Pääkirjoitus: Varalta kastettu

”Me halutaan se siunaus. Ettei olisi vain omassa varassa tämä homma.”

Keskustelun arvokkain hetki alkaa usein siitä, kun ihmisen varmuus alkaa rakoilla. Katse lähtee hakemaan kiintopistettä kauempaa – tai pikemminkin sisempää – puheen rytmi hidastuu, lauseet muuttuvat haparoiviksi. Silloin tietää, että nyt mennään maastoon, jossa ollaan jollakin tavalla paljailla.

Toisinaan tällaiset hetket liittyvät uskontoon. Viimeksi sellainen hetki tuli vastaan tätä lehteä tehdessä, kun kävin haastattelemassa maanviljelijä Mari Kalliomäkeä. Keskustelun lopussa Kalliomäki totesi luonnon kanssa elämisen opettavan maanviljelijöille nöyryyttä. Ja siinä kohtaa se tuli – hiljentyvä, haparoiva hetki ennen sanojen löytymistä: ”Kyllä näissä hommissa varjeluksesta puhutaan. Uskon mystiikka kasvaa, kun vanhenee. Tulee mieleen, että hyvänen aika: ehkä kaikki ei olekaan pelkkää kemiaa.”

On näitä hetkiä ollut ennenkin. Muistan ikäni sen ilmeen tuttavani kasvoilla, kun hän rappukäytävässä empien, vähän pöllämystyneenä katsoi minuun ja sanoi: ”Olen miettinyt, pitäisikö nuo lapset sittenkin varalta kastaa”. Tai se, kun jo elämää nähnyt, pitkään uusperheen arkea pyörittänyt nainen päätyi äkkiä perustelemaan, miksi sitä tässä vaiheessa on päätetty vihille lähteä: ”Me halutaan se siunaus. Ettei olisi vain omassa varassa tämä homma”.

Tuollaiset hetket ovat minulle vaikuttavia Pyhän reunalla käyntejä. Nuo ihmiset, jotka tuskin pitävät itseänsä eturivin uskovaisina, avaavat yllättäen maiseman Korkeamman tajuun.

En muista, mitä mahdoin hoksata kastepohdintaan vastata. Ehkä, että sehän on hyvä idea. Jos en huomannut sanoa, niin sanottakoon se nyt: Varalta kastaminen on aivan erinomainen ajatus. Siinä ei häviä mitään, mutta saattaa saada paljon.

14.8.2019
Virpi Hyvärinen
tiedottaja
Joensuun seurakuntayhtymä
virpi.hyvarinen@evl.fi

Kolumni: Vuorovaikutustaitoja etsimässä

Miten me aikuiset ihmiset opetamme lapsille ja nuorille kunnioittavan käytöksen ja toimivan vuorovaikutuksen perusteita, jos emme itsekään niitä hallitse?

Kolumnisti Katri Vilénin kuva.
Kuva: KK-kuva.

Samalla kun kirjoitan tätä kolumnia, työhuoneeni pöytätilan täyttävät myös tämän kesän rippikoulun oppimistuokioiden suunnitelmat. Yksi niistä on nuorten itsensä valitsema aihe: vuorovaikutustaidot.

Vuorovaikutus- ja tunnetaidot ovat olennainen osa sitä, miten toimimme ja tulemme toimeen toisten ihmisten kanssa. Miten kohtelemme, kuuntelemme, kohtaamme toisiamme? Miten käsittelemme tunteita, jotka heräävät, kun kohtaamme toisia?

Ajattelen, että näiden taitojen perusta on itsetuntemus. Se, että tunnen itseni: tiedän, kuka olen ja mistä tulen, mitä haluan, mistä unelmoin, miten reagoin erilaisiin asioihin, mitä tunnen tietyissä tilanteissa jne. Kun tunnen itseni tarpeeksi hyvin, voin myös luottaa itseeni. Arvostaa itseäni. Silloin voin turvallisesti seisoa omilla jaloillani ja olla muidenkin edessä oma itseni. Minun ei tarvitse esittää eikä pelätä.

Kun arvostan itseäni, voin arvostaa myös muita. Kun tunnen itseni, voin luottavaisella mielellä tutustua myös toisiin. Tämä on toimivan vuorovaikutuksen edellytys. Vuorovaikutus välillämme toimii, kun me kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, kuuntelemme mitä toisella on sanottavaa, annamme tilaa toiselle ja hänen tunteilleen, olemme aidosti läsnä ja osoitamme toiselle kuulevamme häntä. Tällaisia asioita riparilla käymme nuorten kanssa läpi ja harjoittelemme.

Mutta toteutuuko tämä aikuisten maailmassa? Kirkollisessa keskustelussa?
Valitettavasti meillä kirkossakin on toisinaan tapana kääntää selkä toiselle ja huutaa omaa totuutta niin kovasti, ettei muita ääniä varmasti kuulu. Toista saatetaan pelotella helvetillä, tuomita, arvostella ja arvioida. Joskus uhkaillaan kirkosta eroamisella. Kunnioitus ja arvostus ovat siitä usein kaukana. Samoin yhteiskunnallisessa keskustelussa, jossa pelot ja viha naamioidaan sananvapaudeksi ja katsotaan oikeudeksi loukata toisia sen varjolla mielin määrin.

Miten me aikuiset ihmiset opetamme lapsille ja nuorille kunnioittavan käytöksen ja toimivan vuorovaikutuksen perusteita, jos emme itsekään niitä hallitse?

Tässä siis pikakurssi vuorovaikutustaitoihin, meille jokaiselle mietittäväksi ja muistin virkistykseksi: Tutustu itseesi. Arvosta itseäsi. Arvosta ja kunnioita toista ihmistä ja hänen mielipidettään. Kuuntele. Mieti ennen kuin puhut.
Kristillisen uskon pohjalta tämä on helppo perustella. Jokainen on Jumalan kuva. Niin minä kuin sinäkin. Yhtä arvokas. Raamattukin kehottaa: ”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” (Room. 12:10)

Katri Vilén
pastori
katri.vilen@evl.fi

Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelu käyntiin

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto nimesi kokouksessaan 23.4.2019 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmän, jonka tehtävänä on laatia uuden kirkon rakentamisen hankesuunnitelma.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto nimesi kokouksessaan 23.4.2019 Kiihtelysvaaran kirkon hankesuunnittelun työryhmän. Työryhmän tehtävänä on laatia uuden kirkon rakentamisen hankesuunnitelma.

Suunnitelmassa esitetään mm. seurakunnan jäsenmäärän kehityksen ennuste, kirkon käyttöasteen ennuste sekä hankkeen mitoitus, rahoitus, rakennuspaikka ja toteutustapa. Hankesuunnitelma on määrä valmistua tammikuussa 2020.

Hankesuunnittelun työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin kiinteistötoimikunnan jäsen Heimo Karhapää ja jäseniksi Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo, kiinteistömestari Jouni Heiskanen, kiinteistöpäällikkö Jussi Nevalainen, hallintojohtaja Tommi Mäki sekä Juhani Rouvinen Vaara-Karjalan seurakunnasta. Lisäksi kiinteistötoimikunnan puheenjohtaja Pauli Tahvanaisella on kokouksissa puhe- ja läsnäolo-oikeus.

 

Sari Jormanainen

Diakonian joulukassikeräys tuotti yhteensä 353 joulukassia

Joulukuussa järjestettyyn keräykseen osallistuivat Joensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan seurakunnat.

Joensuun ev.lut. seurakunnissa toteutettiin jouluna 2018 diakonian joulukassikeräys. Keräyksellä saatiin yhteensä 353 joulukassia jaettavaksi diakoniatyön kautta apua tarvitseville.

Keräykseen osallistuivat Joensuun, Rantakylän, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan seurakunnat. Joensuun seurakuntaan saatiin kerätyksi 175 kassia, Rantakylän seurakuntaan 65 kassia, Pyhäselkään 71 kassia ja Vaara-Karjalan seurakuntaan 42 kassia.

Keräys toteutettiin 26.11. – 14.12.2018 välisenä aikana. Seurakuntien diakoniatyö toimitti kassit joulun alla yhdessä vapaaehtoisten kanssa apua tarvitseville. Yhden joulukassin arvo oli 25 euroa, ja se sisälsi pääasiassa jouluista ruoka-apua.

Vuonna 2017 joulukasseja kerättiin yhteensä 313 kappaletta. Keräyksessä olivat tuolloin mukana vain Joensuun, Vaara-Karjalan ja Pyhäselän seurakunnat.

Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniatyö sai joulukassikeräyksen lisäksi lukuisia muita lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja paikallisilta yrityksiltä sekä yhdistyksiltä vähävaraisten joulumuistamiseksi. Seurakuntien diakoniatyö kiittää lämpimästi kaikkia lahjoittajia

Tiina Reinikainen yhteisen kirkkoneuvoston johtoon

Pielisensuun seurakunnan kirkkoherra Tiina Reinikainen on nimetty Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi. Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli nimesi puheenjohtajan kokouksessaan 13.12.2018.

Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan kausi on kaksi vuotta. Puheenjohtaja nimetään yhtymän kuuden seurakunnan kirkkoherrojen joukosta. Edellisellä kaudella yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimi Rantakylän kirkkoherra Tuomo Käyhkö.

Enoon uusi seurakuntatalo

Enoon ryhdytään suunnittelemaan uutta seurakuntataloa. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi Enon seurakuntatalon hankesuunnitelman kokouksessaan 4.12.2018. Hankesuunnitelman mukaan Enon seurakunnalle rakennetaan uudet tilat kirkon viereiselle tontille.

Enon seurakunta on toiminut syksystä 2018 lähtien vuokratiloissa Hyvänmielen tuvassa ja entisessä Enon kunnan virastotalossa nykyisen seurakuntatalon huonon sisäilman vuoksi. Hankesuunnitelman mukaan uuden seurakuntatalon kustannusarvio on 1,8 miljoonaa euroa. Nykyisen seurakuntatalon peruskorjaus olisi maksanut arviolta 1,5 miljoonaa euroa.

Suunnitelmien mukaan uusi seurakuntatalo rakennetaan kirkon viereiselle tontille. Uusi rakennuspaikka edellyttää kuitenkin asemakaavan muutosta. Joensuun kaupungilla on parhaillaan käynnissä Enon taajaman asemakaavan muutos, johon seurakuntatalon rakentaminen voidaan sisällyttää. Kaupungin asemakaavan arvioidaan valmistuvan keväällä 2019. Kaavapäätöksen jälkeen seurakuntatalon rakentaminen vie arviolta kaksi vuotta.