Rantakylän kirkossa järjestetään sunnuntaina 25.10. klo 18 iskelmämusiikin tuomasmessu. Keskustelusaarnan messussa pitävät voimalajien parista tunnetut kontiolahtelainen Mika Törrö ja joensuulainen pastori Salla Romo. Messua vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen päivän teemalla.
Suomalaisilla, eri vuosikymmeniltä peräisin olevilla iskelmillä ryyditetty tuomasmessu järjestetään Joensuussa nyt toista kertaa. Messun musiikista vastaa Gospelryhmä Arepa.
– Olemme miettineet iskelmiä, joita olisi suhteellisen helppo laulaa yhteislauluna. Sanoituksista yritimme löytää ajatuksia elämän eri tilanteista, niin valoista kuin varjoistakin. Messussa tullaan laulamaan esimerkiksi Mestaripiirros, Satumaa, Minä suojelen sinua kaikelta ja Rakastettu, kertovat messua järjestävät kanttori Janne Piipponen ja pastori Hanna Pajarinen.
Iskelmien lyriikoissa on heidän mukaansa paljon syvällistä, elämänmakuista pohdiskelua ja niitä voi hyvin lähestyä myös hengellisistä lähtökohdista.
– Mielestämme on mukavaa tutkailla ja tutustua iskelmiin jumalanpalvelusvinkkelistä. Tämä on myös yksi mahdollisuus kohdata niitä ihmisiä kirkon penkissä, joita perinteinen meininki ei nappaa, Pajarinen ja Piipponen pohdiskelevat.
Messuun tuo erityistä mielenkiintoa myös se, että keskustelusaarnassa on mukana Suomen vahvimman miehen tittelin vuonna 2018 ja 2019 saanut Mika Törrö.
– Mikan elämäntarina on upea selviytymistarina siitä, kuinka ihminen nousee päihdehelvetistä ja asunnottomuudesta huippu-urheilijaksi. Tulen kysymään Mikalta mm. sitä, että mikä sai hänet tekemään muutoksen ja kuinka se onnistui, kertoo keskustelusaarnaa johdatteleva pastori Salla Romo.
”Olin lomalla, kun koronatilanne tuli päälle. Oli mukava huomata, että johtoryhmämme alkoi toimia juuri niin kuin valmiussuunnitelmamme edellyttää. Johtoryhmästä tuli kriisijohtoryhmä”, kertoo Joensuun seurakunnan kirkkoherra, seurakuntayhtymän valmiuspäällikkö Petri Rask.
Pielisensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Saila Musikka (vas. ylh.), Joensuun seurakunnan kirkkoherra Petri Rask (oik. ylh.), Pyhäselän seurakuntapastori Erika Kyytsönen (vas. alh.) ja Rantakylän seurakunnan varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen (oik) ovat mukauttaneet nopeasti työnsä poikkeusolojen ehdoilla. Karvisella on ollut käyttöä Hoosianna-aasin puvullekin muskarivideoiden teossa. Kuvat: Merja Tuononen, Aila Rask, Erika Kyytsönen, Paula Suliman.
Diakoniatyöntekijä Saila Musikka:
Auttamismuotojen kehittäminen käynnistyi heti
– Poikkeusoloissa on täytynyt ottaa nopeasti haltuun uusia työnteon malleja. Olo on tällä hetkellä hämmentynyt. Olen tottunut käymään keskusteluja kasvotusten, ja nyt se tapahtuukin puhelimitse, WhatsAppilla ja sähköpostitse. Toki tämä on parempi kuin ei mitään, mutta kyllä kontakti jää tavallista kalpeammaksi.
– Kun poikkeusolot käynnistyivät, aloimme miettiä, ketkä tässä tilanteessa tarvitsevat erityisesti tukea, ja miten voimme heitä auttaa. Yksi ryhmä on perheet ja toinen nuoret, jotka opiskelevat nyt etänä. Olemme valmistelleet hankehakemuksen näiden ryhmien auttamiseksi mahdollisimman pikaisesti.
– Seurakunnassamme on myös päivystyspuhelin, johon tulevia kauppa- ja apteekkiapupyyntöjä me diakoniatyöntekijät organisoimme. Taloudellisen avunpyyntöjen osalta mennään nyt aika lailla normirytmillä, yhteiskunta on ottanut hyvin kopin taloudellisesta puolesta.
– Haluan rohkaista ihmisiä olemaan yhteydessä seurakunnan työntekijöihin. Jos voimme edes vähän kompensoida ihmisten tunnetta eristäytyneisyydestä ja yksinäisyydestä, niin sen haluamme tehdä.
Valmiuspäällikkö, kirkkoherra Petri Rask:
Johtoryhmä kokoontunut tiiviiseen tahtiin
– Olin lomalla, kun koronatilanne tuli päälle. Seurakuntayhtymän valmiuspäällikkönä oli mukava huomata, että johtoryhmämme alkoi toimia juuri niin kuin meidän valmiussuunnitelmamme edellyttää. Johtoryhmästä tuli kriisijohtoryhmä.
– Olemme pitäneet poikkeuksellisen paljon kokouksia. Päätettävänä on ollut mm. se, mitä 10 hengen kokoontumisrajoitus tarkoittaa seurakunnissa ja miten välitämme jumalanpalvelukset seurakuntalaisille poikkeusoloissa. Valmiuspäällikkönä roolini on ollut myös yhteyden pitäminen muiden viranomaisten suuntaan.
– Kirkkoherrana olen ohjannut koko työyhteisön etätyöskentelyyn. Onneksi sitä oltiin tehty jonkin verran jo aiemminkin. Nyt varmistettiin, että kaikilla on asialliset välineet siihen. Lääninrovastina olen etsinyt väylän rovastikunnan kirkkoherrojen keskinäiseen kommunikointiin.
– Iso muutos on se, että yhteys seurakuntalaisiin jää paljon tavallista ohuemmaksi. Normaaleja jumalanpalveluksia ei ole, toimituskeskustelut käydään puhelimessa ja esimerkiksi siunauksessa ollaan kasvokkain yhdessä vain se hetki kappelissa. Se on aika surullista.
Pastori Eerika Kyytsönen:
Kaikessa huomioitava korona
– Poikkeusoloihin siirtyminen oli minulle varsin intensiivinen kokemus. Työ piti hetkessä jäsentää kokonaan uudella tavalla. Viikon sisällä alkoi hahmottua, kuinka laajasti omaan työhön poikkeusolot vaikuttavat.
– Olen tehnyt nyt valmisteluja enemmän kotoa käsin. Kaikessa tulee pidettyä koko ajan mielessä poikkeusoloihin liittyvät rajoitukset. Siunaamisissa on usein iäkkäitä ihmisiä, ja saan usein käydä läpi sitä, mitä rajoitukset omaisen näkökulmasta tarkoittavat.
– Vihkimisten suhteen näyttää siltä, että ihmiset ovat jääneet odottavalle kannalle. Kasteita on järjestetty seurakuntatalolla rajoitukset huomioiden. Olemme puhuneet, että isomman juhlan voi järjestää myöhem-min.
– Jumalanpalveluksissa tuntui aluksi oudolta se, että seurakunta ei ole paikalla. Rukouksen ulottuvuus korostuu nyt messussa erityisellä tavalla.
– Rippikoulun osalta talvijakson teemapäivät ovat vaihtuneet etätyöskentelyyn. Kesän leirien ja konfirmaatiopäivien suhteen seurakunnat tekevät ratkaisuja lähiaikoina. Lapsi- ja perhetyö muuttui myös aivan valtavasti: kaikki kerhot ovat jääneet tauolle.
Varhaiskasvatuksen ohjaaja Laura Karvinen:
Kerhotoiminta loppui, siirryimme verkkoon
– Uusi tilanne on vaatinut paljon työtä ja avannut uusia mahdollisuuksia. Toivon, että nyt opitut asiat jäävät elämään myös poikkeusolojen jälkeen.
– Kun kerhot ovat tauolla, olemme siirtäneet toimintaamme verkkoon. Julkaisemme keskiviikkoisin kerhohartauden, sunnuntaisin nettipyhiksen ja perjantaisin Hoosianna-aasin vetämän kirkkomuskarin YouTu-bessa Toivon tähden -kanavalla sekä FB:ssa Rantakylän seurakunnan sivulla. Meillä on oma Insta-tili rantakylansrklapset.
– Olemme lähteneet tekemään myös diakonista perhetyötä yhteistyössä Siun soten varhaisen tuen perhetyön ja lastensuojelun kanssa. Yhteistyötä teemme myös Lähiötalon kanssa. Olimme mukana jakamassa Jokaiselle lapselle lounas –kampanjan ruokakasseja. Lisäksi jaamme maanantaisin klo 9-15 puuhapusseja Rantakylän kirkolla ja Talastuvalla.
– Varhaiskasvatuksen tiimissä on pohdituttanut tilanteen epävarmuus ja töitten riittäminen. Olen kiitollinen yhtymästä tarjoutuneista työalan ulkopuolisista töistä sekä luovasta ja aikaansaavasta tiimistämme. Huumori ja työhön tarttuminen pitävät positiivista ilmapiiriä yllä.
Epäilevän Tuomaan mukaan nimetty tuomasmessu on avarahenkinen luterilainen jumalanpalvelus, jossa yhdistyvät arkielämän kysymykset, rukous, vanhan kirkon traditio ja mukaansatempaava musiikki.
Maaliskuun 7. päivä 2020 tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun Joensuussa vietettiin ensimmäistä kertaa tuomasmessua. Kahta vuotta aiemmin Helsingissä syntynsä saanut, suureen suosioon noussut uudenlainen jumalanpalvelus rantautui Joensuuhun paikallisten seurakuntien työntekijöiden aloitteesta.
Ensimmäisessä Joensuun tuomasmessussa saarnasi yksi Helsingin tuomasmessun pe-rustajista, pastori Olli Valtonen. Täkäläisen Tuomasmessun 30-vuotisen historian ympyrä sulkeutuu sunnuntaina 15.3.2020 Rantakylän kirkossa, kun sama mies, sosiaalineuvos Olli Valtonen, saarnaa juhlamessussa.
Vetävä ja koskettava musiikki luo messulle omaleimaisen ilmeen
Mutta mikä tämä pyöreitä vuosiaan viettävä tuomasmessu oikeastaan on? Kyseessä on luterilainen, ilta-aikaan vietettävä ehtoollisjumalanpalvelus, joka on saanut nimensä Raamatun ”Epäilevästä Tuomaasta”. Nimellä halutaan tuoda esiin tilaisuuden helppoa lähestyttävyyttä kaikenlaisille ihmisille. Tavallisesta sunnuntaiaamun jumalanpalveluksesta tuomasmessu poikkeaa paitsi ajankohdaltaan, myös toteuttamistavoiltaan ja tunnelmaltaan.
Yksi omaleimainen tekijä tuomasmessussa on vetävä hengellinen musiikki, joka koostuu muun muassa tuomaslauluista ja moderneista virsisovituksista. Joensuussa, Rantakylän kirkolla kerran kuukaudessa vietettävien tuomasmessujen musiikista vastaa kanttori Janne Piipponen yhdessä nuorista aikuisista koostuvan Arepa-kuoron ja orkesterin kanssa.
– Eräs tuomasmessun löytänyt nuori aikuinen sanoi, että hän on kaivannut ”tavallisiin” kirkon messuihin enemmän iloa, ja nyt hän on löytänyt tämän ilon näistä messuista, kertoo tuomasmessuja Joensuuhun tuomassa ollut rovasti Aune-Inkeri Keijonen.
Rukousalttareilla tuohuksia, rukouskiviä, esirukoilijoita ja lappuja joille kirjoittaa oma rukous
”Perusjumalanpalveluksesta” tuomasmessu poikkeaa myös siltä osin, että messun rukousjakso on tavallista monipuolisemmin toteutettu. Se tarjoaa kirkkoon tulijalle monia osallistumisen mahdollisuuksia. Toisaalta messussa voi myös vain istua penkissä ja laulaa – tai vain olla läsnä.
Aune-Inkeri Keijoselle tuomasmessu onkin ennen kaikkea rukousmessu, jossa pyhä ja arki koskettavat konkreettisesti toisiaan.
– Myös liike on rukousta. Tuomasmessussa voi lähteä liikkeelle rukousjakson aikana sytyttämään rukouskynttilöitä, kirjoittamaan lapulle rukouspyyntöjä ja tulla öljyllä voideltavaksi rukousalttarille. Myös lyhyeen sielunhoidolliseen keskusteluun, henkilökohtaiseen synninpäästöön ja siunaukseen on aina mahdollisuus, hän kertoo.
– Uutena mahdollisuutena messuun ovat tulleet rukouskivet. Yhdellä rukousalttarilla on vesimalja, johon voi pudottaa erivärisiä kiviä sen mukaan, millaisen asian haluaisi tuoda yhteisessä rukouksessa kannetuksi Jumalan eteen, kertoo Keijonen.
Rantakylän tuomasmessuista tällä hetkellä vastaava rovasti Anna Holopainen nostaa näiden messujen erityispiirteenä esiin myös sen, että messu syntyy poikkeuksellisen vahvasti vapaaehtoisten seurakuntalaisten voimin.
– Meillä sitä tekee noin 20 henkilön joukko vapaaehtoisia seurakuntalaisia. Kuka tahansa voi tulla vapaaehtoistetäviin. Tehtäviä on monenlaisia alkaen kirjojen jakamisesta ja iltateen keittämisestä öljyllä voitelemiseen ja ehtoollisen jakamiseen. Jokaiseen tehtävään annetaan tukea ja ohjausta tarpeen mukaan. Tehtävään ei tarvitse sitoutua, vaan siinä voi palvella vaikka vain yhden messun ajan, rohkaisee Holopainen.
Rantakylän tuomasmessuun kuuluvat joka kerta myös seurakunnan järjestämä lastenkaitsenta sekä kaikille yhteinen iltatee messun jälkeen seurakuntasalissa.
Juhlakevään messut Rantakylän kirkossa
• Juhlamessu su 15.3. klo 18, saarnaa sosiaalineuvos Olli Valtonen.
• Juhlakevään muut tuomasmessut: Pääsiäisyön tuomasmessu la 11.4. klo 22 (saarna Anna Holopainen), tuomasmessu su 3.5. klo 18.
Pielisensuun seurakunta osallistuu tänä vuonna Suomen ev.lut. kirkon Ekopaastoon järjestämällä perhekerhoihin ja Hukanhaudan seurakuntatalolle vaatteidenvaihtotorin. Ekopaastoa vietetään kirkossa vuosittain tuhkakeskiviikosta pääsiäiseen, eli tänä vuonna 26.2.–11.4.2020. Tämän vuoden teemana on vaatteiden vastuullisuus ja toivon näköalat.
Ekopaaston tämän vuoden teemasta innostuttiin Pielisensuun seurakunnassa niin, että Hukanhaudan seurakuntatalolle järjestetään pidempiaikainen vaatteidenvaihtotori ja Pielisensuun kirkon sekä Pikku-Ketun perhekerhoihin kertaluontoiset vaatteidenvaihtotapahtumat.
Vaatteidenvaihtotori käynnistyy viikolla 12
Hukanhaudan vaatteidenvaihtotori käynnistyy keskiviikkona 18.3., ja on auki pääsiäiseen saakka ma-to klo 9-11. Pielisensuun kirkon perhekerhossa tempaus toteutetaan tiistaina 17.3. klo 9.30-11 ja Karsikossa sijaitsevan Pikku-Ketun kerhohuoneella torstaina 19.3. klo 9.30-11. Pikku-Ketun kerhohuone sijaitsee osoitteessa Kettuvaarantie 25.
– Kirkon ja Pikku-Ketun perhekerhoissa ei ole tilaa säilytellä vaatteita, joten niissä Ekopaastoa toteutetaan kertaluonteisesti, kertoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Riitta Mälkönen.
Mälkönen innostui vaatteidenvaihtotorin järjestämisestä kuultuaan tämän vuoden Ekopaaston teemasta muilta kirkon työntekijöiltä.
– Lisää vettä myllyyn toi se, että kuulin perheiden kyselleen mahdollisuutta lahjoittaa vaatteita eteenpäin. Lastenohjaajat innostuivat ajatuksesta myös, kertoo Mälkönen.
Lihansyönnistä paastoaminen vuosisatoja vanha ekoteko
Valtakunnallista Ekopaasto-kampanjaa on toteutettu vuodesta 2012. Kampanjassa innostetaan suomalaisia liittymään pääsiäispaastoon tavalla, joka osaltaan auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta.
Suurimmat hiilipäästöt tulevat yksittäisillä ihmisillä ruuasta, liikkumisesta ja asumisesta. Vanha kristillinen tapa luopua paastonajaksi lihan syönnistä on siis vuosisatoja vanha ekoteko. Samoin vaikuttaa elämän tahdin hidastaminen. Ekopaastoajat voivat etsiä itselleen hyvän tavan liittyä paastoon.
Uudenlaisessa ryhmässä surulle haetaan sanoja paitsi puhumalla, myös runojen ja kirjoittamisen avulla.
Uudenlaisessa ryhmässä surulle haetaan sanoja paitsi puhumalla, myös runojen ja kirjoittamisen avulla.
Narratiivisen sururyhmän ohjaajina toimivat diakoni Miia Muhonen (vas.) ja pastori Hanna Pajarinen. Kuva: Virpi Hyvärinen.
Sururyhmä on vertaistukiryhmä, joka tarjoaa läheisensä menettäneelle mahdollisuuden näyttää suruaan. Se on paikka, jossa surusta saa puhua, ja erilaisia suruun liittyviä tunteita voi turvallisesti ja luottamuksellisesti ilmaista.
Rantakylän kirkolla käynnistyy helmikuun puolivälissä uudentyyppinen, narratiivinen sururyhmä, jossa surua lähestytään paitsi perinteiseen tapaan puhumalla, myös runojen ja kirjoittamisen avulla. Ryhmä on tarkoitettu läheisensä menettäneille Joensuun ja Kontiolahden asukkaille.
Menetyksestä olisi hyvä olla kulunut jonkin verran aikaa, noin 2-6 kuukautta. Ryhmään voivat osallistua myös jo aiemmin perinteiseen sururyhmään osallistuneet.
Ryhmässä lähdetään liikkeelle menetyksen alkuhetkistä, edetään kohti toivoa
Ajatus narratiivisen sururyhmän järjestämisestä lähti opintovapaalla olevalta Kontiolahden seurakunnan diakoniatyötekijä Miia Muhoselta, joka valmistelee sosionomi (YAMK) -opintoihin kuuluvaa opinnäytetyötään aiheesta Sanoja surun sanattomuuteen – kuoleman suru ja runous. Itsekin runoja kirjoittava, diakonin työssään useita sururyhmiä ohjannut Muhonen toimii Rantakylän ryhmän ohjaajana yhdessä pastori Hanna Pajarisen kanssa.
Ryhmä kokoontuu kevään 2020 aikana tiistai-iltaisin yhteensä seitsemän kertaa. Tapaamisissa lähdetään liikkeelle menetyksen alkuhetkistä ja hautajaismuistoista edeten tulevaisuuden ja toivon ajatuksiin. Ryhmässä mietitään, miten jaksaa surun kanssa elämässä eteenpäin.
– Kokoontumisiin kuuluu hartaushetki sekä surun sanoittamista yhdessä kunkin kerran teeman mukaisesti. Käytämme Elina Salmisen ja Anna-Mari Kaskisen runoja apuna surun sanoittamisessa. Runoilla on vahva rooli ryhmän tapaamisissa, kertoo Muhonen.
Kirjoittamisen rooli on tässä sururyhmätyöskentelyssä erityisen tärkeässä asemassa.
– Tavallisissakin sururyhmissä saatetaan hyödyntää kirjoittamista, mutta tässä se on korostunut. Ryhmäläiset kirjoittavat tapaamiskertojen väleissä päiväkirjanomaisesti ylös tunteitaan ja ajatuksiaan, kertoo Muhonen.
Ryhmäläisten tekstit ja ajatukset tutkimuksen kohteena
Tavallisesta sururyhmästä Rantakylän narratiivinen sururyhmä poikkeaa myös siltä osin, että se nivoutuu tiiviisti Muhosen opinnäytetyöhön.
– Kyseessä on sururyhmä, ja sen keskiössä on ryhmän osallistujille tarjoama mahdollisuus surun sanoittamiseen. Samalla tämän ryhmän toiminta on kuitenkin myös osa tutkimustani, jossa analysoin ryhmäläisten kirjoituksia ja tapaamisistamme kirjoittamiani muistiinpanoja, kertoo Muhonen.
– Tulen käyttämään lainauksia ryhmäläisten ajatuksista raportointivaiheessa. Tässä on ehdottoman tärkeää luottamus. Analysoidessani materiaalia kiinnitän erityistä huomiota tietosuojaan liittyviin kysymyksiin. Ryhmäläiset allekirjoittavat tutkimusluvan, avaa Muhonen.
Muhonen haastattelee tutkimukseen myös runoilijat Anna-Mari Kaskisen ja Elina Salmisen.
Sururyhmän tavoitteena on Muhosen mukaan löytää surun keskeltä toivo ja voima jaksaa eteenpäin.
– Kuoleman surusta sanotaan, että se on usein sanatonta. Kuitenkin sanojen löytäminen ja surun sanoittaminen on tärkeää. Runous ja ajatusten kirjoittaminen esimerkiksi päiväkirjanomaisesti voivat toimia apuna. Sururyhmässä on tärkeää vertaistuki ja mahdollisuus puhua surusta, toteaa Muhonen.
Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät perinteisen Ristintie-vaellusnäytelmän pitkäperjantaina 10.4.2020 Joensuun torilla.
Ristintie on nätyelty jo useana vuonna Joensuun torilla. Kuva: Cecilia Riikonen.
Kristuksen kärsimystarinan kertovaan näytelmään haetaan uusia näyttelijöitä. Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät perinteisen Ristintie-vaellusnäytelmän pitkäperjantaina 10.4.2020 Joensuun torilla. Näytelmän ohjaa Janne Hyytiäinen ja Jeesuksen roolissa nähdään tänä vuonna Tomi Laurikainen.
Tapahtumaan kaivataan mukaan uusia ja innokkaita näyttelijöitä. Kaikki näytelmään mukaan haluavat ovat tervetulleita, aikaisempi näyttelijäkokemus ei ole välttämätöntä. Esitystä harjoitellaan maalis-huhtikuussa Joensuun seurakuntakeskuksella (Kirkkokatu 28).
Ensimmäiset harjoitukset pidetään tiistaina 10.3. klo 16.30 alkaen. Toiset harjoitukset ovat torstaina 12.3. klo 16.30 alkaen. Näytelmään osallistumisesta kiinnostuneet henkilöt voivat tulla suoraan mukaan harjoituksiin tai ottaa yhteyttä näytelmän tuotantovastaavaan Cecilia Riikoseen (p. 050 541 4181).
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto valitsi kokouksessaan 21.1.2020 Eija Majasaaren sairaalapastorin virkaan.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto valitsi kokouksessaan 21.1.2020 Eija Majasaaren sairaalapastorin virkaan. Sairaalapastorin virka vapautuu 1.7.2020, kun nykyinen viranhaltija jää eläkkeelle. Sairaalapastorin virkaan oli 18 hakijaa, joista 17 täytti viran kelpoisuusehdot.
Eija Majasaari työskentelee tällä hetkellä Pielisensuun seurakunnan vt. kappalaisena. Majasaari on aiemmin toiminut myös sairaalapastorin sijaisena Joensuun seurakuntayhtymässä.
Yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan myös avata haettavaksi Vaivion kurssikeskuksen emännän tehtävän. Tehtävän hakuaika päättyy 9.2.2020.
Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia.
Monille vanhemmille joulu aiheuttaa paineita, kun rahat ovat vähissä, mutta lapsille haluaisi järjestää jouluiloa.
Diakoniatyöntekijät Pauliina Martikainen (vas.) ja Marja Ikonen purkivat joulukassin sisällön näkyville. ”Joulukasseista 30-40% menee Noljakka-Marjalan alueella lapsiperheisiin, kertoo Ikonen. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun seurakunnan diakoniatyöntekijä Marja Ikoselle on tuttua se, että joulun alla yhteydenotot diakoniatoimistoon aktivoituvat. Monella lapsiperheellä rahat eivät tahdo riittää elämiseen arjessakaan, saati sitten joulun alla, kun haluaisi antaa lapsille joululahjoja ja laittaa vähän parempaa ruokaa joulupöytään.
– Joululomalla taloudellista painetta kasvattaa sekin, että lapset eivät ole kouluruoan parissa. Monella ei ole myöskään varaa lähteä lomalla reissuun tai tehdä jotakin kivaa yhdessä, toteaa Ikonen.
”Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on vaikeutunut”
Noljakka-Marjalan alueella 30-40% diakonian vastaanotolla kävijöistä on lapsiperheitä. Lukema koskee myös joulun ajan asiakkuuksia. Ikosen mielestä määrä on suuri.
– Meillä käy monenlaisia perheitä: yksinhuoltajia ja työttömiä, mutta myös perheitä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Siinä voi olla velkaantumista tai sairautta, tai perheen tulot ovat niin pienet, että ne eivät riitä kaikkiin menoihin, kun perhe jää juuri ja juuri tukien ulkopuolelle.
– Viime vuosina perheiden taloudellinen pärjääminen on selvästi vaikeutunut. Suunta yhteiskunnassa on ollut se, että etuuksia koko ajan pienennetään. Muun muassa asumisen kustannukset ovat nousseet niin, että ne vievät suhteessa liian suuren osan perheen kokonaistuloista, toteaa Ikonen.
Diakonialta keskusteluapua, taloudellista avustusta ja joulukasseja
Seurakuntien diakoniatyöltä lapsiperheet voivat saada keskusteluapua ja tarvittaessa pientä, tilapäistä taloudellista tukea.
– Diakoniatyöntekijältä voi varata keskusteluajan, jolloin voidaan yhdessä kartoittaa perheen kokonaistilannetta ja miettiä mistä tukea voisi hakea. Koskaan ei tarvitse ajatella, että tilanne on toivoton. Aina on jotakin, johon voi tarttua, ja lähteä asia kerrallaan etenemään, rohkaisee Ikonen.
Tämän vuoden joulu kolkuttelee jo ihan ovella. Joensuun ev.lut. seurakunnat toteuttivat tänäkin vuonna Joulukassikeräyksen, jonka tuotosta merkittävä osa ohjautuu Noljakka-Marjalassa lapsiperheille. Yksityishenkilöiden ja muiden tahojen lahjoittamissa joulukasseissa on etupäässä jouluisia ruokatarvikkeita.
– Jos joku vielä haluaa auttaa lapsiperheitä, kannattaa olla yhteydessä diakoniatyöntekijään ja kysyä, millä tavalla auttaminen olisi mahdollista. Jouluksi apu ei välttämättä enää ehdi perille, mutta elämää on joulun jälkeenkin. Es-merkiksi koko perheen liput elokuviin, teatteriin tai vaikkapa HopLopiin ovat monelle perheelle liian kalliita. Lahjakortti ravintolaan voisi olla luksusta, kun sellainen on harvemmin mahdollista, toteaa Ikonen.
Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.
Erityisesti vähävaraisille ja yksinäisille tarkoitettu maksuton jouluateria järjestetään jo 21. kerran. Viime vuonna jouluaaton aterian kävi nauttimassa liki 400 ruokailijaa.
Perinteinen Joulumaa-ruokailu syntyy seurakuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyöllä. Verkoston edustajat tutkailivat Kotikartanoyhdistyksen tiloissa järjestetyssä palaverissa jo saapuneita jouluaterian aineksia. Kuva: Virpi Hyvärinen
Joensuun luterilaisten seurakuntien, ortodoksisen seurakunnan ja paikallisten yhdistysten yhteinen voimanponnistus, Joulumaa-ruokailu, lähestyy. Jouluaattona Lyseon peruskoulun ruokalassa järjestettävä tapahtuma on kaikille avoin, mutta erityisesti sinne kutsutaan vähävaraisia ja yksinäisiä sekä perheitä, joilla ei muuten ole mahdollisuutta jouluruokailuun.
– Joulumaa-ruokailu on pitkä perinne, ja sen tarkoitus on tarjota joulun ilosanomaa ja ravintoa kaikille, joilla on tiukka elämäntilanne eikä välttämättä lähiomaisia seurana. Tarjolla on perinteistä jouluruokaa: kinkkua, laatikoita, paistia ja lohta, kertoo tapahtuman järjestelyissä mukana oleva järjestökoordinaattori Minna Takkunen Kotikartanoyhdistyksestä.
Joulumaa-ruokailu rahoitetaan lahjoitus- ja sponsorointivaroin. Yritykset ja yhdistykset ovat lahjoittaneet myös ruokatarvikkeita tapahtuman järjestämiseksi.
Satojen ruokailijoiden jouluateria syntyy pitkälti talkoovoimin. Ammattikokit valmistavat ruoan vapaaehtoisjoukon avustamana.
– Vapaaehtoisia on noin 30 hengen porukka. Tänä vuonna ei ole tarvinnut rekrytä uusia mukaan, kun aiemmin mukana olleet ovat ilmoittautuneet tehtäviin. Ruokien valmistelu aloitetaan aatonaattona, samoin tilat laitetaan kuntoon jo maanantaina. Aattona jatketaan keittiöhommilla ja tarjoilulla. Lopuksi on vielä purku ja siivous. Kyllä siinä tekemistä riittää, kertoo Takkunen.
Diakoni Saila Musikka: ”Tämä on kirkon työn ydintä”
Joensuun evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat olleet aikanaan perustamassa Joulumaa-tapahtumaa. Seurakunnat ovatkin mukana tapahtumassa nyt jo 21. kertaa. Tänä vuonna Joulumaan järjestelyissä mukana olevan Pielisensuun seurakunnan diakoni Saila Musikan mukaan seurakuntien rooliin on kuulunut muun muassa juontajan tehtävät ja järjestelytehtävät.
– Olemme olleet myös järjestämässä rahoitusta keräämällä lahjoituksia ja kantamalla kolehteja tapahtuman hyväksi tarpeen mukaan, kertoo Musikka.
Tapahtumassa pidetään tänäkin vuonna myös hartaus.
Musikka näkee Joulumaa-tapahtuman järjestämisen olevan kirkon työn ytimessä.
– On tärkeätä luoda yhdessä yhteisöllinen tapahtuma kirkkovuoden aikana, jolloin yksinäisyys ja aineellinen eriarvoisuus on räikeimmin esillä. Hyvä elämä ei ole ainoastaan aineellista hyvinvointia, mutta sitä on pyrittävä tasaamaan eri tavoin, sanoo Musikka.
Myös toiminnanohjaaja Taina Ben Daoud Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestöstä pitää tapahtumaa todella merkittävänä monille joensuulaisille.
– Olen ollut siinä ovella vastaanottamassa ihmisiä. Siinä huomaa, että seuran tarve on monilla kova. Moni jää juttelemaan asioistaan jo siinä ovella. On hienoa, että jos joulua ei ole mahdollista laittaa kotona tai voimavarat eivät siihen riitä, niin on paikka, jossa pääsee edes vähän nautiskelemaan joulun tunnelmasta, sanoo Ben Daoud.
Tervetuloa maksuttomaan joulupöytään!
• Joulumaa-ruokailu 24.12. klo 10.45-13 Joensuun Lyseon peruskoulun alakerran ruokalassa.
• Klo 10.45 joululauluja yhteislauluna, klo 11 alkuhartaus ja kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen tervehdys sekä ruokailu.
• Musiikkia: Duo Maukonen ja Tiippana
• Maksuton, päihteetön tapahtuma
• Ei ennakkoilmoittautumista
• Järj. Joensuun ev.lut. seurakunnat, Joen-suun ort. seurakunta, Kotikartanoyhdistys, Pohjois-Karjalan työttömien yhdistysten toimintajärjestö ja Soroppi ry. Tilat saadaan käyttöön Joensuun kaupungilta.
Enon seurakunta on toiminut vuoden verran väistötiloissa seurakuntatalon huonon sisäilman vuoksi. Suunnitelmien mukaan uuden seurakuntatalon rakentaminen käynnistyy ensi keväänä.
Enon seurakunta on toiminut vuoden verran väistötiloissa seurakuntatalon huonon sisäilman vuoksi. Suunnitelmien mukaan uuden seurakuntatalon rakentaminen käynnistyy ensi keväänä.
Uusi seurakuntatalo rakennetaan Enon kirkon viereen. Kuvan vasemmassa laidassa, kirkon parkkipaikan takana näkyvä, tyhjillään oleva rakennus puretaan. Kuva: Sari Jormanainen.
Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto hyväksyi Enoon rakennettavan uuden seurakuntatalon rakennussuunnitelmat ja kustannusarvion kokouksessaan 22.10.2019. Uusi seurakuntatalo rakennetaan Enon kirkon viereiselle tontille. Kirkon läheisyys huomioitiin myös seurakuntatalon arkkitehtuurissa.
– Rakennus on muodoltaan yksinkertainen ja alisteinen hahmoltaan suojellun kirkon läheisyydessä. Siinä on lähes suorakaiteen muotoinen pohja ja harjakatto, jonka harja kuitenkin nousee suuriin salitiloihin ja vanhaan kirkkoon päin. Rakennusmateriaali on pääasiallisesti puu, arkkitehti Ilkka Kärnä ARKPII arkkitehtitoimistosta kuvailee tulevaa seurakuntataloa.
Seurakuntatalon siirtyminen tien toiselle puolelle herätti alkuun myös epäilyksiä. Uudessa sijainnissa on kuitenkin monta toiminnan kannalta hyvää puolta.
– Suhtauduin sijaintiin alkuun varautuneesti, olimmehan jo suunnitelleet ja valmistelleetkin seurakunnan puistoa, jossa olisi myös hyvät ulkotilat ja vaikkapa hedel-mäpuutarha. Kirkon viereiselle tontille oli kuitenkin paljon hyviä perusteluja. Saamme uuden talon salin isoista ikkunoista näkymän kirkkoon. Tärkeää on myös turvallisuus lapsien liikkumista ajatellen. Lisäksi uusi rakennuspaikka on maastoprofiililtaan entistä paikkaa parempi, Enon seurakunnan kirkkoherra Armi Rautavuori pohtii uuden sijainnin hyviä puolia.
Monitoimitilat avaavat mahdollisuuksia uudenlaiseen ja yhteisölliseen toimintaan
Seurakuntatalon salin suurista ikkunoista on jatkossa näkymä kirkolle. Havainnekuva: ArkPii Arkkitehtitoimisto
Suunnitelmien mukaan Enon seurakuntatalosta tulee yksikerroksinen rakennus, jossa toimintaan käytettäviä tiloja on noin 450 neliömetriä.
– Lähtökohtana on ollut suunnitella seurakuntatalo, jonka jokainen seurakunnan jäsen tuntisi omakseen ja kotoisaksi paikaksi, jossa voi kokoontua, pitää erilaisia juhlatilaisuuksia, harrastaa ja asioida. Pyrkimys suunnittelussa on viihtyisiin tiloihin, joissa ei ole virastomaista tunnelmaa, toisaalta rakennus on sakraalirakennus, jolloin varsinkin kokoontumistilat on pyritty tekemään tämä tehtävä huomioiden, Kärnä sanoo.
Uusi seurakuntatalo on pinta-alaltaan aiempaa pienempi, toisaalta tilojen tarvekin muuttunut vuosien saatossa.
– Tilat ovat tarkoin mitoitetut työhuoneita ja toimintaa ajatellen. Yhteiset tilat ovat mo-nitoimitiloja ja yhdessä seurakuntalaisten kanssa voimme rakentaa uuteen paikkaan viihtyisän yhteisöllisen olohuoneen, jossa on myös mahdollisuus järjestää aivan uudenlaista toimintaa, Rautavuori iloitsee.
Uudet tilat mahdollistavat monipuolisen toiminnan
Uuden rakennuksen kustannusarvio on noin 2,6 miljoonaa euroa. Seurakuntatalon rakentaminen on tarkoitus aloittaa toukokuussa 2020. Alustavan arvion mukaan rakentaminen kestää vuoden.
– Työyhteisön ehdoton enemmistö iloitsee uusista tiloista, samoin monet yhteistyötahomme. Enossa ei ole kooltaan isoja tiloja seurakuntalaisille juhlien järjestämiseen esim. muistotilaisuuksia ajatellen. Uusissa tiloissa musikaali- ja kirkkonäytelmien tekeminen tulee mahdolliseksi aivan uudella tavalla. Se antaa lisää mahdollisuuksia evankeliumin sanoman tuomista ihmisten keskelle moniäänisesti ja tämän päivän mielellä ja kielellä. Lasten- ja nuorten toimitilat sisällä ja ulkona ovat hyvät. Toivon sen entisestään innostavan lapsiperheiden osallistumista seurakunnan toimintaan, Rautavuori pohtii.
Tällä hetkellä Enon seurakunta toimii väliaikaistiloissa vanhalla kunnantalolla. Väistötilat ovat vaatineet sopeutumista sekä työntekijöiltä että seurakuntalaisilta.
– Toimintamme on kärsinyt väistötiloissa olemisesta. Paljon toimintaa on siirretty Hyvänmielen tuvan tiloihin, mutta tila käy pieneksi ja siksi voimme tehdä vain perustehtävän kannalta tärkeimmät työt. Sopu on kuitenkin antanut sijaa siellä ja myös väistötiloissa entisellä kunnantalolla.
– Minulta on kysytty paljon, milloin uusi seurakuntatalo saadaan. Kiitollisena ja iloisena olemme seuranneet rakennusprojektin nopeaa edistymistä, Rautavuori sanoo.
Vanha seurakuntatalo puretaan keväällä 2020
Vuodesta 2018 lähtien sisäilmaongelmien vuoksi suljettuna olleelle vanhalle seurakuntatalolle ei ole löytynyt jatkokäyttöä. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti kokouksessaan vanhan seurakuntatalon purkamisesta alueen yleisilmeen ja viihtyisyyden vuoksi. Vanha seurakuntatalo puretaan kevään 2020 aikana. Urakan kustannusarvio on noin 130 000 euroa.
– Hyviä muistoja on kertynyt purettavasta seurakuntatalosta. Erityisesti pidin sen avarasta, kauniista salista. Toisaalta niin monet meistä, jotka siellä paljon työskentelimme, kärsimme huonosta sisäilmasta. Siksi päällimmäisenä on helpotus siitä, että olemme saamassa uudet ja puhtaat tilat, Rautavuori toteaa.
Kirkkotie 