Seurakuntaruokailut kokoavat ihmisiä yhteen maalla ja kaupungissa – Yhteinen ateria ravitsee ja piristää

Maksuttomat ja huokeahintaiset lämpimät ateriat ovat suosittuja seurakunnissa.

Maksuttomat ja huokeahintaiset lämpimät ateriat ovat suosittuja seurakunnissa.

Diakoniatyöntekijä Auli Pehkonen, tarjoiluissa avustava Olga Yufa sekä Utran asukasyhdistyksen emäntä Aune Timoskainen seisovat tarjoilupöydän ääressä, Eija Nieminen ottaa kattilasta puuroa lautaselle.
Puuroperjantait järjestetään Utran vanhalla puukoululla asukasyhdistyksen tiloissa. Eija Nieminen (oik.) kävi perjantaina 25.10. pikaisella aamupuurolla ennen asioille lähtöä. Kuvassa vasemmalta lukien myös diakoniatyöntekijä Auli Pehkonen, tarjoiluissa avustava Olga Yufa sekä Utran asukasyhdistyksen emäntä Aune Timoskainen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän seurakunta käynnisti syyskuun alussa Utran asukasyhdistyksen tiloissa Utran vanhalla puukoululla Puuroperjantai-toiminnan. Ovet uuden toiminnan käynnistymiselle avautuivat, kun ViaDian ruokajakelu siirtyi Utrasta Rantakylään, ja asukasyhdistys kutsui seurakunnan järjestämään toimintaa tiloihinsa.

– Kokeilimme Puuroperjantaina viime keväänä Talastuvalla, mutta sinne ihmiset eivät löytäneet. Täällä kävijöitä on heti alusta asti ollut hyvin, kolmisenkymmentä keskimäärin, kertoo Rantakylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Auli Pehkonen.

Puuroperjantain tarjoilu on maksuton ja kaikille avoin. Seurakunta tarjoaa aamiaisen perjantaisin klo 9-11. Tarjolla on kaurapuuroa lisukkeineen, leipää ja leikkeleitä sekä kahvia ja teetä.

– Puuroperjantailla halutaan lisätä yhteisöllisyyttä. Samalla kun saa syödäkseen, pääsee juttelemaan ja lukemaan päivän lehdet. Muuta ohjelmaa ei ole. Pyrimme panostamaan ihmisten kohtaamiseen ja annamme tarvittaessa mahdollisuuden kahdenkeskiseen keskusteluun diakonin kanssa, kertoo Pehkonen.

Puuroperjantaiden lisäksi Rantakylän seurakunta järjestää kerran kuukaudessa huokeahintaisen Yhteisessä pöydässä –ruokailun Rantakylän kirkolla. Ruokailun jälkeen on mahdollisuus osallistua viikkomessuun.

Maaseutuseurakuntien lämpimät ateriat vetävät kymmeniä ruokailjoita – Enossa tilan rajallisuus alkaa tulla vastaan

Enon seurakunta järjestää joka tiistai klo 11 Hyvänmielen tuvalla arkiruokailun, jonka hinta on 3 euroa. Ruokailu on avoin kaikille, lähinnä syömässä käy diakoniatyöntekijä Sari Korhosen mukaan yksinasuvia eläkeikäisiä.

– Ruoka on tehty tuoreista aineksista, tarjolla on yksi ruokavaihtoehto, joka on tavallista kotiruokaa, usein keittoja tai laatikoita. Meillä on tupa täynnä eli ruokailijoita käy noin 20-30. Kasvusuuntaa on havaittavissa ja välillä aina pelätään, että ruoat loppuvat kesken. Tuvan keittiö on niin pieni, että enempää ruokaa ei pystytä tekemään. Kaksi vapaaehtoista emäntää ruoan valmistaa ja herkulliseksi on kehuttu, kertoo Korhonen.

Vaara-Karjalan seurakunnassa lämpimiä aterioita tarjotaan säännöllisesti sekä Tuupovaaran että Kiihtelysvaaran puolella. Kiihtelysvaarassa maksuton ruokailu järjestetään joka keskiviikko klo 10.45 seurakuntatalolla. Vapaaehtoiset valmistavat sen yhdessä emännän kanssa pääosin hävikkiruoasta. Kävijöitä on diakoniatyöntekijä Suvi Luopakan mukaan arvioilta 45-60. Tuupovaarassa lämmin ateria on tarjolla harvemmin, muuta sekin vetää väkeä noin 40 hengen verran.

– Ruokailu tarjoaa mahdollisuuden tavata muita, pitää pientä breikkiä ruuanlaitosta ja se voi olla myös taloudellinen helpotus. Tuupovaarassa on syksyn ja tulevan kevään aikana myös soppakirkkoja: nämä ovat tuttuja lämpimiä aterioita, mutta päivä on sunnuntai ja ennen ruokailua on messu, kertoo Luopakka.

Kontiolahdessa seurakuntaruokailuilla on pitkä historia, ne ovat alkaneet jo 1990-luvulla. Seurakuntaruokailuja järjestetään joka toinen keskiviikko klo 11, ja suositusmaksu on 2 euroa. Kävijämäärä on Kontiolahdellakin kasvussa päin.

– Ruoka on joko keittoa tai jokin laatikkoruoka jälkiruokineen ja -kahveineen. Tilaisuus alkaa hartaudella ja ruuan siunaamisella, kertoo diakoniatyöntekijä Sanna Rouvinen.


Tule yhteiseen pöytään!

• Puuroperjantai joka pe klo 9-11 Utran puukoululla vuoden loppuun saakka.
• Yhteisessä pöydässä -ruokailu Rantakylän kirkolla 20.11. ja 18.12. klo 11, 3 €/aikuinen ja 1 €/lapsi.
• Arkiruokailu joka ti klo 11 Hyvänmielen Tuvalla, Niskantie 17. Lounas 3€.
• Lämmin ateria joka ke klo 10.45 Kiihtelysvaaran srk-talolla. Maksuton.
• Lämmin ateria Tuupovaaran srk-talolla su 17.11. messun jälkeen n. klo 11.15 sekä ti 26.11. ja to 12.12. klo 11. Vapaaehtoinen maksu.
• Seurakuntaruokailu ke 27.11. ja 11.12. klo 11 Kontiolahden srk-keskuksessa, suositusmaksu 2 €/hlö.
´

Kato mua -perhetapahtuma Joensuussa 24.11. – Luvassa tiedekokeiluja, tubetusta, keppareita ja pakopelihuone

Kouluikäisten perhetapahtuma tuo Joensuuhun Suomen suosituimmat lapsitubettajat Elinan ja Sofian.

Kouluikäisten perhetapahtuma tuo Joensuuhun Suomen suosituimmat lapsitubettajat Elinan ja Sofian.

Nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen pitää kädessään Kato mua -tapahtuman julistetta. Viisi alakouluikäistä poikaa ovat kokoontuneet katsomaan julistetta.
Nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen esitteli tuoretta tapahtumajulistetta Noljakan kirkolla kokoontuvassa tenavien tiedekerhossa. Eeliltä, Joakimilta, Otolta, Tiitukselta ja Aamokselta ei mennyt kauan aikaa nimetä omat suosikkinsa tapahtuman toimintapisteiden joukosta – liikunnallinen INTO sports ja pakopelihuone kiilasivat selvästi kärkeen. Kuva: Tiina Partanen

Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät 24.11.2019 Kato mua -perhetapahtuman. YK:n lapsen oikeuksien päivän tienoossa vietettävän tapahtuman tarkoituksena on tehdä tutuiksi lapsen oikeuksia ja tarjota perheille mahdollisuus viettää mukavaa aikaa yhdessä. Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille lapsiperheille.

Tapahtumaa vietetään nyt neljättä kertaa, ja se juhlistaa osaltaan tänä vuonna 100 vuotta täyttävää kirkon varhaisnuorisotyötä. Erityisteemana tapahtumassa on lapsen oikeus hyvään huomiseen. Teemalla seurakunnat haluavat olla mukana nostamassa keskusteluun lasten huolet ympäristöstä ja tulevaisuudesta.

– Pyrimme huomaamaan sen hyvän, mitä ollaan jo tehty, ja ne asiat, joissa me kaikki voidaan vielä tsempata. Eri toimipisteissä teemaa käsitellään ilon ja positiivisuuden kautta, ei ahdistusta lisäämällä, kertoo Joensuun seurakunnan nuoriso-työnohjaaja Noora Kähkönen.

Toimintapisteitä enemmän kuin koskaan, mukana useita järjestöjä

Erilaisia toimintapisteitä tapahtumassa on tällä kertaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Mukana on myös useita järjestöjä, joille lapsen oikeudet ovat tärkeitä.

– Liikunnasta kiinnostuneille on tarjolla esimerkiksi Into sports -rata ja keppihevosrata sekä diabolo- ja jojotemppuilua. Kädentaidoista pitävät voivat suunnata askartelemaan, rakentelemaan legoilla tai koristelemaan pipareita. Lisäksi on tarjolla esimerkiksi tiedekokeiluja, letitystä ja kasvomaalausta.

– Tapahtumassa vietetään myös 10-synttäreitä – syntymäpäiviä viettäville on tapahtumassa oma VIP-juhlatila, kertoo Kähkönen.

Tapahtuman vetonauloina toimivat Suomen tämän hetken suosituimmat lapsitubettajat Elina ja Sofia. Heidän Youtube-kanavallaan on yli 70 000 tilaajaa ja Instagram-seuraajia 17 000.

– Tytöt ovat saman ikäisiä kun tapahtumamme kohdeyleisö ja uskomme, että faneja löytyy reilusti myös Joensuusta. Tytöillä on oma meet&greet-tapahtumassa ja tulossa on myös haasteita sekä monenlaista hauskanpitoa, kertoo Kähkönen.


Kato mua -tapahtuma su 24.11.2019

• Klo 12-13 perhemessu Joensuun ev.lut. kirkossa, Papinkatu 1 b
• Klo 13-15.30 toimintapisteet Joensuun yhteiskoulun lukion tiloissa, Papinkatu 3
• Vapaa pääsy. Tapahtumarannekkeita jae-taan kirkossa perhemessun yhteydessä. Jos rannekkeita jää, niitä saa klo 13 jälkeen Yhteiskoulun lukion ovelta.
• Kahvio, jossa ostettavissa suolaista ja ma-keaa välipalaa. Tuotto nuorten Taizé-mat-kan hyväksi.
• Tutustu tarkemmin päivän ohjelmaan: http://www.katomua.fi.

Näkökulma: Hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen

Kun puhutaan ylikulutuksen oireista, kuten ilmastonmuutoksesta, keskustelu siirtyy helposti siihen, mitä pitäisi tehdä. Sitten alkaa ehkä jankkaava keskustelu siitä, mikä on yksilön, valtion ja Kiinan vastuu. Tuoreille avauksille on kysyntää.

Kun puhutaan ylikulutuksen oireista, kuten ilmastonmuutoksesta, keskustelu siirtyy helposti siihen, mitä pitäisi tehdä. Sitten alkaa ehkä jankkaava keskustelu siitä, mikä on yksilön, valtion ja Kiinan vastuu. Tuoreille avauksille on kysyntää.

Kuvassa ihmisten avoimiin kämmeniin on sijoitettu kuvaa metsästä.
Kuva: Pixabay

Raikkaan näkökulman tarjosi Joensuun ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen, joka puhui Hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen -tilaisuudessa to 31.10.2019 Joensuussa. Tilaisuuden järjestäjinä olivat kaupunki ja Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä.

Hiilijalanjälki kuvaa ihmisen tekojen ja kulutuksen aiheuttamia, ilmastonmuutosta kiihdyttäviä vaikutuksia. Kun hiilijalanjälkeä pyritään pienentämään, huomio kiinnittyy helposti siihen, mistä täytyy luopua. Luopuminen ei välttämättä houkuttele, niin terveellistä kuin se onkin – onhan jokaisen lopulta luovuttava kaikesta.

Hiilikädenjälki puolestaan kuvaa ilmastohyötyä eli päästövähennysvaikutuksia, jotka ulottuvat omaa toimintaa laajemmalle. Kysymys on kimppakyydin, tavaroiden lainaamisen tai naapuriavun kaltaisista teoista, jotka hyödyttävät sekä toimijoita että ilmastoa.

Hiilikädenjälki kiinnittää huomion oikeaan kohtaan: meillä on yhteinen päämäärä, ekologisesti kestävä maailma, ja voimme saavuttaa tavoitteen vain tekemällä asioita yhdessä. Kysymyksen ”mitä voin tehdä ympäristön eteen” voisi kääntää muotoon ”kenen kanssa voisin tehdä asioita ympäristön eteen”.

Vaikuttamisen paikkoja on paljon. Itse olen päässyt mukaan esimerkiksi kaupungin Ilmastokorttelit-hankkeeseen, yliopiston Allyouth-hankkeen mentoriohjelmaan, Kohtuus-liikkeeseen ja seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmään. Mutta on myös lukemattomia muita yhteisöjä, joiden kautta maailmaa voi muuttaa kestävämmäksi.

Asioita ei tarvitse ajatella ilmastonmuutos edellä, vaikka ne siihen liittyisivätkin. Jos autan naapuria asioissa, joihin hänen pitäisi muussa tapauksessa ostaa palvelu
ulkopuolelta, siitä tulee hyvä mieli. Jos ajan auton sijaan pyörällä, pysyn paremmassa kunnossa ja säästän rahaa.

Voi myös kannustaa isompia toimijoita muuttamaan sääntöjä ja käytänteitä. Esimerkiksi Joensuun kaupunki ja seurakuntayhtymä ovat tehneet 2016 ilmastositoumuksen, jossa luvataan järjestää ympäristöaiheisia kerhoja kaikenikäisille, kannustaa työntekijöitä pyöräilyyn ja lisätä lähi- ja luomutuotteiden käyttöä.

Toisena puhujana 31.10. oli Ilkka Sipiläinen Kirkkohallituksesta. Sipiläinen kertoi Kirkon ilmasto-ohjelmasta ja määritteli toivon olevan jotakin sellaista, jonka toteutumisesta ei voida olla varmoja. Tulevaisuuden epävarmuus luo toivolle tilan: emme tiedä, millä tavoin ihminen tulee selviytymään ympäristökriisistä.

Topi Linjama
Joensuun evlut seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmän pj.

 

Ensi vuoden talousarvio plussalla Joensuussa

Talousarviossa on varauduttu liki kahden miljoonan euron investointeihin.

Yhteinen kirkkoneuvosto käsitteli kokouksessaan 22.10.2019 vuoden 2020 talousarviota. Aiemman valtuustopäätöksen mukaisesti tuloveroprosentti säilyy ennallaan vuonna 2020. Talouden tasapaino on pyrittävä säilyttämään aktiivisella kiinteistö- ja henkilöstösuunnitelmalla ja alueellisella yhteistyöllä.

Kirkollisverotuloja arvioidaan kertyvän ensi vuonna 10 950 000 euroa, mikä on noin prosentin kuluvan vuoden talousarviota pienempi summa. Talousarviossa suurin kuluerä ovat henkilöstökulut, joiden arvioidaan olevan ensi vuonna reilut 8 miljoonaa euroa eli 63,8 prosenttia kaikista käyttötalouden menoista. Vuoden 2020 talousarvion mukainen tilikauden ylijäämä on 44 000 euroa.

Talousarviossa on varauduttu liki kahden miljoonan euron investointeihin. Merkittävimmät investoinnit ovat ensi vuonna toteutettava Utran kirkon julkisivun ja vesikaton maalaus ja vuonna 2021 valmistuva Enon seurakuntatalo. Vuoden 2020 talousarvion vahvistaa yhteinen kirkkovaltuusto.

Seurakuntien Joulukassikeräys käynnistyy 27.11.2019

Joulukassien tarkempi sisältö sekä ohjeet kassien toimittamiselle seurakuntiin löytyvät 27.11.2019 ilmestyvästä Kirkkotiestä sekä Joensuun ev.lut. seurakuntien joulutapahtumien sivuilta http://www.hoosianna.fi.

Joensuun, Rantakylän, Pielisensuun, Pyhäselän ja Vaara-Karjalan ev.lut. seurakuntien diakoniatyö järjestää tänäkin vuonna jo perinteeksi muodostuneen Joulukassikeräyksen. Vähävaraisten hyväksi järjestettävä keräys alkaa keskiviikkona 27.11.2019 lukuun ottamatta Pielisensuun seurakuntaa, joka käynnistää keräyksen 3.12.2019. Keräys päättyy perjantaina 13.12.2019, paitsi Vaara-Karjalan seurakunnassa, jossa keräys jatkuu tiistaihin 17.12.2019 saakka.

Keräykseen voi osallistua kuka tahansa joulumielellä oleva lahjoittamalla seurakuntiin joulukasseja, jotka diakoniatyöntekijät toimittavat avun tarpeessa oleville ennen joulua. Lahjoitettavien kassien arvo on noin 25 euroa ja ne sisältävät mm. puuroriisiä, perunamuusijauhetta, säilykekeittoa ja kahvia. Mukana on myös jouluisia tuotteita kuten glögiä, pipareita ja joulusuklaata.

Joulukassien tarkempi sisältö sekä ohjeet kassien toimittamiselle seurakuntiin löytyvät 27.11.2019 ilmestyvästä Kirkkotiestä sekä Joensuun ev.lut. seurakuntien joulutapahtumien sivuilta http://www.hoosianna.fi.

Mikäli kassin lahjoittaminen ei tunnu omalta osallistumisen tavalta, keräykseen voi osallistua myös ostamalla lahjakortin haluamallaan summalla valitsemaansa liikkeeseen, ja toimittamalla sen seurakuntaan.

Keräykseen voi osallistua lisäksi antamalla rahalahjan. Tätä varten Joensuun ev.lut. seurakuntien diakoniatyö avaa 25.11.-25.12. väliseksi ajaksi oman keräyksen http://www.kotimaanapu.fi-sivustolle. Keräyksen tuotolla voidaan täydentää saatuja joulukasseja, ostaa kasseja lisää tai antaa rahaa lahjakortteina joulun järjestämistä varten vähävaraisille perheille.

Ekumenia esillä Joensuussa marraskuussa – Kirkkovaellus pysähtyy Taidemuseo Onnin ikonikokoelman äärelle

Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) syyskokous järjestetään Joensuussa 11.-12.11.2019. Kokoukseen sisältyy kaikille avointa ohjelmaa seminaarin, kirkkovaelluksen ja iltakirkon muodossa.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) syyskokous järjestetään Joensuussa 11.-12.11.2019. Kokoukseen sisältyy kaikille avointa ohjelmaa seminaarin, kirkkovaelluksen ja iltakirkon muodossa.

Kuopion piispa Jari Jolkkonen pitää puhetta saarnastuolissa.
SEN:n syysseminaarin avaa Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Kuva: Tuija Hyttinen / Kirkon kuvapankki.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston korkein päättävä elin, yleiskokous, kokoontuu marraskuussa syyskokoukseen Joensuuhun. Syyskokouksen ohjelmaan kuuluu kaikille avoin seminaari, jonka teemana on Ekumenian uudet tuulet – Vastaanottavan ekumenian malli. Seminaari järjestetään tiistaina 12.11. Joensuun ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa (Kirkkokatu 32).

Reseptiivinen ekumenia on ekumenian malli, joka pohjautuu vastaanottamiseen, muutokseen ja dialogiin. Aiheesta alustavat dosentti Minna Hietamäki ja tutkijatohtori Sara Gehlin Helsingin yliopistosta. Teeman käsittely jatkuu paneelikeskustelulla, jossa ovat mukana Soile Kasi (met.), dosentti Tomi Karttunen (lut.) ja toiminnanjohtaja Larissa Franz-Koivisto (kat.).

Seminaari alkaa klo 9 kahvitarjoilulla, hartaudella ja seurakunnan esittelyllä. Seminaarin avaa Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Hietamäen ja Gehlinin puheenvuorot alkavat klo 10, paneelikeskustelu klo 11. Päätössanat lausuu arkkipiispa Tapio Luoma klo 11.50. Klo 12 on vuorossa lounas. Tarjoilujen vuoksi seminaariin tulee ilmoittautua viimeistään pe 8.11. osoitteessa http://www.ekumenia.fi/tulossa. Seminaari on osallistujille maksuton.

Seminaari päättyy klo 13 alkavaan Kirkkovaellukseen, joka kulkee Pyhän Nikolaoksen kirkolta Joensuun taidemuseo Onnin Madonna-huoneeseen ja Bergenhemin ikonikokoelmalle päätyen lopulta Joensuun ev.lut. kirkolle.

Kaikille avoin, seurakuntien yhteinen iltakirkko järjestetään ennen seminaaripäivää maanantaina 11.11. klo 18 Joensuun Vapaaseurakunnan tiloissa Kanervalatalolla (Leinikkitie 1).

Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN) on maassamme toimivien kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien yhteistyöjärjestö. SEN on sekä keskustelufoorumi, toimeenpaneva järjestö että asiantuntijaelin. Toiminnan tavoitteena on, että kirkot ja kristilliset yhteisöt tukevat kristittyjen ykseyttä. Pyrkimyksenä on myös kirkkojen yhteisen äänen vahvistaminen yhteiskunnassa. SEN:n jäsenkunnan muodostavat 11 jäsenkirkkoa, 5 tarkkailijakirkkoa ja 27 kumppanuusjärjestöä.

Ekumenia esillä myös Karjalan teologisen seuran yleisöillassa 12.11.

Ekumenia on esillä myös Karjalan teologisen seuran yleisöillassa tiistaina 12.11.2019. Ekumenian uusista tuulista puhuu TT Harri Koskela. Iltaa vietetään klo 18 Itä-Suomen yliopiston Agora-rakennuksen salissa AG100.

Seuraava KTS:n yleisöilta järjestetään yhdessä Veritas Forumin kanssa 26.11.2019 klo 16 Itä-Suomen yliopistolla. Tuolloin professori Serafim Seppälän ja dosentti Jari Ehrnroothin teemana on Vapaus. KTS:n yleisöilloista löytyy lisätietoja osoitteesta http://www.karjalanteologinenseura.fi.

Virpi Hyvärinen

Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa vuosi sitten – Kirkko säilyy muistoissa

Sunnuntaina 23.9.2018 moni heräsi järkytykseen. Vuonna 1770 rakennettu Kiihtelysvaaran kirkko oli tuhoutunut tulipalossa.

Sunnuntaina 23.9.2018 moni heräsi järkytykseen. Vuonna 1770 rakennettu Kiihtelysvaaran kirkko oli tuhoutunut tulipalossa.

Ihmiset istuvat Kiihetlysvaaran rauniokirkon penkeillä kuuntelemassa pastori Jukka Erkkilän puhetta kirkon menettämisen muistopäivän rukoushetkessä.
Menetetyn kirkon vuosipäivän tunteikas rukoushetki keräsi rauniokirkon penkit täyteen Kiihtelysvaarassa sunnuntaina 22.9.2019. Kuva: Sari Jormanainen.

Kiihtelysvaaran kirkon menettämisestä on kulunut vuosi. Lähes 250-vuotias puukirkko paloi maan tasalle tuhopoltossa varhain sunnuntaiaamuna 23.9.2018. Kirkon menettämisen vuosipäivää vietettiin rukoushetken merkeissä menetetyn kirkon paikalle rakennetussa rauniokirkossa sunnuntaina 22.9.2019.

Kirkon palo järkytti joensuulaisten lisäksi ihmisiä ympäri Suomen. Pian palon jälkeen surun keskeltä nousi vahva yhteisöllisyys, joka on kantanut aina näihin päiviin saakka. Ihmiset ovat halunneet osallistua uuden kirkon rakentamiseen. Esimerkiksi Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran Martat ovat valmistaneet kirkkotekstiilejä palaneiden tekstiilien tilalle.

Rauniokirkko ahkerassa käytössä – penkit tehty talkoovoimin palossa tuhoutuneista puista

Vapaaehtoisten voimin palaneen kirkon paikalle on rakennettu myös rauniokirkko. Rauniokirkon penkit on tehty talkoovoimin palossa vaurioituneista puista. Rauniokirkko on ollut ahkerassa käytössä kesän aikana.
– Rauniokirkossa on ollut useita tilaisuuksia kuten lauluilta juhannuksena, kansanlaulukirkko keskikesällä, Kiihtelysvaaran alakoulun koulukirkko syksyllä ja on kirkossa vihitty myös avioliittoon. Lisäksi olen huomannut, että kirkon penkeillä käy istumassa aika usein seurakuntalaisia, tuttuja ja tuntemattomia. Se on hieno paikka, kun vain haluaa olla, Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherran Anne Angervo sanoo.

Kiihtelysvaaran hyväksi on tehty myös lahjoituksia ja kerätty rahaa. Kirkon rakennusrahastoon oli kertynyt syyskuun puoliväliin mennessä reilut 38 500 euroa. Kiihtelysvaara-seura käynnisti vuoden alussa kirkkokeräyksen, johon on kertynyt reilun kahdeksan kuukauden aikana noin 167 000 euroa.

Nokian seurakunnan lahjoittama flyygeli soi ensi kertaa rauniokirkossa

Yksityisten ja yritysten lisäksi myös seurakunnat ovat huomioineet Kiihtelysvaaran menetyksen ja halunneet antaa tukensa. Viimeisimpänä lahjoituksena Nokian seurakunta lahjoitti Vaara-Karjalan seurakunnalle sisäilmaongelmista kärsivässä seurakuntakeskuksessa sijainneen flyygelin, joka soi ensi kertaa Kiihtelysvaaran rauniokirkossa pidetyssä rukoushetkessä sunnuntaina. Flyygeliä tullaan käyttämään vain ulkotiloissa, missä se soveltuu hyvin soitettavaksi säiden niin salliessa.
– Olemme liikuttuneen kiitollisia Nokian seurakunnan meitä kohtaan tuntemasta myötätunnosta ja lahjoituksesta, sanoo Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo.

Työryhmä tekee esityksen tulevan kirkon koosta ja kustannuksista

Pari kuukautta palon jälkeen kokoontunut Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto päätti, että palaneen kirkon paikalle rakennetaan uusi kirkko. Parhaillaan uuden kirkon suunnittelutyötä tehdään hankesuunnittelun työryhmässä.
– Työryhmän tehtävänä on tehdä esitys tulevan kirkon koosta ja kustannuksista. Selvitystyössä käytetään apuna mm. väestöennusteita ja tilastoja kirkon käyttöasteesta. Tavoitteena on, että Kiihtelysvaaraan saadaan mahdollisimman hyvin toimiva kirkko. Työryhmä pohtii myös sitä, voisiko kirkossa olla tiloja myös muille toiminnoille, hankesuunnittelun työryhmän puheenjohtaja Heimo Karhapää kertoo.

Hanketyöryhmän on määrä saada raporttinsa valmiiksi tammikuussa 2020, jolloin suunnitelmat tulisivat yhteisen kirkkovaltuuston käsittelyyn kesäkuussa. Karhapään toiveissa on kuitenkin, että raportti valmistuisi jo joulukuussa pidettävään yhteisen kirkkovaltuuston kokoukseen.
– Tämä vaatii kuitenkin nopeaa työskentelyä. Ennen valtuustoa suunnitelmat käyvät vielä kiinteistötoimikunnassa, Vaara-Karjalan seurakuntaneuvostossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa, Karhapää pohtii.

Uusi kirkko käyttöön aikaisintaan vuosina 2022-2023

Yhteisen kirkkovaltuuston hyväksyttyä hankesuunnittelun työryhmän suunnitelmat, on aika käynnistää varsinainen rakennuksen suunnittelu. Aikatauluarvioiden tekeminen on tässä vaiheessa vaikeaa, koska mukana on monta tahoa.
– Museovirastolta on pyydettävä lausunnot suunnitelmista ja kirkkohallituksen on hyväksyttävä pääpiirustukset. Karkeasti arvioituna rakennuksen suunnittelu ja rakentaminen vie noin kolme vuotta, Karhapää pohtii.

Karhapään arvioiden pohjalta uusi kirkko voisi olla käytössä mahdollisesti vuosien 2022–2023 paikkeilla. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että hanke etenee ilman mutkia.

Sari Jormanainen

22-vuotias Veera Kettunen alkoi kaveriksi 88-vuotiaalle Rauha Torniaiselle: ”Meillä klikkasi heti”

Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera, 22, ilmaantui seurakuntakeskukseen kysymään, mistä hän löytäisi itselleen ”mummon”. Veeralle löytyi Rauha.

Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera, 22, ilmaantui seurakuntakeskukseen kysymään, mistä hän löytäisi itselleen ”mummon”. Veeralle löytyi Rauha.

88-vuotias Rauha Torniainen ja 22-vuotias Veera Kettunen istuvat Torniaisen kotisohvalla ja katsovat nauraen toisiaan.
Rauha Torniaista ja Veera Kettusta yhdistää paitsi sosiaalinen ja puhelias luonne, myös runsaana kukkiva huumori. Haastatteluunkin kaksikko lähti pilke silmäkulmassa. ”Mahtavat ihmiset ajatella, että nyt niillä on noussut päähän, kun ovat lehteen lähteneet”, veisteli Torniainen Kettuselle. Kuva: Virpi Hyvärinen

Joensuulainen Rauha Tornianen, 88 v., on päättänyt pitää kunnostaan huolta niin kauan kuin se vain on itsestä kiinni. Jos ulos lähteminen ei tule kysymykseen, rouva jaloittelee rollaattorin kanssa sisätiloissa.
– Viisi kertaa menen yhteen suuntaan, viisi kertaa toiseen. Alle 80 kierroksen ei jää koskaan. Jos olisin petissä, en pääsisi enää mihinkään, sanoo Torniainen.

Vuonna 1994 siivoojan töistä YTHS:ltä eläkkeelle jäänyt Torniainen harrastaa kunnon ylläpidon lisäksi lukemista. Nytkin kirjastosta on lainassa neljä opusta. Erityisen mieluisia ovat elämäkerrat – sellaiset kuten vaikkapa Elina Karjalaisesta kertovat Isän tyttö ja Villit vuodet. Aiemmin tärkeäksi tulleet käsityöt ovat jääneet terveyssyistä vähemmälle, vaikka viime jouluksi Torniainen sai vielä pojalleen sukat neulotuksi.

Ainoa huoli Torniaisella on oikeastaan terveys. Ja toisinaan yksinäisyys. Rouva on asunut jo useamman vuoden itsekseen, kun pitkäaikainen elämänkumppani muutti palvelutaloon. Aikuiset lapset asuvat kaukana. Ystävät ja naapurit ovat käyneet huonokuntoisiksi, monet jo lähteneet tuonilmaisiin.

Ihan yksin ei rouvan tarvitse päiviään viettää, sillä kaksi kertaa päivässä Torniaisen luona piipahtaa kotihoito ja kolme kertaa viikossa ovelle tuodaan ruoka. Soropista on käynyt sairaanhoitajaopiskelija, ja joskus paikalla viivähtää tuttava tai työtoveri.

Ja sitten on tietenkin Veera.

”Minua jännitti, pitääkö Rauha minua ihan hupakkona”

Se oli syksyä 2017 kun Joensuun seurakuntakeskukseen ilmaantui diakoniatyöntekijän hämmästykseksi nuori nainen, joka ilmoitti topakasti: ”Minä haluan sellaisen mummon”. ”Niin minkä?”, täytyi diakoniatyöntekijän kysyä, ja vastaus oli: ”No mummon”.

Nuori nainen oli Kuhmosta Joensuuhun töihin muuttanut Veera Kettunen.
– Minulla oli Kuhmossa seurakunnan kautta vastaavalla tavalla vanhempi nainen kaverina. Kun muutin tänne, eikä minulla ollut vielä tuttuja tai kavereita, niin mietin, että siitä hommasta tykkäsin. Menin seurakuntakeskukseen, ja siitä kaikki lähti.

Kettunen muistaa vieläkin tammikuisen pakkaspäivän, jona hän käveli ensi kertaa diakoniatyöntekijä Pauliina Martikaisen kanssa Rauha Torniaista tapaamaan.
– Minua jännitti, että mitähän Rauha minusta tykkää, pitääkö ihan hupakkona. Mutta meillä klikkasi heti.
– Olemme molemmat niin puheliaita, että sitä juttua rupesi tulemaan, ja yhtäkkiä tunnettiin sukulaisetkin siinä sivussa, kertoo Kettunen.

Ei tapaaminen ollut Torniaisellekaan pettymys.
– Ensivaikutelma oli hyvä. Kymmenen pistettä. Ei minua oikeastaan edes jännittänyt, kun tiesin, että tuttu diakoniatyöntekijä Pauliina on välikätenä.

Kahvittelua, lenkkeilyä ja tarinoita kerjuureissusta evakkomatkaan

Parivaljakon yhteydenpito on nyttemmin vakiintunut siihen, että Kettunen käy Torniaisen luona kutakuinkin kerran viikossa.
– Veera keittää kahvit, joskus käydään lenkillä tai avomieheni Martin luona Senioripihassa. Kerran Veera toi koulukaverinsakin käymään, kertoo Torniainen.

Tärkeä sisältö tapaamisissa on jutteleminen. Torniainen on kertonut Kettuselle elämänvaiheistaan: lapsuuden kerjuureissusta Enossa, pula-ajan ruokajutuista, korttiostoksista ja siitä, miten Kauhavalle evakkoon lähtiessä pikku-Rauha laitettiin junan hattuhyllyn verkkoon nukkumaan.
– Minusta Rauhan tarinat on mielenkiintoisia. Siinä oppii monenlaista, kun ei itse ole elänyt sellaista, sanoo Kettunen.

”Yksin ollessa minä jotenkin käperryn. Mutta kun joku käy, tulee juteltua muustakin kuin vaivoista”

Uudenlaisella ystävyydellä on sekä Torniaiselle että Kettuselle erityinen merkitys. Kettuselle auttaminen tuo hyvää mieltä.
– Omat isovanhempani ovat jo kuolleet, mutta muistan, miten tärkeätä heille oli, että siellä kävi. Minusta olisi tärkeää myös se, että meillä ei olisi niin isoa rajaa nuorten ja vanhojen välillä, sanoo Kettunen.

Torniaiselle Kettusen käynnit puolestaan ovat ”ihan elämän ehto”. Ylipäänsä se, että joku käy, on korvaamatonta.
– Yksin ollessa minä jotenkin käperryn. Ajatukset ovat helposti vähän negatiivisia. Mietin kipuja, huolehdin toistenkin edestä. Mutta kun joku käy, tulee juteltua muutakin, ei vain niistä vaivoista.
– Vaikka en minä sillä keinon yksinäinen ole kuin moni muu on. Minullahan tätä vipinää on – poikani sanoikin, että sinulla käy enemmän vieraita viikossa kuin heillä vuodessa, naurahtaa Torniainen.

Yhteinen vaikea kokemus lujitti suhdetta – Kettunen ihailee Torniaisen rohkeutta

Pelkkää tasaista ei Torniaisen ja Kettusen yhteistaival ole ollut. Käännekohta toverusten suhteeseen tuli, kun Torniainen kaatui talviliukkailla lenkiltä palatessa kotiportaisiin. Siitä seurasi parin viikon sairaalareissu.
– Veera se minua sairaalaan vei ja odotti puolille öin kun siellä kuvasivat, muistelee Torniainen.
– Muistan kun kävelin sairaalalta yöllä kotiin järkyttyneenä ja mietin, että mitä olen mennyt tekemään, minun olisi pitänyt olla Rauhan vieressä, kertoo Kettunen.
– Ja minä kun olin niin hyvillä mielin ollut, että kävely sujuu, vaan se olikin tyyntä myrskyn edellä. Portaat olikin liukkaat, kertoo Torniainen.

Yhteinen kokemus lähensi ja lujitti kaksikkoa. Kettunen kävi Torniaista sairaalassa tapaamassa ja piti kodista huolta kun emäntä ei ollut paikalla.
– Kastelin tekokukatkin vahingossa, kun niin touhuissani olin, nauraa Kettunen.
– Rauniot oli vain jäljellä, kun palasin, vitsailee Torniainen hyväntuulisesti.

Torniaisen aktiivinen elämänote herättää Kettusessa ihailua.
– Rauha on niin sisukas ja rohkea. Sinnikkäästi hän on kättäkin kuntouttanut, kun olkapää meni. Välillä hän huitelee ulkona rollaattorin kanssa yksinkin, kertoo Kettunen.
– Kyllä minä sanon, että kaikki on koettu, se sairaalareissukin. Mutta tässä kunnossahan minä vielä mennä törötän, jos Luoja elonpäiviä antaa, toteaa Torniainen


 

Tule vapaaehtoiseksi ikäihmiselle!

• Peruskoulutus uusille vapaaehtoisille ti 22.10. ja 29.10.2019 klo 17–19 Joensuun seurakuntakeskuksessa.
• Koulutuksen jälkeen tarjolla kohtaamisia ikäihmisten kodeissa ja ulkoilukaverina toimimista.
• Ilm. viim. 14.10.: http://www.joensuunevl.fi/ilmoittaudu
• Lisätietoja: diakoniatyöntekijä Pauliina Martikainen, pauliina.martikainen@evl.fi, p. 050 4387474
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Siun sote

 Virpi Hyvärinen

Oppilaitospapin pakeilla saa puhua mistä vain

Yhdeltä kuolee äiti, toinen ei tunne kaupungissa ketään, kolmas etsii itseään somessa, neljäs väsyy, kun kaikkea on liikaa. Siinä teemoja, jotka kuormittavat nuoria – ja usein yhtä lailla aikuisia.

Yhdeltä kuolee äiti, toinen ei tunne kaupungissa ketään, kolmas etsii itseään somessa, neljäs väsyy, kun kaikkea on liikaa. Siinä teemoja, jotka kuormittavat nuoria – ja usein yhtä lailla aikuisia.

Oppilaitospapit Sanna Kauppinen ja Tiina Belov hymyilevät Riveria Peltolan ovella.
Sanna Kauppinen (vas.) toimii tammikuun loppuun saakka oppilaitospappina ammattikasvatuksen puolella, Tiina Belov on yliopistopastori, jonka työalueeseen kuuluu myös Riveria Niittylahti.

Joensuun seurakuntayhtymällä on kaksi oppilaitospappia, joiden työaluetta ovat kaikki Joensuun alueen oppilaitokset. Työkenttä on laaja: käytännössä joka neljäs vastaantulija on Joensuussa joko opiskelija tai jollakin tavalla töissä oppilaitoksessa.
Pastorit Tiina Belov ja Sanna Kauppinen toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Työn puitteet on linjattu yhteistyösopimuksissa.
– Palvelemme sekä opiskelijoita että työntekijöitä. Tärkein tehtäväni on olla oppilaitoksessa, sanoo yliopistopastori Tiina Belov.
– Työstäni yli puolet on keskustelutyötä. Oppilaitospappi on usein se ainoa, jolla on aikaa kysymyksiin, jotka eivät liity suoraan heidän tehtäväänsä; filosofisiin, eettisiin ja hengellisiin pohdintoihin ja sen miettimiseen, kuka tai mikä minä olen, hän lisää.

Elämän murroskohdat, uupuminen ja läheisten ongelmat kuormittavat, myös some- ja ympäristöahdistus näkyvät opiskelumaailmassa

Oppilaitospappien palveluja tarvitaan Sanna Kauppisen mukaan tyypillisesti elämän murroskohdissa: kun läheinen kuolee, kun muutetaan uudelle paikkakunnalle tai kun ihmissuhteissa tulee vastaan jokin äkillinen tilanne.
– On myös väsymistä, kun on liikaa asioita samaan aikaan tai isoja muutoksia elämässä. Joskus läheisten ongelmat kuormittavat, tai pärjääminen työelämässä mietityttää. Myös masennus ja muut mielenterveyden ongelmat näkyvät keskusteluissa, sanoo Kauppinen.
Ajankohtaisia teemoja ovat pastorien mukaan myös sosiaalisen median tuomat ilmiöt, kuten peliriippuvuus ja jatkuvan kuvatulvan vaikutus minäkuvaan.
– Myös ympäristön tilanne ja maailman tulevaisuus painavat nuoria. Ja joillekin opiskelijoille jo kiireettömän aikuisen läsnäolo on tärkeää, sanoo Belov.
Kauppisen mukaan ihmiset tarvitsevat venttiilin, missä tuulettaa rehellisesti ja luottamuksellisesti asioita.
– Siinä tehtävämme on viestiä, että toivon ikkuna auki. On tärkeätä, että joku sanoo, että sinä pärjäät. Aika monesti keskustelussa käy niin, että asia ei muutu, mutta se suhteutuu.

Oppilaitospapit vinkkaavat: Luo järkevä päivärytmi, tee kämpästäsi koti, älä jää yksin

Mutta mitä ovat oppilaitospappien ohjeet hyvään opiskelijaelämään?
– Ihan perusjutut ovat tärkeitä. Mene nukkumaan ajoissa, herää ajoissa. Syö riittävästi ja säännöllisesti – ei pelkkää pikaruokaa. Hanki harrastus, tapaa ystäviä, pidä itsestäsi huolta. Myös rauhallinen oman minuuden pohdinta on tärkeää, summaa Belov.
– Uudessa opiskeluryhmässä on usein joku tyyppi, jonka kanssa voisi ajatella hengaavansa. Kutsu opiskelukavereita vaikka syömään, ei se haittaa vaikka he eivät ole vielä tuttuja. Laittakaa ruokaa, käykää lenkillä, kutsukaa kotiin. Tee omasta kämpästä itsellesi koti, jossa viihdyt, evästää Belov.
Kauppinen korostaa, että kenenkään ei kannata jäädä yksin. Kun apua tarvitsee, sitä kannattaa pyytää. Harrastuksiin ja esimerkiksi paikallisseurakunnan toimintaan kannattaa lähteä rohkeasti mukaan.
– Jos joku ei uskalla yksin mennä vaikkapa kansainväliseen messuun, niin minua voi nykäistä hihasta, mennään ensi kerralla porukassa, rohkaisee Kauppinen.
– Käy katsomassa, missä viihdyt, ja mene sinne – olipa se sitten liikuntaa, kirkon toimintaa tai ylioppilasteatteria. Se on samalla aikuisuuden opettelua – että etsii ja toimii itse, lisää Belov.


 

Oppilaitospapit päivystävät – tule juttusille!

• Ma klo 9-11 Riveria Niskala
• Ma Riveria Niittylahti, kellonaika varmistuu myöhemmin
• Ti klo 9-11 Riveria Peltola
• Ti klo 11.30-13 Genesis-kappeli yliopistolla
• Ke klo 9-11 Riveria Jukola
• Ke klo 13-15 Karelia AMK, Tikkarinne
• To klo 11-13 Karelia AMK, Wärtsilä (kahvit tarjotaan!)
• Riveria Otsola ja Kaislakatu sopimuksen mukaan
• Luovilla toimintaillat noin kerran kuukaudessa yhteistyössä Liperin seurakunnan kanssa.

Virpi Hyvärinen

Rantakylässä käynnistyy Senioripysäkki-toiminta

Senioripysäkki-ryhmät ovat HelsinkiMission kehittämiä, yli 60-vuotiaille tarkoitettuja ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä.

Rantakylän seurakunnassa käynnistyy Senioripysäkki-toiminta 23.1.2020. Senioripysäkki-ryhmät ovat HelsinkiMission kehittämiä, yli 60-vuotiaille tarkoitettuja ammattilaisen ohjaamia terapeuttisia keskusteluryhmiä. Ryhmät ovat maksuttomia ja ehdottoman luottamuksellisia. Ryhmässä on tarkoituksena jakaa omia ajatuksia ja tunteita, sekä löytää niille uusia merkityksiä ja näkökulmia. Tavoitteena on yksinäisyyden, alakuloisuuden ja ahdistavan olon lieveneminen.

Ikääntyminen tuo usein suuria muutoksia elämään. Ne voivat liittyä eläkkeelle jäämiseen, puolison kuolemaan, yksinäisyyteen, omaan tai läheisen sairastumiseen, ihmissuhteisiin tai yllättävään kriisitilanteeseen. Kun monet huolet painavat mieltä, seurauksena voi olla mielialan laskua, jopa pelkoa selviytymisestä.

Senioripysäkki-keskusteluryhmät kokoontuvat 1,5 tunnin ajan kerran viikossa, 15 viikon ajan. Ryhmiin osallistuu 5-8 henkilöä.

Senioripysäkki-ryhmä alkaa 23.1.2020. Se kokoontuu torstaisin klo 13-14.30 Rantakylän kirkolla. Ryhmän järjestää Rantakylän seurakunnan diakoniatyö. Ryhmään liittyminen ei edellytä seurakunnan jäsenyyttä eikä Rantakylän alueella asumista.

Ota yhteyttä, kysy lisätietoja ja ilmoittaudu ryhmän ohjaajalle: Raija Alhosaari, diakoni, p. 050 3386065 tai raija.alhosaari@ evl.fi.