Diakoniatyöntekijän jokainen päivä on erilainen

Seurakunnan diakoniatyöntekijät kulkevat ihmisten rinnalla elämän vaikeissa tilanteissa. Diakonissa Minna Turunen Liperin seurakunnasta saa iloa työn monipuolisuudesta ja ihmisten auttamisesta.

Seurakunnan diakoniatyöntekijät kulkevat ihmisten rinnalla elämän vaikeissa tilanteissa. Diakonissa Minna Turunen Liperin seurakunnasta saa iloa työn monipuolisuudesta ja ihmisten auttamisesta.

Neljä nuorta istuu ringissä lattialla diakonin kanssa.
Diakonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja-diakonissakoulutus alkaa Joensuussa syksyllä 2023. Koulutus on verkkopainotteinen, ja lähipäivät toteutetaan Joensuun seurakuntien ja alueen oppilaitosten tiloissa. Uuteen koulutukseen haetaan kevään yhteishaussa 15.–30.3.2023. Kuva: Diakonia-ammattikorkeakoulu

Diakoniatyöntekijät auttavat usein ihmisiä, jotka eivät saa mistään muualta apua. Työssä kuljetaan toisen ihmisen rinnalla, joskus hyvinkin konkreettisesti. Diakonissa Minna Turunen tapaa ihmisiä usein kävelylenkin merkeissä. Se on jäänyt tavaksi korona-ajan jäljiltä.

– Luonto tekee hyvää meille kaikille. Puut humisevat. On lampia ja järviä, joiden äärelle voi pysähtyä. Se on tosi hoitavaa, Turunen pohtii.

Joskus keskustelukin on helpompaa kävelyllä kuin toimistossa, ja liikunta saattaa rauhoittaa mieltä.

– Ihmiset ovat aika ahdistuneita tällä hetkellä koronan, sodan ja taloudellisen kriisin vuoksi. Monilla on useita ongelmia samanaikaisesti, kuten vaikka taloushuolia, parisuhdekriisejä ja ehkä päihdeongelma tai terveysongelmia, Turunen kuvaa.

Moni apua hakeva on yksinäinen

Turunen työskentelee Liperin seurakunnassa erityisesti mielenterveys-, päihde- ja kriisityössä. Hän jakaa ruokakasseja, vetää päihde- ja mielenterveysryhmiä sekä tarjoaa keskusteluapua. Välillä ihmiset pyytävät häntä mukaan asioimaan viranomaisten kanssa.

– Ihmisillä on epäonnistumisen kokemuksia virallisesta asioimisesta, ja siihen halutaan tukihenkilö mukaan. Joskus sosiaalisten tilanteiden pelko voi olla niin suuri, että ihminen ei koe selviytyvänsä yksin, Turunen kertoo.

Moni apua hakeva on myös yksinäinen. Ystäviä, sukulaisia tai tuttaviakaan ei välttämättä ole enää elämässä. Tai jos läheisiä on, heitä ei haluta kuormittaa kaikilla omilla asioilla.

– Olemme ulkopuolinen taho ja meillä on vaitiolovelvollisuus. Ihmiset voivat luottaa siihen, että jutut eivät lähde leviämään kylille.

Työntekijäkin saa olla heikko

Opiskeltuaan ensin sairaanhoitajaksi Turunen jatkoi opintoja diakonissaksi. Ensimmäiset työvuotensa hän teki sairaanhoitajan töitä.

– Ajattelin, ettei minusta ole seurakuntatyöhön. Minulla oli ennakkoajatuksia, millainen seurakunnan työntekijän pitäisi olla. Ajattelin, että oma uskoni ei ole riittävä, Turunen muistelee.

Ensimmäinen työrupeama seurakunnassa sai kuitenkin Turusen mielen muuttumaan. Hän huomasi, että jokainen työntekijä on oma persoonansa ja joukkoon mahtuu erilaisia ihmisiä.

– Työntekijäkin saa olla heikko, ja voin edelleen etsiä ja löytää. Oma hengellisyyteni on vahvistunut työn myötä. Saan luottaa, että riitän sellaisena kuin olen ja että hengellisyydessä ei tulla koskaan valmiiksi. Se on matka.

Ei kahta samanlaista päivää

Seurakunnan diakoniatyö on monipuolista ja vaihtelevaa työtä. Tämä monipuolisuus ja työn merkityksellisyys sai Turusen aikanaan hakeutumaan alalle, eikä oma käsitys työstä ole muuttunut.

Vastaanottotyön ja kotikäyntien lisäksi päiviin mahtuu ryhmien tapaamisten suunnittelua ja yhteistyöpalavereita kunnan tai hyvinvointialueen ammattilaisten kanssa. Verkostosta löytyy voima ja tuki.

– Yksin tekeminen ei kanna hedelmää. Työn rikkaus on se, että on monenlaisia työkavereita eri verkostoissa, Turunen pohtii.

Kriisitilanteisiin täytyy pystyä reagoimaan välittömästi yhdessä sosiaalityöntekijöiden ja mielenterveyspalvelujen kanssa.

”Saan olla osa ihmisten selviytymistarinaa”

Minna Turusta kannattelee raamatunkohta, jonka hän sai diakonissaksi vihkimisen yhteydessä. Siinä kehotetaan kantamaan toisten taakkoja.

– Minulle tuo merkityksellisyyden tunteen, kun saan auttaa ja olla osa ihmisten selviytymistarinaa, Turunen sanoo.

Joskus kyse on siitä, että antaa toiselle ruokakassin. Joskus tärkeintä on keskustelu ja se, että ihminen saa purkaa mieltään. Keskustelun vaikutuksen huomaa, kun toisen ihmisen fyysinen olemus rentoutuu.

Merkityksellisyyden tunteet ja kokemus työn tärkeydestä luovat vahvan työn imun ja innostuksen. Sen kääntöpuolena on rajaamisen tärkeys.

– Kukaan ei voi tehdä töitä 24/7, vaikka miten tykkäisi työstään. Myös omasta itsestä täytyy pitää huolta. Ei voi auttaa muita, jos ei itse voi hyvin.

 

Hanna Moilanen

 

Sairaanhoitaja-diakonissoja aletaan kouluttaa Joensuussa

Seurakuntien diakoniatyöhön kaivataan lisää tekijöitä. Itä-Suomessa on havahduttu viime vuosina siihen, että eläkkeelle jäävien työntekijöiden tilalle on välillä haastavaa löytää uusia ammattilaisia.

Diakonia-ammattikorkeakoulun uusi koulutus- ja kehittämisyksikkö DiakHub Itä-Suomi pyrkii vastaamaan Itä-Suomen tilanteeseen. Sairaanhoitaja-diakonissakoulutus alkaa Joensuussa syksyllä 2023. Uuteen koulutukseen haetaan kevään yhteishaussa 15.–30.3.2023.

Koulutus antaa kaksi pätevyyttä eli sen suoritettuaan voi työskennellä sairaanhoitajan tehtävissä ja kirkon diakoniatyössä.

DiakHub Itä-Suomen koulutukset ovat verkkopainotteisia monimuotokoulutuksia. Teoriaopinnot on mahdollista tehdä etänä verkon välityksellä. Käytäntö opitaan laadukkaasti lähiopetuksessa.

– Joensuussa lähiopetusta järjestetään alueen oppilaitosten ja Joensuun seurakuntien tiloissa. Esimerkiksi Vaivion kurssikeskus tarjoaa hyvät olosuhteet ryhmäytymiseen ja opintojen yhteiseen aloitukseen, kirkon alan lehtori Päivi Thitz sanoo.

Verkko-opintojen rinnalle tuodaan alueelliset pienryhmät, joissa opiskelijat, opettajat ja alan työntekijät kohtaavat.

Myös työnantajilla on mahdollisuus rakentaa hyviä suhteita tulevien ammattilaisten suuntaan esimerkiksi seurakuntaharjoittelujen aikana. Työyhteisöjen kehittämistarpeisiin voidaan vastata oppimistehtävillä, opinnäytetöillä ja kehittämishankkeilla.

 

Hanna Moilanen

 

Pääkirjoitus: Kenelle kellot soivat

Kellojen soitto on symbolinen ele, jolla osoitamme tukea Ukrainalle.

Kokonainen vuosi on kulunut siitä, kun heräsimme uutiseen Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Rauhan kellot soivat silloin kirkoissa ympäri maata. Suomen evankelis-luterilaisten piispojen aloitteesta kellot tulevat soimaan jälleen sodan syttymisen vuosipäivänä 24. helmikuuta. Kellojen soitto on symbolinen ele, jolla osoitamme tukea Ukrainalle.

Rauhan kellot soivat meille kaikille, jotta pysähtyisimme ja muistaisimme. Kellojen äänessä voi kuulla kaikki ne tunteet, joita ihmiset sodan jaloissa ovat joutuneet kokemaan – pelon, surun ja menetetyn toivon. Kellojen äänessä voi kuulla myös jämäkän ja voimakkaan soinnin, joka nostaa rohkeuden pintaan ja taistelee väsymättä vääryyttä vastaan.

Kellot soivat meille kaikille, jotta huomaisimme, että emme ole yksin. Viime vuosi on osoittanut, miten äärimmäisen tärkeää on yhteen hiileen puhaltaminen. Kun toimimme yhdessä, voimme saada aikaan jotain paljon suurempaa kuin yksin. Kellojen ääni on myös tuttu ja turvallinen, se tuo meille lohtua ja valaa luottamusta tulevaisuuteen.

Kuulemme kellojen soiton, jotta auttaisimme. Avustustahtomme on ollut hyökkäyksen alusta saakka korkealla, ja moni on tehnyt vapaaehtoisena töitä ukrainalaisten hyväksi sekä maailmalla että meillä Suomessa. Ilman apua Ukrainassa ei pärjätä jatkossakaan. Yksi avustusjärjestöistä on Kirkon Ulkomaanapu, jonka työ ukrainalaisten hyväksi alkoi vuosi sitten hätäapuna.

Sittemmin Ukrainaan on perustettu oma maatoimisto, jonka tuella lapset ovat päässeet kouluun ja kerhoihin. Kirkon Ulkomaanapu yhteistyökumppaneineen tavoittaa EU:n rahoittamalla jättiprojektillaan vuoden 2023 aikana yhteensä 45 000 lasta. Osana projektia kunnostetaan sodan särkemiä kouluja, annetaan psykososiaalista tukea ja koulutetaan opettajia. Kirkon Ulkomaanapu tekee arvokasta tulevaisuuteen suuntautuvaa työtä.

 

Kirsi Taskinen
viestintäpäällikkö
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä
kirsi.taskinen@evl.fi

 

 

Sana: ”En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan”

Tasainen ja tylsä arki voikin lopulta olla parasta ja turvallisinta. Ja ehdottomasti riittävää!

Jos tuijottaisimme vain sosiaalisen median päivityksiä, voisi kuvitella, että elämme täydellisessä maailmassa. Terveellinen ruoka on aina kauniisti lautasella, koti aina viimeisen päälle sisustettuna ja siivottuna ja perheiden kokoontumiset yhtä juhlaa.

Aika harvoin kukaan kertoo sosiaalisessa mediassa tavallisesta arjesta, joka on toisinaan ehkä vähän tylsääkin, jopa yksitoikkoista. Varsinkaan siellä ei kerrota ylilyönneistä. Kuinka kahvikuppi lentää suuttumisen takia lattialle ja kahvit seinille tai kuinka tuli huudettua puolisolle ja kiukuteltua lapsille. Veikkaisin kuitenkin, että aika monessa kodissa ylilyönnit voivat olla tavallisempia kuin jatkuva kiiltokuvaelämä. Sukujuhlatkaan eivät aina oikeasti ole yhtä juhlaa. Ne voivat olla myös yhtä tuskaa.

Tasainen ja tylsä arki voikin lopulta olla parasta ja turvallisinta. Ja ehdottomasti riittävää! Sellaisen saavuttamiseksi on välillä pakko pysähtyä miettimään omia arvojaan, tekemisiään ja valintojaan. Riittääkö se tosiaankin vai haikailenko täydellisyyttä?

Minulla on sellainen koira, joka tulee heti työntämään kuononsa kainalooni, jos käyttäydyn poikkeavalla tavalla. Koirani reagoi kaikkiin tunnekuohuihini ja saa minut tasaantumaan. Koira laittaa minut välittömästi ymmärtämään omat heikkouteni ja vajavuuteni. Epätäydellisyyteni. Koirien omistajana on ollut pakko myös luopua aina siistin kodin ajatuksesta. Raparoiskeet ja hiekka ovat eteiseni seinillä ja lattioilla arkipäivää.

Olemme laskeutumassa paaston aikaan. Hiljennymme silloin miettimään ja katumaan oman elämämme puutteita ja ylilyöntejä. Raparoiskeet ovat väistämättä yltäneet myös omaan sydämeen. Tuhkakeskiviikon messussa otsaani piirretään tuhkaristi katumuksen merkiksi. Risti muistuttaa minua siitä, että minut on kasteessa otettu Jeesuksen yhteyteen, että syntisenä kelpaisin Jumalalle.


”Näin syntisenä, Herra, mun täytyy vaeltaa
sun kanssas tiellä taivaan, perille kulkea.
En paremmaks voi tulla, en pyhäks ollenkaan.
Ja kuitenkin, oi Herra, sun käsiis jäädä saan.”
– Vaellusvirsi

 

Taru Keinänen
diakoni
Vaara-Karjalan seurakunta

 

Kolumni: Varovasti varpahillaan vai vapaasti hengittäen?

Myönteinen tunneilmapiiri on kuin satama, josta käsin on turvallista kasvaa, ajatella, tuntea, oppia, olla vuorovaikutuksessa ja ratkaista ongelmia.

Vaalea pitkähiuksinen nainen katsoo kameraa kohti.Millaista kotona on silloin, kun sinun on helppo hengittää? Tunneilmapiiri rakentuu niistä tunteista ja tunteiden käsittelytavoista, joita esimerkiksi kodissa tai työyhteisössä on läsnä. Myönteisessä tunneilmapiirissä on hyvä olla. Myönteisiä tunteita herätellään, huomataan ja vaalitaan. Osataan myös hassutella, ja huumorin kukat kukkivat.

Toisaalta tilaa on kielteisillekin tunteille, mutta niitä ilmaistaan ennen kaikkea rakentavasti. Omia tunteita ei kaadeta muiden päälle rähjäämällä tai mykkäkoulun kautta muut huomiotta jättämällä. Aikuiset auttavat lapsia ja myös toinen toisiaan kestämään hankalia tunteita. Jokainen tarvitsee joskus kanssasäätelyä: ihmistä, joka ottaa rauhassa vastaan tunnekokemukseni, ajattelee sitä ja palauttaa viestin, että tunteen voi kestää.

Myönteinen tunneilmapiiri on kuin satama, josta käsin on turvallista kasvaa, ajatella, tuntea, oppia, olla vuorovaikutuksessa ja ratkaista ongelmia. Kodissa suurin vastuu siitä on aikuisilla. Erityisen tärkeää myönteinen tunneilmapiiri on lasten ja nuorten suotuisan kasvun kivijalkana.

Työelämässä organisaation ilmapiiri selittää joidenkin tutkimusten mukaan 20–30 prosenttia liiketuloksesta. Koululuokan tunneilmapiirillä on taas tutkitusti yhteys oppimistuloksiin. Sairaalamaailmasta eräs tutkimus kertoo hoitajien depressiivisen tunnelman lisänneen kuolleisuutta sydäntautiosastolla.

Tunnistatko sinä, millainen vaikutus sinun tunteillasi on ympärilläsi olevien ihmisten hyvinvointiin? Työssäni perheneuvojana kohtaan toisinaan ihmisiä, jotka ovat kotonaan varpaisillaan. Yhden pahasta olosta saattaa tulla kaikkien paha olo. Jos tunteet eivät saa rakentavia sanoja, ne tulevat tavalla tai toisella muiden kannettavaksi.

Erityisen raskas taakka tämä on lapsille. Joskus lapsen ylivirittyneisyys tai järjettömältä tuntuva toiminta on reagointia aikuisen tunteisiin. Osa lapsista voi kääntää tunteet sisäänsä ja kantaa niitä aikuisuuteen asti mukanaan, pysähtymättä ja tunnistamatta niitä. Eikä silloin ole ihme, jos on paha olla, itsellä ja läheisillä.

Varpaisillaan olon tarve alkaa vähentyä, kun löytyy keinoja tunnistaa ja käsitellä tunteita. Kielteisiä tunteita ei kannata painaa piiloon eikä myöskään räiskiä ympärille miten sattuu. Ne kannattaa kohdata ja kantaa vastuu omista tunteistaan. Jos se tuntuu liian vaikealta yksin, voi olla viisautta etsiä ammatillista apua. Avun pyytäminen ei ole heikkouden merkki, vaan todellisen vahvuuden. Kuinka vahva sinä haluat olla?

 

Piia Nurhonen
perheneuvoja,
psykoterapeutti
piia.nurhonen@evl.fi

 

Pärjäisitkö kolme päivää omavaraisena?

Miten hyvin sinä olet varautunut selviämään itsenäisesti vähintään kolmen vuorokauden ajan – esimerkiksi silloin, kun tekninen vika tai myrsky katkaisee sähköt?

Miten hyvin sinä olet varautunut selviämään itsenäisesti vähintään kolmen vuorokauden ajan – esimerkiksi silloin, kun tekninen vika tai myrsky katkaisee sähköt?

Listat tarvikkeista kotivaraan. Samat listat löytyvät myös jutun lopusta.
Jokaisen olisi hyvä varautua pärjäämään kotona kolmen päivän ajan omin voimin. Kuva: iStock

Häiriö sähköverkossa vaikeuttaa arkea nopeasti. Valot ja lämmitys eivät toimi. Verkkoyhteydet eivät toimi. Hanasta ei tule vettä eikä wc-pönttöä voi huuhdella.

Ruoan valmistaminen hankaloituu. Jääkaapin sisältö alkaa lämmetä ja pakastimen sisältö sulaa.

Puhelinverkot on suunniteltu toimimaan sähkökatkojen aikana akkuvoimalla enintään muutaman tunnin. Maksukortit ja raha-automaatit lakkaavat toimimasta. Kaupat saattavat joutua sulkemaan ovensa. Autoa ei pysty tankkaamaan.

– Jokaisen olisi hyvä ennakoida ja varautua pärjäämään kotona kolmen päivän ajan omin voimin, tiivistää projektisuunnittelija Mervi Tiermas Oulun maa- ja kotitalousnaisista.

Kotitalouksien 72 tunnin varautumissuosituksen taustalla on laaja verkosto viranomaisia ja järjestöjä. Varautumissuositusta pitävät esillä toiminnassaan maa- ja kotitalousnaisten lisäksi muun muassa martat, maanpuolustusjärjestöt, vapaapalokunnat, vapaaehtoinen pelastuspalvelu, partiolaiset ja Suomen Punainen Risti. Koordinaattorina on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

Häiriötilanteisiin varautuminen on osa arkea

Tarvetta pitää kaapissa kolmen päivän hätävaraa voi olla vaikea hahmottaa etenkin, jos asuu suurella paikkakunnalla, missä kaupat ovat auki arkena ja pyhänä, osin öisinkin.

Ennakointikyky voi riippua osittain ihmisen asuinpaikkakunnasta. Kotivaraa ei ehkä aktiivisesti tule ajatelleeksi, jos kotoa on lyhyt matka kipaista kauppaan.

Ennakoinnin tarpeellisuutta ei välttämättä tule ajatelleeksi siksikään, että suomalainen yhteiskunta on melko varmasti toimiva.

Olemme tottuneet hyvälle. Esimerkiksi pitkäkestoiset sähkökatkot ovat loppujen lopuksi melko harvinaisia tai ainakin ne tuntuvat osuvan yleensä aivan muualle Suomeen.

Tiermas muistuttaa, että häiriötilanteisiin varautuminen on osa arkea.

– Kotiin varataan hyvin säilyvää syömistä ja juomista – sellaisia elintarvikkeita, joita taloudessa tavallisestikin syödään. Kotivaraa ei tarvitse pitää koskemattomana häiriötilannetta odottamassa, vaan sitä voi kuluttaa pois normaalisti ja täydentää sitä mukaa, kun jotakin loppuu.

Pari päivää pärjää ilman ruuan kuumentamista

Hyvin säilyvien elintarvikkeiden varaaminen kaappiin kuulostaa kohtuullisen simppeliltä tehtävältä.

Haastavampaa on ruoan lämmittäminen sähkökatkon aikana. Yksi saattaa kaivaa esiin kesän jälkeen varastoon kuljetetun kaasugrillin. Toinen muistaa, että taloyhtiön pihalla on grillikatos ja varastossa siihen puuta tai hiiliä. Kolmas keittää vettä ja lämmittää ruokaa retkikeittimellä.

– Yksinkertaisinta voisi kuitenkin olla, jos syö muutaman päivän ajan jotakin, jota ei tarvitse lämmittää. Mahdollisuuksia on monia: hedelmät, juurekset, kasvikset, pähkinät, leipä… On myös olemassa liha-, kala- ja kasvissäilykkeitä, jotka ovat jo kypsiä.

– Pariksi päiväksi keksii kyllä syötävää, vaikka ruokaa ei pystyisikään kuumentamaan, Tiermas uskoo.

Silmälasipäinen, tummiin vaatteisiin pukeutunut mies seisoo kirkon portailla.
Joensuun seurakuntayhtymän valmiuspäällikkö, kirkkoherra Ville Ojalan mukaan erilaisiin poikkeusoloihin kannattaa varautua myös omassa elämässään. – Henkinen valmistautuminen on yhtä tärkeää kuin materiaalinen. Positiivinen asenne ja hyväntuulisuus auttavat, yhdessä selvitään eteenpäin. Kuva: Tea Ikonen

Radiolla, pattereilla ja varavirtalähteellä pääsee pitkälle

Häiriötilanteessa tiedon saanti vaikeutuu. Nettiin pääsee hakemaan tietoa vain niin pitkään kuin tietoliikenneyhteydet toimivat ja akut riittävät.

Tiedonsaannin turvaamiseksi kotona olisi hyvä olla patteriradio.

– Itse hankin sellaisen käytyäni 72 tunnin kotivaraan liittyvän koulutuksen. Koulutuksessa hoksasin myös, että tarvitaan valonlähde. Niinpä ostin myös otsalampun.

Radiota ja taskulamppua varten pitää varata paristoja. Kännykkä pysyy elossa varavirtalähteen avulla. Varavirtalähteitä voi kotona olla useitakin.

Kokonaan toinen asia on, onko ne muistettu käytön jälkeen ladata toimintakykyisiksi. Pitäisikö kodeissa siis nimetä ”varavirtavastaava”, joka huolehtisi varavirta-akut säännöllisesti latauspiuhan päähän?

– Ihan hauska ajatus. Miksipä ei, Tiermas naurahtaa.

– Vaikka yksinkertaisinta taitaa olla, että kukin käyttäjä huolehtii varavirtalähteen täyteen aina, kun on varavirtaa käyttänyt.

Vesikatkon varalle kannattaa hankkia nestettä

Vesikatko voi johtua esimerkiksi sähkökatkosta tai veden saastumisesta.

Yli vuorokauden mittaisissa vesihuollon häiriötilanteissa kunta järjestää yleensä vedenjakelupisteen, josta haetaan vettä omiin astioihin.

Veden hakemista varten kotiin on tarpeen varata muutamia kanistereita tai kannellisia ämpäreitä.

Ihminen tarvitsee päivittäin noin 2 litraa nestettä. Lisäksi tarvitaan vettä ruoanlaittoon ja hygieniaan. Kokonaisvedentarve on 1–2 ämpärillistä henkeä kohti vuorokaudessa.

– Juomavettä ei tarvita välttämättä kahta litraa päivää kohti, osan nesteytyksestä saa esimerkiksi mehuista ja mehukeitoista. Vesikatkon varalle on hyvä varata kotiin silti myös pullovettä.

Muutamia litroja vettä voi Tiermaksen mukaan päästää itse hanasta pulloon ja pitää varalla jääkaapissa kunhan muistaa, että itse pullotettu vesi ei säily hyvänä yhtä pitkään kuin kaupasta ostettu pullovesi.

Asunnot viilenevät 1–3 vuorokaudessa

Suurin osa asunnoista lämpenee sähkön avulla, sillä myös kauko- ja maalämpö tarvitsevat toimiakseen sähköä. Varsinkin talvella asunnon kylmeneminen tulee nopeasti ongelmaksi. Takkaa ja muita tulisijoja lukuun ottamatta kaikessa lämmittämisessä tarvitaan sähköä.

Kylmällä puutalot kylmenevät +10 asteeseen alle vuorokaudessa. Elementtikerrostalo kylmenee noin kahdessa ja jykevä kivitalo noin kolmessa vuorokaudessa. Sähköjen palattua talojen lämmittäminen vie aikaa.

Yritä pitää yksi tila asunnosta lämpimänä. Peitä ikkunat paksuilla verhoilla tai vilteillä tai pyyheliinoilla. Pue päälle lämpimät vaatteet. Lisää jalkaan sukkia tai kengät, vedä tarvittaessa pipo päähän ja hanskat käteen.

Kaiva esiin kaikki peitteet ja makuupussit. Nuku perheenjäsenten kanssa vierekkäin yhteisten peittojen alla. Yksi ihminen tuottaa yhtä paljon lämpöä kuin 70-wattinen hehkulamppu. Tee pöydästä peittojen avulla maja ja nuku siellä. Jos omistat retkiteltan, pystytä se sisälle nukkumista varten.

 

Minna Kolistaja

 

Artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan Tervehdys -lehdessä.

Varaa kaappiin syötävää ja juotavaa

  • pullovettä
  • mehuja ja mehukeittoja
  • tuoreita hedelmiä, kasviksia ja juureksia
  • säilykkeitä
  • leipää, näkkileipää, riisikakkuja, korppuja
  • muroja, myslejä, hiutaleita
  • pähkinöitä, siemeniä
  • kuivattuja hedelmiä
  • hilloja, soseita
  • kala-, liha- ja papusäilykkeitä
  • välipalapatukoita, keksejä, suklaata

Muista huomioida erityisruokavaliot ja varata ruokaa myös lemmikkieläimille.

Varaa kotiin näitäkin

  • kannellinen ämpäri tai kanisteri
  • taskulamppu tai otsalamppu
  • paristokäyttöinen radio
  • paristoja
  • kynttilöitä ja tulitikkuja
  • ladattu varavirtalähde
  • hiukan käteistä rahaa
  • lääkkeitä
  • joditabletteja
  • roskapusseja, jätesäkkejä
  • kosteuspyyhkeitä
  • ilmastointiteippiä
  • polttopuita takkaa/uunia varten
  • kertakäyttöastioita ja -ruokailuvälineitä

5xmielessä: Ihmisen hyvinvointi koostuu monesta osatekijästä

Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.

Vuoden alussa aloittaneen Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivonen tietää, että ihmiselämä on moninaista. Tarvitaan yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.

Vaalea nainen taululle tekemänsä värikkään sydämen äärellä.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Leivosen mukaan hyvinvointialueen käynnistyminen ei tuottanut isoja ongelmia, olihan asiaa valmisteltu pari vuotta ja lisäksi Pohjois-Karjalassa on järjestetty sote-palveluita maakunnallisella mallilla jo kuusi vuotta. – Uutta on se, että haluamme panostaa kumppanuuteen ja tehdä yhteistyötä laaja-alaisemmin kuin kuntayhtymän aikaan, Leivonen toteaa. Kuva: Tea Ikonen
  1. AUTTAMISHALU. Ihmisten auttaminen on kiinnostanut minua lukiosta lähtien. Alkuperäiseltä ammatiltani olen kätilö, ja siinä ammatissa työskentelin pitkään Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Sittemmin minua alkoi kiinnostaa johtaminen. Kouluttauduin ensin terveystieteiden maisteriksi, ja pari vuotta sitten valmistuin terveystieteiden tohtoriksi. Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen johtajana aloitin elokuussa.
  2. HYVINVOINTI. Hyvinvointialueen toiminnan painopistettä halutaan siirtää hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Tavoittelemme fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja hengellistä hyvinvointia. On tärkeää, ettei ihmisten palvelutarvetta arvioida vain sairauden näkökulmasta. Ihmisten elämä on moninaista, ja siihen täytyy palveluiden vastata. Meidän on tehtävä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, jotta ihminen saisi juuri sen avun, jota kulloinkin tarvitsee.
  3. YKSINÄISYYS. Tässä ajassa kenties merkittävin hyvinvointiongelma on yksinäisyys. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä mutta erityisesti ikäihmisiä. Seurakunnilla on iso rooli olla ennaltaehkäisemässä yksinäisyyttä muun muassa ystäväpalvelun, harrastustoiminnan tai perhe- ja parisuhdeneuvonnan keinoin ja antamassa sellaista matalan kynnyksen tukea, jota ihmiset tarvitsevat.
  4. SAIRAALASIELUNHOITO. Erikoissairaanhoidossa työurani tehneenä minulla on kokemusta myös siitä, kuinka sairaalasielunhoito on tärkeä osa sairaalan toimintaa. Sairaalapapit toimivat työnohjauksellisena tukena, jonka puoleen henkilökunta saattoi kääntyä, jos vaikka lapsipotilas tai työkaveri menehtyi. Myös pelastustoimen henkilökunta kohtaa työssään järkyttäviä tilanteita, joita voidaan käydä papin kanssa läpi.
  5. YHDESSÄ. Olemme perustamassa alueellisia kumppanuusryhmiä, joihin kutsumme edustajia järjestöistä, seurakunnista, elinkeinoelämästä ja yrityksistä. Kumppanuusryhmien kautta saamme asiakkaiden ääntä kuuluviin siitä, mitä palveluita tarvitaan ja miten ne tulisi järjestää. Päämäärämme ovat vaikuttavimmat palvelut, jotka toteutetaan yhdessä.

 

Tea Ikonen

 

Sovittelusta apua eroriitoihin

Jos lasten asioista sopiminen eron yhteydessä on vaikeaa, apua sovun löytämiseen voi hakea perheasioiden sovittelusta. Sovittelun keskiössä on lapsen etu ja tavoitteena estää erimielisyyksien kärjistyminen pitkittyneiksi kiistoiksi.

Jos lasten asioista sopiminen eron yhteydessä on vaikeaa, apua sovun löytämiseen voi hakea perheasioiden sovittelusta. Sovittelun keskiössä on lapsen etu ja tavoitteena estää erimielisyyksien kärjistyminen pitkittyneiksi kiistoiksi.

Kolme naista pöydän äärellä ratkomassa palatehtävää.
Kun parisuhde päättyy, yhteinen vanhemmuus jatkuu. Lasten asioiden järjestäminen eron jälkeen on melkoinen palapeli, jonka kokoamiseen saa tarvittaessa apua perheasioiden sovittelusta. Joensuun seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskuksessa sovittelijoina toimivat muun muassa perheneuvojat Salla Ulvi-Altio (vas.), Minna Snellman ja Piia Nurhonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Parisuhteen päättyminen on kriisi, joka ravistaa usein sen kohdannutta pohjia myöten. Jos eroavalla parilla on lapsia, edessä on asumisjärjestelyjen ja omaisuuden jakamisen lisäksi sopiminen siitä, miten lasten asiat eron jälkeen järjestetään.

Ilmoilla liikkuu niin isoja kuin pieniä kysymyksiä: Jatkammeko yhdessä lasten huoltajina? Kumpi on lähivanhempi? Miten lasten kulut katetaan? Entä miten vaihdot toteutetaan, kumpi vastailee Wilmaan, kulkeutuvatko lapsen lempiverkkarit varmasti ajallaan kodista toiseen?

Aina asioista sopiminen ei onnistu vanhempien kesken. Välit voivat olla tulehtuneet tai asioista ollaan kovasti eri mieltä. Tällöin apua voi hakea perheasioiden sovittelusta.

Sovittelussa neuvotellaan käytännön asioista

Perheasioiden sovittelussa koulutetut ammattilaiset tarjoavat tukea ja apua vanhempien välisten keskustelujen edistämiseksi.

– Sovittelijat pyrkivät tarjoamaan turvallisen, puolueettoman tilan ja ajan sopia lapsiin liittyvistä käytännön asioista niin, että tila rajataan vain ja ainoastaan niihin. Esimerkiksi suhteen päättymiseen liittyviä tekijöitä ei sovitteluun enää tuoda, kertoo Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksen vs. johtaja Salla Ulvi-Altio.

Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksessa sovittelu alkaa vanhempien erillisillä tapaamisilla, joissa käydään läpi, mistä sovittelussa on kyse ja mistä asioista vanhemmilla on tarvetta sopia. Tämän jälkeen yhteisiä sovittelutapaamisia on yhdestä kolmeen. Viimeisellä kerralla sovitaan mahdollisesta seurantatapaamisesta.

– Sovittelussa neuvotellaan esimerkiksi lasten huoltajuuteen, tapaamisiin ja muihin lapsiin liittyvistä käytännön asioista. Neuvotteluissa luodaan yhdessä pohjaa sopimukselle, joka voidaan vahvistaa lastenvalvojan luona, kertoo Ulvi-Altio.

Lapsen etu lähtökohtana

Sovittelijat eivät tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan auttavat kysymyksillään vanhempia itse löytämään omalle perheelleen sopivat ratkaisut. Neuvoteltaessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, millaiset ratkaisut olisivat lapsen kannalta parhaita mahdollisia.

Lähtökohtaisesti lapsen etu on se, että vanhemmat saavat sovittua lapsen asioista rakentavasti, lapsi saa säilyttää suhteet molempiin vanhempiinsa ja lapsen arki sujuu erosta huolimatta.

– Ero on kriisi myös lapsille, ja vanhemmat ovat lapsen selviytymisessä ja sopeutumisessa avainasemassa. Lasten tehtävä ei ole toimia vanhempien välisinä viestintuojina tai käytännön asioiden sopijoina, vaan on tärkeää, että aikuisilla säilyy neuvotteluyhteys keskenään, sanoo Ulvi-Altio.

Sovittelun kello käy lasten aikaa. Siksi prosessi pyritään pitämään tiiviinä, vaikka eroon liittyvä tunnetyö aikuisilla jatkuisi. On tärkeää saada sovittua lapsen arkeen liittyvistä asioista pian.

– Onnistunut perheasioiden sovitteluprosessi voi myös ennaltaehkäistä asioiden sopimista oikeusteitse, Ulvi-Altio toteaa.

Perheasioiden sovittelu on lakisääteinen palvelu

Perheasioiden sovittelu on lakisääteinen palvelu, jonka järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet.

– Pohjois-Karjalassa palvelu on järjestetty jo useamman vuoden ajan yhteistyössä perheasiain neuvottelukeskuksen kanssa. Tämä yhteistyö jatkuu myös hyvinvointialueelle siirryttäessä, kertoo hyvinvointialueen lapsiperheiden palvelujen palvelupäällikkö Hanna Myllylä.

Myllylä näkee perheasiain neuvottelukeskuksen roolin kokonaisuudessa merkittävänä. Se täydentää hyvinvointialueen palveluita.

– Toiminta on luvanvaraista, eikä muilla yksittäisillä palveluntuottajilla ole alueella lupia toimia avioliittolain mukaisena sovittelijana. Neuvottelukeskuksen työntekijöiden asiantuntemus sovittelijana on hyvää ja siellä on todella panostettu työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen ja ylläpitämiseen tässä asiantuntijatyössä.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymään kuuluvan perheasiain neuvottelukeskuksen lisäksi myös hyvinvointialueen omassa kasvatus- ja perheneuvonnassa sekä perheoikeudellisissa palveluissa työote on Myllylän mukaan sovitteleva. Niissä tarjotaan apua haastavissa parisuhdetilanteissa sekä tuetaan vanhempia löytämään lapsen edun mukaisia ratkaisuja erotilanteessa.

 

Virpi Hyvärinen

 

Perheasioiden sovittelu
Joensuun perheasiain neuvottelukeskuksessa

  • Tavoitteena auttaa vanhempia sopimaan lasten asioista eron yhteydessä
  • Vanhempien erillistapaamiset, 1–3 yhteistä tapaamista, mahdollinen seurantakäynti
  • Ei johda viralliseen sopimukseen, sopimus tehtävä haluttaessa erikseen lastenvalvojalla
  • Koulutetut sovittelijat ohjaavat työskentelyä
  • Seurakuntayhtymän maksuton ja luottamuksellinen palvelu Pohjois-Karjalan maakunnan alueella asuville
  • Ajanvaraus ma, ke, to klo 9–11 ja ti klo 10–12, p. 050 4308 472
  • Tapaamiset perheasiain neuvottelukeskuksessa, Penttilänkatu 1 F, 2. krs

Musta morsian toivoo yhdenvertaista avioliittoa

Joensuun kirkkoon saapuva näyttämöteos rohkaisee muuttamaan syrjiviä rakenteita. Esitys on nähty tähän mennessä vasta Oulussa, Helsingissä ja Tampereella.

Joensuun kirkkoon saapuva näyttämöteos rohkaisee muuttamaan syrjiviä rakenteita. Esitys on nähty tähän mennessä vasta Oulussa, Helsingissä ja Tampereella.

Mustavalkoinen kuva hääparista.
Joensuun seurakunta halusi Musta morsian -esityksen Joensuun kirkkoon. Teoksen näyttelijät ovat hailuotolaisia ihmisiä ja esitystä on tehty yhteistyössä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kanssa. Kuva: Aino Väänänen

Musta morsian -teoksessa mustaan huntuun pukeutuneet morsiamet kertovat miltä tuntuu, kun toive kirkkohäistä ei toteudu. Seksuaalivähemmistöjen tasavertaisesta kohtelusta kirkossa kertova Musta morsian on esitetty tähän mennessä Oulussa, Helsingissä ja Tampereella. Päivää ennen Joensuun kirkkoa teos nähdään Pyhän Johanneksen kirkossa Kuopiossa.

– Halusimme Musta morsian -teoksen Joensuun kirkkoon, koska se on vahva kannanotto ihmisten yhdenvertaisuuden puolesta, Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén toteaa.

– Joensuun seurakunnassa on jo vuosien ajan tehty määrätietoista työtä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen. Kaikkien ihmisten täytyy saada olla tervetulleita kirkkoon ja kaikkien rakkautta, ihmisarvoa ja tunteita täytyy myös osata kunnioittaa, hän jatkaa.

Käsikirjoituksen pohjana kymmeniä tositarinoita

Tositarinoihin perustuvan näyttämöteoksen käsikirjoituksen pohjana on kymmenien seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten haastatteluja. Lopullisessa käsikirjoituksessa tarinoita on yhdistelty toisiinsa.

Käsikirjoittaja ja ohjaaja Anne-Maria Haapala tiesi jo alkuvaiheessa, että kokemukset pitää kuulla juuri kirkossa.

– Tämä vaatii mahtipontiset puitteet, koska asia on niin iso, ei vain teatterilavojen asia, Haapala sanoo.

Haapala kuuluu kirkkoon ja hänen miehensä on pappi. Hän haluaa nostaa keskusteluun asioita, joita kokee tärkeäksi.

− Syvästi rakastuneilla on haave perheestä, lapsista ja elämän jakamisesta tulevan puolison kanssa. Jokaisella on oikeus tulla rakastetuksi ja rakastaa, Haapala tiivistää kuulemiaan tarinoita.

Idea lähti vihkiryijystä, jonka päälle kaikki eivät saa polvistua

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaan kantaa ottava esitys on saanut jotkut ihmiset kirjoittamaan ikäviä viestejä Anne-Maria Haapalalle. Katsomaan tulleilta esitys on saanut kuitenkin lämpimän vastaanoton.

– Esimerkiksi Oulun tuomiokirkko oli lähes täynnä, eikä taputuksista meinannut tulla loppua. Se oli pysäyttävää.

Idea teokseen lähti Hailuodon kirkon vihkiryijystä, jonka päällä hääpari seisoo ja on polvistuneena vihkitoimituksen ajan.

– Vihkiryijyä katsoessani ajattelin ihmisiä, jotka eivät saa polvistua sen päälle. Kirkko ei tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoa, joka on kuitenkin avioliitto Suomen lainkin mukaan. Se tuntui epäreilulta.

Asiat voivat muuttua alhaalta päin

Esitykseen kuuluu myös pieni orkesteri, jossa ”häämuusikkona” toimii Laura Närhi. Kappaleet nousevat esitykseen liittyvistä tarinoista.

Anne-Maria Haapala toivoo, että Musta morsian herättelee katsojat vaikuttamaan.

– Toivon, että katsojat lähtevät esityksestä miettien, että ”niin, miksi ei”, ja että he tekisivät kaikkensa sen eteen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat saavat tasavertaisen kohtelun.

– Toivon myös, että ihmiset miettisivät, kuinka hienoja asioita rakkaus ja sitoutuminen ovat ja että rakkaus kantaa. Asiat voivat muuttua myös alhaalta päin.

 

Kirsi Taskinen

 

Jutussa on hyödynnetty lähteenä Kirkko ja Kaupunki -lehden 14.9.2022 julkaistua artikkelia.

 

Musta morsian

  • Joensuun kirkossa la 11.2. klo 19 osana Joensuun kirkon 120-vuotisjuhlavuotta
  • Orkesterin häämuusikko: Laura Närhi
  • Näyttelijät: Aki Heiskanen, Anne Nivala, Timo Juntunen, Tanja Turtiainen, Mirjami Rautio ja Eija Ranta
  • Käsiohjelma 25 euroa, tuotto menee esityksen tuotantoon

Tärkeintä on nuoren kohtaaminen

Kohtaaminen, rohkaisu ja toivon näkökulma. Nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan näistä kolmesta lähtee kaikki muukin seurakunnan nuorisotyössä.

Kohtaaminen, rohkaisu ja toivon näkökulma. Nuorisotyönohjaaja Marko Kähkösen mukaan näistä kolmesta lähtee kaikki muukin seurakunnan nuorisotyössä.

Tummapukuinen mies ja punainen mopo seurakuntatalon edessä.
Rantakylän nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen kulkee pappatunturillaan kesät, talvet. Parasta työssä on miehen mielestä elämänilo: kun nuori, jolla ei mene hyvin, innostuu jostain, voittaa pelkonsa ja saa kavereita. Kähkönen pohtii, että nuorten perustarpeet lienevät aina samat: olisi kavereita, tulisi hyväksytyksi ja syntyisi onnistumisen kokemuksia. Kuva: Tea Ikonen

– Jos lapselle syntyy nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunne, silloin ohjaaja on jollakin tavalla onnistunut tehtävässään, arvioi nuorisotyönohjaaja Marko Kähkönen.

Miehellä on takanaan 22 vuotta työskentelyä lasten ja nuorten parissa Rantakylän seurakunnassa. Viime syksynä hänelle myönnettiin Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin tunnustuspalkinto pitkästä ja sitoutuneesta työstä kouluikäisten ja heidän perheidensä kanssa Rantakylän seurakunnassa ja Joensuun seurakuntayhtymässä. Palkintoehdotuksen takana olleet työkaverit perustelivat palkintoa myös muun muassa sillä, että Kähkönen on pitänyt yllä hyviä suhteita alueen kouluihin sekä verkostoitunut ansiokkaasti muidenkin lasten ja nuorten parissa työskentelevien kanssa.

Palkinto lämmittää Kähkösen mieltä, koska se on muiden ehdottama.

– Palkinnon arvoa nostaa se, että palkinnon saajaa täytyy esittää, ja Lasten ja nuorten Itä-Suomen piirin hallitus käsittelee ehdokkaat, joita tulee hiippakunnallisesti.

Mukana kasvupolulla eskarista nuoreksi aikuiseksi

Ensimmäisinä työvuosina Kähkösen toimenkuva painottui alakouluikäisiin. Sittemmin Rantakylän seurakunnassa on omaksuttu kasvatuksen polkuajattelu eskarista nuoriin aikuisiin. Sen mukaan työntekijätiimin jäsenet voivat toimia polun eri kohdissa sen mukaan, mitkä tehtävät itselle sopivat ja missä tarvitaan milloinkin resursseja.

– Olen välillä mukana eskariretkillä, alakoululaisten leireillä tai kerhoissa. Työhöni kuuluvat myös rippikoulu, nuorisotyö ja isoskoulutus.

Vuosien varrella moni asia on muuttunut. Maailma on käynyt nopeatempoisemmaksi ja vaativammaksi. Entistä nuoremmilla on älypuhelimet ja sen myötä taskussaan koko maailma hyvine ja huonoine puolineen. Kähkönen pohtii, että nuorten perustarpeet lienevät tänä päivänä kuitenkin samat kuin 20 vuotta sitten: olisi kavereita, tulisi hyväksytyksi ja syntyisi onnistumisen kokemuksia.

Miten tuoda toivon viestiä?

Kähkösen mielestä työssä parasta onkin se, kun nuori innostuu jostain ja elämänilo voittaa.

– On hienoa huomata, kun nuori, joka ei voi hyvin, voittaa jännityksen, saa rohkeutta tai löytää kaverin meidän jutuissa.

Kähkönen toivoo myös, että uskonasiat jäisivät osaksi nuoren elämää. Niiden esillä pitäminen tuoreella ja merkityksellisellä tavalla on haasteellista.

– Mistä löytää sen nuoria puhuttelevan tuoreen tavan tuoda vanhaa viestiä, että Jumala rakastaa ihmisiä ja on sen takia tullut aikanaan maailmaan?

Tämä on tärkeä kysymys seurakuntien tulevaisuudenkin kannalta yhteiskunnassa, jossa kaikki eivät enää kuulu kirkkoon.

– Kyllähän me olemme isojen haasteiden ääressä: miten tuoda toivon viestiä niin, että nuori kokee olevansa merkityksellinen ihminen? Miten voimme suorituspaineita luovassa maailmassa tuoda sellaista näkökulmaa, että ihan tavallinenkin on hyvää ja arvokasta?

 

Tea Ikonen

 

Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin tunnustuspalkinto

  • Voidaan myöntää Kuopion hiippakunnan alueella toimivalle työntekijälle, henkilölle tai ryhmälle, joka on sitoutuneesti ja innostavasti tehnyt työtä lasten ja nuorten parissa.
  • Lasten ja nuorten keskuksen Itä-Suomen piirin hallitus valitsee palkinnon saajan ehdokkaiden joukosta.
  • Vuoden 2022 palkinto myönnettiin Rantakylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Kähköselle.

”Meillä on yhteinen vastuu sekä toisistamme että koko maailmasta”

Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen teema on Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Sunnuntaina 5.2. alkavan keräyksen tuotoilla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään nuorten väkivaltaa ja konflikteja Suomessa ja ulkomailla.

Vuoden 2023 Yhteisvastuukeräyksen teema on Nuoret väkivaltaisessa maailmassa. Sunnuntaina 5.2. alkavan keräyksen tuotoilla ratkaistaan ja ennaltaehkäistään nuorten väkivaltaa ja konflikteja Suomessa ja ulkomailla.

Kaksi nuorisotyön tekijää juttelee nuorten kanssa kauppakeskuksessa.
Yhteisvastuukeräyksen tuotolla tuetaan muun muassa Aseman lapset ry:tä, joka käyttää keräysvarat pitkittyneiden ja laajentuneiden koulukiusaamistapausten selvittämiseen sekä katusovitteluun, jossa sovittelijoina toimivat nuorisotyön ammattilaiset. Kuva: Yhteisvastuukeräys / Aseman Lapset

Yhteisvastuukeräyksen keräystuotoista noin 20 prosenttia ohjataan paikallisseurakunnan päättämään teeman mukaiseen toimintaan tai seurakuntien auttamistyöhön. Noin 20 prosentilla tuetaan kotimaassa Aseman Lapset ry:n toimintaa, joka ehkäisee väkivaltaa. Loput noin 60 prosenttia menevät teeman mukaiseen kansainväliseen apuun Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta.

Pielisensuun seurakunnan yhteisvastuutiimi kokee keräyksen tämänvuotisen teeman hyvin ajankohtaiseksi. Keräyspäällikkö, pappi Timo-Ilkka Antikaisen mukaan Pielisensuun seurakuntaan jäävä osuus käytetään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piirin Selviydytään Kiusaamisesta -projektiin.

– Haluaisimme sanoa Kirkkotien lukijalle, jolla herää halu auttaa, että apu menee perille. Pieneltäkin tuntuva apu voi olla osa suurempaa apua. Kaikella auttamisella on merkitystä, Antikainen ja yhteisvastuutiimi painottavat.

Vaara-Karjalan seurakunta aikoo käyttää keräysvarat nuorten kanssa järjestettävään projektiin. Diakoni Taru Keinäsen mukaan on tärkeä huomata, että osa nuorista joutuu Suomessakin elämään väkivallan uhan kanssa.

– On aina tärkeää muistaa, että meillä on yhteinen vastuu sekä toinen toisistamme, että koko maailmasta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta auttaa suuresti, mutta pienikin lahjoitus on osa yhteistä hyvää.

 

Tea Ikonen

 

Lahjoita Yhteisvastuukeräykselle