimessun kerran kuussa syyskuun lopusta alkaen.
Noljakan kirkolla kokoontuu syyskuun lopulta lähtien ”sekalainen seurakunta” Messy Church -iltoihin kerran kuussa. Mukaan voi tulla kokemaan, tekemään tai vain olemaan ja kuuntelemaan. Iltoja suunniteltiin kesällä Joensuun seurakunnan työntekijöiden voimin (kuvassa vas. Heidi Väyrynen, Nonna-Omena Helojoki, Delila Myyry, Sanna Kauppinen, Noora Kähkönen, Topi Nieminen ja Elina Vitri). Kuva: Kirsi Taskinen
Hyvänmielen sekalainen seurakunta kokoontuu Noljakan kirkolla syyskuun lopusta lähtien kerran kuussa. Kolmituntiset Messy Church -illat kutsuvat kaikki mukaan juhlahetkeen viettämään aikaa yhdessä. Jokaiseen iltaan kuuluu oma teemansa, Raamatun kertomus, jonka ympärille on mietitty erilaista luovaa toimintaa.
– Musiikkia on tarjolla joka kerta ja sen lisäksi voi olla erilaisia kädentaitoja, liikunnallisia ja kehollisia juttuja, leikkejä ja pelejä, teatteria ja leivontaa. Mukaan voi tulla myös vain seuraamaan, olemaan ja juttelemaan kahvi- tai teekupin äärellä, kuvailee uudenlaista toimintaa Joensuun seurakunnan johtava nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.
Juhlahetkessä vietetään ehtoollista, soitetaan ja lauletaan, rukoillaan ja käsitellään valittua Raamatun kohtaa eri tavoin.
– Yhteinen ruokailu juhlan jälkeen kuuluu vahvasti Messy Church -iltaan. Tarjolla on hodarikioskia ja tortillabaaria.
Rento mahdollisuus tutustua kirkon toimintaan
Messy Church -iltoihin ovat tervetulleita kaikki – ikään, kansallisuuteen ja aiempaan seurakuntakokemukseen katsomatta.
– Kutsumme mukaan nuoria aikuisia, lapsiperheitä ja ikäihmisiä. Erityisesti kaikkia niitä, jotka eivät ehkä ole vielä koskaan käyneet kirkossa tai käynnistä on jo pitkä aika, Kähkönen sanoo.
Iltojen tavoitteena on tarjota uudenlainen mahdollisuus osallistua kirkon toimintaan.
– Haluamme antaa kokemuksen iloisesta, toiminnallisesta ja osallistavasta jumalanpalvelusyhteisöstä. Haluamme löytää uusia keinoja ja tapoja kertoa rakastavasta Jumalasta musiikin, kädentaitojen ja yhdessä olemisen kautta.
Uusi konsepti Suomessa
Maailmanlaajuiseksi kristittyjen yhteisöksi levinnyt Messy Church on saanut alkunsa Englannista. Sen arvoja ovat Kristuskeskeisyys, vieraanvaraisuus ja luovuus. Englanninkielinen nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna sotkuista, sekalaista kirkkoa.
– Nimen taustalla on tärkeä ajatus siitä, että tähän yhteisöön ja toimintaan kutsutaan kaikenlaiset ihmiset. He voivat olla eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia. Kristinusko voi olla heille tuttu ja rakas tai vielä lähes tuntematon asia. Nimi kuvaa myös kokoontumisten sisällön monipuolisuutta, niiden toiminnallista ja luovaa puolta, Kähkönen kertoo.
Suomessa Messy Church on vielä melko uusi konsepti. Iltoja järjestetään Turussa Martin seurakunnassa ja Helsingissä Malmin seurakunnassa.
Seurakuntalaisille vastuuta järjestelyistä
Joensuussa ideoinnin iltojen järjestämisestä aloittivat Noljakan kirkon työntekijät, ja pian ideasta tuli koko Joensuun seurakunnan yhteinen juttu.
– Koronavuoden ja kaiken eristäytymisen jälkeen halusimme lähteä kokeilemaan jotain raikasta ja uutta, Kähkönen sanoo.
Vinkkejä saatiin Turusta pastori Liisa Kuuselalta, joka on tuonut Messy Church -toiminnan Englannista Suomeen.
– Olimme työntekijäporukalla kuulleet tällaisesta toiminnasta joskus aiemmin, mutta nyt lähdimme tutustumaan siihen vielä tarkemmin ja innostuimme. Tämä tuntui sopivan erittäin hyvin juuri Noljakan kirkkoon.
Jokaisessa illassa on aina kahdesta neljään seurakunnan työntekijää paikalla.
– Aluksi me työntekijät kannamme vetovastuun, mutta tavoitteena on, että seurakuntalaiset tulevat toteuttamaan iltoja kanssamme ja ottavat tulevaisuudessa enemmän vastuuta, Kähkönen kertoo.
Kirsi Taskinen
Messy Church -illat
• Noljakan kirkolla su 26.9., 31.10., 21.11. ja 19.12. klo 16–19
• Kaikille avoimia toiminnallisia iltoja
• Illoissa näytellään, leivotaan, lauletaan, piirretään, pelataan
• Teemana Raamatun kertomukset
• Yhteinen ruokailu tärkeä osa iltaa
• Messy Church korvaa kyseisen päivän klo 12 messun
Elokuun lopussa eläkkeelle siirtyvä Enon kirkkoherra Armi Rautavuori aikoo jatkossa nauttia lastenlasten seurasta ja suunnata veljensä kanssa muikkuverkoille Rääkkylään.
Elokuun lopussa eläkkeelle siirtyvä Enon kirkkoherra Armi Rautavuori aikoo jatkossa nauttia lastenlasten seurasta ja suunnata veljensä kanssa muikkuverkoille Rääkkylään.
Eläkkeelle siirtyvän Armi Rautavuoren toive on, että entisen Enon seurakuntatalon tontille tulisi jatkossa parkkipaikka ja kirkkopuutarha, jonka ympärille voisi luoda yhteisöllisyyttä. – Siellä voisi olla hedelmäpuita ja marjapensaita, jonka antimia harrastuspiirit ja kokkikerhot voisivat käyttää toiminnassaan. Kuva: Virpi Hyvärinen
1 LÄSNÄOLO. Olen halunnut olla kirkkoherrana työntekijöiden ja seurakuntalaisten käytettävissä, vaikka jotkut sanovat, että aina ei saisi olla. En ole halunnut olla kuin se sanonnan pappi, joka on kuusi päivää saavuttamaton ja yhden päivän käsittämätön. Toivon, että työntekijöille on jäänyt tunne, että minulta on voinut kysyä, ja seurakuntalaisille kokemus, että olen halunnut olla läsnä heidän ilossaan ja surussaan.
2 HALLINTO. Henkilöstöhallinto on tänä päivänä vaativa tehtävä. Olen iloinnut siitä, että yhtymään saatiin henkilöstöpäällikkö. Enon seurakunnassa ilonani ovat olleet vuosien ajan hyvät, työtä tukevat ja rakentavat luottamushenkilöt. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet tiiviitä Enon seurakuntatalon rakennushankkeen takia. Iloitsen siitä, että uudet, puhtaat työtilat valmistuivat työtovereille. Heillä on mahdollisuus aloittaa entisen, hyvän toiminnan lisäksi myös aivan uudenlaista toimintaa.
3 TYÖAIKA. Sähköistyvä maailma vie nykyään todella paljon työaikaa. Vaikka se osin helpottaa työtä, tekee se myös sen, että olemme aina tavoitettavissa. Omalla kohdallani tämä liittyy toki siihen, että olen tällainen äiti Camillo -tyyppinen ihminen, enkä ole erottanut työ- ja yksityiselämää tarkasti toisistaan. Olen elänyt keskellä seurakuntaa myös perheeni kanssa siten, että jos mieheni ei ole ollut kirkossa mukana, on joku heti ollut kysymässä, mihin Kari on jäänyt. Myös kotini ovet ovat tarvittaessa olleet avoimet seurakuntalaisille.
4 ARMO. Kristinuskon ydin on minulle siinä, että kaikesta huolimatta Jumala on rakkaus. Kristinuskon lunastus ja pelastus on sitä, että meillä on joka päivä uudestaan alkamisen armo, vaikka se välillä meinaa unohtua. Me ihmiset emme tarvitse enempää syyllisyyttä tai syyllistämistä – elämä itse sen taatusti meille kullekin tavallaan antaa. Siksi haluan korostaa sitä, että taakkoja ei tarvitse kantaa, kun ne voi jättää poiskin. Se on kristinuskon ydin: ilosanoma.
5 VAPAUS. Eläkkeelle jäädessä tunnelmani on vapautunut, on kuin harteiltani riisuttaisiin valjaat. Pappisvihkimyksessä papin harteille asetetaan stola, joka on Kristuksen ies. Se on raskas kantaa, mutta toisaalta kevyt, kun tietää, ettei sitä tarvitse tehdä yksin. Koen vahvasti, että pappisvihkimyksessä annettu siunaus on kantanut. Iloitsen siitä, että nyt minulla on aikaa perheelle ja suvulle sekä harrastuksilleni puutarhalle, kalastukselle, käsitöille ja kirjoittamiselle.
Kirkolliskokous kokoontui 3.–6.8. Turun kristillisellä opistolla. Kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua kirkon tulevaisuudesta.
Kirkolliskokous kokoontui 3.–6.8. Turun kristillisellä opistolla. Pohjoiskarjalaisten edustajiemme Ruut Hurtigin ja Matti Ketosen mukaan eniten keskustelua herätti pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta. Äänestyksen jälkeen pyyntö päätettiin lähettää perustevaliokunnan käsiteltäväksi.
– Toinen keskustelua herättänyt teema oli pitkään työn alla ollut kirkkohallituksen valmistelutyö, jossa etsittiin ratkaisuja kirkon kehittämistyön parantamiseksi. Kirkon tutkimuskeskus ja koulutuskeskus päätettiin yhdistää vastoin hallintovaliokunnan enemmistön tahtoa. Tästä yksiköstä on tarkoitus saada kirkon kehittämistyön väline, edustajamme kertovat
Talous edellyttää sopeutustoimia
Ketosen ja Hurtigin mukaan tiukat keskustelut kirkon taloudesta tekivät selväksi, että edessä on isoja sopeutustoimia. Kirkkohallituksen edellytetään löytävän ratkaisuja, joilla talous saadaan tasapainoon vuoteen 2023 mennessä.
Nelivuotiskertomuksesta nousi kokouksessa esiin erityisesti kolme teemaa.
– Diakonian saralla tulee vahvistaa seurakuntalaisten roolia sekä mahdollistaa erilaisia auttamistapoja. Toiseksi jumalanpalvelusten tulee olla kutsuvia ja yhteisöllisyyttä tukevia. Rinnalla tarvitaan monipuolisia mahdollisuuksia rukouksen ja hengellisen elämän syventämiseksi. Kolmanneksi on ryhdyttävä määrätietoisesti rakentamaan yhteyttä nuoriin aikuisiin. Milleniaalien ja sitä nuorempien sukupolvien tavoittaminen vaatii kirkolta toimintatapojen muutosta.
Kirkon jäsenten rooli kaipaa vahvistamista
Hurtig kokee erityisen tärkeäksi laajaa kannatusta saaneen aloitteen rukouselämän vahvistamisesta kirkossa.
– Korona-aika on herättänyt uudenlaista kaipausta ja seurakunnissa on löydetty monia uusia tapoja hiljentymiseen ja rukoukseen. Tähän tilaisuuteen kannattaa tarttua. Odotan mielenkiinnolla, miten piispainkokous vastaa tässä aloitteessa saamaansa pyyntöön. Tarvitaan myös konkreettisia päätöksiä, jotta rukoukselle löytyy aikaa ja paikkoja kirkon elämässä.
Ketonen korostaa uusien tapojen löytämisen tärkeyttä jäsenten roolin vahvistamiseksi seurakunnassa.
– Usko eletään todeksi lähimmäisen rakkautta toteuttamalla. Joudumme aidosti kysymään, millä tavoin voimme saavuttaa nuorten ja nuorten aikuisten kiinnostuksen. Keskiössä on, että mahdollisimman moni voisi kokea kirkon hengelliseksi kodikseen ja antaa oman panoksensa toimijana niin halutessaan. Kristityn identiteetti syntyy yhä Kristuksen kärsimystien, sovituksen ja ylösnousemuksen todeksi elämisestä.
Kirkkotie 