lapset ja nuoret – Sivu 6

Joulumieltä askartelusta

Seurakunnat järjestävät useita joulutapahtumia lapsiperheille. Esimerkiksi Pyhäselän seurakunnassa luvassa on ainakin tonttujen ja puulusikkaenkelien askartelua.

Seurakunnat järjestävät useita joulutapahtumia lapsiperheille. Esimerkiksi Pyhäselän seurakunnassa luvassa on ainakin tonttujen ja puulusikkaenkelien askartelua.

Lastenohjaaja ja pastori valmistelevat askarteluja pöydän ääressä. Pöydällä on papereita, saksia ja muita askartelutarvikkeita. — Lastenohjaaja Heli Vänskä ja pastori Erika Kyytsönen suunnittelivat enkeli- ja tonttuaskarteluja Pyhäselän seurakunnan perheiden jouluiltoihin. Nyt on mallit valmiina – ei kun askartelemaan! Kuva: Virpi Hyvärinen

Pyhäselän seurakunta on jo kymmenien vuosien ajan järjestänyt jouluaskarteluiltoja perheille. Tänäkin vuonna työtä taitaville pikkukätösille on tarjolla niin Pyhäselän kuin Reijolan seurakuntatalolla. Luvassa on ainakin tonttujen ja puulusikkaenkelien askartelua, myös perinteisiä silkkipaperitöitäkin pääsee tekemään.

– Kehittelemme monenikäisille sopivia malleja, jotta ihan pienetkin pystyvät tekemään jotakin itse. Me esitellään mallit, joita askarrellaan, ja perheet saavat valita minkä ja montako tekevät. Yleensä he innostuvat tekemään kaikki mallit, naurahtaa lastenohjaaja Heli Vänskä.

– Väkeä on aiempina vuosina ollut tosi kivasti, on saattanut olla satakin kävijää. Moni on sanonut, että joulu aloitetaan askarteluillasta. Askartelun lisäksi meillä on jouluista ohjelmaa ja joulupuuro. Ilmoittautua ei tarvitse, kertoo Vänskä.

Myös Noljakan kirkolla on luvassa askartelua jo perinteeksi muodostuneessa ensimmäisen adventin joulupajassa. Päivä alkaa perhemessulla, jossa pääsee laulamaan sydämensä kyllyydestä Hoosiannaa, ja sen jälkeen askarrellaan esimerkiksi erilaisia joulukortteja, muovaillaan joulueläimiä ja tehdään kuusenkoristeita. Lasten toivotaan tulevan paikalle yhdessä vanhempien kanssa.

– Kirkkokahveilla on tarjolla mehua ja joulutorttuja. Näillä energioilla jaksaa varmasti käydä myös vähän askartelemassa, kertoo nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen.

Enossa adventtikirkon yhteyteen järjestetään tänä vuonna ensi kertaa perhetapahtuma. Tässäkin tapahtumassa pääsee askartelemaan joulukoristeita ja lisäksi koristelemaan pipareita mukaan itselleen. Kirkossa on myös lastenohjaajan vetämä satunurkka ja joululeikkejä. Tapahtuman aloittava messu on perhemessu, eli se suunnitellaan lapsilähtöisesti. Tarjolla on pientä suolaista messun jälkeen, jotta pienetkin jaksavat touhuta.

Virpi Hyvärinen

Maksuttomia joulu- tapahtumia lapsiperheille:

• Perheiden jouluilta ke 11.12. klo 18-20 Reijolan srk-talolla ja to 12.12. klo 18-20 Pyhäselän srk-talolla.
• Perhemessu ja joulupaja su 1.12. klo 12-15 Noljakan kirkossa.
• Perhemessu ja perhetapahtuma Enossa su 1.12.: klo 10 messu Enon kirkossa, jonka jälkeen kirkossa tapahtuma perheille.
• Kaiken kansan adventtipuuro ja myyjäiset la 14.12. klo 11-13 Rantakylän kirkolla. Lapsille jouluista askartelua. Joululaulu-hetki klo 12.
• Päivä- ja perhekerhojen joulukirkko to 19.12. klo 18 Pielisensuun kirkossa, mukana myös muskariryhmät.
• Perheiden, perhepäivähoitajien ja lasten joulukirkko ke 11.12. klo 9.30 Rantakylän kirkossa.
• Lasten Kauneimmat Joululaulut Joensuun seurakunnissa löytyvät osoitteesta www.hoosianna.fi
• Lasten Kauneimmat Joululaulut ja Elämänpuumessu (ei ehtoollista) su 1.12. klo 16 Lehmon srk-kodilla.

Kato mua -perhetapahtuma Joensuussa 24.11. – Luvassa tiedekokeiluja, tubetusta, keppareita ja pakopelihuone

Kouluikäisten perhetapahtuma tuo Joensuuhun Suomen suosituimmat lapsitubettajat Elinan ja Soﬁan.

Kouluikäisten perhetapahtuma tuo Joensuuhun Suomen suosituimmat lapsitubettajat Elinan ja Soﬁan.

Nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen pitää kädessään Kato mua -tapahtuman julistetta. Viisi alakouluikäistä poikaa ovat kokoontuneet katsomaan julistetta. — Nuorisotyönohjaaja Noora Kähkönen esitteli tuoretta tapahtumajulistetta Noljakan kirkolla kokoontuvassa tenavien tiedekerhossa. Eeliltä, Joakimilta, Otolta, Tiitukselta ja Aamokselta ei mennyt kauan aikaa nimetä omat suosikkinsa tapahtuman toimintapisteiden joukosta – liikunnallinen INTO sports ja pakopelihuone kiilasivat selvästi kärkeen. Kuva: Tiina Partanen

Joensuun ev.lut. seurakunnat järjestävät 24.11.2019 Kato mua -perhetapahtuman. YK:n lapsen oikeuksien päivän tienoossa vietettävän tapahtuman tarkoituksena on tehdä tutuiksi lapsen oikeuksia ja tarjota perheille mahdollisuus viettää mukavaa aikaa yhdessä. Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille lapsiperheille.

Tapahtumaa vietetään nyt neljättä kertaa, ja se juhlistaa osaltaan tänä vuonna 100 vuotta täyttävää kirkon varhaisnuorisotyötä. Erityisteemana tapahtumassa on lapsen oikeus hyvään huomiseen. Teemalla seurakunnat haluavat olla mukana nostamassa keskusteluun lasten huolet ympäristöstä ja tulevaisuudesta.

– Pyrimme huomaamaan sen hyvän, mitä ollaan jo tehty, ja ne asiat, joissa me kaikki voidaan vielä tsempata. Eri toimipisteissä teemaa käsitellään ilon ja positiivisuuden kautta, ei ahdistusta lisäämällä, kertoo Joensuun seurakunnan nuoriso-työnohjaaja Noora Kähkönen.

Toimintapisteitä enemmän kuin koskaan, mukana useita järjestöjä

Erilaisia toimintapisteitä tapahtumassa on tällä kertaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Mukana on myös useita järjestöjä, joille lapsen oikeudet ovat tärkeitä.

– Liikunnasta kiinnostuneille on tarjolla esimerkiksi Into sports -rata ja keppihevosrata sekä diabolo- ja jojotemppuilua. Kädentaidoista pitävät voivat suunnata askartelemaan, rakentelemaan legoilla tai koristelemaan pipareita. Lisäksi on tarjolla esimerkiksi tiedekokeiluja, letitystä ja kasvomaalausta.

– Tapahtumassa vietetään myös 10-synttäreitä – syntymäpäiviä viettäville on tapahtumassa oma VIP-juhlatila, kertoo Kähkönen.

Tapahtuman vetonauloina toimivat Suomen tämän hetken suosituimmat lapsitubettajat Elina ja Sofia. Heidän Youtube-kanavallaan on yli 70 000 tilaajaa ja Instagram-seuraajia 17 000.

– Tytöt ovat saman ikäisiä kun tapahtumamme kohdeyleisö ja uskomme, että faneja löytyy reilusti myös Joensuusta. Tytöillä on oma meet&greet-tapahtumassa ja tulossa on myös haasteita sekä monenlaista hauskanpitoa, kertoo Kähkönen.

Kato mua -tapahtuma su 24.11.2019

• Klo 12-13 perhemessu Joensuun ev.lut. kirkossa, Papinkatu 1 b
• Klo 13-15.30 toimintapisteet Joensuun yhteiskoulun lukion tiloissa, Papinkatu 3
• Vapaa pääsy. Tapahtumarannekkeita jae-taan kirkossa perhemessun yhteydessä. Jos rannekkeita jää, niitä saa klo 13 jälkeen Yhteiskoulun lukion ovelta.
• Kahvio, jossa ostettavissa suolaista ja ma-keaa välipalaa. Tuotto nuorten Taizé-mat-kan hyväksi.
• Tutustu tarkemmin päivän ohjelmaan: http://www.katomua.ﬁ.

Vertaistukea ekavauvakerhosta

Onko normaalia, että vauva herää kahden tunnin välein syömään? Pitäisikö meidän vauvan aloittaa jo kiinteän ruoan syönti? Ekavauvakerhossa jaetaan vauva-arkea ja huokaistaan hetki kahvikupin äärellä.

Äidit istuvat pöydän ääressä vauvat sylissään. — Salla Asukas (vas.) ja Niina Sormunen ovat tutustuneet Noljakan kirkon ekavauvakerhossa. – On kiva, että vauva näkee toisia lapsia ja aikuisia. Kerho tuo vaihtelua myös omaan arkeen, sanoo Salla Asukas. Kuvassa myös vauvat Elias Harjulampi (vas.) ja Iida Immonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Ensimmäisen lapsen syntymä ja arki vauvan kanssa herättää tuoreissa vanhemmissa paljon uusia tunteita ja ajatuksia. Ekavauvakerho on paikka, jossa niitä pääsee jakamaan toisten, samassa tilan-teessa olevien vanhempien kanssa.

Noljakan kirkon ekavauvakerhossa käy enimmäkseen äitejä, mutta jonkin verran mukana on ollut myös isyysvapailla olevia isiä.

– Viime keväänä meillä kävi tosi paljon perheitä, nyt syyspuolella vakiokävijöissä on ollut vajaat kymmenen perhettä. Otamme aina ilolla uuden perheen mukaan. Kerhoon voi tulla, vaikka lasta ei olisi kastettu tai vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon, kertoo lastenohjaaja Piia Soininen.

Vertaistukea toisista vanhemmista

Soinisen mukaan ekavauvakerho on ennen kaikkea vertaistuen, tutustumisen ja kohtaamisten paikka.

– Usein äiti on aika lailla keskiössä, äidin uudet tunteet ja kokemukset vastasyntyneen kanssa. Äidit haluavat esimerkiksi kerrata synnytyskokemuksia ja jutella arjesta vauvan kanssa: syömisistä, nukkumisista, kaikesta mitä päivittäisen elämään kuuluu.

– On helppo nähdä, että se lohduttaa äitejä, jos toisillakin on vaikkapa mennyt vähillä unilla yöt. Ja jos jollakin se vaihe on jo ohi, niin ajatus siitä, että tämä ei kestä loputtomiin, on helpottava.

Soininen iloitsee erityisesti siitä, että kerhossa on lämmin, toisia tukeva tunnelma ja suvaitsevainen ilmapiiri.

– Täältä on poissa kaikenlainen tuomitsevaisuus. En ole kuullut kenenkään arvostelevan toisen valintoja tai puhuvan ihmetellen, miksi toimit tuolla tavalla vauvan kanssa. Äidit tukevat toisiaan riippumatta esimerkiksi siitä, imettääkö äiti vai syöttääkö vauvaa pullosta.

– Ohjaajina haluamme tietysti tukea suvaitsevaisuutta ja jokaisen arvokkuutta sellaisena kuin on. Haluamme, että tämä on matalan kynnyksen paikka, sanoo Soininen.

”Olemme apukäsinä ja varasyleinä”

Ekavauvakerho kestää puolitoista tuntia. Se alkaa lyhyellä hartaudella, jonka yhteydessä voi olla pieni toiminnallinen tehtävä, parityöskentely tai keskustelu aiheeseen liittyen.

– Hartaudessa voi olla käytössä esimerkiksi tunnekortteja, voimme tehdä vaikkapa pallohierontaa tai retroilla kansakoulutaulujen kanssa Raamatun kertomuksen äärellä. Pyrimme pitämään hartaudet sellaisina, että niissä olisi kosketuspintaa perheiden elämään, kertoo Soininen.

– Hartauden jälkeen tarjolla on kahvit. Tässä kohtaa me lastenohjaajat otamme mielellään vauvat leikkimään kanssamme, jotta äidit saavat rauhallisen tee- tai kahvihetken. Olemme apukäsinä ja varasyleinä, jotta vertaiskeskustelulle jää aikaa.

Noljakan kirkon ekavauvakerho toimii nyt neljättä vuotta, ja toiminta tuntuu tulevan tarpeeseen.

– Kerho on tuonut äitejä yhteen yli kuntarajojenkin. Meillä on käynyt äitejä esimerkiksi Polvijärveltä ja Kontiolahdelta. Äidit tuntuvat olevan yhteyksissä myös vapaa-ajallaan. Heillä on Whatsapp-ryhmä ja he sopivat siellä tapaamisiaan, iloitsee Soininen.

Virpi Hyvärinen

Ekavauvaryhmiä seurakunnissa

• Noljakan kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Rantakylän kirkolla torstaisin klo 9.30-11
• Reijolan seurakuntatalolla torstaisin klo 10-11.30
• Lehmon seurakuntakodilla torstaisin klo 13.30-15

Mielenosoituksia ja TET eduskunnassa -Oskari Mehtätalo haluaa vaikuttaa ilmastoasioihin

Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu
vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.

Kontiolahden Kulhossa asuva 9-luokkalainen Oskari Mehtätalo on ollut mukana järjestämässä ilmastomielenosoituksia Joensuuhun. Vaikuttamisenhalu vei Mehtätalon viime viikolla TET-jaksolle eduskuntaan.

Oskari Mehtätalo seisoo rappusissa. — ”Sanotaan, että kiinalaisetja intialaiset tekevät niin paljon päästöjä, ettei meidän valinnoilla ole vaikutusta. Tosiasiassa yksittäisen intialaisen päästöt ovat murto-osa suomalaisen päästöistä. Yksittäinen suomalainen voi tehdä paljon enemmän kuin yksittäinen intialainen”, sanoo 9-luokkalainen ilmastoaktiivi Oskari Mehtätalo. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. MIELENOSOITUKSET. Olemme järjestäneet Joensuun ilmaston uorten porukalla tänä vuonna neljä ilmastomielenosoitusta. Aluksi meitä oli kolmen nuoren ryhmä, mutta nyt epävirallisessa porukassa on jo 10-20 yläkoululaista ja lukiolaista. Viimeisimmässä mielenosoituksessa 27.9. oli mukana noin 400 ihmistä. Pidämme ilmastoasiaa esillä, koska sitä täytyy pitää esillä. Iskulauseemme on ”Teidän päätös, meidän tulevaisuus”.

2. MOTIVAATIO. Kotonani on aina puhuttu ilmastoasioista , ja seuraan aktiivisesti aiheeseen liittyviä raportteja sekä uutisointia erityisesti Yleltä. Minua huolestuttaa oma ja maailman tulevaisuus, mutta ilmastoahdistusta minulla ei ole. Tiedostan ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat ja tiedän, että niille täytyy tehdä jotakin.

3. VALINNAT. Omassa elämässäni olen ottanut ilmastoasiat huomioon esimerkiksi siinä, että olen koko syksyn ajan kulkenut päivittäin pyörällä 15 kilometrin koulumatkat. Meillä kotona ei syödä juurikaan lihaa, kodissamme on otettu huomioon ympäristövaikutukset ja olen lentänyt viimeksi 2-vuotiaana, vaikka olen matkustanut Venetsiaankin saakka. Koulussamme Joensuun steinerkoulussa tehtiin myös päätös, että jos leirikouluun lennetään, päästöt pitää kompensoida. Lähdemme bussilla leirikouluun Puolaan.

4. AIKUISET. Aikuisille haluan sanoa, että mielestäni on vähän itsekästä, jos ajattelee että minä nyt vain haluan lentää tai syödä lihaa. Vanhempien ihmisten kulutus on pois nuoremmilta sukupolvilta. Pyydän, että aikuiset yrittäisivät tehdä jotakin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaikka yhden ihmiset valinnat eivät niin paljon merkitse, se merkitsee, jos monet tekevät samat, hyvät valinnat.

5. VAIKUTTAMINEN. Olemme ideoineet ilmastonuorte n kanssa esimerkiksi koulukierrosta, jolla kävisimme kertomassa alakoululaisille ilmastonmuutoksesta. Mielenosoituksista minulla on herännyt kiinnostus vaikuttamiseen ja politiikkaan. Siksi halusin lähteä TET-jaksolla eduskuntaan. Pääsin kansanedustaja Jenni Pitkon eduskunta-avustaja Eetu Kreivin mukana tutustumaan eduskuntatyöhön. Kokemus oli mielenkiintoinen ja opettava. Pääsin mukaan puheenvuoron valmisteluun, kokouksiin ja katsomaan vähän budjettineuvottelujakin.

Virpi Hyvärinen

Oppilaitospapin pakeilla saa puhua mistä vain

Yhdeltä kuolee äiti, toinen ei tunne kaupungissa ketään, kolmas etsii itseään somessa, neljäs väsyy, kun kaikkea on liikaa. Siinä teemoja, jotka kuormittavat nuoria – ja usein yhtä lailla aikuisia.

Oppilaitospapit Sanna Kauppinen ja Tiina Belov hymyilevät Riveria Peltolan ovella. — Sanna Kauppinen (vas.) toimii tammikuun loppuun saakka oppilaitospappina ammattikasvatuksen puolella, Tiina Belov on yliopistopastori, jonka työalueeseen kuuluu myös Riveria Niittylahti.

Joensuun seurakuntayhtymällä on kaksi oppilaitospappia, joiden työaluetta ovat kaikki Joensuun alueen oppilaitokset. Työkenttä on laaja: käytännössä joka neljäs vastaantulija on Joensuussa joko opiskelija tai jollakin tavalla töissä oppilaitoksessa.
Pastorit Tiina Belov ja Sanna Kauppinen toimivat tiiviissä yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Työn puitteet on linjattu yhteistyösopimuksissa.
– Palvelemme sekä opiskelijoita että työntekijöitä. Tärkein tehtäväni on olla oppilaitoksessa, sanoo yliopistopastori Tiina Belov.
– Työstäni yli puolet on keskustelutyötä. Oppilaitospappi on usein se ainoa, jolla on aikaa kysymyksiin, jotka eivät liity suoraan heidän tehtäväänsä; filosofisiin, eettisiin ja hengellisiin pohdintoihin ja sen miettimiseen, kuka tai mikä minä olen, hän lisää.

Elämän murroskohdat, uupuminen ja läheisten ongelmat kuormittavat, myös some- ja ympäristöahdistus näkyvät opiskelumaailmassa

Oppilaitospappien palveluja tarvitaan Sanna Kauppisen mukaan tyypillisesti elämän murroskohdissa: kun läheinen kuolee, kun muutetaan uudelle paikkakunnalle tai kun ihmissuhteissa tulee vastaan jokin äkillinen tilanne.
– On myös väsymistä, kun on liikaa asioita samaan aikaan tai isoja muutoksia elämässä. Joskus läheisten ongelmat kuormittavat, tai pärjääminen työelämässä mietityttää. Myös masennus ja muut mielenterveyden ongelmat näkyvät keskusteluissa, sanoo Kauppinen.
Ajankohtaisia teemoja ovat pastorien mukaan myös sosiaalisen median tuomat ilmiöt, kuten peliriippuvuus ja jatkuvan kuvatulvan vaikutus minäkuvaan.
– Myös ympäristön tilanne ja maailman tulevaisuus painavat nuoria. Ja joillekin opiskelijoille jo kiireettömän aikuisen läsnäolo on tärkeää, sanoo Belov.
Kauppisen mukaan ihmiset tarvitsevat venttiilin, missä tuulettaa rehellisesti ja luottamuksellisesti asioita.
– Siinä tehtävämme on viestiä, että toivon ikkuna auki. On tärkeätä, että joku sanoo, että sinä pärjäät. Aika monesti keskustelussa käy niin, että asia ei muutu, mutta se suhteutuu.

Oppilaitospapit vinkkaavat: Luo järkevä päivärytmi, tee kämpästäsi koti, älä jää yksin

Mutta mitä ovat oppilaitospappien ohjeet hyvään opiskelijaelämään?
– Ihan perusjutut ovat tärkeitä. Mene nukkumaan ajoissa, herää ajoissa. Syö riittävästi ja säännöllisesti – ei pelkkää pikaruokaa. Hanki harrastus, tapaa ystäviä, pidä itsestäsi huolta. Myös rauhallinen oman minuuden pohdinta on tärkeää, summaa Belov.
– Uudessa opiskeluryhmässä on usein joku tyyppi, jonka kanssa voisi ajatella hengaavansa. Kutsu opiskelukavereita vaikka syömään, ei se haittaa vaikka he eivät ole vielä tuttuja. Laittakaa ruokaa, käykää lenkillä, kutsukaa kotiin. Tee omasta kämpästä itsellesi koti, jossa viihdyt, evästää Belov.
Kauppinen korostaa, että kenenkään ei kannata jäädä yksin. Kun apua tarvitsee, sitä kannattaa pyytää. Harrastuksiin ja esimerkiksi paikallisseurakunnan toimintaan kannattaa lähteä rohkeasti mukaan.
– Jos joku ei uskalla yksin mennä vaikkapa kansainväliseen messuun, niin minua voi nykäistä hihasta, mennään ensi kerralla porukassa, rohkaisee Kauppinen.
– Käy katsomassa, missä viihdyt, ja mene sinne – olipa se sitten liikuntaa, kirkon toimintaa tai ylioppilasteatteria. Se on samalla aikuisuuden opettelua – että etsii ja toimii itse, lisää Belov.

Oppilaitospapit päivystävät – tule juttusille!

• Ma klo 9-11 Riveria Niskala
• Ma Riveria Niittylahti, kellonaika varmistuu myöhemmin
• Ti klo 9-11 Riveria Peltola
• Ti klo 11.30-13 Genesis-kappeli yliopistolla
• Ke klo 9-11 Riveria Jukola
• Ke klo 13-15 Karelia AMK, Tikkarinne
• To klo 11-13 Karelia AMK, Wärtsilä (kahvit tarjotaan!)
• Riveria Otsola ja Kaislakatu sopimuksen mukaan
• Luovilla toimintaillat noin kerran kuukaudessa yhteistyössä Liperin seurakunnan kanssa.

Virpi Hyvärinen

Arvostus suojaa nuorta huumeilta

Nuorten huumeidenkäyttö ei katso asuinpaikkaa, vanhempien varallisuutta tai yhteiskuntaluokkaa. Pössypilven saa yhtä helposti Heinävaaraan kuin ruutukaavalle, sanoo Poliisin Ankkuri-ryhmässä erityisnuorisotyöntekijänä toimiva Jarkko Riikonen.

Jarkko Riikonen nojaa Joensuun torilavan seinään ja katsoo kameraan. — ”Se, että päihteidenkäyttö on jokaisen oma asia, on pötypuhetta. Vaikutuspiiriin kuuluu paitsi nuoren oma elämä, myös perhe, suku ja ystävät”, sanoo Joensuun kaupungin erityisnuorisotyöntekijä Jarkko Riikonen. Kuva: Virpi Hyvärinen

1. TILASTOT. Kun katsoo poliisin tietoon tulleiden, nuorten tekemien huumausainerikosten määrää Joensuussa tällä vuosikymmenellä, kehitys näyttää aika karmealta. Vuonna 2010 alle 18-vuotiaiden kohdalla ei ole tilastoissa yhtään huumausainerikosta, vuonna 2018 lukema on 22. Tänä vuonna elokuuhun asti tarkasteltuna lukema on 3. Tilastoihin vaikuttaa toki myös se, minkä verran poliisilla on ollut määrärahoja. Mutta silti: Jokainen tapaus numeroiden takana on liikaa.

2. KANNABIS. Teen paljon ennaltaehkäisevää päihdetyötä koulumaailmassa. Viime vuosien aikana on ollut tarpeellista haastaa erityisesti kannabismyönteisyyttä. Törmään jatkuvasti samoihin väittämiin, joihin tuon omat vastineeni. Nuoret saavat miettiä, kummat perusteet ovat paremmat. Kannabikseen sinänsä ei juurikaan kuole, mutta nuoren psyyke on haavoittuvainen. Esimerkiksi kannabispsykoosi ja siitä mahdollisesti seuraava skitsofrenia on todellinen riski.

3. PORTTITEORIA. Nuoret ovat vähentäneet viime aikoina m erkittävästi tupakointia, mutta nuuskan saatavuus on lauennut käsiin ihan tosissaan. Sitä alkaa olla alakouluikäistenkin parissa myytäväksi asti. Minä uskon porttiteoriaan – en pysty olemaan uskomatta sen jälkeen, mitä olen työssäni nähnyt. Jos hankkii itselleen riippuvuuden nikotiiniin jo alakouluaikoina, riski siirtyä käyttämään myöhemmin kannabista on paljon suurempi kuin nuorella, joka ei tupakoi tai käytä nuuskaa.

4. ESIMERKKI. Nuorten huumekokeilut eivät katso perheen asuinpaikkaa taikka yhteiskuntaluokkaa. Vanhemmille sanoisin, että muistakaa kertoa lapsillenne toistuvasti, kuinka arvokkaita he ovat. Jos nuoren saisi pumpattua täyteen tervettä itserakkautta, nuoren ei tarvitsisi imeä itseensä tällaisia ulkopuolisia substansseja. Sitäkin vanhempien kannattaa miettiä, millaista esimerkkiä nuorelle antaa. Onko se hyvä malli, jos kovan työviikon jälkeen avaa perjantaikossun ja sanoo, että nyt iskä rentoutuu?

5. ITSEARVOSTUS. Nuoren ensimmäiset huumekokeilut tapahtuvat käytännöllisesti katsoen aina porukassa. Jos kaverit sanovat, että nyt poltellaan, vaatii aikamoista selkärankaa kieltäytyä. Voi kun nuoret osaisivat arvostaa itseään ja ymmärtää sen, miten hirveän arvokas jokainen elämä on. Sen kun ymmärtäisi, osaisi tehdä sellaisia päätöksiä, joita ei tarvitse myöhemmin katua.

Virpi Hyvärinen

Kuurnankadulla avataan moottoripaja – luvassa yhdessäoloa ja moottorien rassausta

Joensuun seurakuntayhtymä käynnistää nuorten moottoripajatoiminnan lokakuun
alussa.

Joensuun seurakuntayhtymä käynnistää nuorten moottoripajatoiminnan lokakuun alussa.

Moottoripajaan tutustumassa käynyt Leo Kirves, pajan vapaaehtoinen ohjaaja Timo Sund ja erityisnuorisotyönohjaaja seisovat Timo Sundin moottoripyörän ympärillä. — Pajaan tutustumassa käynyt Leo Kirves (vas.) tutustui erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalaisen (oik.) kanssa Timo Sundin moottoripyörään. Kuva: Sari Jormanainen

Osoitteessa Kuurnankatu 40 sijaitsee halli, jota on viimeisten viikkojen aikana muutettu moottoripajaksi. Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä käynnistää hallissa moottoripajatoiminnan torstaina lokakuun 3. päivänä.

Moottoripajatoiminnan ideana on, että nuori voi tulla pajalle laittamaan ja korjaamaan ohjatusti omaa moottoroitua kulkupeliään. Pajalla on aina paikalla osaavaa ohjausta sekä nuorisotyöntekijöitä juttelemassa.
– Tarkoituksena on tarjota nuorille mahdollisuus löytää mielekäs harrastus moottorien parissa ja löytää uusia tapoja viettää vapaa-aikaa. Lisäksi pajalla on mahdollisuus kohdata aikuisia, joiden kanssa voi miettiä omaa elämää ja tavoitteita elämässä, Joensuun seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönohjaaja Matti Nevalainen kertoo.

Periaatteina päihteettömyys, maksuttomuus ja turvallisuus

Kuurnankadun moottoripaja toimii valtakunnallisen moottoripajatoiminnan periaattein. Periaatteisiin kuuluu muun muassa, että toiminta on matalan kynnyksen kohtaamista, päihteetöntä ja turvallista. Toiminta on nuorille maksutonta. Moottoripajassa kiinnitetään erityistä huomiota myös liikennekasvatukseen.
– Kaiken tekemisen taustalla pitää olla se, että kulkupeli on laillinen. Haluamme opastaa vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen. Itse ainakin tykkään siitä, että pysyn hengissä liikenteessä, naurahtaa moottoripajassa vapaaehtoisena oleva Timo Sund, joka on moottoripyöräkerho Gospel Ridersin Pohjois-Karjalan aluevastaava.

Moottoripajatoiminta on suunnattu 15–25-vuotiaille nuorille. Joensuussa toimintaa on kerran viikossa torstai-iltaisin klo 16–20. Toiminta sai viime viikolla tarpeellisen lahjoituksen, kun neljä auto- ja mopoalan toimijaa (Harrasteosa, Fixus, Koivunen Oy ja Kaha) lahjoittivat n. 2 000 euron edestä työkaluja ja muita tuotteita pajan käyttöön.
– Lahjoitus oli todella tarpeellinen ja tulee varmasti käyttöön. Seuraavaksi etsinnässä meillä on auto ja mopo, joita voisimme pajalla yhdessä laittaa, Nevalainen sanoo.

”Siitä tulisi varmasti hyvä ﬁilis, jos osaisi itse korjata ja laittaa mopoa”

Moottoripajalla pidettiin viime viikolla tutustumisilta, jossa kävi sekä nuoria että vanhempia. Yhteistä kävijöille oli se, että vapaa-ajalle haluttiin mielekästä tekemistä. Sekä paikalla olleen vanhemmat että nuoret korostivat myös sitä, että toiminnan kautta haluttiin löytää kavereita ja yhteistä tekemistä.
– Minulla on mopo ja haluaisin oppia sitä itse kunnostamaan. Minulla ei ole vielä kovin paljon kokemusta mopojen laittamisesta. Siitä tulisi varmasti hyvä ﬁilis, jos osaisi itse korjata ja laittaa mopoa, 15-vuotias Leo Kirves pohtii.

Moottoripajan tutustumisillassa kävi myös ensimmäistä vuotta autoalalla opiskeleva Janne Saarinen. Saarisen arvelee, että hänellä voisi olla joitakin vinkkejä mopon laittamiseen.
– Innostuin heti kun kuulin tästä toiminnasta kaverilta. On tosi hyvä, että tulee paikka, jossa mopoja voi laittaa sisätiloissa. Olen tehnyt mopojen kanssa monenlaisia töitä, joten varmasti pystyn myös muita auttamaan, Saarinen sanoo.

Sari Jormanainen

Kuolleiden lasten muistopäivänä rukoushetki Rantakylässä

Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja
Anu Hynninen.

Lapsen menetys on suru, joka ei poistu, vaan muuttaa muotoaan, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen.

Vertaisohjaaja Anu Hynninen ja pastori Hanna Pajarinen Rantakylän kirkon edustalla. — ”Yksi rukoushetken lohdullinen elementti on se, että lapsensa menettänyt huomaa, että ei ole ainoa, joka on siinä tilanteessa”, sanoo vertaisohjaaja Anu Hynninen (vas.). Rukoushetkessä on mukana myös pastori Hanna Pajarinen. Kuva: Virpi Hyvärinen

Rantakylän kirkolla vietetään tänä vuonna kolmatta kertaa kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetkeä. Rukoushetken tarkoituksena on tarjota paikka menetetyn lapsen muistamiselle ja surulle, samoin kuin lohdulle, toivolle ja selviämisen näköaloille. Rukoushetkeen ovat tervetulleita niin lapsensa menettäneet vanhemmat kuin tädit, sedät, isovanhemmat, kummit ja muut läheiset.

Rantakylän seurakunnan pastori Hanna Pajarisen mukaan tilaisuus on luonteeltaan matalan kynnyksen paikka. Ohjelmassa on musiikkia, rukousta ja runoutta.
– Tilaisuuteen voi tulla ihan vain rauhoittumaan ja muistelemaan lasta. Siellä ei tarvitse paljon osallistua, saa vain olla mukana. Musiikilla on tärkeä rooli rukoushetkessä, kertoo Pajarinen.

Ymmärrystä surulle, näkyä elämän jatkumisesta

Ajatus kuolleiden lasten muistopäivän rukoushetken viettämisestä nousi alun perin seurakunnan lastenohjaajana työskentelevältä Anu Hynniseltä, joka itsekin on menettänyt lapsen. Hynninen on toiminut vertaisohjaajana lapsensa menettäneiden sururyhmissä ja Käpy ry:ssä, ja pitää pienen puheen myös Rantakylän kirkon tulevassa rukoushetkessä.
– Menetin oman lapseni 10 kuukauden ikäisenä vauvana 19 vuotta sitten. Haluan tuoda tilaisuuteen tuleville tietynlaista lohtua ja ajatusta selviämisestä, elämän jatkumisesta. Kun suru on tuore, elämä on yhtä painajaista, mutta ajan mittaan suru muuttaa muotoaan. Vaikka suru ei kokonaan poistuisi, ihminen voi olla aikanaan myös ihan onnellinen, sanoo Hynninen.

Kuolleiden lasten muistopäivää vietetään vuosittain 23. syyskuuta. Muistopäivää on vietetty vuodesta 2010 alkaen. Muistopäivää vietetään kaikkien kuolleiden lasten muistoksi, oli kyseessä sitten aikuisena kuollut lapsi tai pieni, joka ei vielä ehtinyt syntyä.

Rukoushetki Rantakylän kirkossa ma 23.9. klo 18

• Musiikkia, rukousta, lohtua Raamatun sanoista, runo, puhe.
• Mukana pastori Hanna Pajarinen, kanttori Tiina Korhonen sekä lapsensa menettä-neiden sururyhmän vertaisohjaaja
Anu Hynninen.
• Tilaisuus on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat menettäneet oman tai muulla tavalla läheisen lapsen, olipa tapahtumasta lyhyempi tai pidempi aika.

Virpi Hyvärinen

Pääkirjoitus: Oikeuksia ja velvollisuuksia

Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.

Joensuun kaupunginhallitus on antanut ohjeistuksia katsomuskasvatuksen toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa. Aluksi ajattelin, että jo nyt pitää kaikesta tehdä pykäliä ja linjauksia. Tämä ajatus juontaa juurensa varmaan omaan lapsuuteeni. Tuskin 80-luvulla mediassa puitiin vuosisotalla sitä, voiko kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä.

Maailma on kuitenkin muuttunut. Suomi ja myös Joensuu on kansainvälistynyt ja ihmisten vapaus sekä tasa-arvo ovat nousseet keskustelun ytimeen. Jokainen ihminen on arvokas ja meillä jokaisella on velvollisuus kohdella toisia kunnioittavasti. Meidän on kunnioitettava jokaisen oikeutta omiin näkemyksiin, vaikka ne olisivat täysin vastakohtia omille näkemyksillemme.

Koen, että juuri tästä on kyse kaupunginhallituk-sen katsomuskasvatukseen liittyvissä ohjeistuksissa. Kaupungilla on velvollisuus huolehtia, että kaikkien lasten ja heidän perheidensä oikeuksia kunnioitetaan. Tämä vaatii pelisääntöjä. Katsomuskasvatuksessa korostuu jokaisen oikeus uskoa tai olla uskomatta. On hyvä puhua asiasta avoimesti ja linjata käytännöt kaikkien oikeuksia kunnioittavasti. Silloin peli on reilua ja oikeudenmukaista.

Kaupunginhallituksen ohjeet katsomuskasvatuksesta ja uskonnonharjoituksesta tuntuvat ensisilmäyksellä melkoiselta kieltolistalta. Tarkemmalla silmäilyllä huomaa kuitenkin, että päinvastoin siinä kerrotaankin siitä, mikä on sallittua. Ilman ohjeita ilmaan jäisi epävarmuus, joka voisi tyrehdyttää yhteistyön seurakuntien ja kaupungin välillä. Nyt yhteistyölle on raamit ja yhteistyö voi jatkua hyvässä hengessä!

4.9.2019
Sari Jormanainen
viestintäpäällikkö
sari.jormanainen@evl.fi

Moottoripajatoimintaa nuorille

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä yhteistyökumppaneineen käynnistää 15–25 -vuotiaille suunnatun moottoripajatoiminnan. Toiminta alkaa Kuurnankadulla sijaitsevassa pajassa lokakuun alussa.

Joensuun ev.lut. seurakuntayhtymä yhteistyökumppaneineen käynnistää 15–25 -vuotiaille suunnatun moottoripajatoiminnan. Toiminta alkaa Kuurnankadulla sijaitsevassa pajassa lokakuun alussa. Pajalle voi tulla laittamaan ja korjaamaan ohjatusti omaa moottoroitua kulkupeliään. Toiminnan vakiintuessa tavoitteena on tehdä myös yhteisiä projekteja ja osallistua moottoripajojen valtakunnallisiin tapahtumiin.

Moottoripaja toimii kerran viikossa torstai-iltaisin klo 16–20. Pajalla on osaavaa ohjausta moottoroitujen kulkupelien laittamiseen sekä nuorisotyöntekijöitä juttelemassa. Pajalla tulee olemaan myös liikennekasvatusta sekä vierailijoita.

Pajaan ja sen toimintaan on mahdollista tutustua ennakkoon pidettävässä tutustumispäivässä torstaina 19.9. klo 16–20. Tutustumispäivä pidetään pajalla osoitteessa Kuurnankatu 40. Paja toimii valtakunnallisen moottoripajatoiminnan periaattein. Moottoripajatoimintaan voi tutustua osoitteessa moottoripaja.fi.