Mikkelinpäivän raamatunkohdat kertovat Jumalan ja ihmisen kohtaamisista. Jumala puhuu näissä kertomuksissa ihmisille sanansaattajan kautta.
Jumalan pyhä läsnäolo näyttäytyy Joosuan ja Herran sotajoukon päällikön kohtaamisessa. Päällikkö käskee Joosuaa riisumaan kengät, koska hän seisoo pyhällä maalla.
Pietari puolestaan on vankeudessa ja Herran enkeli käy pelastamassa hänet ihmeellisellä tavalla. Pietari ymmärsi tapahtuneen, kun enkeli hävisi: ”Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan.”
Evankeliumitekstissä opetuslapset kysyvät Jeesukselta, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.
Mietin näitä tekstejä ja sitä, millä tavoin Pyhä voi meitä koskettaa. Joosua ymmärsi heti puhuteltuaan sotilasta, että nyt ollaan tekemisissä Jumalan voiman kanssa, hän polvistui, kumartui ja kysyi, mitä hänen odotetaan tekevän.
Pietari totteli unenpöpperössä enkelin ohjeita ja ymmärsi jälkeenpäin, miten Jumala oli häntä auttanut.
Opetuslapset olivat Jeesuksen seurassa ja olivat kiinnostuneita siitä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Heitä siis kiinnosti Pyhän valta-asetelmat. Nöyrtyminen ja lapsenkaltaisuus oli vastaus tähän kysymykseen.
Millä tavalla tämän ajan ihminen kohtaa Pyhän? Lankeaako hän polvilleen ja nöyrtyy? Huomaako hän Jumalan läsnäolon ja avun vasta jälkeenpäin? Vai kiinnostaako häntä enemmän oma asema pyhyyden valtaistuimella?
Jumalalla on meille asiaa tänäänkin, ja hän viestii monin tavoin sanansaattajien välityksellä. Hän lyö meidät välillä polvilleen, toisinaan taas auttaa vaikean vaiheen yli unenomaisella, ihmeellisellä tavalla. Meidän tehtävämme ei ole huolehtia siitä, kuka on suurin siinä todellisuudessa, josta emme taida paljonkaan ymmärtää.
”Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran, pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata. Paina pääsi, maa jolla seisot on Herran, Hän itse puhuu ja kuulee, koskettaa meitä kuin viljaa, sillä Jumalan pelloilla tuulee. Joskus ajaton kohtaa ajan, Silloin Jumalan aavistaa. Joskus rajaton kohtaa rajan, silloin Pyhä koskettaa.” (Pekka Simojoki, Pyhän kosketus)
Eija Majasaari
sairaalapastori
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä